Ystävyysottelu Blood Bowlia, 22.10.2014


Eilen opettelin jälleen Blood Bowlin saloja, mitään kuvia en tietenkään muistanut ottaa ja kun joukkueen kokoonpanokin oli sama kuin viime kerralla, niin en jaksa tähän mitään arkistokuvaa kaivaa. Vastustaja oli kuitenkin eri, tällä kertaa vastaan asettui liskomiehet, viisi skinkkiä ja kuusi saurusta. Vastapuolelta löytyi luonnollisesti paljon kokemusta, vaikkei juurikaan tämän joukkueen käytöstä. Liskomiesjoukkue on lähtökohtaisesti nopea, kestävä ja kömpelö. Saurukset murjovat vastustajaa, skinkit pyrkivät saamaan pallon ja juoksemaan maalialueelle.

Ihmisjoukkue puolestaan on tasaisempi, monipuolisempi ja tasaisen heikko vähän kaikessa. Ei siis loppujen lopuksi aloittelijaystävällinen joukkue. Ihmisillä voi koittaa vähän kaikenlaisia pelityylejä ja aika paljon tuli kaikenlaista kokeiltuakin, tulee sitten typerimmät hölmöydet karsittua taktiikkavarastosta ennen tosipelejä. Tosin pääpaino oli sääntöjen opettelussa ja erilaisten mahdollisuuksien tunnistamisessa.

Peli kesti kaikkinensa kolme ja puoli tuntia, välillä jäätiin jaarittelemaan melko pitkäänkin aiheesta tai toisesta ja aprikoitiin erilaisia vaihtoehtoja pelitilanteisiin. Aika kului kuitenkin kuin siivillä enkä ollut uskoa kelloa, kun sitä välillä vilkaisin.

Itse peli alkoi hyvin suorasukaisesti, liskomiehet aloittivat hyökkäämisen – saurukset löivät ihmisiä maanrakoon ja skinkit juoksivat pallon maaliin. Kavennusyritykseni torpattiin ja vastahyökkäyksen jälkeen omissa soi. Jakson lopulla sain juostua laidasta kavennusmaalin, kun liskomiehet onnistuivat vain tönimään pallonkantajaani saamatta häntä nurin. Toinen jakso oli kutakuinkin samanlainen, vaikka tällä jaksolla vältyinkin miestappioilta ja liskomiehet taisivat tehdä kolme maalia. Yksi näistä oli varsin komea, olin saanut pallon melko syvälle hyökkäysalueelleni ja vaikka se jäikin oman vuoroni päätteeksi liskojen haltuun en ollut kovinkaan huolissani – pallo oli syvällä, pallonkantajan ympärillä oli sekä omia että vieraita ja puolustuslinjakin oli vielä ihan mukiinmenevässä kunnossa. Niin siinä kuitenkin vain kävi, että nopat pyörivät, väistöt, ylimääräiset askeleet, pallonanto, väistö ja ylimääräiset askeleet kaikki onnistuivat ja pallo oli maalissa. Ihan viimeisillä vuoroilla sain sitten omankin pelini jollain tapaa toimimaan ja nopat olivat puolellani.

Viimeisellä vuorollani pallo oli heittäjälläni, molemmin puolin oma linjamies ja edessä ja takana saurus. Kiinniottajani oli syvällä vastustajan kenttäpuoliskolla kahden skinkin välissä. Tässä aprikoimme yhdessä erilaisia maalintekovaihtoehtoja, lopulta päädyin omaan ratkaisuuni, josta tulikin varsin hieno ja onnistunut kuvio. Heittäjän ympärille pääsi irroittautumaan pari apuria, joiden avulla saatiin Saurukset pallonheittäjän ympäriltä pois. Sen jälkeen jätin ryntäämättä toisen skinkin kimppuun ja päätin sen sijaan juoksuttaa kiinniottajani maalialueelle. Molemmat väistöt onnistuivat uusintaheiton ansiosta. Sen jälkeen vapaaksi jäänyt heittäjäni aloitti oman juoksunsa laitaa pitkin ja heitti pitkän pommin kohti kiinniottajaani. Viimeisellä uusintaheitollani (kuutosta vaadittiin) kiinniottajani sai pallon haltuunsa maalialueella ja viime hetken 5-2 -kavennus oli tosiasia.

Paljon tuli taas opittua niin säännöistä kuin taktiikoistakin, vastapuolen joukkue oli myös uusi tuttavuus ja peli mukavaa. Vaikka vastustajan nopat pyörivätkin yli odotusten, joukkueen uusintaheittoja taisi kulua koko pelissä tasan yksi, niin tasaisemmalla tuurillakin olisin varmasti ollut vastaantulija. Sinällään ei siis jossiteltavaa. Kiitokset vastustajalle pelistä, neuvoista ja sen sellaisesta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s