Itäportin taistelut, 13.4.2016


IMG_7009

Ensimmäisen pelin alku

IMG_7010

Kolmen kääpiön keskellä sankarillinen keihäshiisi

IMG_7012

Ensimmäisen pelin loppu

Eilen pelasimme Tomin kanssa Bunkkerissa Lord of the Rings Strategy Battle Gamea, valitsimme skenaarioksi Eastgaten Free Peoples -kirjasta. Halusimme kokeilla jotain muutakin kuin perinteistä pistemätkintää, joten päädyimme tällaiseen historialliseen taisteluun. Minulla oli hiidet mukana ja Tomilla kääpiöt, joten puolen valinta oli aika selvä.

Pääsin aloittamaan pelin ja pyrin rynnistämään koko kentällä olevalla joukollani kohti Morian Itäporttia tehdäkseni hälytyksen ja saadakseni lisäjoukkoja. Tomin kääpiöt puolestaan koittivat juosta reunoilta eteen ja takaa kiinni. Kumpikaan joukko ei ollut varsinaisia kilpajuoksijoita, joten hiisilä ollut etumatka lopulta riitti. Valtaosa jäi jarruttamaan kääpiöitä muurien kohdalle parin uhkarohkean rientäessä nuolisateessa kohti ovea.

Apujoukot eivät olleet mitenkään ripeitä, mutta taistelu sujui hämmentävän hyvin ilmankin. Kääpiöillä oli suuria vaikeuksia saada hiisiä hengiltä ja kun hiidet onnistuivat jopa ampumalla harventamaan kääpiörivistöä alkoi ylivoima painaa hiisien eduksi. Mainittakoon lisäksi, että yksi keihäshiisi taisteli kolme kierrosta kolmea kääpiötä vastaan säilyen hengissä (tosin kääpiötkin selvisivät naarmuitta). Pelin loppuessa hiisi oli edelleen hengissä taisteltuaan Balinia vastaan.

Kymmenennellä vuorolla osa lisäjoukoista vielä odotteli saapumistaan (mukaan lukien shamaani) eivätkä kentällekään ehtineet hiidet ehtineet mukaan taisteluihin, kun kääpiöitä oli saatu jo harvennettua sen verran, että heillä ei enää ollut mahdollisuutta voittaa. Peli päättyi siis hiisien voittoon.

IMG_7013

Toisen pelin alku

IMG_7014

Kääpiöt koittavat murtautua hiisimuurin läpi

Loppuhetket

Toisen pelin loppuhetket

Peliin ei mennyt aikaa kuin puolisentoista tuntia, joten päätimme pelata saman skenaarion vielä toisin päin. Alkuasetelma oli muuten sama, mutta Tomi valitsi shamaanin aloittamaan kentältä ja kapteenin reservistä. Tärkeimpänä ajatuksena tässä taisi olla se, että shamaanin raivoloitsulla hiidet pysyisivät paremmin hengissä. Tomi ei tosin tainnut itse muistaa tuota heittoa kertaakaan muistaa ilman muistuttamista, mutta eipä se lopulta pelastanutkaan kuin yhden hiiden hengen.

Siinä missä Tomi lähti ensimmäisessä pelissä juoksemaan hiisiä kiinni, minä keskityin enemmän ampumiseen. Sainkin aika tehokkaasti harvennettua hiisilaumaa, mutta onnistuttuaan tekemään hälytyksen, hiisiä tuli reservistä aikamoisella vauhdilla.

Tämän jälkeen alkoi pitkä ja uuvuttava lähitaistelu, jossa kääpiöt painoivat hiisien muuria päin. Hiisien lukumäärä ja keihäät pitivät edun hiisien puolella – he saivat yleensä rakennettua ylivoimasumpun yhden tai kahden kääpiön ympärille, jonka seurauksena kääpiöitä tippui tantereeseen hitaaseen, mutta tasaiseen tahtiin.

Peli päättyi suurinpiirtein samaan tapaan kuin ensimmäinenkin peli, hiidet onnistuivat vuorolla 15 kaatamaan riittävästi kääpiöitä saavuttaakseen voiton. Tässä kohtaa taisi olla koko reservi jo kentällä (vai jäiköhän sinne yksi hiisi vielä odottelemaan). Jonkunlaisen loppukirin sain aikaiseksi, eivätkä hiidet olleet kovin kaukana murtumisuhasta, mutta kääpiöt loppuivat ensin kesken. Toiseen peliin meni aikaa pari tuntia, lopun pitkä lähitaisteluvaihe oli melko pitkä ja noppaa heitettiin paljon.

Molemmat pelit päättyivät siis hiisien voittoon. Omassa hiisivoitossani noppa pyöri aika hyvin, sain vähillä taistelijoilla tiputettua paljon kääpiöitä. Kääpiöpelissä noppa oli aluksi puolellani, nuoliharvennus toimi hyvin. Sen jälkeen poikkesin hieman suunnitelmastani ja ryntäsin lähitaisteluun liian nopeasti, eikä noppatuuri seurannut mukana. Ykkösiä ja kakkosia tuli tolkuton määrä. Lopuksi tuuri hieman kääntyi, mutta liian myöhään. Toki pelasimme molemmat vähän eri tavalla eri pelit, mutta lopputulos oli sama. Oma hiisipelini toimi aika hyvin suunnitelmani mukaan, mutta kääpiöpelissä sitten tosiaan ryntäsin liian innokkaasti lähitaisteluun. Yksi kääpiö kahta hiittä vastaan ei ole mikään automaattinen voitto.

Totesimme pelien jälkeen, että varsin mukava oli pelata tällainenkin peli, missä ei lasketa pisteitä ja ruumiita, vaan on toisenlainen tavoite. Kääpiöillä tuo tehtävä lienee aika vaikea voittaa, toki jonkun verran riippuu maaston asettelusta ja sellaisesta. Lisäksi skenaario antoi aika vapaat kädet armeijalistan rakenteluun, hiisien puolelle olisi voinut ostaa esimerkiksi nopeasti liikkuvan lepakkolauman hälyttämään reservit nopeasti kentälle. Susiratsastajat voisivat olla vähemmän mauton vaihtoehto kentällä aloittavalle partio-osastolle. Toisaalta kääpiöille olisi voinut antaa heittoaseita, jolloin he olisivat voineet juosta ja heitellä kirveitä, tällöin kääpiöt olisivat olleet vahvempia. Lopputulema oli kuitenkin se, että nämä historialliset skenaariot saa helpommin rikki kuin turnausskenaariot. Jos tätä yhtä skenaariota vääntäisi useamman kerran, niin voisi saada aika erilaisia lopputuloksia. Toisaalta niitä skenaarioita on aika moinen nippu pelaamatta, niin ihan heti ei varmaan tule Itäportille palattua.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s