Kääpiöillä kuonoon, 26.4.2016


Sunnuntaina kääpiöt ottivat revanssia haltioista rajakahakassa. Tunteet olivat kiristyneet haltia-linnakkeen ja kääpiökaivoksen metsäisellä rajavyöhykkeellä. Liekö haltiat suututtanut kääpiöiden suunnitelmat lampien pumppaaminen olutveden käyttöön ja metsien kaataminen oluttynnyreiksi vai mikä mahtoi olla syynä. Joka tapauksessa pienehköt joukot ottivat toisistaan mittaa melko ahtaalla pelikentällä.

Molemmat osapuolet sijoittivat joukkonsa salassa omalla alueelleen ja valmistautuivat viiden kierroksen taisteluun. Taistelevat joukot olivat kutakuinkin samanlaiset kuin edelliselläkin kerralla, pientä vaihtelua kuitenkin esiintyi. Kääpiöiden armeijalistan voi käydä tarkistamassa täältä: Kääpiöt 1000p

IMG_7030

Kääpiöiden ensimmäisen vuoron jälkeen

IMG_7031

Pari kierrosta pelattu

IMG_7032

Kääpiöhyökkäys haltiasilmin

Viimeisellä kierroksella

Viimeisellä kierroksella

IMG_7034

Viimeinen taistelu

Kuten todettua, lukuisat pienet metsiköt ja pienet lammet täplittivät maisemaa, joten vaikka tilaa periaatteessa oli ja joukkoja oli vähän, niin lopputulos oli ahdas. Paljon saatiin aikaan jo joukkojen sijoittelulla. Kääpiösotureiden joukkoon liittynyt kenraali pelasi itsensä ulos pelistä heti aluksi, koska eihän tuo poppoo tulisi pääsemään ulos kääpiökaivannosta pieneen ikuisuuteen. Muutenkin kääpiöiden jaloilla oli pitkä matka haltioiden luokse.

Joka tapauksessa kääpiöt lähtivät ennakkoluulottomasti hyökkäykseen, koska haltioiden nuolikuurojen alla kuolo olisi korjannut varmasti eikä haltioilla ollut mitään kiirettä tulla kääpiöiden kirveiden ulottuville. Alku olikin lupaava, jalkaväkijoukot liikkuivat reippaasti eteenpäin parempiin asemiin, jalkajousitykki pudotti yhden haltiaritarin ratsunsa selästä ja jalkajousiporukka pudotti kolme keihäshaltiaa.

Tämän jälkeen haltiat keskittyivät pääsemään suojaan ja kääpiöaseiden ulottumattomiin samalla pyrkien harventamaan omilla jousillaan kääpiörivistöä. Lohikäärmeprinssiosasto sentään suunnitteli jotain hyökkäyksen tapausta, varsinkin sen jälkeen, kun kenraali liittyi heihin.

Kääpiöt taapersivat nuolisateessa kohti haltioita, mutta omat ammunnat olivat tehottomia – toki haltioiden sarjajalkajousitykistä saatiin säleitä irti, mikä oli laiha lohtu, kun sen olisi saattanut saada kokonaankin hajalle. Vasemmalla kääpiökenraalin johtama joukko seikkaili ulos rakennusten sokkelosta ja kallista aikaa kului hukkaan.

Oikealla sivustalla kääpiötaistelijat pyrkivät haltiajousimiesten iholle ja joko pääsemään taisteluun tai ajamaan haltiat pois. He joutuivat kuitenkin ristituleen ja viimeisillä metreillä usko petti, ja he lähtivät pakosalle.

Keskustassa pitkäpartaiset kääpiöveteraanit ottivat urheasti vastaan lohikäärmeprinssien rynnäkön, mutta joutuivat lopulta yliajetuiksi.

Tappio alkoi näyttää selvältä, viimeiset kunnianrippeet oli saatavissa, mikäli kääpiökenraali onnistuisi houkuttelemaan keihäsosaston hyökkäämään kimppuunsa ja saamaan heille jotain vahinkoa. Näin kävikin. Kääpiöt kestivät rynnäkön vahingoitta ja onnistuivat pari haltiaa kaatamaankin (ensimmäiset haltiauhrit avauskierroksen ammunnan jälkeen!). Taisteluun luikerrellessa osasto oli kuitenkin pahasti venähtänyt eikä ylivoimasta ollut apua lopputulosta selvittäessä. Haltioiden torvensoittaja käänsikin taistelun haltioiden voitoksi, mutta sitkeät kääpiöt jäivät kuitenkin kenraalinsa johdossa taisteluun mukaan. Tässä kohtaa kuitenkin peli päättyi ja lopputulos oli selvä.

Jäljellä oli pisteiden lasku, haltiat saivat tuhopisteitä 3 kappaletta sekä yhden lipun ja kun lisäksi keskellä kenttää ollut jousiosasto sai vielä oman takavasemman neljänneksen haltuunsa, niin lopputulos oli tyly 5-0. Pelasimme siis kakkosskenaarion, joka on muuten samanlainen kuin ykkönen, mutta joukkojen sijoittelu tehtiin salassa. Tämä johti ehkä vähän huonoihin valintoihin, kääpiökaivannon tukkoisuus olisi tullut ehkä paremmin ilmi enkä sitten ehkä olisi laittanut yhtä yksikköä sinne. Ehkä. Ratkaisevaa oli kuitenkin ehkä se, että haltiat pystyivät tulivoimallaan pehmittään kääpiöitä ja vikkelällä lohikäärmeprinssiyksiköllä iskemään sopivaan kohtaan. Kääpiöiden tulivoima ei varmaankaan olisi riittänyt tulitaisteluun ja haltiat olisivat suojaisassa maastossa siltikin varmaan päässeet iskemään johonkin heikkoon kohtaan. Lisäksi oma tunarointi muutenkin hitaita kääpiöitä liikuttaessa käänsi vaakakuppia entisestäänkin haltioille. Sitkeät kääpiöt kyllä periaatteessa kestivät aika hyvin niin tulitusta kuin lähitaisteluakin, mutta liika oli liikaa. Ja kun itse ei päästy oikein kunnolla lyömään, niin eipä siinä jäänyt jossiteltavaa.

Seuraavassa skenaariossa joukot aloittaavatkin sitten lähempää toisiaan, joten pelistä voi tulla hyvinkin erilainen. Lisäksi siihen mennessä saattaa valmistua puolelle jos toisellekin vahvistuksia ja pelaamme ehkä isommalla pistekoollakin. Taikaesineiden mukaanottoakin väläyteltiin. Mutta katsotaan sitten taas ensi kerralla.

Taistelun lomassa myin kaupanpäälle saamani haltiakotkan eteenpäin, joten ensi kerralla voi tulla ilmataisteluelementtikin mukaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s