Age of Sigmar, 8.9.2016


Eilen tutustuin Age of Sigmar -figupeliin Fantasiapelien demoillassa. Ilmaista demotusta kun kerran tarjottiin ja pelistä on viime aikoina kuulunut enemmän hyvääkin, niin ajattelin käydä tutustumassa. Aikoinaan Fantasy Battlen kasilaitoksen aikoihin pohdiskelin Faban aloittamista, mutta silloin oli huhuja uudesta laitoksesta (Age of Sigmar), joten ajattelin odottaa siihen asti. Julkaisu oli kuitenkin pettymys, Old World kuopattu, uudet figut näyttivät Space Marineilta ja suuri yleisö lyttäsi säännötkin. Ensimmäinen ei ole mihinkään muuttunut, toinen on jonkin verran, vaikka siis vanhasta tyylistä ollaankin karattu pois, mutta kolmas on muuttunut aika laillakin. Suuri osa pelaajista ei vissiin voi pelata ilman pistearvoja, mutta sekin puute on nyt korjattu ja muutenkin säännöistä on liikkunut positiivista juttua. Eniten varmaan pelaajia kismitti se, että Fantasy Battle kuopattin ja Age of Sigmarista odotettiin uutta Fantasy Battlea – mitä se nyt ei varsinaisesti ollut. Vanhan maailman tuhoaminen ei sekään varmasti kaikkia miellyttänyt.

Demon aluksi käytiin säännöt pääpiirteittäin läpi, niitähän ei ihan niin hirveästi ole ja monivuotisella figupelitaustalla ne aika hyvin sisäisti, kunhan opetteli jonkun verran uusia sanoja. Aloituspaketin figuilla pelattiin, valitsin itselleni siniset Stormcast Eternalit ja vastustajalle jäi punaiset Khorne Warriorit. Valinnan tein lähinnä sillä perusteella, ettei tarvinnut vaihtaa toiselle puolen pöytää. Pistearvot olivat noin 700 kummallakin. Skenaario oli ”Three Pieces of Power” tai jotain sen tyylistä – puolivälissä kenttää oli kolme kohdetta, joita sankarit pyrkivät hallitsemaan. Molemmilla oli vain kaksi sankaria, joten muodostin taktiikkani sen mukaan. Päätin lähteä molemmilta laidoilta pyrkien saaman haltuuni laitimmaiset kohteet.  Sijoitin joukkoja toki keskellekin, mutta niillä oli suunnitelma liikkua laitoja kohti vastustajaa hämäten. Otimme lisäksi maastosäännöt käyttöön, tai siis sellaiset maastosäännöt, että maastokappaleet olivat kummallisia. Nopalla heitettiin ja osa maastosta valoi rohkeutta, osa imi sitä, keskimmäinen raunio vaikutti loitsimiseen ja oikean laidan maastot joko tyhmensivät tai paransivat tappamista.

Toisen vuoron alku

Toisen vuoron alku

Sain päättää aloituksen ja annoin sen vastustajalle. Suuri jalkaväkilauma oli tyhmä eikä liikkunut mihinkään. Muuten sieltä tultiin kohti ja keskelle. Itse lähdin suunnitelmani mukaan laitoja pitkin, suunnaten kuitenkin pari yksikköä keskelle, koska laidoilla ei näyttänyt olevan hätää. Toisella vuorolla päästin jo kunnolla tappelemaankin, vastustajan Khorgoroth (tai mikä lie) hyökkäsi siipiveikkojeni kimppuun, muttei saanut kuin yhden haavan. Liskolla ratsastava pomoni teki vastahyökkäyksen ja päästi pedon päiviltä. Keskustassa alkoi myös olla kähinää, mutta vasemmalla laidalla sain olla rauhassa. Vastustajan suuri jalkaväkiryhmä oli muuten toisenkin vuoron paikoillaan.

Kolmannella vuorolla putsasin liskoratsastajallani oikeaa laitaa vastustajan piiskurista sekä harvensin päälle käynyttää jalkaväkiporukkaa. Keskellä oikeastaan kaikki muut yksiköt mäiskivät toisiaan, jätin vain toisen sankarini pitämään kiinni vasemman laidan kohdetta.

Viimeisen vuoroni jälkeen

Viimeisen vuoroni jälkeen

Neljännellä vuorolla oli lopun alku jo nähtävissä, vastustajalta kuoli porukkaa keskeltä ja lopulta liskoratsastajalleni jäi yksi haava jäljelle vastustajalauman kuoltua ympäriltä. Viidennelle ja viimeiselle vuorolle pääsin aloittamaan. Tässä kohtaa olimme tasapisteissä, molemmat olivat pitäneet yhtä kohdetta kolme vuoroa putkeen. Parkkeerasin liskoratsastajani oikean laidan kohteen päälle, toinen sankari piti vasenta laitaa ja lopuilla hyökkäsin keskelle. Sain sankarin tapettua ja vastustajalle jäi vain yksi yksikkö, eli toinen sankari. Vastustajan viimeisen vuoron alkaessa johdin siis 11-6 eikä vastustaja kyennyt voittamaan. Pienen kähinän jälkeen peli päättyi näihin pisteisiin.

Yhden pelin jälkeen on vaikea sanoa juuri mitään, mutta sujuvasti peli meni. Vähän tämä on sekamelska 40K:ta, Fabaa ja Lotria, mutta kyllähän tätä pelaa. Pelaajia ainakin taitaa olla enemmän kuin LotRilla tätä nykyä, joten helpommin pääsisi pelaamaan – jos siis olisi sopiva armeija, eli ei. Jostain vanhoista Faba-figuista voisi koittaa saada jotain alkuun, mutta katsotaan nyt. Ei oikein raaskisi uutena ostaa koko armeijaa. Mutta joo, kyllä tätä ihan mieluusti pelaa, ei sääntöjen puolesta ainakaan mitään suurempaa valittamista yhden pelin jälkeen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s