Sigmarin ajassa jälleen, 10.11.2016


Eilen pelasin taas Age of Sigmaria Turun Lohikäärmeenluolassa. Tällä kertaa pelasin 500 pisteen pelin Slaves to Darkness -joukollani Undead-porukkaa vastaan. Kahden kaaosritariyksikön lisäksi otin loitsijan ratsastavan päällikön sijaan, jotta pääsisin vähän kokeilemaan taikomista. Skenaarioksi arvoimme Take and Holdin.

Päätin jättää toisen kaaosritariyksikön vahtimaan oman alueeni kohdemerkkiä ja toisella lähdin etenemään kohti vihollista, joka oli aloittanut vähän samalla tapaa. Hänellä oli tosin enemmän yksiköitä kuin minulla. Loitsijani jäi vähän jälkeen, koska joukkoja sijoittaessa ajattelin hyökätä oikealta ja puolustaa keskeltä, mutta päädyinkin hyökkäämään keskeltä ja siirtämään oikealta yksikön puolustamaan. Loitsijani ei siis ihan täysillä päässyt auttamaan hyökkäystä, mutta vähän kumminkin.

wp-1478715474221.jpg

Lähitaistelua toisella kierroksella

Toisella kierroksella pääsin aloittamaan, ja kaaosritarini hyökkäsivätkin hölmistyneiden zombejen kimppuun kaataen kourallisen kärsimättä vahinkoja. Tässä kohtaa näytti vielä hyvältä, mutta tasoittavalla vuorolla kärhämään liittyi mukaan epäkuolleita ratsastajia sekä ruumiskärryt. Vastustajalla olikin melkein koko armeijansa mukana lähitaistelussa, kun minulla vain reilu kolmannes pisteistä. Melko hyvin soturini kestivät, mutta vahingon aiheuttaminen oli hankalampaa.

Kolmannella vuorolla alkoi olla selvää, että keskustassa tulee turpiin – varsinkin kun olin tällä vuorossa vasta toisena. Toinen yksikkönikään ei oikein ehtisi apuun. Epäkuolleet irrottivat taistelusta ruumiskärryt ja ratsuväen jättäen zombiet viimeistelemään kaaossoturit. Kun ratsuväki päätti lähteä kaartamaan kohti oman alueeni kohdemerkkiä, en voinut enää edes lähettää kaaossotureitani keskelle tappelemaan, koska suora murskatappio häämötti.

Lähitaistelua kolmannella kierroksella

Lähitaistelua kolmannella kierroksella

Keskustan kaaossoturijoukkoni koki lopulta turmionsa, mutta päätin heittää sitten loitsijani sekä toisen kaaossoturiyksikön ratsuväen kimppuun. Mikäli onnistuisin tuon yksikön tuhoamaan saisin tasapelin, muuten tulisi tappio. Viime hetkilllä loitsijani kuitenkin epäonnistui muuten hyvin toimineissa loitsuissaan eivätkä soturinikaan saaneet kuin yhden ratsastajan pois päiviltä.

Viiden kierroksen jälkeen kummallakaan ei ollut molempia kohdemerkkejä, joten laskimme pisteet. Minä en ollut tuhonnut mitään, vastustaja oli tuhonnut toisen kaaossoturiyksikköni ja sai siitä 180 pistettä ja voiton.

Jo pelin tuoksinnassa totesimme, että 500 pistettä on tähän skenaarioon vähän turhan vähän, varsinkin jos sattuu olemaan kalliita yksiköitä, kuten minulla. Major Victoryn saavuttaminen oli käytännössä mahdotonta minulle eikä se helppoa ollut vastapuolellekaan, varsinkin kun sielläkin oli melko hitaat joukot. Seuraavaan peliin pyrinkin sitten saamaan isomman armeijan jalkeille, niin pelaaminen on vähän monipuolisempaa ja mielekkäämpää. Mukavaa tosin oli se, että peliin meni kaikkinensa alle kaksi tuntia, tehokasta peliaikaa ehkä puolitoista tuntia. Loitsinta oli pelissä yhtä simppeliä kuin oikeastaan kaikki muukin. Vastapuolella ei ollut loitsijaa, joten jäi toisten loitsujen vastustaminen vielä testaamatta, mutta eiköhän sekin vielä joskus vastaan tule.

Samalla tuli tehtyä taas vähän figuostoksia, niistä juttua seuraavassa kirjoitelmassa. Lisäjoukkoja kaaokselle luvassa…

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s