Uruk-Hai berserkit, 29.12.2016


Uruk-Hai berserkers

Uruk-Hai berserkers

Uruk-Hai

Uruk-Hai

Uruk-Hai berserkit

Uruk-Hai berserkit

Nämä valmistuivat jo myöhään jouluaattoiltana, mutta kuvattiin vasta seuraavana päivänä ja julkaistiin sitten Maalaushaasteen sivuilla. Ja kun itse olin sitten vielä siinä reissussa sen päälle, niin enpä saanut tännekään kummemmin tarinoitua.

Kyseessä siis kolme kappaletta Uruk-Hai berserkkejä GW:n LotR-linjastosta. En näihin lähtenyt tekemään mitään ihmeellistä, tuttu rusehtavan sävyinen kokonaisvaikutelma tummalla metallilla, millä olen uruk-haini tähänkin mennessä maalannut.

Voisi näihin ehkä hiukan jotain väriä hakea lisää, mutta ei näistä ole tarkoitus kuitenkaan tehdä mitään väriharmonisia taideteoksia, vaan kuvata todellisuutta realistisesti. Ymmärrätte varmaan. Figuista voisi tulla kauniimpia toisilla väreillä, mutta kun urukeilla nyt vaan sattuu olemaan ruskeat lannevaatteet ruskean ihonsa peittona, niin ruskeilta ne silloin näyttävät.

Se siitä. Nämä päässevät mukaan tositoimiin heti ensi kuussa, jos saadaan Tomin kanssa sovittua pelipäivä LotR-kampanjaamme. Kyllähän sinne kourallinen hurjia berserkkejä aina marssiriviin mahtuu – täytyyhän heidänkin jotenkin siirtyä taistelusta toiseen. Pienehkö idea mulla jo joukkojeni koostumuksesta on, mutta en ole pisteitä vielä lähtenyt laskemaan. Todettakoon nyt kuitenkin, että täytynee maalata muutamia jalkaisin kulkevia örkkejä ihan vain sen takia, että sudet ovat suosittuja kohteita taisteluissa…

Niitä ei kuitenkaan ole ihan vielä seuraavaksi luvassa, vaan vähän vihreämpiä örkkejä.

Mainokset

Uruk-Hait jalkajousin, 23.12.2016


img_7262

Uruk-Hait jalkajousin

img_7263

Uruk-Hai w crossbow

Tässä joulun alla alkoi taas perinteinen maalaushaaste, johon sain eilen illalla valmiiksi susiratsastajien ohella nämä kolme uruk-haita jalkajousin. Susiratsastajat eivät haasteeseen kelvanneet, koska aloitin niiden maalaamisen ennen haasteen alkua. Näistä urukeista tuli kuitenkin ensimmäiset pisteet kerättyä.

Maalauksessa ei ole oikein mitään ihmellistä, tummaa ruskeaa ihoon ja aseisiin, vaaleaa ruskeaa vaatteisiin ja mustalla pestyä metallia metalliosiin. Kypärään sitten vielä valkoisella Sarumanin Valkoinen Käsi. Valmistuivat melko nopeasti, mutta kun alustan kanssa menee aina aikaa, kun pitää odotella liiman kuivumista ja washin kuivumista ennen kuin pääsee eteenpäin, niin valmista ei tule kovin nopeasti. Age of Sigmar -figujen alustat valmistuvat ilman odottelua (tai siis liiman pitää toki kuivua, mutta sen jälkeen ei tarvitse tehdä mitään), joten ne voisivat valmistua vaikka päivässä.

Seuraavaksi työpöydällä odottelee muutama Uruk-Hai berserkkeri.

Susiratsastajia, 22.12.2016


Susilauma ratsastajineen

Susilauma ratsastajineen

Lähikuva

Lähikuva

Susiratsastaja

Susiratsastaja

Warg

Warg

Tänään sain vihdoin alustatkin kuntoon ja muutenkin viimeisteltyä nämä jo melko pitkään työn alla olleet susiratsastajat, jotka ehtivät taisteluraporttiinkin tässä jo päätyä.

Kuvassa siis kuusi kappaletta susia, wargeja, sekä kullekin ratsastaja. Ratsastajan saa enemmän tai vähemmän näppärästi paikalleen ja irti ilman liimaa, jotenka susi voi jatkaa taistelua vielä senkin jälkeen, kun ratsastaja on ammuttu selästä. Kovin näppärästi ei vaan paikalleen mene eikä pysy, mutta ehkä kun tuosta vielä hieman rapsuttelen maalia pois kiinnityskohdasta, niin menevät mukavasti paikoilleen ja toivottavasti myös pysyvät.

Tuossa lähikuvassa näkyy, että sudet ovat ilman ratsastajia vähän pöhkön näköisiä, kun harjasta puuttuu pala ja selässä on reikä. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä näihin saa ratsastajan tilalle laitettua selkäpalan (katso viimeinen kuva). Ihan saumattomasti pala ei tietenkään mene paikoilleen, mutta tuskinpa tuota pelipöydällä pelatessa huomaa. Samoin kuin sitäkään, että liitoskohdan huomaa karvoituksessa melko helposti läheltä.

Ratsastajat ovat örkkejä, ja niitähän on vähän joka lähtöön Keski-Maassa. Maalasinkin näistä puolet vihreiksi ja puolet sitten enemmän ihmisen värisiksi, niin sulauvat sitten ehkä paremmin laumaan kuin laumaan.

Ratsastajilla on vaihteleva aseistus. Kahdella on jouset, kahdella on keihäs – toisella myös kilpi – ja kahdella miekka – toisella jälleen myös kilpi. Sinällään varsin hienoa, että kaikki ratsastajat ovat kuitenkin erilaisia, eli sen verran on ollut viitseliäisyyttä, että yhteen pakettiin on jaksettu tehdä kuusi erilaista ratsastajaa. Toki tämä ei ole LotR-tuotteissa lainkaan tuntematonta, vaikka figut ovatkin usein yhdessä osassa, niin asentoja tai aseistuksia löytyy yleensä useampia. Sudet kootaan kahdesta puolikkaasta, kumpiakin puolia on kaksi erilaista, joten neljä erilaista pystyy kokoamaan. Yhdestä paketista tulee siis väkisinkin tuplia, mutta ei se ratsujen kohdalla niin haittaa, varsinkaan kun ratsastajia on siis erilaisia.

Maalaus meni melko kivuttomasti, vetelin ruskeaa sprayta figujen päälle ja sen jälkeen sudet eivät oikein tarvinnetkaan muuta kuin muutaman kerroksen kuivaharjausta ja suun maalauksen. Ratsastajia sai maalata vähän enemmän, mutta nekin meni aika kivuttomasti. Toki ihan kaikkia yksityiskohtia en lähtenyt taaskaan poimimaan ja tuollainen rusehtava yleiskuva sopii hyvin tällaisille tiedusteluhenkisille ratsukoille.

Kaaossoturit komentoryhmineen, 17.12.2016


Kaaossotureita

Kaaossotureita

Lipunkantajat

Lipunkantajat

Tällä viikolla hieman keskeneräisenä katkeran tulikasteensa saaneet kaaossoturivahvistukset valmistuivat viimein eilen illalla. Yhteensä kymmenen tomeraa taistelijaa, joukossa kaksi lipunkantajaa, kaksi torvensoittajaa ja kaksi komentajaa. Aiempien kahdenkymmenen taistelijan kanssa saan siis nyt kasaan 10 ja 20 soturin yksiköt komentoryhmillä.

Värit ovat tuttuja, torvensoittajille ja komentajille lisäsin palettiin kultaa. Komentajat eivät eroa kuin maalauksellaan rivimiehistä, mutta muiden erikoistaistelijoiden kanssa piti nähdä vähän enemmän vaivaa. Torvensoittajille askartelin greenstuffista melko miehekkään kokoiset torvet, mutta kai näille vähän isommat torvet sopii. Lipunkantajiin panostin sitten vielä vähän enemmän, hankin pari tuollaista kaaoshenkistä lippua ja väsäsin hammastikuista tangot. Sen jälkeen porailin vasempaan käteen reiät ja vähän veistelin haarniskan kulmia, jotta sain tangon hienosti suorana läpi. Liput jätin nyt mustaksi (niin kuin aiempien kilvetkin), kun en tähän hätään ole keksinyt mitään hienoa kuviota heille. Meneehän nuo toki mustinakin, Mustanlipun kaaossoturit tässä terve, sinä vastustaja kuole.

Turpasauna Age of Sigmarissa, 15.12.2016


Olin eilen taas pelaamassa Age of Sigmaria. Tällä kertaa päädyttiin 1500 pisteen kolminpeliin, jossa itse olin kahden pelaajan puolella. Pelaajia ei ollut meidän lisäksi muita, joten oli vähän köyhänlaista. Oma kaaosporukkani sai kaverikseen (epä-)kuolemanporukan ja vastaansa Sylvanethiksi kutsutun metsähaltiaporukan. Tällaisia ex tempore -moninpelejä on aina vähän hankala pelata, kun taktiikat ovat vähän mitä on eikä edes sen liittolaisensa joukkoja oikein tunne – vastustajasta puhumattakaan. Vielä kun vastapuolella oli selvästi paljon kokeneempi pelaaja kilpahenkisemmällä armeijalla, niin eihän siinä pelillisesti ollut oikein sanan sijaa. Eikä siihen pelaamisen ja taktiikoihin oikein sitten jaksanut keskittyäkään, kun oli vähän väsynyt olo ja tosiaan sekä rinnalla että vastassa outoja joukkoja. Eikä niitä omiakaan ihan kaikkia kunnolla muistanut – tarttis pelata enemmän.

wp-1481828433888.jpg

Alkua

Skenaariomme oli Take and Hold ja saimme valita puolen ja aloittaa joukkojen asettelun. Vastapuoli sitten sai puolestaan ensimmäisen vuoron. Tein taas sen virheen, että levitin joukkojani liikaa reunoille. Kenttä näytti aika täydeltä ja ahtaalta, joten ehkä siksi harhauduin laidoille, vaikka skenaariossa molemmat objektiivit ovat keskellä kenttää. Niinpä 20-miehinen kaaossoturijoukkonikin näki toimintaa vasta ihan loppumetreillä.

Ihan alkuun rynnimme päälle ja koitimme saada suuren durthun hengiltä tai ainakin henkihieveriin. Kaverini lentävä kissaotus pääsikin lähikontaktiin ja sai vahinkoa aikaiseksi, mutta omat lohikäärmeogorini etenivät maltillisesti ja kaivattu tuki jäi puuttumaan. Seuraavalla vuorolla durthu sitten paransikin itsensä ja pisti vastustajansa kappaleiksi. Lohikäärmeotukseni ja pienempi kaaossoturiporukka koitti pistää kirveillään puita matalaksi, mutta tehokkuudessa oli parantamisen varaa. Toki hankala metsä teki osumisesta vaikeaa, mutta silti. Samaan aikaan selustaamme tupsahti yksi porukka, joka sitoi puolustamaan jätetyt zombiemme taisteluun loppupelin ajaksi.

wp-1481828428328.jpg

Loppua

Durthu siirtyi seuraavaksi viipaloimaan lohikäärmeogoreitani melko vaivatta, muu taistelu oli aika jähmeää. Neljännellä vuorolla sain ison kaaossoturiporukkani jo ampuvien puiden kaarnalle, mutta puut jäivät kaatumatta. Sitä taistelua jatkettiinkin sitten vielä pitkään, puulordikin liittyi joukkoon mukaan.

Emme saaneet lopulta yhtään vastustajan yksikköä tuhottua ja vastustaja tuhosi meiltä 4. Kun kumpikaan ei pystynyt valtaamaan molempia objektiivejä, niin voitto meni pistelaskun myötä vastustajalle tylyin lukemin 1000-0.

Toki vastustajalla oli mietitty armeija, jossa yksiköt tukivat toisiaan, mikä on aika paljon idea AoSissa. Mulla taas oli ne joukot, mitä sattui olemaan. Vähän sama liittolaisellani. Durthu oli aika mieletön tappelija, sen kimppuun olisi pitänyt päästä kerralla suurella joukolla tai sitten vaihtoehtoisesti sitoa halvoilla yksiköillä pitkäksi aikaa pelin ulkopuolelle ja keskittyä pelaamaan tehtävää eli valtaamaan objektiiveja. Kaikesta rutinasta huolimatta, kyllä tätä jatkossakin pelaan, seuraavalla kerralla on taas ehkä paremmin toimiva armeija ja ehkä taktiikkakin.

Jahti läpi Ithilienin, 13.12.2016


wp-1481568613761.jpg

Alkuasetelma

Eilen oli taas pitkästä aikaa Lotripäivä. Taistelutoverini Tomi rakenteli meille noin neljän-viiden taistelun mittaisen kampanjan, joka koitetaan saada rauhalliseen tahtiin ennen kesää pelattua. Pääosassa kampanjassa ovat minun Uruk-haini sekä Tomin Dunlendingit. Ensimmäinen skenaariomme oli vanhasta A Shadow in the East -kirjasta napattu Pursuit Through Ithilien sovitettuna luonnollisesti meidän käyttämillemme joukoille. Dunlendingit koittavat paeta (tai ainakin heidän kapteeninsa) ja Uruk-hait koittavat ottaa heidät päiviltä. Mielenkiintoisesti peli alkaa tyhjältä pöydältä, kaikki ovat reservissä. Onneksi reservistä pääsee 3+ heitolla kentälle ja tuloksella 5+ saa itse valita kohdan, muutoin vastustaja valitsee. Minun ratsuväkeni pääsee tosin heittelemään vasta kolmannella vuorolla samoin kuin Tomin kääpiöliittolaiset (jotka tulevat vastaan toisesta päästä kenttää).

Tomilla on käytössään kahden kääpiösankari Murinin ja Drarin lisäksi siis pakoon pötkivä kapteeni Balch Carw sekä kourallinen miehiä mukaan lukien pari berserkkeriä. Minulla taas Uruk-hai kapteeni Maugash, jonka komennettavaksi on annettu alhainen örkkilauma, joista seitsemän susilla.

Tomille meni aloitus, mikä oli ihan järkevää. Heitimme sen itse asiassa nopalla, vaikka taitaa olla niin, että tuossa vanhassa kirjassa Hyvät aina aloittavat. Olisi voinut tulla jännempiä tilanteita, jos minulla olisi ollut aloitus. Tomi sai melkein kaikki taistelijansa pöydälle, mutta onneksi minä sain valita kapteenin paikan, ja laitoin hänet aivan kentän itäiseen reunaan. Minulle ei tullut kuin kourallinen taistelijoistani. Kuva ensimmäisen vuoron jälkeisestä tilanteesta on tuossa ylempänä.

wp-1481568628962.jpg

Alkukahakointia

Toisella vuorolla sain aloitteen ja onnistuinkin käyttämään sen melko hyvin edukseni. Yksinäinen örkki sai kiilattua Balchin laitaan ryntäämällä hänen vierellään olevaan taistelijaan kiinni. Muutenkin sain ihan mukavasti lisäjoukkoja, mutta örkeistä ei oikein ollut vastusta ihmisille. Sankarillisen liikkeen ansiosta Balch onnistui kolmannella vuorolla hieman parantelemaan asemiaan, mutta ensimmäiset susiratsastajani jo saapuivat. Tässä kohtaa peli näytti päättyvän lyhyeen. Dunlendingit pistelivät kuitenkin örkkejä nurin ja susia teuraaksi aika kovalla prosentilla ja Balch pääsi pikkuhiljaa karkumatkalle. Luotin kovasti joukkojeni nopeuteen, mutta heikkotasoiset taistelijani eivät kyenneet tekemään vahinkoa. Vastustajiin oli pakko käydä kiinni yksi yhtä vastaan -taisteluihinkin, jotta he eivät pääsisi pakoon ja parempiin asemiin, mutta taisteluissa tuli sitten häviö.

wp-1481568636037.jpg

Kapteenit kohtaavat

Kapteenini Maugashkin juoksi lopulta toiselta puolelta kenttää taistelun keskipisteeseen. Tomin aloitevuorolla hän pinkaisi sankarilliseen juoksuun ja hyppäsi muurin yli jatkaen matkaa (mahdin avustuksella) suoraan Balchin kimppuun. Samaan aikaan susiratsastajat olivat jo aivan nurkan takana. Tässä kohtaa molemmat kapteenit olivat jo mahdittomia ja taisteluista tulikin aika keveitä. Tomikin onnistui omilla joukoillaan tulemaan avuksi ja erottamaan kapteenit toisistaan. Apuun entänyt Murin oli varsin tehokas ja kestävä taisteluissa ja hänen mahtinsa avulla Balch pääsi jälleen pakenemaan. Kiertoliikkeeseen lähteneet jousiampujani saivat hänet kuitenkin jälleen kiinni, mutta nyt Drar tarjosi mahtavaa apuaan. Molemmilla oli enää kourallinen joukkoja jäljellä ja alun nopealta näyttänyt yksipuolinen peli oli kääntynyt tasaväkiseksi taisteluksi, jota oli pelattu pitkälti toistakymmentä kierrosta.

Kääpiöt olivat kovia taistelijoita ja vaikka sainkin aina välillä pari örkkiä Balchia vastaan, niin vahinkoa ei saatu aikaan. Jonkun nirhaisun taisin saada perille, mutta senkin kohtalo pelasti. Lopulta kissa hiiri -leikki päättyi jossain vuoron 21 paikkeilla, kun Tomi oli saanut jouksutettua kapteeninsa aivan pohjoislaitaan kiinni ja onnistui lopulta saamaan aloitteen itselleen. Siitä pääsi pakoon Balch Carw. Eipä hänelle tainnut muita jäädä henkiin kuin tuo kapteeni ja kääpiöliittolaiset, hekin mahtinsa käyttäneenä ja haavoittuneina. Minulle jäi haavoittunut kapteeni ja noin neljä örkkiä. Turpiin siis tuli.

Pelistä muodostui lopulta varsin mielenkiintoinen eikä ollenkaan niin nopea ja tylsähkö, mitä alkuun ainakin minusta tuntui. Toki alussa vähän haparoitiin sääntöjen ja sääntöjen suomien mahdollisuuksienkin kanssa, mutta ei kaiketin mitenkään ratkaisevasti. Ennen peliä sovimme, että joukkojen murtumisen unohdamme kokonaan, siitä olisi voinut tulla aika outo peli. Ainakin kampanjaa ajatellen.

Kampanjaa ajatellen tappio toki kismittää, sillä voitosta olisi saanut lisäpisteitä viimeiseen taisteluun. Toki muutakin vaikutusta oli, kapteenini sai aikaan kolme haavaa ja säilyi hengissä, nopanheitto ja aiheutetut haavat yhdistettynä Tomin laatimaan kokemustaulukkoon toi hänelle yhden pisteen lisää rohkeutta. Samaan tulokseen pääsi myös Tomin kapteeni, joskin pienemmällä haavantekomäärällä. Seuraava taistelu taisi olla Kingdom of Men -kirjasta joku taistelu, en tietenkään sitä ottanut Tomin kaaviosta ylös. Johonkin väijytykseen taidan kuitenkin muistaakseni joutua, saa nähdä mitä joukkoja sinne sitten kasataan ja kuinka paljon. Peli pelataan kuitenkin vasta joskus tammikuulla, kun muilta kiireiltä ehditään.

Vanhoja sääntökirjoja, 9.12.2016


Warhammer Fantasy Battle 4th Edition

Warhammer Fantasy Battle 4th Edition

Eilen posti toi ostokseni Facebookin Figukirppikseltä, eli kolme vanhaa sääntökirjaa Warhammer Fantasy Battleen, jottei Sigmarin aika ihan veisi mennessään.

Vasemmalla siis neljännen laitoksen sääntökirjat, joiden kanssa yhteensopivia osa vitoslaitoksen armeijakirjoista on, joten neljättäkin laitosta pääsisi periaatteessa pelaamaan. Sen verran on kuitenkin kuulemma lähellä vitoslaitosta, että taitaa jäädä kokeilematta. Keräilymielessä nämä siis tuli hankittua, viisi euroa per kirja maksoin.

Vampire Counts Army Book

Vampire Counts Armies Book

Samassa kaupassa tuli myös Vampire Counts -armeijakirja niin ikään viidellä eurolla. Tämä taitaakin olla kutoslaitokseen, eikä vitoseen, niin kuin aluksi luulin. Tuo fontti tuossa kannessa näyttää vitoslaitoksen tyyliseltä, mutta kutoslaitokseen tuo kirja taitaa kuulua. Olisiko jostain murrosvaiheesta tms? Vampyyrit ovat kuitenkin kova juttu, joten ei tämä nyt ihan hukkaostos ollut. Pitäisi varmaan joskus tehdä checklist kaikista kirjoista ja niiden versioista ynnä muusta sellaisesta, niin pystyisi sitten ehkä hieman rajoittamaan omaa ostoinnokkuutta.

Joulukuu on kuitenkin mennyt mukavasti, ei yhtään figua ole vielä ostettu ja isosta nipusta myytävää on jo sovittu, joten kunhan hiukan vielä saan tässä maalailtua, niin saattaa tuo laskurikin päästä lopulta plussalle.

Hämähäkkejä ja velho, 3.12.2016


Spider Swarm

Spider Swarm

Marrasmaalauksen jälkeen näemmä taas mennyt rytmit ihan sekaisin. Tosin kaikkea muutakin ohjelmaa on ollut, mutta on näemmä unohtunut kirjoitella tänne maalatuista figuistakin. Tuo vieressä näkyvä hämähäkkilaumakin valmistui jo tiistaina, mutta on päässyt välttelemään julkaisua. Näiden kanssa tein niin, että maalasin kaikki eri värillä, mutta vedin kaikkiin kuitenkin saman washin. Ushbati Bone, Kislev Flesh, Bronzed Flesh, Averland Sunset ja joku ruskea väri saivat päällensä Ink Wash Fleshin (maalien nimet ulkomuistista ja varmaankin väärin). Sitten kaikille valkoiset leuat ja punaiset silmät. Aika sopusuhtainen, joskin hieman kalpeahko, hämähäkkilauma syntyi lopputuloksena. Siinä on taas yksi 100 pistettä vitoslaitoksen fantasiataisteluihin.

HeroQuestin velho uusissa kuteissa

HeroQuestin velho uusissa kuteissa

Toinen valmistunut tuotos näki päivänvalon tänään, vaikka toki jo eilen illalla oli kaikki valmista. HeroQuestin velho sai käteensä riimusauvan ja vyölleen riimumiekan. Lopuksi vielä 32-millinen pyöreä alusta ja vähän väriä pintaan: Chaos Sorcerer Lord Age of Sigmariin oli valmis. Tuota kaapua olisi voinut korostaa vielä enemmän vaaleammaksi, mutta taidot, aika ja kärsivällisyys loppuivat. Riimusauvakin epäonnistui melko lailla – tarkoitus oli saada aikaan ikään kuin hehkuvat riimut tuohon kepakkoon, mutta eipä se oikein onnistunut.

Chaos Sorcerer Lord

Chaos Sorcerer Lord

Pelikentällä tämä vähemmän Khornen väreissä patsasteleva velho kuitenkin pärjännee. Ensi kerralla tiedän sitten, että miten ei kannata maalata. Muuten figu on ihan ookoo, sarvet ovat jees, punaiset silmäaukot toimivat ja niin edelleen. Mutta kun keppi tietenkin kiinnittää huomion, niin lopputulos on mikä on. Joka tapauksessa tämän jälkeen on Slaves to Darkness -porukkaa oikeasti maaleissakin se 500 pistettä ja lisää on työn alla.

Reilun viikon päästä pitäisi muuten pelata taas Lord of the Ringsiä, siihen mennessä täytyisi saada susiratsastajia valmiiksi. Pari päivää sen jälkeen voisi taas kokeilla Age of Sigmaria, edellä mainittu 500 pisteen kokonaisuus olisi kiva olla silloin jo isompi. Työn alla on nyt sen verran monta figua, että saa nähdä tuleeko mistään valmista. Onneksi joulukuu on toistaiseksi mennyt ilman figuostoksia…