Turpasauna Age of Sigmarissa, 15.12.2016


Olin eilen taas pelaamassa Age of Sigmaria. Tällä kertaa päädyttiin 1500 pisteen kolminpeliin, jossa itse olin kahden pelaajan puolella. Pelaajia ei ollut meidän lisäksi muita, joten oli vähän köyhänlaista. Oma kaaosporukkani sai kaverikseen (epä-)kuolemanporukan ja vastaansa Sylvanethiksi kutsutun metsähaltiaporukan. Tällaisia ex tempore -moninpelejä on aina vähän hankala pelata, kun taktiikat ovat vähän mitä on eikä edes sen liittolaisensa joukkoja oikein tunne – vastustajasta puhumattakaan. Vielä kun vastapuolella oli selvästi paljon kokeneempi pelaaja kilpahenkisemmällä armeijalla, niin eihän siinä pelillisesti ollut oikein sanan sijaa. Eikä siihen pelaamisen ja taktiikoihin oikein sitten jaksanut keskittyäkään, kun oli vähän väsynyt olo ja tosiaan sekä rinnalla että vastassa outoja joukkoja. Eikä niitä omiakaan ihan kaikkia kunnolla muistanut – tarttis pelata enemmän.

wp-1481828433888.jpg

Alkua

Skenaariomme oli Take and Hold ja saimme valita puolen ja aloittaa joukkojen asettelun. Vastapuoli sitten sai puolestaan ensimmäisen vuoron. Tein taas sen virheen, että levitin joukkojani liikaa reunoille. Kenttä näytti aika täydeltä ja ahtaalta, joten ehkä siksi harhauduin laidoille, vaikka skenaariossa molemmat objektiivit ovat keskellä kenttää. Niinpä 20-miehinen kaaossoturijoukkonikin näki toimintaa vasta ihan loppumetreillä.

Ihan alkuun rynnimme päälle ja koitimme saada suuren durthun hengiltä tai ainakin henkihieveriin. Kaverini lentävä kissaotus pääsikin lähikontaktiin ja sai vahinkoa aikaiseksi, mutta omat lohikäärmeogorini etenivät maltillisesti ja kaivattu tuki jäi puuttumaan. Seuraavalla vuorolla durthu sitten paransikin itsensä ja pisti vastustajansa kappaleiksi. Lohikäärmeotukseni ja pienempi kaaossoturiporukka koitti pistää kirveillään puita matalaksi, mutta tehokkuudessa oli parantamisen varaa. Toki hankala metsä teki osumisesta vaikeaa, mutta silti. Samaan aikaan selustaamme tupsahti yksi porukka, joka sitoi puolustamaan jätetyt zombiemme taisteluun loppupelin ajaksi.

wp-1481828428328.jpg

Loppua

Durthu siirtyi seuraavaksi viipaloimaan lohikäärmeogoreitani melko vaivatta, muu taistelu oli aika jähmeää. Neljännellä vuorolla sain ison kaaossoturiporukkani jo ampuvien puiden kaarnalle, mutta puut jäivät kaatumatta. Sitä taistelua jatkettiinkin sitten vielä pitkään, puulordikin liittyi joukkoon mukaan.

Emme saaneet lopulta yhtään vastustajan yksikköä tuhottua ja vastustaja tuhosi meiltä 4. Kun kumpikaan ei pystynyt valtaamaan molempia objektiivejä, niin voitto meni pistelaskun myötä vastustajalle tylyin lukemin 1000-0.

Toki vastustajalla oli mietitty armeija, jossa yksiköt tukivat toisiaan, mikä on aika paljon idea AoSissa. Mulla taas oli ne joukot, mitä sattui olemaan. Vähän sama liittolaisellani. Durthu oli aika mieletön tappelija, sen kimppuun olisi pitänyt päästä kerralla suurella joukolla tai sitten vaihtoehtoisesti sitoa halvoilla yksiköillä pitkäksi aikaa pelin ulkopuolelle ja keskittyä pelaamaan tehtävää eli valtaamaan objektiiveja. Kaikesta rutinasta huolimatta, kyllä tätä jatkossakin pelaan, seuraavalla kerralla on taas ehkä paremmin toimiva armeija ja ehkä taktiikkakin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s