Marauderit, 25.2.2017


img_7365

Chaos Marauders

Chaos Marauders

Kaikki kymmenen

Alkuviikosta sain parahiksi valmiiksi keskiviikon liigakierrokselle 10 hengen Chaos Marauders -porukan. Kaksi maalasin testimielessä jo aiemmin, nyt maalasin loput kahdeksan, mukaan lukien lippumies ja rumpali. Näitä oli mukava maalata, paljon kivempia kuin ne vanhat muoviset kaaossoturit esimerkiksi. Aikamoisia muskelimiehiähän nämä ovat, paljasta ihoa paljon ja loppu melkeinpä mustaa tai panssaria.

Nämä kahdeksan olivat vielä blistereissä, kun ne käytettynä ostin – kuvia löytyy jostain vanhemmasta kirjoituksesta. Vähän jänskätti niitä avata, kun olivat parikymmentä vuotta saaneet olla paketeissaan, hintalapuissakin oli markkahinnat ja niin edelleen. Jännästi toisessa Marauders-blisterissä oli kaksi alustaa, joissa oli kolo, ja yksi jossa ei ollut. Vastaavasti toisessa oli neljä alustaa, joissa kaikissa oli kolo. Komentoparin blisterissä puolestaan oli kaksi alustaa, joissa toisessa oli vino kolo ja toisessa suora. Hieman hämmensi ja nauratti, mutta mua se haitannut, koska pyöreille alustoille Age of Sigmaria ajatellen nämä kuitenkin laitoin.

Tykkään kyllä lopputuloksesta, hyvän näköinen ryhmä, maalausjäljestäkin tuli ihan kiva, vaikken ihan älyttömästi siihen panostanutkaan. Harmillisesti nämä ovat pöydällä liki hyödyttömiä ellei vastaan tule sitten jotain vastaavaa kuraa. Tosin pitäisi näitä varmaan ainakin toiset kymmenen olla porukassa, että saisivat jotain aikaiseksi.

Mainokset

Age of Sigmar -liiga päätökseen ja hankintoja, 24.2.2017


img_7375

Oma alkuasetelma

Tämän viikon keskiviikkona saatiin päätökseen Turun Fantasiapeleissä Age of Sigmar -liiga. Tällä kertaa pistekokona oli 2000 pistettä, mihin mulla ei ihan figut riittäneet. Halusin maalatun armeijan kentälle, joten pistemääräksi tuli lopulta 1780. Ei nyt ihan hirveästi tasoitusta, kymmenisen prosenttia. Vastaani asettui Tzeentch Disciples -armeija, jossa oli muun muassa kaksi Lord of Changea. Omaan Slaves to Darkness -porukkaan otin vahvistukseksi tutut Dragon Ogorit sekä juuri ja juuri pelikuntoon saamani Gorechosen-pelin figut, joille löytyy säännöt Khorne Bloodbound -listasta. Kolmea eri Kaaosta siis sekaisin. Tehtävänä oli tuhota vastapuolen puoliskolla oleva objekti, mikä oli tietyssä mielessä haastavaa: minulla kun ei siis ollut mitään ampuvia yksiköitä ja loitsujakin minimaalisesti. Piti siis päästä käsikähmään.

img_7376

Kenraalit vastakkain

Taktiikakseni otin vahvan keskustan ja oman objektiivini suojelemisen samalla kun vasemmasta laidasta ratsuväkeni rynnistää vauhdilla sivustaan ja mahdollisesti objektiivin kimppuun. Kaaossoturit muodostivat puolustusjoukkoni, 20 ryhmittyi tornin ympärille estämään lähitaisteluyritykset. Molemmille puolille vähän eteenpäin vielä 10 kaaossoturia lisää estämään sivustakiertoja ja antamaan lisätukea. Bloodbound-sankarit sijoittelin niin ikään keskustaan, josta niitä sitten voisi ohjailla haluamaani suuntaan, samoin kuin kenraalini. Sivustajoukon muodosti siis Dragon Ogorit, velho, marauderit sekä viisi kaaosritaria.

Vastustaja sai aloituksen, mutta ensimmäisellä vuorolla ei saanut oikein mitään aikaiseksi, varsinkin kun mystiset maastokappaleet kiehtoivat joukkoja enemmän kuin liikkuminen. Omakaan aloitukseni ei ollut kovin räväkkä, lahtaajapappi onnistui rukoilemaan Khornelta veret kiehauttavaa apua vaaleanpunaisia kauhistuksia vastaan, mutta ei juuri muuta. Vasen sivustani eteni, samoin kuin kenraalini sekä vasemmanpuoleinen kaaossoturijoukko.

Aika nopeasti keskelle muodostui taistelua, Tzeentch heitti loitsujaan ja onnistui tappamaan Dragon Ogorini ja velhoni sekä siinä sivussa vahingoitti tornianikin. Kaaosritarini jämähtivät taistelemaan Flamereita vastaan, joita jatkuvasti sikisi lisää, kun sai yhden tapettua. Kaaossoturini lähinnä odottelivat puolustusasemissa, mutta mystiset maastonkappaleet hidastivat vastustajaa aika lailla.

Peliä

Loppuhetkiä

Tajusin jossain kohtaa, että olen häviämässä peliä, koska vastustajan torni oli vielä koskematon eikä mulla ollut siellä oikein mitään uhkatekijää. Marauderit toki juoksivat sitä kohti, mutta niiden uhka ei ollut kovin kova. Keskellä veri lensi ja olin hieman niskanpäällä saatuani ylivoiman joukkojen suhteen. Oma kenraalini kuoli Lord of Changen käsittelyssä, mutta tämä kostettiin myöhemmin. Vaaleanpunaiset kauhistukset kuolivat myös, samoin kaaoksen sikiö. Vasemmalla laidalla sain lopulta Flamerit, Screamerit ja kumppanit tapettua, mutta vahinkoja olin kärsinyt itsekin ja eteneminen hidastunut. Viimeisellä vuorolla Marauderini pääsivät jo lyömään tornia, mutta vailla tulosta. Omakin tornini säilyi lopulta pystyssä, joten vastustajalle minor-voitto.


Lopputuloksissa olin lopulta neljäs maksimaalisten harrastepisteiden ja yhden major-voiton turvin, kolme parasta palkittiin. Viimeisessä pelissä olisi ehkä pitänyt ratsuväellä vaan rynnätä vihollisen ohi ja pyrkiä tornille. Kuvittelin pyyhkäiseväni vihollisen pois edestäni helposti, mutta taiat, ampumiset ja henkiinheräämiset hidastivat suunnitelmaani liiaksi. En tiedä olisiko voittoa sitenkään tullut, mutta taistelusta olisi ehkä tullut tasapuolisempi. Toki 200 lisäpistettäkin olisi voinut auttaa, toiset 5 kaaosritaria vaikkapa…

wp-1487933433780.jpg

Blood Bowl Dwarf Giants

Peliin menossa ollessani ostin Fantasiapeleistä oheisen Blood Bowl Dwarf Giants -laatikon, kun niitä nyt hyllyssä vielä oli. Nyt kun AoS-liiga on ohi, niin seuraavaksi voisin liittyä taas Blood Bowl -liigaan uudella joukkueella ja säännöillä. Sen alkuun on tosin sen verran vielä aikaa, että ehdin varmaankin maalata uuden joukkueen ja pelata muutaman hajapelin Age of Sigmaria.

img_7378

Chaos Battletome Khorne Bloodbound

img_7380

Figut

Khorne Bloodbound

Khorne Bloodbound

Pelien jälkeen sovittiin vielä lisää kauppoja. Yksi palkinnoista oli Khorne Bloodbound -kirja, jonka meinasin jo pari viikkoa sitten ostaa, mutta eipä sitä ollutkaan hyllyssä. Ajattelin sen tässä kevään kuluessa kuitenkin itselleni ostaa, mutta ostinkin sen nyt sitten samantien. Kirjan voittanut totesi pienen harkinnan jälkeen, että ei ehkä haluakaan aloittaa taas uutta armeijaa ja tarjosi kirjaa minulle. Kaupanpäälle vielä kourallinen Khorne Bloodbound -figuja vastineeksi 20 eurosta, niin kaupat syntyivät aika nopeasti. Tänään kävin figut ja kirjan ostamassa. Figukuva on jostain syystä taas kyljellään…

Mutta joo, ihan kelpo kauppa, tuo kovakantinen kirja kun maksaa kaupassa vissiin 46 euroa. Ja samalla siis nippu figuja, valmiiksi koottuja ja pohjamaalattuja (osan maalaustakin aloitettu), joten ei huono kauppa. Nyt mulla on noita Bloodbound -figuja ihan kiva nippu jo valmiina, joten kunhan saan muutamat keskeneräiset figut pois alta ja tuon kääpiöjoukkueen maaleihin, niin taidan keskittyä seuraavaksi sitten näihin.

Isildur maassa, 23.2.2017


Tämä väkerrys valmistui viime lauantaina ja osallistuin sillä Maalaushaasteessa West-teemakierrokselle.

img_7363

Naama onnistui aika hyvin

img_7361

Isildur ja Narsil (tai sen jämät)

img_7362

Sauronin sormia odotellessa

Isildur

Isildur

Kyseessä on siis maassa makaava Isildur paketista, jossa tämän lisäksi on kuollut Elendil sekä Sauron. Isildurilla on Narsilin sirpaleet käsissään ja hän on juuri huitaisemassa Sauronilta sormen poikki ja Sormuksen irti.

Aika nopeasti tämä maalautui ja vaikken hirveästi ajatellut tähän alunperin panostaa, niin tällaiseen yksittäiseen figuun tuli kuitenkin käytettyä vähän enemmän aikaa ja vaivaa. Pelikentällähän tätä ei taideta tarvita, joten päätyy hyllyyn koristeeksi. Takin liepeisiin hain vähän tummanpunaista sävyä, samanlaista mitä Boromirilla on elokuvissa. Silmät onnistuivat hienosti katsomaan miekan ohi ylöspäin, joten päätin kasvoihin muutenkin panostaa hieman. Vähän punaista nenään ja poskille, ruskeankeltaista otsalle ja etuhiuksiin ja sinertävää leukaan. Tuli parempi (ja erilainen) mitä yritin, näyttää vähän siltä, että olisi maahan oikeasti taistelun tuoksinnassa päätynyt. Muuten aika tavanomaista maalausta mitä olen numenorilaisiini käyttänyt. Alustaksi otin 32-millisen, jotta mahtui kunnolla pötköttämään. Iso alusta tuo myös vähän tunnelmaa, siinä se yksinään makaa miekka kädessä.

Tusinatavaraa, 20.2.2017


img_7358img_7359

Tämmöisiä ovat viime viikon tuotokset. Kuusi kappaletta tuttuja Kaaossotureita sekä kuusi gondorilaista sotilasta, joista kolme  siniviittaista kuvastaa kapteeneita. Ei näissä missään ole oikein mitään erikoista, tusinatavaraa siis.

Kaaossotureita on nyt kasassa 40 eli ihan kelpo joukko. Työn alla on vielä nihtejä sekä maraudereita,  sen jälkeen alkaa kaikki vanha Slaves to  Darkness olla  maaleissa ja voi keskittyä johonkin muuhun.

Numenorilaisia on niin ikään jo valtava kasa, mutta nyt noiden kapteenien myötä saa vähän monipuolisuutta, johtajuutta ja iskuvoimaa niille. Noita miekkamiehiä on vielä muutama edellisen omistajan figu maalaamatta sekä kourallinen hieman särkyneitä, joista pyrin jossain välissä askartelemaan vaikka lippumiehiä. Oikeasti tarvetta olisi kouralliselle jousimiehiä, niin saisi tasapainoisemman joukon. Joku  kuningas mahtuisi myös joukkoon mukavasti. Mutta näillä mennään.

img_7357img_7356

Figuja Age of Sigmariin, 14.2.2017


img_7342

Komentoryhmä sekä yksi rivimies

Tässä vihdoin näitä lupaamiani maalattuja figuja. Neljä kaaossoturia alati kasvavaan Slaves to Darkness -porukkaani. Tällä kertaa valmistui yksi komentoryhmä sekä yksi rivimies. Komentoryhmän tarvitsin viime viikon peliä varten ja yhden rivimiehen maalasin siinä mukana muuten vain.

Sain vihdoin keksittyä sopivan kuvan lippuihinkin. Koska kaikilla sotureilla on tuo vasen hanska musta, niin keksin nimeksi Army of the Black Fist. Logo lippuun onkin sitten apinoitu WH40K-maailmasta, Crimson Fisteillä on tuollainen logo. Ja on jollain toisellakin jaostolla, mutta ei harmaalla viivalla mustalla pohjalla.

img_7347

Icon Bearer

Tuli siitä ihan kelvollinen, sellainen minkä tuollainen kaaossoturi hanskat kädessä saa lippuun väkästeltyä. Komentajalla on tutusti kultainen kypärä ja torvensoittajalle askartelin jälleen greenstuffista torven, tällä kertaa vähän pienemmän, niin ei näytä niin hölmöltä. Muuten näissä ei mitään ihmeellistä, mitä nyt kaiken sai maalata kahteen-kolmeen kertaan, kun pohjamaali hylki pensselöityä maalia. Hämmentävästi tämä tapahtui vain näillä figuilla eikä muilla samalla kertaa pohjamaalatuilla figuilla. Lienee kuitenkin parasta jättää automaalit autoille ja ostaa figumaalia. Ja maalata silloin, kun ulkona on hyvät olosuhteet.

Näitä on tulossa vielä lisää sen verran, että saan täydet kymmenen valmiiksi. Peliä varten en kuitenkaan tarvinnut kuin yhden komentoryhmän, niin päätin ne maalata ensin alta pikapikaa pois. Täytyy vielä niihin kahteen muuhun komentoryhmään maalata lipunkantajille tuo logo, niin sitten olen tyytyväinen.

img_7343

Chaos Warriors, Slaves to Darkness

img_7351

Thundescorn Dragon Ogors

Dragon Ogres

Dragon Ogres

Lisäksi sain vihdoin valmiiksi jo viime vuonna aloittamani Dragon Ogret. Nämä ovat jo pari kertaa olleet keskeneräisinä pelikentillä, pohjamaalit olin onneksi saanut piiloon, niin näyttivät edes maalatuilta. Niistä tuli aika nättejä, vaikka olisikin tehnyt mieli panostaa vielä enemmän. Mutta ei vaan taidot ja kärsivällisyys riitä. Alustoihin käytin taas sitä Agrellan Badlandia, tällä kertaa vähän reilumman kerroksen ja kun alusta on lautasen kokoinen, niin sitä myös meni aika reilusti. Lopputulokseen olen aika tyytyväinen, en laittanut tällä kertaa washia ollenkaan, vain kuivaharjaus ensin Tanned Fleshillä sekä sen jälkeen vielä hennosti Usbhati Bonella. Alustan reunat on maalattu mulle uudelle maalilla eli harmaalla Mechanicus Standard Greylla. Oikein pätevän näköinen maali. Näin tällä kertaa, loppuviikosta sitten taas uusia figuja maaleissa, pelejä ei tälle viikolle muiden kiireiden keskelle osu.

Hölmöilyä Sigmarin ajassa, 11.2.2017


img_7348

Alkuasetelma

Keskiviikkona oli neljäs liigakierros, omalta kohdaltani kuitenkin vasta kolmas, koska viime viikko jäi väliin. Tällä kertaa oli kyseessä tuhannen pisteen taistelu ja vastassa haltiaporukka. Oma porukkani oli 30 kaaossoturia lordin kanssa sekä loitsija kolmen lohikäärmeogorin kanssa. Skenaario oli ”Se meteorijuttu”, jonka nimeä en tähän hätään muista, mutta jossa kuitenkin kummankin pelaajan toisen vuoron alussa kenttäpuoliskolle tupsahtaa meteori, jonka hallinnasta saa pisteitä.

Jotenkin tässä jo muisti pätkii, sain omat joukkoni aseteltua ensin ja mielestäni siis aloitin pelin, mutta jotenkin muistelen toisin päin. Mutta niin se taisi kuitenkin mennä. Ensimmäinen vuoro on tässä skenaariossa vähän hankala varsinkin kun ei ole mitään ampuvaa. Lähdin siis suurinpiirtein kaikella eteenpäin leveässä rintamassa. Vastapuoli astui omalla vuorollaan myös hieman eteenpäin ja ampui kaikella millä voi. Eli siis kaikella mitä oli, kaikki yksiköt kun ampuivat. Toisella kierroksella meteorit sitten saapuivat, keskelle omaa kenttäpuoliskoani sekä minusta katsoen vastustajan oikealla reunalle. Kun kerran olin joukkoni hajauttanut heti alussa ja rynninyt eteenpäin, niin armeijani oli melko haavoittuvainen. Varsinkin ammunnalle. Ja varsinkin sitten, kun rynnäköt epäonnistuivat. Loitsijani tapettiin hyvin nopeasti, lohikäärmeogorit jaksoivat hetken aikaa lentävää kenraalia ja kevyttä ratsuväkeä vastaan, mutta kun lordinikin epäonnistui haavoittaa demonimiekallaan vastustajan kenraalia, niin kato alkoi nopeasti käydä. Muut yksiköt pehmensivät kaaossotureitani, jotka toki kestävät aika hyvin kuritusta, mutta eivät hilpareiden kanssa ole mitään varsinaisia tappokoneita pienissä yksiköissä.

img_7349

Taistelua meteorista

Taistelua

Taistelun viimeisiä hetkiä

Kun sitten etujoukkoni oli tuhottu, niin vastustajan kenraali lennähti meteorini viereen ja alkoi napostella kaaossotureitani. Oikean reunan joukkoni riensi apuun (ensimmäinen järkevä teko koko pelissä), mutta ei sekään ihmeisiin pystynyt. Vasemmalla laidalla kaaossoturini eivät onnistuneet päihittämään ratsuväkeä vaan saivat turpiinsa lähinnä hevosilta. Kun ne lopulta kuolivat, niin ratsuväki riensi niin ikään oman meteorini luokse jättäen vain yhden loitsijan vahtimaan omaa meteoriaan.

Omalla meteorillani tapeltiin loppupeli, mutta lopulta soturini loppuivat kesken. Tätä ennen peli oli jo selvä, en mitenkään voinut enää pisteissä saada kiinni, mutta pelattiin kuitenkin peli loppuun. 14-5 taisi olla loppulukemat ja kaikki joukkoni oli tapettu. Vastustajalla oli pari yksikköä, jotka olivat kärsineet vaurioita, mutta ei yhtään kokonaan tuhottua.

Virheitä alkoi syntyä jo heti alussa, olisi pitänyt laittaa omat yksiköt suojaisempiin paikkoihin odottelemaan meteorin putoamista varsinkin kun vastapuoli oli aika ampuvainen. Ensimmäisellä vuorolla olisi puolustusasetelmia pitänyt parannella entisestään ja vasta meteorien laskeuduttua lähteä selvään hyökkäykseen suurella joukolla. Toki pari rynnäkköä multa epäonnistui ja muutama muukin nopanheitto oli epäsuosiollinen, mutta ei niillä voittoa näin huonolla pelillä olisi saavuttanut tai ainakaan ansainnut. Nyt pelissä kävi vähän samoin kuin edellisessäkin, vastustaja sai napostella yksiköitä pala kerrallaan. Oikealla laidalla olisin voinut jättää hyökkäyksen kokonaan väliin tai ainakin käyttää yhden vuoron juoksemiseen heti aluksi epätodennäköisten rynnäköiden sijaan. Ensi viikon peli jää multa taas näillä näkymin väliin, kahden viikon päästä olisikin sitten viimeinen kierros ja pelikokona 2000 pistettä. Saa nähdä paljonko saa maaleihin…

Niin, tuo vasemman laidan laskuri on taas kellahtanut ihan väärään suuntaan. Syynä on se, että viime viikon Tampereen reissulla hankin Puolenkuun peleistä Age of Sigmar -aloituspaketin 69,90 eurolla… Fantasiapeleissähän tuo maksaa 100 euroa, josta saisi pelipäivänä 10 prosenttia alennusta, mutta oli tuo silti selvästi halvempi. Tästä voidaan päätellä, että Chaos-armeijani kallistuu jatkossa vahvasti myös Bloodbound of Khorne -suuntaan ja että Order-porukkakin jossain välissä muotoutuu.

Noppatorni, 10.2.2017


img_7335

Warbases Tower Modular

img_7337

MDF-Torni, johon askartelin kapalevystä pihan

img_7338

Katon (päällystetty muropakettimenetelmällä samoin kuin pihamuurin yläosakin) saa näppärästi irti

Kaikenlaista kiirettä ja muuta tekemistä on piisannut viime aikoina, kuten esimerkiksi mökkiviikonloppua lautapelien, kavereiden, oluen ja saunan kanssa, jälkikasvun sairastelua, pelailua, huonoja yöunia, yleistä väsymystä ja sen sellaista. Tuli nyt siis yli viikon tauko kahden kirjoituksen väliin, vaikka aiheita olisi kyllä ollut heti alkuviikostakin. Paikkaillaan tilannetta nyt, Maalaushaasteen kolmas bonuskierros oli (Home) Terrain, johon askartelin tällaisen Warbasesin tornin, jota hieman muokkailin.

Vähän tuli kiire, kun olin mennyt sekaisin aiheista, mutta valmista ja aika näyttävää tuli kuitenkin. Isolla pensselillä vaan töihin ja tällaista tuli. Torni oli siis suurilta osin rakennettu jo etukäteen, ikkunat ja muuta pientä oli liimaamatta, mutta muuten pääsin melkein heti maalaamaan. Maalasin koko tornin ensin Ushbati Bone -maalilla, jonka päälle vetelin runsaasti valkoista. Lopputuloksena siis valkoinen torni, joka näyttää kuitenkin vähän eläneeltä ja kärsineeltä, sellaista rapatulta seinältä, mitä ei ole pariin vuoteen kunnostettu. Seiniin lisäsin muutaman pahvista leikatun ”tiilen” sekä hieman tekstuurimaalia, jotta sain niihin vähän eloa. Nurkkia olisi pitänyt työstää vielä vähän enemmän, nyt MDF-levyjen saumat näkyvät paikoin vähän liian hyvin. Irtotiilien lisäksi myös katto ja muurinharja on tehty hyväksi havaitulla ”muropakettitekniikalla.”

Varsinainen jippo tornissa on kuitenkin se, että katon saa irti. Ja koska rakensin muurin ympärille pihan ja sahasin yhden seinän poikki, niin tornin sisälle voi näppärästi heittää nopat, jotka kierivät sitten ramppia pitkin pihalle. Nyt voi nopat heittää kivasti pelilaudalla murehtimatta figujen kolhiintumisesta tai rumista pahvilaatikoista. Ranneliikkeistäkään ei tarvitse huolehtia, noppatornin pitäisi satunnaisuutta lisätä ihan mukavasti. Mutta kyllä ne tuplaykköset silti voi tulla…

Noppatorni

Noppatorni

Tällaista siis tänään, tornihan valmistui jo viime viikon torstaina, joten hyvän aikaa kesti ennen kuin pääsi täällä julkisuuteen. Huomiseksi koitan kirjoittaa pikaisen raportin keskiviikon AoS-pelistä ja sunnuntaille lupailen kuvia uusista maalatuista figuista.

Ei mene LotRissakaan vahvasti, 2.2.2017


wp-1485873746313.jpg

Etujoukot marssimuodostelmassa

Tiistaina pelasimme toisen pelin hitaasti etenevää LotR-kampanjaa. Tällä kertaa pahaa-aavistamaton Uruk-Hai -marssirivistö on jäämässä Dunlendingien väijytykseen. Skenaario perustuu enemmän tai vähemmän Kingdom of Men -kirjan Ambush at Ithilien -skenaarioon. Oman armeijani etujoukko muodostui kolmesta berserkistä, kolmesta tiedustelijasta, parista jalkajousiampujasta ja heitä komentaneesta kapteenista (Lurtz-figu, mutta geneerinen kapteeni pelissä). Vastapuolella oli sekalainen seurue dunlendingeja kahdessa sotajoukossa: pari berserkkiä kummassakin, kourallinen linkomiehiä sekä sekalaisin asein varustautuneita rivimiehiä.

wp-1485875328947.jpg

Ensimmäisiä taisteluita

wp-1485877701855.jpg

Yksinäinen tiedustelija

Ensimmäiset vuorot aloite meni säännöllisesti dunlendigeille, jotka tällä tavoin varmistivat ainakin sen, että pääsivät ampumaan, kunhan osastoni oli edennyt sopivan pitkälle. Ensimmäinen ryöppy oli melko tehoton, mutta lähitaisteluun oli vielä matkaa. Omat varsijousiampujani kohtasivat kuolon samoin kuin pari lähitaistelijaakin ennen kuin päästiin käsikähmään. Yritin päästä nopeasti livahtamaan puolivälin merkille (sinnä pääsy olisi herättänyt jälkijoukot matkalle), mutta kun vihollisia tuli molemmilta puolilta, niin vaikeaahan se oli. Sankarillisia liikkeitä nähtiin ja vaikka berserkit aika tehokkaasti kaatoivatkin vastustajia, niin ylivoima musersi ennen pitkää uruk-haini. Viimeinen tiedustelija pääsi hyvin lähelle, mutta kun ei, niin ei.

Vahvistukset vyöryvät

Jälkijoukoissani oli ryhmä susiratsastajia sekä toinen ryhmä uru-haita erinäisin asein. Jotenkin sitä luotti kovasti susiratsastajiin, kun näyttävät niin pahoilta ja ovat isoilla alustoilla, mutta niin voin lingonkivet korjasivat ratsastajia niiden selästä ja hämmentyneet sudet (tai ainakin yksi niistä) poistui kentältä muualle. Yksinäiset sudetkaan eivät kovin paljoa saaneet aikaiseksi ja kapteeniltakin lyötiin lopulta ratsu alta. Vasta tässä kohtaa jalan tulleet pääjoukkoni pääsivät taisteluetäisyydelle ja dunlendingeja alkoi tippua urakalla. Tosin omat joukkoni olivat tässä kohtaa jo niin vähissä, että voitto alkoi karata käsistä – kolmasosa joukoista pitäisi saada juoksutettua laidan toiselle puolelle. Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, joukkoni kutistui kahdeksan vahvuiseksi ja voitto oli tavoittamattomissa. Pelasimme vielä pari vuoroa katsoen, että miten kapteeneillemme käy. Tässä kohtaa priority-vuorot tulivat säännöllisesti minulle, mutta eipä niistä hyötyä ollut. Tappioon siis peli päättyi.

Taistelun jälkeen heitimme mahdollisia kehittymisiä, omalle kohdalleni ei sattunut mitään, vaikka ”kuollut” etujoukkojeni kapteeni säilyykin hengissä, kunhan lepäilee seuraavan pelin. Vastapuolelle tuli jotain, lisähaava tai -kohtalo, en muista. Seuraava koitos onkin sitten ehkä helmikuun lopulla, mikäli saadaan aikataulut sopimaan. Skenaario muokattiin muistaakseni A Shadow in the East -kirjasta.


Mitä tästä pelistä sitten jäi käteen? No, lähinnä se, että susiratsastaja ei ole niin kova kuin miltä näyttää. Toisekseen, ei kannata syöttää joukkojaan pikkuhiljaa vihollisen suuhun, vaikka tässä skenaariossa se on alkupelissä hieman pakollista. Loppupelissä vahvistusten saavuttua kentälle ei. Kolmanneksi, listan tekemiseen olisi voinut käyttää enemmän aikaa ja miettiä skenaariota enemmän – nyt halusin oikeastaan vain uusimmat maalatut figut peliin. Ei sekään kyllä huono valinta ollut, berserkit olivat ihan päteviä, mutta eivät nekään kaikkeen pystyneet. Susiratsastajia olisi voinut ottaa vähemmän ja perussotureita enemmän ja pelissä sitten tulla molemmilla yhtä aikaa tai jopa jalkamiehillä ensin ja rynnäköidä susilla vasta paikalleen jämähtänyttä vihollista vastaan. Tai sitten susia olisi pitänyt juoksuttaa reunoja pitkin pakoon. Oli miten oli, huonosti pelasin, joten tappion voin pistää hyvin sen piikkiin, vaikka kutosia ropisikin aika lailla.