In to the Shadowlands, 30.4.2018


Lopputaistelu

Viime viikon keskiviikkona potkaistiin käyntiin Fantasiapeleissä In to the Shadowlands -kampanja, joka koostuu neljästä skenaariosta. Aloitetaan 500 pisteellä ja jokaiseen skenaarioon otetaan 500 pistettä lisää. Armeijaa ei ole pakko pitää samana, mutta onhan se suotavaa, jonkunlainen tarina tässä kuitenkin on mukana. Kampanjan sivut löytyvät täältä: In to the Shadowlands

Itse lähdin mukaan Stormcast Eternal -joukoilla, joita olen tähän mennessä käyttänyt oikeastaan vain viime vuoden Skirmish-kampanjassa. Tällä hetkellä armeijani valikoima ei ole kovin suuri, joten melko suorasukaisesti valitsin joukkoni sen perusteella, mitä sattui olemaan valmiina. Lord-Relictor, kaksi viiden Liberatorin ryhmää, Vanguard-Raptorit hurricane-jalkajousilla ja 3 Aetherwingiä.

Ensimmäinen skenaario oli eräänlainen läpijuoksu, molemmat saivat pisteitä, mikäli omia joukkoja sai vastustajan kenttäpuoliskolle. Näin pienillä armeijoilla tästä saattaa tulla mielenkiintoista. Vastustajakseni tuli Skaveneita, määrällisesti hyvin pieni armeija, poikkeuksellista ehkä rotille.

Cunning Strategist -kyvyllä pääsin jo heti kättellyssä vähän eteenpäin, mutta vaikka vastustaja ottikin ensimmäisen vuoron, niin hän ei saanut kummempaa aikaiseksi. Omalla vuorollani ammuin ja ryntäsin lähitaisteluun. Myöhemmillä vuoroilla ammuin lisää ja lisää porukkaa lähitaisteluun, vastustaja teki samoin. Välillä näytti, että pyyhkäisen pöydän, mutta kun ammunta oli tehotonta, niin taistelu vain jatkui. Välillä näytti, että minut pyyhkäistään pöydältä, kun Stormcastien panssareista ei tuntunut olevan mihinkään, käytännössä kaikki vahinko tuli läpi. Skenaarion erikoissäännötkin vähän potkivat vastaan, tappavia vammoja tupsahteli minua vastaan, muttei vastustajalle.

Lopulta taistelu kulminoitui viimeisellä kierroksella kaksintaisteluun orjarotan ja minun lintuni välillä. Tämäkin olisi saattanut jäädä väliin, mikäli olisimme molemmat epäonnistuneet rohkeusheitoissamme ja kaikki olisivat juosseet pakoon. Lopulta kuitenkin yksinäinen lintuni oli ainoa henkiinjäänyt ja hän liihoitteli minulle 2-0 -pistevoiton. Mielenkiintoinen skenaario oli ja niukka voitto jännittävän pelin päätteeksi, joka tosiaan olisi voinut kellahtaa kumpaan suuntaan tahansa kesken pelin tai ihan lopussa.

Mainokset

Lisää firestormia, 20.4.2018


Firestormin päivittäminenkin on ollut vähän vaiheessa viime ajat. Vain yksi kirjoitelma kahden ensimmäisen taistelun jälkeen, muta koitetaan nyt vähän pikakelata.

Kolmas taistelu oli Järjestyksen joukkoja vastaan, sain ensimmäisen vuoron ja komentajani Zhik’Akoot-Cot yhdessä Great Unclean Onen kanssa onnistuivat taikomaan vastustajan kenraalin heti kättelyssä pois pelistä. Kun maagikin seurasi pian perässä, niin käsirysyksi meni sitten loppu. Komeettaa jälleen metsästettiin ja sehän tipahti keskelle kenttää. Jalkamiehet sinne nopeasti ryntäsivät, mutta yhtä nopeasti heidät saatiin pyyhkäistyä pois laudalta. Taistelupaikkana oli Tears of Fate, jonka saman tien linnoitin. Samalla sain kaksi voittopistettä lisää, kun valtakuntani oli vähintään kahden alueen kokoinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavaksi kohdattiin örkit Eyes of the Prismatikonissa, jossa kaaoksen joukot järjestelivät rituaalia alttarillaan. Orrukit pistivät pahasti hanttiin, mutta viime hetkien rutistus oli liian hento ja rituaali saatiin vietyä loppuun. Tämänkin alueen linnoitin ja keräsin jälleen pisteet vähintään kahden alueen kokoisesta valtukunnasta sekä lisäpisteen tuon kyseisen alueen voittamisesta.

Viides taistelu nähtiin etelämpänä, Khornen vahvistukset olivat tulossa, mutta epäkuolleet koittivat estellä. Pitkän taistelun jälkeen sain tapettua kaikki vastustajat, joka riitti voittoon varsinaisen tehtävän jäätyä puolitiehen. Lisäpisteet jälleen kahden alueen kokoisesta valtakunnasta. Neljän ottelun voittoputkessa olin hyvissä asemissa kampanjassa, kun nuo tavoitekortitkin olivat onnistuneet kivasti.

Kuudes taistelu oli vähän erikoisempi koitos, nimittäin kolminpeli. Erinäisten peruutusten myötä päädyimme tällaiseeen ratkaisuun Lifespringissä. Kaaoksen joukkoni aloittivat vähän niin kuin Järjestyksen ja Tuhon välistä ja jouduinkin jakamaan joukkojani vähän turhan paljon. Sainkin lopulta turpaani, mutta sain pari lisäpistettä kuitenkin valtakuntakorteistani.

Seitsemäs ottelu laittoi joukkoni jälleen Järjestyksen joukkoja, Thulen veljeskuntaa vastaan. Taistelupaikkana oli Caverns of Fulminax, josta koitimme etsiä aarretta. Aarre löytyi lopulta minun puoleltani aluetta ja tilanne oli aika hyvin hallinnassa. Sitten kuitenkin Zhik’Akoot-Cot ammuttiin tykillä kuoliaaksi Pyörteensä päältä ja aarre jäi vaille vartijaa. Samaan aikaan demigryph-ratsastajat pakenivat Great Uncleanin otteesta ja ravasivat täyttä päätä aarteen luo ja veivät voiton mennessään. Sain kuitenkin lisäpisteen onnistuessani tappamaan vastustajan komentajan.

Valitettavasti ainakaan tähän hätään näistä myöhemmistä taisteluista ei ole tarjota valokuvadokumentteja. — Muoks, paitsi nyt.

Stormcast-joukko kasvaa, 17.4.2018


Vanguard-Raptors & Aetherwings

Tarkkuusjalkajouset ja avuliaat linnut

Näkyy linnut vähän paremmin

Eipä tämä julkaisutahti oikein näytä pysyvän millään kurissa, mutta laitetaan nyt taas edes jotain. Tässä viikonloppuna valmiiksi saamani Stormcast Eternals -joukot, eli kolme kaveria pitkän kantaman jalkajousella sekä kolme lintua. Linnuista tuli vähän turhankin yksivärisiä, noilla kun on sulkia vaikka kuinka, joihin voisi erilaisia värejä sommitella. Stormcastit itsessään ovat noita tuttuja harmaita, Heavenly Quarry -osaston taistelijoitani. Eipä näissä oikein mitään kummempaa, mutta kun nämä nyt valmistuivat, niin näillä saan nyt sitten aikaiseksi kovan pataljoonan, johon kuuluu kolme jalkajousiporukkaa ja kolme lintuporukkaa. Ampumisesta tulee entistäkin vaarallisempaa.

Kolmas Slaughterpriest, 9.4.2018


”Khorne ei välitä, kenen veri valuu, mutta tämän kallon hän haluaa vielä pitää paikallaan”, totesi hautakammiosta astellut surmaajapappi veriseksi taistelukentäksi muuttuneella hautausmaalla. Khornen pappi liittyi harvalukuisten selviytyjien joukkoon ja painoi Galathor Skullcleaven verta yskivän pään takaisin harteille yhdessä kahden muun taistelussa mukana olleen papin sekä Ragrax Brassfistin kanssa. Neljän Khornen palvojan painaessa vaitonaisena Galathorin kalloa kuolevaan vartaloon, jyrähti taivas, maa tärähti, Galathor oksensi verta ja haavat arpeutuivat.

Hiljaisuus väistyi Galathorin pärskiessä verta ja haukkoessa henkeään neljän mahtavan Khornen seuraajan ympäröimänä. Hän vilkaisi uusinta tulokasta, joka vastasi tuijotukseen murahtamalla nimekseen Vorax Hackmaster. ”Kääpiöt lyötiin ja Vorax oli täällä, kuten ennustin”, jatkoi Ragrax, kun Galathorin silmät alkoivat kirkastua. Galathorin mahdollisesti kuolemasta kukaan ei virkannut mitään. Vanha hautausmaa oli muuttunut taistelutantereen jälkeen ruumiskasoiksi. ”Kootkaa henkiinjääneet kasaan, kerätkää kallot ja valmistautukaa jatkamaan matkaa”, käski Galathor noustessaan seisomaan ja katsellessaan ympärilleen.

Ragraxin näkyjen perusteella Galathorin sotajoukko oli tullut tälle hylätylle hautausmaalle, koska sieltä heidän piti löytää tärkeä lisä joukkoonsa. Tämä lisä oli Vorax, joka liittyisi sotajoukkoon heidän matkallaan kohti suurta tuntematonta. Ennen Voraxin löytymistä Khornen seuraajien oli kuitenkin tehtävä selvää alueella olleista kääpiösotilaista, jotka taistelivat raivokkaasti. Taistelu oli viedä Galathorin hengen ja ilman Voraxia hän olisi luultavasti kuollutkin. Mielenkiintoinen käänne tulevaisuutta ajatellen, Galathorin ja Ragraxin johtama lauma oli selkeästi Khornen suosimalla reitillä, muuten ei Vorax olisi ollut siellä eikä Galathorin päätä olisi painettu paikoilleen.