Ostin sian säkissä, 29.5.2018


Sika säkissä

Possut jonoissa

Tämmöisen läjän figuja ostin Facebookin kirppikseltä suurinpiirtein oikealla olevan kuvan perusteella. Hintaa oli posteineen 20,90 euroa, mutta arvelin, että tuosta läjästä jotain käyttökelpoista löytyy ja ehkä osan saa myytyä eteenpäin. Osa jää varmaan tarpeettomana nurkkiin pyörimään, mutta aina ei voi voittaa.

Tuossa toisessa kuvassa näkyy sitten ehkä paremmin mitä läjässä lopulta oli. Eli kaaossotureita, bretonneja, (Chaos) Space Marineita, örkkejä ja orkkeja. Sen lisäksi muutama muu sekalainen figu. Ainakin nuo kolme velhoa näyttävät mielenkiintoiselta, ymmärtääkseni Warhammer Questista alunperin.

Mainokset

Toinen Blood Bowl -peli, 23.5.2018


Mitä parhain keli Blood Bowl -ottelulle oli tarjolla viime viikon keskiviikkona Piispanristi Parkissa, sinivalkoisella areenalla, kun Reikland Reavers ja Les Royale Bâtards kohtasivat kauden 33 ottelussa. Epätasaiselta näyttäneitä kokoonpanoja tasoitettiin antamalla Bâtardsille sponsoriolutta sekä paikalla hiippaillut legenda Franciscus. Yleisöä oli paikalla 15 000, josta vaivaiset 3000 kannusti altavastannutta ihmisjoukkuetta. Ottelun aloitus arvottiin heille, mutta he päättivät ottaa taktisesti puolustusvuoron.

Avausmaalia estelemässä

Tässä oli selvästi suurempikin juoni takana, sillä heti aloituspotkun lennettyä ilmaan kääpiöpuolelle ryntäsi ihmisiä. Lyhyehkö aloituspotku napattiin saman tien ilmasta kiinni ja kääpiöt olivat harvinaisen hämmästyneitä. Palloa ei saatu ihmisiltä pois, vaikka yksi heistä tyrmättiinkin ottelusta pois pelaajan numero 10 toimesta ja heti kohta toinen pelaaja löysi itsensä taukotuvalta. Tämä ei kuitenkaan suuremmin haitannut, vaan Bâtards teki harvinaisen nopeasti avausmaalin.

No, aikaa oli maalien tekoon vielä melkein ottelun verran ja kääpiöyleisö kannusti hurjasti omiaan. Selkeä kuvio, pallo maasta, heitto ja eteenpäin. Kutonen sai hienosti syöttöpisteen, kun hyökkäys lähti vyörymään. Bretonneilla oli vaikeuksia pysyä pelissä mukana ja ylipäätään kentällä.

Leveä ja tasainen hyökkäysrintama

Ujo murjoi vastustajalta nilkan, heti perään Franciscus epäonnistui väistössään ja huhujen mukaan kuoli, ja sitten numero 9 murjoi yhden vastustajista pelistä pois. Samaan aikaan hyökkäys vyöryi pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kohti vastustajan maalia. Aivan jakson loppuhetkillä pallo lopulta saatiin kiikutettua yli maaliviivan, Nelonen teki kauniin maaliin. Bâtardsilla oli vielä mahdollisuus tehdä jotain, varsinkin kun tasoitusmaalin jälkeen yleisö repi tuomarin kappaleiksi. Aikaa ei kuitenkaan ollut juuri mihinkään, yhtä kaatunutta kääpiötä he potkaisivat, mutta eivät saaneet pientä pökertymistä kummempaa aikaiseksi. Tauolle siis tilanteessa 1-1.

Väki vähenee, maali tulossa

Tilanne oli siis tulostaululla tasan, mutta kentällä kovinkin epätasaisesti. Reavers sai edelleen kentälle täyden miehityksen, mutta valitettavien loukkaantumisten ja kuolemantapausten myötä Bâtards oli pahasti alivoimainen. Tyrmätytkään pelaajat eivät palanneet kentälle edes oluen voimin. Pieni tuulenvire kävi kentällä aloituspotkun kaartaessa, mutta suurempia tapahtumia ei muuten nähty. Tai miten sen nyt ottaa. Jakson alkajaisiksi bretonnit pyrkivät päälle, mutta kääpiöt vastasivat lujaa. Jörö päästi yhden hengiltä. Bretonnit koittivat vastata, mutta epäonninen taklaus päättyi omaan kuolemaan. Puolustus alkoi kääntyä hyökkäykseksi.

Puolustuskuvio

Pari Bâtards-pelaajaa torkkutuvalle ja Vitoselta komea heitto. Jakson puolivälissä 12 kirmasi pallon maaliin ja tilanne 2-1.

Meno alkoi olla aika villiä kentällä, mutta niin myös katsomossa. Mellakan jälkeen tuomari antoi pelaajille hieman lisäaikaa. Kääpiöillä alkoi olla jo aika murskaava ylivoima, mutta bretonnit yrittivät parhaansa. Siitä ei hirveästi ollut apua, vaan kääpiöt saivat pallon ja harvennettua vastustajien pelaajia entisestään. Iso Kolmonen sai yhden merkinnän tililleen, toinen bretonni joutui jättämään pelin kesken jouduttuaan katsomossa yleisön murjomaksi. Kentällä ei oikein pystyssä olevia bretonneja sitten oikein nähtykään.

Ruuhkaa

Tässä kohtaa Reavers-valmentaja alkoi rakennella erikoisia hyökkäskuvioita, joiden tarkoituksena oli saada pelaajalle numero 2 jotain merkintöjä pöytäkirjaan. Kaikki muut pelaajat olivatkin jo joko aiheuttaneen vastustajille vakavia vammoja, tehneet maaleja, syöttäneet tai edes tyrmänneen vastustajan. Hyvästä yrityksestä huolimatta näin ei kuitenkaan käynyt, viimeiset bretonnit saivat kapuloita rattaisiin eikä pallo suostunut pysymään hyppysissä. Yksi kapula rattaissa tosin oli bretonni, joka kaatui omaan näppäryyteensä ja loukkasi itsensä. Lopuksi yritettiin vielä tyhjentää kenttä kokonaan Bâtards-pelaajista, mutta vaikka maahan kaatunutta pelaajaa käytiin potkaisemassakin, niin pelikyvyttömäksi häntä ei saatu. Lopputulokseksi jäi siis 2-1.

Lopputulos oli ehkä ottelutapahtumia tiukempi, mutta kassaan kilisi silti hienosti 70 000 kultakolikkoa ja joukkue sai uusia faneja. Jörö valittiin parhaaksi pelaajaksi ja hän lähtikin ottelun jälkeen yhdessä Nelosen kanssa opettelemaan, että miten oikeasti lyödään lujaa.

In to the Shadowlands, osa 2, 18.5.2018


In to the Shadowlands -kampanjamme on edennyt, pari viikkoa sitten pelattiin toinen pelikierros. Siitä pelistä minulla ei taida olla kuvamateriaalia. Vastaani sain uunituoreet Idoneth Deepkinit, jotka kyllä löivät lujaa. Pelasimme itsetehtyä skenaariota 1000 pisteen armeijoilla, jossa oikeastaan riitti, että armeijani pysyi hengissä. Tässä onnistuinkin, komentaja Vader Soulseeker ja 3 Aetherwingiä olivat hengissä viidennen kierroksen jälkeen. Tässä auttoi sopivan suojaisa maasto, ripeät liikkeet ja vastustajan ampuma-aseiden vähyys. Sain syötettyä vastustajalle yksiköitä suurin piirtein yksi kerrallaan ja pidettyä samalla taaemmat hengissä. Voitto siis tuli, ei ehkä tyylikkäästi, mutta skenaarion edellyttämällä tavalla pelattiin.

Kolmannen taistelun alkuasetelmaa

Kolmas skenaario olikin sitten ihan eri juttu. Stormcastini saivat vastaan toisia Stormcasteja. Tällä kertaa piti puolustaa porttia, eli estää sen hajoaminen ja selvitä hengissä. Tämä meni jo kättelyssä ihan pipariksi. Ensinnäkin vastustaja laittoi pöydälle liikaa figuja, eli hänellä oli liian suuri armeija. Kumpikaan ei tarkastellut toisten listoja ja kaveri muisti väärin, kun oli eri variaatioita pyöritellyt. Pistekoko piti olla 1500, mikä molemmilla piti olla tasan. Reilu 10 prosenttia oli liikaa, ei se ehkä maailmaa kaatanut, mutta vähän kuitenkin. Sen lisäksi pelattiin skenaarion erikoissääntö väärin, vuorossa ollut pelaaja sai heitellä myrskyä eikä toisinpäin kuin piti. Tämä johti siihen, että omalle aluelleeni tuli tyhjä nurkka, kun yksi yksikkö pyyhkäistiin pois. Tämän seurauksena vastusta pystyi (aloittajana) siirtämään maagisilla Stormcast-kyvyillä yksikön selustaani, mikä ei olisi oikein pelattuna ollut mahdollista. Tämä sotki jo huomattavasti enemmän peliä ja kun nämä kaksi asiaa ynnäsi yhteen, niin aikamoinen ylämäki oli kuljettavana. Tai siis se, että olisin itse saanut pehmittää myrskyllä kenties vastustajaa sen sijaan että hän pehmitti minua ja sai aikaan aukon selustaani. Vähän tasoitti, että vastustaja teki laittomia liikkeitä myöhemminkin ja päätimme sitten vain jättää ne yksiköt loppupeliksi pois. Urhoollisesti koitin taistella ja aika tiukille sen sainkin. Portti oli lopussa koskematon, kun vastustaja pyrki eliminoimaan minut kokonaan. Viimeisellä vuorolla näin sitten kävikin, nyt oli vastustajalla pitkän kantaman aseita eikä kentällä ollut oikein suojaisaa piilopaikkaa. Hiukan unohdin itse omia erikoissääntöjäni, niitä siis, joista olisi saanut jotain hyötyä, joten ei voida mitenkään sanoa, että peli olisi mennyt putkeen. Hävisin pelin, jonka jälkeen huomattiin tuo listavirhe. Siinä kohtaa vissiin todettiin mut kuitenkin voittajaksi kampanjapisteissä. Täysillä pisteillä siis jatketaan viimeiseen peliin.

LotR-kampanjan jatkoa, 15.5.2018


LotR-kampanjamme etenee hitaasti, mutta varmasti. Samaa tahtia etenee tämä raportointinikin kampanjasta. Kampanjan toinen peli pelattiin siis jo maaliskuun kahdeksas päivä Sotakoneen Bunkkerilla. Skenaariona oli Hold Ground ja kokona 400 pistettä. Vastustajalta löytyi kolme sotajoukkoa, ylimäpänä komentajana noita Radluk seuranaan kapteenit Ugdush ja Gornag. Sekasortoa aiheutti menestyksekkäästi myös peikko Murg. Tarinallisesti tapahtui siis niin, että molemmat ensimmäisestä kahakasta selvinneet osapuolet palasivat paikalle tarkoituksenaan puhdistaa alue vihollisen joukoista.

Alkuasetelmaa

Minun numenorilaisiani komensi kapteeni Hyarlomé apunaan kapteenin Aravir ja Herumer ja yhteensä komennossa 20 taistelijaa. Skenaarion sääntöihin kuului, että joukot tulivat sotajoukko kerrallaan sieltä sun täältä, tai siis nopalla heitettiin ja tuloksesta riippuen sai joko itse tai vastustaja valita, että mistä kohtaa reunaa ryhmä tuli. Tästä seurasi ihan jännittäviä asetelmia, kun heti alkuun muodostui melko tiukan oloisia lähitaistelutilanteita. Vastustaja sai laitettua luolapeikolla höystetyn goblin-lauman ihan oman sotajoukkoni viereen, esimerkiksi.

Taistelun tuoksinaa

Minulla ei ollut oikein mitään peikontappajaa armeijassani, joten ensimmäiset vuorot pyrin lähinnä juoksemaan peikolta karkuun ja kokoamaan joukkojani kasaan. Vapaana rellestävä peikko pystyy kuitenkin tekemään aikamoista tuhoa. Tässä en kuitenkaan onnistunut, vaikka pari ensimmäistä vuoroa sainkin aloitteen ja jokusen hiidenkin hengiltä.

Luolapeikko pysyi hyvin kurissa, minulla oli lippumies vieressä ja sain aika hyviä noppatuloksia. Viidennen vuoron jälkeen hiisiä oli kuollut jo 10 ja minulta oli kuollut vain sitten juurikin se lippumies.

Keskipiste örkkien hallussa

Vaikka sainkin taas aika hyvin aloitteita ja hiisiä kaadettua muun muassa nuolisateella, niin väkeä kaatui minultakin aika pelottavaa tahtia. Kuudennella vuorolla peräti 4 numenorilaista ja vastustajalta vain yksi. Samaan aikaan sain kuitenkin juoksutettua toisen kapteenin ja lippumiehen taisteluun mukaan, mutta hiidet puolestaan ottivat haltuunsa kentän keskustan, joka siis oli kuitenkin skenaarion voittoehtoja.

Kahdeksannella vuorolla sain lopulta Murgin murjottua hengiltä sankarillisen liikkeen ansiosta. Parissa vuorossa minulta kuitenkin kuoli taas neljä taistelijaa, joten ihan ilmaiseksi ei tuo tappo tullut. Murtumispiste alkoi kuitenkin molemmilla osapuolilla lähestyä ja keskusta oli tiukasti hiisien hallussa. Olin muutaman taistelijan lähettänyt sinne kiusaamaan, mutta kovin vakuuttavasti he eivät siellä pärjänneet. Sankarillisilla liikkeille koitin kuitenkin juoksuttaa lisää taistelijoita avuksi.

Peikko on tapettu

Vuorolla 11 kuoli sitten 3 hiittä ja peräti 4 numenorilaista, jonka seuraksena molemmat joukot murtuivat. Seuraavaa vuoroa ei sitten enää suotukaan, vana peli päättyi. Nopean pisteenlaskun myötä hiisille 4-1 -pistevoitto.

Kukaan kapteeneistani ei lopulta edes haavoittunut, vaikka pari kohtalo-pistettä tulikin käytettyä. Vastapuolen sankarit säilyivät niin ikään hengissä, mutta rivimiehiä kuolikin sitten aikamoisia määriä.

Lopputilanne

Pohdiskellen voidaan sanoa, että pakkomielteeni peikon tappamisen suhteen saattoi ratkaista pelin. Toki se oli pelottava vastus ja olisi tappanut ehkä vieläkin enemmän, jos olisi saanut olla rauhassa. Samalla kuitenkin unohdin skenaarion pelaamisen liki täysin. Ajattelin vain, että tapan peikon ja valtaan sitten keskustan. Murtumispisteet tulivatkin sitten turhan nopeasti vastaan ja vastustaja vei voiton. Pieni lukumääräenemmistö vastustajalla auttoi voittamisessa toki myös, mutten sanoisi sitä ratkaisevaksi. Olisi ehkä pitänyt vaan järjestyksessä perääntyä peikon luota (vaikka susiratsastajatkin toki aiheuttivat harmaita hiuksia saavuttuaan paikalle) kohti keskustaa, mutta en tiedä olisiko siinä käynyt sen paremmin. Mielenkiintoinen ja hauska peli kuitenkin joka tapauksessa, vaikka voitto jäikin saavuttamatta.

Ensi kuussa kampanja jatkunee, en tiedä vielä miten, mutta jäämme jännityksellä odottamaan.

Blood Bowl -kausi käyntiin, 14.5.2018


Blood Bowl -liigan kausi 33 saatiin oman joukkueenikin osalta lopulta käyntiin, vaikka kaikenlaisia kommervenkkejä tässä matkalla olikin. Sattuneesta syystä tässä raportissa ei ole tällä hetkellä kuvia, mutta uskon, että ne tänne saadaan vielä lisättyä. Jatkoin samalla kääpiöjoukkueellani, millä viime kaudenkin pelasin. Kauden vaihtuessa taloustilanne oli vaan sen verran huono, että yhdelle rivikääpiölle ei ollut varaa maksaa palkkaa, joten jouduin lähtemään kauteen 11 pelaajan voimin.

Ottelu pelattiin viime viikon keskiviikkona Kerttu Areenalla, ja vastaan kaatosateiselle kentälle asettui vastaan Hilpeät Huilun Soittajat. Kaatosade saattoi hieman hätistellä katsojiakin, kääpiöfaneja löytyi paikalle vain 6000 ja slann-faneja 11000. Alivoimaiselle kääpiöjoukkueelle kirjattiin tasoitukseksi kiertelevä apteekkari, ylimääräiset harjoitukset sekä sponsorityttö. Kääpiöt pääsivät kuitenkin ensimmäisenä hyökkäämään.

Onni ei kuitenkaan ollut suosiollinen, aloituspotkun kiitäessä sateen läpi katsomosta heitettiin kivi pahannäköisesti kääpiö numero kahtatoista päin. Hän kieri tuskissaan vasemmalla hyökkäyskaistalla, kunnes hänet saatiin vedettyä kentän laidalle. Lonkka näytti todella pahalta, mutta pilven hopeareunus oli joukkueelle myönnetty puoskari, joka paikkasi kääpiön tuota pikaa takaisin pelikuntoon.

Samaan aikaan kentällä pyrittiin hieman nujakoimaan ja harventamaan vastapuolen rivistöä. Heittäjä jouksi pallon luokse ja jäi kuivaamaan käsiään, jotta saisi pallon paremmin hyppysiinsä. Vastustaja kuitenkin luikerteli kääpiöiden ohitse (ja lävitse, kun kääpiö kymppi telottiin kentän laidalle loppupelin ajaksi) ja palloa oli nopeasti pyrittävä toimittamaan väljemmille vesille ja lähemmäs hyökkäysaluetta. Sitä ennen kääpiö numero 1 kuitenkin teloi yhden vastustajista pois pelistä hieman tasoittaen tilannetta. Käsien kuivaus teki kuitenkin tehtävänsä ja pallo saatiin ylös maasta, muutama sivuaskel ja hieno heitto, jota märkäsorminen joukkuetoveri ei kuitenkaan saanut kiinni.

Huilunsoittajat saivat pallon ja kirmasivat maalintekopaikkaan. Siinä sivussa kääpiöheittäjä numerolla 6 taklattiin pelistä ulos. Vastatoimena onnistuttiin vastustajien kroxigor telomaan sen verran pahasti, että hän ei pelaa vielä seuraavassakaan ottelussa. Ensimmäinen jakso ei ollut vielä puolivälissäkään ja väki alkoi kentällä harventua uhkaavaa tahtia. Peli kuitenkin hieman rauhoittui, huilistit alkoivat pelaamaan aikaa eivätkä edes yrittäneet tehdä maalia, kääpiöt yrittivät parhaansa mukaan estellä tai ainakin teloa vastustajaa. Jakson lopulla he lopulta tekivät johtomaalin. Seuranneesta aloituksesta ei syntynyt mitään merkittävää, vaikka vastapuoli pääsikin vähän rynnäköimään päälle. Pientä tönimistä puolin ja toisin ja sitten erätauolle.

Toiselle jaksolle asteltiinkin sitten sateen tauottua. Kääpiöt asettuivat puolustusasemiin. Hämmentävästi vikkelät liskot eivät saaneet palloa haltuunsa ja kääpiöt ryntäsivätkin antamaan vähän painetta pallon luokse. Tästä seurasi kuitenkin se, että kääpiöt olivat liian hajallaan ympäri kenttää ja kun huilistit eivät toistamiseen epäonnistuneet pallonkäsittelyssä, niin tie maalialueelle oli aika avoin. Jakson puolivälin paikkeilla nähtiinkin sitten jo 2-0 -maali.

Yleisö ei selvästikään ollut hyvillään, vaikka vettä ei enää satanutkaan. Kääpiöiden ryhmityttyä jälleen hyökkäykseen, ryntäsi kentän yli vihainen katsojien lauma huitoen heikko-onnisia pelaajia. Kaksi huilistia ja kolme kääpiötä joutui keräilemään itseään kentän pinnasta. Liikaa tästä ei kuitenkaan häkellytty, vaan kentän ainoa kääpiöheittäjä, numero 5, noukki kuivan pallon maasta ja heitti sen eteenpäin. Kääpiöjuna alkoi vyöryä eteenpäin. Harmillisen nopeasti se kuitenkin pysähtyi ja pallokin hukattiin nopeasti vastustajalle. Tönimistä puolin ja toisin ja sitten ottelu päättyikin.

Kassaan kilahti 10 000 kultakolikkoa tästä surkeahkosta esityksestä, mutta toisaalta pieni fanijoukko ei ollut tuloksesta moksiskaan. Kääpiö numerolla 4 valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi, mutta ei sen enempää hän kuin kukaan muukaan saanut lisäharjoitusta. Kaiken kaikkiaan peli oli kauttaaltaan melko ruosteessa ja virhearvioita tuli tehtyä kuvioita tehdessä. Tämän viikon torstaina koittaa uusi peli, josko siihen päästäisiin vähän pirteämmin mukaan.

Vanhoja kaaosfiguja, 9.5.2018


Vanhoja kaaosfiguja

Tuossa reilu pari viikkoa sitten voitin huuto.netissä huudon vanhoista kaaosfiguista, mutta kun paketti seikkaili Matkahuollon hellässä huomassa viikon verran ja omat aikataulut eivät sopineet yksiin, niin vasta tämän viikon maanantaina ehdin hakemaan nämä kaunokaiset kotiin.

Posteineen maksoi 23 euroa, eli reilu kolme euroa per figu. Ihan tarkkaan en ole selvittänyt, että mitä nämä kaikki ovat, mutta on siellä ainakin Lord Aquila ja Moonduke, jotka minulta löytyvät jo ennestään. Samanhenkisiä noista on ainakin osa, joten sitä samaa poppoota varmastikin ovat osittain.

Keräilyfiguja, 6.5.2018


Vaikka en itse Warhammer Worldissa olekaan päässyt käymään, niin siellä vieraillut kaverini kiikutti ystävällisesti minulle pari figua, jotka ovat saatavissa vain sieltä. Errant Questor Age of Sigmariin ja pari tähtipelaajaa Blood Bowliin. Kyllähän näille hintaa kertyi ja vähän huijaustahan nämä ovat, kun en itse siellä ole käynyt, mutta ostin kuitenkin.