Pari LotR -peliä, 29.3.2019


No niin, tässä vähän muistikuvia parista LotR-pelistä tammikuulta, joista en ole saanut tänne halaistua sanaa kirjoitettua. Näidenkin jälkeen on jo muutama peli pelattu, mutta koitetaan nyt vähän saada netin syövereihin talletettua.
Molemmissa peleissä oli sama vastustaja, mutta eri armejoilla vähän pelattiin. Ensin pelasin rohanilaisia vastaan Morannonin örkeillä ja sitten Morian hiisillä Kuolleiden armeijaa vastaan. Molemmat pelit olivat 400 pisteen pelejä, ja molemmat lopulta hävisin.

Ensimmäinen peli oli Domination-skenaario, jossa alkuun näytti ihan hyvältä, kun sain joukkoni laitettua maaston kannalta sopivasti ja pakotin rohanilaiset sumppuun, jolloin eivät päässeet kiertämään ja vaikka olisivatkin saaneet rynnäkön, niin pystyin tuomaan takaa joukkoja avuksi. Rohanilaiset vähän hätiköivätkin, kun ryntäsivät heti, vaikka olivat ainoa armeija jonkunlaisilla heitto- tai ampuma-aseilla. Taistelun edetessä peli tasoittui ja kääntyi, ja lopulta siis kärsin tappion. Nyt ei ole tarkempia muistiinpanoja lähettyvillä, joten kovin tarkkoja tietoja en nyt pysty sanomaan, mutta 6-1 hävisin.

Toinen peli olikin sitten ylämäkeä heti alusta pitäen. Vaikka sainkin hienosti suojattua keskellä kenttää ollutta shamaania hiisiringillä, niin peikon laitoin hölmöyksissäni aivan takalaitaan, ja hän pääsi mukaan taisteluihin vasta liian myöhään. Näyttihän se komelta siinä luolan suuaukolla, mutta kun pelin kannalta sillä ei ollut mitään merkitystä. 4-0 hävisin pelin, skenaatiota en nyt muista, mutta jotain kohteita pelikentällä kai koitettiin vallata ainakin kuvien mukaan (siniset nopat). Tai siis olihan peikko heti alkuunsa takanurkassa luolan suuaukolla kohteen luona, mutta kesti aika kauan ennen kuin vihollinen siitä kiinnostui. Sinä aikana peikko oli jo hölkötellyt alas ja ehtinyt vaivoin mukaan muihin taisteluihin. Vaikka fiksusti kohteita suojasinkin ja koitin peliä pelata skenaarion mukaan, niin kyllä ne kovimmat taistelijat olisi hyvä olla siellä missä taistellaan…

Urban Conquest käyntiin, 26.3.2019


Tulee nyt todella hitaasti ja vähän tipottain, mutta kun blogikirjoittelu on muutenkin ollut viime aikoina vähäistä, niin koitetaan edes vähän paikata tilannetta.

Chaos Lord Rhinossa

Black Legion etenee, selustaan tunkee Plagueburst Crawler

Ensimmäinen kaksiviikkoinen sykli pelattiin Kill Teamia sadalla pisteellä tai tavallista nelkyttonnista viidelläkymmenellä Power Levelillä. Kill Teamit jäi kaikenlaisten sairasteluiden myötä sivuun, mutta pääsin kuitenkin pelaamaan kaksi tavallista peliä. Molemmissa oli vastustajana Black Legion, joten kaaoksen välistä mittelöä oli luvassa.

Ensimmäinen tehtävä oli Decapitation Urban Conquest -kirjasta ja olin puolustaja. Meillä oli molemmilla yhtä suuret armeijat, joten tästä tuli puolustajalle aika vaikea pala. Nelisen vuoroa muistaakseni komentajani sinnitteli vaikka kimppuun tuli kaaoslordia ja kaaosdemonia (joka ajettiin takaisin omaan maailmaansa) sekä kourallinen rivimiehiä ja kultisteja. Hämmästyttävän pitkään kyllä kesti, kun reservejä odottelin saapuvaksi, mutta tappio siis tuli kuitenkin.

Guards of Morr etenee

Toisessa pelissä siis sama vastustaja, mutta nyt tasapuolinen tehtävä. Kuutta kohdetta koitettiin hallita, jälleen oli osa reserveissä. Liikkuvaisempi Black Legion pääsi heti alussa niskan päälle ja pistejohtoon ja vaikka lopussa pääsinkin vähän kirimään, niin liian vähän liian myöhään. Tappio selvin numeroin, mutta hyvä ja hauska peli oli kuitenkin.

Koitetaan koukata sivusta

Kahdesta pelistä siis kaksi tappiota, mutta jotain pisteitä sentään. Hiukan sain vallattua alueita kartalta, kun tyhjää vielä riitti ja vähän vahvistettuakin omia nurkkiani, mutta mitään hirveän dramaattista ei kartalla kuitenkaan vielä nähty.

Koitan myöhemmistä taisteluista ja maalauksista kirjoitella tänne lisää lähipäivinä. Aika paljon on kertynyt tarinoita kerrottavaksi.

Vanhaa tavaraa, 19.3.2019


Gorkamorka & Inquisitor

On ollut tarkoitus kirjoittaa tänne, mutta kaikenlaiset kiireet ja sairastelut ovat vaatineet veronsa. Niinpä saatte taas tyytyä tylsään ostoslistaukseen, vaikka pelatuista peleistä ja maalatuista figuista olisikin varmasti mukavampi lukea.

Muutama metallifigu

33 euroa ja postikulut meni noihin kirjoihin, jotka Facebookin Figukirppis-ryhmästä hankin. Eli siis Gorkamorkaan sääntöjä ja muuta, samoin kuin Inquisitoriin. Ei ole luettava ainakaan loppumassa kesken, ehkä joskus jopa vähän pelaisikin noita.

Mutta eipä se maalattavakaan taida loppua. Ylemmän kolmikon (ja muutaman vanhan 40K:n kolmosedikan aikaisen raunion) ostin Fantasiapeleistä viime viikolla ”oman tunnon mukaan”-hinnoittelulla, kun joku harrastaja oli kiikuttanut vanhat figunsa sinne ja kertonut tekemään niille mitä parhaaksi näkevät. Myyvät siis pois ja ostavat rahoilla lisää maastoa pelipöydille. Maksoin sitten näistä ehkä vähän reilummin.

Epäkuolleiden sankareita

Ja sitten vielä huuto.netistä hankittuja metallisankareita. Näitä epäkuolleita kerääntyy pelottavaa tahtia nurkkiin… Näistä neljästä taisin maksaa 16 euroa ja postit, eli jonkun neljä euroa kappaleelta. Ei mitään mahdottoman halpaa, mutta ei nyt niin kallistakaan. Sattui tällä summalla jäämään käteen. Pienehköjä ostoksia, mutta kun laskee näitä ostoksia taas yhteen, niin kyllä siinä kuukausibudjetti taas paukkuu…

Tankkiostoksilla, 12.3.2019


TANKS, Flames of War

Perjantaina kävin noutamassa paikalisesta Fantasiapelit-liikkeestä tämän kuun alennusmyyntiostokseni, läjän tankkeja käytännössä. Siinä on niin TANKS-pelin tankkeja kuin Flames of War -pelinkin tankkeja, joiden kyllä pitäisi molempien käydä ristiin molempiin. Tuli siinä samalla Flames of War -pelin aloituspakettikin hankittua, kun siinä oli niitä tankkeja halvalla mukana. Tarkoitus oli nimenomaan ostaa lisää panssarivaunuja, jotta TANKS-peliä tulisi ehkä joskus jopa pelattua. Tuli siinä sivussa viisi neuvostoliittolaista sotilastakin, kun alle kahdella eurolla sai paketin. Kokonaisuudessaan tuo paketti maksoi noin 60 euroa, ja siinä on siis 7 TANKS-pelin tankkia omissa paketeissaan ja sitten tuota Flames of War -sälää.

Ensimmäiset noista jo kokosinkin ja odottelen pohjamaalausilmoja, että pääsen varsinaisiin maalaushommiin.

Danger 5, 8.3.2019


Ryhmäkuva

Selät

Tällä viikolla sain maalattua valmiiksi nämä viisi figua, useampi muu on melkein valmiina ja toivottavasti ensi viikolla on sitten enemmän julkistettavaa. Kyseessä on Crooked Dicen valmistaman Danger 5 -aloituspaketin figuja 7TV-peliin. Varsin kelpo figuja, ei ylimääräisiä roskia puhdistettavaksi tai muuta sellaista, figut yhdessä osassa ja mukavissa asennoissa maalausta ajatellen. Noudattelin paketissa olleita värejä aika pitkälle, sinistä paitaa ja harmaita housuja. Varsin nopeasti nämä valmistuivat ja lopputulokseen olen tyytyväinen – silmätkin onnistuivat koko lailla hyvin, ei tullut mulkosilmäisiä kierosilmiä tai sotkuja. Paketista jäi vielä kolme maalaamatta ja sen lisäksi vielä pari satunnaista figua, maalailen ne toiset viisi sitten joskus myöhemmin.

Tucker

Pierre

Jackson

Claire

Ilsa

Kill Team -peli, 6.3.2019


Geenivorot työn touhussa

Tammikuun 15. päivä tuli pelattu yksi Kill Team -peli, josta en ole saanut tänne tätä ennen raportoitua. Lähinnä siksi, että kyseessä oli yksittäinen peli ilman sen kummempaa juonta tai kehitystä. Pelasin tutuilla ja tutuilla geenivorokulttilaisillani Astra Militarum -laumaa vastaan. Tehtäväksi tuli Take Prisoners, joka sopi ehkä paremmin lähitaistelevalle porukalleni paremmin. Pelin koko oli 100 pistettä.

Maasto oli aika suojaisa, varsinkin keskeltä, joten tulilinjoja ei oikein ollut. Jonkun verran kuitenin, mutta sain aika hyvin juoksutettua lähitaistelujoukkojani lähemmäs. Vastustaja lähinnä kykki omassa nurkassaan ja pyrki ampumaan. Joku ajatuskatko hänelle kuitenkin tuli, kun raunion päälle jäi yksinäinen sotilas kykkimään, jonka geenivoroni kävivät ammattimaisesti ottamassa vangiksi.

Tässä kohtaa olisi ehkä ollut fiksua peruutella ja antaa ajan kulua, mutta kun kerran pelattiin, niin sitten pelattin. Lähdin rynnimään ja lähitaistelua saatiinkin aikaiseksi, mutta kun molemmilla oli useampia taistelijoita, niin vankeja ei saatu. Vastustajalle tapahtui toinenkin ajatuskatko, hän rynnäköi pomollaan yksinäisen kulttilaiseni kimppuun toivoen saavansa tasoituspisteen – mikä oli sinällään ihan fiksua – mutta pienellä tuurilla onnistui tuo kulttilainen sylkäisemään happoa komentajan naamalle ja nappaamaan tämän saman tien vangiksi. Peli päättyi lopulta minulle 4-0, kun muita vankeja ei saatu. Jännittävä peli tämä oli, peli olisi hyvinkin voinut tasoittua rynnittyäni lähitaisteluun, mutta näin ei onneksi käynyt. Kyllä tätä tällai yksittäinkin pelaa, mutta kampanja ja hahmojen kehitys on kuitenkin sitä parasta antia.