Forbidden Power jatkui, 28.6.2019


Lähtökohta

Forbidden Power -kampanjamme sai jatkoa keskiviikkona. Thovik-Grminir kohtasi häijyt vampyyriherrat uudestaan ja lopputuloskin oli aika lailla sama kuin edellisellä kerralla. Pelasimme Guardian Spirits -skenaarion, jossa laudalla on peräti 10 maastokappaletta, joissa haamut voivat olla piilossa. Liikkumisen jälkeen voi maastonpaloista etsiä haamuja, jotka kertovat sitten tietä eteenpäin. Etsinnän voivat tehdä vain sankarit, jotka ovat maastopalan vieressä. Molemmilla puolilla oli vain kaksi sankaria, joten kovin helposti ei kummituksia oletettu löytyvän, vaikkakin se oli artefaktilla varustettuna helpompaa. Käytimme uuden General’s Handbookin maastosääntöjä, eli sijoittelimme ne kuuden tuuman päähän toisistaan ja heitimme niille ominaisuudet uudesta taulukosta ja muutenkin pelasimme 6×4-kokoisella laudalla.

Kääpiöt ryntäämässä taisteluun

Oma armeijani oli täsmälleen sama kuin edellisessäkin taistelussa, poislukien se, että Riimupojallani oli nyt mukanaan Kalpean Ritarin kilpi, jonka hän ensimmäisen taistelun jälkeen sai. Vastapuolikin taisi olla samanlainen, vaikka artefakti oli toki sinnekin löytynyt.

Ensimmäisen vuoro meni vastustajalle, joka tuli rohkeasti eteenpäin, kun haamuja kerran piti löytää eikä pitkän kantaman aseitakaan oikein ollut. Kahteen mahdolliseen haamukohteeseen hän pääsikin kiinni ja toisesta löysi haamun. Se oli vielä kiusallisesti melko takana, joten sinne pääsy ei ollut kovin helppoa. Onnistuin itsekin löytämään omalla vuorollani yhden haamun, joten pistetilanne säilyi tasaisena. Lopun alku oli kuitenkin ilmassa, kun kompastuin taas perisyntiini ja ryntäsin innokkaasti nopeilla magmadrotheillani taisteluun. He kylvivät hetken tuhoa, mutta sitten vastustaja pääsi hyökkäämään omilla ratsuillaan vastaan ja molemmat kärsivät pahoja vammoja.

Rynnäkkö

Rynnäkön jälkeen

Kolmannella vuorolla pääsin onneksi aloittamaan ja sain siis niin sanotun tuplavuoron, jota kovasti kaipasinkin. Sain rivini järjestykseen ja valita itse minne hyökätään. Sainpa jopa edettyä siten, että pääsin uusin mahdollisiin haamukohteisiin kiinni. Riimuisä oli toki jo poistunut paikattavaksi… Löysin sitten vielä toisenkin haamun (eli koko pelin kolmannen) ja pistesaldo alkoi kääntyä puolelleni (pisteitä sai siis kierroksen numeron verran per objektiivi).

Loppuhetkiä

Vastustajan kolmannella vuorolla hänellä oli enää yksi vampyyri laudalla, joka sekin saatiin hengiltä. Vastustajan armeija siis saatiin tuhottua täysin ja pisteitäkin kerättyä enemmän. Harmillisesti Riimupoika ei saanut viittä onnistunutta panssariheittoa (tai ehkä sai, unohdimme laskea jossain kohtaa), joten taso jäi nousematta. Palkinnoksi voitostani sain kuitenkin tuon tasonnousun, kun noppatulos suosi taulukossa.

Kaksi peliä, kaksi murskavoittoa. Jos seuraavassa pelissä pääsisi kokeilemaan armeijaa niitä Tzeentchin pirulaisia vastaan.

Raunioita, 26.6.2019


Mausoleum walls

Olen tässä muun toiminnan ohessa vähän urakoinut näitä Sigmarite Mausoleum -paketin raunioita. Vähän lisää erilaisia muurinpätkiä, joskin hyvin samalla värityksellä luonnollisesti kaikki. Tuttua vihermustaa kiveä, punaisia ruusuja ja elämää nähneitä kalloja. Maaperä tuttua Martian Ironearthiä, eipä näissä sen kummempaa. Mukavaa puuhastelua tuossa sivussa, kun tekee jotain muuta.

Sigmarite Mausoleum, part of it

Vähän vielä mietin, että olisiko nämä hyvä pitää täysin modulaarisina vai liimailla muutamia vähän yhteen ja jollekin alustalle. Ehkä se on kuitenkin helpompaa pitää kaikki irrallaan, kunnes alan tekemään niistä jotain dioraamaa.

Hautausmaan muureja

Hautuumaata

Forbidden Powers, 18.6.2019


GW:n uuden Forbidden Power -julkaisun myötä päätettiin sitäkin kampanjaa testata pienellä porukalla. Kolme kovapäistä lähti mukaan ilman mitään omia sääntöviritelmiä, eli ihan suoraan laatikon kampanjasäännöillä. Oma armeijavalintani oli Fyreslayers, joilla juuri pelasin tuota Hidden Truths -kampanjaamme, mutta joka uuden Battletomen myötä houkutteli. Saisi sitäkin vähän testattua ja ehkä vähän ostettua ja maalattua uusia figujakin armeijaan, joka on vielä kaikin puolin vähän kesken. Haudoista lähti vähemmän yllättäen taistelemaan myös Legions of Blood sekä aina kaikkeen sotkeutuvat Disciples of Tzeentch.

Alkuasetelma

Taisteluosasto rivissä

Viime viikolla pääsin itse aloittamaan kampanjan, tiistaina asettelimme Fyreslayerit ja Legions of Blood -luurangot kentälle. Ensimmäisessä skenaariossa oli neljä kohdetta, joilla oli hiukan vaihteleva pistearvo ja keskellä pyörivä vekotin, joka antoi oman lisämausteensa sääntöjen ja noiden kohteiden pisteyttämisen vaihtelun myötä. Vastakkaisista nurkista lähdettiin liikkeelle, luurankojen aloittaessa.

Ensimmäinen hyökkäys

Koska oma armeijani on kovinkin lähitaistelupainotteinen, niin ryntäsin suoraa päätä vastustajan ja kohteiden kimppuun, ehkä vähän liiankin nopeasti. Tai näin ainakin hyvin nopeasti aloin miettimään. Armeijassani oli kaksi magmadrothia ratsastajilla ja kaksi joukkoa berserkkejä. Jaoin nämä käytännössä kahtia ja toinen puoli pääsikin lähitaisteluun heti. Tuumaakaan ei annettu periksi ja lähitaistelussa joukkoni olivat tehokkaita. Rohkean esiintuloni myötä pystyin myös paremmin kontrolloimaan kohteita, joten sain kerättyä enemmän pisteitä. Vaikka molemmat magmadrothit menehtyivät taistelun tuoksinnassa, niin jalkaväki kesti sitäkin paremmin. Vain kourallinen kuolonuhreja. Lisäksi kun sain vastustajan pääpomot päiviltä eikä armeija muutenkaan ollut mikään optimoitu kuolleistaherääjä, niin jo neljännellä vuorolla oli vastustajan armeija pois pyyhkäisty ja sain murskavoiton pisteissäkin.

Koitin olla varovainen magmadrothieni kanssa, mutta molemmat tosiaan pääsivät hengestään. Toki niin isolla alustalla olevia on vaikea piilotella, varsinkin kun lähitaistelu on niillä se juttu. Ja ovathan ne toki vastustajallekn mielekkäitä kohteita. Mutta kyllä siinä vastustajakin vähän hämmästeli, miten 20 kääpiötä löi (riimuilla tai ilman) luurankolaumaa. Toki tuollaiset lauman saaminen lähitaisteluun on vaikeaa, enkä nytkään kaikkia tainnut kerralla saada, mutta paljon löivät ja kovaa. Toki magmadrothikin saa vahinkoa aikaan, mutta tällä kertaa noppa ei oikein suosinut.

Taistelua

Vähiin käyneet vastustajat

Noppia ihmeteltiin muutenkin aika lailla, välillä tuli ykkösiä, välillä kutosia. Omalla kohdalla ainakin tuntui nuo ääripäät korostuvat, ainakin kun noppia heitettiin pienempiä määriä. Mutta eiköhän ne tasoittuneet pelin edetessä eikä vastustaja kai noppiin ainakaan hävinnyt.

Ansaittu voitto Thovik-Grimnirille ja hänen Titan Seekers -joukkiolleen. Ensi taisteluun hänen poikansa Thorim saakin sitten jännittävän artefaktin…

Urban Conquest päätökseen, 13.6.2019


Jotenkin oli taas niin kiireistä ja hektistä, etten ehtinyt tänne juuri peliraportteja kirjoitella. Tuota kampanjasivua tuolta yläpalkin takaa sentään aktiivisesti päivitin, mutta tokkopa sitäkään sieltä kukaan löysi. Kuusi sykliä (joista viimeinen oli aikataulutusten myötä 4 viikkoa) meni lopulta aika nopeasti ja pelejäkin kertyi allekirjoittaneelle tasaisesti. Muilla oli enemmän tai vähemmän ongelmia välillä. Kunnialla saatiin kuitenkin kamppis päätökseen toukokuun lopulla.

Voittajaksi selviytyi vankan keskijakson pelannut Tau, jonka etumatka kesti loppuun saakka, vaikka pelejä kertyikin varsinkin lopussa harvakseltaan. Kaksi pistettä jäi lopulta eroa Death Guardiini, Black Legion ja Drukharii jäivätkin sitten jo selvästi.

Kampanja jäi omasta mielestäni vähän vaisuksi, itsekään en ehtinyt tarinoida juurikaan eikä kampanjaan kertynyt oikein tarinaa. Kaupunkitaistelusäännötkin jäivät vähän paitsioon, kun niitä ei Kill Team -peleissä käytetty ja peruspeleissä oli muutenkin opettelemista ja muistamista. Kampanjan aikana ja sen jälkeen on tullut hankittua kuitenkin lisää maastoa, joten josko niitä saisi kasaan ja maaleihin, niin voisi koittaa vaikka syksymällä uudestaan. Katsotaan. Sillä tavalla jäi kuitenkin hyvä maku suuhun, että kampanja tuli pelattua kuitenkin loppuun asti ja säännöt toimivat. Loppupuolella kampanjasäännöt jo muistettiinkin ja asiat tulivat tutuiks. Alkupelissä oli vähän hakemista vielä, että mikä vaikuttaa mihin.

Nyt kun tämä kampanja saatiin loppuun, niin pyritään saamaan loppuun myös Puffingtonin skirmish-kampanja. Samaan aikaanhan tässä on sitten aloitettu ja kaksi muuta kampanjaa, Firestorm-kampanja, josta jo kirjoitin, sekä Forbidden Power -kampanja, josta koita kirjoittaa ihan juuri kohta.

Uudestaan, uudestaan, 11.6.2019


Viime vuonna pelattu Firestorm-kampaja oli kova juttu silloin ja kovasti teki mieli pelata uudestaan. Jopa niin paljon, että ostin kampanjalaatikon itsellenikin. Tässä kesän kynnyksellä sitten päätin puskea ajatustani esiin ja sain kuin sainkin pari kaveria suostuteltua mukaan. Viimeksi meitä oli siis neljä, kukin omasta Grand Alliancesta, mutta tällä kertaa meitä on kolme ja kaikki edustavat Järjestyksen joukkoja. Yksi pelaaja pelaa Seraphoneilla, toinen edustaa uljasta Hammerhalin kaupunkia ja minä itse uljasta Anvilgardin kaupunkia. Pääsemme siis käyttämään niitä Firestormin kaupunkisääntöjäkin. Oma armeijani keskittyy ainakin aluksi kovasti Order Serpentis -joukkoihin, liskoilla ratsastavia synkkiä haltioita siis luvassa. Sen verran höystimme kampanjaa, että uunituoreesta Forbidden Power -paketista otimme mukaan myös ne kampanjan edetessä voimistuvat artefaktit.

Muut osallistujat ehtivät kampanjan jo aloittaa viime viikolla, oma armeijani oli silloin vielä osissa. Nyt se on jo koottu ja pohjamaalattu, mutta väriä tarvitaan vielä paljon. Koitan ainakin päävärit saada sudittua paikoilleen ennen ensimmäistä peliä (luultavasti ensi viikolla). Komentajakseni olen valinnut Rinos Wildbringerin (nimen generoin netistä löytyneellä generaattorilla), Kammoherran mustalla lohikäärmeellä. Lisätarinaa pyrin julkaisemaan joukkoesittelyiden ja peliraporttien kera tässä myöhemmin, kun tarinaa valmistuu.

Mainittakoon että muut pelaajat ovat tuttuja näistä blogeista: Blueraven ja Extrabushybeard.

Dryadit, 6.6.2019


Tuossapa päivänä muutamana päivänä päätin aloittaa taas uuden armeijan, Sylvanethin tällä kertaa. Looncurse-laatikosta kun niitä sai ja kourallinen oli jo ennestään. Lisäksi ne ovat jo pidemmän aikaa kolkuttaneet takaraivossa, mutta en ole saanut mitään tehtyä. Hidden Truths -kampanjan myötä päätin kuitenkin nämä dryadit maalata, koska ajattelin niiden maalaamisen olevan helppoa ja nopeaa, nehän ovat käytännössä puita…

Koko poppoo

Dryadit

Puuhun kiipeäminen osoittautui astetta vaikeammaksi, koska en jostain syystä mennyt siitä mistä aita oli matalin, vaan lisäilin värejä ja kaikkea muuta. Osasyynä noiden figujen hauraus hidasti myös, ne kun eivät ihan heti pysyneet kasassa ja niiden kanssa työskentely oli muutenkin vaikeaa, kun koloja ja välejä oli vaikka kuinka paljon. Valusaumojakin jäi ihan liikaa. Mutta toisaalta aika simppeli tuo väritys lopulta oli ja sinällään nopea, mutta toki kymmenen figun maalaaminen samaan aikaan on aina aikaa vievää. Jossain kohtaa ajattelin maalata syksyisen teeman, mutta sitten tuntui, että kaikki maalaavat Sylvanethin siten. Päätin maalata jotain muuta, ei lainkaan vihreää ja jotain vähän kotimaailmastamme poikkeavaa. Päädyin lopulta aika synkkiin väreihin, vaikken ihan niin ajatellutkaan. Sopii kuitenkin mainiosti siinä mielessä, että nämä dryadit ovat jo pitkään olleet sodan jaloissa ja ovat synkistyneet ja kiukustuneet ihan kunnolla.

Dryads

Lähikuva maastosta

Maalaamani Dryadit GW:n nettisivuilla

Kun näitä figujani kuvailen ja julkaisen Instagrammissa vähän nopeammin (valitettvasti) kuin täällä, niin sattuipa hassu tapaus. @warhammerofficial huomasi kuvani ja kysyi lupaa käyttää kuvaani heidän galleriassaan. Vastasi toki myöntävästi ja tällä viikolla sitten ilmestyi minun kuvani GW:n virallisille sivuille ihmeteltäväksi. Ehkä tuo on tunnustus rohkeasta ideasta enemmän kuin maalausjäljestä, koska ei noi nyt niin kovin kummoisia ole. Violetin puunkuoren salaisuuskin on kammottavan yksinkertainen: Drukhii Violet valkoisen päälle. Ei muuta. Toki tuossa on käytetty punaista metallimaalia lehtiin ja ”vaatteisiin” ja sitten noihin alustoihin tuli panostettua. Ostin uutta maastomönjääkin GW:ltä, liimasin sekaan reilusti kalloja ja ripottelin päälle keltaista hiekkaa. Tyytyväinen kyllä olen lopputulokseen ei siinä mitään, mutta hämmentää silti tuo GW:n osoittama huomio.

Nurglen taikojat, 4.6.2019


Sorcered Lord in Terminator Armour, conversion

Malignant Plaguecaster, conversion

Tässä taas pari valmista figua viime kuulta. Näissä on pieniä konversioitakin tehty, jotta ei tulisi ihan samanlaisia ja että tulisi oikeanlaisia. Vasemmalla Malignant Plaguecaster, jota on leikelty ja liimailtu hiukan erinäköiseksi. Loitsu sojottaa ylöspäin ja jättikärpänen selästä on jätetty pois.

Oikealla sitten Sorcerer Lord in Terminator Armour, jonka pohjana Lord of Contagion. Kovin taikovalta ei kaveri näytä, mutta aseistus ja varustus on oikein (terminaattorihaarniskasta joku voi kitistä). Alkaa olla aika lailla valmis tämä Guards of Morr -projekti, enää ei ole kuin Poxwalkereita maalaamatta lauma. Ja sitten tietty jotain sellaista, mitä ei ole ostettukaan vielä.

Velhokaksikko