Vanguard-Palladors, 10.9.2019


Anvilgard

Vanguard-Palladors

Tällainen kolmikko valmistui viime viikolla, olivathan he maalauspöydällä jo kolmisen kuukautta. No, kesä nyt oli mitä oli maalauksieni suhteen, mutta jotain valmista tuli aina silloin tällöin. Contrast-maalitkin julkaistiin näiden aloittamisen jälkeen, ja niitä sitten monessa kohtaa käytinkin, tosin muiden kuin virallisten pohjamaalien päälle.

Kaiken kaikkiaan hankalia maalattavia, isoja ja ja paljon yksityiskohtia. Lisäksi jokainen kolmesta erilainen, niin massamaalauksestakaan ei aina ollut apua. Tyytyväinen olen kelvolliseen maalaustulokseen, mutta lisää näitä en ole maalaamassa ehkä koskaan.

Mainokset

Keski-Maan maalaushaaste, 5.9.2019


Elokuun aikana päätimme paikallisen peliporukan kesken ottaa syksyllä Tale of 4 Warlords -tyylisen maalaushaasteen Sormusten Herra -figuilla. Pienen aivoriihen jälkeen polkaisimme pystyyn blogin tätä tarkoitusta varten, joskin kaikkea muutakin peliporukkamme asiaa sivuilta tulee löytymään (ja löytyy jo), kuten taktisia vinkkejä ja peliraportteja.

Oma tarkoitukseni on saada rohanilaiseni maalattua enemmän tai vähemmän kokonaan. Ajatus on siis maalata yksi warband kuukaudessa ja kun yksinäinenkin sankari voi olla oma warbandinsä, niin eiköhän tämä onnistu.

Tällä hetkellä blogissa on virallisesti mukana 4 osallistujaa, mutta viideskin on jo jotain maalannut, vaikkei blogin kimppuun ole vielä ehtinytkään. Kuudeskin on melko varmasti mukana ja pari, kolme muuta on kovasti lupaillut jotain tehdä.

Tässä linkki: Middle Aged Strategy Battle Gamers

Meeting Engagement, 29.8.2019


Alkua

Tuossa kesällä koitettiin ensimmäisen kerran uuden Age of Sigmar General’s Handbookin Meeting Engagement -taistelua. Molemmilla oli aika kepeät listat, minulla liki satunnaisesti maalattu Hammerhal-joukko ja vastapuolella sekalainen seurue Freeguildia. Molemmin puolin oli vähän hakemista, emme kumpikaan esimerkiksi olleet hoksanneet, että Spearhead ei tule välttämättä ensimmäisenä ja niin edelleen. Kyseisessä skenaariossa näin juuri kävi, joten ne vähäisetkin suunnitelmat joutivat heti romukoppaan.

Lisää joukkoa

Taistelua

Peli oli kuitenkin positiivinen kokemus, peli eteni jouhevasti vaikka yhtä ja toista piti pelin kuluessa tarkistaakin, kun ensikertalaisia tässä systeemissä olimme. Maastokin laitettiin tarkalleen sääntöjen mukaan, joten sitä oli aika vähän. Se oli kuitenkin sopivan suurta, joten meille ainakin riitti. Toki kun tämä on tarkoitettu aloittelijoille, niin maaston vähäisyys on sinällään ymmärretävää. Lisätään vielä se, että joukot saapuvat kentälle parin ensimmäisen vuoron aikana, niin ihan liikaa ei maastoa voi kentällä ollakaan, jotta pystyy liikkumaan ja näkemään. Pari lisämaastoa ei silti välttämättä olisi pahitteeksi, mutta paha mennä tällä nykyisellä (kahden pelin) kokemuksella mitään. Pieni pelialue toimi kuitenkin yllättävän hyvin ja tämä tapa mahdollistaa pelin pelaamisen vähän ahtaammissakin paikoissa. Koitan jatkossakin pelata aina tilanteen mukaan.

Taistelu tiivistyy

Pelissä itsessään pyrittiin tappamaan vastustajalta hahmoja ja pitämään objektiivejä hallussa. Peli oli näennäisen tiukkaa ja vaikka laskimmekin koko ajan pisteitä, niin jotain päässälaskuvikaa tapahtui, kun viidennen vuoron jälkeen havaitsimme, että peli oli jo neljännen vuoron jälkeen selvä. Ei siinä mitään, kiva oli peli pelata loppuun asti, kun ei mitään suurempaa kiirettä ollut ja peli päättyi mukavan nopeasti. Saimme toki peliin kulumaan kaksi ja puoli tuntia, mutta se sisälsi pöydän rakentelun, kaikenlaisen ylimääräisen jutustelun, asioiden tarkastelun ja sen sellaisen.

Firestorm-harppaus, 19.8.2019


Lähtötilanne

Viime viikon torstaina oli harvinaislaatuinen lomapäivä, jonka hyödynsin pelaamalla kaksi peliä Age of Sigmaria, Firestorm 2 -kampanjaamme. Aamun aloitin ottamalla yhteen Hammerhalin joukkojen kanssa. Kehittelimme tarinaamme siten, että nyt olisi Hammerhalin vuoro olla iskemässä, sen verran pahasti Anvilgard on viime aikoina saanut siipeeensä. Taistelupaikaksi valitsimme syrjäisen suoalueen, Vitriolic Swamps, jonne Rinos oli pysähtynyt keräämään joukkojaan kasaan. Häntä jahtasi Hammerhalin velhojen johdolla suurehko armeija – komentajat aiemmista taisteluista loistivat poissaolollaan, koska tämän piti olla vain jäljitystehtävä.

Skenaariomme loimme jälleen Open War -korteilla, josta tulikin sitten jotain muuta kuin tiedustelutehtävä, pisteitä sai vain ja ainoastaan tapetuista vastustajan taistelijoista kunkin wound-määrän verran, joskin sankareista ja/tai hirviöistä sai kaksinkertaiset pisteet. Lisäksi magia oli arvaamatonta soilla, loitsiminen onnistui toki helpommin, mutta heittämällä tuplat sai loitsija vahinkoa. Lisää vaarantuntua toivat soiden omat erikoisalueet, jotka olivat tappavia suonsilmäkkeitä. Lisäksi punoimme vähän lisää vaarallisia tilanteita sopimalla, että pari maastokappaletta liikkui satunnaisesti kentällä aiheuttaen vahinkoa kohdatuille yksiköille ja mahdollisesti räjähtäessään haavoittavat lähellä olevia. Asettelimme joukkomme skenaarion mukaisesti vinottain, josta seurasi melko leveä, muttei kovin syvä muodostelma. Onnistuin saamaan ensimmäisen vuoron, mikä oli melko lailla tärkeä tässä skenaariossa, tällä joukkojen asettelulla ja näillä voittoehdoilla.

Raivoisa ryntäys

Ensimmäisellä vuorolla syöksyin eteenpäin, Rinos itse sekä Stormcastit olivat iskuetäisyydellä ja pääsivätkin lyömään vastustajan linjoihin. Vanguard-Palladorit ottivat kohteekseen aina vaaralliset miekkamestarit ja Rinos ryntäsi jousiampujien kimppuun (olisin ehkä halunnut hänetkin miekkamiesten kimppuun, mutta olivat liian kaukana – tällä kertaa tämä oli kuitenkin ehkä onni). Vaikka kärsinkin vahinkoja, niin vastapuoli kärsi vielä pahemmin: miekkamiehiä kuoli melko paljon, mutta jousimiehiä kaatui ja pakeni valtava määrä. Heistä ei ollut juuri enää ampumavaaraa seuraavalla vuorolla, joten Rinoksen hyökkäys oli lopulta hyvä – iso jousiyksikkö kaikkien lisäbonuksien kerran olisi varmasti tehnyt pahaa jälkeä. Samoin olisi voinut käydä huonosti, jos olisin saanut toisen vuoron.

Rinos

Tämä kaikki tapahtui keskellä kenttää. Taistelulinjan takana Hammerhalin velhot heittelivät lukuisia taikojaan. Niihin ei pystynyt tuore sotapappinikaan vastaamaan, vaan hänen täytyi tyytyä odottelemaan patsaan takana parempaa tilaisuutta. Hänen oikealla puolellaan kääpiöjoukko eteni hitaasti kohti vastustajan selustaa. Vasemmalla laidalla hydra ja 5 liskoratsastajaa odottivat sopivaa tilaisuutta iskuun.

Keskellä ryntäykseni hyytyi, kun apuvoimat eivät ehtineet paikalle, Stormcasteista tehtiin selvää ja jäljelle jäänet miekkamiehet ajoivat Rinoksen pakosalle. Samalla kävi kuitenkin niin, että Rinosin taktinen peräytyminen veti miekkamiehet niin kauas, että sivustoiltani ehtivät joukot taustalla häärivien maagien kimppuun ja miekkamiehet eivät oikeastaan kerenneet enää minnekään. Kun loitsijatkin polttivat jatkuvasti näppejään loitsuissaan, näytti peli hyvältä minun kannaltani, vaikka kenraali olikin taas kokenut kovia.

Koukkaus sivustaan

Kääpiöt ja jäljelle jääneet liskoratsastajat ehtivät siis koukkaamaan linjojen takaa ja päästivät päiviltä kaikki taikurit, sai siinä kyytiä myös lipunkantaja ja sotakoneen miehistö. Kevyt ratsuväki joutui hydran suuhun jo aiemmin. Neljännellä vuorolla kävi selväksi, että matemaattisesti ei vastustajalla ollut enää mahdollisuuksia, joten sen vuoron jälkeen päätimme pelin.

Lopun alkua

Olimme siis koko pelin ajan laskeneet tappopisteitä, joten loppu oli muodollisuus. Alivoimaisina lähteneet Anvilgardin joukot olivat voittoisia. Lukuisat erikoissäännöt toivat mukavaa lisämaustetta peliin. Tähän peliin mukaan ottamani pappi ei paljoa tehnyt, mutta vastustaja ehkä joutui hieman miettimään, että mitä loitsuja ja missä järjestyksessä tekee, koska minulla oli mahdollisuus niitä estää, vaikken niissä siis onnistunutkaan. Ensimmäisen vuoron onnistuminen oli suuri tekijä voitossa, edellisessä pelissä Hammerhalia vastaan rynnäkkö ei toiminut ja sen jälkeen olin aika lailla hukassa. Nyt peli pysyi tasaisempana ja mielenkiintoisempana pidempään, vaikka ratkesikin siis lopulta ennen täyttä kierrosmäärää.

Pelin jälkeen sain vielä lisävoittopisteet suoritettuani salaisen tehtäväni, eli voittaa suurempi armeija. Pahasti karkumatkalla ollut Hammerhal oli nyt pisteissä huomattavasti lähempänä.

Pahasti piiritettynä

Päivän toinen taistelu oli sitten luonnollisesti Seraphoneita vastaan. Taistelimme Infinity Gears -alueella, koska emme halunneet alueen missään nimessä päätyvän Hammerhalin haltuun. Skenaario tuli uudesta kenraalin käsikirjasta – kentällä kaksi kohdetta, joista saa pisteitä sen mukaan, kuinka monta kierrosta sitä on pitänyt hallussaan, mutta sitä voi pitää hallussaan vain sankari tai battleline-yksikkö ja sen menettää, mikäli lähistöltä poistuu. Tämä tiesi vaikeuksia minulle, koska armeijani ei ollut koottu Matched Play -sääntöjen mukaan: minulla oli vain kaksi sankaria ja yksi battleline-yksikkö, vastapuolella niitä oli useampia.

Rinos ohjaa hyökkäystä

Sain jälleen ensimmäisen vuoron ja Rinos onnistui lentämään vaivatta toiselle kohteelle. Kääpiöiden ja Illuthin (sotilaspappi) vauhti ei kuitenkaan riittänyt ja toinen kohde jäi saamatta. Kääpiöni tapettiin nopeasti pois. Rinos joutui pitämään toista kohdetta hallussaan ja keräämään pisteitä eikä kyennyt siis oikein taistelemaan. Illuth koitti pysyä hengissä. Kahden kohteen välillä käytiin taisteluja. Seraphonit taikoivat minkä ehtivät, mutta Illuth väkevästi kerran vuorossa jonkun loitsun esti. Tästä huolimatta joukkoni alkoivat pahasti vähentyä. Näillä joukoilla skenaario oli vähän tylsä, koska paras taisteluyksikköni ei oikein voinut mitään. Pelin lopussa vastustaja loitsi joukkojaan ympäri kenttää ja toi lisäjoukkoja, jolloin Rinos pääsi taisteluun mukaan, mutta joutui poistumaan paikalta suuren Slann-velhon räjähtäessä taistelun tuoksinnassa kappaleiksi.

Taistelun tuoksinaa

Menetin siis toisen kohteen viimeisellä vuorolla enkä saanut sitä enää takaisin. Lisäksi vastustaja loitsi lisäjoukkoja niin paljon, ettei rippeilläni ollut oikein muutenkaan mitään tehtävissä. Sinällään tämä oli kiva peli, mutta armeijavalintani ei toiminut tässä skenaariossa ollenkaan.

Vähän lohtua sain kuitenkin, kun täytin taas tavoitteeni, pieni valtakunta, josta sain pari lisäpistettä. Lisäksi listaa tehdessä tuli pari lisäpistettä ja ostin uuden kortin, joka toi välittömästi lisäpisteitä. Pisteiden valossa päivä meni siis hyvin ja toki 50%:n voittotilasto oli parempi kuin ei mitään.

Mithril-metallia, 7.8.2019


Mithril Miniatures

Tämmöinen nippu metallia sattui silmääni tori.fissä viime viikolla ja posti ne jo loppuviikosta toikin. Yhteensä 33 kaunista metallista figua Keski-Maasta hintaan 20 euroa plus postit, joten alle euron kappale. Joukossa toki pieniä hobitteja, mutta myös suuri Theoden ja muita isompia figuja. Koitan näitä aina jossain välissä maalailla ja kenties laittaa pelipöydällekin joskus, jos tulee sopiva tilaisuus. Uskoisin, että nämä maalautuvat melkein itsestään, ovat sen verran siroja, mutta selväpiirteisiä.

Forbidden Power 4, 2.8.2019


Alkuasetelma

Eteenpäin!

Keskiviikkona jatkoimme taas Forbidden Power -kampanjaamme. Vastaan tuli tutu Tzeentch-demonit, mutta tällä kertaa Meeting Engagement -säännöillä. Vähän kaikkea hakemista ja uutta ja ihmeellistä, mutta vanhaa tuttua Age of Sigmaria tämä toki silti oli. Toki vuoroja oli vain neljä, ja kun kaikki yksiköt eivät ole alussa laudalla, niin pelit muotoutuvat vähän erilaisiksi. Pisteitä sai vuoron päätteeksi se, jolla oli hallussaan eniten objektiivejä sekä se, joka oli ”tappanut eniten woundeja”, eli laskettiin kyseisellä vuorolla kuolleiden vastustajan figujen woundit yhteen ja verrattiin niitä.

Ensimmäiset taistelut

Sain valita aloituksen ja päätin sen pitää, mikä oli ehkä ensimmäinen virheeni pelissä. Vastassa loitsiva ja taikova armeija, minulla meleetä. Olisi varmaan pitänyt antaa vastustajan aloittaa ja kytätä mahdollista tuplavuoroa jossain kohtaa. Nyt vastustaja sai ammuttua yhden kääpiön kuolleeksi ja sai siitä heti pari voittopistettä. Pystyi myös liikkumaan nopeammin ja sai vallattua kaksi objektiiviä. Ja toki siihen tuplavuoro sitten, mutta se kääntyi ikään kuin edukseni, koska minulla oli aika tyhjä pöytä. Tasoittavallani sain vallattua toisen objektiivin ja tapettua vihollisia niin paljon, että tilanne tasoittui.

Vastustaja sai loitsuillaan ja ampumisella kurmotettua kolmosvuorolla, mutta sain pidettyä kaksi objektiivia, joten olin niukassa johdossa. Nelosvuorolle lähdin tasoittavalle aika vähillä joukoilla. Vähätkin joukot olivat huonoissa asemissa, koska kääpiöjalat nyt ovat vähän lyhyet ja kun lyhyeltä sivulta tullaan kakkoskiekan päätteeksi, niin kovin pitkälle ei pääse. Tappopisteissä en millään päässyt voitolla, mutta kaksi objektiivia oli mahdollista, vaikka toisella seisoikin demoneita. Ne vain pitäisi tappaa ja vallata se itse. Päätin ampua niitä, jotta lähitaistelu olisi sitten helpompaa. Kuolivat pirulaiset kaikki, kun Auric Hearthguardini ylitti itsensä – tai ainakin yllätti minut. Objektiivi oli nyt siis tyhjä. Mutta eipä minun komentajani magmadrothilla sinne mitenkään päässyt, kun ei rynnäkköä voinut minnekään tehdä. Ja etäisyyttä sinne oli kuusi tuumaa ja karva. Pisteet 12-7 siis vastustajalle.

Vähän tuli antikliimaksi olo, mutta olisi vaan pitänyt pelata paremmin. Toki Tzeentchin demonit olivat kovia ja Lord of Change tosikova loitsimaan, kun ei ollut mitään millä sanoa takaisin. Lisäksi Magmadrothit kuolevat vähän kevyesti, kun vastaan tulee ammuntaa ja mortal woundeja, niitä kumpaakaan kun ei saa edes heitettyä takaisinpäin kuuman laavan kera. Mutta näin tällä kertaa, aina ei voi voittaa, kolmen voiton putken jälkeen tuli nyt siis avaustappio.

Puffingtonin leipomo ja raunioita, 1.8.2019


Puffington Muffins & Puddings, Warbases

Takapiha

Tässä vähän valmistunutta maastoa viime kuulta. Nämä ovat jo jonkin aikaa olleet valmiina, lakattujakin ovat jo. Tuota Puffington Muffins & Puddings -rakennusta aloin rakentamaan (ja maalaamaan) jo viime syksynä, mutta se jäi sitten kaiken muun alle. Varsinkin kun kampanjakin jäi vähän unholaan. Viimeisessä pelissä se oli kuitenkin tässä valmiissa kuosissaan, joten tuli valmiiksi. Paketin mukana tuli kolme kappaletta kylttejä, jotka voi vaikka sinitarralla kiinnittää tuohon leipomo-kyltin päälle, mutta ne ovat maalaamatta vielä. Rakennus itsessään on mdf-talo Warbasesilta, joku Inn se taisi olla. Nuo katukivetykset ovat myös sieltä ja räätälöity tähän rakennukseen. Koko komeus nököttää sopivankokoisella kapalevyn palasella, jonka reunat on päällystetty kohokuviotapetilla, samalla jota käytän esimerkiksi Fyreslayereiden alustoihin. Sitten läjäpäin maalia, erilaisia maastotekstuureita ja washeja ja tämmöinen siitä tuli. Kattotileet on tehty pahvista, ne tuli vähän laiskasti. Tuli liian tasaiset reunat.

MDF building, Warbases

Takapiha

Azyrite Ruins

Hiekkakiviraunioita

Sitten Games Workshopin tuttuja Azyrite Ruins -maastoja, joita olen täällä jo ennenkin esitellyt. Nyt on taas vähän enemmän valmiina. Nuo kolme ylläolevaa on tehty samalla reseptillä kuin jokunen aiempikin, eli Zandri Dustin päälle väripesu ja pari kuivaharjausta.

Tummanpunaista tiiltä

Tuo mukavasti eloa nuo tiilet

Värivertailua

Sitten vähän erilaista kokeilua. Tämä raunio on maalattu Zandri Dust -sprayn päälle noilla Contrast-maaleilla. Kokeilussa oli silloin aikoinaan vain muutama väri, mutta sopivat onneksi tähän maastoon hyvin. Eli ruskea on Goregrunta Fur ja punainen Flesh Tearers Red. Siihen sitten vähän kuivaharjausta päälle ja valmis. Tuo ruskea ei ihan täysin onnistunut, täytyy joku toinen sävy katsoa seuraaviin päälle, mutta punaisesta tykkään.

Anvilgard-kääpiöt ja sotapappi, 31.7.2019


Dispossessed Warriors

Punamustakeltainen väritys pukee näitä hyvin

Anvilgard-kääpiöitä

Täällä taas, hieno putki viime viikolla katkesi, kun tuli taas kaikkea muuta. Mutta tässä näitä maalattuja figuja, valmistuivat jo aika päiviä sitten.

Kyseessä vahvistuksia Anvilgard-armeijaani, nuo yllä olevat kääpiöt ehtivät jo vähän keskeneräisinä maistaa taistelun tuoksinaakin jo. Kyseessä siis vanhat muoviset yhden asennon kääpiöt silloisista laatikoista. Lipunkantajan rakensin yhdestä muoviukosta laittamalla vähän pidemmän (ja paksumman) tangon ja päähän uuden kääpiöikonin. Tuli ihan kelvollinen, vaikka tanko toki voisi olla vähän tasapainoisempi. Komentajakääpiölle maalasin valkoisen parran harmaan sijaan. Komentoryhmän täydentää vanha metallinen torvensoittaja, joka ei ole ihan yhtä pulskassa kunnossa kuin kaverinsa, mutta täyttää tehtävänsä. Uudet Contrast-värit olivat ahkerasti käytössä.

Games Workshop Barbarian, Female, 1988

War Priest

Niin ikään Anvilgardin joukoissa taistelee tämäkin neitokainen. GW:n metallinen barbaari kahdeksankymmentäluvulta saa uuden elämän War Priestinä. Sigmar-henkinen vasara sopii hyvin tilanteeseen, eikä pidä antaa senkään häiritä, että kyseessä on nainen. Kyllä tämä kaveri takoo uskoa niin omien kuin vastustajienkin päihin.

Simppeli väritys hänellä, punaista ja mustaa. Käytännössä kaikki paitsi metalli on tehty noilla Contrast-maaleilla. Tyytyväinen tähän figuun, johon ei mennyt tehokasta aikaa varmaan kuin reilu puoli tuntia.