Firestorm-kampanjan alkutunnelmat, 20.2.2018


Päätimme tammikuussa aloittaa neljän pelaajan kesken Firestorm-kampanjan, kun sellainen laatikko nyt yhdellä pelaajalla oli ja kampanjamuotoinen pelaaminen meitä kiinnosti yksittäisiä otteluita enemmän. Otimme jokainen eri Grand Alliancen, minulle tuli Kaaos. Sen suurempia sääntöjä emme asettaneet, armeijaa, yksiköitä, komentajaa, kykyjä ja esineitä saa vapaasti vaihdella pelien välissä. Koska kaikki lähtivät kutakuinkin nollasta liikkeelle, mutta halu pelaamaan oli kova, muokkasimme perussääntöjä siten, että 1 joukkopiste tarkoittaa 50 armeijapistettä normaalin 100 sijaan. Alkupuolen pelit siis ovat kooltaan noin 600-900 pistettä, mikä siitä pikkuhiljaa kasvaa pelin edetessä. Jossain kohtaa muutamme 1 joukkopisteen vastaamaan 100 armeijapistettä, jotta saamme isompia pelejä, mutta sitä varten pelaajilla täytyy toki olla isommat armeijatkin sitten.

Zhik’Akoot-Cot, Tzeentch Magister

Oman armeijani komentajaksi valitsin vuoden vaihteen tienoilla maalaamani Tzeentch-velhon. Ajatus on tässä se, että aion käyttää yksiköitä sekaisin kaikista Kaaos-osastoista ja mikä muukaan kuin Tzeentchin velho voisi olla tällaista porukkaa ohjailemassa. Pelaaminen on toki sinällään hieno asia, mutta yksi ajatus tässä on myös saada ne yksittäiset yksiköt kaaos-puolelta maaleihin ja pelikentälle, tällaisessa Grand Alliance -listassa kun se onnistuu vaivatta. Suuri manipulaattori, joka lankoja vetelee, sai nimekseen Zhik’Akoot-Cot ja hän komeilee tuossa vasemmalla taidekuvassa Balewind Vortexinsa päällä.

Ensimmäisen taistelun alkuasetelma

Koko kampanjan ensimmäinen taistelu käytiin komentamieni kaaos-joukkojen sekä vastaan asettuneiden tuho-joukkojen välillä. Taistelupaikaksi valikoitui soinen alue kartan pohjoisalueella. Armeijaani otin Zhik’Akoot-Cotin lisäksi Great Unclean Onen, kolme nurglingia ja kymmenen petomiestä. Melko sekalainen seurue siis. Harmillisesti valmistautuminen oli huonoa ja unohdin Suuren Epäpuhtaan warscrollin kotiin (netistäkään sitä ei saanut), joten jouduin käyttämään siitä heikompaa versiota, joka löytyi Grand Alliance Chaos -listasta. Annoin siis aika paljon tasoitusta heti kättelyssä, mutta oma moka. Taistelun pelasimme Open War -korteilla, jotka laittoivat toisen osapuolen (minut) keskelle ja toisen nurkkiin. Sitten sijoitettiin neljä kohdetta laudalle. Tämän lisäksi kortit kertoivat, että taikominen oli helpompaa. Soinen maasto toi lisävärinsä antamalla molempien pelaajien asettaa ylimääräinen Deadly-maasto (tai siis piste, josta kuuden tuuman kantamalla kaikki oli Deadlyä). Melko vaikeaa maastoa siis. Tämän lisäksi minulla oli yksi Stratagem, jonka avulla sain sytytettyä yhden maastokappaleen tuleen pelin aluksi. Tästä asetelmasta lähdettiin liikkeelle, vastustaja sai ensimmäisen vuoron.

Taistelun tuoksinaa

Töppäilin joukkojen sijoittelussa laittamalla ne turhan kauas keskustasta (lähelle kohteita) ja turhan kauas toisistaan. Vastustajalla oli lisäksi hirviönmetsästäjäörkkejä, jotka saivat vielä strategista lisää. Kun Suuri Epäpuhtaani oli muutenkin heikko versio, niin hänethän teurastettiin jo ensimmäisellä vuorolla ennen kuin sai mitään aikaiseksi. Tämän jälken örkit maiskuttelivat loput yksikköni pois ja kolmannella vuorolla kenttä oli tyhjä. Zhik’Akoot-Cot onnistui pakenemaan örkkien kynsistä sukeltamalla suohon haavoituttaan pahasti.

Taistelun jälkeen sain toki reilusti rakennuspisteitä ja päivitin itselleni voimakkaamman kortin pakkaani sekä linnoitin aloitusruutuni. Aloitin myös seuraavan taistelun suunnittelun, se saisi luvan onnistua paremmin.

Toisen taistelun alkuasetelma

Toinen taistelu käytiin koillisessa rannikolla, jonne epäkuolleet olivat rantautuneet. Tähän taisteluun vaihdoin petomiehet Nurglen kaaossotureihin ja valmistauduin paremmin. Nyt oli tarvittavat säännötkin mukana. Käytimme jälleen Open War -kortteja. Tällä kertaa lähdimme vastakkaisista nurkista ja odottelimme kolmannella kierroksella tipahtavaa meteoriittia. Kiire oli kova, kaikki yksiköt juoksivat ja ryntäsivät tavallista nopeammin. Rannikolta oli mahdollista löytää taika-aseita, jotka purevat panssareihin paremmin. Aloitusvuoro meni jälleen vastustajalle. Käytin kaksi strategiapistettä siihen, että Suuri Epäpuhtaani vihasi yhtä haamujengiä, loput kaksi päätin säästää uusintaheitoiksi.

Lehtimetsän taistelu, räyhähengelle kyytiä

Vastustaja lähti rynnäköimään ja pääsikin hyökkäämään Suuren Epäpuhtaan kimppuun, mutta tällä kertaa iskut kestettiin ja lyötiin lujaa takaisin. Pari epäkuollutta yksikköä valui vielä laivoista ensimmäisellä vuorolla, kiertäen selustaani. Omalla vuorollani nurglingit ilmestyivät puolestaan vastustajan selustaan odottelemaan mahdollista meteoriittia. Kaaossoturit lähtivät selustaan kiertäneen bansheen perään. Suuri Epäpuhdas teki taikojaan ja löi epäkuolleita, Zhik’Akoot-Cot taikoi itselleen pyörteen, jonka päältä heitteli taikojaan. Suuri Epäpuhdas oli onneksi riittävän kova haamuryhmälle ja komentajalle ja lähti seuraavan yksikön kimppuun. Kaaossoturitkin saivat bansheen viimeisteltyä.

Lopputulos

Kolmannelle kierroksella meteoriitti tipahti keskelle pelikenttä ja kaikki lähtivät siihen suuntaan. Siinä main oli toki jo Suuri Epäpuhdas ja lauma haamuja. Kahden loitsijani taiat ja Suuren Epäpuhtaan lyönnit (ja parantumisvoima) riittivät kuitenkin siihen, että haamut saatiin tapettua (tai mitä niille nyt tehdäänkään) ja omista joukoistani jäivät kaikki henkiin.

Tällä kertaa oma taktiikkani toimi paremmin ja vastustaja ehkä liikaa hajautti joukkojaan. Hän myös taisi aliarvioida Suuren Epäpuhtaan kyvyt. Loitsijoideni taiat tekivät kovaa tuhoa, niihin eivät epäkuolleetkaan voineet sanoa juuta tai jaata. Aika lailla suunnitelmien mukaan meni, mutta näin murskaavaa lopputulosta en kuitenkaan osannut odottaa.

Taistelun jälkeen linnoitin kyseisen rannikkoalueen ja ostin pakkaani uuden kortin. Seuraavaksi olisi vastaan tulossa Järjestyksen joukot, mitäköhän niitä vastaan keksisi.

Mainokset

Lord Aquila taistelussa, 16.2.2018


Alkuasetelma

Tuossa pari viikkoa sitten tiistaina pelasin vuoden ensimmäisen Age of Sigmar -pelini. Oli kaikenlaista säätämistä pitkin kuukautta enkä peliinkään oikein saanut valmistauduttua kunnolla. Otin joukoikseni vanhan Lord Aquilan ja läjän kaaossotureita, jotka yhdessä muodostivat pataljoonan. Vastapuolella oli goblineita ja muita tuholaisia. Pelasimme Open War -korteilla, mutta enpä enää ihan tarkkaan muista että mitä sieltä tuli. Minulla oli altavastaajan kortti, mutta en ehtinyt/tajunnut käyttää ennen kuin oli liian myöhäistä. Jouduimme lopettamaan pelin kesken, mutta siinä vaiheessa lopputulema oli kyllä aika selvä.

Ison mörön kimpussa

Noppatuurini ei muistaakseni ollut kovin hyvä, mutta tuli sitä pelattua muutenkin huonosti. Pitkähkö tauko peleissä ja vähän väsynyt olo, niin tuli mitä tuli. Pari epäonnistunutta lyhyttä rynnäkköä ainakin tapahtui. Ei tästä pelistä hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa ainakaan omalta osaltani, kuten tästä lyhyestä kirjoitelmasta voitte päätellä. Tuleepa nyt kirjattua tänne, että tämmöinenkin peli on joskus tapahtunut.

Lisää kaartia, 13.2.2018


Cadian Troopers

Tällainen ryhmä valmistui viime viikolla Maalaushaasteen tuoksinnassa. Kymmenen hengen ryhmä cadialaisia taistelijoita maalattuna tuohon omakeksimään väriteemaani. Kokoonpanossa kersantti, plasmamies ja 8 miestä lasgunilla. Harmillisesti yksi rivimiehistä onkin oikeasti jonkun raskaan aseen lataaja. Huomasin tuon vasta maalatessa. Noh, täytyy sitten raskasta asetta maalatessa muistaa tämä ja maalata lataajaksi joku toinen kaveri ja vaihtaa sitten paikkoja. Alustojen kanssa menee vähän kikkailuksi, kun nykysäännnöillä lataaja pitäisi olla samalla alustalla kuin ampuja ja ase. Eiköhän siihen jotain keksitä kuitenkin.

Yläkuva ryhmästä

Lähikuvassakaan ei mitään katastrofeja näy

Selkäkuva

Nämä valmistuivat melko nopeasti, kun oli jo kaava tiedossa eikä mitään ihmeellisyyksiä tullut vastaan. Sinällään hyvä, koska aika paljon näitä pitäisi vielä maalata kunnon armeijaa varten. Kampanja, johon näitä alunperin lähdin maalaamaan, on jo tosin loppumetreillä, joten siihen en näillä ehdi osallistumaan. Siispä ei olekaan stressiä, joten maalailen taas seuraavaksi jotain muuta. Kyllä nämäkin joskus ”valmistuvat”, mutta eivät nyt ihan ensimmäisenä.

Muutama kirja, 9.2.2018


Grand Alliance Destruction, Skaven Pestilens Battletome, Disciples of Tzeentch Battletome

Peliraporttejakin pitäisi kirjoitella, mutta kun niissä menee niin paljon aikaa, niin tiputellaan sitten näitä kulueriä. Nämä kolme kirjaa ostin viime viikolla Sotavasarasta ja tällä viikolla ne saapuivat postitse. Hintaa ei näille kertynyt kuin 20 euroa, joten melkoisen halvalla ne sain. Varsinaisestihan ehkä en juuri näitä tarvitse pelaamiseen, mutta kyllä lukeminen kiinnostaa aina ja onhan se mukava vähän tietää, että minkälaisia vastustajia sitä on liikkeellä.

Varsinkaan skavenit eivät ole oikein iskeneet omaan mieltymyshermooni enkä Destruction-armeijaakaan taida olla aloittamassa. Nykyörkit eivät miellytä esteettistä silmää ja vanhoja örkkejä voin maalata Oldhammeriin. Toki on tuolla varmaan jotain muutakin kuin örkkejä, joten ehkä joku kipinä iskee, kun kirjan jossain kohtaa saan selailtua läpi. Tzeentch-kirja on aavistuksen mielenkiintoisempi, onhan nykyisen Firestorm-kampanjani komentaja Tzeentch-Magister. Puhdas Tzeentch-armeija ei ole suunnitelmissa, mutta eiköhän tästä jotain mielenkiintoista löydy.

Skaven-kirja on kovakantinen, muut pehmeäkantisia. Ei tuota Grand Alliancea varmaan kovakantisena ole koskaan ollutkaan. Battletomet ovat olleet toistaiseksi kovakantisia (siis ne mitkä itse omistan), mutta eiköhän tuo pehmeäkin joukkoon sovi. Hyväkuntoisia kirjoja kaikki, hyvä jos on kertaakaan luettu, mitä vähän selailullani huomioin.

Kaaossotureita, 7.2.2018


Tähän taas tällainen pikainen kuvakollaasi viime viikon maalauksista, jotka sain torstai-iltana valmiiksi. Viisi vanhaa kaaossoturia yksinkertaisissa Nurglen väreissä, mutta mielestäni varsin näyttäviä kuitenkin. Kirkkaan vihreä maali, tumman vihreä pesu ja tummankeltainen kuivaharjaus, ei niissä sen kummempia. Kilvet olisi tarkoitus lisätä joskus, mutta nyt niitä ei ollut tarpeeksi, joten annoin ne kaverille monistettavaksi.

Toinen porukka on metallisia kääpiökaivajia, heidän komentoryhmänsä. Tämän ryhmän maalaamisen aloitin joskus vuonna 2016, ideana tehdä muuten yhtenevä ja selkeä väritys, mutta sininen, keltainen ja punainen vaihtelevat kullakin figulla. Komentoryhmä on ainoa, joilla näkyy kaikkai kolmea väriä. Ei näistä nyt ehkä tullut ihan niin hyviä kuin mitä komentoryhmältä olisi voinut odottaa, mutta kiiressä kun tekee, niin tällaista tulee. Näemmä olisi pitänyt värisävyjäkin katsella vähän tarkemmin, ei tullut keltaisista ihan samanlaisia kuin rivimiehillä. Ensi kerralla sitten paremmin…

Tuo kääpiöryhmä olisi nyt tosin valmis, kaikki mainarifiguni ovat nyt maaleissa ja ryhmä on sopivan kokoinen. Ehkä tuohon voisi vielä viidennen jonon ottaa (ja pari riviä lisää), mutta kyllä nuo nyt tällä hetkellä riittävät, kun figujakaan ei enempää ole varastossa.

Nurgle Chaos Warriors

Kaaossotureita

Dwarf Miner Command Group

Ryhmä kaaossotureita

Kääpiökaivajien komentoryhmä

Dwarf Miner -ryhmä

Vähän vanhaa ja uutta, 6.2.2018


Vanhoja Chaos Warrior -figuja

Age of Sigar, Firestorm

Kovinpa ollut taas hiljaista viikon verran täällä, viikonloppuna oli menoa ja muutenkin kaikenlaista hässäkkää. Tässä joka tapauksessa viimeisimmät hankinnat viime viikon keskiviikolta. Ihan kaupan hyllyltä ostin tuon Firestorm-paketin – osittain siksi, että sitä kampanjaa tuossa pelikavereiden kanssa aloitetaan pelailemaan ja osittain siksi, että ajattelin siinä olevan jotain fluffia, joka jatkuisi Malign Portentsissa. Pikaisella selailulla näyttää, että ei siinä fluffia kovinkaan paljoa ole, mutta tulipa ostettua. Voin sitten pelata hienoa karttakampanjaa tarvittaessa jatkossakin.

Vanhat Chaos Warrior -figut sen sijaan vaihdoin muutamaan vanhaan kääpiöfiguun. Annoin pois muutaman metallisen kaksoiskappaleen muutenkin ylisuurista rykmenteistäni ja sain tilalle neljä muovista HeroQuestin kaaossoturia sekä kaksi metallista kaaossoturia kultaiselta kahdeksankymmenluvulta. Tällä hetkellä kaaossoturit näkevät ehkä pelipöytävalon todennäköisemmin.

LotR-kampanja käyntiin, 25.1.2018


Viime viikon tiistaina polkaistiin Tomin kanssa käyntiin uusi LotR-kampanja. Tällä kertaa otimme hyvin matalan kynnyksen ja kirjanpidon kampanjarakenteen. Aloitusskenaarioksi sovimme Reconnoitren noista uusista armeijakirjoista ja armeijoiden kooksi 300 pistettä, warband-säännöillä. Kampanja etenee siten, että skenaarion voittaja saa päättää seuraavan skenaarion, pistekoon ja kaiken sellaisen mukaan lukien mahdolliset muokkaukset vanhoihin (ennen Warband-sääntöjä) skenaarioihin. Minkäänlaista kokemusta ei kerry, armeijoita saa vapaasti muokata ja vaihdella, mutta pääasiallisesti kampanjassa taistelevat ihmiset ja örkit Toisella Ajalla. Ihmiset ovat numeronilaisia siirtolaisia, jotka tutkivat Keski-Maata ja törmäävät luonnollisesti örkkeihin ja muihin otuksiin. Mitään tarkkaa päätepistettäkään emme tainneet sopia, mutta luotamme saavamme kampajan kuitenkin onnellisesti päätökseen.

Oma armeijani muodostui numenorilaisista taistelijoista, rannikolla jo aikansa viettäneistä ihmisistä, jotka nyt tutkivat sisämaata vähän tarkemmin. Joukko koostui kahdesta warbandista, joita kumpaakin johti kapteeni. Kapteeni Formacar oli koko joukkion komentaja, Hyarlomé hänen vasen kätensä. Parisenkymmentä taistelijaa varustautuneena miekoin ja keihäin tai kilvin taikka sitten jousella kaiken kaikkiaan. Vastapuolella oli örkkishamaanin seurue, johon kuului reilu parikymmentä örkkiä, kapteeni ja luolapeikko (örkit käyttivät Moria Goblin -sääntöjä ja -figuja). Noita oli nimeltään Radlûk, kapteeni Ugdush ja peikko totteli nimeä Murg.

Numenorilaisten tiedustelujoukko oli palailemassa tiedusteluretkeltään, kun yhtäkkiä edessä päin havaittiin liikettä ja örkkien mekastusta pienen maatilan raunioiden luona. Vastustajan lukumäärästä ei ollut tarkkaa tietoa ja tiedustelujoukkio oli jo hieman väsynyt, joten suoranaista taistelua pyrittiin välttämään. Nopeasti syntyi ajatus, että osa joukosta pyrkisi ohittamaan örkit ja hakemaan lisäapuja ja loput jäisivät häiritsemään örkkejä.

Hyarlomé lähti ensin kiertämään jättäen jousimiehensä pienen lammen rannalle. Jousimiesten tarkoitus oli pitää silmänsä auki, vahtia, häiritä vihollista sekä tarvittaessa estää niitä pakenemasta. Hyarlomé itse lähti koukkaamaan muiden miestensä kanssa. Formacar tuli oman ryhmänsä kanssa hieman perässä. Örkit olivat kuitenkin kuulleet lähestyvän vihollisen ja lähtivät liikkeelle, Kymmenkunta örkkiä shamaanin johdolla lähtivät kutakuinkin juoksemaan kohti ihmisten tulosuuntaa, ehkäpä heilläkin oli aikomuksena paeta ja hakea lisävoimia? Peikko ja lauma örkkejä kaarsi kuitenkin kohti Hyarlomén ryhmää. Hän tekikin viisaasti ja pysähtyi hetkeksi metsikköön odottamaan Formacaria ja estäen örkkejä käyttämästä ylivoimaansa. Samaan aikaan jousimiehet onnistuivat tappamaan kaksi örkkiä nuolillaan.

Joukot kohtaavat

Lisävoimien hakeminen unohtui pian, kun vihollinen tuli riittävän lähelle. Muutaman örkin kuoltua ei luolapeikkokaan enää pelottanut, vaan Formacar huusi hyökkäyskäskyn ja pyrki yllättämään peikon. Murg piti kuitenkin helposti pintansa. Muissa kähinöissä kuoli jokunen puolin ja toisin. Formacarin rohkeus koitui kohtaloksi ja hetkeä myöhemmin hän makasi kuolleena maassa, peikon nuijan murskattua hänen rintansa. Örkkejä kuoli kuitenkin samassa rytäkässä eikä taistelu näyttänyt niin toivottomalta. Toisaalta omiakin oli jo muutama kuollut, joten lisävoimille olisi käyttöä. Peikko oli kuitenkin niin vikkelä, että siltä ei helposti karkuun pääsisi. Jousimiehet puolestaan koittivat pidätellä shamaania.

Jousimiehet yrittävät pysäyttää shamaanin joukkoineen

Kerta toisensa jälkeen numenorilaiset syöksyivät peikon kimppuun, mutta kerta toisensa jälkeen peikko huitaisi nuijallaan ihmiset syrjään, sivuun tai kuolemaan. Peikkoon ei saatu naarmuakaan, vaikka välillä hänet onnistuttiin piirittämään joka puolelelta. Samaan aikaan jousimiehet olivat joutuneet laskemaan jousensa ja ryhtymään lähitaisteluun örkkien kanssa. Tämä tuntuikin sujuvan ampumista paremmin ja örkkejä kaatui mukavasti ja jouksumatka tyrehtyi.

Yksi numenorilaisistakin päätti jättää peikon sikseen ja lähti juoksemaan kohti varuskuntaa, näytti siltä että tästä taistelusta ei välttämättä jäisi ketään kertomaan tarinaa.

Peikko pitää pintansa

Örkkejä oli kuitenkin saatu hengiltä jo sen verran paljon, että niitä alkaili karata vähän joka suuntaan eikä pelkästään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Nopeasti molempien rivit olivat harvenneet niin paljon, että taistelijat päättivät (peikko mukaanlukien) irroittautua taistelusta toipumaan. Varsinkin örkit olivat kärsineet kovia tappioita, mutta eivät ihmisetkään olleet päässeet helpolla. Formacar oli kuollut ja rivimiehistäkin melkein puolet. Voitolta ei tuntunut siis kummassakaan leirissä.


Taistelun lopetusehdon toteutuessa (jommalla kummalla on vain neljännes alkuperäisestä vahvuudestaan kentällä) oli aika laskea pisteet. Kumpikaan ei ollut onnistunut pääsemään karkuun yhdelläkään taistelijalla, vaikka aika lähelle lopulta päästiin. Oma komentajani oli kuollut, siitä kolme pistettä Tomille. Toisaalta olin saanut örkkilauman murrettua ja pidettyä omani iskukunnossa, joten sain siitä hyvästä kolme pistettä. Peli päättyi siis lopulta tasapeliin, mikä oli varsin mainio lopputulos taistelullemme.

Kampanjan kannalta tasatulos oli kuitenkin huono, koska voittajan olisi tarkoitus valita seuraava taistelu. Päädyimme lopulta heittämään noppaa, jossa minä onnistuin paremmin. Moraalinen voitto siis, pääsen pohtimaan, että miten tarina etenee.

Taistelu itsessään meni jossain määrin suunnitelmani mukaan, tarkoitus oli jousimiehillä häiritä örkkejä ja saada örkit hajautettua siten, että saisin miesylivoiman örkkejä vastaan enkä joutuisi piiritetyksi. Tämähän onnistui siis ihan hyvin, mutta sen jälkeen olisi pitänyt keksiä jotain peikolle. Ja lisäksi muistaa pelata skenaariota, eli pisteitä olisi pitänyt kerätä. Olisi aiemmin pitänyt lähteä juoksuttamaan yhtä tai kahta soturia kohti kenttäpäätyä, mutta tällä kertaa niin ei käynyt. Jotenkin kuvittelin, että peikon nyt tappaisi melko helposti, mutta ei vaan sitten millään. Välillä sain heittää kahdeksaakin noppaa peikon kolmea vastaan, mutta kun kutosella peikko kuitenkin aina voitti, niin eipä siinä sitten auttanut edes mahtipisteet. Kerran pääsin yrittämään vahingoittamista, mutta en silloinkaan saanut naarmuakaan aikaan. Jos tätä pelaisi uudestaan lähitulevaisuudessa, niin saattaisi tulla erilainen peli. Taidan kuitenkin kuljettaa tarinaa johonkin toiseen suuntaan, mutta minne, sitä en vielä tiedä.

Sekalainen kokoelma maalattuja figuja, 24.1.2018


Johonkin kummaan se aika kuluu, kun ei niitä taisteluraportteja ehdi kirjoittelemaan. Harrastusaika menee maalatessa, niin ei tule kirjoiteltua. Varsinkin nyt kun on tuo Maalaushaaste, niin sitä vaan haluaa maalata mahdollisimman paljon.

Tässä nyt ensi alkuun kourallinen vanhoja figuja. Komeuden keskellä vanha metallinen Great Unclean One, vuodelta 1996 muistaakseni. Melko yksinkertaisella maalauksella siitä tuli lopulta aika nätin näköinen, vaikka visiossa oli toki paljon enemmän kaikkea. Kuvat ovat vähän hämärät, mutta toivottavasti niistä saa selvän. Moot Green on tuossa se perusväri, sitten vähän keltaista ja sinistä kuivaharjausta sinne tänne ja komeuden päälle Biel Tan Green wash. Sitten taas vähän keltaista kuivaharjaamalla. Violetit osat ovat Ushbati Bone ja Druchtii Violet päälle, ei sen kummempaa. Alusta on 60mm pyöreä, jolle tuota suositeltiin ennen kuin tuli uusi muovipaketti myyntiin. Joskus tulevaisuudessa siirrän tuon varmaankin isommalle alustalle, joka nostaa tuota vähän, on sitten paremmin yhteensopiva nykyisen version kanssa. Tai sitten en.

Seuranaan hänellä on 10 petomiestä Battle Masters -pelistä. Kyseinen peli on samaa sarjaa HeroQuestin ja Space Crusaden kanssa, eli GW:n figut ja maailma suurinpiirtein, mutta MB:n tekemä peli. Toisin kuin nuo kaksi muuta, niin tätä ei vissiin koskaan suomennettu eikä tuotu Suomessa markettimyyntiin. Säännöt olivat kaiketi monimutkaisemmat ja figuja enemmän, joten saattoi olla turhan kallis ja hankala. Kyseisen pelin figuja onnistuin hankkimaan kuitenkin joitakin vuosia sitten ja nyt sain petomiehet maalattua. Age of Sigmarissa nuo tunnetaan Gors-nimellä, teräase ja kilpi kuuluvat varustukseen, joten käyvät oikein hyvin. Mitään komentoryhmää näille ei tullut, mutta ajattelinkin peluuttaa petomiehiä suurena yksikkönä, nämä liittyvät siis viime vuonna maalaamieni joukkoon. Niitä muovisia GW:n yhden asennon ihmeitä on vielä parikymmentä lisää, joten niistä tulee jo iso lauma. Maalaus on melko perus, matalin tabletop, johon itse tyydyn. Periaatteessa nuo perusvärit paikoilleen ja siten ruskea wash päälle. Vähän kuivaharjausta karvoihin ja sarviin ennen kuin totesin valmiiksi. Valusaumatkin jäi poistamatta, kun nämä kesällä kiireessä sprayasin…

Great Unclean One & Beastmen Gors

Great Unclean One

Vanha, metallinen Great Unclean One

Petomiehiä

Ultramarine Devastator w Plasma Cannon

Sitten jotain aivan muuta, vaikka aika vanha tämäkin toki on. Space Marine Devastator Plasma Cannonilla, figu on jostain vuosituhannen vaihteesta. Pääosin muovia, mutta ase ja kädet metallia. Maalaushaasteen toinen bonus-kierros oli BFG (Big Freaking Gun), johon tällä osallistuin. Vaikkei rahkeet riitäkään noissa kisoissa edes kunniamainintoihin, niin päätin tähän panostaa silti tavallista enemmän, kun yksittäinen figu kuitenkin on. En käyttänyt tässä washeja ollenkaan, enkä kuivaharjausta (paitsi aseen ”hohteessa”), vaan tein korostukset useammalla edge highlight -kierroksella. Vei aikaa, mutta lopputulos on ehkäpä parempi. Tekniikkaa täytyisi hioa vielä, että tulisi paremman näköistä ja nopeammin. Vapaalla kädellä piirsin olkasuojiin nuo tunnukset, ei ne nyt mitään maailman kauneimpia ole, mutta kelvatkoon. Vähän kiirekin toki tämän kanssa tuli.

Space Marine plasmakanuunalla

Ei drybrushia, vaan edge highlight

Kaartiin komentoa, 17.1.2018


Valhallan officer

Viime viikon lopulla sain maalattua valmiiksi nämä viisi Astra Militarum -taistelijaa. Nykysäännöillä komentoryhmän koko on neljä, mutta sen voi ottaa vain, jos on erikseen ostettuna upseeri. Aiemminhan nämä oli yksi viiden figun yksikkö, mutta nyt nämäkin on pilkottu erilleen.

Komentajana toimii tuollainen valhallalainen upseeri, punainen, pitkä takki keltaisin turkiskoristein sekä sininen päällystäkki. Luotettava bolt pistol ja miekka täydentävät kokonaisuuden. Samoja värejä siis luonnollisesti näissä niin kuin niissä aiemmissakin Imperial Guard -joukoissani.

Komentaja ja komentoryhmä

Tässä kuvassa näkyy sitten koko viiden hengen porukka. Komentoryhmään kuuluu komentava upseeri, jolta katkesi maalinpoiston yhteydessä miekka. Laitoin tilalle sitten tuollaisen vähän rouheamman sahamiekan. Plasmapyssyn kantaja löytyy tästäkin ryhmästä. Lisäksi ensimmäinen raskas ase näkee päivänvalon, lascannon eli lasertykki. Siinä on kaksi taistelijaa operoimassa. Toiselle liimasin selkään tuollaisen jostain tulleen muovirepun, jossa sojottaa antenni.

Cadian Command Squad

Tämä antennikaveri on vox caster, vai mikäköhän se mahtoi olla nimeltään. Auttaa kuitenkin jotenkin käskyjen perille menossa, joten ihan luontevaa, että komentoryhmästä sellainen löytyy. Laitoin hänet vielä tuohon lascannonin alustalle, että hän pystyy kertomaan tärkeistä viholliskohteista ampujalla. Nerokasta, vaikka itse sanonkin.

Tämmöistä tällä kertaa. Seuraavaksi koitan kirjoitella vähän rästiin jääneitä taisteluraportteja ja maalaillakin toki kaikkea lisää.