Nurglen mörköjä, 22.6.2018


Plaguebearereita ja nurglingeja. Plaguebearerit valmistuivat jo jokin aika sitten, mutta on unohtunut kuvata. Nurglingit puolestaan valmistuivat viime viikolla.

Mainokset

Vanhoja figuja, uusia kirjoja, 13.6.2018


Battle Companies, White Dwarf, Spike

Päivitellään tänne nyt vähän näitä hankintojakin. Tuossa jo aikaa sitten ostin LotR/Hobbit-kirjan Battle Companies, tai siis Middle-Earth Strategy Battle Game se nykyään kai on nimeltään. En ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta White Dwarf -artikkeleiden mukaan mielenkiintoinen opus. Sitten uusi (ja jo vanha) White Dwarf sekä Spike!-lehti Blood Bowl -pelistä. En ole ihan varma, että mikä tämän tarina on, mutta luultavasti korvaa jossain määrin Death Zone -julkaisut. Ainakin sisällöltään vähän samantapainen, mutta sisälsi enemmän kaikenlaista taustatarinaa ja sen sellaista.

Battle Masters yms figuja

Huuto.netistä puolestaan tarttui noin kahdellakympillä tällainen läjä vanhoja figuja. Pääosin tuossa on vanhan Battle Masters -pelin ja sen lisäosan figuja, mutta on siinä muutama hieman uudempi goblin sekä ihan tuoreita pääkalloja Skulls -paketista, joka mulla jo olikin. Nyt ei ainakaan pääse kallot ihan heti loppumaan. Tämä oli vähän sika säkissä ostos, josta ei suoraan käynyt ilmi, että mitä siinä tulee mukana, mutta nuo kaaossoturit ovat ainakin ihan tervetulleita samoin kuin nuo petomiehet. Muillekin löytynee jotain käyttöä melko hyvällä prosentilla.

Firestorm, 11.6.2018


Toukokuun alussa sain pelattua taas yhden pelin Firestorm-kampanjaamme. Tällä kertaa pääsin pelaamaan kotikentällä käyttäen pahvista Blasted Hallowheart -lautaa haamuja ja muita epäkuolleita vastaan Plains of Blood -alueella koillisessa. Jälleen etsittiin aarteita, mutta ei oltukaan perinteisesti pitkillä sivuilla vastakkain, vaan mulle jäi toinen lyhyt sivu ja vastustajalle kaistale keskellä. Kaiken lisäksi laudalla aloittaisi vain osa joukoista, lisäjoukot saapuisivat vuoroilla kaksi ja kolme. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen asetelma.

Haamujen avausvuorolla ei kummempia tapahtunut, mutta omalla vuorollani sitten löysin aarteen keskeltä omaa aloitusaluettani. Tämä vaikutti peliin luonnollisesti huomattavasti, koska jäin heti puolustuskannalle ja toivoin kestäväni haamuja vastaan loppuun asti. Onnekseni sain tuplavuoron ja pääsin aloittamaan kakkoskierroksen. Tämä tarkoitti sitä, että onnistuin tuomaan ensin lisäjoukkoja laudalle ja siten rajoittamaan haamujen saapumista. Eli siis pakottamaan ne mahdollisimman kauaksi aarteesta. Haamut osaavat toki lentää, mutta täytyy niiden silti joko väistellä tai taistella joukkojeni läpi.

Tuosta muodoistui oikeastaan koko pelin kuva, heitin yksiköitäni hidastuspompuiksi ja koitin etäältä pitää haamut kurissa. Pieni määrä haamuja pääsi perille asti, mutta sain ne hengiltä (jälleen). Yhden haamuista sain jopa muutettua kaaoksen sikiöksi, mikä vaatii aikamoista taikuutta… Lopputulos oli kuitenkin onnellinen, eli Zhik’Acoot-Kot onnistui valtaamaan aarteen itselleen, vaikka joukot jäivätkin lopulta aika vähiin. Lopuksi vielä linnoitin alueen ja vahvistin pakkaani. Koilliskulma on nyt aika tiiviisti Kaaoksen hellässä otteessa ja voittopisteitäkin on sen verran, että kovin pitkää eivät muut enää kärvistele.

Toukokuun loppuun sain pelattua vielä toisenkin Firestorm-pelin, jälleen kotikentällä, mutta tarkemmin sanoen Wyrflame Crestsissä. Päädyimme käyttämään pahvilaudan kääntöpuolta, joka oli sopivan musta ja tulinen tuolle oudolle alueelle. Järjestyksen joukot havittelivat samaa aluetta, joten taisteluhan siitä syntyi. Tällä kertaa lähtöasetelma oli sama kuin haamujakin vastaan, eli minulla oli lyhyt kentänpääty ja ihmiset olivat kaistaleella keskellä. Kaikki joukot tulivat kuitenkin tällä kertaa suoraan kentälle, mikä oli ihan sopivaa, koska jalommat aatteet oli unohdettu ja tarkoituksena oli vain tappaa mahdollisimman paljon vastustajan taistelijoita. Jokaisesta kuolleesta saisi siis haavamäärän verran pisteitä. Mikäli vastustajan kenraali saadaan hengiltä, niin kokonaismäärä saadaan tuplata.

Vastustaja pääsi taas aloittamaan, mutta mulla oli alivoiman myötä pieni jippo taskussani ja sainkin ennen taistelun alkua muodostaa väijytyksen sijoittamalla uudestaan kolme yksikköä. Siirsinkin rohkeasti Great Unclean Onen selustaan tykkien kimppuun sekä petomieslauman ja Zhik’Acoot-Kotin lähemmäksi vihollista. Tämä ampui vähän omaan nilkkaan, kun en muistanut, että vastustaja saa päättää, kumpi aloittaa. Aloitti tietenkin itse.

Petomiehet eivät päässeetkään siis ryntäämään jalkamiesten kimppuun, vaan petolinturatsastajat hyökkäsivät päälle. Uncle Phileaskin sai täyslaidallisen parista tykistä ja jättikalkkunan viereensä vahtimaan ennen kuin ehti tehdä mitään. Tästä alkoi alamäki, joka jatkui koko pelin. Pieniä nousukohtia oli, mutta samaan aikaan heikkoja demoneita ja petomiehiä, yksinäisiä sankareita ja sen sellaisia kuoli jatkuvasti. Pistesarake näytti vahvasti järjestyksen puolelle varsinkin kun Great Unclean One heitti lopulta henkensä tykkien ja kalkkunan kynsissä.

Lopputulos oli lopulta odotettu, mutta melko karu. Vaikka sain lopulta tapettua varomattoman kenraalin kalkkunan selässä, niin hävisin silti pisteissä reilusti. Toki suurin syypää löytyy armeijan johdosta, pelasin huonosti paikoin enkä muistanut käyttää kaaoskykyä kertaakaan pelin aikana. Se olisi saattanut pelastaa Phileaksen ja kääntää vähän taistelun kulkua. Muuallakin olisi nähty varmaan aavistuksen tasaväkisempää taistelua. Lisäksi unohdin Eyes of Pristmatikon -erikoiskorttini kokonaan. Muutoin peli sujui paikoin jopa yllättävän sujuvasti, mutta perussäännöissä nyt oltiin siis vähän hukassa vielä… Tappiosta huolimatta sain 3 glory-pistettä, saman verran sai myös voittaja. Kovin montaa taistelua ei kampanjaa enää ole jäljellä, mikä on sinällään ihan kiva, että joskus tammikuullahan tätä jo aloitettiin.

Blood Bowl -kausi jatkuu, 8.6.2018


Puolustuskuvio

Tämän viikon tiistaina Kerttu Areenalla kauden kolmannen ottelunsa pelasivat Luuvitonen ja Reikland Reavers. Katsojia kertyi huimat 26 000, täsmällisesti tasan kummankin joukkueen hyväksi. Kaunis sää houkutteli nähtävästi paljon katsojia, kummankaan joukkueen menestys kun ei toistaiseksi ollut ollut mitenkään merkittävä. Lievässä alakynnessä ollut Reavers sai tasoitukseksi sponsoriolutta, mikä kääpiöille luonnollisesti kelpasi.

Tasaväkinen yleisö otti heti aloituspotkun aikana mittaa itsestään, eli kannustusjoukkueiden keskinäinen huutokilpailu lähti käyntiin. Tämä kääntyi niukasti Luuvitosen puolelle. Peli oli muutenkin aavistuksen kallellaan Luuvitosille, sillä nämä pääsivät aloittamaan. Ripeähkösti he lähtivätkin hyökkäystä rakentelemaan, vaikka kumpikin joukkue oli lähtökohtaisesti hitaanlainen. Hitaanlaisesti käyttäytyivät myös Luuvitosen Haudanvartijat, tai sitten he eivät vain osanneet varautua huomattavasti lyhyempiin kääpiövastustajiin. Taklauspeli ontui ja kääpiöt pääsivät upealla yksilösuorituksella palloon käsiksi.

Avausmaalia yrittämässä

Nopeat suunnanmuutokset eivät kuitenkaan ole kääpiöille ominaisia, joten koko joukkue ei ehtinyt hyökkäykseen mukaan. Ja sekin pelaaja joka sinne ehti, kompastui lopulta omiin jalkoihinsa yrittäessään juosta mahdollisimman nopeasti. Tämän jälkeen Luuvitonen saikin pian taas pallon haltuunsa ja hyökkäys lähti toiseen suuntaan. Siinä sivussa Ujo tyrmättiin ulos ottelusta hänen saatua erityisen voimakkaan iskun. Tilannetta tasoitti Jörön taklaus toiseen suuntaan, jonka seurauksena yksi Haudanvartija kärrätiin ulos kentältä. Hän oli kuitenkin sen verran elinvoimainen, ettei suostunut vaihtopenkkiä kauemmas lopulta poistumaan. Pian tämän jälkeen toinen Haudanvartija unohti jälleen kääpiöiden pituuden ja onnistui tyrmäämään itsensä kentän pintaan, vaikka valmentaja kuinka huusi vieressä katsomaan polvien korkeudelle. Tämä ei kummemmin Luuvitosen peliä häirinnyt, vaan seuraavaksi työnnettiin yksi kääpiöistä katsomon puolelle. Ja avausjakson loppuhetkillä kirmattiin vielä iloinen avausmaali. Yhteen aloitukseen vielä kumarruttiin ennen jakson vaihtumista, mutta pientä tönimistä kummempaa ei saatu aikaiseksi.

Hyökkäyksen rakentelua

Toiselle jaksolle Reavers lähti energisesti, ensimmäiset askeleet otettiin erotuomarin huomaamatta vielä pallon ollessa ilmassa. Vastapuoli ilmeisesti tämän huomasi, koska heti kääpiöhyökkäyksen lähdettyä liikkeelle Iso Kolmonen ajettiin rajusti kentän pintaan. Elonmerkkejä ei enää nähty. Juuri ottelun alla hänen fanipaitansa ostaneet katsojat joutuivat varmasti pettymään tämän tapahtuman seurauksena, mutta pelipaitojen myötä hänen nimensä jää kuitenkin historiankirjoihin ja ihmisten mieliin. Liekö tuo kuolemantapaus vienyt parhaat mehut kääpiöiltä, kun ensin hyökkäys pysähtyi oikeassa laidassa. Näppärästi se saatiin siirrettyä sieltä keskelle vähän väljemmille vesille, mutta pienen törmäilyn jälkeen tilanne oli lopulta se, että pallonkantaja jäi yksin epätoivoisena takakentälle.

Loppuhetkiä

Nopeaa purkua ja syöttöä yritettiin paineen alla, mutta palloa ei saatu heitettyä pois. Khemri pelaajat olivat haukkoina haaskalla ja saivat pallon haltuunsa. Tämän jälkeen he keskittyivätkin sitten varman maalipaikan rakenteluun. Ykkönen tyrmättiin vielä ottelusta pois ennen kuin Luuvitonen siirty 2-0 -johtoon.

Kääpiöille jäi toki aikaa vielä tasoitusmaalin tekoon, mutta vaikka tuulenvire kentällä kävikin, se ei pelin kulkua sanottavasti muuttanut. Pallo saatiin kyllä ilmasta kiinni ja nopeasti vastustajan kenttäpuoliskolle, mutta siellä odotti vahva luumuuri vastassa. Viime hetkillä pallonkantaja saatiin nurin ja pallo maahan. Kuutonen lähti epätoivoiseen yritykseen, väistö, pallonnosto, taklaus, väistö tai pari lisää ja sitten maalialueelle minkä kintuista pääsee. Ihan näin hienosti ei kuvio toiminut, vaikka pari ensimmäistä kuviota vielä toimikin. Lopputuloksena murtunut solisluu tömähdettyään kentän pintaan ja 2-0 -voitto khemreille.

Ottelun jälkeen Ykkönen valittiin parhaaksi pelaajaksi ja hän pääsikin lisäoppiin. Valinnanvaraa hänelle olisi kurssitarjonnassa laidasta laitaan ja esimerkiksi juoksutreenin mahdollisuus, mutta huhujen mukaan hän olisi keskittymässä johtajuustaitoihinsa. Kun ottelussa ei Reavers-joukkueelta juuri urotekoja nähty, niin muita lisäharjoituksia ei pidettykään. Kassaan tuli rahaa vaivaiset 10 000 kultakolikkoa, mutta toisaalta fanit pysyivät uskollisina. Ison Kolmosen valitettava kuolema aiheuttaa seuraaviin peleihin ongelmia taklauspeleihin ja suuren aukon hyökkäyshäkin kulmamiehenä. Lisäksi Kut

In to the Shadowlands, osa 3, 7.6.2018


Jättiläinen esittää Mangler Squigsia

Saimme eilen päätökseen In to the Shadowlands -kampanjamme viimeisen skenaarion myötä. Kolmen pelin voittoputkessa lähdin kisaamaan koko kampanjan voitosta. Skenaario oli vuoden 2016 General’s Handbookin Hold or Die! Olin puolustajana ja vastaani sain suuren lauman goblineita. Skenaariossa oli monta mielenkiintoista pikkukikkaa, jotka tekivät pelistä mielenkiintoisen.

Vastustajalla oli ensi alkuun laudalla vain yksi 40 goblinin yksikkö, jota koitin kaikin voimin ampua samalla kuitenkin koittaen varautua lisäjoukkojen saapumiseen mistä suunnasta tahansa. Vaikka tulivoimaa armeijassani riittikin, niin goblineiden skenaariossa saamat avut tarkoittivat sitä, että he suojautuivat varsin tehokkaasti: 4+-heitto jokaiselle osumalle ja epäonnistuneet sai heittää uudestaan. Ei tuollaista jättilaumaa tietenkään saanut poistettua laudalta, varsinkaan kun Battleshock-testejä ei vastustajan tarvinnut heittää. Sen jälkeen tulivatkin sitten lisäjoukot pitkältä sivulta ja onnistuivat tunkemaan vielä pieniin rakoihin joukkojeni sekaan, jolloin jäin puristuksiin vähän siellä sun täällä. Alunperin sijoitin joukkojani hieman ympäri lautaa, jolla pyrin estämään vastustajan joukkojen ilmestymisen sinne tänne, mutta tässäkin olisi voinut käyttää apuna mittaa ja lukea skenaarion säännöt, niin olisi saanut aukot tilkittyä paremmin. No joo.

Koitin keskittää tuleni ja tuhoni siihen isoon alkuperäiseen gobbo-yksikköön, koska jos saisin sen tuhottua, niin vastustaja joutuisi ottamaan Battleshock-testejäkin ehkä joskus. Vuorojärjestys meni miten meni ja kun joukkoni olivat hieman hajallaan, niin vastustaja pystyi valitsemaan taisteluita ja lyömään ylivoimalla. Neljännellä kierroksella alkoi näyttää siinä mielessä hyvältä, että vastustajia oikeasti alkoi kuolemaan ja omia pysyi aika hyvin hengissä, mutta samalla oli jo tiedossa, ettei peliä ehdi millään pelata loppuun ja olin pisteissä jäljessä. En saanut lopulta tuhottua vastustajalta kuin yhden yksikön, vaikka moni yksikkö oli kutistutunut pieneksi ja pari hahmoa taisi olla yhden haavan päässä kuolemasta. Omia joukkoja ehti kuolla vähän enemmän, joten tappopisteissä tappio. Siinä mielessä viides kierros (tai sen puute) jäi vähän kaivelemaan, kun taistelu oli ehkäpä kääntymässä. Tosin jo aiemmin, jos olisin saanut vaikka kolmannen vuoron (tai edes neljännen vuoron) aloittavan, niin taistelu olisi saattanut näyttää toisenlaiselta. Toki paremmin pelaamallakin olisi pärjännyt paremmin.

Kampanjan loppupisteissä kolmas sija, voitolla olisin päässyt selvittelemään voittoa tiebreakereiden myötä.

Maalauksia viime ajoilta, 5.6.2018


Astra Militarum Scout Sentinel

Stormcast Liberators

Kovin takkuilevasti on tullut tänne kirjoiteltua, mutta laitetaan nyt vähän kuvia maalatuista figuista viime ajoilta. On näitä enemänkin valmistunut, mutta näistä nyt muistin ottaa edes pikaisen kuvan muistoksi ja laittaa tänne. Ei mitään ihmeellistä, 10 liberatoria Stormcasteille ja yksi kävelijä Astra Militarum -porukkaani. Joskus toukokuussa tai huhtikuun lopulla valmistuivat jo.

Ostin sian säkissä, 29.5.2018


Sika säkissä

Possut jonoissa

Tämmöisen läjän figuja ostin Facebookin kirppikseltä suurinpiirtein oikealla olevan kuvan perusteella. Hintaa oli posteineen 20,90 euroa, mutta arvelin, että tuosta läjästä jotain käyttökelpoista löytyy ja ehkä osan saa myytyä eteenpäin. Osa jää varmaan tarpeettomana nurkkiin pyörimään, mutta aina ei voi voittaa.

Tuossa toisessa kuvassa näkyy sitten ehkä paremmin mitä läjässä lopulta oli. Eli kaaossotureita, bretonneja, (Chaos) Space Marineita, örkkejä ja orkkeja. Sen lisäksi muutama muu sekalainen figu. Ainakin nuo kolme velhoa näyttävät mielenkiintoiselta, ymmärtääkseni Warhammer Questista alunperin.

Toinen Blood Bowl -peli, 23.5.2018


Mitä parhain keli Blood Bowl -ottelulle oli tarjolla viime viikon keskiviikkona Piispanristi Parkissa, sinivalkoisella areenalla, kun Reikland Reavers ja Les Royale Bâtards kohtasivat kauden 33 ottelussa. Epätasaiselta näyttäneitä kokoonpanoja tasoitettiin antamalla Bâtardsille sponsoriolutta sekä paikalla hiippaillut legenda Franciscus. Yleisöä oli paikalla 15 000, josta vaivaiset 3000 kannusti altavastannutta ihmisjoukkuetta. Ottelun aloitus arvottiin heille, mutta he päättivät ottaa taktisesti puolustusvuoron.

Avausmaalia estelemässä

Tässä oli selvästi suurempikin juoni takana, sillä heti aloituspotkun lennettyä ilmaan kääpiöpuolelle ryntäsi ihmisiä. Lyhyehkö aloituspotku napattiin saman tien ilmasta kiinni ja kääpiöt olivat harvinaisen hämmästyneitä. Palloa ei saatu ihmisiltä pois, vaikka yksi heistä tyrmättiinkin ottelusta pois pelaajan numero 10 toimesta ja heti kohta toinen pelaaja löysi itsensä taukotuvalta. Tämä ei kuitenkaan suuremmin haitannut, vaan Bâtards teki harvinaisen nopeasti avausmaalin.

No, aikaa oli maalien tekoon vielä melkein ottelun verran ja kääpiöyleisö kannusti hurjasti omiaan. Selkeä kuvio, pallo maasta, heitto ja eteenpäin. Kutonen sai hienosti syöttöpisteen, kun hyökkäys lähti vyörymään. Bretonneilla oli vaikeuksia pysyä pelissä mukana ja ylipäätään kentällä.

Leveä ja tasainen hyökkäysrintama

Ujo murjoi vastustajalta nilkan, heti perään Franciscus epäonnistui väistössään ja huhujen mukaan kuoli, ja sitten numero 9 murjoi yhden vastustajista pelistä pois. Samaan aikaan hyökkäys vyöryi pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kohti vastustajan maalia. Aivan jakson loppuhetkillä pallo lopulta saatiin kiikutettua yli maaliviivan, Nelonen teki kauniin maaliin. Bâtardsilla oli vielä mahdollisuus tehdä jotain, varsinkin kun tasoitusmaalin jälkeen yleisö repi tuomarin kappaleiksi. Aikaa ei kuitenkaan ollut juuri mihinkään, yhtä kaatunutta kääpiötä he potkaisivat, mutta eivät saaneet pientä pökertymistä kummempaa aikaiseksi. Tauolle siis tilanteessa 1-1.

Väki vähenee, maali tulossa

Tilanne oli siis tulostaululla tasan, mutta kentällä kovinkin epätasaisesti. Reavers sai edelleen kentälle täyden miehityksen, mutta valitettavien loukkaantumisten ja kuolemantapausten myötä Bâtards oli pahasti alivoimainen. Tyrmätytkään pelaajat eivät palanneet kentälle edes oluen voimin. Pieni tuulenvire kävi kentällä aloituspotkun kaartaessa, mutta suurempia tapahtumia ei muuten nähty. Tai miten sen nyt ottaa. Jakson alkajaisiksi bretonnit pyrkivät päälle, mutta kääpiöt vastasivat lujaa. Jörö päästi yhden hengiltä. Bretonnit koittivat vastata, mutta epäonninen taklaus päättyi omaan kuolemaan. Puolustus alkoi kääntyä hyökkäykseksi.

Puolustuskuvio

Pari Bâtards-pelaajaa torkkutuvalle ja Vitoselta komea heitto. Jakson puolivälissä 12 kirmasi pallon maaliin ja tilanne 2-1.

Meno alkoi olla aika villiä kentällä, mutta niin myös katsomossa. Mellakan jälkeen tuomari antoi pelaajille hieman lisäaikaa. Kääpiöillä alkoi olla jo aika murskaava ylivoima, mutta bretonnit yrittivät parhaansa. Siitä ei hirveästi ollut apua, vaan kääpiöt saivat pallon ja harvennettua vastustajien pelaajia entisestään. Iso Kolmonen sai yhden merkinnän tililleen, toinen bretonni joutui jättämään pelin kesken jouduttuaan katsomossa yleisön murjomaksi. Kentällä ei oikein pystyssä olevia bretonneja sitten oikein nähtykään.

Ruuhkaa

Tässä kohtaa Reavers-valmentaja alkoi rakennella erikoisia hyökkäskuvioita, joiden tarkoituksena oli saada pelaajalle numero 2 jotain merkintöjä pöytäkirjaan. Kaikki muut pelaajat olivatkin jo joko aiheuttaneen vastustajille vakavia vammoja, tehneet maaleja, syöttäneet tai edes tyrmänneen vastustajan. Hyvästä yrityksestä huolimatta näin ei kuitenkaan käynyt, viimeiset bretonnit saivat kapuloita rattaisiin eikä pallo suostunut pysymään hyppysissä. Yksi kapula rattaissa tosin oli bretonni, joka kaatui omaan näppäryyteensä ja loukkasi itsensä. Lopuksi yritettiin vielä tyhjentää kenttä kokonaan Bâtards-pelaajista, mutta vaikka maahan kaatunutta pelaajaa käytiin potkaisemassakin, niin pelikyvyttömäksi häntä ei saatu. Lopputulokseksi jäi siis 2-1.

Lopputulos oli ehkä ottelutapahtumia tiukempi, mutta kassaan kilisi silti hienosti 70 000 kultakolikkoa ja joukkue sai uusia faneja. Jörö valittiin parhaaksi pelaajaksi ja hän lähtikin ottelun jälkeen yhdessä Nelosen kanssa opettelemaan, että miten oikeasti lyödään lujaa.

In to the Shadowlands, osa 2, 18.5.2018


In to the Shadowlands -kampanjamme on edennyt, pari viikkoa sitten pelattiin toinen pelikierros. Siitä pelistä minulla ei taida olla kuvamateriaalia. Vastaani sain uunituoreet Idoneth Deepkinit, jotka kyllä löivät lujaa. Pelasimme itsetehtyä skenaariota 1000 pisteen armeijoilla, jossa oikeastaan riitti, että armeijani pysyi hengissä. Tässä onnistuinkin, komentaja Vader Soulseeker ja 3 Aetherwingiä olivat hengissä viidennen kierroksen jälkeen. Tässä auttoi sopivan suojaisa maasto, ripeät liikkeet ja vastustajan ampuma-aseiden vähyys. Sain syötettyä vastustajalle yksiköitä suurin piirtein yksi kerrallaan ja pidettyä samalla taaemmat hengissä. Voitto siis tuli, ei ehkä tyylikkäästi, mutta skenaarion edellyttämällä tavalla pelattiin.

Kolmannen taistelun alkuasetelmaa

Kolmas skenaario olikin sitten ihan eri juttu. Stormcastini saivat vastaan toisia Stormcasteja. Tällä kertaa piti puolustaa porttia, eli estää sen hajoaminen ja selvitä hengissä. Tämä meni jo kättelyssä ihan pipariksi. Ensinnäkin vastustaja laittoi pöydälle liikaa figuja, eli hänellä oli liian suuri armeija. Kumpikaan ei tarkastellut toisten listoja ja kaveri muisti väärin, kun oli eri variaatioita pyöritellyt. Pistekoko piti olla 1500, mikä molemmilla piti olla tasan. Reilu 10 prosenttia oli liikaa, ei se ehkä maailmaa kaatanut, mutta vähän kuitenkin. Sen lisäksi pelattiin skenaarion erikoissääntö väärin, vuorossa ollut pelaaja sai heitellä myrskyä eikä toisinpäin kuin piti. Tämä johti siihen, että omalle aluelleeni tuli tyhjä nurkka, kun yksi yksikkö pyyhkäistiin pois. Tämän seurauksena vastusta pystyi (aloittajana) siirtämään maagisilla Stormcast-kyvyillä yksikön selustaani, mikä ei olisi oikein pelattuna ollut mahdollista. Tämä sotki jo huomattavasti enemmän peliä ja kun nämä kaksi asiaa ynnäsi yhteen, niin aikamoinen ylämäki oli kuljettavana. Tai siis se, että olisin itse saanut pehmittää myrskyllä kenties vastustajaa sen sijaan että hän pehmitti minua ja sai aikaan aukon selustaani. Vähän tasoitti, että vastustaja teki laittomia liikkeitä myöhemminkin ja päätimme sitten vain jättää ne yksiköt loppupeliksi pois. Urhoollisesti koitin taistella ja aika tiukille sen sainkin. Portti oli lopussa koskematon, kun vastustaja pyrki eliminoimaan minut kokonaan. Viimeisellä vuorolla näin sitten kävikin, nyt oli vastustajalla pitkän kantaman aseita eikä kentällä ollut oikein suojaisaa piilopaikkaa. Hiukan unohdin itse omia erikoissääntöjäni, niitä siis, joista olisi saanut jotain hyötyä, joten ei voida mitenkään sanoa, että peli olisi mennyt putkeen. Hävisin pelin, jonka jälkeen huomattiin tuo listavirhe. Siinä kohtaa vissiin todettiin mut kuitenkin voittajaksi kampanjapisteissä. Täysillä pisteillä siis jatketaan viimeiseen peliin.

LotR-kampanjan jatkoa, 15.5.2018


LotR-kampanjamme etenee hitaasti, mutta varmasti. Samaa tahtia etenee tämä raportointinikin kampanjasta. Kampanjan toinen peli pelattiin siis jo maaliskuun kahdeksas päivä Sotakoneen Bunkkerilla. Skenaariona oli Hold Ground ja kokona 400 pistettä. Vastustajalta löytyi kolme sotajoukkoa, ylimäpänä komentajana noita Radluk seuranaan kapteenit Ugdush ja Gornag. Sekasortoa aiheutti menestyksekkäästi myös peikko Murg. Tarinallisesti tapahtui siis niin, että molemmat ensimmäisestä kahakasta selvinneet osapuolet palasivat paikalle tarkoituksenaan puhdistaa alue vihollisen joukoista.

Alkuasetelmaa

Minun numenorilaisiani komensi kapteeni Hyarlomé apunaan kapteenin Aravir ja Herumer ja yhteensä komennossa 20 taistelijaa. Skenaarion sääntöihin kuului, että joukot tulivat sotajoukko kerrallaan sieltä sun täältä, tai siis nopalla heitettiin ja tuloksesta riippuen sai joko itse tai vastustaja valita, että mistä kohtaa reunaa ryhmä tuli. Tästä seurasi ihan jännittäviä asetelmia, kun heti alkuun muodostui melko tiukan oloisia lähitaistelutilanteita. Vastustaja sai laitettua luolapeikolla höystetyn goblin-lauman ihan oman sotajoukkoni viereen, esimerkiksi.

Taistelun tuoksinaa

Minulla ei ollut oikein mitään peikontappajaa armeijassani, joten ensimmäiset vuorot pyrin lähinnä juoksemaan peikolta karkuun ja kokoamaan joukkojani kasaan. Vapaana rellestävä peikko pystyy kuitenkin tekemään aikamoista tuhoa. Tässä en kuitenkaan onnistunut, vaikka pari ensimmäistä vuoroa sainkin aloitteen ja jokusen hiidenkin hengiltä.

Luolapeikko pysyi hyvin kurissa, minulla oli lippumies vieressä ja sain aika hyviä noppatuloksia. Viidennen vuoron jälkeen hiisiä oli kuollut jo 10 ja minulta oli kuollut vain sitten juurikin se lippumies.

Keskipiste örkkien hallussa

Vaikka sainkin taas aika hyvin aloitteita ja hiisiä kaadettua muun muassa nuolisateella, niin väkeä kaatui minultakin aika pelottavaa tahtia. Kuudennella vuorolla peräti 4 numenorilaista ja vastustajalta vain yksi. Samaan aikaan sain kuitenkin juoksutettua toisen kapteenin ja lippumiehen taisteluun mukaan, mutta hiidet puolestaan ottivat haltuunsa kentän keskustan, joka siis oli kuitenkin skenaarion voittoehtoja.

Kahdeksannella vuorolla sain lopulta Murgin murjottua hengiltä sankarillisen liikkeen ansiosta. Parissa vuorossa minulta kuitenkin kuoli taas neljä taistelijaa, joten ihan ilmaiseksi ei tuo tappo tullut. Murtumispiste alkoi kuitenkin molemmilla osapuolilla lähestyä ja keskusta oli tiukasti hiisien hallussa. Olin muutaman taistelijan lähettänyt sinne kiusaamaan, mutta kovin vakuuttavasti he eivät siellä pärjänneet. Sankarillisilla liikkeille koitin kuitenkin juoksuttaa lisää taistelijoita avuksi.

Peikko on tapettu

Vuorolla 11 kuoli sitten 3 hiittä ja peräti 4 numenorilaista, jonka seuraksena molemmat joukot murtuivat. Seuraavaa vuoroa ei sitten enää suotukaan, vana peli päättyi. Nopean pisteenlaskun myötä hiisille 4-1 -pistevoitto.

Kukaan kapteeneistani ei lopulta edes haavoittunut, vaikka pari kohtalo-pistettä tulikin käytettyä. Vastapuolen sankarit säilyivät niin ikään hengissä, mutta rivimiehiä kuolikin sitten aikamoisia määriä.

Lopputilanne

Pohdiskellen voidaan sanoa, että pakkomielteeni peikon tappamisen suhteen saattoi ratkaista pelin. Toki se oli pelottava vastus ja olisi tappanut ehkä vieläkin enemmän, jos olisi saanut olla rauhassa. Samalla kuitenkin unohdin skenaarion pelaamisen liki täysin. Ajattelin vain, että tapan peikon ja valtaan sitten keskustan. Murtumispisteet tulivatkin sitten turhan nopeasti vastaan ja vastustaja vei voiton. Pieni lukumääräenemmistö vastustajalla auttoi voittamisessa toki myös, mutten sanoisi sitä ratkaisevaksi. Olisi ehkä pitänyt vaan järjestyksessä perääntyä peikon luota (vaikka susiratsastajatkin toki aiheuttivat harmaita hiuksia saavuttuaan paikalle) kohti keskustaa, mutta en tiedä olisiko siinä käynyt sen paremmin. Mielenkiintoinen ja hauska peli kuitenkin joka tapauksessa, vaikka voitto jäikin saavuttamatta.

Ensi kuussa kampanja jatkunee, en tiedä vielä miten, mutta jäämme jännityksellä odottamaan.