Maalaushaastetta taas kolmeksi kuukaudeksi, 14.12.2018


Pahoittelut ensi alkuun, että on kovin hiljaista täällä ollut. Yli viikko edellisestä kirjoituksesta ja sitä ennenkin oli aika pitkä hiljaisuus. Tälläkään kertaa ei mitään kovin ihmeellistä kerrottavaa ole, mutta rikotaan hiljaisuus nyt sentään. Olisi tuossa yksi taisteluraportti vielä kirjoittamatta ja joku maalattu figukin pitäisi kuvata ja dokumentoida tänne, mutta niistä sitten myöhemmin.

Tämän kerran asiana on vain informoida, että tulevana talvena maalaan taas hullun lailla haastettuna. Totta se on, tuttu Maalaushaaste eli The Analogue Hobbies Painting Challenge on täällä taas. Tämä on kaikenkaikkiaan yhdeksäs kerta ja teemana on tällä kertaa löyhästi Fellowship. Asetin itselleni 900 pisteen tavoitteen, eli 100 pistettä kutakin Sormuksen Saattueen jäsentä kohti, mutta en yhtään laskenut, että mitä se käytännössä vaatii. Jonnekin noille main olen aiempina vuosina päässyt, joten miksei tänäkin vuonna. Lord of the Rings -figuja on lähtökohtaisesti ainakin nopea maalata ja nyt kun niillä taas aktiivisesti pelataankin, niin niitä tulee varmasti maalattua.

Tällä kertaa otin sivuhaasteeksi myös niin sanotun ”Squirrel” eli Orava-haasteen. Kilpailemme osajoukolla siitä, että kuinka montaa eri aihetta kukin pystyy maalaamaan vähintään 25 pisteen verran. En välttämättä kovin vahvoilla tässä ole, mutta katsotaan. Saa ainakin hyvän syyn maalata vähän sitä mitä sattuu. Idea on siis karkeasti se, että jokaista joukkoa, joka ei sovi samalle pelipöydälle toisten maalattujen joukkojen kanssa, kohden saa pisteen. Eli esimerkiksi joukko Space Marineita ja joukko Stormcasteja olisi kaksi joukkoa ja kaksi pistettä. Fyreslayereiden maalaamisesta ei saisi enää lisää pistettä, koska ne voivat olla samalla laudalla Stormcastien kanssa. Epic-skaalan Space Marineista sen sijaan saisi lisäpisteen, koska ne eivät ole samalla laudalla 40K-Space Marineiden kanssa. Ja niin edelleen. Luonnollisesti monia historiallisia pelejä pelaavat ovat vahvoilla, mutta katsotaan kuinka käy. Ja joukko tarkoittaa tässä kohtaa vähintään 25 maalauspisteen kokoista joukkoa. 28-millin skaalan figu on 5 pistettä, isommat enemmän ja pienemmät vähemmän ja niin pois päin. Tässä kilpailussa varmastikin säännöt kehittyvät ja venyvät kilpailun edetessä. Tämä koitos alkaa ensi viikon perjantaina, talvipäivänseisauksesta ja jatkuu koko talven, aina kevätpäiväntasaukseen saakka.

Mainokset

Irtolaiset riesana Puffingtonissa, 5.12.2018


Viime viikon maanantai oli jälleen tapahtumarikas päivä Puffingtonissa. Tchednik oli valikoidun kaartinsa kera tutustumassa kaupungin rajoilla sijatsevaan pakolaisleiriin, jonka tilasta ja kelpoisuudesta oli viime aikoina riittänyt puhetta. Näin vaalien alla oli hyvä käydä vähän tutustumassa paikkaan, tehdä omia päätelmiä ja valita vaaleissa sitten sopiva ehdokas.

20181126_180510.jpg

Tchednik kaartineen hajaantui tutustumaan eri paikkoihin, Tzessna lähti tarkastamaan leirin päärakennusta ja loput jäivät tutkimaan pientä metsikköä ja sen tuomia uhkia ja mahdollisuuksia leirin laitamilla. Minkäänlaista keinovalaistusta ei tällaisessa paikassa luonnollisestikaan ole, joten päivän taittuessa iltaa kohden hämärä laskeutui nopeasti. Pian ympäriltä alkoi kuulua myös merkillisiä eläinten ulvahduksia, niitä tuntui tulevan vähän kaikkialta. Osa huudoista oli eläimellisiä, osa jotain vielä erikoisempaa. Tzessna törmäsi pariin outoon petoon rakennuksen kulmalla ja lyhyen taistelun jälkeen tuupertui tajuttomana maahan.

20181126_183210.jpg

Korn ja Nhur kohtasivat ainakin yhden villipedon ja jotain muuta, jonkun luonnottoman pedon. Tchednik pyrki pitämään etäisyyttä näihin tuntemattomiin kauheuksiin, mutta pimeässä se oli vaikeaa. Yhtäkkiä hänkin oli kasvokkain jonkun kanssa – oliko se villipeto, haavoittunut koira vai jokin muu kammotus, sitä hän ei tiedä. Verenhimoisena se ainakin kävi kimppuun, samoin teki kaartilaisten päälle käyneet pedot.

20181126_183218.jpg

Puffington Muffins & Puddings Militia oli selvästikin joutunut kieron väijytyksen kohteeksi, sen verran taidokkaasti sankarimme saatiin satimiin ja eroteltua toisistaan. Kaikki selvisivät lopulta hengissä, vaikka suurempiakin ruhjeita toki saatiin. Petojen karjaisut ja taistelun äänet saivat houkuteltua valppaat kaupungin vartijat paikalle ennen kuin mielipuoliset pedot ehtivät tehdä surmatöitä. Tällainen pöyristyttävä tilanne aivan kaupungin muurin tuntumassa oli luonnollisesti järkyttävä tavalliselle leipurille ja hänen apumiehilleen. Tzessna arveli saaneensa yhden hullun koiran, vesikauhuisen villisian tai minkä lienee hengiltä, mutta väijyttävät varmaankin veivät ruumiin tai pahasti haavoittuneen mukanaan, sillä paikalta ei löytynyt kuin verijälkiä.

Tzessna ja Nhur joutuvat pidempään vuodelepoon, kertoi leipomon omistaja, mudassa ryvettynyt herrasmies Tchednik. Heitä korvaamaan värvätään kuitenkin uusia miehiä ja kaartia vahvistettaneen muutenkin, jotta tämänkaltaiset verilöylyt eivät pääse toistumaan ja kaupunkilaisten leivostensaanti kyetään turvaamaan.


Pelasin siis Blardah’s Boner Brothers -ryhmää vastaan taistelun Refugee Campissa, jonka tämän taistelun ajaksi sovimme 40 pisteen alueeksi, koska kampanjan alussa olin epähuomiossa pelannut pari peliä väärillä pisteillä. Vastapuoli oli tästä huolimatta edellisestä taistelusta niin huonosti toipunut, että hän sai silti peräti 5 uusintaheittoa tasoitukseksi, jotka hän toki kaikki ehti käyttämään ja osan jopa hyödyllisesti. Skenaario ripotteli pienet joukkomme ympäri lautaa, mutta tämän jälkeen olin vielä melko luottavainen, kolme neljästä oli kutakuinkin samassa paikassa ja valmiit lyömään vastustajia. Sain yhden pedoista hengiltä nopeasti, mutta Tzessna ei kestänyt enää seuraavaa uhkaa ja kaatui. Korn ja Nhur eivät kauaa kestäneet hekään ja Tchednikin ajauduttua lähitaisteluun hänkään ei kauaa kestänyt. Viime hetkillä oli vielä mahdollisuuksia saada vastapuolikin hajoamaan (eli tappaa vähintään puolet), mutta en siihen kyennyt ja omista kaatui lopulta siis kaikki. Murskatappio siis ja pari soturia jättää ensi pelinkin väliin. Mainetta ja kunniaa tuli, mutta ei muuta. No, niillä pääsee aika pitkälle.

Aragorn ja kumppanit Sarumania jahtaamassa, 28.11.2018


Sarumanin louhoskompleksi näyttämönä

Viime viikon torstaina pelattiin taas Lotria Lohikäärmeluolassa Turussa. Vastustajallani oli kyseessä toinen peli, tällä kertaa hänellä oli Saruman ja Grima mukanaan joukko uruk-haita – oli tiedustelijoita, berserkkejä ja muita. Halusin kokeilla vaiheeksi jotain muuta armeijaa ja päädyin kokeilemaan Sormuksen saattuetta. Tai tarkemmin sanoen siis Kolmea Kumppanusta, Aragornia, Legolasta ja Gimliä. He kun jahtasivat uruk-haita kirjassa ja elokuvassa, niin tämä asetelma ei tuntunut liian kaukaa haetulta. Hetken verran pyörittelin, että miten saisin pisteet kutakuinkin siihen sovittuun 400 pisteeseen, mutta sitten hoksasin Eowynin. Jättämällä kaikki haltiaviitat ja muut ylimääräiset pois tuli pistemääräksi tasan 400. Eowynillä oli kuitenkin yhteisiä hetkiä niin uruk-haiden kuin Aragorninkin kanssa, joten hän sopi joukkoon hyvin.

Alkuasetelma

Taistelutantereeksi askartelimme käytössä olevasta materiaalista eräänlaisen solan tai laakson, joka toimi kaivoksena. Kärsineet puut, rauniot ja karut puolustusmuurit kertoivat omaa tarinaansa siitä miten Saruman oli tämän luonnonkauniin seudun valjastanut omiin tarkoitusperiinsä. Päätimme skenaarion arpoa nopalla, mikä tietenkin vähän jännitti, koska joissain tehtävissä saattaisin olla pahastikin alakynnessä, kun käytössäni ei ollut kuin neljä figua. Toki vastapuolella Saruman söi paljon pisteitä eivätkä uruk-haitkaan ilmaisia olleet, joten kovin pahaan alakynteen en joutunut. Kaikenlaisia erikoissääntöjä oli sankareilla myös pilvin pimein, samoin kuin sankarillisia toimintoja, mutta ajattelin niistä selviäväni. Suuri osa säännöistä oli tosin sellaisia, että ne saattoi saman tien unohtaa, kun kokoonpano ja varustus eivät niitä koskeneet. Tehtäväksi arpoutui lopulta Capture and Control, jossa yritettiin pitää viittä kentällä olevaa kohdetta hallussa (tai ainakin poissa toisen hallusta). Kouralliselle sankareitani ei välttämättä kovin helppo tehtävä.

Joukkoja asetellessa kentälle Grima lyöttäytyi Legolaksen seuraan aikomuksenaan häiritä tappavaa jousiammuntaa. Legolas oli kentän keskiosassa. Eowyn aloitti ihan vasemmalta, puiden seasta, tarkoituksenaan pysyä erossa harmeista ja vallata kohde tai kaksi. Oikeaan laitaan melko lähelle vihollisen joukkoja päätyivät Aragorn ja Gimli. Heidän vastapuolelleen tuli Saruman kätyreineen, toinen uruk-lauma oli melko keskellä kenttää raunoioiden suojissa. Aloitus meni vastustajalle, joten hän ei kyennyt Grimalla sotkemaan Legolaksen ampumalinjoja, koska pystyin liikkumaan hänen jälkeensä. Saruman pyrki jähmettämään Aragornin, mutta sankarimme vastusti taian tehokkaasti. Legolas ampui yhden raunioissa olleen urukin hengiltä, lähitaisteluun päätyneet Aragorn ja Gimli tappoivat yhden kumpikin. Legolaksen ja Gimlin tapoista oli pidettävä kirjaa, koska heidän keskinäinen menestyksensä vaikutti heidän kykyihinsä.

Eowyn piileskelee ja Legolas puolustaa

Toisella kierroksella aloite tuli minulle joten Grimalla oli periaatteessa mahdollisuuksia ehtiä Legolaksen eteen. Legolaksella oli kuitenkin jo vähän etumatkaa ja metsäisessä maastossa liikkui muutenkin niin näppärästi, että pääsi hyvään ampumapaikkaan. Saruman koitti tällä kertaa lähettää tulipallon Eowynin niskaan, mutta urhoollinen neiti käytti kaiken tahdonvoimansa ja loitsu ei tehnyt tuhoa. Legolas ampui yhden urukeista haavoittuen itse, Gimli tappoi niin ikään yhden ja Aragorn kaksi. Tässä kohtaa Aragornin ja Sarumanin välissä ei ollut enää yhtään urukkeja, joten seuraavalla vuorolla Saruman joutui tekemään ”sankarillisen liikkeen” pysyäkseen Aragornin ulottumattomissa. Samalla lähti tulipallo kohti Aragornia, mutta voimakas tahto oli Aragornillakin ja loitsu jäi voimattomaksi. Toki Aragorn ja Eowyn olivat nyt molemmat käyttäneet kaiken tahtonsa, joten jatkossa he olisivat helpompaa riistää velholle. Samaan aikaan toisaalla Grima onnistui estelemään Legolaksen ammuskelut, mutta Eowyn oli napannut yhden kohteista itselleen, urukeillakin oli yksi. Gimli tappoi lähitaistelussa kaksi urukkia.

Neljännellä kierroksella Saruman käytti Palantiria varmistaakseen aloitteensa tälle vuorolle, mutta se tyrehtyi kasaan, kun Aragorn onnistui sankarillisesti juoksemaan Sarumanin kiinni. Taistelu oli kovaa kyytiä Sarumanille, mutta kohtalo piti näppinsä pelissä ja hän säilyi hengissä. Gimlikään ei onnistunut tappamaan ketään, joten ainoaksi uhriksi joutui yksi urukeista, joka sai osuman Legolaksen nuolesta. Viides kierros meni niin ikään Sarumanin joukoille, joten Aragorn teki jälleen sankaritekojaan ja juoksi Sarumanin kiinni. Grima panikoi ja näytti todellisen luonteensa ryntäämällä suu vaahdoten Legolaksen kimppuun. Loppu kuitenkin häämötti, niin Saruman kuin Grimakin lyötiin maahan ja Gimli tappoi lisäksi yhden urukeista. Tämä oli ymmärrettävästi liikaa urukeille, joiden taistelutahto alkoi rakoilla.

Aragorn nujersi Sarumanin, Gimli apumiehenä

Aloitekin siirtyi Saattueen pariin, joten vain yksi urukeista pääsi lähtemään karkuun. Gimli ja Aragorn tappoivat kumpikin yhden. Seuraavalla vuorolla Legolas ampui viimeisen uruk-hain ennen kuin tämä pääsi miettimään pakenemista. Eowyn oli tässä välissä kerännyt kaksi kohdetta hyvien puolelle ja Gimlikin oli napannut yhden. Kun vastustaja oli murtunut ja komentaja tapettu, niin heidän kahdesta kohteestaan ei ollut paljoa apua, vaan 8-4 pistevoitto minulle. Toki kun vastustajalle ei jäänyt yhtään figua pöydälle, oli pisteiden lasku pelkkä muodollisuus.

Vastustajan kohtaloksi muodostui ehkä Sarumanin tehottomuus, yksikään loitsu ei päässyt kohteeseensa asti ja toisaalta sitten se, että liian lähellä etulinjaa hän joutui lähitaisteluun liian nopeasti eikä kyennyt enää edes itse yrittämään taikoja. Samanlainen kokemus itselläni viime vuodelta, kun Tomin kanssa pelasimme kampanjaa – Sarumanini oli silloin toki tehokkaampi, mutta lähitaisteluun jouduttuaan peli oli käytännössä menetetty. Vastustajan melko kovatasoinen jalkaväki ei tarjonnut oikeastaan vastusta sankareilleni, jotka helpohkosti pyyhkivät pöydän. Ja koska Saruman maksoi paljon pisteitä eivätkä urukitkaan ole ilmaisia, niin suurta laumaakaan ei saatu pöydälle, mikä olisi saattanut sotkea oman pelini ja viedä kohteet vastustajalle. Ja asettaa Eowyninkin vaaraan, nyt hän sai olla aika rauhassa. Omassa pelissäni onnistui puolestaan melkein kaikki, muistin erikoissäännötkin ja niin edelleen. Sankaritoiminnot jäivät käyttämättä, vaikka välillä niitä kertasinkin. Niille vaan ei oikein ollut sopivaa paikkaa. Kaikenlaista varmaan unohdettiin, Gimlit heittokirveet nyt oli ehkä pieni unohdus, mutta Sarumanin keppi, jolla olisi saanut heittää uudelleen jonkun loitsunopan, olisi varmasti ollut näppärä. Oli siellä jotain muutakin pientä jota unohdettiin, mutta tällä mentiin. Sankariporukalla oli kiva pelata ja vastapuolikin oli tyytyväinen peliin, vaikka kaikki kuolivatkin. Velhojen käyttäminen (varsinkin todella kovien) on tässä pelissä vaikeaa, varsinkin näillä pistekoilla. Nyt oli pahojen voimat ehkä vähän liikaa yhden kortin varassa.

Vanhaa metallia, 24.11.2018


Deathwing terminators

Sorruin taas muutamiin kauppohin Facebookin figukirppiksellä… 5 Deathwing-terminaattoria ja 1 tavallinen olivat huutokaupassa lyhyen ajan, tarjosin niistä 15 euroa, mikä oli mielestäni aika vähän. Ajattelin, ettei myyjäraukan tarvitse sitten ainakaan ihan poskettoman halvalla myydä, että joku joka nuo oikeasti haluaa, niin maksaa niistä kelpo hinnan. Mutta minullehan ne sitten jäivätkin. Matkahuollolla oli tarjous, joten kuljetus ei maksanut kuin yhden euron, joten kokonaisuudessaan varsin edullinen paketti. Vielä kun keksisi jotain käyttöä… No, laatikko on ainakin hieno, vaikkakin vähän kärsinyt.

Erinäisiä haltioita

Jossain toisessa ilmoituksessa joku toinen koitti ostella itselleen haltioiden komentoryhmän jäseniä. Yksi tarjosi sitten tuollaisia vanhoja metallisia, Grenadierin figuja, mutta ne olivat tälle liian vanhoja. Ihastuin tuohon lyyrakaveriin ja hetkeä myöhemmin olin ostanut tuon koko nipun, johon viime hetkillä vaihdettiin tuo Dark Elf, kun yksi alkuperäisistä High Elffeistä joutui kadoksiin. 30 euroa posteineen maksoin näistä, mikä oli ehkä vähän enemmän kuin ajattelin, mutta nuo terminaattorit taas olivat vähän halpoja… Näilläkin on toki sama ongelma, eli suoranaista käyttöä ei juuri nyt ole, mutta koitetaan jotain keksiä.

Kill Team Cult voittoon, 23.11.2018


Alkutilannetta

Tiistaina oli jälleen Kill Team -pelipäivä, tällä kertaa paikalle ei päässyt kuin kaksi pelaajaa, joten otin jälleen örkeistä mittaa. Pistekoko oli jo 180 pistettä ja kokoonpanoon sai tehdä pieniä viilauksia ja värväyksiä, mutta iskukykyinen joukko saatiin kuitenkin liikkeelle. Antti Kiuru kranaatinheittimen kanssa oli uusien värväyksien kärkipäätä. Tehtäväksi arpoutui Disrupt Supply Lines ja minä sain puolustajan roolin. Molemmilla oli aika isot joukot, kun sekä örkit että kulttilaiset ovat melko halpoja. Sainkin aika hyvät tuliasemat laitettua puolustukseen ja sitten Aberrantit lähitaistelutueksi raunioiden taakse. Geenivorot jätin taaemmas liikkuvaksi reserviksi ja turvaan ettei niitä heti ammuta pois.

Taistelua raunioilla

Peli lähti ihan mukavasti liikkeelle, sain aloitusvuoron ja kaikkea, joten pystyin hieman reagoimaan örkkien ensimmäisiin liikkeisiin. Toki mulla oli kultin erikoisliikkuminen ja örkeilläkin veteraani hyppi silmille. Alkutahdit saatiin mukavasti, kun iso örkki lähti ryntäämään konttien takana olevien kultistien päälle. Liekinheitinkaveri oli kuitenkin tarkkana ja kuuli örkin olevan tulossa. Saman tien, kun nenä tuli näkyviin, liekit kietoivat örkkiparan syleilyynsä. Tämä yllätys ei örkkejä naurattanut ja takaisinpäinkin vahinkoa tuli. Peli jatkui melko tasaisissa merkeissä muutaman vuoron, miehiä ja örkkejä kuoli tasatahtia, mutta tehtävän kannalta merkityksellisesti sain pidettyä örkit poissa kohteiltaan.

Vuorojen edetessä örkit alkoivat painaa päälle, lähitaistelussa örkki on kulttilaista keskimäärin kovempi ja kun ylivoimaakin paikoitellen saatiin, niin puolustusrinki harveni. Noppatuurikäyrätkin vaikuttivat, ensi alkuun örkeiltä tuli paljon ykkösiä, sitten paljon kutosia ja sitten ihan lopuksia taas vähän heikommin. Kultistit keskittyivät lähinnä heittelemään onnistuneita pelastusheittoja. Aiemmin mainetta niittänyt liekinheitinkaveri oli joutunut örkkien silmätikuksi, parikin örkkiä häntä välillä koittin mätkiä kontin seinästä läpi, mutta kauan ja hartaasti hän kesti vailla naarmuakaan ja antoi jopa vastustajille pikkuvammoja. Geenivoro ja muita kävivät ”auttamassa”, mutta heidät lyötiin nopeasti pois. Samaan aikaan toisaalla Juhani Kallo oli hyökännyt kolmen gretchkinin kimppuun lähinnä päästäkseen turvaan örkkien luotisateelta. Tässä kohtaa alkoi meinaan jo moraali olla tiukoilla eikä menetyksiin ollut juurikaan varaa.

Lopussa kiitos (ja yksinäinen, haavoittunut Aberrant) seisoo

Lopulta sekä liekinheitinkaveri ja tämä onneton tunari saivat kuitenkin kunnolla turpaansa ja kentällä oli hyvin vähän mitään jäljellä. Sain kuitenkin käytettyä vähäiset pelimerkkini oikein ja nopat pyörivät, viidennen kierroksen jälkeen laudalla oli vielä puolet örkeistä (osa haavoittuneina), mutta taistelutahtonsa menettäneinä, sekä yksi haavoittunut Aberrant. Kohteiden hallinta meni kuitenkin 1-1 ja kun vastapuoli oli murtunut, niin sain pistevoiton (vaikka tasapisteissäkin puolustaja olisi voittanut). Aikamoinen ottelu oli ja jos olisi jatkunut vuoron pidempään, niin noutaja olisi tullut. Tai jos Aberrant olisi heittänyt henkensä. Tai melkein mitä tahansa pientä olisi tapahtunut. Kyllä tästä pelistä kai ihan hyvä maku jäi molemmille, vaikka tappion karvas kalkki olikin pelitapahtumiin nähden katkeraa nieltävää örkkipelaajalle…

Antti Kiuru oli ainoa kuolonuhri, gretchkineille hävinnyt Juhani Kallo, kultin johtaja Jorma Mäkinen sekä ikoninkantaja Arnfast A. Nordvall joutuvat kuitenkin paikkailemaan haavojaan vähän pidempään. Seuraavalla viikolla olisi kampanjan päätöskierros, mutta näillä näkymin en itse pääse osallistumaan. Sinällään harmillista, että sekä Aberranttien, geenivorojen ja rivimiesten tulitiimit nostivat tasoaan, rivimiehet pääsivät jopa tasolle neljä saakka. Jää nyt siis kaiketi uudet kyvyt kokonaan käyttämättä. Kampanja oli kyllä mielekästä pelattavaa, hahmojen kuoleminen, kehittyminen ja uudet värväykset toivat mukavaa mielenkiintoa listan rakenteluun.

Kill Team -alamäki jatkuu, 16.11.2018


Alkuasetelmaa

Tiistaina oteltiin taas Kill Teamia, vastassa tuttu ja vaarallinen Death Watch, jolle olen tässä kampanjassa hävinnyt aina. Tällä kertaa tehtäväksi tuli Take Prisoners, joka ei ole tässä asetelmassa helpoimmasta päästä. Ensinnäkin Death Watch -mariineita on hankala tappaa ja ne pitäisi saada tapettua vieläpä lähitaistelussa ja yksinään. Toisaalta mulla oli numerollisesti enemmän joukkoja, joten ylivoima oli periaatteessa mahdollista muodostaa, mutta toisaalta taas suuresta joukosta oli helppo napsia vankejakin. Death Watch yritti taltuttaa vahdit, mutta minä lähdinkin miinoittamaan. Miinoitin molemmat konttipinot, mutta ne eivät koskaan aiheuttaneet vahinkoa – paitsi ehkä minulle, koska minun piti niitä väistellä päästäkseni kimppuun.

Death Watch otti ikään kuin tuliasemat ja oli varovasti paikoillaan, voittaen stratetiaedun jokaisella pelatulla kierroksella… Minä yritin kierrellä suojien turvin lähelle, mutta kun kaikki rynnäköt eivät oikein onnistuneet, niin sitä massaylivoimaa ei saatu.

Geenivorot toiminnassa

Paikoitellen näytti hyvältä, kuten vaikka tällä reunustalla, jossa mulla oli kaikki kolme geenivoroani. Mutta kun tukiyksiköt ammuttiin pois ja rynnäköt jäivät vajaaksi, niin kummempaa vahinkoa ei saatu ennen kuin liian myöhään. Taistelijoitani tipahti sitä tahtia, että moraalikin alkoi koitua ongelmaksi, haavoittuneiden osalta siis ainakin.

Viiden kierroksen jälkeen pistetilanne oli 7-1 vastustajan hyväksi, minulla oli kentällä kolme figua ja vastustajalla kahta lukuunottamatta kaikki. Kellokin alkoi olla jo paljon, joten tässä kohtaa suoritin taktisen vetäytymisen, kun voitto ei näyttänyt enää mahdolliselta. Tappio siis tuli, taas kärsi joukkojen moraali ja materiaalivarastot. Antti Kuuru poistui kultin keskuudesta pysyvästi, toinen kranaatinheitin mies sai sen verran pahan tällin, että parantelee haavoja ensi matsin ajan. Muuten päästiin pintanaarmuilla ja positiivisesti Jonas Heikkilä ja ”Sly” Marbo Pyykkö nostivat tasoaan. Katsotaan nyt, että millaisella kokoonpanolla lähdetään seuraavaksi yrittämään. Kokoonpanoa tärkeämpää olisi kai kuitenkin käyttää tehokkaammin taktiikoita ja tukea figuilla toisiaan ja niin edelleen eikä vaan toivoa, että 6+-ammunta osuu ja 5+-haarniska kestää…

Genestealers

Lopuksi vielä pari uutta maalausta, nyt kun geenivoroja sain kerralla kentälle kolme kappaletta, niin piti niitä maalata lisää. Samalla tuli maalattua yksi varastoonkin. Nämä ovat Battle for Macragge -laatikosta, vähän vanhempia ja vähän erilaisia kuin Deathwatch Overkill -laatikon vorot. Pelin tuoksinnassa kun näitä katselin, niin näillä on vähän erilainen selkä, olisikohan toisilla external carapace ja toisilla ei…? Pelaan ne samanlaisina nyt kaikki, kun muuten pisteet menisivät taas aivan sekaisin.

Knight-Venator, 13.11.2018


Knight-Venator

Tämmöisen maalasin eilen. Knight-Venator sinikultaisessa asussaan Aetherwingin kera vahvistamaan Hammerhal-joukkojani. Aika pitkään tämä lojui tuossa työpöydällä puoli valmiina, kunnes vähän kerrallaan sain itseäni niskasta kiinni. Aika sujuvasti ja helposti lopulta sitten meni ja tuli ihan nätin näköistä, vaikka välillä vähän arvelutti. Linnustakin tuli ihan kiva tulipyrstöinen pörriäinen.

Siivet

Salaisuus piilee siinä, että tuossa on siis kultamaalia panssarissa ja vaalensinistä siivissä. Sitten Druchii Violettia ylt’ympäriinsä. Haarniskaan kuivaharjaamalla Mihtril Silveriä ja siipiin Ushbati Bonea ja hitusen valkoista samaisella tekniikalla. Linnun kanssa saikin sitten vähän läträtä väreillä enemmän, että sain pyrstön tuollaiseksi, mutta hämmentävän helposti tämä tällaiseksi tuli. Valokuvissa kultainen haarniskakin näyttää kultaisemmalta kuin luonnossa, mikä on sinällään vähän harmi. Vähän kultaisemman olisin itse halunnut, mutta tuollainen siitä tuli. Tosin ehkäpä valaistukin oli vähän huono, en osaa sanoa.

Aetherwing

Battle of Pelennoria maaleissa, 9.11.2018


Pari peikkoa

Metal & Plastic Trolls

Tähän väliin taas vähän maalauksia, joita jo vähän lupailinkin. Battle of Pelennor Fields -laatikko on edennyt aika vauhdikkaasti kaiken muun ohessa. Tässä ensin peikko ja toinen peikko. Muovipeikko on siis tuosta laatikosta, metallipeikko on vanhempaa tuotantoa, jonka olen käytettynä ostanut joskus. Maalasin ne samalla kertaa, kun ovat kuitenkin sen verran samanlaiset ja käytettävät värit ovat samat. Vierastan sellaisia kalpeanharmaita tai tummanvihertäviä peikkoja, joita elokuvissa näkyy, ja maalasinkin nämä huomattavasti ihmismäisemmäksi. Oranssihtava väri on Bronzed Flesh, joka kattaa melkein koko figun. Nahanruskeaa ja tummaam metallia sitten muualle. Muutama väripesu, vähän kuivaharjausta ja pari yksityiskohtaa, niin valmista tuli nopeasti.

Normaalistihan olen maalannut nämä Lotr-figujen alustat ruskeiksi ja käyttänyt pelkkää hiekkaa koristeena. Näissä oli kuitenkin sen verran isot alustat, että päätin heittää muutaman ruohotupsun sinne lisäksi. Samalla linjalla jatkoin sitten noiden alla olevien örkkienkin kanssa. Eivät ole liian erilaisia etteivät sopisi yhteen vanhojen figujen kanssa, mutta kuitenkin vähän nätimpiä kuin pelkät hiekka-alustat.

12 Morannon örkkiä

Kaikki 24 Morannon örkkiä

Ja tässä sitten kaksi kolmasosaa Morannon-örkeistä. Vasemmalla ensimmäiset 12, oikealla kaikki 24. Army Painterin Fur Brown -spray oli näissä lähtökohtana, sillä koko figu päästä varpaisiin. Sitten kalpea iho ja paria eri ruskean sävyä vaihtelevasti sinne tänne. Saappaat mustiksi, että jalat erottuu alustasta. Ja toki metallia aseisiin ja paikoin haarniskoihin. Runsaan väripesun ja kuivaharjauksen jälkeen kontrastit jäävät kuitenkin vähän olemattomiksi, joten seuraavaan erään laitoinkin sitten vaatetukseen enemmän mustaa tuomaan eloa. Niistä tulikin omasta mielestäni parempia. Vähän näissä on sellainen ”terrakottasoturi”-fiilis, tai siis tuosta Fur Brown -väristä tulee itselle se mieleen, varsinkin tuosta ekasta setistä, kun osa figuista tuntuu olevan pelkkiä ruskeita möykkyjä ja metallinen aseen terä…

Näitä olisi siis vielä 12 maalattavana, mennee kutakuinkin samalla kaavalla kuin tuo toinen tusinakin. Niitä ennen ajattelin kuitekin maalata laatikosta Nazgulin, jotta tulee porukalle komentaja ja vähän vaihtelua. Eilen pelattuun Lotr-peliin koitan palata raportin muodossa pikapuoliiin…

Ensimmäinen pala Puffingtonia hallussa, 7.11.2018


Tähän ensi alkuun Puffington Muffins & Puddings Militian tuorein jäsen, Tzessna. Hän johtaa kaartia, Chaos Warrior Champion noin niin kuin teknisesti. Tzeentchin merkkikin, vaikka ei sillä hirveästi merkitystä näissä peleissä.

Champion of Tzeentch

Tzessna, Puffington Muffins & Puddings Militian komentaja

Alkuasetelma

Demoneita tunkee kaikkialta…

Maanantai-iltana kohdattiin taas Puffingtonissa, PMPM kohtasi uransa alkutaipaleella olevan The Guild of the Dead, That Live -ryhmittymän. Käytännössähän tapahtumasarja kulki niin, että PMPM:n kovanahkainen kaarti oli turvaamassa arvolähetystä Ashensquaren laitamilla. Samaan aikaan Tchednik oli pelastamansa kulkukoiran, Jonesyn, kanssa iltakävelyllä. Kaduilta ja kuljilta kuului jotain metakkaa, kirkaisuja, välähdyksiä ja huutoja. Tummia hahmoja säntäilemässä, ikään kuin lentäen, sekä muutamia vaaleampia ja värikkäämpiä hahmoja, sinisiä ja vaaleanpunaisia ehkä. Arvatenkin joku käsirysy oli meneillään ja kulkukoiran vietit saivat Jonesyn riuhtaisemaan itsensä irti.

Kohtalokas kohtaaminen

Kuului murinaa ja lisää huutoja. Kun Tchednik pääsi taas rakkaan koiransa luo, se makasi henkitoreissaan maassa. Joku tuntematon tumma eukko kyykisteli koiran ympärillä ja sähisi. Tchednikin kumartuessa katsotaan koiransa tilaa, tuo puolihullu eukko huitaisi häntä. Lyönti satutti pahasti arvon leipomonomistajaa, mutta myös eukko loukkasi itsensä lyödessään – lyönti kun osui Tchednikin uusimpaan koruun, jossa sattui olemaan terävät reunat. Refleksinomaisesti Tchednik puolusti itseään ja huitaisi kävelykepillään sähisevää ja kuolaavaa eukkoa. Kumea kolahdus tarkoitti, että isku oli osunut luuhun ja eukko häipyikin epäselvästi rääkyen pimentoihin, joista oli tullut.

Tchednik jäi hoivaamaan koiraansa ja samaan aikaan lähetystä kuljettaneet vartijat kulkivat rauhassa katua pitkin kohti päämääräänsä tarkistettuaan, ettei pomolla ollut enää mitään hätää. Kaikenlaisia asioita jäi luonnollisesti yön pimeydessä epäselväksi, mutta sekä koiran saamat haavat että Tchednikin vammat kertovat korutonta kieltään siitä, että kaduilla ei ole välttämättä enää turvallista kulkea hämärissä.


Tapahtumapaikkana oli siis Puffingtonin Ashensquare ja tehtävänä Fragile Cargo, jossa minä olin tavarankantajana. Vastapuolen koko oli 30 renownia, minulla 46 (tai 47, kun laskin pisteet oikein). Sinällään oletettiin alussa pelin olevan minun heiniäni, mutta ei se ihan niin yksipuolisesti mennyt. Siniset ja vaaleanpunainen kauhuni vaihtoivat nopeasti ajasta ikuisuuteen eikä Jonesy-koirakaan kauaa kestänyt tosipeleissä. Tchednikkin oli päästä hengestään, mutta pelastui täpärästi. Ja sitten kun edellisestä tehtävästä saatu Other Trickster’s Shard toimi ja lyönti osui perille, niin vastapuoli oli nopeasti hengetön. Viimeinen vihulainen pääsi lähti kauhuissaan pakoon. Toki Tzessna päästi yhden piruparan päiviltä myös.

Ylivoimasta johtuen voitto ei ollut yllätys, mutta olisi voinut käydä toisinkin. Työ ja tuska olisi ollut saada arkku kannettua perille, joten vastustajan tuhoaminen oli oikeastaan ainoa keino. Molemmilla oli joukot vähän hajallaan, mutta onnistuin lopulta nitistämään vastustajan. Toki tässä auttoi se, että unohdimme Underdog-bonukset kokonaan, jotka olisivat voineet kummasti auttaa esimerkiksi vastapuolen heittäessä ykkösiä haarniskaheitoissaan…

Mutta näin mentiin, ensi kerralla sitten taas sääntöjä paremmin hallussa, toivottavasti. Joukon koko kasvoi 10 pistettä ja nyt kun laskin Pink Horrorin arvonkin uudestaan, niin 9 pistettä täytyisi maalata lisää, jos pääsee maksimiarmeijalla ensi kerralla pelaamaan. Healing Potion tarttui lisäksi matkaan sekä tietysti tuo Ashensquaren valtausmerkintä.

Pari raunioseinää ja kääpiömuuria

Azyrite Ruins, Creeping Vines

Loppuun vielä vähän Age of Sigmar -henkistä maastoa, pari Azyrite Ruinia lisää, tällä kertaa melko ruskean värisinä. Kokeilin Army Painterin Fur Brown -sprayta näihin, ja hyvin toimi. Runsas Agrax Earthshade ja Zandri Dustilla kuivaharjausta, niin tuli valmis. Eikä näytä enää samalta muovilta, mitä tuli paketista. Lisäksi koristeeksi pari ruohomätästä sekä kolme köynnöstä Creeping Vines -paketista. Hyvin kesti maalaus taivuttelua, mutta kaksi kolmesta meni kuitenkin poikki liimausvaiheessa. Runsas pikaliima köynnöksissä ja sormissa saattoi tähän vaikuttaa, ensi kerralla täytyy olla varovaisempi.

Kääpiömuurin pätkä on vanhasta Fantasy Battle -laatikosta. Kuvissa se kiiltää aika pahasti johtuen siitä, että päällä on kiiltävä lakka. Odottelen taas sopivia ilmoja, että pääsisi sprayaamaan päälle mattalakkakerroksen. Mikään kovin ihmeellinen tästä ei tullut, mutta se on pyörinyt aika pitkään puolivalmiina tuossa pöydällä, oli mukava saada se siitä pois.

Hämmästyttävästi keskeneräisiä figuja ei ole nyt juuri lainkaan, seuraavassa kirjoitelmassa esittelen taas tuoreimpia maalauksiani, kun ne eivät tähän yhteyteen ihan täysin sovi.

Kill Team -täydennysjoukkoja, 5.11.2018


Tuoreimmat tulokkaat

Kuten muistanette, niin Kill Team -kampanjani on tällä hetkellä pienessä alamäessä, mutta ehkäpä nämä tuoreet tulokkaat tuovat vähän apua tuleviin taistoihin. Kaksi taistelijaa kaivoslaserilla ja kaksi kranaatinheittimellä. Kranaatinheittimiä olenkin jo aiemmin käyttänyt, ovat ihan käyttökelpoisia rynnäkköaseita, mutta kaivoslasereista en tiedä kuin nimen. Täytynee niitäkin kyllä kokeilla, kunhan vaan saan listoille laskettua johonkin taisteluun.

Grenade Launchers & Mining Lasers

Tällä viikolla jää siis kampanjapeli väliin, mutta josko ensi viikolla sitten olisi taas parempi menestys. Todettakoon, että näiden veijareiden lisäksi on vielä yksi parivaljakko tuolla maalauspöydällä odottamassa valmistumistaan. Ja laatikoissa sitten toki vielä vino pino kavereita odottamassa. Mutta koska on niin paljon kaikkea, niin seuraavaksi pyrin saamaan taas vähän Lotr-figuja valmiiksi sekä hieman lisää maastoa. Kaikenlaista keskeneräistä on pöydälle taas kertynyt, vaikka juuri päätin, että mitään uutta ei aloiteta ennen kuin edelliset ovat valmiit…