Puffington päätökseen, 18.7.2019


Partio valmiina

Lähtötunnelmia

Viime viikolla saimme pitkähkön hiljaisuuden jälkeen pelattua Puffington-kampanjamme loppun. Tämän vuoden puolella ei kovin paljoa kukaan ehtinyt pelata, mutta Blardahin poppoo sai pari peliä pelattua ja sai hinattua pistemääränsä yli sadan, joten valmistauduimme päätöskahinaan. Tai siis päädyimme pelaamaan päätöskahinaa sen kummemmin valmistelematta.

Saimme neljä viidestä pelaajasta kokoon ja aloimme sommittelemaan skenaariota. Ajatus oli alusta alkaen päättää linnanvaltaukseen, mutta sen kummempia suunnitelmia ei ollut. Päätimme sitten, että kaksi suurinta joukkoa, Blardahin ja Tchednikin, lähtisivät molemmat kohti linnoitusta, jossa olisi sekalainen määrä kaupunginkaartia kahden muun pelaajan johdettavana.

Vartiosto odottaa

Hiukan suunnittelimme voittoehtoja ja erikoissääntöjä, mutta päätimme mennä vähän sen mukaan, että miten taistelussa käy. Molemmilla oli nopeasti liikkuvia yksiköitä ja lentävä yksikkö, joten hyökkääjät olivat siinä mielessä tasavertaisia, joskin Blardahilla oli selvästi isompi porukka.

Minulle tuli ensimmäinen vuoro ja lähdinkin reippaasti leipomon luota omaa laudan reunaani pitkin juoksujalkaa kohti linnaketta. Muutaman taistelijan lähetin Blardahin joukkojen lähelle häiritsemään heitä. Kuvittelin myös, että kaksi ritariani pyyhkäisisivät helposti läpi halvan jalkaväen, joten lähetin heidät vastustajan taakse. Sinnehän he sitten jumittuivat loppupelin ajaksi. Olisi ollut parempi laukata niillä kohti linnaketta. Nyt meni vähän yksinyrittämiseksi. Onnistuin toki hidastamaan Blardahia, mutta vähän turhan helposti jäi soturini jalkoihin ylivoiman alla. Mukana oli myös tuoreita vahvistuksiani, paikallisia petomiehiä, jotka toivat paikallisväriä, paikallistuntemusta sekä paikallisten luottamusta.

Yllätyshyökkäys

Lentävä huutaja-demoni luikerteli tuota pikaa muurien yli ja kohteena olleille oville, mutta kourallinen vartijoita ja muutama jousiampuja varustuksilla pitivät hänet kurissa. Samaan aikaan Tchednik pääsi koiransa Jonesyn kanssa porteilla ja alkoi sauvallaan takoa porttia varoittaen vartijoita Blardahin tulosta. Siinä sivussa poloinen vartijakin sai kaiketi vahingossa Tchednikin sauvasta (tai miekasta) ja tuupertui maahan. Samaan aikaan Puffington Muffins & Puddings Militia taisteli sekä Blardahin joukkoja että ymmärrettävästi pakokauhun alla sekaantuneita kaupunginvartion jäseniä vastaan.

Porteille asti päästiin

Alakynnessä oltiin vähän joka paikassa, Militia joutui monessa kohtaa piiritetyksi eikä ylivertaisista taidoista ollut apua massaa vastaan. Tchednik oli jo hoitamassa porteilla portinvartijankin tehtäviä, kun oikeat vahdit olivat tuupertuneet taistelun tuoksinnassa. Blardahin pääkätyri saatiin taltutettua, mutta Blardah itse koitui vaikeammaksi. Tchednik jäi pahasti Blardahin ja kaupunginvartioston väliin ja pahoin haavoittuneena piiloutui varjoihin ja ruumiiden sekaan, kunnes pääsi livahtamaan takaisin leipomolleen.

Loppuhetkiä

Käytännössä koko Militia oli lyöty ja tuhottu, samaa sai sanoa myös kaupunginvartiostosta. Blardah joukkoineen vyöryi porteista sisään ja Puffingtonin kaupunki ajautunee nyt synkkään ja syvään alakulon vaiheeseen. Tämä ei tietenkään kaikkia miellytä, joten kirkasotsaisia pelastajia saapunee kaupunkiin ennemmin tai myöhemmin.

Mainokset

Forbidden Power jatkui, 28.6.2019


Lähtökohta

Forbidden Power -kampanjamme sai jatkoa keskiviikkona. Thovik-Grminir kohtasi häijyt vampyyriherrat uudestaan ja lopputuloskin oli aika lailla sama kuin edellisellä kerralla. Pelasimme Guardian Spirits -skenaarion, jossa laudalla on peräti 10 maastokappaletta, joissa haamut voivat olla piilossa. Liikkumisen jälkeen voi maastonpaloista etsiä haamuja, jotka kertovat sitten tietä eteenpäin. Etsinnän voivat tehdä vain sankarit, jotka ovat maastopalan vieressä. Molemmilla puolilla oli vain kaksi sankaria, joten kovin helposti ei kummituksia oletettu löytyvän, vaikkakin se oli artefaktilla varustettuna helpompaa. Käytimme uuden General’s Handbookin maastosääntöjä, eli sijoittelimme ne kuuden tuuman päähän toisistaan ja heitimme niille ominaisuudet uudesta taulukosta ja muutenkin pelasimme 6×4-kokoisella laudalla.

Kääpiöt ryntäämässä taisteluun

Oma armeijani oli täsmälleen sama kuin edellisessäkin taistelussa, poislukien se, että Riimupojallani oli nyt mukanaan Kalpean Ritarin kilpi, jonka hän ensimmäisen taistelun jälkeen sai. Vastapuolikin taisi olla samanlainen, vaikka artefakti oli toki sinnekin löytynyt.

Ensimmäisen vuoro meni vastustajalle, joka tuli rohkeasti eteenpäin, kun haamuja kerran piti löytää eikä pitkän kantaman aseitakaan oikein ollut. Kahteen mahdolliseen haamukohteeseen hän pääsikin kiinni ja toisesta löysi haamun. Se oli vielä kiusallisesti melko takana, joten sinne pääsy ei ollut kovin helppoa. Onnistuin itsekin löytämään omalla vuorollani yhden haamun, joten pistetilanne säilyi tasaisena. Lopun alku oli kuitenkin ilmassa, kun kompastuin taas perisyntiini ja ryntäsin innokkaasti nopeilla magmadrotheillani taisteluun. He kylvivät hetken tuhoa, mutta sitten vastustaja pääsi hyökkäämään omilla ratsuillaan vastaan ja molemmat kärsivät pahoja vammoja.

Rynnäkkö

Rynnäkön jälkeen

Kolmannella vuorolla pääsin onneksi aloittamaan ja sain siis niin sanotun tuplavuoron, jota kovasti kaipasinkin. Sain rivini järjestykseen ja valita itse minne hyökätään. Sainpa jopa edettyä siten, että pääsin uusin mahdollisiin haamukohteisiin kiinni. Riimuisä oli toki jo poistunut paikattavaksi… Löysin sitten vielä toisenkin haamun (eli koko pelin kolmannen) ja pistesaldo alkoi kääntyä puolelleni (pisteitä sai siis kierroksen numeron verran per objektiivi).

Loppuhetkiä

Vastustajan kolmannella vuorolla hänellä oli enää yksi vampyyri laudalla, joka sekin saatiin hengiltä. Vastustajan armeija siis saatiin tuhottua täysin ja pisteitäkin kerättyä enemmän. Harmillisesti Riimupoika ei saanut viittä onnistunutta panssariheittoa (tai ehkä sai, unohdimme laskea jossain kohtaa), joten taso jäi nousematta. Palkinnoksi voitostani sain kuitenkin tuon tasonnousun, kun noppatulos suosi taulukossa.

Kaksi peliä, kaksi murskavoittoa. Jos seuraavassa pelissä pääsisi kokeilemaan armeijaa niitä Tzeentchin pirulaisia vastaan.

Forbidden Powers, 18.6.2019


GW:n uuden Forbidden Power -julkaisun myötä päätettiin sitäkin kampanjaa testata pienellä porukalla. Kolme kovapäistä lähti mukaan ilman mitään omia sääntöviritelmiä, eli ihan suoraan laatikon kampanjasäännöillä. Oma armeijavalintani oli Fyreslayers, joilla juuri pelasin tuota Hidden Truths -kampanjaamme, mutta joka uuden Battletomen myötä houkutteli. Saisi sitäkin vähän testattua ja ehkä vähän ostettua ja maalattua uusia figujakin armeijaan, joka on vielä kaikin puolin vähän kesken. Haudoista lähti vähemmän yllättäen taistelemaan myös Legions of Blood sekä aina kaikkeen sotkeutuvat Disciples of Tzeentch.

Alkuasetelma

Taisteluosasto rivissä

Viime viikolla pääsin itse aloittamaan kampanjan, tiistaina asettelimme Fyreslayerit ja Legions of Blood -luurangot kentälle. Ensimmäisessä skenaariossa oli neljä kohdetta, joilla oli hiukan vaihteleva pistearvo ja keskellä pyörivä vekotin, joka antoi oman lisämausteensa sääntöjen ja noiden kohteiden pisteyttämisen vaihtelun myötä. Vastakkaisista nurkista lähdettiin liikkeelle, luurankojen aloittaessa.

Ensimmäinen hyökkäys

Koska oma armeijani on kovinkin lähitaistelupainotteinen, niin ryntäsin suoraa päätä vastustajan ja kohteiden kimppuun, ehkä vähän liiankin nopeasti. Tai näin ainakin hyvin nopeasti aloin miettimään. Armeijassani oli kaksi magmadrothia ratsastajilla ja kaksi joukkoa berserkkejä. Jaoin nämä käytännössä kahtia ja toinen puoli pääsikin lähitaisteluun heti. Tuumaakaan ei annettu periksi ja lähitaistelussa joukkoni olivat tehokkaita. Rohkean esiintuloni myötä pystyin myös paremmin kontrolloimaan kohteita, joten sain kerättyä enemmän pisteitä. Vaikka molemmat magmadrothit menehtyivät taistelun tuoksinnassa, niin jalkaväki kesti sitäkin paremmin. Vain kourallinen kuolonuhreja. Lisäksi kun sain vastustajan pääpomot päiviltä eikä armeija muutenkaan ollut mikään optimoitu kuolleistaherääjä, niin jo neljännellä vuorolla oli vastustajan armeija pois pyyhkäisty ja sain murskavoiton pisteissäkin.

Koitin olla varovainen magmadrothieni kanssa, mutta molemmat tosiaan pääsivät hengestään. Toki niin isolla alustalla olevia on vaikea piilotella, varsinkin kun lähitaistelu on niillä se juttu. Ja ovathan ne toki vastustajallekn mielekkäitä kohteita. Mutta kyllä siinä vastustajakin vähän hämmästeli, miten 20 kääpiötä löi (riimuilla tai ilman) luurankolaumaa. Toki tuollaiset lauman saaminen lähitaisteluun on vaikeaa, enkä nytkään kaikkia tainnut kerralla saada, mutta paljon löivät ja kovaa. Toki magmadrothikin saa vahinkoa aikaan, mutta tällä kertaa noppa ei oikein suosinut.

Taistelua

Vähiin käyneet vastustajat

Noppia ihmeteltiin muutenkin aika lailla, välillä tuli ykkösiä, välillä kutosia. Omalla kohdalla ainakin tuntui nuo ääripäät korostuvat, ainakin kun noppia heitettiin pienempiä määriä. Mutta eiköhän ne tasoittuneet pelin edetessä eikä vastustaja kai noppiin ainakaan hävinnyt.

Ansaittu voitto Thovik-Grimnirille ja hänen Titan Seekers -joukkiolleen. Ensi taisteluun hänen poikansa Thorim saakin sitten jännittävän artefaktin…

Hidden Truths -kampanja, 22.5.2019


Fantasiapeleissä on pyörinyt nyt keväällä pitkähkö karttakampanja, jota itsekin olen päässyt pelaamaan kolmen pelin verran. Ensimmäisestä pelistä en nyt löytänyt mitään kuvamuistoja tähän hätään, vaikka jonkun kuvan joskus otinkin. Pelasin Jorman Flesh Eater Courts -armeijaa vastaan Fyreslayereilläni ja hävisin. Kahdesta aarteesta taisteltiin, ja näytti pitkään ihan hyvältä, mutta kun en saanut niitä vastustajia hengiltä. Tai sain, mutta sitten taas heräsivät henkiin. Ja kun saivat ensin hyökättyä minun puolelleni ja vallattua minun puolen aarteeni, niin heti perään loitsivat lisäjoukot omalle puolelleen aarteen päälle. Tein kyllä vähän hölmöjä ratkaisuja, samoja virheitä kuin aiemminkin, joista olen koittanut ottaa opiksi. Paraskin Jervis…

Lähtöruudussa

Kaaoksen petoja

Toinen peli oli massiivinen kuuden pelaajan peli, kolme pelaajaa molemmin puolin tuhannen pisteen armeijoin. Meidän puolella Järjestystä edustivat minun Fyreslayerini, Markon Stormcastit ja Yannin ihmiset. Vastassa oli Samin ja Marcon Khornen kätyreitä ja Jarnon Skaveneita. Lähdimme vähän kyttäillen ja varovasti peliin, koimme hyviä hetkiä, mutta olimme lopulta aika pitkällä takamatkalla. Keskityimme ehkä vähän vääriin asioihin ja laitoimme joukot alunperinkin vähän huonosi. Saimme kuitenkin hyvän kirin ja hävisimme lopulta vain 49-45. Moninpeli ei oikein vakuuttanut, kuusi tuntia siinä meni, kun liikkeistä piti neuvotella eikä yhtäaikainen siirtely ja taistelukaan oikein lähtenyt liikkeelle, kun kaikkea piti koko ajan seurata. Toki siinä oli sääntöselvittelyjä ja muuta. Oma peli ei mennyt kovin hyvin, tein edelleen samoja virheitä ja hitaasta pelistä johtuen mielenkiintokin ehti vähän lopahtaa lopussa.

Taistelun tuoksinaa

Hyökkäysrintama

Kolmas pelini kampanjassa oli jälleen Fyreslayereillä ja tälläkin kertaa vastassa oli Jarnon Skavenit. Nyt taistelimme kuudesta aarteesta. Lähdin aggressiivisesti liikkelle ja sainkin etulyöntiaseman. Tällä kertaa en tehnyt samoja virheitäkään, kolmas kerta toden sanoi. Tosin vastapuolen heittämät loitsut vähän sotkivat pasmoja, kun pakottivat liikkumaan (ja haavoittivatkin siinä sivussa). Toki vastapuoli kärsi loitsuistaan itsekin, kolme kertaa neljästä tuli loitsunopista 13… Pari kierrosta ennen loppua peli oli käytännössä selvä, mutta päätimme jatkaa, kun aikaa oli. Hetkeä myöhemmin totesimme, että onhan tässä vielä vaikka mitä mahdollisuuksia, kun muistimme että pisteitä sai kuitenkin molempien pelaajien vuorojen päätteksi ja oma armeijani oli käytännössä pyyhkäisty pois. Ihan loppuun asti sai nopanheittoja jännittää, mutta niukka voitto sieltä lopulta tuli.

Kampanja itsessään on edennyt tasaisesti, viimeinen kierros on nyt menossa ja vaikka alueita on vallattu ja menetetty, niin tilanne on periaatteessa sama kuin alussakin. Jännityksellä odotamme, miten lopulta käy. Itse en ehdi enää peleihin osallistumaan, mutta onneksi kampanjaan voi vaikuttaa myös maalaamalla ja ostamalla.

Vanhaa tavaraa, 19.3.2019


Gorkamorka & Inquisitor

On ollut tarkoitus kirjoittaa tänne, mutta kaikenlaiset kiireet ja sairastelut ovat vaatineet veronsa. Niinpä saatte taas tyytyä tylsään ostoslistaukseen, vaikka pelatuista peleistä ja maalatuista figuista olisikin varmasti mukavampi lukea.

Muutama metallifigu

33 euroa ja postikulut meni noihin kirjoihin, jotka Facebookin Figukirppis-ryhmästä hankin. Eli siis Gorkamorkaan sääntöjä ja muuta, samoin kuin Inquisitoriin. Ei ole luettava ainakaan loppumassa kesken, ehkä joskus jopa vähän pelaisikin noita.

Mutta eipä se maalattavakaan taida loppua. Ylemmän kolmikon (ja muutaman vanhan 40K:n kolmosedikan aikaisen raunion) ostin Fantasiapeleistä viime viikolla ”oman tunnon mukaan”-hinnoittelulla, kun joku harrastaja oli kiikuttanut vanhat figunsa sinne ja kertonut tekemään niille mitä parhaaksi näkevät. Myyvät siis pois ja ostavat rahoilla lisää maastoa pelipöydille. Maksoin sitten näistä ehkä vähän reilummin.

Epäkuolleiden sankareita

Ja sitten vielä huuto.netistä hankittuja metallisankareita. Näitä epäkuolleita kerääntyy pelottavaa tahtia nurkkiin… Näistä neljästä taisin maksaa 16 euroa ja postit, eli jonkun neljä euroa kappaleelta. Ei mitään mahdottoman halpaa, mutta ei nyt niin kallistakaan. Sattui tällä summalla jäämään käteen. Pienehköjä ostoksia, mutta kun laskee näitä ostoksia taas yhteen, niin kyllä siinä kuukausibudjetti taas paukkuu…

Puffingtonin vaaliselkkauksia, 10.1.2019


Kiltatalon seutua

Puffingtonin Oldentownissa hiljaittain olleet vaalit eivät menneet ihan käsikirjoituksen mukaan. Toki vaalit pidettiin ja ääniä annettiin, mutta välittömästi ensimmäisten tulosten julkistamisen myötä esitettiin väitteitä vaaliivilpeistä ja ehdokkaiden pätevyydestä ja ylipäätään oikeudesta olla ehdokkaana, saati tulla valituksi. Näitä byrokraattisia kiemuroita ja uudelleenlaskentoja on tehty viime aikoina runsaasti. Myöhään tiistai-iltana tarkistuslaskennan tulokset julkaistiin pienin muutoksin ja politiikan teko saa jatkua totuttuun tapaan. Sitä ennen käytiin kuitenkin mielenkiintoinen tapahtumasarja, joka ehkä osaltaan vaikutti lopulliseen tulokseen.

Äänestysuurnia oli kerätty säilöön muun muassa Kiltatalolle, jossa osa ääntenlaskusta tapahtui. Hieman ennen tulosten valmistumista saatiin kuitenkin kuulla epämiellyttävä huhu – osa vaaliuurnista oli luultavasti kadonnut tai varastettu. Välittömästi tästä kuultuaan Tchednik komensi militiansa (tai mitä siis Kornin, muut kun olivat toipilaina) haravoimaan Kiltatalon lähiseutuja johtolankojen toivossa ja otti itsekin Jonesyn mukaansa iltakävelylle samoille tienoille.

Pian jo saatiinkin lisätietoa mahollisista uurnista ja niiden viimeisistä havaintopaikoista. Samaan aikaan saatiin kuulla, että jonkin sortin rääsyläisjoukko oli aiheuttamassa pakokauhua villikoirineen samoilla nurkilla. Kunnon kansalaiset pakenivat sisätiloihin, mutta jotkut uskaltautuivat kurkistamaan ulos ja väittivät nähneensä kirkasvärisiä demoneita, jotka hyökkäilivät rääsyläisjoukon kimppuun. Tchednik itse ei moisia huomannut, vaikka joidenkin silminnäkijöiden mukaan nämä ”demonit” olisivat häntä auttaneet. Pelokkaiden ihmismielten ja rääsyläisten taikojen piikkiin Tchednik itse laittoi nämä puheet.

Lopun alkua ilmassa

Useita rääsyläisiä ja villikoiria saatiin nujerrettua, mutta niin päätyi katukivetykseen myös Korn ja Jonesy, jotka kuitenkin ovat toipumaan päin. Rääsyläiset keräsivät omansa kaiketi pois, eikä demoneistakaan näkynyt vilaustakaan, kun etsintöjä lopulta tehtiin. Tchednik kertoi lyhyesti oman näkemyksensä, miten Jonesy oli riistänyt itsensä irti ajaakseen rääsyläiset ja villikoirat pois ja miten hän itse oli kepillään huitonut muutamia villikoiria ja rääsyläisiä kauemmaksi. Yhden vaaliuurnankin hän onnistui löytämään, mutta se oli valitettavasti pahasti kärsinyt ja mahdollisesti osa äänistä oli kadonnut. Ainakin tarkistuslaskennassa Michael Jackalsson, luonnon ja Sylvaneth-yhteistyön puolestapuhuja, jäi valtuustopaikkojen ulkopuolelle, vaikka aluksi olikin vahvasti menossa läpi. ”Olemattomia ääniä ei valitettavasti voida laskea, eihän sitä tiedetä, että oliko niitä edes oikeasti olemassa”, totesi Tchednik kuivasti. Muitakin muutoksia tarkistuslasketa toi tullessaan, käykääpä vaikka lukemassa tuoreesta Puffington Postista.


Treasure Hunttia pelattiin siis Blardah’s Boner Brothersia vastaan. Aloitin pelin, mutten löytänyt vielä uurnia (aarteita). Omalla vuorollaan Blardahin porukka löysi yhden ja koitin sinne päästä vähän sotkemaan uudella Screamerilläni, mutta ei 3 hyökkäystä ja 3 haavaa kovin pitkään kestänytkään. Keskellä kenttää käytiin suurempi taistelu, jossa Blardahin pojat saivat aika kunnolla kuokkaan, mutta kärsin toki itsekin vähän. Löysin myös itselleni uurnan. Pelin loppupuolella Blardahin pojat löysivät toisenkin ja omalla viidennelläni en sitten enää voinutkaan voittaa. En pystynyt mitenkään liikkumaan siten, että olisin voinut löytää lisää uurnia tai riistää niitä vastustajilta – kaikkien tappamisesta puhumattakaan. 2-1 päättyi siis peli ja kustakin uurnasta sai sitten antaa/poistaa ääniä vaaleissa. Todettakoon, että vaikka molemmilla olisi ollut pisteitä suurempiinkin joukkoihin, ei kummallakaan ollut maalattuna/koottuna riittävästi figuja ja edellisten kahinoiden vammatkin vähän häiritsivät. Kun jalkeilla oli molemmilla aika tasapäiset joukot, niin pelattiin sitten niillä ilman sen suurempaa stressiä. Intoilin kovasti uuden Screamerini kanssa, olisi pitänyt käyttää sitä vähän varovaisemmin, mutta ehkä ensi kerralla sitten osaan.

Irtolaiset riesana Puffingtonissa, 5.12.2018


Viime viikon maanantai oli jälleen tapahtumarikas päivä Puffingtonissa. Tchednik oli valikoidun kaartinsa kera tutustumassa kaupungin rajoilla sijatsevaan pakolaisleiriin, jonka tilasta ja kelpoisuudesta oli viime aikoina riittänyt puhetta. Näin vaalien alla oli hyvä käydä vähän tutustumassa paikkaan, tehdä omia päätelmiä ja valita vaaleissa sitten sopiva ehdokas.

20181126_180510.jpg

Alkuasetelma

Tchednik kaartineen hajaantui tutustumaan eri paikkoihin, Tzessna lähti tarkastamaan leirin päärakennusta ja loput jäivät tutkimaan pientä metsikköä ja sen tuomia uhkia ja mahdollisuuksia leirin laitamilla. Minkäänlaista keinovalaistusta ei tällaisessa paikassa luonnollisestikaan ole, joten päivän taittuessa iltaa kohden hämärä laskeutui nopeasti. Pian ympäriltä alkoi kuulua myös merkillisiä eläinten ulvahduksia, niitä tuntui tulevan vähän kaikkialta. Osa huudoista oli eläimellisiä, osa jotain vielä erikoisempaa. Tzessna törmäsi pariin outoon petoon rakennuksen kulmalla ja lyhyen taistelun jälkeen tuupertui tajuttomana maahan.

20181126_183210.jpg

Tchednik pulassa

Korn ja Nhur kohtasivat ainakin yhden villipedon ja jotain muuta, jonkun luonnottoman pedon. Tchednik pyrki pitämään etäisyyttä näihin tuntemattomiin kauheuksiin, mutta pimeässä se oli vaikeaa. Yhtäkkiä hänkin oli kasvokkain jonkun kanssa – oliko se villipeto, haavoittunut koira vai jokin muu kammotus, sitä hän ei tiedä. Verenhimoisena se ainakin kävi kimppuun, samoin teki kaartilaisten päälle käyneet pedot.

20181126_183218.jpg

Kova kohtalo

Puffington Muffins & Puddings Militia oli selvästikin joutunut kieron väijytyksen kohteeksi, sen verran taidokkaasti sankarimme saatiin satimiin ja eroteltua toisistaan. Kaikki selvisivät lopulta hengissä, vaikka suurempiakin ruhjeita toki saatiin. Petojen karjaisut ja taistelun äänet saivat houkuteltua valppaat kaupungin vartijat paikalle ennen kuin mielipuoliset pedot ehtivät tehdä surmatöitä. Tällainen pöyristyttävä tilanne aivan kaupungin muurin tuntumassa oli luonnollisesti järkyttävä tavalliselle leipurille ja hänen apumiehilleen. Tzessna arveli saaneensa yhden hullun koiran, vesikauhuisen villisian tai minkä lienee hengiltä, mutta väijyttävät varmaankin veivät ruumiin tai pahasti haavoittuneen mukanaan, sillä paikalta ei löytynyt kuin verijälkiä.

Tzessna ja Nhur joutuvat pidempään vuodelepoon, kertoi leipomon omistaja, mudassa ryvettynyt herrasmies Tchednik. Heitä korvaamaan värvätään kuitenkin uusia miehiä ja kaartia vahvistettaneen muutenkin, jotta tämänkaltaiset verilöylyt eivät pääse toistumaan ja kaupunkilaisten leivostensaanti kyetään turvaamaan.


Pelasin siis Blardah’s Boner Brothers -ryhmää vastaan taistelun Refugee Campissa, jonka tämän taistelun ajaksi sovimme 40 pisteen alueeksi, koska kampanjan alussa olin epähuomiossa pelannut pari peliä väärillä pisteillä. Vastapuoli oli tästä huolimatta edellisestä taistelusta niin huonosti toipunut, että hän sai silti peräti 5 uusintaheittoa tasoitukseksi, jotka hän toki kaikki ehti käyttämään ja osan jopa hyödyllisesti. Skenaario ripotteli pienet joukkomme ympäri lautaa, mutta tämän jälkeen olin vielä melko luottavainen, kolme neljästä oli kutakuinkin samassa paikassa ja valmiit lyömään vastustajia. Sain yhden pedoista hengiltä nopeasti, mutta Tzessna ei kestänyt enää seuraavaa uhkaa ja kaatui. Korn ja Nhur eivät kauaa kestäneet hekään ja Tchednikin ajauduttua lähitaisteluun hänkään ei kauaa kestänyt. Viime hetkillä oli vielä mahdollisuuksia saada vastapuolikin hajoamaan (eli tappaa vähintään puolet), mutta en siihen kyennyt ja omista kaatui lopulta siis kaikki. Murskatappio siis ja pari soturia jättää ensi pelinkin väliin. Mainetta ja kunniaa tuli, mutta ei muuta. No, niillä pääsee aika pitkälle.

Ensimmäinen pala Puffingtonia hallussa, 7.11.2018


Tähän ensi alkuun Puffington Muffins & Puddings Militian tuorein jäsen, Tzessna. Hän johtaa kaartia, Chaos Warrior Champion noin niin kuin teknisesti. Tzeentchin merkkikin, vaikka ei sillä hirveästi merkitystä näissä peleissä.

Champion of Tzeentch

Tzessna, Puffington Muffins & Puddings Militian komentaja

Alkuasetelma

Demoneita tunkee kaikkialta…

Maanantai-iltana kohdattiin taas Puffingtonissa, PMPM kohtasi uransa alkutaipaleella olevan The Guild of the Dead, That Live -ryhmittymän. Käytännössähän tapahtumasarja kulki niin, että PMPM:n kovanahkainen kaarti oli turvaamassa arvolähetystä Ashensquaren laitamilla. Samaan aikaan Tchednik oli pelastamansa kulkukoiran, Jonesyn, kanssa iltakävelyllä. Kaduilta ja kuljilta kuului jotain metakkaa, kirkaisuja, välähdyksiä ja huutoja. Tummia hahmoja säntäilemässä, ikään kuin lentäen, sekä muutamia vaaleampia ja värikkäämpiä hahmoja, sinisiä ja vaaleanpunaisia ehkä. Arvatenkin joku käsirysy oli meneillään ja kulkukoiran vietit saivat Jonesyn riuhtaisemaan itsensä irti.

Kohtalokas kohtaaminen

Kuului murinaa ja lisää huutoja. Kun Tchednik pääsi taas rakkaan koiransa luo, se makasi henkitoreissaan maassa. Joku tuntematon tumma eukko kyykisteli koiran ympärillä ja sähisi. Tchednikin kumartuessa katsotaan koiransa tilaa, tuo puolihullu eukko huitaisi häntä. Lyönti satutti pahasti arvon leipomonomistajaa, mutta myös eukko loukkasi itsensä lyödessään – lyönti kun osui Tchednikin uusimpaan koruun, jossa sattui olemaan terävät reunat. Refleksinomaisesti Tchednik puolusti itseään ja huitaisi kävelykepillään sähisevää ja kuolaavaa eukkoa. Kumea kolahdus tarkoitti, että isku oli osunut luuhun ja eukko häipyikin epäselvästi rääkyen pimentoihin, joista oli tullut.

Tchednik jäi hoivaamaan koiraansa ja samaan aikaan lähetystä kuljettaneet vartijat kulkivat rauhassa katua pitkin kohti päämääräänsä tarkistettuaan, ettei pomolla ollut enää mitään hätää. Kaikenlaisia asioita jäi luonnollisesti yön pimeydessä epäselväksi, mutta sekä koiran saamat haavat että Tchednikin vammat kertovat korutonta kieltään siitä, että kaduilla ei ole välttämättä enää turvallista kulkea hämärissä.


Tapahtumapaikkana oli siis Puffingtonin Ashensquare ja tehtävänä Fragile Cargo, jossa minä olin tavarankantajana. Vastapuolen koko oli 30 renownia, minulla 46 (tai 47, kun laskin pisteet oikein). Sinällään oletettiin alussa pelin olevan minun heiniäni, mutta ei se ihan niin yksipuolisesti mennyt. Siniset ja vaaleanpunainen kauhuni vaihtoivat nopeasti ajasta ikuisuuteen eikä Jonesy-koirakaan kauaa kestänyt tosipeleissä. Tchednikkin oli päästä hengestään, mutta pelastui täpärästi. Ja sitten kun edellisestä tehtävästä saatu Other Trickster’s Shard toimi ja lyönti osui perille, niin vastapuoli oli nopeasti hengetön. Viimeinen vihulainen pääsi lähti kauhuissaan pakoon. Toki Tzessna päästi yhden piruparan päiviltä myös.

Ylivoimasta johtuen voitto ei ollut yllätys, mutta olisi voinut käydä toisinkin. Työ ja tuska olisi ollut saada arkku kannettua perille, joten vastustajan tuhoaminen oli oikeastaan ainoa keino. Molemmilla oli joukot vähän hajallaan, mutta onnistuin lopulta nitistämään vastustajan. Toki tässä auttoi se, että unohdimme Underdog-bonukset kokonaan, jotka olisivat voineet kummasti auttaa esimerkiksi vastapuolen heittäessä ykkösiä haarniskaheitoissaan…

Mutta näin mentiin, ensi kerralla sitten taas sääntöjä paremmin hallussa, toivottavasti. Joukon koko kasvoi 10 pistettä ja nyt kun laskin Pink Horrorin arvonkin uudestaan, niin 9 pistettä täytyisi maalata lisää, jos pääsee maksimiarmeijalla ensi kerralla pelaamaan. Healing Potion tarttui lisäksi matkaan sekä tietysti tuo Ashensquaren valtausmerkintä.

Pari raunioseinää ja kääpiömuuria

Azyrite Ruins, Creeping Vines

Loppuun vielä vähän Age of Sigmar -henkistä maastoa, pari Azyrite Ruinia lisää, tällä kertaa melko ruskean värisinä. Kokeilin Army Painterin Fur Brown -sprayta näihin, ja hyvin toimi. Runsas Agrax Earthshade ja Zandri Dustilla kuivaharjausta, niin tuli valmis. Eikä näytä enää samalta muovilta, mitä tuli paketista. Lisäksi koristeeksi pari ruohomätästä sekä kolme köynnöstä Creeping Vines -paketista. Hyvin kesti maalaus taivuttelua, mutta kaksi kolmesta meni kuitenkin poikki liimausvaiheessa. Runsas pikaliima köynnöksissä ja sormissa saattoi tähän vaikuttaa, ensi kerralla täytyy olla varovaisempi.

Kääpiömuurin pätkä on vanhasta Fantasy Battle -laatikosta. Kuvissa se kiiltää aika pahasti johtuen siitä, että päällä on kiiltävä lakka. Odottelen taas sopivia ilmoja, että pääsisi sprayaamaan päälle mattalakkakerroksen. Mikään kovin ihmeellinen tästä ei tullut, mutta se on pyörinyt aika pitkään puolivalmiina tuossa pöydällä, oli mukava saada se siitä pois.

Hämmästyttävästi keskeneräisiä figuja ei ole nyt juuri lainkaan, seuraavassa kirjoitelmassa esittelen taas tuoreimpia maalauksiani, kun ne eivät tähän yhteyteen ihan täysin sovi.

Puffingtonissa pölisee, 24.10.2018


Saimme viimein sunnuntaina Puffington-kampanjamme käyntiin, jota on jo kesästä asti suunniteltu Firestorm-kampanjan jälkeen. Tällä kertaa mennään Skirmish-säännöillä, toki mukana hieman omia sääntöjä ja tietenkin kartta. Puffington on kaupunki Petojen maailmassa, mutta kaupunki itsessään on aika pitkälti ihmisten (ja ihmisten kaltaisten) kansoittama. Tällä kertaa meitä on viisi pelaajaa, itse jatkan sekalaisella Chaos-armeijalla Tzeentchin komennossa, mutta toki aivan uusin figuurein. Puffington Muffins & Puddings Militia on saanut nimensä leipomosta, jonka omistaa arvoituksellinen herrasmies nimeltä Tchednik. Koitan myöhemmin valoittaa taustoja enemmänkin, mutta tähän hätään laitan vain linkin kampanjasivullemme: Puffington-kotisivu

Kaupungin rajalla, varastojen lähellä käytiin ensimmäinen kohtaaminen

Tarkoituksenamme on pelata aika pitkälti kaupunkimiljöössä, mutta rakennustyöt ovat vielä hieman kesken, joten turvaudumme luoviin ratkaisuihin. Ensimmäinen kohtaaminen oli minun ja Eetun ei-kuolleiden joukkojen välillä Warehouses-korttelissa kaupungin rajalla, jossa on jo vähemmän järjestäytynyttä arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua. Skenaarion löysimme Blasted Hallowheart -laatikosta, In to the Dark -nimeltään. Minä otin puolustajan roolin ja Eetu koitti siis saada kaksi salaperäistä arkkua kannettua kaupunkiin päin. Ensi alkuun meni ihan mukavasti (tai siis sääntöjä ynnä muuta jouduttiin muistelemaan ja miettimään, mutta pelitapahtumat olivat suosiollisia), mutta lopulta koko kolmen hengen osastoni kaatui maahan kutakuinkin samaan aikaan. Vastustajan komentaja onnistui lyömään Tchednikin maahan.

Pientä menestystä ennen alamäkeä

Voitto meni siis Eetulle, samoin tietenkin pisteet. Taulukosta heitimme molemmille lisää pisteitä, mutta ei sen kummempaa. Court of Blardah sai kuitenkin siis merkkinsä kampanjakarttaan ja ensimmäisen voittonsa. Omat joukkoni kokivat pienen kolauksen, kun toinen sinisistä kauhistuksistani pakeni sen verran syvälle Warpin syövereihin Kaaoksen maailmaan, ettei häntä saatu manattua esiin seuraavaan tehtävään. Onneksi minulla oli kuitenkin lisäjoukkoja katsottuna ja sain kuitenkin sen verran pisteitä, että sain vahvistuksia.

Ashensquare, toisen kohtaamisen paikka

Toinen kohtaaminen tapahtui melkeinpä heti perään Ashensquarella. Ei-kuolleet olivat saaneet jotain kannettua kaupunkiin muilta salaa, mutta täältäkin näyttäisi jotain löytyvän. Tai huhuja ainakin oli, eipä Puffington Muffins & Puddings Militia ja Usher’s Unofficials muuten olisi samaan aikaan päätynyt. Kaupungin katujen turvallisuuteen kiihkeästi suhtautuvat kansalaisjärjestöt ottivatkin lopulta yhteen pienoisen kahakan merkeissä koittaen samalla löytää alueelta jotain arvokasta. Ensi alkuun PMPM oli niskan päällä etsinnöissä, mutta UU lopulta löysi ensimmäisenä jotain arvokkaana pitämäänsä. Käsirysyssä miehiä (ja muita vastaavia) kaatui puolin ja toisin, mutta huhuttu aarre jäi lopulta vaille ottajaansa, kun molemmat osapuolet vetäytyivät pois haavojaan nuollen.

Tämä päättyi siis tasan, kun yksi aarre löydettiin ja se oli lopulta tasavertaisesti molempien hallussa viimeisen vuoron taktisen vetäytymiseni myötä. Ei niitä kunniaikkaimpia hetkiä, mutta vältyin kuitenkin tappiolta. Pisteitä siis molemmille ja taulukosta vähän lisää vielä Usherin jengille. Aarretta ei kumpikaan saanut, taisin kertoa, mutta jotain mielenkiintoista ja oletettavasti arvokasta Tchednikin hihaan taisi kuitenkin kätköstä tarttua, sen verran keskittyneesti hän löytämäänsä korua tutkaili paluumatkalla…

Firestorm päätökseen, 4.7.2018


Firestorm-kampanja saatiin päätökseen komealla nelinpelillä. Sattumalta sattui kaikille pelaajille sopimaan vakiintunut keskiviikon pelipäivä viime viikolla vielä ennen AoS2-julkaisua, joten päätimme ottaa kampanjan päätteeksi nelinpelin. Loppu oli muutenkin lähellä, sillä minulla oli mahdollisuus kerätä kampanjan voittoon tarvittavat 30 pistettä. Toki kampanjan päätimme muutenkin päättää minun voitokseni, mutta päätettiin pelata loppupeli vielä.

Alkuryhmitystä

Kunkin armeijan koko oli reilu tuhat pistettä, noin 1200-1400. Valitsimme taistelutantereeksi hallussani olevan Eyes of Prismatikonin, joka soveltui hienosti taistelupaikaksi, olihan se käytännössä tärkein alue koko kartalla. Skenaario löytyi General’s Handbook 2017:sta, mutta jätimme secret objectivet pois, kun muutenkin oli kaikenlaista. Oma peli alkoi mennä jo heti aloituspaikan valinnasta pieleen… Haamut valitsivat alueensa ensimmäisenä ja minä toisena. Pyrin mahdollisimman kauas niistä, mutta samalla pelasin itseni aika kauas kohteesta, joka oli kentän keskellä. Mystinen metsä toisella pitkällä sivulla olisi ollut jälkikäteen ehkä parempi paikka, tuskinpa se metsä olisi hirveästi häirinnyt, kun olisi vaan tarkkaan sijoitellut joukkoni.

Taistelutanner

Lisäharmia toi se, että viimeisenä orrukit valitsivat alueen minun ja haamujen välillä, tehden aikamoisen hidasteen minun ja kohteen väliin. Toki he olivat myös kummitusten välissä, mutta silti. Avausvuorolla jäin sitten lopulta viimeiseksi vuoroon. Omalla ensimmäisellä vuorollaan orrukit saivat juoksutettua komentajansa kohteelle ja napattua sen kyytiinsä. Samaan aikaan iso osa armeijaa rynni minun kimppuuni. Ideani oli, että olisin omalla vuorollani laittanut nurglingit lähelle kohdetta ja siten hidastanut muiden pääsyä sen luokse. Se suunnitelma meni nyt pipariksi, kun orrukit jo olivat siellä. Sen lisäksi en päässyt kunnolla liikkumaan, kun orrukit olivat iholla kiinni. Oma ensimmäinen vuoroni menikin lähinnä siihen, että taioin, ammuin ja löin orrukkeja minkä kerkesin ja sainkin ne käytännössä putsattua. Toisella vuorolla pääsin sitten vähän nytkähtämään eteenpäin henkiin jääneiden orrukkien ja kuolettavan metsän hidastaessa menoani. Kolmannella vuorolla pääsin ensimmäisenä, mutta tällä vuorolla en juuri tehnyt muuta kuin juoksin kohti orruk-komentajaa ja kohdetta.

Demoninen metsä

Kolmannen kierroksen jälkeen jouduimme aikarajan takia lopettamaan pelin. Orrukit saivat pidettyä kohteen ja voitettua skenaarion, vaikka henkiin taisi jäädä vain kolme tai neljä orrukkia. Neljännellä kierroksella haamut ja kaaoksen joukkoni olisivat luultavasti piesseet orrukit hengiltä ja vähän toisiaankin. Oma pelini oli siis melko tylsä. Paljon odottelua, kun muut joukot taistelivat keskenään. Omilla vuoroillakaan ei ollut ensimmäistä lukuunottamatta juurikaan tekemistä, vain liikkumista eteenpäin ja muutama laukaus. Kolmannen kierroksen lopulla haamut tulivat kimppuuni, kun orrukkeja ei enää ollut ja skenaariossa sai pisteitä kohteen hallinnan lisäksi myös aiheutetuista vammoista.

Örkit putsattu

Orrukit siis lopulta voittivat ja minä jäin viimeiseksi. Eyes of Prismatikonin erikoiskortti ja altavastaajakortti jäivät molemmat käyttämättä, kun ajattelin, että tarvitsisin niitä vielä vuorolla neljä (tai viisi), mutta aika jäi kesken. Lopulta kuitenkin olin voittaja, kun pakasta nostamani glory-pisteet yhdessä taistelun jälkeen ostettujen lisäksi riittivät voittoon. Tarvitsin taistelun jälkeen siis nopasta vähintään kaksi rakennuspistettä, jotta saisin tarvittavat kortin ostettua ja juuri sen sainkin. Sain siis lopulta kasaan tasan 30 pistettä ja kampanjan voiton ihan oikeastikin. Eihän mun siis edes tarvinnut voittaa viimeistä peliä voittaakseni kampanjan, jonka muistin toistaa illan aikana usemmankin kerran. Nelinpeli oli pieni pettymys, mutta Firestorm-kampanja puolestaan erittäin miellyttävä kokemus. Tuli aika paljon maalattua figujakin tätä armeijaa varten, mutta vähän muutakin. Nyt on vähän takki tyhjä niin pelaamisen kuin maalaamisenkin suhteen eikä AoS2-julkaisu oikein helpota. Vaikka sinällään varmaan hyvä uudistus onkin, niin uuden opettelu ei juuri nyt oikein innosta. Maalauspöydän ääreen sentään olen taas päässyt.