Firestorm päätökseen, 4.7.2018


Firestorm-kampanja saatiin päätökseen komealla nelinpelillä. Sattumalta sattui kaikille pelaajille sopimaan vakiintunut keskiviikon pelipäivä viime viikolla vielä ennen AoS2-julkaisua, joten päätimme ottaa kampanjan päätteeksi nelinpelin. Loppu oli muutenkin lähellä, sillä minulla oli mahdollisuus kerätä kampanjan voittoon tarvittavat 30 pistettä. Toki kampanjan päätimme muutenkin päättää minun voitokseni, mutta päätettiin pelata loppupeli vielä.

Alkuryhmitystä

Kunkin armeijan koko oli reilu tuhat pistettä, noin 1200-1400. Valitsimme taistelutantereeksi hallussani olevan Eyes of Prismatikonin, joka soveltui hienosti taistelupaikaksi, olihan se käytännössä tärkein alue koko kartalla. Skenaario löytyi General’s Handbook 2017:sta, mutta jätimme secret objectivet pois, kun muutenkin oli kaikenlaista. Oma peli alkoi mennä jo heti aloituspaikan valinnasta pieleen… Haamut valitsivat alueensa ensimmäisenä ja minä toisena. Pyrin mahdollisimman kauas niistä, mutta samalla pelasin itseni aika kauas kohteesta, joka oli kentän keskellä. Mystinen metsä toisella pitkällä sivulla olisi ollut jälkikäteen ehkä parempi paikka, tuskinpa se metsä olisi hirveästi häirinnyt, kun olisi vaan tarkkaan sijoitellut joukkoni.

Taistelutanner

Lisäharmia toi se, että viimeisenä orrukit valitsivat alueen minun ja haamujen välillä, tehden aikamoisen hidasteen minun ja kohteen väliin. Toki he olivat myös kummitusten välissä, mutta silti. Avausvuorolla jäin sitten lopulta viimeiseksi vuoroon. Omalla ensimmäisellä vuorollaan orrukit saivat juoksutettua komentajansa kohteelle ja napattua sen kyytiinsä. Samaan aikaan iso osa armeijaa rynni minun kimppuuni. Ideani oli, että olisin omalla vuorollani laittanut nurglingit lähelle kohdetta ja siten hidastanut muiden pääsyä sen luokse. Se suunnitelma meni nyt pipariksi, kun orrukit jo olivat siellä. Sen lisäksi en päässyt kunnolla liikkumaan, kun orrukit olivat iholla kiinni. Oma ensimmäinen vuoroni menikin lähinnä siihen, että taioin, ammuin ja löin orrukkeja minkä kerkesin ja sainkin ne käytännössä putsattua. Toisella vuorolla pääsin sitten vähän nytkähtämään eteenpäin henkiin jääneiden orrukkien ja kuolettavan metsän hidastaessa menoani. Kolmannella vuorolla pääsin ensimmäisenä, mutta tällä vuorolla en juuri tehnyt muuta kuin juoksin kohti orruk-komentajaa ja kohdetta.

Demoninen metsä

Kolmannen kierroksen jälkeen jouduimme aikarajan takia lopettamaan pelin. Orrukit saivat pidettyä kohteen ja voitettua skenaarion, vaikka henkiin taisi jäädä vain kolme tai neljä orrukkia. Neljännellä kierroksella haamut ja kaaoksen joukkoni olisivat luultavasti piesseet orrukit hengiltä ja vähän toisiaankin. Oma pelini oli siis melko tylsä. Paljon odottelua, kun muut joukot taistelivat keskenään. Omilla vuoroillakaan ei ollut ensimmäistä lukuunottamatta juurikaan tekemistä, vain liikkumista eteenpäin ja muutama laukaus. Kolmannen kierroksen lopulla haamut tulivat kimppuuni, kun orrukkeja ei enää ollut ja skenaariossa sai pisteitä kohteen hallinnan lisäksi myös aiheutetuista vammoista.

Örkit putsattu

Orrukit siis lopulta voittivat ja minä jäin viimeiseksi. Eyes of Prismatikonin erikoiskortti ja altavastaajakortti jäivät molemmat käyttämättä, kun ajattelin, että tarvitsisin niitä vielä vuorolla neljä (tai viisi), mutta aika jäi kesken. Lopulta kuitenkin olin voittaja, kun pakasta nostamani glory-pisteet yhdessä taistelun jälkeen ostettujen lisäksi riittivät voittoon. Tarvitsin taistelun jälkeen siis nopasta vähintään kaksi rakennuspistettä, jotta saisin tarvittavat kortin ostettua ja juuri sen sainkin. Sain siis lopulta kasaan tasan 30 pistettä ja kampanjan voiton ihan oikeastikin. Eihän mun siis edes tarvinnut voittaa viimeistä peliä voittaakseni kampanjan, jonka muistin toistaa illan aikana usemmankin kerran. Nelinpeli oli pieni pettymys, mutta Firestorm-kampanja puolestaan erittäin miellyttävä kokemus. Tuli aika paljon maalattua figujakin tätä armeijaa varten, mutta vähän muutakin. Nyt on vähän takki tyhjä niin pelaamisen kuin maalaamisenkin suhteen eikä AoS2-julkaisu oikein helpota. Vaikka sinällään varmaan hyvä uudistus onkin, niin uuden opettelu ei juuri nyt oikein innosta. Maalauspöydän ääreen sentään olen taas päässyt.

Mainokset

Lisää firestormia, 20.4.2018


Firestormin päivittäminenkin on ollut vähän vaiheessa viime ajat. Vain yksi kirjoitelma kahden ensimmäisen taistelun jälkeen, muta koitetaan nyt vähän pikakelata.

Kolmas taistelu oli Järjestyksen joukkoja vastaan, sain ensimmäisen vuoron ja komentajani Zhik’Akoot-Cot yhdessä Great Unclean Onen kanssa onnistuivat taikomaan vastustajan kenraalin heti kättelyssä pois pelistä. Kun maagikin seurasi pian perässä, niin käsirysyksi meni sitten loppu. Komeettaa jälleen metsästettiin ja sehän tipahti keskelle kenttää. Jalkamiehet sinne nopeasti ryntäsivät, mutta yhtä nopeasti heidät saatiin pyyhkäistyä pois laudalta. Taistelupaikkana oli Tears of Fate, jonka saman tien linnoitin. Samalla sain kaksi voittopistettä lisää, kun valtakuntani oli vähintään kahden alueen kokoinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavaksi kohdattiin örkit Eyes of the Prismatikonissa, jossa kaaoksen joukot järjestelivät rituaalia alttarillaan. Orrukit pistivät pahasti hanttiin, mutta viime hetkien rutistus oli liian hento ja rituaali saatiin vietyä loppuun. Tämänkin alueen linnoitin ja keräsin jälleen pisteet vähintään kahden alueen kokoisesta valtukunnasta sekä lisäpisteen tuon kyseisen alueen voittamisesta.

Viides taistelu nähtiin etelämpänä, Khornen vahvistukset olivat tulossa, mutta epäkuolleet koittivat estellä. Pitkän taistelun jälkeen sain tapettua kaikki vastustajat, joka riitti voittoon varsinaisen tehtävän jäätyä puolitiehen. Lisäpisteet jälleen kahden alueen kokoisesta valtakunnasta. Neljän ottelun voittoputkessa olin hyvissä asemissa kampanjassa, kun nuo tavoitekortitkin olivat onnistuneet kivasti.

Kuudes taistelu oli vähän erikoisempi koitos, nimittäin kolminpeli. Erinäisten peruutusten myötä päädyimme tällaiseeen ratkaisuun Lifespringissä. Kaaoksen joukkoni aloittivat vähän niin kuin Järjestyksen ja Tuhon välistä ja jouduinkin jakamaan joukkojani vähän turhan paljon. Sainkin lopulta turpaani, mutta sain pari lisäpistettä kuitenkin valtakuntakorteistani.

Seitsemäs ottelu laittoi joukkoni jälleen Järjestyksen joukkoja, Thulen veljeskuntaa vastaan. Taistelupaikkana oli Caverns of Fulminax, josta koitimme etsiä aarretta. Aarre löytyi lopulta minun puoleltani aluetta ja tilanne oli aika hyvin hallinnassa. Sitten kuitenkin Zhik’Akoot-Cot ammuttiin tykillä kuoliaaksi Pyörteensä päältä ja aarre jäi vaille vartijaa. Samaan aikaan demigryph-ratsastajat pakenivat Great Uncleanin otteesta ja ravasivat täyttä päätä aarteen luo ja veivät voiton mennessään. Sain kuitenkin lisäpisteen onnistuessani tappamaan vastustajan komentajan.

Valitettavasti ainakaan tähän hätään näistä myöhemmistä taisteluista ei ole tarjota valokuvadokumentteja. — Muoks, paitsi nyt.

Firestorm-kampanjan alkutunnelmat, 20.2.2018


Päätimme tammikuussa aloittaa neljän pelaajan kesken Firestorm-kampanjan, kun sellainen laatikko nyt yhdellä pelaajalla oli ja kampanjamuotoinen pelaaminen meitä kiinnosti yksittäisiä otteluita enemmän. Otimme jokainen eri Grand Alliancen, minulle tuli Kaaos. Sen suurempia sääntöjä emme asettaneet, armeijaa, yksiköitä, komentajaa, kykyjä ja esineitä saa vapaasti vaihdella pelien välissä. Koska kaikki lähtivät kutakuinkin nollasta liikkeelle, mutta halu pelaamaan oli kova, muokkasimme perussääntöjä siten, että 1 joukkopiste tarkoittaa 50 armeijapistettä normaalin 100 sijaan. Alkupuolen pelit siis ovat kooltaan noin 600-900 pistettä, mikä siitä pikkuhiljaa kasvaa pelin edetessä. Jossain kohtaa muutamme 1 joukkopisteen vastaamaan 100 armeijapistettä, jotta saamme isompia pelejä, mutta sitä varten pelaajilla täytyy toki olla isommat armeijatkin sitten.

Zhik’Akoot-Cot, Tzeentch Magister

Oman armeijani komentajaksi valitsin vuoden vaihteen tienoilla maalaamani Tzeentch-velhon. Ajatus on tässä se, että aion käyttää yksiköitä sekaisin kaikista Kaaos-osastoista ja mikä muukaan kuin Tzeentchin velho voisi olla tällaista porukkaa ohjailemassa. Pelaaminen on toki sinällään hieno asia, mutta yksi ajatus tässä on myös saada ne yksittäiset yksiköt kaaos-puolelta maaleihin ja pelikentälle, tällaisessa Grand Alliance -listassa kun se onnistuu vaivatta. Suuri manipulaattori, joka lankoja vetelee, sai nimekseen Zhik’Akoot-Cot ja hän komeilee tuossa vasemmalla taidekuvassa Balewind Vortexinsa päällä.

Ensimmäisen taistelun alkuasetelma

Koko kampanjan ensimmäinen taistelu käytiin komentamieni kaaos-joukkojen sekä vastaan asettuneiden tuho-joukkojen välillä. Taistelupaikaksi valikoitui soinen alue kartan pohjoisalueella. Armeijaani otin Zhik’Akoot-Cotin lisäksi Great Unclean Onen, kolme nurglingia ja kymmenen petomiestä. Melko sekalainen seurue siis. Harmillisesti valmistautuminen oli huonoa ja unohdin Suuren Epäpuhtaan warscrollin kotiin (netistäkään sitä ei saanut), joten jouduin käyttämään siitä heikompaa versiota, joka löytyi Grand Alliance Chaos -listasta. Annoin siis aika paljon tasoitusta heti kättelyssä, mutta oma moka. Taistelun pelasimme Open War -korteilla, jotka laittoivat toisen osapuolen (minut) keskelle ja toisen nurkkiin. Sitten sijoitettiin neljä kohdetta laudalle. Tämän lisäksi kortit kertoivat, että taikominen oli helpompaa. Soinen maasto toi lisävärinsä antamalla molempien pelaajien asettaa ylimääräinen Deadly-maasto (tai siis piste, josta kuuden tuuman kantamalla kaikki oli Deadlyä). Melko vaikeaa maastoa siis. Tämän lisäksi minulla oli yksi Stratagem, jonka avulla sain sytytettyä yhden maastokappaleen tuleen pelin aluksi. Tästä asetelmasta lähdettiin liikkeelle, vastustaja sai ensimmäisen vuoron.

Taistelun tuoksinaa

Töppäilin joukkojen sijoittelussa laittamalla ne turhan kauas keskustasta (lähelle kohteita) ja turhan kauas toisistaan. Vastustajalla oli lisäksi hirviönmetsästäjäörkkejä, jotka saivat vielä strategista lisää. Kun Suuri Epäpuhtaani oli muutenkin heikko versio, niin hänethän teurastettiin jo ensimmäisellä vuorolla ennen kuin sai mitään aikaiseksi. Tämän jälken örkit maiskuttelivat loput yksikköni pois ja kolmannella vuorolla kenttä oli tyhjä. Zhik’Akoot-Cot onnistui pakenemaan örkkien kynsistä sukeltamalla suohon haavoituttaan pahasti.

Taistelun jälkeen sain toki reilusti rakennuspisteitä ja päivitin itselleni voimakkaamman kortin pakkaani sekä linnoitin aloitusruutuni. Aloitin myös seuraavan taistelun suunnittelun, se saisi luvan onnistua paremmin.

Toisen taistelun alkuasetelma

Toinen taistelu käytiin koillisessa rannikolla, jonne epäkuolleet olivat rantautuneet. Tähän taisteluun vaihdoin petomiehet Nurglen kaaossotureihin ja valmistauduin paremmin. Nyt oli tarvittavat säännötkin mukana. Käytimme jälleen Open War -kortteja. Tällä kertaa lähdimme vastakkaisista nurkista ja odottelimme kolmannella kierroksella tipahtavaa meteoriittia. Kiire oli kova, kaikki yksiköt juoksivat ja ryntäsivät tavallista nopeammin. Rannikolta oli mahdollista löytää taika-aseita, jotka purevat panssareihin paremmin. Aloitusvuoro meni jälleen vastustajalle. Käytin kaksi strategiapistettä siihen, että Suuri Epäpuhtaani vihasi yhtä haamujengiä, loput kaksi päätin säästää uusintaheitoiksi.

Lehtimetsän taistelu, räyhähengelle kyytiä

Vastustaja lähti rynnäköimään ja pääsikin hyökkäämään Suuren Epäpuhtaan kimppuun, mutta tällä kertaa iskut kestettiin ja lyötiin lujaa takaisin. Pari epäkuollutta yksikköä valui vielä laivoista ensimmäisellä vuorolla, kiertäen selustaani. Omalla vuorollani nurglingit ilmestyivät puolestaan vastustajan selustaan odottelemaan mahdollista meteoriittia. Kaaossoturit lähtivät selustaan kiertäneen bansheen perään. Suuri Epäpuhdas teki taikojaan ja löi epäkuolleita, Zhik’Akoot-Cot taikoi itselleen pyörteen, jonka päältä heitteli taikojaan. Suuri Epäpuhdas oli onneksi riittävän kova haamuryhmälle ja komentajalle ja lähti seuraavan yksikön kimppuun. Kaaossoturitkin saivat bansheen viimeisteltyä.

Lopputulos

Kolmannelle kierroksella meteoriitti tipahti keskelle pelikenttä ja kaikki lähtivät siihen suuntaan. Siinä main oli toki jo Suuri Epäpuhdas ja lauma haamuja. Kahden loitsijani taiat ja Suuren Epäpuhtaan lyönnit (ja parantumisvoima) riittivät kuitenkin siihen, että haamut saatiin tapettua (tai mitä niille nyt tehdäänkään) ja omista joukoistani jäivät kaikki henkiin.

Tällä kertaa oma taktiikkani toimi paremmin ja vastustaja ehkä liikaa hajautti joukkojaan. Hän myös taisi aliarvioida Suuren Epäpuhtaan kyvyt. Loitsijoideni taiat tekivät kovaa tuhoa, niihin eivät epäkuolleetkaan voineet sanoa juuta tai jaata. Aika lailla suunnitelmien mukaan meni, mutta näin murskaavaa lopputulosta en kuitenkaan osannut odottaa.

Taistelun jälkeen linnoitin kyseisen rannikkoalueen ja ostin pakkaani uuden kortin. Seuraavaksi olisi vastaan tulossa Järjestyksen joukot, mitäköhän niitä vastaan keksisi.

Lord Aquila taistelussa, 16.2.2018


Alkuasetelma

Tuossa pari viikkoa sitten tiistaina pelasin vuoden ensimmäisen Age of Sigmar -pelini. Oli kaikenlaista säätämistä pitkin kuukautta enkä peliinkään oikein saanut valmistauduttua kunnolla. Otin joukoikseni vanhan Lord Aquilan ja läjän kaaossotureita, jotka yhdessä muodostivat pataljoonan. Vastapuolella oli goblineita ja muita tuholaisia. Pelasimme Open War -korteilla, mutta enpä enää ihan tarkkaan muista että mitä sieltä tuli. Minulla oli altavastaajan kortti, mutta en ehtinyt/tajunnut käyttää ennen kuin oli liian myöhäistä. Jouduimme lopettamaan pelin kesken, mutta siinä vaiheessa lopputulema oli kyllä aika selvä.

Ison mörön kimpussa

Noppatuurini ei muistaakseni ollut kovin hyvä, mutta tuli sitä pelattua muutenkin huonosti. Pitkähkö tauko peleissä ja vähän väsynyt olo, niin tuli mitä tuli. Pari epäonnistunutta lyhyttä rynnäkköä ainakin tapahtui. Ei tästä pelistä hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa ainakaan omalta osaltani, kuten tästä lyhyestä kirjoitelmasta voitte päätellä. Tuleepa nyt kirjattua tänne, että tämmöinenkin peli on joskus tapahtunut.

Muutama kirja, 9.2.2018


Grand Alliance Destruction, Skaven Pestilens Battletome, Disciples of Tzeentch Battletome

Peliraporttejakin pitäisi kirjoitella, mutta kun niissä menee niin paljon aikaa, niin tiputellaan sitten näitä kulueriä. Nämä kolme kirjaa ostin viime viikolla Sotavasarasta ja tällä viikolla ne saapuivat postitse. Hintaa ei näille kertynyt kuin 20 euroa, joten melkoisen halvalla ne sain. Varsinaisestihan ehkä en juuri näitä tarvitse pelaamiseen, mutta kyllä lukeminen kiinnostaa aina ja onhan se mukava vähän tietää, että minkälaisia vastustajia sitä on liikkeellä.

Varsinkaan skavenit eivät ole oikein iskeneet omaan mieltymyshermooni enkä Destruction-armeijaakaan taida olla aloittamassa. Nykyörkit eivät miellytä esteettistä silmää ja vanhoja örkkejä voin maalata Oldhammeriin. Toki on tuolla varmaan jotain muutakin kuin örkkejä, joten ehkä joku kipinä iskee, kun kirjan jossain kohtaa saan selailtua läpi. Tzeentch-kirja on aavistuksen mielenkiintoisempi, onhan nykyisen Firestorm-kampanjani komentaja Tzeentch-Magister. Puhdas Tzeentch-armeija ei ole suunnitelmissa, mutta eiköhän tästä jotain mielenkiintoista löydy.

Skaven-kirja on kovakantinen, muut pehmeäkantisia. Ei tuota Grand Alliancea varmaan kovakantisena ole koskaan ollutkaan. Battletomet ovat olleet toistaiseksi kovakantisia (siis ne mitkä itse omistan), mutta eiköhän tuo pehmeäkin joukkoon sovi. Hyväkuntoisia kirjoja kaikki, hyvä jos on kertaakaan luettu, mitä vähän selailullani huomioin.

Age of Sigmar Skirmish -tunnelmia, 20.6.2017


Alkuasetelma

Viime viikon keskiviikkona pääsin kokeilemaan uutta Age of Sigmar Skirmish -peliä. Kyseessähän on siis Age of Sigmar pienillä muutoksilla. Kovin syvällistä analyysiä en pysty vielä antamaan, koska pelejä ei kertynyt kuin kaksi. Pelasimme 30 Renown-pisteen pelejä kampanjan mukaisesti kaksi ensimmäistä tehtävää. Molemmilla oli tosin vain 28 pisteen edestä joukkoja. Minulla oli Stormcast Eternaleja, Lord Relictor sekä 3 Liberatoria, joista yksi oli Prime. Vastassa oli Destruction-lista, joka koostui kolmesta Orrukista, en sen tarkemmin muista taikka osaa sanoa, että mitä olivat.

Katutappelu

Heittelimme skenaarion mukaisesti nopalla, että mille sektoreille figumme asettuvat. Vastustaja sai kaikki kolme yhteen ja samaan neljännekseen, minun joukkoni jakautuivat kahdelle neljännekselle, kuitenkin siten, että molemmat olivat vastustajan neljänneksen vieressä. Minulle annettiin aloitusvuoro, koska ensimmäisellä vuorolla ei tässä pelissä ainakaan ollut suurempaa merkitystä, kun kumpikaan ei oikein päässyt ampumaan taikka loitsimaan. Omalla vuorollani liikuinkin siis oikeastaan vain lähemmäksi. Vastustaja teki samoin, mutta pääsi jo lyömäänkin. Tuplavuoroa hän ei kuitenkaan saanut ja toisen vuoron aluksi sain ensimmäisen örkeistä hengiltä. Kolmannella vuorolla sain viimeisenkin örkeistä tapettua kärsimättä itse tappioita. Komentajani pelottava naamari toimi kertaalleen, örkkipomo ei pystynyt siis lyömään lainkaan. Vastustaja kuoli, minulla kaikki hengissä, joten Major-voitto minulle.

Toisessa pelissä oltiin aarteenetsintää viisi vuoroa. Hankalan maaston takia jäin alussa vähän huonoihin asemiin ja vastustaja sai vielä aloitusvuoronkin. Hän pääsikin ensimmäisenä penkomaan aarteita ja löysikin nopeahkosti yhden. Minunkin joukkoni pääsivät lopulta tositoimiin ja vaikken itse onnistunutkaan yhtään aarretta löytämään, niin sain vietyä vastustajalta hänen löytämänsä aarteen. Aarteita ei sen enempää löytynyt, joten kun viiden kierroksen jälkeen se oli minulla, niin tuli taas Major-voitto. Vastustajalle ei jäänyt henkiin kuin haavoittunut komentaja, minä suoriuduin jälleen ilman miesmenetyksiä muutaman haavan kärsineenä.

Tässä kohtaa on tosiaan vielä hankala sanoa kovin paljoa, pelasimme vain kaksi hyvin pientä peliä. Pienissä peleissä tuurikin korostuu, mutta jotenkin tuntuu, että minulla oli paljon kovemmat tyypit kentällä ja vielä enemmän. Joukkojen kehitystä emme kyenneet myöskään testaamaan, koska vain ensimmäinen pelin laskettiin viralliseen liigaan. Toinen peli oli vain harjoittelua. Seuraavalle kierrokselle tulee 10 Renown-pistettä lisää sekä mahdolliset bonukset noppataulukosta. Komentajani sai turhahkon kyvyn, jolla ykkösen Save-heitot saa heittää uusiksi – turhahko siksi, että Liberatoreillani tuo on kilpien takia jo muutenkin. Mutta ehkä seuraavassa pelissä on kentällä jotain, joille tuosta on hyötyäkin…

Mutta joo, varsin hauska ja kepeä peli, jossa maastoa olisi voinut olla vieläkin enemmän, vaikka lauta tuntuikin jo täydeltä. Ensi viikolla sitten toivottavasti uudestaan ja lisää. Jos luet tämän ja sinulla on jotain kokemuksia/kysymyksiä Skirmishistä, niin pistä rohkeasti kommenttia.