Ogroid Thaumaturge ja Tzeentch Flamers, 12.2.2020


Flamer of Tzeentch

Ogroid Thaumaturge

Tällaista kirjavaa sakkia tarjolla tällä kertaa, eli Tzeentchin demoneita sekä taikova taistelijakarju. Nämä maalasin jo tuossa pari viikkoa sitten vissiin. Lopulta menivät aika vauhdikkaasti lähinnä Contrast-väreillä, vaikka aika pitkään saivat alunperin odotella maalausjonossa, kun ei ollut oikein ideaa eikä varmuutta ideoinnin toimivuudesta. Lopulta luotin Contrast-maalien toimintaan ja tartuin toimeen ostettuani tuollaisen violetin tai pinkin sävyisen maalin. Vähän jouduin tuohon Thaumaturgeen laittamaan kultamaalia ja kuivaharjaamaan sinisiä osia vähän vaaleammiksi, jotta tuli hyvä. Tyytyväinen olen lopputulokseen, varsinkin kun miettii käytettyä aikaa. Contrast-maaleilla on kyllä aikansa ja paikkansa, näihin sopivat mainiosti.

Tzeentchin kirjava poppoo

Seitsemän Flameria

Selkä ja häntä

Sinertävää on

Nyt kun näitä valmiina katselee, niin huomaa, että näissähän on aikalailla selkeä kolmivärimaalaus, sininen, punainen ja keltainen, joka lähtökohtaisesti pitäisi olla aika toimiva värimaailma. Eipä siis ihme, että kirjavuudesta huolimatta näyttää ihan toimivilta.

Forbidden Power etenee, 22.10.2019


Odotellaan nurkan takana

Alkukesästä aloitettu Forbidden Power -kampanja on edennyt hiljakseen. Elokuun puolivälin jälkeen tuli pelattua yksi peli ja juuri pari viikkoa sitten taas toinen peli.

Kolmestaan tätä kampanjaa lähinnä pelataan, neljäskin pelaaja kävi kääntymässä yhden pelin verran, mutta jättäytyi sitten muiden kiireiden vuoksi pois. Omat pelit menevät melko lailla tuttua rataa. Esimerkiksi tuo elokuinen peli oli Tzeentchin kätyreitä vastaan, jotka taikovat ja ampuvat vimmatusti. Ennen kuin peli päättyy vuorojen puolesta, niin kääpiöarmeijani on pirstottu kappaleiksi. En oikein voi mitään taikomiselle ja oma ampuminen on hyvin vähäistä. Lähitaistelussa menee sitten paremmin, mutta kun niitä demoneita sikiää lisää, kun niitä tappaa. Näin kävi tässäkin pelissä, kovasti koitettiin jotain tehdä, mutta kuolo korjasi.

Demoneita kerrakseen

Vihollinen vastassa

 

 

 

 

 

Hyökkäys käynnissä

Kolmas pelaaja pelaa epäkuolleilla, lähinnä luurangoilla. Hänellä on hiukan taikoja, mutta ei lainkaan ampumista. Fyreslayer-kääpiöni juoksevat täysillä niitä päin ja pistävät kaiken kappaleiksi. Vaikka siinä on taikuutta vähän mukana ja periaatteessa nuokin sikiävät jonkun verran uudelleen eloon, niin ei silti luusta tunnu olevan lihakselle vastusta. Olen voittanut kaikki kolme peliäni luurankoja vastaan. Demoneita vastaan olen voittanut yhden kolmesta, ja se ensimmäinenkin peli oli hyvin tiukka ja vastustaja vielä vähän opetteli Tzeentchin juonia. Pieni otos toki, mutta vähän epämotivoiva kampanja tämä nyt on, vaikka kaikkea kampanjakivaa sinne on koitettu tunkea – pääosa on tietysti loitsuja, joilla minun armeijani ei tee mitään…

Taistelua

Semmoista, mutta koitetaan nyt kampanja pelata kunnialla loppuun, muistaakseni kuuden voiton myötä pääsee lopputaisteluun. Minulla ja demonipelaajalla on kummallakin 4 voittoa.

Voitonjuhlia

Forbidden Power 4, 2.8.2019


Alkuasetelma

Eteenpäin!

Keskiviikkona jatkoimme taas Forbidden Power -kampanjaamme. Vastaan tuli tutu Tzeentch-demonit, mutta tällä kertaa Meeting Engagement -säännöillä. Vähän kaikkea hakemista ja uutta ja ihmeellistä, mutta vanhaa tuttua Age of Sigmaria tämä toki silti oli. Toki vuoroja oli vain neljä, ja kun kaikki yksiköt eivät ole alussa laudalla, niin pelit muotoutuvat vähän erilaisiksi. Pisteitä sai vuoron päätteeksi se, jolla oli hallussaan eniten objektiivejä sekä se, joka oli ”tappanut eniten woundeja”, eli laskettiin kyseisellä vuorolla kuolleiden vastustajan figujen woundit yhteen ja verrattiin niitä.

Ensimmäiset taistelut

Sain valita aloituksen ja päätin sen pitää, mikä oli ehkä ensimmäinen virheeni pelissä. Vastassa loitsiva ja taikova armeija, minulla meleetä. Olisi varmaan pitänyt antaa vastustajan aloittaa ja kytätä mahdollista tuplavuoroa jossain kohtaa. Nyt vastustaja sai ammuttua yhden kääpiön kuolleeksi ja sai siitä heti pari voittopistettä. Pystyi myös liikkumaan nopeammin ja sai vallattua kaksi objektiiviä. Ja toki siihen tuplavuoro sitten, mutta se kääntyi ikään kuin edukseni, koska minulla oli aika tyhjä pöytä. Tasoittavallani sain vallattua toisen objektiivin ja tapettua vihollisia niin paljon, että tilanne tasoittui.

Vastustaja sai loitsuillaan ja ampumisella kurmotettua kolmosvuorolla, mutta sain pidettyä kaksi objektiivia, joten olin niukassa johdossa. Nelosvuorolle lähdin tasoittavalle aika vähillä joukoilla. Vähätkin joukot olivat huonoissa asemissa, koska kääpiöjalat nyt ovat vähän lyhyet ja kun lyhyeltä sivulta tullaan kakkoskiekan päätteeksi, niin kovin pitkälle ei pääse. Tappopisteissä en millään päässyt voitolla, mutta kaksi objektiivia oli mahdollista, vaikka toisella seisoikin demoneita. Ne vain pitäisi tappaa ja vallata se itse. Päätin ampua niitä, jotta lähitaistelu olisi sitten helpompaa. Kuolivat pirulaiset kaikki, kun Auric Hearthguardini ylitti itsensä – tai ainakin yllätti minut. Objektiivi oli nyt siis tyhjä. Mutta eipä minun komentajani magmadrothilla sinne mitenkään päässyt, kun ei rynnäkköä voinut minnekään tehdä. Ja etäisyyttä sinne oli kuusi tuumaa ja karva. Pisteet 12-7 siis vastustajalle.

Vähän tuli antikliimaksi olo, mutta olisi vaan pitänyt pelata paremmin. Toki Tzeentchin demonit olivat kovia ja Lord of Change tosikova loitsimaan, kun ei ollut mitään millä sanoa takaisin. Lisäksi Magmadrothit kuolevat vähän kevyesti, kun vastaan tulee ammuntaa ja mortal woundeja, niitä kumpaakaan kun ei saa edes heitettyä takaisinpäin kuuman laavan kera. Mutta näin tällä kertaa, aina ei voi voittaa, kolmen voiton putken jälkeen tuli nyt siis avaustappio.

Forbidden Power osa 3, 23.7.2019


Rynnäkköä odottaen

Kolmisen viikkoa sitten eteni tämä meidän Forbidden Power -kampanjammekin taas. Tällä kertaa vastapuolella oli sentään vähän muutosta, ei lyöty enää epäkuolleita ritareita ja luurankoja vaan Tzeencthin kätyreitä monissa eri muodoissaan. Minulla oli vanha tuttu Fyreslayer-porukkani. Skenaario oli mielenkiintoinen, kentällä oli kuusi objektiiviä, joita jälkimmäisenä vuorossa ollut pelaaja sai poistaa yhden kerrallaan toiselta vuorolta alkaen. Ja jokaisesta hallussa olevasta sai siis yhden pisteen.

Lähdin taas vähän turhan hätäisesti rynnimään, sain toki vallattua jonkun kohteista, mutta samalla Riimupoikani jäi keskelle kenttää ihan yksin henkiinheräävien demonien kanssa. Ja omalla alueella olleet kohteet jäivät keräämättä talteen. Lisäksi Magmadroth ei roiski laavaa saadessaan vahinkoa heitto- tai ampuma-aseista eikä loitsuista eikä lähitaistelussakaan, jos tulee kuolettavia iskuja. Ja niitä tuli, joten jäi kilpikin hyödyntämättä. Sain kuitenkin vastapainoksia itsekin jyrättyä aika tehokkaasti vastustajan joukkoja ja napsittua pois minun kannaltani sopivia kohteita.

Tyyntä myrskyn edellä

Ihan ongelmitta ei kuitenkaan edetty, vastapuoli sai toki myös silloin tällöin mahdollisuuden poistaa kohde kentältä. Hitaahkosti liikkuneet kääpiöni huomasivatkin tuota pikaa olevansa täydessä tappovalmiudessa aivan yksinään typötyhjällä kenttäpuoliskolla. Vastapuoli liikkui lentämällä ja kutsui uusia demoneita, joten peli kääntyi vastapuolen suuntaan. Sen verran kuitenkin oli kaikenlaista sählinkiä puolin ja toisin (osittain vastapuolen vanhahkon armeijakirjan kanssa, kun sai tulosteista etsiä oikeaa tietoa vähän väliä, osittain vastapuolen kokemattomuuden kyseisen armeijan kanssa ja osittain siksi, että näistä ja muista syistä peli venyi ja omakin keskittyminen herpaantui), että loppupuolella jouduttiin tekemään parikin ”eikunmäteenkinnäin”-siirtoa peruutellen äskeisiä tekemisiä, jotka vaikuttivat lopulta ihan pelin voittoon asti.

Suuri vastaan suurempi

Lopulta voitto tuli minulle yhden pisteen erolla juurikin noiden peruutteluiden avulla, kun unohdin (tai muistin väärin) jonkun olennisen jutun voittoehdoissa/pistelaskussa tai jossain muussa tärkeässä. Peli saatiin kuitenkin päätökseen, voitto irtosi vaikka lopulta kentällä oli vain kourallinen kääpiöitä.

Kolmas peli, kolmas voitto ja kolmas löytynyt Myrskyholvi. Voitosta tuli palkinnoksi myös yksi Endless Spell ilmaiseksi ja automaattisesti onnistuvana seuraavaan peliin, mutta kun ei ole loitsijoita armeijassa, niin eipä sitäkään pääse käyttämään. Jonkun liittolaisvelhon voisi toki värvätä, mutta katsotaan nyt…

Peli oli kaikesta sähläyksestä huolimatta kiva, joskin vähemmällä sähläyksellä ja peliajalla olisi ollut toki parempi. Mutta harjoituksen kautta eteenpäin.

Täydennysostoksia, 16.7.2019


Flamers of Tzeentch

Black Guard

Tämmöisiä tuli ostettua jo kesäkuussa, pari vanhaa metallista Black Guardia täydentämään yksikkö kymmeneen (jahka saan niitä siis maalattua) sekä seitsemän metallista Flamer of Tzeentchiä vahvistamaan joukkoja joskus sitten kun ehdin niitä maalaamaan. Eri myyjiltä nämä ostin, mutta hinnat olivat muistaakseni aika tarkkaan pari euroa per figu plus postit. Ei mahdottoman paha hinta siis.

Ensimmäinen pala Puffingtonia hallussa, 7.11.2018


Tähän ensi alkuun Puffington Muffins & Puddings Militian tuorein jäsen, Tzessna. Hän johtaa kaartia, Chaos Warrior Champion noin niin kuin teknisesti. Tzeentchin merkkikin, vaikka ei sillä hirveästi merkitystä näissä peleissä.

Champion of Tzeentch

Tzessna, Puffington Muffins & Puddings Militian komentaja

Alkuasetelma

Demoneita tunkee kaikkialta…

Maanantai-iltana kohdattiin taas Puffingtonissa, PMPM kohtasi uransa alkutaipaleella olevan The Guild of the Dead, That Live -ryhmittymän. Käytännössähän tapahtumasarja kulki niin, että PMPM:n kovanahkainen kaarti oli turvaamassa arvolähetystä Ashensquaren laitamilla. Samaan aikaan Tchednik oli pelastamansa kulkukoiran, Jonesyn, kanssa iltakävelyllä. Kaduilta ja kuljilta kuului jotain metakkaa, kirkaisuja, välähdyksiä ja huutoja. Tummia hahmoja säntäilemässä, ikään kuin lentäen, sekä muutamia vaaleampia ja värikkäämpiä hahmoja, sinisiä ja vaaleanpunaisia ehkä. Arvatenkin joku käsirysy oli meneillään ja kulkukoiran vietit saivat Jonesyn riuhtaisemaan itsensä irti.

Kohtalokas kohtaaminen

Kuului murinaa ja lisää huutoja. Kun Tchednik pääsi taas rakkaan koiransa luo, se makasi henkitoreissaan maassa. Joku tuntematon tumma eukko kyykisteli koiran ympärillä ja sähisi. Tchednikin kumartuessa katsotaan koiransa tilaa, tuo puolihullu eukko huitaisi häntä. Lyönti satutti pahasti arvon leipomonomistajaa, mutta myös eukko loukkasi itsensä lyödessään – lyönti kun osui Tchednikin uusimpaan koruun, jossa sattui olemaan terävät reunat. Refleksinomaisesti Tchednik puolusti itseään ja huitaisi kävelykepillään sähisevää ja kuolaavaa eukkoa. Kumea kolahdus tarkoitti, että isku oli osunut luuhun ja eukko häipyikin epäselvästi rääkyen pimentoihin, joista oli tullut.

Tchednik jäi hoivaamaan koiraansa ja samaan aikaan lähetystä kuljettaneet vartijat kulkivat rauhassa katua pitkin kohti päämääräänsä tarkistettuaan, ettei pomolla ollut enää mitään hätää. Kaikenlaisia asioita jäi luonnollisesti yön pimeydessä epäselväksi, mutta sekä koiran saamat haavat että Tchednikin vammat kertovat korutonta kieltään siitä, että kaduilla ei ole välttämättä enää turvallista kulkea hämärissä.


Tapahtumapaikkana oli siis Puffingtonin Ashensquare ja tehtävänä Fragile Cargo, jossa minä olin tavarankantajana. Vastapuolen koko oli 30 renownia, minulla 46 (tai 47, kun laskin pisteet oikein). Sinällään oletettiin alussa pelin olevan minun heiniäni, mutta ei se ihan niin yksipuolisesti mennyt. Siniset ja vaaleanpunainen kauhuni vaihtoivat nopeasti ajasta ikuisuuteen eikä Jonesy-koirakaan kauaa kestänyt tosipeleissä. Tchednikkin oli päästä hengestään, mutta pelastui täpärästi. Ja sitten kun edellisestä tehtävästä saatu Other Trickster’s Shard toimi ja lyönti osui perille, niin vastapuoli oli nopeasti hengetön. Viimeinen vihulainen pääsi lähti kauhuissaan pakoon. Toki Tzessna päästi yhden piruparan päiviltä myös.

Ylivoimasta johtuen voitto ei ollut yllätys, mutta olisi voinut käydä toisinkin. Työ ja tuska olisi ollut saada arkku kannettua perille, joten vastustajan tuhoaminen oli oikeastaan ainoa keino. Molemmilla oli joukot vähän hajallaan, mutta onnistuin lopulta nitistämään vastustajan. Toki tässä auttoi se, että unohdimme Underdog-bonukset kokonaan, jotka olisivat voineet kummasti auttaa esimerkiksi vastapuolen heittäessä ykkösiä haarniskaheitoissaan…

Mutta näin mentiin, ensi kerralla sitten taas sääntöjä paremmin hallussa, toivottavasti. Joukon koko kasvoi 10 pistettä ja nyt kun laskin Pink Horrorin arvonkin uudestaan, niin 9 pistettä täytyisi maalata lisää, jos pääsee maksimiarmeijalla ensi kerralla pelaamaan. Healing Potion tarttui lisäksi matkaan sekä tietysti tuo Ashensquaren valtausmerkintä.

Pari raunioseinää ja kääpiömuuria

Azyrite Ruins, Creeping Vines

Loppuun vielä vähän Age of Sigmar -henkistä maastoa, pari Azyrite Ruinia lisää, tällä kertaa melko ruskean värisinä. Kokeilin Army Painterin Fur Brown -sprayta näihin, ja hyvin toimi. Runsas Agrax Earthshade ja Zandri Dustilla kuivaharjausta, niin tuli valmis. Eikä näytä enää samalta muovilta, mitä tuli paketista. Lisäksi koristeeksi pari ruohomätästä sekä kolme köynnöstä Creeping Vines -paketista. Hyvin kesti maalaus taivuttelua, mutta kaksi kolmesta meni kuitenkin poikki liimausvaiheessa. Runsas pikaliima köynnöksissä ja sormissa saattoi tähän vaikuttaa, ensi kerralla täytyy olla varovaisempi.

Kääpiömuurin pätkä on vanhasta Fantasy Battle -laatikosta. Kuvissa se kiiltää aika pahasti johtuen siitä, että päällä on kiiltävä lakka. Odottelen taas sopivia ilmoja, että pääsisi sprayaamaan päälle mattalakkakerroksen. Mikään kovin ihmeellinen tästä ei tullut, mutta se on pyörinyt aika pitkään puolivalmiina tuossa pöydällä, oli mukava saada se siitä pois.

Hämmästyttävästi keskeneräisiä figuja ei ole nyt juuri lainkaan, seuraavassa kirjoitelmassa esittelen taas tuoreimpia maalauksiani, kun ne eivät tähän yhteyteen ihan täysin sovi.

Demoneita ja kanakoppi, 4.10.2018


Kanakoppi

Warbases Chicken Coop

Vihdoista viimein vähän valmiita maaalauksia, vaikka tuo kanakoppi onkin periaatteessa vanhempaa tuotantoa. Lisäsin sille kuitenkin tuollaisen pyöreän alustan, jolla se säilyy tukevasti paikallaan ja tikkaatkin pysyvät kunnossa. Sopii sitten kentällekin vaikka kohteeksi tai muuten vaan piristykseksi.

Tzeentch horrors

Sitten ihan uutta maalausta, kourallinen vanhoja metallisia demoneita Age of Sigmar -käyttöön. Tuolloin kun nuo on tehty, ei ole ollut erikseen figuja sinisille ja punaisille demoneille, vaan ne olivat kaikki samaa porukkaa vähän jakaantumisen eri vaiheissa. Pinkistä tuli vähän tumma ehkä ja muutenkin olisi voinut keskittyä enemmän, mutta oli jotenkin maalausmotivaatio hukassa silloin kun näiden kanssa painiskelin. Kyllä niistä ihan pelikelpoista tuli, joten ei sinällään hätää.

Blue & Pink Horrors

Alustojen kanssa on otettu taas askel eteenpäin, nyt on yhdistetty mutaa, ruohotupsua ja mukulakiveä. Mukulakiven osuus saisi ehkä olla vähän isompikin, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Mukulakivi on tuollaista kohokuvioista tapettia, jolla tein Fyreslayereiden alustat myös, mutta nyt laitoin sitä vain vähän alustan keskelle, niin reunat eivät pääse irvistämään.

Sinistä kauhua, 30.3.2018


Tzeentchin kätyreitä

Pahoittelut heti alkuun ja jälleen kerran siitä, että blogi on ollut luvattoman hiljainen ja sisällöltäänkin köyhää. Eikä se juuri kummemmaksi tämän kirjoituksen myötä muutu, mutta tulevaisuus näyttää hiukan valoisammalta, kun muut kiireet ovat hellittämässä. Tällä kertaa näytillä tuoreimmat maalaukseni, kymmenen Blue Horror -figua Chaos-armeijaani. Vähän tuli ehkä lättänä tuosta sinisestä, vaikka siinä on washin päällä kaksi kerrosta erisävyistä sinistä. Vähän olisi vielä jotain vaaleampaa ehkä tarvinnut, mutta ei tähän hätään löytynyt. Kuvat muuten otin ennen kuin muistin lisätä aluistoihin vähän ruohoa. Yksi kuva on vähän tumma, toinen taas vähän turhan kirkas, mutta ehkä niistä vähän jotain näkee.

Seuraavalla kerralla kirjoittelen toivottavasti jotain rästiinjääneitä taisteluraportteja luettavaksenne.

Sinistä kauhua

Blue Horrors

Maalauksiani, 22.3.2018


Tässä taas maalauksia kuluneelta runsaalta viikolta. Alkuviikosta sain valmiiksi kolmannen lippumiehen Numenor-armeijaani. Tämä jäi aiemmin kesken, kun loppui rakennustarvikkeet. Nyt sain sen vihdoin sitten valmiiksi. Muuten tämä oli jo tehty kaikinpuolin samaan aikaan kuin edelliset, mutta lipun maalasin vain. Nyt noita on kolme, eiköhän niillä pääse jo aika pitkälle.

Sitten maalasin tällaisen sillan, jonka ostin jo aikaa sitten Warbasesista, mutta en ole saanut aikaiseksi aiemmin. Tämä on siis 15-millin skaalaan, sopii siis niille venäläisille ajoneuvoille, joita maalasin vuosi sitten. Mukava oli tämän skaalan maastoa maalata, nopeasti valmista ja suhteellisen näyttävää.

 

 

 

 

 

Sitten vielä 10 Brimstone Horroria ja Fyreslayer Battlesmith Age of Sigmar -armejoihin. Nättejä tuli näistäkin. Horrorit maalasin ensin valkoisiksi, sitten keltaisiksi. Keltainen wash ja kuivaharjaus keltaisella. Kuivaharjaus kahdella eri oranssilla, kahdella eri punaisella ja lopuksi mustalla. Näin pienten figujen kanssa jaksoi väkertää, vaikkei toisaalta lopputulos ihan niin näykään. Sama menetelmä oli tuossa Battlesmithin ”lipussa.”

Ostin uutta ja vanhaa, 9.3.2018


Mithril Pukel men & Blue Horrors

Eilen tein taas hankintoja. Ostin Fantasiapeleistä Tzeentchin demoneita, jotta saan tuohon meidän Firestorm-kampanjaamme komentajalle hieman varmasti lojaaleja seuraajia. Toisekseen uskoisin niiden olevan melko nopeasti maalattavia, niin saisin ne tuonne Malign Portents -kampanjaankin vaikuttamaan maailman menoon.

Sen lisäksi sain kaverin kautta jokin aika sitten tilaamani Mithrilin alennusmyyntifigut, kourallinen pukel-miehiä sekä Lossarnachin ratsastavan kapteenin, Forlongin. Tarkoitus olisi siis saada tästä ratsastava komentaja aiemmin ostamilleni Lossarnachin kirvesmiehille, mutta täytyy katsoa vielä, että onko kokoluokka sopiva. Nuo Mithrilin figut maksoivat kaiken kaikkiaan noin 12 euroa.