Forbidden Power jatkui, 28.6.2019


Lähtökohta

Forbidden Power -kampanjamme sai jatkoa keskiviikkona. Thovik-Grminir kohtasi häijyt vampyyriherrat uudestaan ja lopputuloskin oli aika lailla sama kuin edellisellä kerralla. Pelasimme Guardian Spirits -skenaarion, jossa laudalla on peräti 10 maastokappaletta, joissa haamut voivat olla piilossa. Liikkumisen jälkeen voi maastonpaloista etsiä haamuja, jotka kertovat sitten tietä eteenpäin. Etsinnän voivat tehdä vain sankarit, jotka ovat maastopalan vieressä. Molemmilla puolilla oli vain kaksi sankaria, joten kovin helposti ei kummituksia oletettu löytyvän, vaikkakin se oli artefaktilla varustettuna helpompaa. Käytimme uuden General’s Handbookin maastosääntöjä, eli sijoittelimme ne kuuden tuuman päähän toisistaan ja heitimme niille ominaisuudet uudesta taulukosta ja muutenkin pelasimme 6×4-kokoisella laudalla.

Kääpiöt ryntäämässä taisteluun

Oma armeijani oli täsmälleen sama kuin edellisessäkin taistelussa, poislukien se, että Riimupojallani oli nyt mukanaan Kalpean Ritarin kilpi, jonka hän ensimmäisen taistelun jälkeen sai. Vastapuolikin taisi olla samanlainen, vaikka artefakti oli toki sinnekin löytynyt.

Ensimmäisen vuoro meni vastustajalle, joka tuli rohkeasti eteenpäin, kun haamuja kerran piti löytää eikä pitkän kantaman aseitakaan oikein ollut. Kahteen mahdolliseen haamukohteeseen hän pääsikin kiinni ja toisesta löysi haamun. Se oli vielä kiusallisesti melko takana, joten sinne pääsy ei ollut kovin helppoa. Onnistuin itsekin löytämään omalla vuorollani yhden haamun, joten pistetilanne säilyi tasaisena. Lopun alku oli kuitenkin ilmassa, kun kompastuin taas perisyntiini ja ryntäsin innokkaasti nopeilla magmadrotheillani taisteluun. He kylvivät hetken tuhoa, mutta sitten vastustaja pääsi hyökkäämään omilla ratsuillaan vastaan ja molemmat kärsivät pahoja vammoja.

Rynnäkkö

Rynnäkön jälkeen

Kolmannella vuorolla pääsin onneksi aloittamaan ja sain siis niin sanotun tuplavuoron, jota kovasti kaipasinkin. Sain rivini järjestykseen ja valita itse minne hyökätään. Sainpa jopa edettyä siten, että pääsin uusin mahdollisiin haamukohteisiin kiinni. Riimuisä oli toki jo poistunut paikattavaksi… Löysin sitten vielä toisenkin haamun (eli koko pelin kolmannen) ja pistesaldo alkoi kääntyä puolelleni (pisteitä sai siis kierroksen numeron verran per objektiivi).

Loppuhetkiä

Vastustajan kolmannella vuorolla hänellä oli enää yksi vampyyri laudalla, joka sekin saatiin hengiltä. Vastustajan armeija siis saatiin tuhottua täysin ja pisteitäkin kerättyä enemmän. Harmillisesti Riimupoika ei saanut viittä onnistunutta panssariheittoa (tai ehkä sai, unohdimme laskea jossain kohtaa), joten taso jäi nousematta. Palkinnoksi voitostani sain kuitenkin tuon tasonnousun, kun noppatulos suosi taulukossa.

Kaksi peliä, kaksi murskavoittoa. Jos seuraavassa pelissä pääsisi kokeilemaan armeijaa niitä Tzeentchin pirulaisia vastaan.

Mainokset

Forbidden Powers, 18.6.2019


GW:n uuden Forbidden Power -julkaisun myötä päätettiin sitäkin kampanjaa testata pienellä porukalla. Kolme kovapäistä lähti mukaan ilman mitään omia sääntöviritelmiä, eli ihan suoraan laatikon kampanjasäännöillä. Oma armeijavalintani oli Fyreslayers, joilla juuri pelasin tuota Hidden Truths -kampanjaamme, mutta joka uuden Battletomen myötä houkutteli. Saisi sitäkin vähän testattua ja ehkä vähän ostettua ja maalattua uusia figujakin armeijaan, joka on vielä kaikin puolin vähän kesken. Haudoista lähti vähemmän yllättäen taistelemaan myös Legions of Blood sekä aina kaikkeen sotkeutuvat Disciples of Tzeentch.

Alkuasetelma

Taisteluosasto rivissä

Viime viikolla pääsin itse aloittamaan kampanjan, tiistaina asettelimme Fyreslayerit ja Legions of Blood -luurangot kentälle. Ensimmäisessä skenaariossa oli neljä kohdetta, joilla oli hiukan vaihteleva pistearvo ja keskellä pyörivä vekotin, joka antoi oman lisämausteensa sääntöjen ja noiden kohteiden pisteyttämisen vaihtelun myötä. Vastakkaisista nurkista lähdettiin liikkeelle, luurankojen aloittaessa.

Ensimmäinen hyökkäys

Koska oma armeijani on kovinkin lähitaistelupainotteinen, niin ryntäsin suoraa päätä vastustajan ja kohteiden kimppuun, ehkä vähän liiankin nopeasti. Tai näin ainakin hyvin nopeasti aloin miettimään. Armeijassani oli kaksi magmadrothia ratsastajilla ja kaksi joukkoa berserkkejä. Jaoin nämä käytännössä kahtia ja toinen puoli pääsikin lähitaisteluun heti. Tuumaakaan ei annettu periksi ja lähitaistelussa joukkoni olivat tehokkaita. Rohkean esiintuloni myötä pystyin myös paremmin kontrolloimaan kohteita, joten sain kerättyä enemmän pisteitä. Vaikka molemmat magmadrothit menehtyivät taistelun tuoksinnassa, niin jalkaväki kesti sitäkin paremmin. Vain kourallinen kuolonuhreja. Lisäksi kun sain vastustajan pääpomot päiviltä eikä armeija muutenkaan ollut mikään optimoitu kuolleistaherääjä, niin jo neljännellä vuorolla oli vastustajan armeija pois pyyhkäisty ja sain murskavoiton pisteissäkin.

Koitin olla varovainen magmadrothieni kanssa, mutta molemmat tosiaan pääsivät hengestään. Toki niin isolla alustalla olevia on vaikea piilotella, varsinkin kun lähitaistelu on niillä se juttu. Ja ovathan ne toki vastustajallekn mielekkäitä kohteita. Mutta kyllä siinä vastustajakin vähän hämmästeli, miten 20 kääpiötä löi (riimuilla tai ilman) luurankolaumaa. Toki tuollaiset lauman saaminen lähitaisteluun on vaikeaa, enkä nytkään kaikkia tainnut kerralla saada, mutta paljon löivät ja kovaa. Toki magmadrothikin saa vahinkoa aikaan, mutta tällä kertaa noppa ei oikein suosinut.

Taistelua

Vähiin käyneet vastustajat

Noppia ihmeteltiin muutenkin aika lailla, välillä tuli ykkösiä, välillä kutosia. Omalla kohdalla ainakin tuntui nuo ääripäät korostuvat, ainakin kun noppia heitettiin pienempiä määriä. Mutta eiköhän ne tasoittuneet pelin edetessä eikä vastustaja kai noppiin ainakaan hävinnyt.

Ansaittu voitto Thovik-Grimnirille ja hänen Titan Seekers -joukkiolleen. Ensi taisteluun hänen poikansa Thorim saakin sitten jännittävän artefaktin…

Pari kääpiösankaria, 14.5.2019


Grombrindal

Auric Runeson

Sankaripari

Tässä vähän maalauksia taas, nämä taitavat olla jo kuukauden takaa, mutta kun kuvaus ja kirjoittaminen on lykkääntynyt.

Kaksi kääpiösankaria, toinen perinteisempi (ja puolijumalaisempi) Grombrindal eli Valkoinen Kääpiö, toinen taas Fyreslayers-heimon Runeson eli Riimupoika, Riimuisän poika. Fyreslayer-sankari seurailee väritykseltään uskollisesti muuta Fyreslayers-heimoani, Grombrindal on taas maalattu enemmän GW:n värimaailmaa seuraten (lukeehan jo warscrollissa muistaakseni, että pitää olla näissä väreissä, että voi sääntöjä käyttää). Punaiset kirveenvarret toki täytyi maalata, että sulautuu paremmin joukkoon.

Maalaushaasteen loppurutistus, 2.4.2019


Tässä tämmöinen kuvapläjäys, loput maalaushaasteen maalailut. Maalaushaaste saatiin siis onnellisesti päätökseen noin puolitoista viikkoa sitten. Ylsin tavoitteeseeni hienosti, lopputulos oli 961 pistettä, kun 900 oli tavoitteena. Sijoitus hienosti 27. Loppuun tuli maalattua aika lailla kaikkea ja erilaista, yhtenä sivuhaasteena kun oli nimenomaan maalata kaikkea erilaista vähintään 25 pisteen edestä. Tässä kilpailussa taisin päästä lopulta sijalle 5, vaikken lopulta muistanutkaan ilmoittaa viimeisimpiä suorituksiani mukaan kisaan, joten kunniataulukko jätti minut vähän alemmaksi.

Mutta tässä sitä siis, paljon kaikkea erilaista, osa melko hätäisestikin maalattua…

Ihan alkuun seitsemän Guards of Morr -taistelijaa lisää. Näiden kanssa tuli aika paljon askarreltua, valtaosalle on vaihdettu enemmän tai vähemmän veistämällä uudet aseet. Figut siis ovat periaatteessa aloituspaketin figuja, mutta aseet ovat sitten ylijäämiä siitä paketista, jossa nuo taistelijat voi ostaa erikseen. Siinä tulee kaikenlaisia aseoptiota enemmän kuin tarpeeksi yhteen (tai jopa kahteen) ryhmään.

Sitten 4 Hasslefreen metallista kääpiöjalkajousitaiselijaa. Näitähän maalasin joskus joku vuosi täyden tusinan, mutta tähtäimessä on tasaluku 20. Puuttuvat neljä figua on ostettu, odotellaan vaan taas sopivaa maalaushetkeä. Tykkään kovasti noista kahdesta raitapaidasta, tuli oikein kivat ja omaa silmää miellyttävät värit niihin. Nämä ovat siis Oldhammer-projektia vanhaan Fantasy Battleen, siksi nuo neliönmalliset alustat.


Tässä kaksi Cromwell IV -tankkia TANKS-peliin. Maalasin niille tuollaiset tyylitellyt maastokuviot tarkoituksena siis saada katsoja huomaamaan, että niissä on maastokuvio eikä niinkään onnistua sulauttamaan niitä maastoon. Toinen noista on tuollainen perusversio, toinen on taas CS-malli (lähituki). Tavalliseen versioon lisäsin kaikenlaista tarvikelaatikoa ja muuta tilpehööriä, kun ajattelin, että ne varmaan matkaavat vähän pidempänä ja tarvitsevat enemmän tarvikkeita. Mitään merkintöjä en näihin maalannut, kun en oikein tiedä, että missä ympäristössä niitä käyttäisi ja niin edelleen. Ja vähän laiskotti.

Seuraavaksi jälleen jotain muuta, eli Blood Bowlia. Nämä ovat ”vanhoja” metallisia suurhaltioita, tai siis uusintavaluja vanhoista figuista. Nämä olivat Made-to-Order -tilauksessa vuosi tai kaksi sitten ja päätin ne tilata. Kääpiöt olivat kuitenkin silloin etusijalla maalauksen ja pelaamisen suhteen ja kun peli on jäänyt nyt vähän taka-alalle kaiken muun viedessä huomion, niin ei ole tullut näitäkään sitten maalattua. Kolme peruspelaajaa kuitenkin maalasin, melko nopeasti jopa. Valkoisen maalaaminen onnistuu, joten tällä linjalla mennään loputkin tässä joskus, kun saan nuo muut keskeneräiset pois pöydältä. Mukavia maalattavia ja kirkkaat värit miellyttävät silmää.

Loppuun vielä ihan uusi aluevaltaus, eli Epic 40K -pelin figut. Näillä sai juuri 26 pistettä kasaan, mutta tuli nämä nopeasti kyllä maalattuakin. Täytyy seuraavissa vetää keltainen pohjamaali huolellisemmin, jotta näyttää keltaisemmalta. Lisäksi täytyy tutkia keltaisia musteita, joita pitäisi löytyä maalaustarvikeosastoilta. Siis muista liikkeistä kuin pelikaupoista, ihan oikeita taiteilutarvikkeita. Katsotaan koska taas palaan tähän projektiin, mutta ainakin on nyt aloitettu. Imperial Fists jotenkin sopii mielestäni hienosti Epic-skaalaan ja muutenkin uskoisin ajoneuvojen ja ylipäätään 40K:n toimivan paremmin kunnon etäisyyksillä. Säännöistä en osaa kyllä sanoa, mutta sen näkee sitten joskus kun pelaa.

Fyreslayers-vahvistukset, 5.2.2019


Vulkite Berzerkers

Vähän hämärä valaistus kuvaamiseen

Maalasin tuossa kymmenen kääpiötä viime lauantain bonus-kierrokselle, jonka teemana oli Mercenaries. Fyreslayers sopii tähän kuin nenä päähän, hehän ovat Mortal Realmsien kovimpia palkkasotilaita – sopivasta läjästä kultaa (jonka he uskovat olevan jumalansa sirpaleita) he tappelevat. Ja he ovat hyviä siinä.

Värit luonnollisesti seuraavat niitä, mitä tuossa reilu vuosi takaperin sitten valitsin. Sinertävän kylmää metallia aseisiin ja kypärään, lämpimämpiä värejä sitten ihoon, hiuksiin, partaan ja vaatteisiin. Alustalle mukulakiveksi maalattua tapettia, pääkallo ja ruohotupsu. Ei näissä sen kummempaa. Melko työläitä olivat maalata, kun yksityiskohtaa ja koristelua on yllättävän paljon, kun kyseessä on kuitenkin puolialaston kääpiö…

Lähikuvaa

Fyreslayers

Legend of Drizzt, 19.1.2019


Guenhwyvar ja Athrogate

Alkuviikosta sain taas lisää täytettä Drizztin elämään ja luolastoihin. Kääpiö-Athrogate ja pantteri-Guenhwyvar saivat maalit pintaansa. Valitsin pari figua, jotka olisivat suhteellisen helppoja ja nopeita maalata ja onnistuinkin siinä hyvin. Ei näissä kauaa nokka tuhissut.

Pantteriin koitin saada hieman eloa violetilla väripesulla, jota laitoin sekä ennen että jälkeen kuivaharjauksen, mutta eipä se kuvissa varsinkaan juuri näy. Hyvin musta pantteri siis.

Selät vastakkain

Vierekkäin

Athrogatella pitäisi kuvauksen mukaan olla mustassa parrassaan sinisiä jalokiviä koristeena, mutta tällä figulla ei semmoisia ollut, joten ne jäi pois. Sen sijaan löytyy kaksi aamutähteä ja sekalainen panssarien valikoima, joita maalasin vähän eri väreillä, ettei näytä ihan värimöykyltä. Tyytyväinen olen kyllä nopeisiin lopputuloksiin, kivilattiakin on pääpirteissään ihan onnistunut. Sitten vaan odottelemaan, että koska nämä tulevat käytävillä vastaan…

Aragorn ja kumppanit Sarumania jahtaamassa, 28.11.2018


Sarumanin louhoskompleksi näyttämönä

Viime viikon torstaina pelattiin taas Lotria Lohikäärmeluolassa Turussa. Vastustajallani oli kyseessä toinen peli, tällä kertaa hänellä oli Saruman ja Grima mukanaan joukko uruk-haita – oli tiedustelijoita, berserkkejä ja muita. Halusin kokeilla vaiheeksi jotain muuta armeijaa ja päädyin kokeilemaan Sormuksen saattuetta. Tai tarkemmin sanoen siis Kolmea Kumppanusta, Aragornia, Legolasta ja Gimliä. He kun jahtasivat uruk-haita kirjassa ja elokuvassa, niin tämä asetelma ei tuntunut liian kaukaa haetulta. Hetken verran pyörittelin, että miten saisin pisteet kutakuinkin siihen sovittuun 400 pisteeseen, mutta sitten hoksasin Eowynin. Jättämällä kaikki haltiaviitat ja muut ylimääräiset pois tuli pistemääräksi tasan 400. Eowynillä oli kuitenkin yhteisiä hetkiä niin uruk-haiden kuin Aragorninkin kanssa, joten hän sopi joukkoon hyvin.

Alkuasetelma

Taistelutantereeksi askartelimme käytössä olevasta materiaalista eräänlaisen solan tai laakson, joka toimi kaivoksena. Kärsineet puut, rauniot ja karut puolustusmuurit kertoivat omaa tarinaansa siitä miten Saruman oli tämän luonnonkauniin seudun valjastanut omiin tarkoitusperiinsä. Päätimme skenaarion arpoa nopalla, mikä tietenkin vähän jännitti, koska joissain tehtävissä saattaisin olla pahastikin alakynnessä, kun käytössäni ei ollut kuin neljä figua. Toki vastapuolella Saruman söi paljon pisteitä eivätkä uruk-haitkaan ilmaisia olleet, joten kovin pahaan alakynteen en joutunut. Kaikenlaisia erikoissääntöjä oli sankareilla myös pilvin pimein, samoin kuin sankarillisia toimintoja, mutta ajattelin niistä selviäväni. Suuri osa säännöistä oli tosin sellaisia, että ne saattoi saman tien unohtaa, kun kokoonpano ja varustus eivät niitä koskeneet. Tehtäväksi arpoutui lopulta Capture and Control, jossa yritettiin pitää viittä kentällä olevaa kohdetta hallussa (tai ainakin poissa toisen hallusta). Kouralliselle sankareitani ei välttämättä kovin helppo tehtävä.

Joukkoja asetellessa kentälle Grima lyöttäytyi Legolaksen seuraan aikomuksenaan häiritä tappavaa jousiammuntaa. Legolas oli kentän keskiosassa. Eowyn aloitti ihan vasemmalta, puiden seasta, tarkoituksenaan pysyä erossa harmeista ja vallata kohde tai kaksi. Oikeaan laitaan melko lähelle vihollisen joukkoja päätyivät Aragorn ja Gimli. Heidän vastapuolelleen tuli Saruman kätyreineen, toinen uruk-lauma oli melko keskellä kenttää raunoioiden suojissa. Aloitus meni vastustajalle, joten hän ei kyennyt Grimalla sotkemaan Legolaksen ampumalinjoja, koska pystyin liikkumaan hänen jälkeensä. Saruman pyrki jähmettämään Aragornin, mutta sankarimme vastusti taian tehokkaasti. Legolas ampui yhden raunioissa olleen urukin hengiltä, lähitaisteluun päätyneet Aragorn ja Gimli tappoivat yhden kumpikin. Legolaksen ja Gimlin tapoista oli pidettävä kirjaa, koska heidän keskinäinen menestyksensä vaikutti heidän kykyihinsä.

Eowyn piileskelee ja Legolas puolustaa

Toisella kierroksella aloite tuli minulle joten Grimalla oli periaatteessa mahdollisuuksia ehtiä Legolaksen eteen. Legolaksella oli kuitenkin jo vähän etumatkaa ja metsäisessä maastossa liikkui muutenkin niin näppärästi, että pääsi hyvään ampumapaikkaan. Saruman koitti tällä kertaa lähettää tulipallon Eowynin niskaan, mutta urhoollinen neiti käytti kaiken tahdonvoimansa ja loitsu ei tehnyt tuhoa. Legolas ampui yhden urukeista haavoittuen itse, Gimli tappoi niin ikään yhden ja Aragorn kaksi. Tässä kohtaa Aragornin ja Sarumanin välissä ei ollut enää yhtään urukkeja, joten seuraavalla vuorolla Saruman joutui tekemään ”sankarillisen liikkeen” pysyäkseen Aragornin ulottumattomissa. Samalla lähti tulipallo kohti Aragornia, mutta voimakas tahto oli Aragornillakin ja loitsu jäi voimattomaksi. Toki Aragorn ja Eowyn olivat nyt molemmat käyttäneet kaiken tahtonsa, joten jatkossa he olisivat helpompaa riistää velholle. Samaan aikaan toisaalla Grima onnistui estelemään Legolaksen ammuskelut, mutta Eowyn oli napannut yhden kohteista itselleen, urukeillakin oli yksi. Gimli tappoi lähitaistelussa kaksi urukkia.

Neljännellä kierroksella Saruman käytti Palantiria varmistaakseen aloitteensa tälle vuorolle, mutta se tyrehtyi kasaan, kun Aragorn onnistui sankarillisesti juoksemaan Sarumanin kiinni. Taistelu oli kovaa kyytiä Sarumanille, mutta kohtalo piti näppinsä pelissä ja hän säilyi hengissä. Gimlikään ei onnistunut tappamaan ketään, joten ainoaksi uhriksi joutui yksi urukeista, joka sai osuman Legolaksen nuolesta. Viides kierros meni niin ikään Sarumanin joukoille, joten Aragorn teki jälleen sankaritekojaan ja juoksi Sarumanin kiinni. Grima panikoi ja näytti todellisen luonteensa ryntäämällä suu vaahdoten Legolaksen kimppuun. Loppu kuitenkin häämötti, niin Saruman kuin Grimakin lyötiin maahan ja Gimli tappoi lisäksi yhden urukeista. Tämä oli ymmärrettävästi liikaa urukeille, joiden taistelutahto alkoi rakoilla.

Aragorn nujersi Sarumanin, Gimli apumiehenä

Aloitekin siirtyi Saattueen pariin, joten vain yksi urukeista pääsi lähtemään karkuun. Gimli ja Aragorn tappoivat kumpikin yhden. Seuraavalla vuorolla Legolas ampui viimeisen uruk-hain ennen kuin tämä pääsi miettimään pakenemista. Eowyn oli tässä välissä kerännyt kaksi kohdetta hyvien puolelle ja Gimlikin oli napannut yhden. Kun vastustaja oli murtunut ja komentaja tapettu, niin heidän kahdesta kohteestaan ei ollut paljoa apua, vaan 8-4 pistevoitto minulle. Toki kun vastustajalle ei jäänyt yhtään figua pöydälle, oli pisteiden lasku pelkkä muodollisuus.

Vastustajan kohtaloksi muodostui ehkä Sarumanin tehottomuus, yksikään loitsu ei päässyt kohteeseensa asti ja toisaalta sitten se, että liian lähellä etulinjaa hän joutui lähitaisteluun liian nopeasti eikä kyennyt enää edes itse yrittämään taikoja. Samanlainen kokemus itselläni viime vuodelta, kun Tomin kanssa pelasimme kampanjaa – Sarumanini oli silloin toki tehokkaampi, mutta lähitaisteluun jouduttuaan peli oli käytännössä menetetty. Vastustajan melko kovatasoinen jalkaväki ei tarjonnut oikeastaan vastusta sankareilleni, jotka helpohkosti pyyhkivät pöydän. Ja koska Saruman maksoi paljon pisteitä eivätkä urukitkaan ole ilmaisia, niin suurta laumaakaan ei saatu pöydälle, mikä olisi saattanut sotkea oman pelini ja viedä kohteet vastustajalle. Ja asettaa Eowyninkin vaaraan, nyt hän sai olla aika rauhassa. Omassa pelissäni onnistui puolestaan melkein kaikki, muistin erikoissäännötkin ja niin edelleen. Sankaritoiminnot jäivät käyttämättä, vaikka välillä niitä kertasinkin. Niille vaan ei oikein ollut sopivaa paikkaa. Kaikenlaista varmaan unohdettiin, Gimlit heittokirveet nyt oli ehkä pieni unohdus, mutta Sarumanin keppi, jolla olisi saanut heittää uudelleen jonkun loitsunopan, olisi varmasti ollut näppärä. Oli siellä jotain muutakin pientä jota unohdettiin, mutta tällä mentiin. Sankariporukalla oli kiva pelata ja vastapuolikin oli tyytyväinen peliin, vaikka kaikki kuolivatkin. Velhojen käyttäminen (varsinkin todella kovien) on tässä pelissä vaikeaa, varsinkin näillä pistekoilla. Nyt oli pahojen voimat ehkä vähän liikaa yhden kortin varassa.

Ponneton pronssipeli, 23.8.2018


Viime viikon keskiviikkona pelattu pronssipeli Reikland Reaversin ja Hilpeiden Huilunsoittajien kesken Kerttu Areenalla houkutteli loistavassa säässä 30 000 katsojaa lehtereille, muutaman karvan verran enemmän slanneille kuin kääpiöille. Muutenkin oli ottelun alku ylämäkinen kääpiöille, Jörö ei ollut toipunut pelikuntoon, joten nippanappa minimimiehityksellä päästiin kentänlaidalle. Sen verran epätasapainoiseksi otteluparia arvioitiin, että puolituiskokki ja kiertelevä velho liitettiin kokoonpanoon. Aloitusoikeus tuli kuitenkin kääpiöille ja kokkikin avitti aavistuksen verran joukkuetta ylämäessä. Raudanluja valmistautuminen näkyi, kääpiövalmentaja oli tehnyt loistavaa valmentajatyötä ja joukkue oli iskussa.

Kääpiöhyökkäystä rakennellaan

Rohkealla pelillä lähdettiin liikkeelle, vähän taklauksia, pallo maasto ja onnistunut syöttö oikeaan laitaan, heittäjänä Vitonen. Heti perään tuli kuitenkin vastapalloon, Ujo tönittiin katsomoon, mutta ei onneksi loukannut itseään pahemmin. Hyökkäys tyrehtyi nopeasti nahinaksi ja pallokin hukattiin jossain kohtaa vastustajalle. Valtaosa pelaajista jatkoi nahinaansa kuitenkin oikealla kenttäpuoliskolla. Tuoreehko tulokas Kolmonen onnistui yhden vastustajista murjomaan rehdillä taklauksella ulos pelistä. Tämä turhautti slannit ja jakson puolivälin paikkeilla Huilunsoittajat alkoivat potkimaan kääpiöitä. Kahdesti potkaistiin ja kahdesti lähti pyörryttiin kentän pintaan. Siinä sivussa slannit olivat jo ihan maalintekoaikeissa ja siitä turhautuneena kääpiötkin koittivat potkaista maassamakaavaa, mutteivat osuneet. Vieraileva velho heitti tulipallolla karkuun päässyttä liskoa, joka kaatui maahan, muttei sen kummempaa. Kääpiöiden luontainen vastustuskyky taikuutta vastaan näyttäisi kääntyneen pudotuspeleissä heitä vastaan. Tulipallosta saanut lisko nosti pallon maasta ja teki maalin, 0-1.

Pikaiseen maaliin jopa kääpiöiden jaloilla oli mahdollisuus, mutta heitä vastassa oli täydellinen puolustus eikä ennen taukoa saatu oikein mitään aikaan.

Ja seuraava yritys

Toisella jaksolla kokki jatkoi keitoksiaan, mutta ei kovinkaan maineikkaasti. Kääpiöt janosivat kuitenkin tasoitusmaalia ja avauspotkun kaartaessa ilmaan ryntäsivät vastustajajoukkueen kimppuun. Vastavuoroisesti Huilistit löivät linjamies numero yhdentoista kentän laidalle toipumaan loppupelin ajaksi. Alkurynnistyksen jälkeen slannit saivat pelin haltuunsa ja onnistuivat juoksemaan pallon jälleen maalin, 0-2. Aikaa olisi vielä ehkä yhdelle kavennusmaalille, mutta ei kuitenkaan kahdelle.

Seuraavaan aloitukseen ryhmittyessä molemmat valmentajat karjuivat ohjeita joukkueilleen ja molemmat olivat valppaina. Tai miten sen nyt ottaa, slannien avauspotku kaarsi takakentän yli ja pallo toimitettiin pikavauhtia kääpiöiden hyppysiin. Kertaalleen ottelussa jo loistanut kolmonen tempaisi jälleen sydämensä kyllyydestä ja toinen slann joutui paikattavaksi – tällä kertaa edessä taitaa olla pidempikin huili huilistille. Muu joukkue ei siitä hätkähtänyt, vaan viime hetkillä Huilistit kirmasivat vielä 0-3 -maalinkin. Ottelu oli käytännössä ohitse, mutta viimeiseen aloitukseen vielä kokoonnuttiin. Kääpiöt ottivat hieman varaslähtöä ja pääsivät parempiin asemiin, mutta sen kummempaa tulosta ei saatu aikaiseksi. Kutonen heitti näytösluonteisen syötön vielä ihan lopuksi, mutta maalinteko oli luonnollisesti ihan utopiaa.

Ottelu päättyi siis Huilistien 3-0 -voittoon, mutta kääpiöitäkin palkittiin jälleen hienosti 60 000 kultakolikolla. Fanitkaan eivät tyrmistyneet tappiosta, vaan jatkavat sinnikkäästi kannustamistaan. Numero Ysi valittiin ottelun tärkeimmäksi pelaajaksi ja hänet lähetettiinkin saman tien kurssille opiskelemaan vartioimista.

Blood Bowl -välierä, 7.8.2018


Viime viikon torstaina kaunis ilma tervehti 28 000 katsojaa Kerttu Areenalla, kun Reikland Reavers ja Rathorde’s Fitnessschool lähtivät selvittämään paremmuuttaan ja tietään finaaliin. Runkosarjassahan peli päättyi niukasti Reaversin 1-0 -voittoon. Tasaista peliä odotettin nytkin, olivathan kääpiöt esimerkiksi täydessä iskussa ja katsojatkin olivat jakaantuneet tasan. Vaikka kääpiöillä onkin luontainen uskomattomuus taikuutta kohtaan, niin silti kiertelevä velho liittyi vaihtoaitioon tehdäkseen pelistä entistä tasaisemman ja viihdyttävämmän.

Kääpiöt ottivat ensimmäisen hyökkäysvuoron ja kun rottien aloituspotku kaarteli korkealla ilmassa, niin kääpiöjuoksija ehti vaivatta sen alle ja nappasi kiinni. Hyökkäys lähti liikkeelle siis kuin varkain. Melko pian kuitenkin tuli mutkia matkaan, Jörö intoutui taklaamaan vastapuolen jättimäistä rottaogrea. Huonosti siinä kävi, kallo kolisi ja pitkä sairasloma edessä. Ensi kaudelle hän ehkä tokenee, mikäli pää vielä kestää pelaamista. Peli takkusi muutenkin. Jostain syystä pallo oli päätynyt skaveneille ja vikkelä rotta juoksenteli maaliviivalla pitkän aikaa ennen kuin teki 1-0 -maalin. Sitä ennen Ysi sai yhden taistelumerkinnän tirpaistuaan yhden rotista toipumaan kentän laidalle loppupelin ajaksi.

Vajaa puolet oli ensimmäistä jaksoa jäljellä, ja kääpiöt lähtivät hakemaan tasoitusta. Fanit kuitenkin huusivat johtoasemassa oleville rotille. Kakkonen koitti hakea yleisöä taakseen päästämällä yhden rotista hengiltä heti kohta avauspotkun jälkeen. Apteekkari onnistui kuitenkin pitämään rotan hengissä, joskaan murtuneelle niskalle hän ei voinut mitään. Pitkään on poissa pelikentiltä hänkin. Mutta vastaus tuli melkein samalla mitalla, Ujo sai kovan tällin taisteltuaan pitkään vastustajan rottaogren kanssa. Hän toipunee kuitenkin seuraavaan peliin vailla suurempia vammoja. Pallo oli taas karannut vikkelille skaveneille, joista yksi oli jo maalintekoasemissa. Sen verran oli vikkelä, ettei velhokaan häneen osunut. Tämä vankistanee kääpiöiden käsitystä taikuudesta. Jakson lopulla iloisesti naureskellut rotta teki 2-0 -maalin.

Toiselle jaksolle skavenit lähtivät hyökkäämään. Molemmat joukkueet olivat vajaalukuisia, mutta se ei haitannut yleisöä, joka nähtävästi tänään kannusti johtoasemassa olevia. Kääpiöt pyrkivät pysäyttämään hyökkäystä, juoksija Vitonen ryntäsi rohkeasti eteen, mutta lopputuloksena hänet pelattiin loppupelistä pois. Kovalla riskillä mentiin, mutta se tällä kertaa kostautui ja puolivälissä erää Fitnessschool siirtyi jo varman tuntuiseen 3-0 -johtoon.

Seuraavan aloitukseen kyyristyttiin kääpiöiden lähtiessä jälleen hakemaan maalia. Jälleen kerran avauspotku kaartoi korkealle, mutta tällä kertaa sitä ei saatu kiinni. Numero Kakkonen kaatui rottien nyrkkeihin ja hetikohta pallo olikin vikkelillä rotilla ja sen jälkeen maalissa, 4-0. Viimeisessä aloituksessa fanit hurrasivat iloisesti molemmille, olihan tässä tarjottu viihdettä koko rahalla. Nopeaan kavennusmaaliin oli vielä mahdollisuus ja Kutonen antoikin hienon syötön, mutta maaliin asti ei millään päästy. 4-0 jäi siis lopputulokseksi ja Fitnessschool finaaliin.

Fanit eivät pettyneet tappiosta ja kassaankin kilahti 60 000 kultakolikkoa. Heittäjä Kutonen valittiin komean syöttönsä myötä arvokkaimmaksi pelaajaksi ja hän pääseekin lisäoppiin ennen pronssipeliä. Pronssipelissä vastaan tulee Slannien Huilistit-joukkue. Saa nähdä millä eväillä siihen peliin päästään.

Blood Bowlia, 28.6.2018


Tiistaina Lohikäärmeluolan Blood Bowl -kentällä kohtasivat Rathorde’s Fitnessschool ja Reikland Reavers. Molemmat olivat kokeneita joukkueita, mutta Reavers oli sen verran alakynnessä, että paikallinen velho, apteekkari ja juomanlaskija lisättiin joukkueen huoltojoukkoihin ennen pelin alkua. Otteluunhan lähdettiin ilman Kutosta, jota paikkasi kentän laidalta löydetty rivipelaaja, mutta toisaalta lisänimen Viisas saanut ykkönen oli ottanut johtajan viitan harteilleen joukkueessa. Satoi kaatamalla, mutta paikalle tuli silti 19 000 katsojaa, joista yli puolet kannusti rottia. Rotat saivat lisäksi aloitusvuoron itselleen.

Kääpiöt olivat kuitenkin valmiina ja aloituspotkun kaartaessa sateen sumentamassa ilmassa he ryntäsivät eteenpäin. Vastustajien hämmästykseksi kääpiöt olivat ottamassa palloa vastaan ennen heitä, mutta sateessa ei kaikki kuitenkaan onnistunut, joten pallo jäi kenttään. Tämä tarkoitti kuitenkin sitä, että heti kättelyssä oltiin molemmin puolin sekä pallossa että vastustajassa kiinni. Skavenit pyrkivät pallopeliin, kääpiöt enemmänkin kontaktiurheiluun. Jopa siinä määrin, että ei kulunut kauaakaan, kun rotta yrittäessään taklata kääpiöiden nelosta saikin kovan osuman vastapalloon ja joutui kentän laidalle huilaamaan. Ei kuulemma ensi peliinkään ehdi toipua.

Skavenit pyristelevät maalintekoon

Rotat olivat sen verran vikkeliä ja näppäriä, että onnistuivat pallon kaivamaan itselleen, vaikka osa pelaajista olikin jo torkkutuvalla ja jättirotta ihmetteli kentän toisella laidalla, että mitä pelissä oikein tapahtuu. Jakson puolivälissä Jörö päästi yhden rotista hengiltä, mutta tämä ei auttanut, vaan vikkeläkinttuiset vastustajat karkasivat kauas tyhjälle alueelle ja olivat valmiita maalintekoon. Tämä ei kelvannut paikalliselle velholle, joka muitta mutkitta loitsi Salamaniskun poloiseen pallonkantajaan, joka jäi turkki käryten kentän pintaan ihmettelemään välähdystä. Pallosta käytiin tämän jälkeen pientä kinaa, mutta kääpiöille se lopulta jäi. Maalinteon rakentelu jäi kuitenkin haaveeksi, vaikka sitä yritettiinkin. Toista jaksoa helpottaakseen näppäräsorminen kääpiöryntääjä, numero 12, teloi yhden rottaotuksista kentän laidalle miettimään Blood Bowlin ihmeellistä maailmaa. Hän viihtynee siellä kuulemma pitkään. Linjamies numerolla 11 pyrki samaan, mutta tuomari tulkitsi hänen potkaisunsa laittomaksi ja lähetti ottelusta ulos – vaikka rotta ei edes kärsinyt pahasti.

Toisen jakson alku

Toiselle jaksolle päästiin miesvajauksesta huolimatta kuitenkin selvästi ylivoimalla aloittamaan hyökkäystä. Fanit kuitenkin vaativat lisää toimintaa ja maaleja, ja pelikello ehti lähteä liikkeelle ennen kuin tuomari sai varsinaisesti aloitettua pelin. Tämän lisäksi rottien aloituspotku kaartoi pitkäksi yli kentän ja peliväline luovutettiin suoraan kääpiöiden varmoihin käsiin. Tästä alkoi hidas mutta varma eteneminen kohti maalia.

Maalinteossa

Rotat pyristelivät vastaan, mutta kääpiöt pelasivat varmasti, jättirottakin saatiin taklattua kentän ulkopuolelle, joten kentällä oli tilaa. Puolivälin jälkeen oltiin päästy jo aika varmaan maalintekopaikkaan. Nelonen hieman varmisteli ja tirpaisi jo toisen rotan ulos tästä pelistä. Muut pelaajat keskittyivät lähinnä kulkemaan pallon ympärillä kohti maalia tai lyömään pystyyn nousevia rottia takaisin kentän pintaan – hyvällä menestyksellä. Pientä syöttöpeliäkin nähtiin rankkasateesta huolimatta, vitonen heitti pallon numerolle 12, joka otti lyhyen heiton varmasti kiinni. Yleisön hurratessa hän lopulta ehti juosta ennen jakson päättymistä pallon kanssa maaliviivan ylitse ja viimeistellä 0-1 -maalin.

Keräännyttiin vielä yhteen aloitukseen, mutta rotat eivät saaneet hyökkäyksen yritystäkään aikaiseksi. Osasyy tähän oli toki katsomosta lentänyt kivi, joka tyrmäsi yhden rotista aloituspotkun aikana. Pienen tönimisen jälkeen ottelu päättyi kääpiöiden 1-0 -voittoon.

Maalintehnyt numero 12 valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi ja hän pääsikin jatkokoulutukseen. Näppäräsorminen kaveri aikoo kuulemma opiskella pallon näpistämistä vastustajan sormista. Voitto toi lisää kannattajia ja kassaankin kilahti 40 000 kultakolikkoa. Rahojen turvin ensi otteluun saataneenkin täysi miehitys ja yksi varamieskin paikalle.