Forbidden Power etenee, 22.10.2019


Odotellaan nurkan takana

Alkukesästä aloitettu Forbidden Power -kampanja on edennyt hiljakseen. Elokuun puolivälin jälkeen tuli pelattua yksi peli ja juuri pari viikkoa sitten taas toinen peli.

Kolmestaan tätä kampanjaa lähinnä pelataan, neljäskin pelaaja kävi kääntymässä yhden pelin verran, mutta jättäytyi sitten muiden kiireiden vuoksi pois. Omat pelit menevät melko lailla tuttua rataa. Esimerkiksi tuo elokuinen peli oli Tzeentchin kätyreitä vastaan, jotka taikovat ja ampuvat vimmatusti. Ennen kuin peli päättyy vuorojen puolesta, niin kääpiöarmeijani on pirstottu kappaleiksi. En oikein voi mitään taikomiselle ja oma ampuminen on hyvin vähäistä. Lähitaistelussa menee sitten paremmin, mutta kun niitä demoneita sikiää lisää, kun niitä tappaa. Näin kävi tässäkin pelissä, kovasti koitettiin jotain tehdä, mutta kuolo korjasi.

Demoneita kerrakseen

Vihollinen vastassa

 

 

 

 

 

Hyökkäys käynnissä

Kolmas pelaaja pelaa epäkuolleilla, lähinnä luurangoilla. Hänellä on hiukan taikoja, mutta ei lainkaan ampumista. Fyreslayer-kääpiöni juoksevat täysillä niitä päin ja pistävät kaiken kappaleiksi. Vaikka siinä on taikuutta vähän mukana ja periaatteessa nuokin sikiävät jonkun verran uudelleen eloon, niin ei silti luusta tunnu olevan lihakselle vastusta. Olen voittanut kaikki kolme peliäni luurankoja vastaan. Demoneita vastaan olen voittanut yhden kolmesta, ja se ensimmäinenkin peli oli hyvin tiukka ja vastustaja vielä vähän opetteli Tzeentchin juonia. Pieni otos toki, mutta vähän epämotivoiva kampanja tämä nyt on, vaikka kaikkea kampanjakivaa sinne on koitettu tunkea – pääosa on tietysti loitsuja, joilla minun armeijani ei tee mitään…

Taistelua

Semmoista, mutta koitetaan nyt kampanja pelata kunnialla loppuun, muistaakseni kuuden voiton myötä pääsee lopputaisteluun. Minulla ja demonipelaajalla on kummallakin 4 voittoa.

Voitonjuhlia

Forbidden Power 4, 2.8.2019


Alkuasetelma

Eteenpäin!

Keskiviikkona jatkoimme taas Forbidden Power -kampanjaamme. Vastaan tuli tutu Tzeentch-demonit, mutta tällä kertaa Meeting Engagement -säännöillä. Vähän kaikkea hakemista ja uutta ja ihmeellistä, mutta vanhaa tuttua Age of Sigmaria tämä toki silti oli. Toki vuoroja oli vain neljä, ja kun kaikki yksiköt eivät ole alussa laudalla, niin pelit muotoutuvat vähän erilaisiksi. Pisteitä sai vuoron päätteeksi se, jolla oli hallussaan eniten objektiivejä sekä se, joka oli ”tappanut eniten woundeja”, eli laskettiin kyseisellä vuorolla kuolleiden vastustajan figujen woundit yhteen ja verrattiin niitä.

Ensimmäiset taistelut

Sain valita aloituksen ja päätin sen pitää, mikä oli ehkä ensimmäinen virheeni pelissä. Vastassa loitsiva ja taikova armeija, minulla meleetä. Olisi varmaan pitänyt antaa vastustajan aloittaa ja kytätä mahdollista tuplavuoroa jossain kohtaa. Nyt vastustaja sai ammuttua yhden kääpiön kuolleeksi ja sai siitä heti pari voittopistettä. Pystyi myös liikkumaan nopeammin ja sai vallattua kaksi objektiiviä. Ja toki siihen tuplavuoro sitten, mutta se kääntyi ikään kuin edukseni, koska minulla oli aika tyhjä pöytä. Tasoittavallani sain vallattua toisen objektiivin ja tapettua vihollisia niin paljon, että tilanne tasoittui.

Vastustaja sai loitsuillaan ja ampumisella kurmotettua kolmosvuorolla, mutta sain pidettyä kaksi objektiivia, joten olin niukassa johdossa. Nelosvuorolle lähdin tasoittavalle aika vähillä joukoilla. Vähätkin joukot olivat huonoissa asemissa, koska kääpiöjalat nyt ovat vähän lyhyet ja kun lyhyeltä sivulta tullaan kakkoskiekan päätteeksi, niin kovin pitkälle ei pääse. Tappopisteissä en millään päässyt voitolla, mutta kaksi objektiivia oli mahdollista, vaikka toisella seisoikin demoneita. Ne vain pitäisi tappaa ja vallata se itse. Päätin ampua niitä, jotta lähitaistelu olisi sitten helpompaa. Kuolivat pirulaiset kaikki, kun Auric Hearthguardini ylitti itsensä – tai ainakin yllätti minut. Objektiivi oli nyt siis tyhjä. Mutta eipä minun komentajani magmadrothilla sinne mitenkään päässyt, kun ei rynnäkköä voinut minnekään tehdä. Ja etäisyyttä sinne oli kuusi tuumaa ja karva. Pisteet 12-7 siis vastustajalle.

Vähän tuli antikliimaksi olo, mutta olisi vaan pitänyt pelata paremmin. Toki Tzeentchin demonit olivat kovia ja Lord of Change tosikova loitsimaan, kun ei ollut mitään millä sanoa takaisin. Lisäksi Magmadrothit kuolevat vähän kevyesti, kun vastaan tulee ammuntaa ja mortal woundeja, niitä kumpaakaan kun ei saa edes heitettyä takaisinpäin kuuman laavan kera. Mutta näin tällä kertaa, aina ei voi voittaa, kolmen voiton putken jälkeen tuli nyt siis avaustappio.

Forbidden Power osa 3, 23.7.2019


Rynnäkköä odottaen

Kolmisen viikkoa sitten eteni tämä meidän Forbidden Power -kampanjammekin taas. Tällä kertaa vastapuolella oli sentään vähän muutosta, ei lyöty enää epäkuolleita ritareita ja luurankoja vaan Tzeencthin kätyreitä monissa eri muodoissaan. Minulla oli vanha tuttu Fyreslayer-porukkani. Skenaario oli mielenkiintoinen, kentällä oli kuusi objektiiviä, joita jälkimmäisenä vuorossa ollut pelaaja sai poistaa yhden kerrallaan toiselta vuorolta alkaen. Ja jokaisesta hallussa olevasta sai siis yhden pisteen.

Lähdin taas vähän turhan hätäisesti rynnimään, sain toki vallattua jonkun kohteista, mutta samalla Riimupoikani jäi keskelle kenttää ihan yksin henkiinheräävien demonien kanssa. Ja omalla alueella olleet kohteet jäivät keräämättä talteen. Lisäksi Magmadroth ei roiski laavaa saadessaan vahinkoa heitto- tai ampuma-aseista eikä loitsuista eikä lähitaistelussakaan, jos tulee kuolettavia iskuja. Ja niitä tuli, joten jäi kilpikin hyödyntämättä. Sain kuitenkin vastapainoksia itsekin jyrättyä aika tehokkaasti vastustajan joukkoja ja napsittua pois minun kannaltani sopivia kohteita.

Tyyntä myrskyn edellä

Ihan ongelmitta ei kuitenkaan edetty, vastapuoli sai toki myös silloin tällöin mahdollisuuden poistaa kohde kentältä. Hitaahkosti liikkuneet kääpiöni huomasivatkin tuota pikaa olevansa täydessä tappovalmiudessa aivan yksinään typötyhjällä kenttäpuoliskolla. Vastapuoli liikkui lentämällä ja kutsui uusia demoneita, joten peli kääntyi vastapuolen suuntaan. Sen verran kuitenkin oli kaikenlaista sählinkiä puolin ja toisin (osittain vastapuolen vanhahkon armeijakirjan kanssa, kun sai tulosteista etsiä oikeaa tietoa vähän väliä, osittain vastapuolen kokemattomuuden kyseisen armeijan kanssa ja osittain siksi, että näistä ja muista syistä peli venyi ja omakin keskittyminen herpaantui), että loppupuolella jouduttiin tekemään parikin ”eikunmäteenkinnäin”-siirtoa peruutellen äskeisiä tekemisiä, jotka vaikuttivat lopulta ihan pelin voittoon asti.

Suuri vastaan suurempi

Lopulta voitto tuli minulle yhden pisteen erolla juurikin noiden peruutteluiden avulla, kun unohdin (tai muistin väärin) jonkun olennisen jutun voittoehdoissa/pistelaskussa tai jossain muussa tärkeässä. Peli saatiin kuitenkin päätökseen, voitto irtosi vaikka lopulta kentällä oli vain kourallinen kääpiöitä.

Kolmas peli, kolmas voitto ja kolmas löytynyt Myrskyholvi. Voitosta tuli palkinnoksi myös yksi Endless Spell ilmaiseksi ja automaattisesti onnistuvana seuraavaan peliin, mutta kun ei ole loitsijoita armeijassa, niin eipä sitäkään pääse käyttämään. Jonkun liittolaisvelhon voisi toki värvätä, mutta katsotaan nyt…

Peli oli kaikesta sähläyksestä huolimatta kiva, joskin vähemmällä sähläyksellä ja peliajalla olisi ollut toki parempi. Mutta harjoituksen kautta eteenpäin.

Forbidden Power jatkui, 28.6.2019


Lähtökohta

Forbidden Power -kampanjamme sai jatkoa keskiviikkona. Thovik-Grminir kohtasi häijyt vampyyriherrat uudestaan ja lopputuloskin oli aika lailla sama kuin edellisellä kerralla. Pelasimme Guardian Spirits -skenaarion, jossa laudalla on peräti 10 maastokappaletta, joissa haamut voivat olla piilossa. Liikkumisen jälkeen voi maastonpaloista etsiä haamuja, jotka kertovat sitten tietä eteenpäin. Etsinnän voivat tehdä vain sankarit, jotka ovat maastopalan vieressä. Molemmilla puolilla oli vain kaksi sankaria, joten kovin helposti ei kummituksia oletettu löytyvän, vaikkakin se oli artefaktilla varustettuna helpompaa. Käytimme uuden General’s Handbookin maastosääntöjä, eli sijoittelimme ne kuuden tuuman päähän toisistaan ja heitimme niille ominaisuudet uudesta taulukosta ja muutenkin pelasimme 6×4-kokoisella laudalla.

Kääpiöt ryntäämässä taisteluun

Oma armeijani oli täsmälleen sama kuin edellisessäkin taistelussa, poislukien se, että Riimupojallani oli nyt mukanaan Kalpean Ritarin kilpi, jonka hän ensimmäisen taistelun jälkeen sai. Vastapuolikin taisi olla samanlainen, vaikka artefakti oli toki sinnekin löytynyt.

Ensimmäisen vuoro meni vastustajalle, joka tuli rohkeasti eteenpäin, kun haamuja kerran piti löytää eikä pitkän kantaman aseitakaan oikein ollut. Kahteen mahdolliseen haamukohteeseen hän pääsikin kiinni ja toisesta löysi haamun. Se oli vielä kiusallisesti melko takana, joten sinne pääsy ei ollut kovin helppoa. Onnistuin itsekin löytämään omalla vuorollani yhden haamun, joten pistetilanne säilyi tasaisena. Lopun alku oli kuitenkin ilmassa, kun kompastuin taas perisyntiini ja ryntäsin innokkaasti nopeilla magmadrotheillani taisteluun. He kylvivät hetken tuhoa, mutta sitten vastustaja pääsi hyökkäämään omilla ratsuillaan vastaan ja molemmat kärsivät pahoja vammoja.

Rynnäkkö

Rynnäkön jälkeen

Kolmannella vuorolla pääsin onneksi aloittamaan ja sain siis niin sanotun tuplavuoron, jota kovasti kaipasinkin. Sain rivini järjestykseen ja valita itse minne hyökätään. Sainpa jopa edettyä siten, että pääsin uusin mahdollisiin haamukohteisiin kiinni. Riimuisä oli toki jo poistunut paikattavaksi… Löysin sitten vielä toisenkin haamun (eli koko pelin kolmannen) ja pistesaldo alkoi kääntyä puolelleni (pisteitä sai siis kierroksen numeron verran per objektiivi).

Loppuhetkiä

Vastustajan kolmannella vuorolla hänellä oli enää yksi vampyyri laudalla, joka sekin saatiin hengiltä. Vastustajan armeija siis saatiin tuhottua täysin ja pisteitäkin kerättyä enemmän. Harmillisesti Riimupoika ei saanut viittä onnistunutta panssariheittoa (tai ehkä sai, unohdimme laskea jossain kohtaa), joten taso jäi nousematta. Palkinnoksi voitostani sain kuitenkin tuon tasonnousun, kun noppatulos suosi taulukossa.

Kaksi peliä, kaksi murskavoittoa. Jos seuraavassa pelissä pääsisi kokeilemaan armeijaa niitä Tzeentchin pirulaisia vastaan.

Forbidden Powers, 18.6.2019


GW:n uuden Forbidden Power -julkaisun myötä päätettiin sitäkin kampanjaa testata pienellä porukalla. Kolme kovapäistä lähti mukaan ilman mitään omia sääntöviritelmiä, eli ihan suoraan laatikon kampanjasäännöillä. Oma armeijavalintani oli Fyreslayers, joilla juuri pelasin tuota Hidden Truths -kampanjaamme, mutta joka uuden Battletomen myötä houkutteli. Saisi sitäkin vähän testattua ja ehkä vähän ostettua ja maalattua uusia figujakin armeijaan, joka on vielä kaikin puolin vähän kesken. Haudoista lähti vähemmän yllättäen taistelemaan myös Legions of Blood sekä aina kaikkeen sotkeutuvat Disciples of Tzeentch.

Alkuasetelma

Taisteluosasto rivissä

Viime viikolla pääsin itse aloittamaan kampanjan, tiistaina asettelimme Fyreslayerit ja Legions of Blood -luurangot kentälle. Ensimmäisessä skenaariossa oli neljä kohdetta, joilla oli hiukan vaihteleva pistearvo ja keskellä pyörivä vekotin, joka antoi oman lisämausteensa sääntöjen ja noiden kohteiden pisteyttämisen vaihtelun myötä. Vastakkaisista nurkista lähdettiin liikkeelle, luurankojen aloittaessa.

Ensimmäinen hyökkäys

Koska oma armeijani on kovinkin lähitaistelupainotteinen, niin ryntäsin suoraa päätä vastustajan ja kohteiden kimppuun, ehkä vähän liiankin nopeasti. Tai näin ainakin hyvin nopeasti aloin miettimään. Armeijassani oli kaksi magmadrothia ratsastajilla ja kaksi joukkoa berserkkejä. Jaoin nämä käytännössä kahtia ja toinen puoli pääsikin lähitaisteluun heti. Tuumaakaan ei annettu periksi ja lähitaistelussa joukkoni olivat tehokkaita. Rohkean esiintuloni myötä pystyin myös paremmin kontrolloimaan kohteita, joten sain kerättyä enemmän pisteitä. Vaikka molemmat magmadrothit menehtyivät taistelun tuoksinnassa, niin jalkaväki kesti sitäkin paremmin. Vain kourallinen kuolonuhreja. Lisäksi kun sain vastustajan pääpomot päiviltä eikä armeija muutenkaan ollut mikään optimoitu kuolleistaherääjä, niin jo neljännellä vuorolla oli vastustajan armeija pois pyyhkäisty ja sain murskavoiton pisteissäkin.

Koitin olla varovainen magmadrothieni kanssa, mutta molemmat tosiaan pääsivät hengestään. Toki niin isolla alustalla olevia on vaikea piilotella, varsinkin kun lähitaistelu on niillä se juttu. Ja ovathan ne toki vastustajallekn mielekkäitä kohteita. Mutta kyllä siinä vastustajakin vähän hämmästeli, miten 20 kääpiötä löi (riimuilla tai ilman) luurankolaumaa. Toki tuollaiset lauman saaminen lähitaisteluun on vaikeaa, enkä nytkään kaikkia tainnut kerralla saada, mutta paljon löivät ja kovaa. Toki magmadrothikin saa vahinkoa aikaan, mutta tällä kertaa noppa ei oikein suosinut.

Taistelua

Vähiin käyneet vastustajat

Noppia ihmeteltiin muutenkin aika lailla, välillä tuli ykkösiä, välillä kutosia. Omalla kohdalla ainakin tuntui nuo ääripäät korostuvat, ainakin kun noppia heitettiin pienempiä määriä. Mutta eiköhän ne tasoittuneet pelin edetessä eikä vastustaja kai noppiin ainakaan hävinnyt.

Ansaittu voitto Thovik-Grimnirille ja hänen Titan Seekers -joukkiolleen. Ensi taisteluun hänen poikansa Thorim saakin sitten jännittävän artefaktin…

Hidden Truths -kampanja, 22.5.2019


Fantasiapeleissä on pyörinyt nyt keväällä pitkähkö karttakampanja, jota itsekin olen päässyt pelaamaan kolmen pelin verran. Ensimmäisestä pelistä en nyt löytänyt mitään kuvamuistoja tähän hätään, vaikka jonkun kuvan joskus otinkin. Pelasin Jorman Flesh Eater Courts -armeijaa vastaan Fyreslayereilläni ja hävisin. Kahdesta aarteesta taisteltiin, ja näytti pitkään ihan hyvältä, mutta kun en saanut niitä vastustajia hengiltä. Tai sain, mutta sitten taas heräsivät henkiin. Ja kun saivat ensin hyökättyä minun puolelleni ja vallattua minun puolen aarteeni, niin heti perään loitsivat lisäjoukot omalle puolelleen aarteen päälle. Tein kyllä vähän hölmöjä ratkaisuja, samoja virheitä kuin aiemminkin, joista olen koittanut ottaa opiksi. Paraskin Jervis…

Lähtöruudussa

Kaaoksen petoja

Toinen peli oli massiivinen kuuden pelaajan peli, kolme pelaajaa molemmin puolin tuhannen pisteen armeijoin. Meidän puolella Järjestystä edustivat minun Fyreslayerini, Markon Stormcastit ja Yannin ihmiset. Vastassa oli Samin ja Marcon Khornen kätyreitä ja Jarnon Skaveneita. Lähdimme vähän kyttäillen ja varovasti peliin, koimme hyviä hetkiä, mutta olimme lopulta aika pitkällä takamatkalla. Keskityimme ehkä vähän vääriin asioihin ja laitoimme joukot alunperinkin vähän huonosi. Saimme kuitenkin hyvän kirin ja hävisimme lopulta vain 49-45. Moninpeli ei oikein vakuuttanut, kuusi tuntia siinä meni, kun liikkeistä piti neuvotella eikä yhtäaikainen siirtely ja taistelukaan oikein lähtenyt liikkeelle, kun kaikkea piti koko ajan seurata. Toki siinä oli sääntöselvittelyjä ja muuta. Oma peli ei mennyt kovin hyvin, tein edelleen samoja virheitä ja hitaasta pelistä johtuen mielenkiintokin ehti vähän lopahtaa lopussa.

Taistelun tuoksinaa

Hyökkäysrintama

Kolmas pelini kampanjassa oli jälleen Fyreslayereillä ja tälläkin kertaa vastassa oli Jarnon Skavenit. Nyt taistelimme kuudesta aarteesta. Lähdin aggressiivisesti liikkelle ja sainkin etulyöntiaseman. Tällä kertaa en tehnyt samoja virheitäkään, kolmas kerta toden sanoi. Tosin vastapuolen heittämät loitsut vähän sotkivat pasmoja, kun pakottivat liikkumaan (ja haavoittivatkin siinä sivussa). Toki vastapuoli kärsi loitsuistaan itsekin, kolme kertaa neljästä tuli loitsunopista 13… Pari kierrosta ennen loppua peli oli käytännössä selvä, mutta päätimme jatkaa, kun aikaa oli. Hetkeä myöhemmin totesimme, että onhan tässä vielä vaikka mitä mahdollisuuksia, kun muistimme että pisteitä sai kuitenkin molempien pelaajien vuorojen päätteksi ja oma armeijani oli käytännössä pyyhkäisty pois. Ihan loppuun asti sai nopanheittoja jännittää, mutta niukka voitto sieltä lopulta tuli.

Kampanja itsessään on edennyt tasaisesti, viimeinen kierros on nyt menossa ja vaikka alueita on vallattu ja menetetty, niin tilanne on periaatteessa sama kuin alussakin. Jännityksellä odotamme, miten lopulta käy. Itse en ehdi enää peleihin osallistumaan, mutta onneksi kampanjaan voi vaikuttaa myös maalaamalla ja ostamalla.

Pari kääpiösankaria, 14.5.2019


Grombrindal

Auric Runeson

Sankaripari

Tässä vähän maalauksia taas, nämä taitavat olla jo kuukauden takaa, mutta kun kuvaus ja kirjoittaminen on lykkääntynyt.

Kaksi kääpiösankaria, toinen perinteisempi (ja puolijumalaisempi) Grombrindal eli Valkoinen Kääpiö, toinen taas Fyreslayers-heimon Runeson eli Riimupoika, Riimuisän poika. Fyreslayer-sankari seurailee väritykseltään uskollisesti muuta Fyreslayers-heimoani, Grombrindal on taas maalattu enemmän GW:n värimaailmaa seuraten (lukeehan jo warscrollissa muistaakseni, että pitää olla näissä väreissä, että voi sääntöjä käyttää). Punaiset kirveenvarret toki täytyi maalata, että sulautuu paremmin joukkoon.

Maalauksiani, 22.3.2018


Tässä taas maalauksia kuluneelta runsaalta viikolta. Alkuviikosta sain valmiiksi kolmannen lippumiehen Numenor-armeijaani. Tämä jäi aiemmin kesken, kun loppui rakennustarvikkeet. Nyt sain sen vihdoin sitten valmiiksi. Muuten tämä oli jo tehty kaikinpuolin samaan aikaan kuin edelliset, mutta lipun maalasin vain. Nyt noita on kolme, eiköhän niillä pääse jo aika pitkälle.

Sitten maalasin tällaisen sillan, jonka ostin jo aikaa sitten Warbasesista, mutta en ole saanut aikaiseksi aiemmin. Tämä on siis 15-millin skaalaan, sopii siis niille venäläisille ajoneuvoille, joita maalasin vuosi sitten. Mukava oli tämän skaalan maastoa maalata, nopeasti valmista ja suhteellisen näyttävää.

 

 

 

 

 

Sitten vielä 10 Brimstone Horroria ja Fyreslayer Battlesmith Age of Sigmar -armejoihin. Nättejä tuli näistäkin. Horrorit maalasin ensin valkoisiksi, sitten keltaisiksi. Keltainen wash ja kuivaharjaus keltaisella. Kuivaharjaus kahdella eri oranssilla, kahdella eri punaisella ja lopuksi mustalla. Näin pienten figujen kanssa jaksoi väkertää, vaikkei toisaalta lopputulos ihan niin näykään. Sama menetelmä oli tuossa Battlesmithin ”lipussa.”

Ostoksilla, 1.3.2018


Tein eilen taas vähän ostoksia, tarpeellisia tai tarpeettomia. No, green stuff on käytännössä loppu, joten sitä oli hyvä hankkia lisää. Ostin tällä kertaa Army Painterin paketin, aiemmin on ollut mielestäni GW:n. Voivat hyvin olla samaakin tavaraa, mistäpä sitä tietää.

Fyreslayereiden tarinoiden mukaan armeijoissa on aina mukana Battlesmith, taisteluseppä, joten päätin sellaisen nyt hankkia. Ajankohta on ehkä hieman outo nyt (varsinkin kun tänään se olisi näemmä tarjouksessa), mutta koska tuo maailmalla käynnissä oleva Malign Portents -kampanja palkitsee pelaamisesta ja maalaamisesta (mutta vain uusien ostettujen), niin päätin ostaa tuon yksittäisen figun nyt ja maalata sen nopeasti, jotta saan siitä pisteitä ja ties mitä jännää. Hyvin kyllä lisää varmasti myyntiä tämäkin kampanja. Kyllä tämä ostoslistalla oli, mutta olisin ostanut ehkä vasta vähän myöhemmin.

Chaos Spawneilla vähän sama juttu, saan niistä Malign Portents -pisteitä, mutta saan ne samalla myös meidän Firestorm-kampanjaan mukaan. Joko sellaisenaan joukkojen jatkoksi tai sitten maagini taikojen seurauksena kentälle. Kun sellainen mahdollisuus on, niin pitäähän sitä ainakin kokeilla. Humpsahti näihin taas se reilu viiskymppiä…

Path to Glory, 28.11.2017


Tosiaan olen raporttia meidän Path to Glory -liigasta lupaillut useammin kuin harvoin, mutta mitään en ole näköjään saanut julki. Omalta osaltanihan liiga päättyi jo viime viikolla viimeisen pelin muodossa, huomenna jäljellejääneet pelaavat vielä omat pelinsä ja saamme lopputulokset.

Oma taktiikkani liigaan oli ”Win the Right Games”, tai oikeastaan ”Voita kuudes peli”. Tarkoitus oli siis glory pisteistä niin välittämättä kerätä vain joka pelistä uusi joukko ja näin päästä menestyksestä riippumatta pelaamaan kuudennella kierroksella ratkaisuottelua. Se mitä en ottanut huomioon, oli se, että mikäli tulee useampia voittajia, niin silloin ratkaisee Major-voitot. Varsin todennäköisesti voittajia on kuitenkin aika monta, joten vain viimeisen pelin voittamalla ei pitkälle pötkitä…

Komentaja katselee saaliita

Taistelun tuoksinaa

Ensimmäisellä kierroksella sain vastaani khornelaisia berserkkejä. Jouduin laudan keskelle ja vain puolella armeijastani tarkoituksena saada komentaja juoksemaan ulos laudalta. Vastustaja luonnollisesti asettui kehämuodostelmaan laidoille. Lähdin rynnäkköön yhteen suuntaan ja sain melko helposti magmadrontin menevän reiän ja komentajani pääsi vapauteen. Ura hienosti voitolla käyntiin.

Toisessa skenaariossa pyrin vapauttamaan uhrattavaksi joutuvaa Runesonia magmadrontin selässä, mutta tässä tuli pahasti turpaan, kun epäkuolleet kurmottivat. Toki se, etten muistanut skenaarion erikoissääntöä (reroll failed charges) vaikutti peliin jonkun verran, kun komentajani jäi toimettomana seisomaan kolmen tuuman päähän vastustajasta…

Tzeentch-uhka tulossa

Kolmannen kierroksen alkuasetelmia

Kolmannella kierroksella tuli vastaan taas kaaosta, Tzeentch-demoja tällä kertaa. Hävisin pelin ekalla kierroksella ennen kuin tein mitään, kun komentajani saatiin hengiltä. Tähänkin vaikutti vähän se, etten tajunnut, että peli päättyy ja ratkeaa heti, kun toinen komentaja kuolee… Kuvittelin, että pomojen keskinäiseen kähinään tuli vain lisäväriä, mutta peli ratkesikin heti kuolemaan. Pelattiin pari kierrosta, mutta ei pelin suunta siitä muuttunut.

Neljännellä kierroksella vastaan tuli gobboja, tarkoitus oli tapella ja siinä sivussa vähän pitää hallussa temppeleitä. Sain aika lailla turpaani ja kun muistin väärin ehdot temppelin hallinnalle, niin hävisin aika nopeasti.

Viides kierros lähtee

Vastustajan komentaja tarkkailee ylhäällä

Metsä on ikään kuin hallussa

Ei tässä paljoa kääpiöitä näy…

Viidennellä kierroksella tuli jälleen vastaan Kuoleman joukkoja, Flesh Eater Courts. Taistelimme metsän hallinnasta, jonka keskellä oli puu-ukko (Sylvaneth), joka piti tappaa ja saada metsä haltuun. Onnittelimme ensimmäisen kierroksen jälkeen minua voittajana, kunnes naapuripöydästä kerrotiin, että kantsii lukea ne voittoehdot ja että peliä ei voi voittaa vielä ekalla kiekalla. Siitä lähtikin sitten alamäki. Pelasin tyhmästi enkä tuhonnut vastustajaa yksikkö kerrallaan, vaan löin aina vähän kutakin ja joukkoni olivat hajallaan. Epäkuollet sitten heräilivät jatkuvasti henkiin ja pelin päättyessä tappiooni oli vastapuolella kaikki figut laudalla. Olin toki tappanut niistä monet muutamia kertojakin, mutta aina vaan tulivat takaisin.

Tässä kohtaa tavoitteeni oli kuitenkin saavutettu, viidellä kierroksella viisi lisäjoukkoa ja mahdollisuus voittoon. Käytännössä todennäköisyydet olivat aika olemattomat, koska minulla oli vain yksi major-voitto, kun muilla oli noin kolme per pää.

Komentaja katselee tyytyväisenä

Riimupoika piiritettynä, tässä kohtaa toki liittoutunut puumies oli saatu jo hengiltä. Ja saatu hidastettua vastustajan matkantekoa.

Magmadrothien kaksintaistelu, nopea voitto

Taistelimme monoliitin rakentamisesta kääpiöitä vastaan, minut arvottiin monumentin rakentajaksi. Tajustin nopeasti, että hitaita kääpiöitä vastaan olin etulyöntiasemassa, varsinkin kun vastustaja tajusi vasta setupin jälkeen, että hänellä on automaattisesti ensimmäinen vuoro. Keskityin hidastamaan vastustajan kulkua heittelemällä uhrautuvia yksiköitä tielle ja pakottamalla vastustajan hankalaan maastoon. Kun samaan aikaan heitin nopilla hyvin monumentin rakentamista, oli peli neljännellä kierroksella valmis ja minulle voitto.

Eli onnistuin taktiikassani, se vain ei ollut kovin hyvä. Voitin ratkaisevan pelin, mutta niin voitti samana päivänä yksi toinenkin pelaaja, joten kärkipaikka meni sivu suun. Huomenna on sitten vielä pelejä. Riippuen osallistujista ja pelien lopputuloksista sijoitukseni laskee enemmän tai vähemmän. Nousta se ei kuitenkaan voi. Ihan tyytyväinen täytyy olla, kun ihan uudella armeijalla ja huonolla valmistautumisella liigaan lähdin.

Kun katsoo yksittäisiä pelejä, niin huomaa jännästi yksityiskohdan. Valmistauduin huolella ensimmäiseen ja viimeiseen peliin, eli luin ja muistin skenaarion erikoissäännöt ja omien joukkojenikin säännöt aika hyvin. Voitin ne. Muut pelit menivät hyvin puolivillaisella valmistautumisella ja ne järjestäen hävisin. Paremmalla valmistautumisella lopputulos olisi saattanut siis olla hyvinkin toisen näköinen. Noh, ensi kerralla sitten.