Vähän ostoksia, 28.2.2019


Kirjoja kahdellakympillä

Figuja vitosella

Sekalaisia figuja johonkin edulliseen hintaan

Tuli tuossa joskus alkukuusta tehtyä vähän kauppoja, joissa useammasta pienestä erästä tuli kerättyä figuja ja kirjoja. Tai siis kolmesta.

Yläkuvan figut ostin vitosella tutulta turkulaiselta kaverilta, siinä on vampyyriruhtinas tai mikälie hevosella, komentoryhmälle torvi ja keppi sekä muutama Forest Goblin.

Kirjat ostin kahdellakympillä plus postit, tuli vähän ajateltua kalliimmaksi, mutta kun yksittäisen kirjan postittaminen on kallista, niin ostin sitten nuo kaikki. Toki ei mulla yhtään noista ollut, joten sikäli hyvä kauppa, mutta olisi saattanut joskus tulla vastaan halvemmallakin. No, ei tarvitse enää murehtia.

Sivukuvan figulauman hintaa en muista, mutta olisko ollut jotain kympin luokkaa, lähinnä siinä LotRin figuja ja muutama muu hassu. Metallifigujakin sen verran, että en hinnasta valita, vaikka kai nää vähän turhia loppujen lopuksi oli…

Mainokset

Toinen demo LotRia, 30.10.2018


Joukot lähenevät

Viime viikon torstaina esittelin Lotria (eli Middle-Earth Strategy Battle Gamea) toisen kerran. Tällä kertaa opetettavalla oli perusteet hallussa, sääntöjä oli tavattu, videoita katseltu ja omia figuja siirrelty keittiönpöydällä. Muutenkin erilaisista figupeleistä oli enemmän tai vähemmän kokemusta, joten ihan nollasta ei tarvinnut sääntöjen kohdalla lähteä. Skenaarioksi valikoimme melko yksinkertaisen Reconnoitre-tehtävän, jossa pisteitä saa lähinnä siitä, että saa juoksutettua joukkojaan vastustajan kenttäpuoliskolta ulos. Sotajoukot tulevat kentälle pikkuhiljaa reservistä, joten hiukan varovaisuutta tarvitaan ehkä alussa. Lähdin itse taisteluun Moria Goblineilla, mukana yksi shamaani ja luolapeikko, muttei mitään kovin ihmeellistä. Saataisiin tässä kuitenkin pintaraapaisu taikuuteen ja isompiin hirviöihin samalla. Vastapuolella oli rohanilaisia ratsastajia Theodenin johdolla sekä Kuolleiden kuninkaan johtama lauma haamuja. Melko erilaiset joukot siis, vastapuolella oli liikkuvuutta ja taistelukykyä, minulla käytännössä massaa.

Taistelua

Ensimmäisen prioriteetin sain minä ja sainkin ihan mukavasti joukkoja laudalle, mutta en toki kaikkia. Vastustaja sai molemmat. Liikuimme rohkeasti toisiamme kohti. Kolmannella vuorolla prioriteetti vaihtui pariksi vuoroksi ja rohanilaisten hevosten nopeuden myötä taistelutkin alkoivat. Ratsuväen rynnäkkö oli voimakas, mutta toisaalta onnistuin saamaan niin paljon hiisiä taisteluihin mukaan, että pari ratsukkoa saatiin hengiltä. Toki jotain tappioita tuli minullekin. Tämän jälkeen prioriteetti tuli enimmäkseen minulle ja sain aika hyvin järjestettyä taisteluita, kun vastapuolen mahdinkäyttäjiä oli vähän ja heiltäkin mahti vähissä. Joku hiisi onnistui nuolella tappamaan yhden haamuistakin ja hetkeä myöhemmin toinen koki saman kohtalon. Tässä kohtaa taistelu näytti vielä ihan hyvältä ja lähetin muutaman hiiden karkumatkalle keräämään pisteitä. Sitten kuitenkin haamut tulivat taisteluun mukaan eivätkä pelokkaat hiidet oikein uskaltaneet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta käydä niiden kimppuun. Taistelu alkoi kallistua toiseen suuntaan. Luolapeikkokin sai lopulta surmansa, samoin kuin joukkojeni komentaja haamujen kynsissä. Taka-alalle jääneet jousiampujatkin alkoivat harventumaan haamujen ja Kuolleiden kuninkaan päästyä sopivalle etäisyydelle.

Lopulta kierroksen 13 jälkeen molemmat joukoistamme olivat alle puolessa alkuperäisestä ja joukot murtumassa. Seuraavan vuoron aikana rohanilaiset saivat jälleen prioriteetin ja aloittivat muutamia taisteluita. Hiisiä sen sijaan luikki karkuunn. Sain kuitenkin yhden hiisistä juoksutettua laudalta ulos. Neljännentoista kierroksen jälkeen joukkoni oli kutistunut jo alle neljäsosaan, eli peli oli päättymäisillään ja niin sen nopanheiton myötä päättyikin. Molemmat joukot olivat murtuneita, joten piste kummallekin. Komentajani oli kuollut, joten 2 pistettä vastustajalle ja 0 minulle, koska Theoden oli naarmuton. Ja lopuksi 3 pistettä minulle yhdestä karkuun päässeestä hiidestä, eli 4-3 -voitto lopulta minulle. Todella hauska ja tasainen peli, kolmisen tuntia tähän kaiken kaikkiaan meni, vaikkei pöydällä ollut kuin 400 pistettä per puoli. Tappiosta huolimatta vastustaja oli ehdottomasti sitä mieltä, että hieno peli ja lisää vaan.

Tähän loppuun vielä vähän valmistuineita maalauksia viime viikoilta. Ensin 6 kappaletta Axemen of Lossarnach -figuja sekä Mithril Miniaturesin Forlong the Fat ratsulla, jotka alkuvuodesta ostin ja nyt sain lopulta maaleihin. Mitään kovin ihmeellistä en näihin saanut aikaiseksi, mutta pelipöydällehän nämä ovatkin päätymässä. Perussiistiä jälkeä kai kuitenkin.

Forlong the Fat & Axemen of Lossarnach

Minas Tirithin liittolaisia

Sitten eräänlainen aivopieru. Kuvittelin, että tuossa uudessa aloituspaketissa olevat örkit ovat noita perus Mordor/Angmar örkkejä, mutta nehän ovatkin Morannon-örkkejä. Ennen kuin tämän tajusin, niin otin vain laatikoistani 5 vanhaa örkkiä ja maalasin ne aiempien 7 seuraksi ajatellen, että siinä on sotajoukko hienosti kasassa. Tämän jälkeen sitten huomasinkin virheeni, mutta tulipahan nämä maalattua. Ruskean eri sävyjä paljon ja vähän punaista ja vaaleaa, jotta saatiin jotain kontrasti paikoilleen.

Mordor Orcs

Vai Angmar Orcs?

Battle of Pelennor Fields, 8.10.2018


Kahakan alkua

Uusi Middle-earth Strategy Battle Game: The Lord Of The Rings – Battle of Pelennor Fields -peli ilmestyi tuossa syyskuun alussa. Kyseessä on siis päivitetty versio Lord of the Rings ja Hobitt -peleistä. Mitään kovin dramaattisia muutoksia ei ole sattunut säännöistä silmään, lähinnä se, että Matched Play -muodossa armeijat rakennetaan Warbands-sääntöjen mukaan, mikä on ihan kiva juttu sekä sitten se, että uusia sankaritoimintoja (Heroic Actions) on nippukaupalla lisää ja kaikki niistä eivät ole kaikille. Muutenkin kaikki profiilit saatiin taas päivitettyä armeijakirjan myötä ja lisää seuraa, kun Hobitin armeijakirja julkaistaan myöhemmin.

Pelasimme Tomin kanssa viime kuun lopulla pienen 250 pisteen harjoitteluskenaarion, kun lopulta pelipaikalle päästyämme aika oli kortilla. Vähän tässä tietysti oli taas vanhojen sääntöjen muistamista ja uusien arvailua. lisäksi läsnä oli yksi pelaaja, jolle samalle vähän esittelimme peliä. Saatiin kuitenkin peli melkein loppuun asti pelattua ja mukava fiilis oli. Saatiin kokeiltua keihästukea ja kallioilta tipahtamista ynnä muuta. Ei niitä kaikkia tietysti enää muistakaan, mutta jos sääntöjä ehtisi vähän taas lukea ennen seuraavaa koitosta, niin voisi jotain muutoksia jäädä taas mieleenkin.

Sauron ja kaverit, 7.9.2018


Sauron ja sekalaisia kavereita

Huuto.netissä taas piipahdin, kun vastaan tuli tarjous josta en voinut kieltäytyä. 12 euroa maksoin tuosta läjästä, olisin helposti voinut maksaa vähän enemmän pelkästä Sauronista, mutta otetaan tällä hinnalla, kun kerrankin saa. Lisäksi tuossa on muutamia metallisia Eldareita ja Space Marineita. Sekä kaikenlaista muovia, lähinnä LotRia ja Chaos Space Marineita, mutta myös yksinäinen vanha wood elf.

Vanhoja figuja, uusia kirjoja, 13.6.2018


Battle Companies, White Dwarf, Spike

Päivitellään tänne nyt vähän näitä hankintojakin. Tuossa jo aikaa sitten ostin LotR/Hobbit-kirjan Battle Companies, tai siis Middle-Earth Strategy Battle Game se nykyään kai on nimeltään. En ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta White Dwarf -artikkeleiden mukaan mielenkiintoinen opus. Sitten uusi (ja jo vanha) White Dwarf sekä Spike!-lehti Blood Bowl -pelistä. En ole ihan varma, että mikä tämän tarina on, mutta luultavasti korvaa jossain määrin Death Zone -julkaisut. Ainakin sisällöltään vähän samantapainen, mutta sisälsi enemmän kaikenlaista taustatarinaa ja sen sellaista.

Battle Masters yms figuja

Huuto.netistä puolestaan tarttui noin kahdellakympillä tällainen läjä vanhoja figuja. Pääosin tuossa on vanhan Battle Masters -pelin ja sen lisäosan figuja, mutta on siinä muutama hieman uudempi goblin sekä ihan tuoreita pääkalloja Skulls -paketista, joka mulla jo olikin. Nyt ei ainakaan pääse kallot ihan heti loppumaan. Tämä oli vähän sika säkissä ostos, josta ei suoraan käynyt ilmi, että mitä siinä tulee mukana, mutta nuo kaaossoturit ovat ainakin ihan tervetulleita samoin kuin nuo petomiehet. Muillekin löytynee jotain käyttöä melko hyvällä prosentilla.

In to the Shadowlands, osa 3, 7.6.2018


Jättiläinen esittää Mangler Squigsia

Saimme eilen päätökseen In to the Shadowlands -kampanjamme viimeisen skenaarion myötä. Kolmen pelin voittoputkessa lähdin kisaamaan koko kampanjan voitosta. Skenaario oli vuoden 2016 General’s Handbookin Hold or Die! Olin puolustajana ja vastaani sain suuren lauman goblineita. Skenaariossa oli monta mielenkiintoista pikkukikkaa, jotka tekivät pelistä mielenkiintoisen.

Vastustajalla oli ensi alkuun laudalla vain yksi 40 goblinin yksikkö, jota koitin kaikin voimin ampua samalla kuitenkin koittaen varautua lisäjoukkojen saapumiseen mistä suunnasta tahansa. Vaikka tulivoimaa armeijassani riittikin, niin goblineiden skenaariossa saamat avut tarkoittivat sitä, että he suojautuivat varsin tehokkaasti: 4+-heitto jokaiselle osumalle ja epäonnistuneet sai heittää uudestaan. Ei tuollaista jättilaumaa tietenkään saanut poistettua laudalta, varsinkaan kun Battleshock-testejä ei vastustajan tarvinnut heittää. Sen jälkeen tulivatkin sitten lisäjoukot pitkältä sivulta ja onnistuivat tunkemaan vielä pieniin rakoihin joukkojeni sekaan, jolloin jäin puristuksiin vähän siellä sun täällä. Alunperin sijoitin joukkojani hieman ympäri lautaa, jolla pyrin estämään vastustajan joukkojen ilmestymisen sinne tänne, mutta tässäkin olisi voinut käyttää apuna mittaa ja lukea skenaarion säännöt, niin olisi saanut aukot tilkittyä paremmin. No joo.

Koitin keskittää tuleni ja tuhoni siihen isoon alkuperäiseen gobbo-yksikköön, koska jos saisin sen tuhottua, niin vastustaja joutuisi ottamaan Battleshock-testejäkin ehkä joskus. Vuorojärjestys meni miten meni ja kun joukkoni olivat hieman hajallaan, niin vastustaja pystyi valitsemaan taisteluita ja lyömään ylivoimalla. Neljännellä kierroksella alkoi näyttää siinä mielessä hyvältä, että vastustajia oikeasti alkoi kuolemaan ja omia pysyi aika hyvin hengissä, mutta samalla oli jo tiedossa, ettei peliä ehdi millään pelata loppuun ja olin pisteissä jäljessä. En saanut lopulta tuhottua vastustajalta kuin yhden yksikön, vaikka moni yksikkö oli kutistutunut pieneksi ja pari hahmoa taisi olla yhden haavan päässä kuolemasta. Omia joukkoja ehti kuolla vähän enemmän, joten tappopisteissä tappio. Siinä mielessä viides kierros (tai sen puute) jäi vähän kaivelemaan, kun taistelu oli ehkäpä kääntymässä. Tosin jo aiemmin, jos olisin saanut vaikka kolmannen vuoron (tai edes neljännen vuoron) aloittavan, niin taistelu olisi saattanut näyttää toisenlaiselta. Toki paremmin pelaamallakin olisi pärjännyt paremmin.

Kampanjan loppupisteissä kolmas sija, voitolla olisin päässyt selvittelemään voittoa tiebreakereiden myötä.

Ostin sian säkissä, 29.5.2018


Sika säkissä

Possut jonoissa

Tämmöisen läjän figuja ostin Facebookin kirppikseltä suurinpiirtein oikealla olevan kuvan perusteella. Hintaa oli posteineen 20,90 euroa, mutta arvelin, että tuosta läjästä jotain käyttökelpoista löytyy ja ehkä osan saa myytyä eteenpäin. Osa jää varmaan tarpeettomana nurkkiin pyörimään, mutta aina ei voi voittaa.

Tuossa toisessa kuvassa näkyy sitten ehkä paremmin mitä läjässä lopulta oli. Eli kaaossotureita, bretonneja, (Chaos) Space Marineita, örkkejä ja orkkeja. Sen lisäksi muutama muu sekalainen figu. Ainakin nuo kolme velhoa näyttävät mielenkiintoiselta, ymmärtääkseni Warhammer Questista alunperin.

LotR-kampanjan jatkoa, 15.5.2018


LotR-kampanjamme etenee hitaasti, mutta varmasti. Samaa tahtia etenee tämä raportointinikin kampanjasta. Kampanjan toinen peli pelattiin siis jo maaliskuun kahdeksas päivä Sotakoneen Bunkkerilla. Skenaariona oli Hold Ground ja kokona 400 pistettä. Vastustajalta löytyi kolme sotajoukkoa, ylimäpänä komentajana noita Radluk seuranaan kapteenit Ugdush ja Gornag. Sekasortoa aiheutti menestyksekkäästi myös peikko Murg. Tarinallisesti tapahtui siis niin, että molemmat ensimmäisestä kahakasta selvinneet osapuolet palasivat paikalle tarkoituksenaan puhdistaa alue vihollisen joukoista.

Alkuasetelmaa

Minun numenorilaisiani komensi kapteeni Hyarlomé apunaan kapteenin Aravir ja Herumer ja yhteensä komennossa 20 taistelijaa. Skenaarion sääntöihin kuului, että joukot tulivat sotajoukko kerrallaan sieltä sun täältä, tai siis nopalla heitettiin ja tuloksesta riippuen sai joko itse tai vastustaja valita, että mistä kohtaa reunaa ryhmä tuli. Tästä seurasi ihan jännittäviä asetelmia, kun heti alkuun muodostui melko tiukan oloisia lähitaistelutilanteita. Vastustaja sai laitettua luolapeikolla höystetyn goblin-lauman ihan oman sotajoukkoni viereen, esimerkiksi.

Taistelun tuoksinaa

Minulla ei ollut oikein mitään peikontappajaa armeijassani, joten ensimmäiset vuorot pyrin lähinnä juoksemaan peikolta karkuun ja kokoamaan joukkojani kasaan. Vapaana rellestävä peikko pystyy kuitenkin tekemään aikamoista tuhoa. Tässä en kuitenkaan onnistunut, vaikka pari ensimmäistä vuoroa sainkin aloitteen ja jokusen hiidenkin hengiltä.

Luolapeikko pysyi hyvin kurissa, minulla oli lippumies vieressä ja sain aika hyviä noppatuloksia. Viidennen vuoron jälkeen hiisiä oli kuollut jo 10 ja minulta oli kuollut vain sitten juurikin se lippumies.

Keskipiste örkkien hallussa

Vaikka sainkin taas aika hyvin aloitteita ja hiisiä kaadettua muun muassa nuolisateella, niin väkeä kaatui minultakin aika pelottavaa tahtia. Kuudennella vuorolla peräti 4 numenorilaista ja vastustajalta vain yksi. Samaan aikaan sain kuitenkin juoksutettua toisen kapteenin ja lippumiehen taisteluun mukaan, mutta hiidet puolestaan ottivat haltuunsa kentän keskustan, joka siis oli kuitenkin skenaarion voittoehtoja.

Kahdeksannella vuorolla sain lopulta Murgin murjottua hengiltä sankarillisen liikkeen ansiosta. Parissa vuorossa minulta kuitenkin kuoli taas neljä taistelijaa, joten ihan ilmaiseksi ei tuo tappo tullut. Murtumispiste alkoi kuitenkin molemmilla osapuolilla lähestyä ja keskusta oli tiukasti hiisien hallussa. Olin muutaman taistelijan lähettänyt sinne kiusaamaan, mutta kovin vakuuttavasti he eivät siellä pärjänneet. Sankarillisilla liikkeille koitin kuitenkin juoksuttaa lisää taistelijoita avuksi.

Peikko on tapettu

Vuorolla 11 kuoli sitten 3 hiittä ja peräti 4 numenorilaista, jonka seuraksena molemmat joukot murtuivat. Seuraavaa vuoroa ei sitten enää suotukaan, vana peli päättyi. Nopean pisteenlaskun myötä hiisille 4-1 -pistevoitto.

Kukaan kapteeneistani ei lopulta edes haavoittunut, vaikka pari kohtalo-pistettä tulikin käytettyä. Vastapuolen sankarit säilyivät niin ikään hengissä, mutta rivimiehiä kuolikin sitten aikamoisia määriä.

Lopputilanne

Pohdiskellen voidaan sanoa, että pakkomielteeni peikon tappamisen suhteen saattoi ratkaista pelin. Toki se oli pelottava vastus ja olisi tappanut ehkä vieläkin enemmän, jos olisi saanut olla rauhassa. Samalla kuitenkin unohdin skenaarion pelaamisen liki täysin. Ajattelin vain, että tapan peikon ja valtaan sitten keskustan. Murtumispisteet tulivatkin sitten turhan nopeasti vastaan ja vastustaja vei voiton. Pieni lukumääräenemmistö vastustajalla auttoi voittamisessa toki myös, mutten sanoisi sitä ratkaisevaksi. Olisi ehkä pitänyt vaan järjestyksessä perääntyä peikon luota (vaikka susiratsastajatkin toki aiheuttivat harmaita hiuksia saavuttuaan paikalle) kohti keskustaa, mutta en tiedä olisiko siinä käynyt sen paremmin. Mielenkiintoinen ja hauska peli kuitenkin joka tapauksessa, vaikka voitto jäikin saavuttamatta.

Ensi kuussa kampanja jatkunee, en tiedä vielä miten, mutta jäämme jännityksellä odottamaan.

Lord Aquila taistelussa, 16.2.2018


Alkuasetelma

Tuossa pari viikkoa sitten tiistaina pelasin vuoden ensimmäisen Age of Sigmar -pelini. Oli kaikenlaista säätämistä pitkin kuukautta enkä peliinkään oikein saanut valmistauduttua kunnolla. Otin joukoikseni vanhan Lord Aquilan ja läjän kaaossotureita, jotka yhdessä muodostivat pataljoonan. Vastapuolella oli goblineita ja muita tuholaisia. Pelasimme Open War -korteilla, mutta enpä enää ihan tarkkaan muista että mitä sieltä tuli. Minulla oli altavastaajan kortti, mutta en ehtinyt/tajunnut käyttää ennen kuin oli liian myöhäistä. Jouduimme lopettamaan pelin kesken, mutta siinä vaiheessa lopputulema oli kyllä aika selvä.

Ison mörön kimpussa

Noppatuurini ei muistaakseni ollut kovin hyvä, mutta tuli sitä pelattua muutenkin huonosti. Pitkähkö tauko peleissä ja vähän väsynyt olo, niin tuli mitä tuli. Pari epäonnistunutta lyhyttä rynnäkköä ainakin tapahtui. Ei tästä pelistä hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa ainakaan omalta osaltani, kuten tästä lyhyestä kirjoitelmasta voitte päätellä. Tuleepa nyt kirjattua tänne, että tämmöinenkin peli on joskus tapahtunut.

LotR-kampanja käyntiin, 25.1.2018


Viime viikon tiistaina polkaistiin Tomin kanssa käyntiin uusi LotR-kampanja. Tällä kertaa otimme hyvin matalan kynnyksen ja kirjanpidon kampanjarakenteen. Aloitusskenaarioksi sovimme Reconnoitren noista uusista armeijakirjoista ja armeijoiden kooksi 300 pistettä, warband-säännöillä. Kampanja etenee siten, että skenaarion voittaja saa päättää seuraavan skenaarion, pistekoon ja kaiken sellaisen mukaan lukien mahdolliset muokkaukset vanhoihin (ennen Warband-sääntöjä) skenaarioihin. Minkäänlaista kokemusta ei kerry, armeijoita saa vapaasti muokata ja vaihdella, mutta pääasiallisesti kampanjassa taistelevat ihmiset ja örkit Toisella Ajalla. Ihmiset ovat numeronilaisia siirtolaisia, jotka tutkivat Keski-Maata ja törmäävät luonnollisesti örkkeihin ja muihin otuksiin. Mitään tarkkaa päätepistettäkään emme tainneet sopia, mutta luotamme saavamme kampajan kuitenkin onnellisesti päätökseen.

Oma armeijani muodostui numenorilaisista taistelijoista, rannikolla jo aikansa viettäneistä ihmisistä, jotka nyt tutkivat sisämaata vähän tarkemmin. Joukko koostui kahdesta warbandista, joita kumpaakin johti kapteeni. Kapteeni Formacar oli koko joukkion komentaja, Hyarlomé hänen vasen kätensä. Parisenkymmentä taistelijaa varustautuneena miekoin ja keihäin tai kilvin taikka sitten jousella kaiken kaikkiaan. Vastapuolella oli örkkishamaanin seurue, johon kuului reilu parikymmentä örkkiä, kapteeni ja luolapeikko (örkit käyttivät Moria Goblin -sääntöjä ja -figuja). Noita oli nimeltään Radlûk, kapteeni Ugdush ja peikko totteli nimeä Murg.

Numenorilaisten tiedustelujoukko oli palailemassa tiedusteluretkeltään, kun yhtäkkiä edessä päin havaittiin liikettä ja örkkien mekastusta pienen maatilan raunioiden luona. Vastustajan lukumäärästä ei ollut tarkkaa tietoa ja tiedustelujoukkio oli jo hieman väsynyt, joten suoranaista taistelua pyrittiin välttämään. Nopeasti syntyi ajatus, että osa joukosta pyrkisi ohittamaan örkit ja hakemaan lisäapuja ja loput jäisivät häiritsemään örkkejä.

Hyarlomé lähti ensin kiertämään jättäen jousimiehensä pienen lammen rannalle. Jousimiesten tarkoitus oli pitää silmänsä auki, vahtia, häiritä vihollista sekä tarvittaessa estää niitä pakenemasta. Hyarlomé itse lähti koukkaamaan muiden miestensä kanssa. Formacar tuli oman ryhmänsä kanssa hieman perässä. Örkit olivat kuitenkin kuulleet lähestyvän vihollisen ja lähtivät liikkeelle, Kymmenkunta örkkiä shamaanin johdolla lähtivät kutakuinkin juoksemaan kohti ihmisten tulosuuntaa, ehkäpä heilläkin oli aikomuksena paeta ja hakea lisävoimia? Peikko ja lauma örkkejä kaarsi kuitenkin kohti Hyarlomén ryhmää. Hän tekikin viisaasti ja pysähtyi hetkeksi metsikköön odottamaan Formacaria ja estäen örkkejä käyttämästä ylivoimaansa. Samaan aikaan jousimiehet onnistuivat tappamaan kaksi örkkiä nuolillaan.

Joukot kohtaavat

Lisävoimien hakeminen unohtui pian, kun vihollinen tuli riittävän lähelle. Muutaman örkin kuoltua ei luolapeikkokaan enää pelottanut, vaan Formacar huusi hyökkäyskäskyn ja pyrki yllättämään peikon. Murg piti kuitenkin helposti pintansa. Muissa kähinöissä kuoli jokunen puolin ja toisin. Formacarin rohkeus koitui kohtaloksi ja hetkeä myöhemmin hän makasi kuolleena maassa, peikon nuijan murskattua hänen rintansa. Örkkejä kuoli kuitenkin samassa rytäkässä eikä taistelu näyttänyt niin toivottomalta. Toisaalta omiakin oli jo muutama kuollut, joten lisävoimille olisi käyttöä. Peikko oli kuitenkin niin vikkelä, että siltä ei helposti karkuun pääsisi. Jousimiehet puolestaan koittivat pidätellä shamaania.

Jousimiehet yrittävät pysäyttää shamaanin joukkoineen

Kerta toisensa jälkeen numenorilaiset syöksyivät peikon kimppuun, mutta kerta toisensa jälkeen peikko huitaisi nuijallaan ihmiset syrjään, sivuun tai kuolemaan. Peikkoon ei saatu naarmuakaan, vaikka välillä hänet onnistuttiin piirittämään joka puolelelta. Samaan aikaan jousimiehet olivat joutuneet laskemaan jousensa ja ryhtymään lähitaisteluun örkkien kanssa. Tämä tuntuikin sujuvan ampumista paremmin ja örkkejä kaatui mukavasti ja jouksumatka tyrehtyi.

Yksi numenorilaisistakin päätti jättää peikon sikseen ja lähti juoksemaan kohti varuskuntaa, näytti siltä että tästä taistelusta ei välttämättä jäisi ketään kertomaan tarinaa.

Peikko pitää pintansa

Örkkejä oli kuitenkin saatu hengiltä jo sen verran paljon, että niitä alkaili karata vähän joka suuntaan eikä pelkästään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Nopeasti molempien rivit olivat harvenneet niin paljon, että taistelijat päättivät (peikko mukaanlukien) irroittautua taistelusta toipumaan. Varsinkin örkit olivat kärsineet kovia tappioita, mutta eivät ihmisetkään olleet päässeet helpolla. Formacar oli kuollut ja rivimiehistäkin melkein puolet. Voitolta ei tuntunut siis kummassakaan leirissä.


Taistelun lopetusehdon toteutuessa (jommalla kummalla on vain neljännes alkuperäisestä vahvuudestaan kentällä) oli aika laskea pisteet. Kumpikaan ei ollut onnistunut pääsemään karkuun yhdelläkään taistelijalla, vaikka aika lähelle lopulta päästiin. Oma komentajani oli kuollut, siitä kolme pistettä Tomille. Toisaalta olin saanut örkkilauman murrettua ja pidettyä omani iskukunnossa, joten sain siitä hyvästä kolme pistettä. Peli päättyi siis lopulta tasapeliin, mikä oli varsin mainio lopputulos taistelullemme.

Kampanjan kannalta tasatulos oli kuitenkin huono, koska voittajan olisi tarkoitus valita seuraava taistelu. Päädyimme lopulta heittämään noppaa, jossa minä onnistuin paremmin. Moraalinen voitto siis, pääsen pohtimaan, että miten tarina etenee.

Taistelu itsessään meni jossain määrin suunnitelmani mukaan, tarkoitus oli jousimiehillä häiritä örkkejä ja saada örkit hajautettua siten, että saisin miesylivoiman örkkejä vastaan enkä joutuisi piiritetyksi. Tämähän onnistui siis ihan hyvin, mutta sen jälkeen olisi pitänyt keksiä jotain peikolle. Ja lisäksi muistaa pelata skenaariota, eli pisteitä olisi pitänyt kerätä. Olisi aiemmin pitänyt lähteä juoksuttamaan yhtä tai kahta soturia kohti kenttäpäätyä, mutta tällä kertaa niin ei käynyt. Jotenkin kuvittelin, että peikon nyt tappaisi melko helposti, mutta ei vaan sitten millään. Välillä sain heittää kahdeksaakin noppaa peikon kolmea vastaan, mutta kun kutosella peikko kuitenkin aina voitti, niin eipä siinä sitten auttanut edes mahtipisteet. Kerran pääsin yrittämään vahingoittamista, mutta en silloinkaan saanut naarmuakaan aikaan. Jos tätä pelaisi uudestaan lähitulevaisuudessa, niin saattaisi tulla erilainen peli. Taidan kuitenkin kuljettaa tarinaa johonkin toiseen suuntaan, mutta minne, sitä en vielä tiedä.