Vanhoja figuja, uusia kirjoja, 13.6.2018


Battle Companies, White Dwarf, Spike

Päivitellään tänne nyt vähän näitä hankintojakin. Tuossa jo aikaa sitten ostin LotR/Hobbit-kirjan Battle Companies, tai siis Middle-Earth Strategy Battle Game se nykyään kai on nimeltään. En ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta White Dwarf -artikkeleiden mukaan mielenkiintoinen opus. Sitten uusi (ja jo vanha) White Dwarf sekä Spike!-lehti Blood Bowl -pelistä. En ole ihan varma, että mikä tämän tarina on, mutta luultavasti korvaa jossain määrin Death Zone -julkaisut. Ainakin sisällöltään vähän samantapainen, mutta sisälsi enemmän kaikenlaista taustatarinaa ja sen sellaista.

Battle Masters yms figuja

Huuto.netistä puolestaan tarttui noin kahdellakympillä tällainen läjä vanhoja figuja. Pääosin tuossa on vanhan Battle Masters -pelin ja sen lisäosan figuja, mutta on siinä muutama hieman uudempi goblin sekä ihan tuoreita pääkalloja Skulls -paketista, joka mulla jo olikin. Nyt ei ainakaan pääse kallot ihan heti loppumaan. Tämä oli vähän sika säkissä ostos, josta ei suoraan käynyt ilmi, että mitä siinä tulee mukana, mutta nuo kaaossoturit ovat ainakin ihan tervetulleita samoin kuin nuo petomiehet. Muillekin löytynee jotain käyttöä melko hyvällä prosentilla.

Mainokset

In to the Shadowlands, osa 3, 7.6.2018


Jättiläinen esittää Mangler Squigsia

Saimme eilen päätökseen In to the Shadowlands -kampanjamme viimeisen skenaarion myötä. Kolmen pelin voittoputkessa lähdin kisaamaan koko kampanjan voitosta. Skenaario oli vuoden 2016 General’s Handbookin Hold or Die! Olin puolustajana ja vastaani sain suuren lauman goblineita. Skenaariossa oli monta mielenkiintoista pikkukikkaa, jotka tekivät pelistä mielenkiintoisen.

Vastustajalla oli ensi alkuun laudalla vain yksi 40 goblinin yksikkö, jota koitin kaikin voimin ampua samalla kuitenkin koittaen varautua lisäjoukkojen saapumiseen mistä suunnasta tahansa. Vaikka tulivoimaa armeijassani riittikin, niin goblineiden skenaariossa saamat avut tarkoittivat sitä, että he suojautuivat varsin tehokkaasti: 4+-heitto jokaiselle osumalle ja epäonnistuneet sai heittää uudestaan. Ei tuollaista jättilaumaa tietenkään saanut poistettua laudalta, varsinkaan kun Battleshock-testejä ei vastustajan tarvinnut heittää. Sen jälkeen tulivatkin sitten lisäjoukot pitkältä sivulta ja onnistuivat tunkemaan vielä pieniin rakoihin joukkojeni sekaan, jolloin jäin puristuksiin vähän siellä sun täällä. Alunperin sijoitin joukkojani hieman ympäri lautaa, jolla pyrin estämään vastustajan joukkojen ilmestymisen sinne tänne, mutta tässäkin olisi voinut käyttää apuna mittaa ja lukea skenaarion säännöt, niin olisi saanut aukot tilkittyä paremmin. No joo.

Koitin keskittää tuleni ja tuhoni siihen isoon alkuperäiseen gobbo-yksikköön, koska jos saisin sen tuhottua, niin vastustaja joutuisi ottamaan Battleshock-testejäkin ehkä joskus. Vuorojärjestys meni miten meni ja kun joukkoni olivat hieman hajallaan, niin vastustaja pystyi valitsemaan taisteluita ja lyömään ylivoimalla. Neljännellä kierroksella alkoi näyttää siinä mielessä hyvältä, että vastustajia oikeasti alkoi kuolemaan ja omia pysyi aika hyvin hengissä, mutta samalla oli jo tiedossa, ettei peliä ehdi millään pelata loppuun ja olin pisteissä jäljessä. En saanut lopulta tuhottua vastustajalta kuin yhden yksikön, vaikka moni yksikkö oli kutistutunut pieneksi ja pari hahmoa taisi olla yhden haavan päässä kuolemasta. Omia joukkoja ehti kuolla vähän enemmän, joten tappopisteissä tappio. Siinä mielessä viides kierros (tai sen puute) jäi vähän kaivelemaan, kun taistelu oli ehkäpä kääntymässä. Tosin jo aiemmin, jos olisin saanut vaikka kolmannen vuoron (tai edes neljännen vuoron) aloittavan, niin taistelu olisi saattanut näyttää toisenlaiselta. Toki paremmin pelaamallakin olisi pärjännyt paremmin.

Kampanjan loppupisteissä kolmas sija, voitolla olisin päässyt selvittelemään voittoa tiebreakereiden myötä.

Ostin sian säkissä, 29.5.2018


Sika säkissä

Possut jonoissa

Tämmöisen läjän figuja ostin Facebookin kirppikseltä suurinpiirtein oikealla olevan kuvan perusteella. Hintaa oli posteineen 20,90 euroa, mutta arvelin, että tuosta läjästä jotain käyttökelpoista löytyy ja ehkä osan saa myytyä eteenpäin. Osa jää varmaan tarpeettomana nurkkiin pyörimään, mutta aina ei voi voittaa.

Tuossa toisessa kuvassa näkyy sitten ehkä paremmin mitä läjässä lopulta oli. Eli kaaossotureita, bretonneja, (Chaos) Space Marineita, örkkejä ja orkkeja. Sen lisäksi muutama muu sekalainen figu. Ainakin nuo kolme velhoa näyttävät mielenkiintoiselta, ymmärtääkseni Warhammer Questista alunperin.

LotR-kampanjan jatkoa, 15.5.2018


LotR-kampanjamme etenee hitaasti, mutta varmasti. Samaa tahtia etenee tämä raportointinikin kampanjasta. Kampanjan toinen peli pelattiin siis jo maaliskuun kahdeksas päivä Sotakoneen Bunkkerilla. Skenaariona oli Hold Ground ja kokona 400 pistettä. Vastustajalta löytyi kolme sotajoukkoa, ylimäpänä komentajana noita Radluk seuranaan kapteenit Ugdush ja Gornag. Sekasortoa aiheutti menestyksekkäästi myös peikko Murg. Tarinallisesti tapahtui siis niin, että molemmat ensimmäisestä kahakasta selvinneet osapuolet palasivat paikalle tarkoituksenaan puhdistaa alue vihollisen joukoista.

Alkuasetelmaa

Minun numenorilaisiani komensi kapteeni Hyarlomé apunaan kapteenin Aravir ja Herumer ja yhteensä komennossa 20 taistelijaa. Skenaarion sääntöihin kuului, että joukot tulivat sotajoukko kerrallaan sieltä sun täältä, tai siis nopalla heitettiin ja tuloksesta riippuen sai joko itse tai vastustaja valita, että mistä kohtaa reunaa ryhmä tuli. Tästä seurasi ihan jännittäviä asetelmia, kun heti alkuun muodostui melko tiukan oloisia lähitaistelutilanteita. Vastustaja sai laitettua luolapeikolla höystetyn goblin-lauman ihan oman sotajoukkoni viereen, esimerkiksi.

Taistelun tuoksinaa

Minulla ei ollut oikein mitään peikontappajaa armeijassani, joten ensimmäiset vuorot pyrin lähinnä juoksemaan peikolta karkuun ja kokoamaan joukkojani kasaan. Vapaana rellestävä peikko pystyy kuitenkin tekemään aikamoista tuhoa. Tässä en kuitenkaan onnistunut, vaikka pari ensimmäistä vuoroa sainkin aloitteen ja jokusen hiidenkin hengiltä.

Luolapeikko pysyi hyvin kurissa, minulla oli lippumies vieressä ja sain aika hyviä noppatuloksia. Viidennen vuoron jälkeen hiisiä oli kuollut jo 10 ja minulta oli kuollut vain sitten juurikin se lippumies.

Keskipiste örkkien hallussa

Vaikka sainkin taas aika hyvin aloitteita ja hiisiä kaadettua muun muassa nuolisateella, niin väkeä kaatui minultakin aika pelottavaa tahtia. Kuudennella vuorolla peräti 4 numenorilaista ja vastustajalta vain yksi. Samaan aikaan sain kuitenkin juoksutettua toisen kapteenin ja lippumiehen taisteluun mukaan, mutta hiidet puolestaan ottivat haltuunsa kentän keskustan, joka siis oli kuitenkin skenaarion voittoehtoja.

Kahdeksannella vuorolla sain lopulta Murgin murjottua hengiltä sankarillisen liikkeen ansiosta. Parissa vuorossa minulta kuitenkin kuoli taas neljä taistelijaa, joten ihan ilmaiseksi ei tuo tappo tullut. Murtumispiste alkoi kuitenkin molemmilla osapuolilla lähestyä ja keskusta oli tiukasti hiisien hallussa. Olin muutaman taistelijan lähettänyt sinne kiusaamaan, mutta kovin vakuuttavasti he eivät siellä pärjänneet. Sankarillisilla liikkeille koitin kuitenkin juoksuttaa lisää taistelijoita avuksi.

Peikko on tapettu

Vuorolla 11 kuoli sitten 3 hiittä ja peräti 4 numenorilaista, jonka seuraksena molemmat joukot murtuivat. Seuraavaa vuoroa ei sitten enää suotukaan, vana peli päättyi. Nopean pisteenlaskun myötä hiisille 4-1 -pistevoitto.

Kukaan kapteeneistani ei lopulta edes haavoittunut, vaikka pari kohtalo-pistettä tulikin käytettyä. Vastapuolen sankarit säilyivät niin ikään hengissä, mutta rivimiehiä kuolikin sitten aikamoisia määriä.

Lopputilanne

Pohdiskellen voidaan sanoa, että pakkomielteeni peikon tappamisen suhteen saattoi ratkaista pelin. Toki se oli pelottava vastus ja olisi tappanut ehkä vieläkin enemmän, jos olisi saanut olla rauhassa. Samalla kuitenkin unohdin skenaarion pelaamisen liki täysin. Ajattelin vain, että tapan peikon ja valtaan sitten keskustan. Murtumispisteet tulivatkin sitten turhan nopeasti vastaan ja vastustaja vei voiton. Pieni lukumääräenemmistö vastustajalla auttoi voittamisessa toki myös, mutten sanoisi sitä ratkaisevaksi. Olisi ehkä pitänyt vaan järjestyksessä perääntyä peikon luota (vaikka susiratsastajatkin toki aiheuttivat harmaita hiuksia saavuttuaan paikalle) kohti keskustaa, mutta en tiedä olisiko siinä käynyt sen paremmin. Mielenkiintoinen ja hauska peli kuitenkin joka tapauksessa, vaikka voitto jäikin saavuttamatta.

Ensi kuussa kampanja jatkunee, en tiedä vielä miten, mutta jäämme jännityksellä odottamaan.

Lord Aquila taistelussa, 16.2.2018


Alkuasetelma

Tuossa pari viikkoa sitten tiistaina pelasin vuoden ensimmäisen Age of Sigmar -pelini. Oli kaikenlaista säätämistä pitkin kuukautta enkä peliinkään oikein saanut valmistauduttua kunnolla. Otin joukoikseni vanhan Lord Aquilan ja läjän kaaossotureita, jotka yhdessä muodostivat pataljoonan. Vastapuolella oli goblineita ja muita tuholaisia. Pelasimme Open War -korteilla, mutta enpä enää ihan tarkkaan muista että mitä sieltä tuli. Minulla oli altavastaajan kortti, mutta en ehtinyt/tajunnut käyttää ennen kuin oli liian myöhäistä. Jouduimme lopettamaan pelin kesken, mutta siinä vaiheessa lopputulema oli kyllä aika selvä.

Ison mörön kimpussa

Noppatuurini ei muistaakseni ollut kovin hyvä, mutta tuli sitä pelattua muutenkin huonosti. Pitkähkö tauko peleissä ja vähän väsynyt olo, niin tuli mitä tuli. Pari epäonnistunutta lyhyttä rynnäkköä ainakin tapahtui. Ei tästä pelistä hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa ainakaan omalta osaltani, kuten tästä lyhyestä kirjoitelmasta voitte päätellä. Tuleepa nyt kirjattua tänne, että tämmöinenkin peli on joskus tapahtunut.

LotR-kampanja käyntiin, 25.1.2018


Viime viikon tiistaina polkaistiin Tomin kanssa käyntiin uusi LotR-kampanja. Tällä kertaa otimme hyvin matalan kynnyksen ja kirjanpidon kampanjarakenteen. Aloitusskenaarioksi sovimme Reconnoitren noista uusista armeijakirjoista ja armeijoiden kooksi 300 pistettä, warband-säännöillä. Kampanja etenee siten, että skenaarion voittaja saa päättää seuraavan skenaarion, pistekoon ja kaiken sellaisen mukaan lukien mahdolliset muokkaukset vanhoihin (ennen Warband-sääntöjä) skenaarioihin. Minkäänlaista kokemusta ei kerry, armeijoita saa vapaasti muokata ja vaihdella, mutta pääasiallisesti kampanjassa taistelevat ihmiset ja örkit Toisella Ajalla. Ihmiset ovat numeronilaisia siirtolaisia, jotka tutkivat Keski-Maata ja törmäävät luonnollisesti örkkeihin ja muihin otuksiin. Mitään tarkkaa päätepistettäkään emme tainneet sopia, mutta luotamme saavamme kampajan kuitenkin onnellisesti päätökseen.

Oma armeijani muodostui numenorilaisista taistelijoista, rannikolla jo aikansa viettäneistä ihmisistä, jotka nyt tutkivat sisämaata vähän tarkemmin. Joukko koostui kahdesta warbandista, joita kumpaakin johti kapteeni. Kapteeni Formacar oli koko joukkion komentaja, Hyarlomé hänen vasen kätensä. Parisenkymmentä taistelijaa varustautuneena miekoin ja keihäin tai kilvin taikka sitten jousella kaiken kaikkiaan. Vastapuolella oli örkkishamaanin seurue, johon kuului reilu parikymmentä örkkiä, kapteeni ja luolapeikko (örkit käyttivät Moria Goblin -sääntöjä ja -figuja). Noita oli nimeltään Radlûk, kapteeni Ugdush ja peikko totteli nimeä Murg.

Numenorilaisten tiedustelujoukko oli palailemassa tiedusteluretkeltään, kun yhtäkkiä edessä päin havaittiin liikettä ja örkkien mekastusta pienen maatilan raunioiden luona. Vastustajan lukumäärästä ei ollut tarkkaa tietoa ja tiedustelujoukkio oli jo hieman väsynyt, joten suoranaista taistelua pyrittiin välttämään. Nopeasti syntyi ajatus, että osa joukosta pyrkisi ohittamaan örkit ja hakemaan lisäapuja ja loput jäisivät häiritsemään örkkejä.

Hyarlomé lähti ensin kiertämään jättäen jousimiehensä pienen lammen rannalle. Jousimiesten tarkoitus oli pitää silmänsä auki, vahtia, häiritä vihollista sekä tarvittaessa estää niitä pakenemasta. Hyarlomé itse lähti koukkaamaan muiden miestensä kanssa. Formacar tuli oman ryhmänsä kanssa hieman perässä. Örkit olivat kuitenkin kuulleet lähestyvän vihollisen ja lähtivät liikkeelle, Kymmenkunta örkkiä shamaanin johdolla lähtivät kutakuinkin juoksemaan kohti ihmisten tulosuuntaa, ehkäpä heilläkin oli aikomuksena paeta ja hakea lisävoimia? Peikko ja lauma örkkejä kaarsi kuitenkin kohti Hyarlomén ryhmää. Hän tekikin viisaasti ja pysähtyi hetkeksi metsikköön odottamaan Formacaria ja estäen örkkejä käyttämästä ylivoimaansa. Samaan aikaan jousimiehet onnistuivat tappamaan kaksi örkkiä nuolillaan.

Joukot kohtaavat

Lisävoimien hakeminen unohtui pian, kun vihollinen tuli riittävän lähelle. Muutaman örkin kuoltua ei luolapeikkokaan enää pelottanut, vaan Formacar huusi hyökkäyskäskyn ja pyrki yllättämään peikon. Murg piti kuitenkin helposti pintansa. Muissa kähinöissä kuoli jokunen puolin ja toisin. Formacarin rohkeus koitui kohtaloksi ja hetkeä myöhemmin hän makasi kuolleena maassa, peikon nuijan murskattua hänen rintansa. Örkkejä kuoli kuitenkin samassa rytäkässä eikä taistelu näyttänyt niin toivottomalta. Toisaalta omiakin oli jo muutama kuollut, joten lisävoimille olisi käyttöä. Peikko oli kuitenkin niin vikkelä, että siltä ei helposti karkuun pääsisi. Jousimiehet puolestaan koittivat pidätellä shamaania.

Jousimiehet yrittävät pysäyttää shamaanin joukkoineen

Kerta toisensa jälkeen numenorilaiset syöksyivät peikon kimppuun, mutta kerta toisensa jälkeen peikko huitaisi nuijallaan ihmiset syrjään, sivuun tai kuolemaan. Peikkoon ei saatu naarmuakaan, vaikka välillä hänet onnistuttiin piirittämään joka puolelelta. Samaan aikaan jousimiehet olivat joutuneet laskemaan jousensa ja ryhtymään lähitaisteluun örkkien kanssa. Tämä tuntuikin sujuvan ampumista paremmin ja örkkejä kaatui mukavasti ja jouksumatka tyrehtyi.

Yksi numenorilaisistakin päätti jättää peikon sikseen ja lähti juoksemaan kohti varuskuntaa, näytti siltä että tästä taistelusta ei välttämättä jäisi ketään kertomaan tarinaa.

Peikko pitää pintansa

Örkkejä oli kuitenkin saatu hengiltä jo sen verran paljon, että niitä alkaili karata vähän joka suuntaan eikä pelkästään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Nopeasti molempien rivit olivat harvenneet niin paljon, että taistelijat päättivät (peikko mukaanlukien) irroittautua taistelusta toipumaan. Varsinkin örkit olivat kärsineet kovia tappioita, mutta eivät ihmisetkään olleet päässeet helpolla. Formacar oli kuollut ja rivimiehistäkin melkein puolet. Voitolta ei tuntunut siis kummassakaan leirissä.


Taistelun lopetusehdon toteutuessa (jommalla kummalla on vain neljännes alkuperäisestä vahvuudestaan kentällä) oli aika laskea pisteet. Kumpikaan ei ollut onnistunut pääsemään karkuun yhdelläkään taistelijalla, vaikka aika lähelle lopulta päästiin. Oma komentajani oli kuollut, siitä kolme pistettä Tomille. Toisaalta olin saanut örkkilauman murrettua ja pidettyä omani iskukunnossa, joten sain siitä hyvästä kolme pistettä. Peli päättyi siis lopulta tasapeliin, mikä oli varsin mainio lopputulos taistelullemme.

Kampanjan kannalta tasatulos oli kuitenkin huono, koska voittajan olisi tarkoitus valita seuraava taistelu. Päädyimme lopulta heittämään noppaa, jossa minä onnistuin paremmin. Moraalinen voitto siis, pääsen pohtimaan, että miten tarina etenee.

Taistelu itsessään meni jossain määrin suunnitelmani mukaan, tarkoitus oli jousimiehillä häiritä örkkejä ja saada örkit hajautettua siten, että saisin miesylivoiman örkkejä vastaan enkä joutuisi piiritetyksi. Tämähän onnistui siis ihan hyvin, mutta sen jälkeen olisi pitänyt keksiä jotain peikolle. Ja lisäksi muistaa pelata skenaariota, eli pisteitä olisi pitänyt kerätä. Olisi aiemmin pitänyt lähteä juoksuttamaan yhtä tai kahta soturia kohti kenttäpäätyä, mutta tällä kertaa niin ei käynyt. Jotenkin kuvittelin, että peikon nyt tappaisi melko helposti, mutta ei vaan sitten millään. Välillä sain heittää kahdeksaakin noppaa peikon kolmea vastaan, mutta kun kutosella peikko kuitenkin aina voitti, niin eipä siinä sitten auttanut edes mahtipisteet. Kerran pääsin yrittämään vahingoittamista, mutta en silloinkaan saanut naarmuakaan aikaan. Jos tätä pelaisi uudestaan lähitulevaisuudessa, niin saattaisi tulla erilainen peli. Taidan kuitenkin kuljettaa tarinaa johonkin toiseen suuntaan, mutta minne, sitä en vielä tiedä.

Blood Bowl -voittokulkua, 3.11.2017


Tiistaina Kerttu Areena oli jälleen näyttämönä, kun Reikland Reavers kohtasi Markon Gobbot. Yleisöä oli 19 tuhatta, joista hiukan yli 10 000 oli kääpiöiden kannalla. Vaakakupit olivat muutenkin kallellaan kääpiöiden suuntaan, vaikka Gobbot kävivätkin tuomaria hieman lahjomassa ottelun alla. Reikland Reavers lähti otteluun tasan yhdellätoista pelaajalla, kun taas Gobboilla oli penkki täynnä vaihtopelaajia. Mukava keli helli pelaajia ja katsojia, kun Reavers-pelaajat asettuivat puolustusmuodostelmaan.

Avauspotku lähti tyypilliseen tapaan kovaa ja korkealle, vastapuolen goblin ehti juosta pallon alle ja nappasi sen ilmasta kiinni. Tätä harmitellessa kääpiöpuolustus ei ollut aivan hereillä, eikä varsinkaan jo aiemmin kolhun saanut ja hidasliikkeinen linjakääpiö Yksi, joka sai sen verran kovan tällin, että vaihtopenkillä ei ollut mitään tehtävissä. Apteekkaria kyseltiin sieltä ja täältä, mutta ei näkynyt. Gobbot innostuivat tästä ja heittivät sen perään pommin. Tai yrittivät, pommi tipahti näpeistä ja räjähti heittäjän silmille – tai niskaan. Pahasti vammautui joka tapauksessa.

Pelaajat olivat kentällä tasan ja kun keskelle kenttää alkoi muodostua kunnon tappelurinkiä, niin pari kääpiötä juoksi laidasta läpi kohti pallonkantajaa. Linjakääpiö Yksitoista sai tällin ja seurasi avausjakson torkkutuvalta. Pallonkantaja lähti pikkuhiljaa rakentelemaan kuviota, mutta kunnon paikkoja ei syntynyt tappelun keskeltä. Onnettomasti pallo sitten tipahtikin ennen pitkää kenttään. Tappelun tuoksinnassa vahtimistaidoistaan tunnettu pelaaja Kaksi sai pahan iskun ja jättää seuraavan pelin väliin parannellessaan solisluitaan. Hieman hän voi lohduttautua sillä, että ketterä kääpiöhyökkääjä sai noukittua pallon maasta ja heitetttyä sen juoksijalle Viisi, joka tekikin saman tien maalin.

Avausmaalin jälkeen

Avausmaalin jälkeen lähdettiin taas pelaamaan. Kevyt tuuli tarttui tällä kertaa palloon, mutta muutoin keskityttiin lyömiseen. Toki Gobbot koittivat hiukan hyökkäillä, mutta kääpiöt olivat varuillaan. Ujo tempaisi yhden gobboista ulos tästä ja seuraavasta pelistä. Gobbojen moukarimies ja sahamies yrittivät kaikkensa, mutta pahoja vammoja eivät saaneet aikaan. Peikko heitti goblinia, ja vaikka yksi kääpiöistä tyrmääntyikin, niin goblin ei päässyt jaloillaan maahan. Tauolle lähdettiin lopulta 0-1 -tilanteesta.

Toisella jaksolla kääpiöt asettuivat hyökkäysasemiin, vaikka harmittelivatkin kirkasta auringonpaistetta ja sen vaikutusta heittopeliin. Gobbojen moukarimies hääri edelleen kentällä, kun tuomari ei hänelle mitään viitsinyt sanoa. Tönimistä ja tuuppimista kääpiöiden hyökätessä, puolivälin aikaan kääpiöille huojentavan oloinen 0-2 -maali oikealta laidalta tulleen häkkihyökkäyksen jälkeen. Tekijänä avausmaalin syöttänyt hyökkääjä numero 12, jota yleisö tuntui kutsuvan nimellä Lystikäs.

Seuraavan aloitukseen lähdettiin jälleen Reaversin puolustuskuviolla. Ehkäpä kyllästyneenä goblinien rumaan peliin katsomosta lensi kivi yhtä Gobboa päähän tyrmäten tämän torkkutuvalle. Kentällä oli melko mukavasti tilaa, ja kun Gobbojenkaan hyökkäys ei lähtenyt salamana liikkeelle, niin pari kääpiötä lähti jälleen härnäämään palloa kantavaa goblinia. Tuomarikin puuttui lopulta Gobbojen rumaan peliin ja ajoi yhden niistä ulos kentältä jälleen yhden potkimisen jälkeen. Jännitys tiivistyi aivan loppuhetkille saakka, jolloinka useiden erinomaisten yksilösuoritusten jälkeen taululla komeili lukemat 0-3. Maalintekijänä jälleen numero 12, eli Lystikäs, joka taisteli itsensä maalialueelle, jonne pallon heitti pelaaja numerolla 6. Tätä ennen pallonkantajaa oli jo murjottu kentän pintaan ja pallo käynyt katsomon puolella.

Viimeisessä aloituksessa Gobbot olivat vailla mahdollisuuksia. Muutama taklaus, mutta ei kummempaa.

Komean voiton myötä Reikland Reavers kahmaisi kassaan 80 000 kultakolikkoa ja uusia faneja. Ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin pyyteettömästi uurastanut linjakääpiö Kolme, joka pääsi ottelun jälkeen lisäoppiin. Vahtitaidon lisäksi hän esittelee ensi pelissä muitakin temppuja. Samoin kaksi maalia ja maalisyötön tehnyt Lystikäs pääsee jatkokoulutukseen.


Selkeä voitto taas. Tälläkin kertaa nopat olivat puolellani, mutta ei tämä niin yksipuolinen ollut kuin edellinen peli. Casualtyjäkin sain tehtyä vain yhden vastustajan kolmea vastaan, mutta maaleillahan tämä peli ratkeaa.

Tyrmäävä voitto, 25.10.2017


Viime viikon torstaina Lohikäärmeluola todisti Reikland Reaversin ja Sewer Sneakersin välistä Blood Bowl -ottelua. Alamaailmojen asukit keräsivät katsomoon yhteensä 22 000 katsojaa, joista nippanappa kolmannes oli kääpiöiden kannattajia. Katsomon lisäksi kääpiöt olivat alakynnessä etukäteen ajateltuna myös kentällä, joten vaelteleva apteekkari ja Bloodweiser-tyttö liittyivät joukkueen vaihtopenkkivahvuuteen ylimääräisten harjoitusten jälkeen. Luolan katosta tihkui kosteutta siihen tahtiin, että se vaikutti lähes sateelta tehden kentän ja pallon tavallista liukkaammaksi. Liekö tämä kostea ilma vaikuttanut, mutta yleisö huusi aloituspotkun aikana suuresti suosiotaan Sneakersille. Tätä edelsi valmentajan ovelaakin ovelampi taktinen veto, eli aloittaa ottelu puolustuskannalta.

Avausmaalia rakennellaan

Kääpiöt pääsivät siis ensimmäisenä rakentelemaan hyökkäystä ja sehän heille toki sopi. Puolustuslinjaa aloitettiin heti murjomaan kenttään ja sen jälkeen rakentelemaan hyökkäystä, kun pallokin saatiin hyppysiin. Peli eteni melko rivakasti vasenta laitaa pitkin, Jörö tempaisi yhden vastustajista pahanoloisesti ottelusta ulos ja muutama muu kaveri pyöritteli silmiään torkkutuvalla. Valmentajan toistuvista huudoista huolimatta Sneakersin peli ei asettunut uomiinsa, taklaukset osuivat omaan leukaan, vikkelät väistöt eivät onnistuneet ylimääräisistä juoksuaskeleista puhumattakaan. Ei kääpiölläkään ihan kaikki onnistunut, mutta kun kentällä oli selvä pelaajaylivoima ja kentälläkin olevat pelaajat lähinnä katselivat peliä kentän pinnasta, niin maalia kohti oli mukava edetä. Harmillisesti linjamies numero 10 sai pahan tällin jakson jälkimmäisellä puoliskolla ja hän joutuu huilaamaan vielä seuraavankin pelin. Sateesta huolimatta kääpiöt yrittivät pientä heittopeliäkin, mutta kun se ei onnistunut, niin jakson lopulla juoksija numerolla 6 teki avausmaalin.

Vastustajat maassa

Oli aikaa vielä aloituseen ja pieneen peliinkin. Yleisö kannusti jälleen Sneakersia raivoisasti. Mitään kovin kummallista ei kuitenkaan tapahtuntu, linjakääpiö 1 tosin tyrmäsi yhden vastustajista tästä pelistä pois ennen kuin puoliaika päättyi.

Toiselle jaksolle Sewer Sneakers lähti jälleen hakemaan tasoitusmaalia. Tällä kertaa yleisö heitti kivellä toista kääpiöiden surmaajista, mikä aukaisikin vasemmalle laidalle reilun kokoisen aukon, jota sumeilematta käytettiin hyväksi. Tasoitusmaali roikkui ilmassa, kun lyhytjalkaiset kääpiöt pyrkivät pallonkantajan perään. Pientä jarruttelua saatiin aikaan, muttei mitään kovin suurta. Yleisö availi jo äänijänteitään, kun valmentaja yllättäen lähtikin komentamaan peikkoa. Peikko oli hyvin ymmällään ohjeista, ei ymmärtänyt millään ja sai samalla muunkin joukkueen sekaisin. Kääpiöt saivat juuri sopivasti lisäaikaa ja saivat hyökkäyksen pysäytettyä ja puolustuksen tilkittyä.

Tiukkaa puolustusta

Jakson jälkimmäisellä puoliskolla sitten lähinnä rakenneltiin kääpiöiden maalia, ensin linjakääpiö 3 huitaisi jälleen yhden vastustajista kentän laidalle puhaltelemaan ja sitten alkoi reipas kipitys pikkujaloilla. Harvalukuisen vastustajat saatiin pidettyä aloillaan ja kaukana pallosta ja juuri ennen ottelun loppua hyökkääjä numerolla 12 taiteili pallon kanssa maaliviivan yli tehden 2-0 -maalin.

2-0 -maalin tekijä valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi ja kuin kostean liukkaan luolaston suomana hänet lähetettiin ennen seuraavaa ottelua harjoittelemaan entistä ketterämpiä ja notkeampia temppuja. Harmillisesti numero 10 jättää siis seuraavan pelin väliin, mutta kun kassaan ropisi jälleen 60 000 kultakolikkoa, niin valmentaja saattaa tehdä lisähankintoja vielä ennen alkuvihellystä. Voitto toi joukkueelle myös lisää faneja.


Aikamoinen ottelu oli. Toki vastustaja heitteli kalloja, ykkösiä ja muuten vaan epäonnistumisia reilusti minua enemmän, jolloin vuorot jäivät lyhyiksi. Ei kestänyt kuin karvan verran yli 2 tuntia. Peikkokin tyhmäili ainakin kahdesti siten, että siinä paloi uusintaheitot ja kaikki. Jälkimmäinen töppäily aiheutti sen, ettei skaven juossut vapaasti maaliin. Mikälie mielenhäiriö tai tähtipelaajapisteahneus valmentajaan iski. Peli oli kyllä harvinaisen yksipuolinen. Vaikka voitto tulikin, niin ei tämä peli millään muotoa ollut hauska tai nautinnollinen. Mitään kovin suuria ajatuskuvioitakaan ei joutunut tekemään, kun monesti oli kenttä auki, kun noin toinen tai kolmas vastustajan toimenpide päätyi epäonnistumiseen ja pelaajia oli muutenkin kentällä vain kourallinen. Olikon ensimmäisen jakson lopulla noin neljä torkkutuvalla ja pari sairaalaosastolla. Yksi vastustaja taisi melkein kuolla epäonnistuneen väistön takia, mutta apteekkari pelasti. Itse puolestani heittelin varsinkin haarniskaheitot helposti läpi, ysiä ja yhtätoista tuli ropisemalla, joten eipä ihme, että 11 tuli nopista myös, kun pelaajan kehitystä heitin. No, tällä tuloksella kamppaillaan vielä pudotuspelipaikasta tällä kaudella.

Blood Bowlia, 28.9.2017


Tiistaina tavanomainen sää helli katsojia Kerttu Areenan lehtereillä. Ja katsojia olikin paljon, 27 000. Näistä valtaosa oli satunnaisia katsojia, hyvin pienet Reikland Reaversin ja Foul Ugly Brothers and Retardsin fanijoukot hädin tuskin erottuivat. FUBARin aavistuksen suurempi (kaksinkertainen) fanijoukko kallisti kuitenkin yleisön vaakakupin goblinien puolelle. Äärimmäisen tasaista oli muutenkin, joukkueet olivat hyvin tasaväkisiä eikä kumpaakaan katsottu aiheelliseksi autettavan. Goblinit pääsivät valitsemaan aloituksen ja lähtivätkin heti hyökkäämään kaikkien salaisten aseiden ja muiden voimin.

Goblinit hyökkäilevät

Kääpiöt olivat pienen ottelutauon jälkeen selvästi ruosteessa ja aloituspotku leijailikin sitten ilmassa sekä lyhyenä että korkeana. Yksi goblineista oli ehtimässä pallon alle, mutta eihän se pallo lopulta edes kantautunut vastustajan kenttäpuoliskolle, joten pallo luovutettiin vastentahtoisesti vihreisiin kätösiin. Pelin lopulta lähdettyä käyntiin alkoivat ketjut ja pallot heilua ilmassa, moottorisahakin surahti ja pommi lensi melkein katsomoon. Kunnialliset kääpiöt hämmästelivät tätä toimintaa ja lopulta tuomarikin puuttui peliin, kun hurjistunut goblin yritti moottorisahata maassa makaavaa kääpiötä. Tai yritti ja yritti, onnistui sahaamaan surmaajan numero 8 sairastuvan puolelle. Katsojien mielestä tosin näytti, että ”Ujo” kuten häntä yleisö kutsuu, oikein hakeutui sahan alle päästäkseen lepäilemään. Onhan hän nyt viiden pelatun ottelun jälkeen pelannut yhden ottelun alusta loppuun, kolmessa pelissä lähtenyt toipumaan pienempien tai isompien vammojen myötä jo avausjakson ensipuoliskolla ja yhden pelin hän on huilannut kokonaan. Mutta se siitä, kääpiö toipumaan ja saha-goblin kentän laidalle rangaistukseksi.

Toinen kääpiösurmaajista runttasi vastatoimenpiteenä vielä yhden goblinin kentän pintaan murtaen samalla häneltä nilkan. Goblinit eivät tästä kuitenkaan hirveästi harmistuneet, vaan rynnistivät jakson puolivälissä avausmaalin tekoon.

Vastaiskun rakentelua

Kääpiöt lähtivät hakemaan tasoitusta ja lähtivätkin innokkaasti, kun ottivat ensimmäiset askeleensa jo pallon vielä lentäessä ilmassa. Pallon pudottua maahan kääpiösurmaaja tempaisi taas yhden vastustajista sairastuvalle loppupelin ajaksi. Hyökkäys lähti oikeaa laitaa eteenpäin goblinien pyristellessä vastaan. Yleisö yltyi ”Jörö! Jörö!”-huutoihin, kun kääpiösurmaaja teloi hetkeä myöhemmin jo kolmannen goblinin pois pelistä, jälleen oli nilkka murtumassa, mutta joukkueen apteekkari ennätti pelastamaan pelaajaparan. Joukkueen heittäjä numero 5 onnistui syötössäkin kaivettuaan pallon peikon varpaiden edestä ylös, kun hyökkäyssuunta oltiin muuttamassa oikealta vasemmalle, mutta lopulta tasoitusmaali jäi kuitenkin tekemättä.

Toiselle jaksolle lähdettiin sitten hakemaan uudestaan tasoitusmaalia kutakuinkin samalla kaavalla. Oikeaa laitaa lähdettiin rynnimään ja nyt jo melko ohueksi telottu goblin-puolustus ei pystynyt pitämään pintaansa. Peikkojakin moukaroitiin kentän pintaan. Yksi linjamiehistä tyrmäsi yhden goblineista ulos pelistä, jonkun sortin pysyvän vamman kanssa. Nopea maali roikkui ilmassa, mutta kääpiöt lähtivät varmistelemaan – he eivät halunneet jättää liikaa aikaa goblineille uuden maalin tekoon. Samaan aikaan keskikentällä toinen peikoista unohtui omiin maailmoihinsa ja toinen peikko saatiin nurin. Epäkääpiömäisellä kunniattomuudella maassa makaavaa peikkoa käytiin potkaisemassa (avausjakson sahat, moukarit ja pommit olivat vielä mielessä) arkaan paikkaan ja peikko vietiinkin ulos kentältä. Vamma näytti pahalta, mutta niin vain peikon regeneroitumiskyvyt toimivat ja tuota pikaa otus oli jalkeilla. Kääpiöt kuluttivat aikaa ja murjoivat goblineita, he eivät halunneet päästää toista peikkoa liian pian kentälle. Mutta kun heittopeli hieman ontui ja harvalukuiset goblinit olivat päästä liian lähelle, niin joukkueen tähtiheittäjä lopulta noukki pallon maasta ja kantoi sen maalilinjan yli tasoitusmaalin merkiksi.

Goblineilla oli vielä hyvin aikaa maalin tekemiseen, varsinkin kun ottivat varaslähdön. Mitään kovin vaarallista ei kuitenkaan saatu aikaiseksi ja kun kääpiöt pääsivät lyömään goblinit irti peikoista, niin maalintekoaikeet kuivuivat lopulta kasaan. Lopputuloksena siis 1-1 -tasatulos.

Ottelun jälkeen joukkueen kassaan kilahti mukavasti 40 000 kultakolikkoa ja faniryhmäkin säilyi kokonaisuudessaan hengissä. Tasoitusmaalin tehnyt heittäjä numero 5 valittiin ottelun tärkeimmäksi pelaajaksi. Tämän seurauksena hän pääsee ennen seuraavaa ottelua ylimääräisiin harjoituksiin samoin kuin yhden goblinin tyrmännyt linjamies. Jöröksi ristitty surmaaja pääsee niin ikään lisäharjoituksiin, vähän erikoisempiin. Katsotaan mitä toverit oppivat.

Pikkuhankintoja taas, 24.8.2017


LotR-figuja

Tuossa viikko pari sitten sovin vaihtokaupasta. Tai oikeastaan tarjottiin vanhoja LotR-figuja, ja kun hinnasta ei oikein ollut tietoa, niin tarjottiin ilmaiseksi. Löysin kuitenkin nipun vanhoja Chaos Space Marineita, jotka taannoin jonkun ostoksen yhteydessä tulivat, ja annoin ne vaihdossa. Molemmat pääsivät tarpeettomasta tavarasta eroon ja saivat tilalle jotain hyödyllisempää. No, näiden figujen hyödyllisyys on tietenkin vähän siinä ja tässä, tuota perusmuovia kun on periaatteessa aika lailla. Onneksi tässä setissä oli mukana myös kolme metallista keihäshaltiaa, joille löytyy helpommin käyttöä. Yksi kilpi puuttuu, mutta se saattaa vielä löytyä. Hienoja figujahan nämä ovat, noita haltioita on aina ilo maalata. Moria Goblineitakin pitäisi maalata lisää jossain välissä, näiden lisäksi löytyy toinen samanlainen setti sekä komentoryhmä (rumpalit, shamaani ja kapteeni).

Citadel Skulls -laatikko

Citadel Skulls sisältö

20 euroa sen sijaan maksoin näistä uuden uusista kalloista, eli Citadel Skulls -laatikosta. Kalloille löytynee käyttöä ties missä, ne kun ovat niin GW/Citadel -tyyppinen juttu kuin olla voi. Ainakin joillekin alustoille noita ajattelin laittaa piristykseksi ja kyllähän Khorne-figuille muutenkin mahtuu kalloja.

Eikä tässä vielä kaikki! Tein lisää vaihtokauppoja, sain yhden lautapelin kaupattua, josta sain tämän laatikollisen Chaos Warhoundeja sekä 30 euroa rahaa. En nyt tiedä, että kuinka tarpeellisia nuo koirat ovat, kun eivät oikein mihinkään porukkaan kaaoksen sisällä nyt kuulu, mutta ehkä lauantaina ilmestyvä General’s Handbook 2017 pelastaa tilanteen. No, voi noita käyttää ainakin Chaos-listassa ilman huolta. Samalla reissulla ostin Fantasiapeleistä juuri saamillani rahoillani tuon Army Painterin Monster-pensselin, jolla olisi tarkoitus käydä toden teolla magmadronttien kimppuun.