Firestorm-harppaus, 19.8.2019


Lähtötilanne

Viime viikon torstaina oli harvinaislaatuinen lomapäivä, jonka hyödynsin pelaamalla kaksi peliä Age of Sigmaria, Firestorm 2 -kampanjaamme. Aamun aloitin ottamalla yhteen Hammerhalin joukkojen kanssa. Kehittelimme tarinaamme siten, että nyt olisi Hammerhalin vuoro olla iskemässä, sen verran pahasti Anvilgard on viime aikoina saanut siipeeensä. Taistelupaikaksi valitsimme syrjäisen suoalueen, Vitriolic Swamps, jonne Rinos oli pysähtynyt keräämään joukkojaan kasaan. Häntä jahtasi Hammerhalin velhojen johdolla suurehko armeija – komentajat aiemmista taisteluista loistivat poissaolollaan, koska tämän piti olla vain jäljitystehtävä.

Skenaariomme loimme jälleen Open War -korteilla, josta tulikin sitten jotain muuta kuin tiedustelutehtävä, pisteitä sai vain ja ainoastaan tapetuista vastustajan taistelijoista kunkin wound-määrän verran, joskin sankareista ja/tai hirviöistä sai kaksinkertaiset pisteet. Lisäksi magia oli arvaamatonta soilla, loitsiminen onnistui toki helpommin, mutta heittämällä tuplat sai loitsija vahinkoa. Lisää vaarantuntua toivat soiden omat erikoisalueet, jotka olivat tappavia suonsilmäkkeitä. Lisäksi punoimme vähän lisää vaarallisia tilanteita sopimalla, että pari maastokappaletta liikkui satunnaisesti kentällä aiheuttaen vahinkoa kohdatuille yksiköille ja mahdollisesti räjähtäessään haavoittavat lähellä olevia. Asettelimme joukkomme skenaarion mukaisesti vinottain, josta seurasi melko leveä, muttei kovin syvä muodostelma. Onnistuin saamaan ensimmäisen vuoron, mikä oli melko lailla tärkeä tässä skenaariossa, tällä joukkojen asettelulla ja näillä voittoehdoilla.

Raivoisa ryntäys

Ensimmäisellä vuorolla syöksyin eteenpäin, Rinos itse sekä Stormcastit olivat iskuetäisyydellä ja pääsivätkin lyömään vastustajan linjoihin. Vanguard-Palladorit ottivat kohteekseen aina vaaralliset miekkamestarit ja Rinos ryntäsi jousiampujien kimppuun (olisin ehkä halunnut hänetkin miekkamiesten kimppuun, mutta olivat liian kaukana – tällä kertaa tämä oli kuitenkin ehkä onni). Vaikka kärsinkin vahinkoja, niin vastapuoli kärsi vielä pahemmin: miekkamiehiä kuoli melko paljon, mutta jousimiehiä kaatui ja pakeni valtava määrä. Heistä ei ollut juuri enää ampumavaaraa seuraavalla vuorolla, joten Rinoksen hyökkäys oli lopulta hyvä – iso jousiyksikkö kaikkien lisäbonuksien kerran olisi varmasti tehnyt pahaa jälkeä. Samoin olisi voinut käydä huonosti, jos olisin saanut toisen vuoron.

Rinos

Tämä kaikki tapahtui keskellä kenttää. Taistelulinjan takana Hammerhalin velhot heittelivät lukuisia taikojaan. Niihin ei pystynyt tuore sotapappinikaan vastaamaan, vaan hänen täytyi tyytyä odottelemaan patsaan takana parempaa tilaisuutta. Hänen oikealla puolellaan kääpiöjoukko eteni hitaasti kohti vastustajan selustaa. Vasemmalla laidalla hydra ja 5 liskoratsastajaa odottivat sopivaa tilaisuutta iskuun.

Keskellä ryntäykseni hyytyi, kun apuvoimat eivät ehtineet paikalle, Stormcasteista tehtiin selvää ja jäljelle jäänet miekkamiehet ajoivat Rinoksen pakosalle. Samalla kävi kuitenkin niin, että Rinosin taktinen peräytyminen veti miekkamiehet niin kauas, että sivustoiltani ehtivät joukot taustalla häärivien maagien kimppuun ja miekkamiehet eivät oikeastaan kerenneet enää minnekään. Kun loitsijatkin polttivat jatkuvasti näppejään loitsuissaan, näytti peli hyvältä minun kannaltani, vaikka kenraali olikin taas kokenut kovia.

Koukkaus sivustaan

Kääpiöt ja jäljelle jääneet liskoratsastajat ehtivät siis koukkaamaan linjojen takaa ja päästivät päiviltä kaikki taikurit, sai siinä kyytiä myös lipunkantaja ja sotakoneen miehistö. Kevyt ratsuväki joutui hydran suuhun jo aiemmin. Neljännellä vuorolla kävi selväksi, että matemaattisesti ei vastustajalla ollut enää mahdollisuuksia, joten sen vuoron jälkeen päätimme pelin.

Lopun alkua

Olimme siis koko pelin ajan laskeneet tappopisteitä, joten loppu oli muodollisuus. Alivoimaisina lähteneet Anvilgardin joukot olivat voittoisia. Lukuisat erikoissäännöt toivat mukavaa lisämaustetta peliin. Tähän peliin mukaan ottamani pappi ei paljoa tehnyt, mutta vastustaja ehkä joutui hieman miettimään, että mitä loitsuja ja missä järjestyksessä tekee, koska minulla oli mahdollisuus niitä estää, vaikken niissä siis onnistunutkaan. Ensimmäisen vuoron onnistuminen oli suuri tekijä voitossa, edellisessä pelissä Hammerhalia vastaan rynnäkkö ei toiminut ja sen jälkeen olin aika lailla hukassa. Nyt peli pysyi tasaisempana ja mielenkiintoisempana pidempään, vaikka ratkesikin siis lopulta ennen täyttä kierrosmäärää.

Pelin jälkeen sain vielä lisävoittopisteet suoritettuani salaisen tehtäväni, eli voittaa suurempi armeija. Pahasti karkumatkalla ollut Hammerhal oli nyt pisteissä huomattavasti lähempänä.

Pahasti piiritettynä

Päivän toinen taistelu oli sitten luonnollisesti Seraphoneita vastaan. Taistelimme Infinity Gears -alueella, koska emme halunneet alueen missään nimessä päätyvän Hammerhalin haltuun. Skenaario tuli uudesta kenraalin käsikirjasta – kentällä kaksi kohdetta, joista saa pisteitä sen mukaan, kuinka monta kierrosta sitä on pitänyt hallussaan, mutta sitä voi pitää hallussaan vain sankari tai battleline-yksikkö ja sen menettää, mikäli lähistöltä poistuu. Tämä tiesi vaikeuksia minulle, koska armeijani ei ollut koottu Matched Play -sääntöjen mukaan: minulla oli vain kaksi sankaria ja yksi battleline-yksikkö, vastapuolella niitä oli useampia.

Rinos ohjaa hyökkäystä

Sain jälleen ensimmäisen vuoron ja Rinos onnistui lentämään vaivatta toiselle kohteelle. Kääpiöiden ja Illuthin (sotilaspappi) vauhti ei kuitenkaan riittänyt ja toinen kohde jäi saamatta. Kääpiöni tapettiin nopeasti pois. Rinos joutui pitämään toista kohdetta hallussaan ja keräämään pisteitä eikä kyennyt siis oikein taistelemaan. Illuth koitti pysyä hengissä. Kahden kohteen välillä käytiin taisteluja. Seraphonit taikoivat minkä ehtivät, mutta Illuth väkevästi kerran vuorossa jonkun loitsun esti. Tästä huolimatta joukkoni alkoivat pahasti vähentyä. Näillä joukoilla skenaario oli vähän tylsä, koska paras taisteluyksikköni ei oikein voinut mitään. Pelin lopussa vastustaja loitsi joukkojaan ympäri kenttää ja toi lisäjoukkoja, jolloin Rinos pääsi taisteluun mukaan, mutta joutui poistumaan paikalta suuren Slann-velhon räjähtäessä taistelun tuoksinnassa kappaleiksi.

Taistelun tuoksinaa

Menetin siis toisen kohteen viimeisellä vuorolla enkä saanut sitä enää takaisin. Lisäksi vastustaja loitsi lisäjoukkoja niin paljon, ettei rippeilläni ollut oikein muutenkaan mitään tehtävissä. Sinällään tämä oli kiva peli, mutta armeijavalintani ei toiminut tässä skenaariossa ollenkaan.

Vähän lohtua sain kuitenkin, kun täytin taas tavoitteeni, pieni valtakunta, josta sain pari lisäpistettä. Lisäksi listaa tehdessä tuli pari lisäpistettä ja ostin uuden kortin, joka toi välittömästi lisäpisteitä. Pisteiden valossa päivä meni siis hyvin ja toki 50%:n voittotilasto oli parempi kuin ei mitään.

Firestorm, osa 3, 24.7.2019


Ansa tiivistyy

Viime viikolla päästiin Firestorm-kampanjassamme eteenpäin. Vastaan asettui taas Hammerhalin haltiat, jotka olivat edellisestä kerrasta sisuuntuneita. Tarkoitus oli kuitenkin kiukkuiset haltiat ajaa uudelleen ansaan, mutta vaikka ansa hienosti luotiinkin, niin sitä ei saatu odotetulla tavalla laukaistua.

Kokoonpanoni oli tällä kertaa aavistuksen pienempi, mutta kallioiselle Caverns of Fulminax -alueelle Rinos sai avukseen Anvilgardin kääpiöosastoa. Suuri määrä haltioita ja lohikäärme odotteli leirissään kukkulan päällä, kun armeijani vyöryi täydellä voimalla eteenpäin.

Rynnäkkö muuttui ylämäeksi

Tai no, yliarvioin joukkoni ja aliarvioin maaston. Ei tuollaiselle kukkulalle niin vaan päästykään, valtaosa rynnäköistä jäi aavistuksen vajaaksi. Näin ollen perille pääsivät vain Rinos ja Stormcast-ratsuväki. He tekivät hyvää työtä, mutta sitten vastustajan tasoittavalla vuorolla saivat aika lailla kurmotusta. Ja kun kakkosvuoro vielä alkoi Hammerhalin vuorolla, niin joukkoni olivat aika pitkälti lyödyt. Tornissa lymyilly maagi onnistui vahvistamaan miekkamestareita oikein tosissaan, joten lohikäärme pääsi nopeasti hengestään. Jousihaltiat ja jousenheittäjä saivat vapaasti napsia aukealle jääneitä ritareitani.

Lohikäärmekin laskeutui kukkulalta ja söi parit ritarini ennen kuin siirtyi hydrani kimppuun. Siinä ei käynyt kovin hyvin. Keskustani oli tuhottu ja melkein kaikki muukin, mutta taisteltiin loppuun asti. Vasemmalla laidalla yksi ritariyksikköni pääsi kiertämään tornin taakse ja rynnäköi piileskelevän lipunkantajan niskaan. Samalla tuikkivat parhaansa mukaan ikkunosta tornin sisällä olevia jousiampujia.

Koukkaus selustaan

Tämä taistelu sentään meni aika mukavasti, mutta toki kallistui pikku hiljaa Hammerhalille, kun tukijoukkoja ei oikein ollut ja vastustaja sai keskittää voimansa liki kokonaisuudessaan vähiin yksiköihini. Lipunkantaja saatiin toki nitistettyä ja moni jousihaltia pääsi hengestään tai pakosalle, mutta lopulta otti ohraleipä.

Kääpiöt ehtivät taisteluun

Oikealla laidalla pieni kääpiöosasto ei kiinnostanut lohikäärmettä ja he pääsivätkin pienillä jaloillaan kapuamaan kukkulan päälle ja lopulta hyökkäämään jousenheittäjän miehistön kimppuun. Tekivät siitä selvää jälkeä. Mutta sitten tuli lohikäärme ja viimeisetkin yksikköni poistuivat laudalta neljännellä vuorolla.

Tämä peli olisi voinut olla pienellä miettimisellä erilainen. Kun kerran Battleplanissa lukee, että hyökkääjä ottaa aina ekan vuoron, niin joukkojen pöydälle laittamisessa tämän vois ottaa tarkemmin huomioon. Varsinkin jos saa laittaa toisena… Nyt jätin joukkoja liian taakse, niin sitten liikkeen jälkeen ei rynnäkkö riittänyt. Ja jätin osan taakse senkin takia, kun en osannut ajatella, että joku rynnäkkö voisi epäonnistua. Näin joukot jäivät liian taakse ja toistensa tielle ja taisteluun pääsi vain pari yksikköä, jotka toki pärjäsivät ihan hyvin. Mutta sitten vastustajalle tuplavuoro, sopivia loitsuja ilman vastaansanomista ja armotonta ammuntaa. Käytännössä peli oli tässä kohtaa selvä, mutta pelattiin loppuun asti.

Alussa valittiin niitä Firestorm-stratagemejäkin, valitsin kenraalini vihaamaan vastustajan kenraalia, mutta en kuitenkaan laittanut niitä lähekkäin. Ajattelin lohikäärmeni syöksyvän jalkaväen läpi ongelmitta, mutta eipä niin käynyt. Varsinkaan kun ritarini eivät päässeet rynnäkköön mukaan tuomaan lisävahinkoa. Tarkoitus oli tehdä ansa, mutta tulikin itse pelattua ylimielisesti ja ajattelemattomasti itseni pussiin. Armeijani vahvuuksia on hyvä liikkuvuus, mikä on monessa skenaariossa hyvä asia, mutta tässä siitä ei niinkään ollut apua (vaikka siis juuri rynnäköt jäivät vajaiksi). Yhteen sumppuun laitettu vastustaja pääsi niitä helposti ampumaan eikä minulla taas ollut käytännössä mitään ampumiseen erikoistunutta yksikköä. Toinen ongelma on taikuus, tai sen puute. Armeijassani ei ole yhtään loitsijaa eikä kukaan pysty edes vastustamaan mitään, joten vastapuoli saa aika huoletta heitellä loitsujaan, kun ei edes tarvitse miettiä, että voisin jonkun koittaa estää. Täytyy jatkopeleihin keksiä näihin jotain ratkaisuja. Maalauspöydällä ainakin on jotain jo…

Pelistä ei hirveästi jäänyt käteen, rakennuspisteitä tuli sen verran, että sain ostettua uuden kortin, mutta ei sitten muuta. Salainen tavoitekin jäi tekemättä ja vastapuoli keräsi pisteitä voitosta, tavoitteen saavuttamisesta ja ylimääräisen pisteen tuon luolan valtaamisesta. No, onneksi on pelejä vielä jäljellä.

Firestorm käyntiin, 9.7.2019


Ansa kiristyy

Haltiat puolustusasemissa

Tosiaan saatiin tämä Firestorm-kampanjamme käyntiin jo tuossa ennen Juhannusta, mutta raportointi on kangerrellut. Ensimmäisessä pelissämme kohtasin Hammerhalin haltioista koostuvan armeijan, joka oli aiemmin onnistuneesti voittanut Seraphonit. Minulla ei kuitenkaan ollut aikomustakaan antaa minkäänlaista voittoputken alkua, joten lähdin taisteluun (valitettavan vähän maalatuin joukoin) voitto mielessäni. Koska kampanja lähti käyntiin rivakammin kuin kuvittelin ja kaikkea muutakin tekemistä ilmaantui, valitsin armeijani suurin piirtein niin, että siinä olisi mahdollisimman vähän figuja. Ajattelin saavani ne siis edes jonkunlaiseen pelikuntoon ennen ensimmäistä peliä. Näin ei kuitenkaan käynyt, käytänössä kaikki figut olivat vasta pohjamaalissa, kolme Stormcastia oli vähän saanut väriä, mutta muuten oli valitettavan yksiväristä. Muovin sain sentään piiloon.

Taistelupaikkamme oli Tears of Fate. Skenaariomme määrittelimme vanhoilla Open War -korteilla ja siitä tulikin mielenkiintoinen väijytys kolmessa näytöksessä. Sain valita itseni hyökkääjäksi, eli tulin siis molemmilta kapeilta reunoilta. Jujuna oli se, että armeija piti jakaa tietyin rajoituksin kolmeen eri osaan, jotka sitten tulisivat kentällä kolmen ensimmäisen kierroksen aikana. Lisäksi kentällä oli kaksi objektiivia, yksi kummankin alueella, joista taisteltiin. Vastapuoli sijoitti aikamoisen haltia-armeijan keskellä oleviin raunioihin, minä laitoin hydrani vahtimaan objektiivia ja yhden ratsuväkiyksikön kiertämään vähän kauempaa.

Lohikäärme hyökkäsi

Ensimmäisellä vuorolla ei vielä tapahtunut ihmeitä, mutta toisella vuorolla vastustaja toi loputkin joukkonsa kentälle. Minäkin toin valtaosan, mutta minulla oli vielä kolmanteen aaltoon yksi ratsuväkiosasto, jolla pystyin loppujen lopuksi hyvin reagoimaan tilanteeseen. Kenraalini mustalla lohikäärmeellä pääsi heti lennähtämään iskuetäisyydelle ja tekikin ihan mukavasti tuhoa. Hydrakin pääsi tositoimiin ja muuallakin kahakoitiin. Sain toki itsekin maistaa iskuja, eli tasaisesti edettiin. Peli oli itseasiassa alkupuolella hyvinkin nopeasti päättymässä tappiooni, koska voittoon riitti molempien objektiivien hallinta vastapuolen vuoron lopuksi. Yli neljäkymmentä haltiaa vartioi toista kohdetta ja minulla oli käytänössä vain hydra. Vastustajan ratsuväki oli tämän minulta viedä, mutta reservistäni tullut viimeinen ratsuväkiyksikkö pelasti päivän. Loppujen lopuksi tämä oli vaarallinen skenaario vähälukuiselle armeijalleni.

Hydra puolustaa

Kentälle muodostui nopeasti ja vähemmän yllättäen kaksi suurempaa taistelupaikkaa, molempien kohteiden luokse. Sen lisäksi oli pienempi kärhämä vähän sivussa, johon pyrin sitomaan vastustajan joukkoja siinä vaihtelevasti onnistuen. Omia joukkojani kuoli aika lailla, mutta samalla lohikäärmeeni sai rauhassa rouskutella puolustavia haltioita. Sain sinne avuksi vielä kolme Stormcast Eternalia ratsuineen, eli Vanguard-Palladorit, jonka jälkeen taistelu siellä olikin nopeasti ohi. Samaan aikaan menetin kuitenkin oman alkuperäisen objektiivini, joten tilanne oli tasan. Molemmilla puolilla joukot olivat hyvin vähissä, tässä kun ei ollut minkäänlaista kierrosrajaa, tai emme sellaista ainakaan huomanneet.

Rauniot tyhjennetty

Minulla oli kuitenkin pieni määräylivoima ja liikkuvammat joukot, joten päätin lähettää koko armeijani vastustajan kimppuun. Valtaamani objektiivi kuitenkin pysyisi minulla, vaikka sieltä lähtisinkin eikä vastustajalla ollut oikein joukkoja lähteä molemille kohteille. Vanguard-Palladorit lähtivät myrskyn selkään ja säntäsivät taistelupaikalle, jossa Drakespawn Knightini sankarillisesti puolustautuivat vastustajan miekkamiehiä vastaan. Vastustaja pystyi kuitenkin pitämään muutamalla taistelijallaan kohteen hallussaan, koska pystyi liikkumaan siten, että en itse päässyt riittävän lähelle.

Lopulta miesylivoima (ja lähestyvä lohikäärme) tekivät tehtävänsä. Hammerhalin joukot totesivat lopun olevan lähellä ja heidän kenraalinsa päätti lähteä viimeiseen hyökkäkseen lohikäärmettä päin. Kaikki muut oli jo kaadettu, mutta kenraali oli vielä ratsunsa selässä. Iskuja vaihdettiin puolin ja toisin, mutta molemmat säilyivät hengissä. Vastustaja valmistautui jo ottamaan vastaan viimeisen iskun, mutta sitä ei koskaan tullutkaan. Rinos Wildbringer päästi komentajan menemään, mutta ei suinkaan armosta tai heikkoudesta.

Vihollisia jyrätään

Viimeinen kaksintaistelu

Rinos Wildbringer oli tullut Flamescar Plateaulle eikä hän ollut tullut sinne salaa. Viimeisen eloon jääneen hän päästi pakoon, jotta hän voisi kertoa omilleen mahtavasta ja ylivoimaisesta vastustajasta, joka tulisi herättämään pelkoa ja kunnioitusta kaikissa.

Loppuhetkiä

Niin päättyi ensimmäinen Rinos Wildbringerin ensimmäinen taistelu. Tears of Fate saatiin vallattua, mutta ei kuitenkaan linnoitettua. Sen verran vähän oli rakennusvoimaa, etten linnoittamiseen lähtenyt, vaan vahvistin pakkaani päivittämällä kortin.


Leveänä rintamana

Vihollinen havaittu

Kampanjan toisen pelin pelasin sitten kesäkuun viimeisenä päivänä. Armeija oli edelleen pääosin maalaamaton, vaikka vähän väriä olinkin saanut figujen pintaan. Vastapuolelle tuli ensimmäisen ottelunsa hävinnyt Seraphon-armeija, joten ajattelin vieväni voiton totuttuun tapaan. Taistelupaikkana oli Sporehollows ja skenaarion arvoimme uudesta General’s Handbookista, tulokseksi tuli tutuhko kahden komeetan törmäys ja hallinta. Mukavan temaattista Seraphoneille ainakin. Leveiltä sivuilta molemmat lähdimme varovasti liikkeelle odotellen komeettojen saapumista. Ajatuksena oli myös päästä lyömään kovaa vastustajan yksiköitä sitoen näitä taisteluun ja vähentämään joukkojen määrä. Tässä onnistuttiin vaihtelevasti.

Rynnäkkö

Alku näytti hyvältä, sain tehtyä ihan kohtalaisen rynnäkön, mutta temppelinvartijat olivatkin odotettua kovempia. Varsinkin kun isolisko pääsi vielä taisteluun mukaan sivustasta. Minulla oli toki apuvoimia tulossa ja toinen osasto kiersi toiselta sivulta. Keskelle omaa puoliskoani tipahtanut komeetta oli hyvin hallussani, mutta vastapuoli joutui liikuttelemaan joukkojaan (taianomaisesti) toiseen nurkkaan saadaakseen omansa haltuunsa. Sain sinnekin hyökättyä, joten tilanne näytti aika hyvältä.

Ratsuväki hyökkää

Hydran viimeiset hetket

Mutta sitten alkoi näyttää huonolta. Seraphonien hyppely ympäri kenttää sekä lisäjoukkojen tupsahtelu sinne tänne Slannin heiluttaessa tahtipuikkoa olikin oletettua suurempi yllätys. Puolustamaan jäänyt hydrani olikin pian alakynnessä, vaikka sainkin sinne vähän apujoukkoja. Samaan aikaan toisesta komeetasta käytiin raivokasta taistelua – Kroxigorit ja Drakespawn Knightini taistelivat kiivaasti ja vaakakuppi kallistui vähän puolelleni, mutta sitten ajauduin myös pois komeetan valloituspiiristä. Toisaalta sain keskellä kenttää tapettua vastustajan kenraali-Slannin, mutta pieni skinkki pääsi karkuun ja sai vallattua yksinään toisen komeetan. Samaan aikaan toisen komeetan luona sikisi lisää liskoja ja hydrani oli tuomittu häviämään.

Niukka tappio siitä lopulta tuli. Vastustaja myös huomasi pelanneensa uusilla Seraphon-säännöillä väärin siellä täällä, joten lopputulos olisi voinut olla toinenkin. Loppujen lopuksi pelasin kuitenkin vähän hölmösti, kun en osannut riittävästi huomioida Seraphonien liikkumiskykyä ja lisääntymistä. Kerta se oli ensimmäinenkin, seuraavalla kerralla olen sitten paremmin varautunut. Pistepottikin tässä hiukan kasvoi, sillä salaisena tavoitteenani oli vastapuolen kenraalin tappaminen. Tämän jo itse taistelun tuoksinnassa unohdin, mutta huomasin tuon onneksi lopulta. Hirveästi ei tappiosta jäänyt käteen, Tears of Faten nyt linnoitin tukikohdakseni.

Muutama haltia, 9.4.2019


Arwen ratsailla ja pari haltiaa

Hyvin pikainen kirjoitus tähän väliin, tämmöiset ostin viime viikolla Sotavasaran myyntipalstalta maltilliseen 6 euron yhteishintaan, johon toki postikuluja pari euroa päälle. Ratsastava Arwen sekä pari keihäshaltiaa. Haltioille löytyy aina käyttöä, ainakin jos haltia-armeijan koko on jotain 2000 pistettä… Arwenillekin löytynee tarkoitus jossain välissä. Kuuluupa nyt ainakin kokoelmaan, mutta luultavasti peliaika jää aika vähäiseksi, kun käyttöä lienee lähinnä vain historiallisissa peleissä. Katsotaan kuinka käy.

Maalaushaasteen loppurutistus, 2.4.2019


Tässä tämmöinen kuvapläjäys, loput maalaushaasteen maalailut. Maalaushaaste saatiin siis onnellisesti päätökseen noin puolitoista viikkoa sitten. Ylsin tavoitteeseeni hienosti, lopputulos oli 961 pistettä, kun 900 oli tavoitteena. Sijoitus hienosti 27. Loppuun tuli maalattua aika lailla kaikkea ja erilaista, yhtenä sivuhaasteena kun oli nimenomaan maalata kaikkea erilaista vähintään 25 pisteen edestä. Tässä kilpailussa taisin päästä lopulta sijalle 5, vaikken lopulta muistanutkaan ilmoittaa viimeisimpiä suorituksiani mukaan kisaan, joten kunniataulukko jätti minut vähän alemmaksi.

Mutta tässä sitä siis, paljon kaikkea erilaista, osa melko hätäisestikin maalattua…

Ihan alkuun seitsemän Guards of Morr -taistelijaa lisää. Näiden kanssa tuli aika paljon askarreltua, valtaosalle on vaihdettu enemmän tai vähemmän veistämällä uudet aseet. Figut siis ovat periaatteessa aloituspaketin figuja, mutta aseet ovat sitten ylijäämiä siitä paketista, jossa nuo taistelijat voi ostaa erikseen. Siinä tulee kaikenlaisia aseoptiota enemmän kuin tarpeeksi yhteen (tai jopa kahteen) ryhmään.

Sitten 4 Hasslefreen metallista kääpiöjalkajousitaiselijaa. Näitähän maalasin joskus joku vuosi täyden tusinan, mutta tähtäimessä on tasaluku 20. Puuttuvat neljä figua on ostettu, odotellaan vaan taas sopivaa maalaushetkeä. Tykkään kovasti noista kahdesta raitapaidasta, tuli oikein kivat ja omaa silmää miellyttävät värit niihin. Nämä ovat siis Oldhammer-projektia vanhaan Fantasy Battleen, siksi nuo neliönmalliset alustat.


Tässä kaksi Cromwell IV -tankkia TANKS-peliin. Maalasin niille tuollaiset tyylitellyt maastokuviot tarkoituksena siis saada katsoja huomaamaan, että niissä on maastokuvio eikä niinkään onnistua sulauttamaan niitä maastoon. Toinen noista on tuollainen perusversio, toinen on taas CS-malli (lähituki). Tavalliseen versioon lisäsin kaikenlaista tarvikelaatikoa ja muuta tilpehööriä, kun ajattelin, että ne varmaan matkaavat vähän pidempänä ja tarvitsevat enemmän tarvikkeita. Mitään merkintöjä en näihin maalannut, kun en oikein tiedä, että missä ympäristössä niitä käyttäisi ja niin edelleen. Ja vähän laiskotti.

Seuraavaksi jälleen jotain muuta, eli Blood Bowlia. Nämä ovat ”vanhoja” metallisia suurhaltioita, tai siis uusintavaluja vanhoista figuista. Nämä olivat Made-to-Order -tilauksessa vuosi tai kaksi sitten ja päätin ne tilata. Kääpiöt olivat kuitenkin silloin etusijalla maalauksen ja pelaamisen suhteen ja kun peli on jäänyt nyt vähän taka-alalle kaiken muun viedessä huomion, niin ei ole tullut näitäkään sitten maalattua. Kolme peruspelaajaa kuitenkin maalasin, melko nopeasti jopa. Valkoisen maalaaminen onnistuu, joten tällä linjalla mennään loputkin tässä joskus, kun saan nuo muut keskeneräiset pois pöydältä. Mukavia maalattavia ja kirkkaat värit miellyttävät silmää.

Loppuun vielä ihan uusi aluevaltaus, eli Epic 40K -pelin figut. Näillä sai juuri 26 pistettä kasaan, mutta tuli nämä nopeasti kyllä maalattuakin. Täytyy seuraavissa vetää keltainen pohjamaali huolellisemmin, jotta näyttää keltaisemmalta. Lisäksi täytyy tutkia keltaisia musteita, joita pitäisi löytyä maalaustarvikeosastoilta. Siis muista liikkeistä kuin pelikaupoista, ihan oikeita taiteilutarvikkeita. Katsotaan koska taas palaan tähän projektiin, mutta ainakin on nyt aloitettu. Imperial Fists jotenkin sopii mielestäni hienosti Epic-skaalaan ja muutenkin uskoisin ajoneuvojen ja ylipäätään 40K:n toimivan paremmin kunnon etäisyyksillä. Säännöistä en osaa kyllä sanoa, mutta sen näkee sitten joskus kun pelaa.

Vanha kunnon haltia, 1.2.2019


High Elf w spear

Sinertävä haarniska

Tämmmöisen maalasin tuossa alkuviikosta, että sain jotain tälle viikolle valmiiksi. Sain samalla viidennen taistelijan tuohon haltiaryhmään, joten nyt se on pelikelpoinen esimerkiksi vitoslaitoksen Fantasy Battlessa, jos sen pariin joskus taas eksyn.

Värityksessä noudattelin vanhaa mallia, eli sitä jolla noita alunperin silloin joskus 20 vuotta sitten maalasin. Värimaailma silloin kopioitiin käytännössä laatikon kannesta, mutta jälki ei tietenkään ollut ihan yhtä hyvää. Tähän lisäsin vähän enemmän väripesuja, jotta varsinkin tuon haarniskan saa näyttämään vähän paremmalta. Sulautuu kuitenkin hienosti mielestäni joukkoon, mutta on sen verran erilainen, että voi käyttää helposti vaikka komentajana.

High Elf Spearmen

Alustaankin lisäsin vähän hiekkaa, jonka perinteisesti maalasin vihreäksi. Ainakin kun tämän nyt maalasi yksinään (ja melko yksinkertaisesti), niin valmistui nopeasti. Muistelen, että aikanaan näiden kanssa maalatessa meni enemmän aikaa, kun sai sotkuja korjata koko ajan. Jos nyt ei taso ole noussut, niin vauhti ainakin. Toisaalta jos en olisi tyytynyt tuohon vanhaan tyyliin, niin väripesuja, yksityiskohtia ja muita olisi tullut noukittua varmaan enemmänkin, jalkokiviäkin näissä on vaikka kuinka. Mutta eipä niitä noista kuvista juurikaan erota. Pelipöydälle tai laatikoihin nämä figut ovat matkalla, eivät maalauskilpailuun.

Vanhaa metallia, 24.11.2018


Deathwing terminators

Sorruin taas muutamiin kauppohin Facebookin figukirppiksellä… 5 Deathwing-terminaattoria ja 1 tavallinen olivat huutokaupassa lyhyen ajan, tarjosin niistä 15 euroa, mikä oli mielestäni aika vähän. Ajattelin, ettei myyjäraukan tarvitse sitten ainakaan ihan poskettoman halvalla myydä, että joku joka nuo oikeasti haluaa, niin maksaa niistä kelpo hinnan. Mutta minullehan ne sitten jäivätkin. Matkahuollolla oli tarjous, joten kuljetus ei maksanut kuin yhden euron, joten kokonaisuudessaan varsin edullinen paketti. Vielä kun keksisi jotain käyttöä… No, laatikko on ainakin hieno, vaikkakin vähän kärsinyt.

Erinäisiä haltioita

Jossain toisessa ilmoituksessa joku toinen koitti ostella itselleen haltioiden komentoryhmän jäseniä. Yksi tarjosi sitten tuollaisia vanhoja metallisia, Grenadierin figuja, mutta ne olivat tälle liian vanhoja. Ihastuin tuohon lyyrakaveriin ja hetkeä myöhemmin olin ostanut tuon koko nipun, johon viime hetkillä vaihdettiin tuo Dark Elf, kun yksi alkuperäisistä High Elffeistä joutui kadoksiin. 30 euroa posteineen maksoin näistä, mikä oli ehkä vähän enemmän kuin ajattelin, mutta nuo terminaattorit taas olivat vähän halpoja… Näilläkin on toki sama ongelma, eli suoranaista käyttöä ei juuri nyt ole, mutta koitetaan jotain keksiä.

Sauron ja kaverit, 7.9.2018


Sauron ja sekalaisia kavereita

Huuto.netissä taas piipahdin, kun vastaan tuli tarjous josta en voinut kieltäytyä. 12 euroa maksoin tuosta läjästä, olisin helposti voinut maksaa vähän enemmän pelkästä Sauronista, mutta otetaan tällä hinnalla, kun kerrankin saa. Lisäksi tuossa on muutamia metallisia Eldareita ja Space Marineita. Sekä kaikenlaista muovia, lähinnä LotRia ja Chaos Space Marineita, mutta myös yksinäinen vanha wood elf.

Ostoksia, 22.12.2017


Tallarn Desert Raiders

Niin sitä vaan taas on tullut tehtyä ostoksia, tässä tuoreimmat. Pelikaverilta ostin pois tarpeettomiksi jääneet Tallarn Desert Raiderit, nuo 17 figua maksoivat näin Joulun alla vain 30 euroa. Alle kaksi euroa per figu siis. Näistä tulee hyviä vahvisutksia Astra Militarum -armeijaani, yhteensä näitä kavereita olisi nyt 30, mutta aseistus ei taida mennä ihan nätisti tasan. No, eiköhän näistä jotain saada aikaiseksi ja ostetaan sitten lisää, jos on tarvetta.

High Elfs

Nämä suurhaltiat puolestaan ostin sotavasara.netistä yhden toisen pelikaverin kanssa kimppaan, tässä kuvassa siis vain oma osuuteni. Hintaa tälle poppoolle tuli jakolaskujemme jälkeen 38 euroa. Oikeastaan kaikki figut ovat metallia, joskin jotain puutteitakin on. Ainakin noilta hilparimiehiltä (Phoenix Guard?) puuttuu aseita muutamalta ja sitten on aseita katki ja hevosten häntiä hukassa, mutta eiköhän näistä enemmän tai vähemmän valmista tule jossain kohtaa.