Metallifiguja taas, 22.11.2019


Vanhoja metallifiguja

Nämä figut nappasin tori.fi:stä, olivat yhteensä kolmessa eri ilmoituksessa samalta myyjältä, kaikkien kuvauksena ”Warhammer örkkejä.” Tuossahan on siis oikeasti Imperial Guardia, Space Marine Scoutteja, pari ikivanhaa Space Marine sankaria sekä jotain Necromunda-figuja, jos oikein ymmärsin. Semmoista. Kukin paketi maksoi 10 euroa, joten postikuluineen tämä 25 figun paketti oli sen 35,90. Täytyy katsoa, että mitä näille tekee, metallisia IG-figuja alkaa ainakin olla jo sen verran, että osasta voisi luopua, mutta täytyy käydä niitä läpi ja katsoa, että mitä oikeasti on ylimääräistä (jos mitään).

Tzarina Katarin Bokha, the Ice Queen of Kislev, 23.10.2019


Ice Queen of Kislev

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa… Tämän figun ”ostin” jo kesällä, mutta kun sovittiin toimitus kaverin kautta, niin vasta tällä viikolla aikataulut sattuivat sopimaan. Ja ostaminen lainausmerkeissä siksi, että vaikka kaverini tämän figun jostain ostikin, niin annoin hänelle vaihdossa toisen figun, jolloin en varsinaisesti ostanut. Mutta joo, tämmöinen reliikki historian hämärästä, Warhammer Fantasy Battlen maailmasta. Ei tälle taida oikein olla Age of Sigmarissa juurikaan käyttöä, kun tälle figulle ei ole sääntöjä ja hevosilla ratsastavat sankaritkin alkavat olla vähissä, ei ole maageja eikä kenraaleita enää heposilla. Joko jalan tai eksoottisemmilla ratsuilla. Mutta toivottavasti tällekin maalit saan päälle ja jollain tapaa pelikentällekin. Mitään suunnitelmia ei varsinaisesti vielä ole.

Lord of the Rings -tilaustavaraa, 8.10.2019


Lord of the Rings, Made to Order

Tuossa joskus elokuussa GW julkaisi taas uusia Made to Order -tuotteita, eli siis vanhojen metallifigujen uusintapainoksia. Sen verran on keräilijän vikaa, että tilaisuuteen piti tarttua ja ostaa puuttuvia figuja. Eli siis ihmisten ja kääpiöiden kuninkaat – jälkimmäisistä puuttui vain kaksi, mutta sain tuplakappaleet sovittua eteenpäin jo tilaushetkellä. ”Vaihdossa” niistä tuli metallisia Morian hiisiä jousilla, ”Armoured Moria Warriors” vai mitä nämä nyt olivatkaan. Lisäksi ostin kaksi pakettia Twilight Ringwraithseja, joista sain yhden figun diilattua eteenpäin. Niitä jäi siis viisi, joten Viimapään taistelua voi siis jatkossa koittaa autenttisesti, kunhan nuo saan maalattua. Tai miksei muitakin tilanteita, joissa noita tarvitaan, mutta tuo kyseinen skenaario nyt oli kuitenkin ensimmäisenä ja päällimäisenä mielessä.

Mitään hirveän halpojahan nämä eivät olleet, mutta eivät nyt älyttömän kalliitakaan. Vähän alta sadan euron jäi oma tilaus, yhteensä 15 figua, joista valtaosa sankareita.

Rohanilaisia, 1.10.2019


Taas on aikaa vierähtänyt, mutta on ollut kaikenlaista. Onneksi nyt on tarjota vastavalmistuneita rohanilaisia! Tarkoitus oli maalata helppoa ja nopeaa, mutta vaikka kontrastimaaleilla maalasin, niin olihan noissa kuitenkin niitä yksityiskohtia. Varsinkin kun värit valittiin maalauksen edistyessä, ei ollut selvää kuvaa lopputuloksesta. Ja olihan noita aika paljon kerralla maalattavaksi, nyt lokakuussa otan vähän rauhallisemmin.

Gamlimg johtaa joukkoa
Pirteän kirkkaat värit huomataan taistelukentillä

Lisää sotilaita, 16.9.2019


Metallikaartia

Viime viikolla sain haltuuni taas läjän metallikaartilaisia. Kaupat näistä sovittiin jo aikoja sitten, mutta erinäisten kömmähdysten myötä päätyivät haltuuni vasta nyt. 38 euroa näistä maksoin, eli ei mitään polkuhintaa, vaan ihan sopivasti, uskoisin. Kuten huomaatte, kyseessä on sekalainen seurakunta, täydennyksiä vähän sinne sun tänne ja esimerkiksi raskas ase puuttuu. Samoin yhdet jalat. Metallikaartia on muuten nyttenkin maalauspöydällä, joten edistymistä on silläkin suunnalla tulossa, olkaapa kärsivällisiä.

Meeting Engagement, 29.8.2019


Alkua

Tuossa kesällä koitettiin ensimmäisen kerran uuden Age of Sigmar General’s Handbookin Meeting Engagement -taistelua. Molemmilla oli aika kepeät listat, minulla liki satunnaisesti maalattu Hammerhal-joukko ja vastapuolella sekalainen seurue Freeguildia. Molemmin puolin oli vähän hakemista, emme kumpikaan esimerkiksi olleet hoksanneet, että Spearhead ei tule välttämättä ensimmäisenä ja niin edelleen. Kyseisessä skenaariossa näin juuri kävi, joten ne vähäisetkin suunnitelmat joutivat heti romukoppaan.

Lisää joukkoa

Taistelua

Peli oli kuitenkin positiivinen kokemus, peli eteni jouhevasti vaikka yhtä ja toista piti pelin kuluessa tarkistaakin, kun ensikertalaisia tässä systeemissä olimme. Maastokin laitettiin tarkalleen sääntöjen mukaan, joten sitä oli aika vähän. Se oli kuitenkin sopivan suurta, joten meille ainakin riitti. Toki kun tämä on tarkoitettu aloittelijoille, niin maaston vähäisyys on sinällään ymmärretävää. Lisätään vielä se, että joukot saapuvat kentälle parin ensimmäisen vuoron aikana, niin ihan liikaa ei maastoa voi kentällä ollakaan, jotta pystyy liikkumaan ja näkemään. Pari lisämaastoa ei silti välttämättä olisi pahitteeksi, mutta paha mennä tällä nykyisellä (kahden pelin) kokemuksella mitään. Pieni pelialue toimi kuitenkin yllättävän hyvin ja tämä tapa mahdollistaa pelin pelaamisen vähän ahtaammissakin paikoissa. Koitan jatkossakin pelata aina tilanteen mukaan.

Taistelu tiivistyy

Pelissä itsessään pyrittiin tappamaan vastustajalta hahmoja ja pitämään objektiivejä hallussa. Peli oli näennäisen tiukkaa ja vaikka laskimmekin koko ajan pisteitä, niin jotain päässälaskuvikaa tapahtui, kun viidennen vuoron jälkeen havaitsimme, että peli oli jo neljännen vuoron jälkeen selvä. Ei siinä mitään, kiva oli peli pelata loppuun asti, kun ei mitään suurempaa kiirettä ollut ja peli päättyi mukavan nopeasti. Saimme toki peliin kulumaan kaksi ja puoli tuntia, mutta se sisälsi pöydän rakentelun, kaikenlaisen ylimääräisen jutustelun, asioiden tarkastelun ja sen sellaisen.

Firestorm-harppaus, 19.8.2019


Lähtötilanne

Viime viikon torstaina oli harvinaislaatuinen lomapäivä, jonka hyödynsin pelaamalla kaksi peliä Age of Sigmaria, Firestorm 2 -kampanjaamme. Aamun aloitin ottamalla yhteen Hammerhalin joukkojen kanssa. Kehittelimme tarinaamme siten, että nyt olisi Hammerhalin vuoro olla iskemässä, sen verran pahasti Anvilgard on viime aikoina saanut siipeeensä. Taistelupaikaksi valitsimme syrjäisen suoalueen, Vitriolic Swamps, jonne Rinos oli pysähtynyt keräämään joukkojaan kasaan. Häntä jahtasi Hammerhalin velhojen johdolla suurehko armeija – komentajat aiemmista taisteluista loistivat poissaolollaan, koska tämän piti olla vain jäljitystehtävä.

Skenaariomme loimme jälleen Open War -korteilla, josta tulikin sitten jotain muuta kuin tiedustelutehtävä, pisteitä sai vain ja ainoastaan tapetuista vastustajan taistelijoista kunkin wound-määrän verran, joskin sankareista ja/tai hirviöistä sai kaksinkertaiset pisteet. Lisäksi magia oli arvaamatonta soilla, loitsiminen onnistui toki helpommin, mutta heittämällä tuplat sai loitsija vahinkoa. Lisää vaarantuntua toivat soiden omat erikoisalueet, jotka olivat tappavia suonsilmäkkeitä. Lisäksi punoimme vähän lisää vaarallisia tilanteita sopimalla, että pari maastokappaletta liikkui satunnaisesti kentällä aiheuttaen vahinkoa kohdatuille yksiköille ja mahdollisesti räjähtäessään haavoittavat lähellä olevia. Asettelimme joukkomme skenaarion mukaisesti vinottain, josta seurasi melko leveä, muttei kovin syvä muodostelma. Onnistuin saamaan ensimmäisen vuoron, mikä oli melko lailla tärkeä tässä skenaariossa, tällä joukkojen asettelulla ja näillä voittoehdoilla.

Raivoisa ryntäys

Ensimmäisellä vuorolla syöksyin eteenpäin, Rinos itse sekä Stormcastit olivat iskuetäisyydellä ja pääsivätkin lyömään vastustajan linjoihin. Vanguard-Palladorit ottivat kohteekseen aina vaaralliset miekkamestarit ja Rinos ryntäsi jousiampujien kimppuun (olisin ehkä halunnut hänetkin miekkamiesten kimppuun, mutta olivat liian kaukana – tällä kertaa tämä oli kuitenkin ehkä onni). Vaikka kärsinkin vahinkoja, niin vastapuoli kärsi vielä pahemmin: miekkamiehiä kuoli melko paljon, mutta jousimiehiä kaatui ja pakeni valtava määrä. Heistä ei ollut juuri enää ampumavaaraa seuraavalla vuorolla, joten Rinoksen hyökkäys oli lopulta hyvä – iso jousiyksikkö kaikkien lisäbonuksien kerran olisi varmasti tehnyt pahaa jälkeä. Samoin olisi voinut käydä huonosti, jos olisin saanut toisen vuoron.

Rinos

Tämä kaikki tapahtui keskellä kenttää. Taistelulinjan takana Hammerhalin velhot heittelivät lukuisia taikojaan. Niihin ei pystynyt tuore sotapappinikaan vastaamaan, vaan hänen täytyi tyytyä odottelemaan patsaan takana parempaa tilaisuutta. Hänen oikealla puolellaan kääpiöjoukko eteni hitaasti kohti vastustajan selustaa. Vasemmalla laidalla hydra ja 5 liskoratsastajaa odottivat sopivaa tilaisuutta iskuun.

Keskellä ryntäykseni hyytyi, kun apuvoimat eivät ehtineet paikalle, Stormcasteista tehtiin selvää ja jäljelle jäänet miekkamiehet ajoivat Rinoksen pakosalle. Samalla kävi kuitenkin niin, että Rinosin taktinen peräytyminen veti miekkamiehet niin kauas, että sivustoiltani ehtivät joukot taustalla häärivien maagien kimppuun ja miekkamiehet eivät oikeastaan kerenneet enää minnekään. Kun loitsijatkin polttivat jatkuvasti näppejään loitsuissaan, näytti peli hyvältä minun kannaltani, vaikka kenraali olikin taas kokenut kovia.

Koukkaus sivustaan

Kääpiöt ja jäljelle jääneet liskoratsastajat ehtivät siis koukkaamaan linjojen takaa ja päästivät päiviltä kaikki taikurit, sai siinä kyytiä myös lipunkantaja ja sotakoneen miehistö. Kevyt ratsuväki joutui hydran suuhun jo aiemmin. Neljännellä vuorolla kävi selväksi, että matemaattisesti ei vastustajalla ollut enää mahdollisuuksia, joten sen vuoron jälkeen päätimme pelin.

Lopun alkua

Olimme siis koko pelin ajan laskeneet tappopisteitä, joten loppu oli muodollisuus. Alivoimaisina lähteneet Anvilgardin joukot olivat voittoisia. Lukuisat erikoissäännöt toivat mukavaa lisämaustetta peliin. Tähän peliin mukaan ottamani pappi ei paljoa tehnyt, mutta vastustaja ehkä joutui hieman miettimään, että mitä loitsuja ja missä järjestyksessä tekee, koska minulla oli mahdollisuus niitä estää, vaikken niissä siis onnistunutkaan. Ensimmäisen vuoron onnistuminen oli suuri tekijä voitossa, edellisessä pelissä Hammerhalia vastaan rynnäkkö ei toiminut ja sen jälkeen olin aika lailla hukassa. Nyt peli pysyi tasaisempana ja mielenkiintoisempana pidempään, vaikka ratkesikin siis lopulta ennen täyttä kierrosmäärää.

Pelin jälkeen sain vielä lisävoittopisteet suoritettuani salaisen tehtäväni, eli voittaa suurempi armeija. Pahasti karkumatkalla ollut Hammerhal oli nyt pisteissä huomattavasti lähempänä.

Pahasti piiritettynä

Päivän toinen taistelu oli sitten luonnollisesti Seraphoneita vastaan. Taistelimme Infinity Gears -alueella, koska emme halunneet alueen missään nimessä päätyvän Hammerhalin haltuun. Skenaario tuli uudesta kenraalin käsikirjasta – kentällä kaksi kohdetta, joista saa pisteitä sen mukaan, kuinka monta kierrosta sitä on pitänyt hallussaan, mutta sitä voi pitää hallussaan vain sankari tai battleline-yksikkö ja sen menettää, mikäli lähistöltä poistuu. Tämä tiesi vaikeuksia minulle, koska armeijani ei ollut koottu Matched Play -sääntöjen mukaan: minulla oli vain kaksi sankaria ja yksi battleline-yksikkö, vastapuolella niitä oli useampia.

Rinos ohjaa hyökkäystä

Sain jälleen ensimmäisen vuoron ja Rinos onnistui lentämään vaivatta toiselle kohteelle. Kääpiöiden ja Illuthin (sotilaspappi) vauhti ei kuitenkaan riittänyt ja toinen kohde jäi saamatta. Kääpiöni tapettiin nopeasti pois. Rinos joutui pitämään toista kohdetta hallussaan ja keräämään pisteitä eikä kyennyt siis oikein taistelemaan. Illuth koitti pysyä hengissä. Kahden kohteen välillä käytiin taisteluja. Seraphonit taikoivat minkä ehtivät, mutta Illuth väkevästi kerran vuorossa jonkun loitsun esti. Tästä huolimatta joukkoni alkoivat pahasti vähentyä. Näillä joukoilla skenaario oli vähän tylsä, koska paras taisteluyksikköni ei oikein voinut mitään. Pelin lopussa vastustaja loitsi joukkojaan ympäri kenttää ja toi lisäjoukkoja, jolloin Rinos pääsi taisteluun mukaan, mutta joutui poistumaan paikalta suuren Slann-velhon räjähtäessä taistelun tuoksinnassa kappaleiksi.

Taistelun tuoksinaa

Menetin siis toisen kohteen viimeisellä vuorolla enkä saanut sitä enää takaisin. Lisäksi vastustaja loitsi lisäjoukkoja niin paljon, ettei rippeilläni ollut oikein muutenkaan mitään tehtävissä. Sinällään tämä oli kiva peli, mutta armeijavalintani ei toiminut tässä skenaariossa ollenkaan.

Vähän lohtua sain kuitenkin, kun täytin taas tavoitteeni, pieni valtakunta, josta sain pari lisäpistettä. Lisäksi listaa tehdessä tuli pari lisäpistettä ja ostin uuden kortin, joka toi välittömästi lisäpisteitä. Pisteiden valossa päivä meni siis hyvin ja toki 50%:n voittotilasto oli parempi kuin ei mitään.

Anvilgard-kääpiöt ja sotapappi, 31.7.2019


Dispossessed Warriors

Punamustakeltainen väritys pukee näitä hyvin

Anvilgard-kääpiöitä

Täällä taas, hieno putki viime viikolla katkesi, kun tuli taas kaikkea muuta. Mutta tässä näitä maalattuja figuja, valmistuivat jo aika päiviä sitten.

Kyseessä vahvistuksia Anvilgard-armeijaani, nuo yllä olevat kääpiöt ehtivät jo vähän keskeneräisinä maistaa taistelun tuoksinaakin jo. Kyseessä siis vanhat muoviset yhden asennon kääpiöt silloisista laatikoista. Lipunkantajan rakensin yhdestä muoviukosta laittamalla vähän pidemmän (ja paksumman) tangon ja päähän uuden kääpiöikonin. Tuli ihan kelvollinen, vaikka tanko toki voisi olla vähän tasapainoisempi. Komentajakääpiölle maalasin valkoisen parran harmaan sijaan. Komentoryhmän täydentää vanha metallinen torvensoittaja, joka ei ole ihan yhtä pulskassa kunnossa kuin kaverinsa, mutta täyttää tehtävänsä. Uudet Contrast-värit olivat ahkerasti käytössä.

Games Workshop Barbarian, Female, 1988

War Priest

Niin ikään Anvilgardin joukoissa taistelee tämäkin neitokainen. GW:n metallinen barbaari kahdeksankymmentäluvulta saa uuden elämän War Priestinä. Sigmar-henkinen vasara sopii hyvin tilanteeseen, eikä pidä antaa senkään häiritä, että kyseessä on nainen. Kyllä tämä kaveri takoo uskoa niin omien kuin vastustajienkin päihin.

Simppeli väritys hänellä, punaista ja mustaa. Käytännössä kaikki paitsi metalli on tehty noilla Contrast-maaleilla. Tyytyväinen tähän figuun, johon ei mennyt tehokasta aikaa varmaan kuin reilu puoli tuntia.

Firestorm, osa 3, 24.7.2019


Ansa tiivistyy

Viime viikolla päästiin Firestorm-kampanjassamme eteenpäin. Vastaan asettui taas Hammerhalin haltiat, jotka olivat edellisestä kerrasta sisuuntuneita. Tarkoitus oli kuitenkin kiukkuiset haltiat ajaa uudelleen ansaan, mutta vaikka ansa hienosti luotiinkin, niin sitä ei saatu odotetulla tavalla laukaistua.

Kokoonpanoni oli tällä kertaa aavistuksen pienempi, mutta kallioiselle Caverns of Fulminax -alueelle Rinos sai avukseen Anvilgardin kääpiöosastoa. Suuri määrä haltioita ja lohikäärme odotteli leirissään kukkulan päällä, kun armeijani vyöryi täydellä voimalla eteenpäin.

Rynnäkkö muuttui ylämäeksi

Tai no, yliarvioin joukkoni ja aliarvioin maaston. Ei tuollaiselle kukkulalle niin vaan päästykään, valtaosa rynnäköistä jäi aavistuksen vajaaksi. Näin ollen perille pääsivät vain Rinos ja Stormcast-ratsuväki. He tekivät hyvää työtä, mutta sitten vastustajan tasoittavalla vuorolla saivat aika lailla kurmotusta. Ja kun kakkosvuoro vielä alkoi Hammerhalin vuorolla, niin joukkoni olivat aika pitkälti lyödyt. Tornissa lymyilly maagi onnistui vahvistamaan miekkamestareita oikein tosissaan, joten lohikäärme pääsi nopeasti hengestään. Jousihaltiat ja jousenheittäjä saivat vapaasti napsia aukealle jääneitä ritareitani.

Lohikäärmekin laskeutui kukkulalta ja söi parit ritarini ennen kuin siirtyi hydrani kimppuun. Siinä ei käynyt kovin hyvin. Keskustani oli tuhottu ja melkein kaikki muukin, mutta taisteltiin loppuun asti. Vasemmalla laidalla yksi ritariyksikköni pääsi kiertämään tornin taakse ja rynnäköi piileskelevän lipunkantajan niskaan. Samalla tuikkivat parhaansa mukaan ikkunosta tornin sisällä olevia jousiampujia.

Koukkaus selustaan

Tämä taistelu sentään meni aika mukavasti, mutta toki kallistui pikku hiljaa Hammerhalille, kun tukijoukkoja ei oikein ollut ja vastustaja sai keskittää voimansa liki kokonaisuudessaan vähiin yksiköihini. Lipunkantaja saatiin toki nitistettyä ja moni jousihaltia pääsi hengestään tai pakosalle, mutta lopulta otti ohraleipä.

Kääpiöt ehtivät taisteluun

Oikealla laidalla pieni kääpiöosasto ei kiinnostanut lohikäärmettä ja he pääsivätkin pienillä jaloillaan kapuamaan kukkulan päälle ja lopulta hyökkäämään jousenheittäjän miehistön kimppuun. Tekivät siitä selvää jälkeä. Mutta sitten tuli lohikäärme ja viimeisetkin yksikköni poistuivat laudalta neljännellä vuorolla.

Tämä peli olisi voinut olla pienellä miettimisellä erilainen. Kun kerran Battleplanissa lukee, että hyökkääjä ottaa aina ekan vuoron, niin joukkojen pöydälle laittamisessa tämän vois ottaa tarkemmin huomioon. Varsinkin jos saa laittaa toisena… Nyt jätin joukkoja liian taakse, niin sitten liikkeen jälkeen ei rynnäkkö riittänyt. Ja jätin osan taakse senkin takia, kun en osannut ajatella, että joku rynnäkkö voisi epäonnistua. Näin joukot jäivät liian taakse ja toistensa tielle ja taisteluun pääsi vain pari yksikköä, jotka toki pärjäsivät ihan hyvin. Mutta sitten vastustajalle tuplavuoro, sopivia loitsuja ilman vastaansanomista ja armotonta ammuntaa. Käytännössä peli oli tässä kohtaa selvä, mutta pelattiin loppuun asti.

Alussa valittiin niitä Firestorm-stratagemejäkin, valitsin kenraalini vihaamaan vastustajan kenraalia, mutta en kuitenkaan laittanut niitä lähekkäin. Ajattelin lohikäärmeni syöksyvän jalkaväen läpi ongelmitta, mutta eipä niin käynyt. Varsinkaan kun ritarini eivät päässeet rynnäkköön mukaan tuomaan lisävahinkoa. Tarkoitus oli tehdä ansa, mutta tulikin itse pelattua ylimielisesti ja ajattelemattomasti itseni pussiin. Armeijani vahvuuksia on hyvä liikkuvuus, mikä on monessa skenaariossa hyvä asia, mutta tässä siitä ei niinkään ollut apua (vaikka siis juuri rynnäköt jäivät vajaiksi). Yhteen sumppuun laitettu vastustaja pääsi niitä helposti ampumaan eikä minulla taas ollut käytännössä mitään ampumiseen erikoistunutta yksikköä. Toinen ongelma on taikuus, tai sen puute. Armeijassani ei ole yhtään loitsijaa eikä kukaan pysty edes vastustamaan mitään, joten vastapuoli saa aika huoletta heitellä loitsujaan, kun ei edes tarvitse miettiä, että voisin jonkun koittaa estää. Täytyy jatkopeleihin keksiä näihin jotain ratkaisuja. Maalauspöydällä ainakin on jotain jo…

Pelistä ei hirveästi jäänyt käteen, rakennuspisteitä tuli sen verran, että sain ostettua uuden kortin, mutta ei sitten muuta. Salainen tavoitekin jäi tekemättä ja vastapuoli keräsi pisteitä voitosta, tavoitteen saavuttamisesta ja ylimääräisen pisteen tuon luolan valtaamisesta. No, onneksi on pelejä vielä jäljellä.

Puffington päätökseen, 18.7.2019


Partio valmiina

Lähtötunnelmia

Viime viikolla saimme pitkähkön hiljaisuuden jälkeen pelattua Puffington-kampanjamme loppun. Tämän vuoden puolella ei kovin paljoa kukaan ehtinyt pelata, mutta Blardahin poppoo sai pari peliä pelattua ja sai hinattua pistemääränsä yli sadan, joten valmistauduimme päätöskahinaan. Tai siis päädyimme pelaamaan päätöskahinaa sen kummemmin valmistelematta.

Saimme neljä viidestä pelaajasta kokoon ja aloimme sommittelemaan skenaariota. Ajatus oli alusta alkaen päättää linnanvaltaukseen, mutta sen kummempia suunnitelmia ei ollut. Päätimme sitten, että kaksi suurinta joukkoa, Blardahin ja Tchednikin, lähtisivät molemmat kohti linnoitusta, jossa olisi sekalainen määrä kaupunginkaartia kahden muun pelaajan johdettavana.

Vartiosto odottaa

Hiukan suunnittelimme voittoehtoja ja erikoissääntöjä, mutta päätimme mennä vähän sen mukaan, että miten taistelussa käy. Molemmilla oli nopeasti liikkuvia yksiköitä ja lentävä yksikkö, joten hyökkääjät olivat siinä mielessä tasavertaisia, joskin Blardahilla oli selvästi isompi porukka.

Minulle tuli ensimmäinen vuoro ja lähdinkin reippaasti leipomon luota omaa laudan reunaani pitkin juoksujalkaa kohti linnaketta. Muutaman taistelijan lähetin Blardahin joukkojen lähelle häiritsemään heitä. Kuvittelin myös, että kaksi ritariani pyyhkäisisivät helposti läpi halvan jalkaväen, joten lähetin heidät vastustajan taakse. Sinnehän he sitten jumittuivat loppupelin ajaksi. Olisi ollut parempi laukata niillä kohti linnaketta. Nyt meni vähän yksinyrittämiseksi. Onnistuin toki hidastamaan Blardahia, mutta vähän turhan helposti jäi soturini jalkoihin ylivoiman alla. Mukana oli myös tuoreita vahvistuksiani, paikallisia petomiehiä, jotka toivat paikallisväriä, paikallistuntemusta sekä paikallisten luottamusta.

Yllätyshyökkäys

Lentävä huutaja-demoni luikerteli tuota pikaa muurien yli ja kohteena olleille oville, mutta kourallinen vartijoita ja muutama jousiampuja varustuksilla pitivät hänet kurissa. Samaan aikaan Tchednik pääsi koiransa Jonesyn kanssa porteilla ja alkoi sauvallaan takoa porttia varoittaen vartijoita Blardahin tulosta. Siinä sivussa poloinen vartijakin sai kaiketi vahingossa Tchednikin sauvasta (tai miekasta) ja tuupertui maahan. Samaan aikaan Puffington Muffins & Puddings Militia taisteli sekä Blardahin joukkoja että ymmärrettävästi pakokauhun alla sekaantuneita kaupunginvartion jäseniä vastaan.

Porteille asti päästiin

Alakynnessä oltiin vähän joka paikassa, Militia joutui monessa kohtaa piiritetyksi eikä ylivertaisista taidoista ollut apua massaa vastaan. Tchednik oli jo hoitamassa porteilla portinvartijankin tehtäviä, kun oikeat vahdit olivat tuupertuneet taistelun tuoksinnassa. Blardahin pääkätyri saatiin taltutettua, mutta Blardah itse koitui vaikeammaksi. Tchednik jäi pahasti Blardahin ja kaupunginvartioston väliin ja pahoin haavoittuneena piiloutui varjoihin ja ruumiiden sekaan, kunnes pääsi livahtamaan takaisin leipomolleen.

Loppuhetkiä

Käytännössä koko Militia oli lyöty ja tuhottu, samaa sai sanoa myös kaupunginvartiostosta. Blardah joukkoineen vyöryi porteista sisään ja Puffingtonin kaupunki ajautunee nyt synkkään ja syvään alakulon vaiheeseen. Tämä ei tietenkään kaikkia miellytä, joten kirkasotsaisia pelastajia saapunee kaupunkiin ennemmin tai myöhemmin.