Puffington päätökseen, 18.7.2019


Partio valmiina

Lähtötunnelmia

Viime viikolla saimme pitkähkön hiljaisuuden jälkeen pelattua Puffington-kampanjamme loppun. Tämän vuoden puolella ei kovin paljoa kukaan ehtinyt pelata, mutta Blardahin poppoo sai pari peliä pelattua ja sai hinattua pistemääränsä yli sadan, joten valmistauduimme päätöskahinaan. Tai siis päädyimme pelaamaan päätöskahinaa sen kummemmin valmistelematta.

Saimme neljä viidestä pelaajasta kokoon ja aloimme sommittelemaan skenaariota. Ajatus oli alusta alkaen päättää linnanvaltaukseen, mutta sen kummempia suunnitelmia ei ollut. Päätimme sitten, että kaksi suurinta joukkoa, Blardahin ja Tchednikin, lähtisivät molemmat kohti linnoitusta, jossa olisi sekalainen määrä kaupunginkaartia kahden muun pelaajan johdettavana.

Vartiosto odottaa

Hiukan suunnittelimme voittoehtoja ja erikoissääntöjä, mutta päätimme mennä vähän sen mukaan, että miten taistelussa käy. Molemmilla oli nopeasti liikkuvia yksiköitä ja lentävä yksikkö, joten hyökkääjät olivat siinä mielessä tasavertaisia, joskin Blardahilla oli selvästi isompi porukka.

Minulle tuli ensimmäinen vuoro ja lähdinkin reippaasti leipomon luota omaa laudan reunaani pitkin juoksujalkaa kohti linnaketta. Muutaman taistelijan lähetin Blardahin joukkojen lähelle häiritsemään heitä. Kuvittelin myös, että kaksi ritariani pyyhkäisisivät helposti läpi halvan jalkaväen, joten lähetin heidät vastustajan taakse. Sinnehän he sitten jumittuivat loppupelin ajaksi. Olisi ollut parempi laukata niillä kohti linnaketta. Nyt meni vähän yksinyrittämiseksi. Onnistuin toki hidastamaan Blardahia, mutta vähän turhan helposti jäi soturini jalkoihin ylivoiman alla. Mukana oli myös tuoreita vahvistuksiani, paikallisia petomiehiä, jotka toivat paikallisväriä, paikallistuntemusta sekä paikallisten luottamusta.

Yllätyshyökkäys

Lentävä huutaja-demoni luikerteli tuota pikaa muurien yli ja kohteena olleille oville, mutta kourallinen vartijoita ja muutama jousiampuja varustuksilla pitivät hänet kurissa. Samaan aikaan Tchednik pääsi koiransa Jonesyn kanssa porteilla ja alkoi sauvallaan takoa porttia varoittaen vartijoita Blardahin tulosta. Siinä sivussa poloinen vartijakin sai kaiketi vahingossa Tchednikin sauvasta (tai miekasta) ja tuupertui maahan. Samaan aikaan Puffington Muffins & Puddings Militia taisteli sekä Blardahin joukkoja että ymmärrettävästi pakokauhun alla sekaantuneita kaupunginvartion jäseniä vastaan.

Porteille asti päästiin

Alakynnessä oltiin vähän joka paikassa, Militia joutui monessa kohtaa piiritetyksi eikä ylivertaisista taidoista ollut apua massaa vastaan. Tchednik oli jo hoitamassa porteilla portinvartijankin tehtäviä, kun oikeat vahdit olivat tuupertuneet taistelun tuoksinnassa. Blardahin pääkätyri saatiin taltutettua, mutta Blardah itse koitui vaikeammaksi. Tchednik jäi pahasti Blardahin ja kaupunginvartioston väliin ja pahoin haavoittuneena piiloutui varjoihin ja ruumiiden sekaan, kunnes pääsi livahtamaan takaisin leipomolleen.

Loppuhetkiä

Käytännössä koko Militia oli lyöty ja tuhottu, samaa sai sanoa myös kaupunginvartiostosta. Blardah joukkoineen vyöryi porteista sisään ja Puffingtonin kaupunki ajautunee nyt synkkään ja syvään alakulon vaiheeseen. Tämä ei tietenkään kaikkia miellytä, joten kirkasotsaisia pelastajia saapunee kaupunkiin ennemmin tai myöhemmin.

Mainokset

Pari LotR -peliä, 29.3.2019


No niin, tässä vähän muistikuvia parista LotR-pelistä tammikuulta, joista en ole saanut tänne halaistua sanaa kirjoitettua. Näidenkin jälkeen on jo muutama peli pelattu, mutta koitetaan nyt vähän saada netin syövereihin talletettua.
Molemmissa peleissä oli sama vastustaja, mutta eri armejoilla vähän pelattiin. Ensin pelasin rohanilaisia vastaan Morannonin örkeillä ja sitten Morian hiisillä Kuolleiden armeijaa vastaan. Molemmat pelit olivat 400 pisteen pelejä, ja molemmat lopulta hävisin.

Ensimmäinen peli oli Domination-skenaario, jossa alkuun näytti ihan hyvältä, kun sain joukkoni laitettua maaston kannalta sopivasti ja pakotin rohanilaiset sumppuun, jolloin eivät päässeet kiertämään ja vaikka olisivatkin saaneet rynnäkön, niin pystyin tuomaan takaa joukkoja avuksi. Rohanilaiset vähän hätiköivätkin, kun ryntäsivät heti, vaikka olivat ainoa armeija jonkunlaisilla heitto- tai ampuma-aseilla. Taistelun edetessä peli tasoittui ja kääntyi, ja lopulta siis kärsin tappion. Nyt ei ole tarkempia muistiinpanoja lähettyvillä, joten kovin tarkkoja tietoja en nyt pysty sanomaan, mutta 6-1 hävisin.

Toinen peli olikin sitten ylämäkeä heti alusta pitäen. Vaikka sainkin hienosti suojattua keskellä kenttää ollutta shamaania hiisiringillä, niin peikon laitoin hölmöyksissäni aivan takalaitaan, ja hän pääsi mukaan taisteluihin vasta liian myöhään. Näyttihän se komelta siinä luolan suuaukolla, mutta kun pelin kannalta sillä ei ollut mitään merkitystä. 4-0 hävisin pelin, skenaatiota en nyt muista, mutta jotain kohteita pelikentällä kai koitettiin vallata ainakin kuvien mukaan (siniset nopat). Tai siis olihan peikko heti alkuunsa takanurkassa luolan suuaukolla kohteen luona, mutta kesti aika kauan ennen kuin vihollinen siitä kiinnostui. Sinä aikana peikko oli jo hölkötellyt alas ja ehtinyt vaivoin mukaan muihin taisteluihin. Vaikka fiksusti kohteita suojasinkin ja koitin peliä pelata skenaarion mukaan, niin kyllä ne kovimmat taistelijat olisi hyvä olla siellä missä taistellaan…

Danger 5, 8.3.2019


Ryhmäkuva

Selät

Tällä viikolla sain maalattua valmiiksi nämä viisi figua, useampi muu on melkein valmiina ja toivottavasti ensi viikolla on sitten enemmän julkistettavaa. Kyseessä on Crooked Dicen valmistaman Danger 5 -aloituspaketin figuja 7TV-peliin. Varsin kelpo figuja, ei ylimääräisiä roskia puhdistettavaksi tai muuta sellaista, figut yhdessä osassa ja mukavissa asennoissa maalausta ajatellen. Noudattelin paketissa olleita värejä aika pitkälle, sinistä paitaa ja harmaita housuja. Varsin nopeasti nämä valmistuivat ja lopputulokseen olen tyytyväinen – silmätkin onnistuivat koko lailla hyvin, ei tullut mulkosilmäisiä kierosilmiä tai sotkuja. Paketista jäi vielä kolme maalaamatta ja sen lisäksi vielä pari satunnaista figua, maalailen ne toiset viisi sitten joskus myöhemmin.

Tucker

Pierre

Jackson

Claire

Ilsa

Muinaiset kreikkalaiset, 18.2.2019


Classical Greek Phalanx

Viime viikolla sain maalattua tällaiset kaverit, muinaiset kreikkalaiset. Paketin mukaan nämä on tarkoitettu Hail Caesar -peliin ja ovat siis muinaisia hopliitteja. Toki näillä voi muitakin pelejä pelata, kunhan vaan säännöt sopivat. Historialliset pelit ovat sillä tavalla jänniä, samoilla figuilla voi pelata eri pelejä. Tärkeimpiä huomioonotettavia seikkoja ovat tietenkin hahmojen oikea ulkoasu, mutta myös alustan koko ja taistelijatiheys, joista toki voi aina joustaa. Itse tein nyt niin, että tuollaiselle 40x40mm2-alustalle laitoin 4 taistelijaa, tällainen ehdotus löytyi muistaakseni valmistajan sivuilta. Tällä tavalla on sopivasti tilaa vielä ja näkyy vähän figujakin.

Ancient Greek Hoplites

Aikoinaan ostin nämä, kun olin palailemassa figumaalauksen pariin ja ajattelin, että ei mulla ole kuitenkaan riittävästi figuja maalattavaksi. Ja kun nuo GW:n pelin eivät silloin kiinnostaneet, niin ajattelin kokeilla historiallisia figuja, nämä kun olivat Fantasiapelien alennuksessa, olisikohan noin kahdeksan euroa maksanut laatikollinen näitä. Mutta sitten löytyi Blood Bowl -liiga ja pelikaveri LotRiin, niin nämä jäivät… Nyt sitten Maalaushaasteen johdosta päätin näihinkin tarttua, yhtenä sivutavoitteenani kun on maalata paljon kaikkea erilaista, johon nämä sopivat hyvin.

Muinaiset kreikkalaiset, Warlord Games

Maalauksesta tosiaan, kaunis ”pronssi” on Retributor Gold, jonka päällä on Reikland Flesh Shade. Barbarian Fles on ihonväri, punaista on sitten kypärissä ja vähän vaatteissa, joissa on myös keltaista ja Ushabti Bonea. Samalla vaalealla vedin keihäiden varret, jotta ne vähän erottuisivat, eivätkä figut olisi ruskeaa mössöä. Kilvissä on paketin mukana tulleet siirtokuvat, joiden kanssa oli vähän ongelmia. Esimerkiksi se, että liimasin ukot alustaan ennen niiden liimaamista, mikä hankaloitti takariviä kummasti. Lisäksi siirtokuvat olivat yhtä arkkia, eivätkä irrallisia kuvia, jonka huomasin vasta liotuksen aikana… Helpommin olisi päässyt, kun olisi leikannut ensin kuvat irti sopivan pienillä reunuksilla eikä sitten vasta ohuen ohuita siirtokuvia koittanut märkinä leikata. Mutta joo, ihan kelvollisia näistä tuli, seuraavat sitten paremmin. Alustoihin ostin Citadelin tekstuurimaalia, Agrellan Badland, joka oli muuten hyvä hiekkamaa näille, mutta kutistui sen verran, että figujen muovialustat vähän näkyvät. Täytyy niihin keksiä jotain seuraavaan erään sitten joskus.

Metallikaartia, 13.2019


Tallarn Desert Raiders

En olekaan vähään aikaan tänne rapotoinut ostoksistani, mutta toisaalta enpä ole käytettynä juuri ostanutkaan mitään eikä niitä kaupan hyllyiltä löytyviä oikein jaksa. Mutta tällainen tuli vastaan tori.fi:ssä viime viikolla. Ensi alkuun pyyntihinta oli 20 euroa, jonka vielä jätin väliin, mutta sitten kun hinta laski nopeasti 15 euroon, niin tartuin kiinni. Postimaksuja maksoin vitosen, joten parikymppiä yhteensä. Figut on toki maalattu, mutta metallifiguista maalin saa helposti pois, sitten kun näitä joutaa joskus taas maalaamaan. Mukavasti tuli tuo alkuperäinen laatikkokin mukana styroxeineen kaikkineen, tilaahan se vie, mutta onhan nuo kauniita tavallaan.

Sitten joskus kun taas ehdin näitä kaartilaisia maalaamaan, niin pääsevät nämäkin työn alle, tässä on ainakin selkeä ja valmis ryhmä, jonka parissa alkaa askartelemaan toisin kuin nuo muut figut, jotka on hankittu tipoittain sieltä täältä ja joutuu vähän katselemaan, että minkälaisia ryhmiä niistä saisi kasaan.

Vanhaa metallia maaleissa, 18.1.2019


Tässä 10 vanhaa metallifigua sieltä 1980/1990 -luvun taitteesta. Figut ovat kertyneet varastoihin sieltä sun täältä, mutta sain nyt vihdoinkin aikaiseksi maalata niistä edes osan. Varsinaista käyttöähän en näille juuri nyt keksi, mutta maalattu figu on aina kivempi kuin maalaamaton figu, ja tällaisia figuja on kiva maalata ja ne valmistuvat nopeasti.

Prince August

Prince August

Prince August UN7 Zombies

Druid, Prince August CH13, and Houri, Prince August CH16

Ilman sen suurempia suunnitelmia tähän joukkoon valikoitui 5 figua Prince Augustilta ja 5 figua Ral Parthalta, kuvateksteissä tarkemmat koodit ja tiedot. Tässä läjässä oli alun perin pari muutakin figua, mutta huomasin sitten, että niiltä oli aseet katkenneet eikä siihen hätään ollut käsillä mitään korvaavaa, niin jätin tuonne odottelemaan. Ehkä hekin sieltä kuitenkin vielä valmistuvat, kun saan aseet paikalleen.

Ral Partha

Ral Partha

Kaikille figuille tein samanlaiset alustat, niin näyttävät kuuluvan yhteen. Samoin käytin aika paljon samoja värejä, joten sointuvat siinäkin mielessä yhteen, vaikka ovatkin vähän eri valmistajilta ja eri maailmoista.

Female thief, Ral Partha Basic Heroes box 1991

Two clerics, Ral Partha AD&D 11-002, 1988

Enchantress, Ral Partha D&D 1990

Kender rogue, also female, Ral Partha 11-014 (one of two)

Keski-Maassa taas, 21.12.2018


Eilen esittelin jälleen Middle-Earth Strategy Battle Gamea, eli LotRia, uudelle pelaajalle. Toinenkin uusi pelaaja sai samaan aikaan opastusta, joskin hänellä oli kokemusta vanhasta LotRista vuosien takaa. Omalla opetettavallani ei ollut pelistä oikein mitään tietoa, mutta monista muista peleistä kyllä, joten melko sujuvasti saatiin säännöt selvitettyä. Päästiin vähän myöhässä aloittamaan, joten sorvasin meille molemmille noin 300 pisteen listat omista figuistani, jotta päästäisiin ajoissa poiskin. Vastapuoli valitsi numenorilaiset ihmiset ja minulle jäi Morian hiidet, skenaarioksi valkkasin Hold Groundin, joka on aika simppeli aloitusskenaario, mutta korostaa kuitenkin samalla kivasti warband-pelin luonnetta.

Loppuhetkiä

Ihmiset aloittivat ja tulivat yhdellä joukolla pöydälle, toinen jäi vielä odottamaan. Minä sain kolmesta joukosta kaksi pöydälle, harmillisesti vain pienemmän joukon sijainnin sai päättää vastustaja, joka sijoitti sen hyvin lähelle omaa joukkoaan. Ihan heti ei päästy lähitaisteluun tietenkään, mutta nuolia alkoi lennellä ja taistelukin pian lähti käyntiin. Alivoimaani sain helpotusta pari vuoroa myöhemmin, kun sain laittaa kolmannen porukkani lähelle auttamaan. Molemmilla pelaajilla yksi sotajoukko (minulla se, missä oli peikko) oli aivan toisella puolella lautaa ja vielä etäällä toisistaan, joten ne lähinnä hölkkäsivät kohti keskustaa ja ammuskelivat välillä.

Ylivoimani alkoi pikkuhiljaa kutistua, kun lipulla varustetut numenorilaiset saivat hiisiä maahan, vaikka noidan loitsu olikin ilmassa. Tässä kohtaa myös pelin loppuminen alkoi näyttää pikaiselta ja hieman erikoisesti se näytti hyvältä minulle, koska olin saanut melko paljon hiisiä keskelle kenttää odottelemaan. Ennen pitkää joukkoni murtuivatkin, mutta peli kuitenkin jatkui. Noita piti pari hengissä olevaa hiittä kurissa, mutta kun sotapäällikköni lähti keskeltä kenttää karkuun muutaman muun mukana, alkoi tilanne näyttää huonolta. Peikko pääsi muutaman kerran lyömään ja pelottamaan vastustajia, mutta hänkin sai lopulta tarpeekseen ja lähti pois. Tämän jälkeen minulla oli vain noita kentällä ja lopetimme pelin, kun noppa ei sitä suostunut lopettamaan. Muodollisesti laskimme pisteetkin, vaikka peli olikin selvä. 12-0 taisi olla lopputulos, kolme-neljä kierrosta aiemmin pistetilanne olisi ollut ihan toinen, kun keskusta olisi ollut hallussani ja komentajani kentällä. Mutta näin tällä kertaa.

Vastustaja tykkäsi pelistä, tykkäsi jo ennen murskavoiton selviämistä, joten siinä mielessä hyvä peli. Ja hauskaa oli minullakin hiisien kanssa kärvistellä ja odotella pelin päättymistä. Sääntöjä käytiin pelin aikana läpi sitä mukaa kuin tarvittiin, jotain pelattiin varmasti väärin, jotain unohdettiin ja jotain vaihtoehtoja jäi varmaan huomioimatta, mutta pääpiirteittäin pelattiin kuitenkin oikein.

Aragorn ja kumppanit Sarumania jahtaamassa, 28.11.2018


Sarumanin louhoskompleksi näyttämönä

Viime viikon torstaina pelattiin taas Lotria Lohikäärmeluolassa Turussa. Vastustajallani oli kyseessä toinen peli, tällä kertaa hänellä oli Saruman ja Grima mukanaan joukko uruk-haita – oli tiedustelijoita, berserkkejä ja muita. Halusin kokeilla vaiheeksi jotain muuta armeijaa ja päädyin kokeilemaan Sormuksen saattuetta. Tai tarkemmin sanoen siis Kolmea Kumppanusta, Aragornia, Legolasta ja Gimliä. He kun jahtasivat uruk-haita kirjassa ja elokuvassa, niin tämä asetelma ei tuntunut liian kaukaa haetulta. Hetken verran pyörittelin, että miten saisin pisteet kutakuinkin siihen sovittuun 400 pisteeseen, mutta sitten hoksasin Eowynin. Jättämällä kaikki haltiaviitat ja muut ylimääräiset pois tuli pistemääräksi tasan 400. Eowynillä oli kuitenkin yhteisiä hetkiä niin uruk-haiden kuin Aragorninkin kanssa, joten hän sopi joukkoon hyvin.

Alkuasetelma

Taistelutantereeksi askartelimme käytössä olevasta materiaalista eräänlaisen solan tai laakson, joka toimi kaivoksena. Kärsineet puut, rauniot ja karut puolustusmuurit kertoivat omaa tarinaansa siitä miten Saruman oli tämän luonnonkauniin seudun valjastanut omiin tarkoitusperiinsä. Päätimme skenaarion arpoa nopalla, mikä tietenkin vähän jännitti, koska joissain tehtävissä saattaisin olla pahastikin alakynnessä, kun käytössäni ei ollut kuin neljä figua. Toki vastapuolella Saruman söi paljon pisteitä eivätkä uruk-haitkaan ilmaisia olleet, joten kovin pahaan alakynteen en joutunut. Kaikenlaisia erikoissääntöjä oli sankareilla myös pilvin pimein, samoin kuin sankarillisia toimintoja, mutta ajattelin niistä selviäväni. Suuri osa säännöistä oli tosin sellaisia, että ne saattoi saman tien unohtaa, kun kokoonpano ja varustus eivät niitä koskeneet. Tehtäväksi arpoutui lopulta Capture and Control, jossa yritettiin pitää viittä kentällä olevaa kohdetta hallussa (tai ainakin poissa toisen hallusta). Kouralliselle sankareitani ei välttämättä kovin helppo tehtävä.

Joukkoja asetellessa kentälle Grima lyöttäytyi Legolaksen seuraan aikomuksenaan häiritä tappavaa jousiammuntaa. Legolas oli kentän keskiosassa. Eowyn aloitti ihan vasemmalta, puiden seasta, tarkoituksenaan pysyä erossa harmeista ja vallata kohde tai kaksi. Oikeaan laitaan melko lähelle vihollisen joukkoja päätyivät Aragorn ja Gimli. Heidän vastapuolelleen tuli Saruman kätyreineen, toinen uruk-lauma oli melko keskellä kenttää raunoioiden suojissa. Aloitus meni vastustajalle, joten hän ei kyennyt Grimalla sotkemaan Legolaksen ampumalinjoja, koska pystyin liikkumaan hänen jälkeensä. Saruman pyrki jähmettämään Aragornin, mutta sankarimme vastusti taian tehokkaasti. Legolas ampui yhden raunioissa olleen urukin hengiltä, lähitaisteluun päätyneet Aragorn ja Gimli tappoivat yhden kumpikin. Legolaksen ja Gimlin tapoista oli pidettävä kirjaa, koska heidän keskinäinen menestyksensä vaikutti heidän kykyihinsä.

Eowyn piileskelee ja Legolas puolustaa

Toisella kierroksella aloite tuli minulle joten Grimalla oli periaatteessa mahdollisuuksia ehtiä Legolaksen eteen. Legolaksella oli kuitenkin jo vähän etumatkaa ja metsäisessä maastossa liikkui muutenkin niin näppärästi, että pääsi hyvään ampumapaikkaan. Saruman koitti tällä kertaa lähettää tulipallon Eowynin niskaan, mutta urhoollinen neiti käytti kaiken tahdonvoimansa ja loitsu ei tehnyt tuhoa. Legolas ampui yhden urukeista haavoittuen itse, Gimli tappoi niin ikään yhden ja Aragorn kaksi. Tässä kohtaa Aragornin ja Sarumanin välissä ei ollut enää yhtään urukkeja, joten seuraavalla vuorolla Saruman joutui tekemään ”sankarillisen liikkeen” pysyäkseen Aragornin ulottumattomissa. Samalla lähti tulipallo kohti Aragornia, mutta voimakas tahto oli Aragornillakin ja loitsu jäi voimattomaksi. Toki Aragorn ja Eowyn olivat nyt molemmat käyttäneet kaiken tahtonsa, joten jatkossa he olisivat helpompaa riistää velholle. Samaan aikaan toisaalla Grima onnistui estelemään Legolaksen ammuskelut, mutta Eowyn oli napannut yhden kohteista itselleen, urukeillakin oli yksi. Gimli tappoi lähitaistelussa kaksi urukkia.

Neljännellä kierroksella Saruman käytti Palantiria varmistaakseen aloitteensa tälle vuorolle, mutta se tyrehtyi kasaan, kun Aragorn onnistui sankarillisesti juoksemaan Sarumanin kiinni. Taistelu oli kovaa kyytiä Sarumanille, mutta kohtalo piti näppinsä pelissä ja hän säilyi hengissä. Gimlikään ei onnistunut tappamaan ketään, joten ainoaksi uhriksi joutui yksi urukeista, joka sai osuman Legolaksen nuolesta. Viides kierros meni niin ikään Sarumanin joukoille, joten Aragorn teki jälleen sankaritekojaan ja juoksi Sarumanin kiinni. Grima panikoi ja näytti todellisen luonteensa ryntäämällä suu vaahdoten Legolaksen kimppuun. Loppu kuitenkin häämötti, niin Saruman kuin Grimakin lyötiin maahan ja Gimli tappoi lisäksi yhden urukeista. Tämä oli ymmärrettävästi liikaa urukeille, joiden taistelutahto alkoi rakoilla.

Aragorn nujersi Sarumanin, Gimli apumiehenä

Aloitekin siirtyi Saattueen pariin, joten vain yksi urukeista pääsi lähtemään karkuun. Gimli ja Aragorn tappoivat kumpikin yhden. Seuraavalla vuorolla Legolas ampui viimeisen uruk-hain ennen kuin tämä pääsi miettimään pakenemista. Eowyn oli tässä välissä kerännyt kaksi kohdetta hyvien puolelle ja Gimlikin oli napannut yhden. Kun vastustaja oli murtunut ja komentaja tapettu, niin heidän kahdesta kohteestaan ei ollut paljoa apua, vaan 8-4 pistevoitto minulle. Toki kun vastustajalle ei jäänyt yhtään figua pöydälle, oli pisteiden lasku pelkkä muodollisuus.

Vastustajan kohtaloksi muodostui ehkä Sarumanin tehottomuus, yksikään loitsu ei päässyt kohteeseensa asti ja toisaalta sitten se, että liian lähellä etulinjaa hän joutui lähitaisteluun liian nopeasti eikä kyennyt enää edes itse yrittämään taikoja. Samanlainen kokemus itselläni viime vuodelta, kun Tomin kanssa pelasimme kampanjaa – Sarumanini oli silloin toki tehokkaampi, mutta lähitaisteluun jouduttuaan peli oli käytännössä menetetty. Vastustajan melko kovatasoinen jalkaväki ei tarjonnut oikeastaan vastusta sankareilleni, jotka helpohkosti pyyhkivät pöydän. Ja koska Saruman maksoi paljon pisteitä eivätkä urukitkaan ole ilmaisia, niin suurta laumaakaan ei saatu pöydälle, mikä olisi saattanut sotkea oman pelini ja viedä kohteet vastustajalle. Ja asettaa Eowyninkin vaaraan, nyt hän sai olla aika rauhassa. Omassa pelissäni onnistui puolestaan melkein kaikki, muistin erikoissäännötkin ja niin edelleen. Sankaritoiminnot jäivät käyttämättä, vaikka välillä niitä kertasinkin. Niille vaan ei oikein ollut sopivaa paikkaa. Kaikenlaista varmaan unohdettiin, Gimlit heittokirveet nyt oli ehkä pieni unohdus, mutta Sarumanin keppi, jolla olisi saanut heittää uudelleen jonkun loitsunopan, olisi varmasti ollut näppärä. Oli siellä jotain muutakin pientä jota unohdettiin, mutta tällä mentiin. Sankariporukalla oli kiva pelata ja vastapuolikin oli tyytyväinen peliin, vaikka kaikki kuolivatkin. Velhojen käyttäminen (varsinkin todella kovien) on tässä pelissä vaikeaa, varsinkin näillä pistekoilla. Nyt oli pahojen voimat ehkä vähän liikaa yhden kortin varassa.

Toinen demo LotRia, 30.10.2018


Joukot lähenevät

Viime viikon torstaina esittelin Lotria (eli Middle-Earth Strategy Battle Gamea) toisen kerran. Tällä kertaa opetettavalla oli perusteet hallussa, sääntöjä oli tavattu, videoita katseltu ja omia figuja siirrelty keittiönpöydällä. Muutenkin erilaisista figupeleistä oli enemmän tai vähemmän kokemusta, joten ihan nollasta ei tarvinnut sääntöjen kohdalla lähteä. Skenaarioksi valikoimme melko yksinkertaisen Reconnoitre-tehtävän, jossa pisteitä saa lähinnä siitä, että saa juoksutettua joukkojaan vastustajan kenttäpuoliskolta ulos. Sotajoukot tulevat kentälle pikkuhiljaa reservistä, joten hiukan varovaisuutta tarvitaan ehkä alussa. Lähdin itse taisteluun Moria Goblineilla, mukana yksi shamaani ja luolapeikko, muttei mitään kovin ihmeellistä. Saataisiin tässä kuitenkin pintaraapaisu taikuuteen ja isompiin hirviöihin samalla. Vastapuolella oli rohanilaisia ratsastajia Theodenin johdolla sekä Kuolleiden kuninkaan johtama lauma haamuja. Melko erilaiset joukot siis, vastapuolella oli liikkuvuutta ja taistelukykyä, minulla käytännössä massaa.

Taistelua

Ensimmäisen prioriteetin sain minä ja sainkin ihan mukavasti joukkoja laudalle, mutta en toki kaikkia. Vastustaja sai molemmat. Liikuimme rohkeasti toisiamme kohti. Kolmannella vuorolla prioriteetti vaihtui pariksi vuoroksi ja rohanilaisten hevosten nopeuden myötä taistelutkin alkoivat. Ratsuväen rynnäkkö oli voimakas, mutta toisaalta onnistuin saamaan niin paljon hiisiä taisteluihin mukaan, että pari ratsukkoa saatiin hengiltä. Toki jotain tappioita tuli minullekin. Tämän jälkeen prioriteetti tuli enimmäkseen minulle ja sain aika hyvin järjestettyä taisteluita, kun vastapuolen mahdinkäyttäjiä oli vähän ja heiltäkin mahti vähissä. Joku hiisi onnistui nuolella tappamaan yhden haamuistakin ja hetkeä myöhemmin toinen koki saman kohtalon. Tässä kohtaa taistelu näytti vielä ihan hyvältä ja lähetin muutaman hiiden karkumatkalle keräämään pisteitä. Sitten kuitenkin haamut tulivat taisteluun mukaan eivätkä pelokkaat hiidet oikein uskaltaneet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta käydä niiden kimppuun. Taistelu alkoi kallistua toiseen suuntaan. Luolapeikkokin sai lopulta surmansa, samoin kuin joukkojeni komentaja haamujen kynsissä. Taka-alalle jääneet jousiampujatkin alkoivat harventumaan haamujen ja Kuolleiden kuninkaan päästyä sopivalle etäisyydelle.

Lopulta kierroksen 13 jälkeen molemmat joukoistamme olivat alle puolessa alkuperäisestä ja joukot murtumassa. Seuraavan vuoron aikana rohanilaiset saivat jälleen prioriteetin ja aloittivat muutamia taisteluita. Hiisiä sen sijaan luikki karkuunn. Sain kuitenkin yhden hiisistä juoksutettua laudalta ulos. Neljännentoista kierroksen jälkeen joukkoni oli kutistunut jo alle neljäsosaan, eli peli oli päättymäisillään ja niin sen nopanheiton myötä päättyikin. Molemmat joukot olivat murtuneita, joten piste kummallekin. Komentajani oli kuollut, joten 2 pistettä vastustajalle ja 0 minulle, koska Theoden oli naarmuton. Ja lopuksi 3 pistettä minulle yhdestä karkuun päässeestä hiidestä, eli 4-3 -voitto lopulta minulle. Todella hauska ja tasainen peli, kolmisen tuntia tähän kaiken kaikkiaan meni, vaikkei pöydällä ollut kuin 400 pistettä per puoli. Tappiosta huolimatta vastustaja oli ehdottomasti sitä mieltä, että hieno peli ja lisää vaan.

Tähän loppuun vielä vähän valmistuineita maalauksia viime viikoilta. Ensin 6 kappaletta Axemen of Lossarnach -figuja sekä Mithril Miniaturesin Forlong the Fat ratsulla, jotka alkuvuodesta ostin ja nyt sain lopulta maaleihin. Mitään kovin ihmeellistä en näihin saanut aikaiseksi, mutta pelipöydällehän nämä ovatkin päätymässä. Perussiistiä jälkeä kai kuitenkin.

Forlong the Fat & Axemen of Lossarnach

Minas Tirithin liittolaisia

Sitten eräänlainen aivopieru. Kuvittelin, että tuossa uudessa aloituspaketissa olevat örkit ovat noita perus Mordor/Angmar örkkejä, mutta nehän ovatkin Morannon-örkkejä. Ennen kuin tämän tajusin, niin otin vain laatikoistani 5 vanhaa örkkiä ja maalasin ne aiempien 7 seuraksi ajatellen, että siinä on sotajoukko hienosti kasassa. Tämän jälkeen sitten huomasinkin virheeni, mutta tulipahan nämä maalattua. Ruskean eri sävyjä paljon ja vähän punaista ja vaaleaa, jotta saatiin jotain kontrasti paikoilleen.

Mordor Orcs

Vai Angmar Orcs?

Demotin Lotria, 16.10.2018


Keskellä joukkojen kohteena ollut arkku

Tilannekuva

Viime viikon torstaina demotin Lotria, eli uutta Middle-Earth Strategy Battle Gamea Turun Fantasiapeleissä yhdelle innokkaalle, jolla ei ollut pelistä aiempaa kokemusta. Figupelaaminen oli aiemmin rajoittunut vain Age of Sigmariin, joten kun säännöissä on aikamoisia eroja, niin selkärangasta piti vähän takoa vääriä tapoja pois.

Hänellä oli Isengard-joukkoja, mukana Lurtz ja peikko, minulla Numenor-lauma, yhteensä noin 400 pistettä kummallakin. Valitsimme skenaarioksi Hold Groundin, koska se on aika selkeä, joten sopii sinällään sääntöjen opetteluun.

Demotuksesta jäi hyvä maku, aika hyvin osasin tarittavat säännöt selittää ennen peliä ja pelin aikana lisätä muutaman, kun tuli tilanteita vastaan. En usko, että mitään kummempaa tuli pelattua väärin tai unohdettua. Aseiden erikoisiskuja olisi voinut käyttää, mutta kun ne eivät ole itsellenikään vielä tuttuja, niin keskityttiin perusasioihin. Kummallakaan ei ollut esimerkiksi loitsijoita ja maastokin oli yksinkertaista.

Hyvin pääsi vastustajakin pelin juonesta kiinni, mutta lopulta vein pelin aika selvästi, kun sain joukkoja harvennettua saamalla ylivoimataisteluita haluamiini paikkoihin sekä vallattua lopulta kentän keskustan. Alussa näytti vähän pahalta, mutta keräsin joukkoni hyvin kasaan. Eikä demossa sinällään nyt voitolla tietysti merkitystä, mutta aina parempihan se on pelata voitosta, edes jossain määrin, jotta pelin idea ja luonne käy paremmin selväksi. Mitenkään hampaat irvessä ei kuitenkaan pelattu.