Kolmas Slaughterpriest, 9.4.2018


”Khorne ei välitä, kenen veri valuu, mutta tämän kallon hän haluaa vielä pitää paikallaan”, totesi hautakammiosta astellut surmaajapappi veriseksi taistelukentäksi muuttuneella hautausmaalla. Khornen pappi liittyi harvalukuisten selviytyjien joukkoon ja painoi Galathor Skullcleaven verta yskivän pään takaisin harteille yhdessä kahden muun taistelussa mukana olleen papin sekä Ragrax Brassfistin kanssa. Neljän Khornen palvojan painaessa vaitonaisena Galathorin kalloa kuolevaan vartaloon, jyrähti taivas, maa tärähti, Galathor oksensi verta ja haavat arpeutuivat.

Hiljaisuus väistyi Galathorin pärskiessä verta ja haukkoessa henkeään neljän mahtavan Khornen seuraajan ympäröimänä. Hän vilkaisi uusinta tulokasta, joka vastasi tuijotukseen murahtamalla nimekseen Vorax Hackmaster. ”Kääpiöt lyötiin ja Vorax oli täällä, kuten ennustin”, jatkoi Ragrax, kun Galathorin silmät alkoivat kirkastua. Galathorin mahdollisesti kuolemasta kukaan ei virkannut mitään. Vanha hautausmaa oli muuttunut taistelutantereen jälkeen ruumiskasoiksi. ”Kootkaa henkiinjääneet kasaan, kerätkää kallot ja valmistautukaa jatkamaan matkaa”, käski Galathor noustessaan seisomaan ja katsellessaan ympärilleen.

Ragraxin näkyjen perusteella Galathorin sotajoukko oli tullut tälle hylätylle hautausmaalle, koska sieltä heidän piti löytää tärkeä lisä joukkoonsa. Tämä lisä oli Vorax, joka liittyisi sotajoukkoon heidän matkallaan kohti suurta tuntematonta. Ennen Voraxin löytymistä Khornen seuraajien oli kuitenkin tehtävä selvää alueella olleista kääpiösotilaista, jotka taistelivat raivokkaasti. Taistelu oli viedä Galathorin hengen ja ilman Voraxia hän olisi luultavasti kuollutkin. Mielenkiintoinen käänne tulevaisuutta ajatellen, Galathorin ja Ragraxin johtama lauma oli selkeästi Khornen suosimalla reitillä, muuten ei Vorax olisi ollut siellä eikä Galathorin päätä olisi painettu paikoilleen.

Mainokset

Parin viikon maalailut, 28.2.2018


Parin viikon maalailut taas yhtenä kuvakönttänä. Ylinnä kolme Stormcast Eternalia, Vanguard-Raptoria Hurricane-jalkajousella. Nämä tunnistaa omaksi yksikökseen punaisesta töyhdöstä ja vyönsoljesta, aiemmat kolme ovat tunnusväriltään vihreitä. Kolmas kolmikko pitäisi vielä joskus saada maaleihin.

Seuraavat kolme kuvaa ovat LotRin numenôrilaisia. Sain pelikaverilta ylimääräisenä nipun LotR-figuja viime vuonna ja päätin niitä nyt maalata, kun oli jo valmiiksi musta pohjamaali. Kahdeksan tavallisen taistelijan lisäksi rakensin kahdesta hieman rikkinäisestä taistelijasta lippumiehiä, kun sääntöjen mukaan sellaisiakin voi olla. Saa vähän monipuolisuutta peleihin ja käynnissä olevaan kampanjaan. Lippujen maalaus on ehkä vähän turhankin yksinkertainen, mutta aika kiireellä päätin ne tehdä, niin tuollaista tuli. Lippujen varret ovat vanhasta katuharjasta, liput itsessään viinipullon korkinsuojuksesta – siitä metallisesta osasta. Sitä leikkelin sopivan kokoiseksi, vähän viilasin reunoja vähemmän teräviksi ja liimasin harjanvarren ympärille. Lipun pitäisi nyt olla kevyt ja kestävä. Nerokas idea, mutta ei oma, vaan muistaakseni useammankin kerran törmännyt internetissä tähän vinkkiin.

Seuraavaksi Ral Parthan Lunar Trooper -figu. Tällä figulla osallistuin Maalaushaasteen Lapsuus-haastekierrokselle. Figun valitsin siksi, että samanlaisia figuja maalasin ensimmäisinä figuinani. Tuli tästä vähän siistimpi kuin silloin yli 20 vuotta sitten.

Sitten taas Age of Sigmaria, Khornen Slaughterpriest. Nyt kun näitä on kolme, niin saan maksimoitua Gore Pilgrims -pataljoonan hyödyn Khorne-armeijalleni. Seuraavaksi vaan sitten lisää sotureita, joita pataljoonallani hyödyntää. Tämä on identtinen figu aiemmin maalaamani kanssa, mutta koitin maalauksesta saada hiukan erilaista säilyttäen kuitenkin väriteeman ja yhtenäisen olemuksen, jotta pystyy nämä sitten pelikentällä tarvittaessa erottamaan toisistaan.

Viimeiset viisi kuvaa ovat sitten jälleen Lord of the Ringsiä. Ratsastava sormusaave ja jalkaisin oleva Khamûl. Khamûlia olisi voinut maalata värikkäämminkin, mutta halusin hänen sulautuvan paremmin nimettömien sormusaaveiden sekaan, joten kaikki kangas tuli mustaksi. Metallinvärinen kasvonaamio sentään hupun alta pilkistää, mutta ei sen kummempaa. Ratsastava versio on ihan tavallinen sormusaave. Khamûl löytyisi kyllä ratsastavanakin, mutta ratsulta on jalka poikki, joten se vaatii vähän työtä ennen kuin pääsee maalaamaan.

Khorgorathit, 25.8.2017


Khorgoraths

Tällä viikolla, tarkemmin sanoen eilen, valmistui lopulta nämä kaksi Khorgorathia Age of Sigmar -armeijaani. Näiden ihon väri on hieman erisävyinen kuin aiemmissa, koska laitoin näihin Army Painterin Barbarian Flesh -spayn pohjalle. Kun laittaa vierekkäin, niin eron huomaa, mutta ehkä sillä ei ole niin väliä. Kyllä sitä ihonsävyssä voi khorgoratheillakin olla eroja.

Mitään kovin ihmeellistä näissä ei ole, samat värit kuin aiemmissakin, pois lukien siis tuo ihon sävy. Vähän selvemmin maalasin punaisella tuon rinnan polttomerkin.

Khorgorathit

Alustoissa lähdin vähän kokeilemaan. Kun noita tufteja kerran on, niin käytetään niitä sitten. Näillä on niin isot alustat, että oli kiva saada niihin vähän täytettä. Nuo sopivat sävyltäänkin hyvin näihin vähän karuimpiin aluistoihin, kuivasta hiekasta nousee hieman kärsinyttä heinää.

Todettakoon vielä, että kuvien ottamisen jälkeen siistin kyllä nuo alustojen reunat harmaalla.

Voittokulku jatkuu, 3.6.2017


Tämän viikon keskiviikkona saatiin päätökseen toinen Turun Age of Sigmar Ladder -liiga. Pelasin samalla tuhannen pisteen Khorne Bloodbound -listalla, mitä käytin kahdella aiemmallakin osallistumiskerralla. Vastaan tuli Seraphoneja sekä melko kokematon komentaja. Skenaarioksi tuli karu Border Wars.

Mittailua

Vastustaja lykkäsi mulle aloituksen, koska hänellä nyt oli sentään jotain millä ampua sekä katsoakseen, että mitä teen. Jätin Bloodreaverit pyörimään oman kenttäpuoliskoni kohteille, toteemimiehen kukkulan taakse ja kaksi pappia siihen lähettyville. Sen verran koitin heitä liikutella, että pääsevät kiusaamaan vastustajaa, mutta että kuitenkin ovat riittävän lähellä toteemia. Khorgorathit ryntäsivät oikella kohti vihollista ja kohdetta, vasemmalla Khorne-lordini sekä Blood Warriorit.

Ensimmäisen tasoittavan päätteeksi vastustajan kenraali Carnosauruksensa kanssa oli sen verran lähellä, että verenhimoinen komentajani pystyi käyttämään poikkeuksellista kykyään rynnätä vastustajan vuorolla. Vähän aikaa emmin, mutta sitten muistin, että hänellä on miekka, jolla vastustajan saattaa saada tapettua yhdellä osumalla. Muutenkin kenraalini oli ehkä paras ase carnosaurusta vastaan. Hengiltä vastustajan pomoa ei saatu, mutta haavoitettua kuitenkin. Toisen kierroksen aloitus meni vastustajalla ja heti ensi töikseen lähitaistelussa tappoi komentajani. Muualla taistelu sujui enemmän minun mieleni mukaan, Bloodreaveritkin älysin lähettää hyökkäykseen, kun tajusin että kohde pysyy mulla, vaikken päällä seisokaan.

Kolmannella kierroksella mulla oli tasoittava vuoro ja onnistuin taistelun tiimellyksessä juoksuttamaan pitkillä juoksuilla molemmat Bloodreaver-yksikköni vastustajan puolelle kohteille. Toista ei suojellut mikään ja toista yksinäinen pappi, joka ei riittänyt laumaani vastaan. Omat kohteeni olivat minulla, mutta Carnosaurus taisteli toisen luona yksinäistä Blood Warrioria vastaan. Sen kohteen menettäminen oli siis hyvin lähellä.

Käsittämättömästi vastustajan aika pahoin jo kärsinyt kenraali ei saanut kuitenkaan yhtään monista hyökkäyksistään läpi asti ja yksinäinen Blood Warrior säilyi hengissä. Näin ollen tuota kohdetta ei minulta saatu napattua pois ja kolmannen vuoron päätteeksi siis minulla oli kaikki neljä kohdetta. Tämä tiesi pelin päättymistä ja Major Victoryä.

Pelasimme pelin 6″x4″ -kentällä, vaikka neliskanttinen olisi ollut tälle armeijakoolle oikea. Isommalla kentällä pelasin viimeksikin ja tykkään siitä lisätilasta, joka antaa mahdollisuuden liikkumiselle. Pelikään ei mene saman tien taisteluksi, vaan nytkin pystyin liikkuvuudella voittamaan pelin, kun vastustajakaan ei ehkä niin muistanut pelata tehtävää eikä hoksannut voittoehtoja. Kiva peli oli kuitenkin molemmin puolin, tällä kertaa kentälle jäi minullakin ihan mukavasti yksiköitä.

Seuraavalla kerralla varmaan pelataankin sitten Age of Sigmar Skirmishiä, johon kasaan uuden porukan. Khorne pääsee siis vähäksi aikaa lepäilemään.

Khorne-lordi, 30.5.2017


Khorne-lordi

Mighty Lord of Khorne

Tämmöinen valmistui lopulta sunnuntai-iltana pelipöytäkuntoon. Ei tässä mitään kovin ihmeellistä ole, oli sen verran pitkään tuossa työpöydällä keskeneräisenä muiden projektien kanssa, ettei jaksanut enää ylettömästi keskittyä, vaikka armeijan komentajasta onkin kyse. Hiukan tavallista enemmän jaksoin kuitenkin hinkata, mutta esimerkiksi viitta jäi vähän kököksi. Tosin pöydällä kun tuota katselee, niin eipä siinä silloin mitään vikaa huomaa. Huomenna tämä sankari pääsee tositoimiin, toissaviikollahan jouduin tyytymään lainafiguun, kun tämä unohtui maalauspöydälle…

Viivästynyt voittoraportti, 29.5.2017


Kohti kuolemanjärveä

Toissa viikon keskiviikkona pelasin siis viimeksi Age of Sigmaria, mutta en ole raporttia saanut aikaiseksi kirjoittaa. Eikä sillä niin väliäkään, koska vastustajani Niilo kirjoitti varsin hienon ja kattavan raportin omaan blogiinsa: http://extrabushybeards.blogspot.fi/2017/05/strike-at-gorehenge.html

Kyseessä oli siis tuhannen pisteen Three Places of Power leveämmällä (kahden tonnin) pöydällä. Ripottelimme vastapainoksi reiluhkosti maastoa, joten pelissä pääsi vähän liikkumaankin ja niin edelleen. Kirjoittelen tähän raporttiin nyt enemmän kaikkea muuta kuin tarinaa, tarinaa voi lukea tuolta linkin takaa.

Three Places of Power vaatii sankareita ja mullahan niitä oli listassa 4, vastustajalla 2. Tosin taktiikkani oli laadittu sen varaan, että kaksi pappia ja lipunkantaja pysyvät aika lähellä toisiaan vahvistaakseen toisiaan ja muuta armeijaa. Päätin heittää nämä kaikki siis keskelle kenttää ja komentajani sitten vasempaan laitaan. Oikean laidan jätin vähän tyhjemmäksi, siellä odotteli ilkeän näköinen pyssyrivistö. Laitoin sinne kuitenkin kaksi Khorogorathiani hätyyttelemään vihollisia. Laskeskelin, että jos saan keskimmäisen ja vasemmanpuoleisen kohteen pidettyä, niin voitto on taskussa.

Mulle tuli aloitusvuoro, joka sopi periaatteessa tähän tehtävään ihan kivasti. Ymmärrettävästi vastustaja halusi antaa joukkojeni tulla lähemmäksi, jotta pääsee ampumaan. Sain kuitenkin heti ensimmäisellä vuorolla itselleni keskimmäisen kohteen ja pisteet alkoivat kerääntymään. Vasemmanpuoleisessa kesti, kun komentajani jumittui ruuhkaan. Khorgorathit pitivät vastustajan varpaillaan oikealla. Muutenkin taktiikkani toimivat pelissä ihan kivasti, pappien ja toteemimiehen yhteistyö toimi nyt paremmin kuin viimeksi, vastustaja joutui uudelleenheittämään loitsujaan, verenkeittämiseni onnistui hyvin, sotureillani oli runsaasti lyöntejä ja niin edelleen.

Kolmen kierroksen jälkeen taisi olla selvää, että vastustaja ei kahdella sankarillaan pysty enää voittamaan peliä, joten luovuin itsekin tässä kohtaa kohteiden hallinnasta ja lähetin kaikki taistelemaan. Päätimme siis pelata pelin loppuun asti. Aikamoiset taistelut saimmekin aikaiseksi ja minulle jäi lopulta kentälle kaksi taistelijaa, molemmilla vain yksi haava jäljellä. Nämä eivät kuitenkaan ratkaisseet, vaan voitin pistein 9-3. Piste-ero olisi ollut paljon isompi, jos olisin jättänyt komentajani vahtimaan vasemmanpuoleista kohdetta, mutta se olisi ollut tylsää.

Kaiken kaikkiaan peli oli muutenkin hauska, tapahtumia suuntaan jos toiseen riitti ja pelaajat olivat hyväntuulisina touhussa mukana. Tällä kertaa taisin saada kaikki säännötkin jo pienellä hakemisella oikein, joten pelikin alkaa mennä näillä Khorne-joukoilla jo aika sujuvasti. Tällä viikolla vastaan tulee sitten liskomiehiä.

Hiukan LotR-ostoksia, 6.5.2017


Sekalainen setti LotR-figuja ja muutama kääpiö

Tällaisen sekalaisen setin LotR-figuja posti toi tuossa viime viikolla jo, mutta en ole saanut sitä tänne raportoitua. Tuossa on siis sekalainen seurakunta lähinnä haltiasankareita sekä pari metsähaltiasamoojaa. Joukon täydentää Sormusaave ja sitä pakeneva Arwen Frodon kyydissä. Lisäksi pohjalla vielä kolme muovista kääpiötä, joista saa yhden komentoryhmän askarreltua. Enpä nyt muista, että mitä näistä maksoin, mutta kohtuullisen edullisesti kuitenkin.

Tämän lisäksi voin raportoida, että keskiviikkona pelasin Age of Sigmaria yhden tuhannen pisteen pelin verran. Tuosta pelistä ei ole kuvia ja olin muutenkin vähän väsynyt silloin, joten mitään kovin eeppistä kerrottavaa ei ole. Khorne Bloodbound -porukkaani vastassa oli Kharadron Overlords, jotka keskittyivät ampumaan joukkoni kappaleiksi Gifts of Heaven -skenaariossa. En ihan täysin fiksusti pelannut väsymyksestä ja muusta johtuen eikä nopatkaan pyörineet kriittisissä tilanteissa, joten tappio tuli. Päätimme pelin neljännen vuoron lopulla, kun totesimme, etten kykene saavuttamaan pistevoittoa enää mitenkään. Lähitaistelussa olin toki yleisesti ottaen niskan päällä, mutta kun vastustaja sai lähitaistelussaan ensin ampua ja sitten vielä lyödä, niin joukkoni murtuivat. Ja tosiaan oli taktiikassakin vähän hakemista, kun en saanut omaa meteoria haltuuni heti alusta pitäen. Lisäksi kentän näköesteet, joilla kuvittelin ensin suojelevani itseäni ampumiselta, estivät Bloodsecratorini ja pappieni täysimittaisen hyödyntämisen.

Verisotilaita ja teurastajapappi, 3.5.2017


Slaughterpriest

Nämä veijarit valmistuivat jo viikko sitten keskiviikkona, mutta mutta… Ei taas ole löytynyt aikaa kirjoittamiselle. Tai oikeastaan aikaa olisi ollut, mutta on puuttunut kuvat ja niin päin pois. Vähän muutakin kirjoitettavaa tosin odottaa, mutta koitetaan nyt saada jotain taas julkaistua.

Tässä paketissa siis valmistui 5 Khornen Blood Warrioria sekä Slaughterpriest. Perussotilaat tulivat AoS-aloituspaketin mukana, pappi puolestaan syksyllä White Dwarffin kylkiäisenä.

Takaapäin

Blood Warriors & Slaughterpriest

Vähän eri kulmista

Näissä ei mitään kovin kummallista ole, samoilla tutuilla väreillä menty kuin muutenkin näiden Bloodboundien kanssa. Tärkeintä on ollut saada aikaan melko nopeasti perussiistiä tulosta. Papin kanssa olisi voinut askarrella vähän enemmänkin ehkä, mutta mennään nyt tällä. Kypärään tuli vähän liikaa vaaleaa väriä, kuvassa ei erotu niin selvästi. Koitin sitä kyllä parhaani mukaan paikata, joten ehkä siinä joten kuten onnistuin.

Tänään olisi taas pelipäivä Age of Sigmaria, siitä juttua myöhemmin samoin kuin taas muutamista hankinnoistani…

Khorne-lauma kasvaa, 18.4.2017


Bloodsecrator

Ei näitä kuvia valmiista figuista sitten tullutkaan viime viikolla, kun en muistanut niitä kuvia ottaa. Ja sitten siirsin jo valmiit figut kaappiinkin odottamaan lakkausta, sitten olin pääsiäisreissulla ja sitten kipeänä. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa, ja sitä odotellessa vaikka näitä. Kymmenen Bloodreaveria ja yksi Bloodsecrator heitä komentamaan.

Bloodreaverit ovat samanlaisia kuin aiemmatkin, näillä vain ei ole komentoyksikön osia. Maalauksessakin erosin sen verran, että näillä on vihreät housut edellisten ruskeiden sijaan. Muuten seurasin aiempaa helppoa ja nopeaa maalausmetodia, jonka lienen läpikäynyt jossain aiemmassa kirjoituksessa.

Bloodreavers & Bloodsecrator

Takaa päin, tältä tää pelikentällä näyttää

Bloodsecratorin kanssan näin vähän enemmän vaivaa, mutten mitenkään tolkuttomasti. Aika samalla tavalla maalasin kuin nuo muutkin, kun samaan aikaan pöydällä oli. Yksityiskohtiin panostin hieman enemmän, mutta en niin paljoa kuin esimerkiksi Gorechosen-ukkoihin. Mielestäni kuitenkin ihan näyttävä figu, varsinkin kun tuo ikoni näyttää hyvältä.

Sen verran taisin kyllä maalaustekniikkaa muuttaa, että vedin korostukset tällä kertaa Ushbati Bonella, se kun korostaa paremmin samalla kertaa suurinpiirtein kaikki käytetyt värit (paitsi vihreän). Alustoihinkin vedin vain sillä kuivaharjauksen. Tällä viikolla nämä toivottavasti pääsevät pelikentälle ja seuraavat figut maaleihin.