Pari LotR -peliä, 29.3.2019


No niin, tässä vähän muistikuvia parista LotR-pelistä tammikuulta, joista en ole saanut tänne halaistua sanaa kirjoitettua. Näidenkin jälkeen on jo muutama peli pelattu, mutta koitetaan nyt vähän saada netin syövereihin talletettua.
Molemmissa peleissä oli sama vastustaja, mutta eri armejoilla vähän pelattiin. Ensin pelasin rohanilaisia vastaan Morannonin örkeillä ja sitten Morian hiisillä Kuolleiden armeijaa vastaan. Molemmat pelit olivat 400 pisteen pelejä, ja molemmat lopulta hävisin.

Ensimmäinen peli oli Domination-skenaario, jossa alkuun näytti ihan hyvältä, kun sain joukkoni laitettua maaston kannalta sopivasti ja pakotin rohanilaiset sumppuun, jolloin eivät päässeet kiertämään ja vaikka olisivatkin saaneet rynnäkön, niin pystyin tuomaan takaa joukkoja avuksi. Rohanilaiset vähän hätiköivätkin, kun ryntäsivät heti, vaikka olivat ainoa armeija jonkunlaisilla heitto- tai ampuma-aseilla. Taistelun edetessä peli tasoittui ja kääntyi, ja lopulta siis kärsin tappion. Nyt ei ole tarkempia muistiinpanoja lähettyvillä, joten kovin tarkkoja tietoja en nyt pysty sanomaan, mutta 6-1 hävisin.

Toinen peli olikin sitten ylämäkeä heti alusta pitäen. Vaikka sainkin hienosti suojattua keskellä kenttää ollutta shamaania hiisiringillä, niin peikon laitoin hölmöyksissäni aivan takalaitaan, ja hän pääsi mukaan taisteluihin vasta liian myöhään. Näyttihän se komelta siinä luolan suuaukolla, mutta kun pelin kannalta sillä ei ollut mitään merkitystä. 4-0 hävisin pelin, skenaatiota en nyt muista, mutta jotain kohteita pelikentällä kai koitettiin vallata ainakin kuvien mukaan (siniset nopat). Tai siis olihan peikko heti alkuunsa takanurkassa luolan suuaukolla kohteen luona, mutta kesti aika kauan ennen kuin vihollinen siitä kiinnostui. Sinä aikana peikko oli jo hölkötellyt alas ja ehtinyt vaivoin mukaan muihin taisteluihin. Vaikka fiksusti kohteita suojasinkin ja koitin peliä pelata skenaarion mukaan, niin kyllä ne kovimmat taistelijat olisi hyvä olla siellä missä taistellaan…

Mainokset

Keski-Maassa taas, 21.12.2018


Eilen esittelin jälleen Middle-Earth Strategy Battle Gamea, eli LotRia, uudelle pelaajalle. Toinenkin uusi pelaaja sai samaan aikaan opastusta, joskin hänellä oli kokemusta vanhasta LotRista vuosien takaa. Omalla opetettavallani ei ollut pelistä oikein mitään tietoa, mutta monista muista peleistä kyllä, joten melko sujuvasti saatiin säännöt selvitettyä. Päästiin vähän myöhässä aloittamaan, joten sorvasin meille molemmille noin 300 pisteen listat omista figuistani, jotta päästäisiin ajoissa poiskin. Vastapuoli valitsi numenorilaiset ihmiset ja minulle jäi Morian hiidet, skenaarioksi valkkasin Hold Groundin, joka on aika simppeli aloitusskenaario, mutta korostaa kuitenkin samalla kivasti warband-pelin luonnetta.

Loppuhetkiä

Ihmiset aloittivat ja tulivat yhdellä joukolla pöydälle, toinen jäi vielä odottamaan. Minä sain kolmesta joukosta kaksi pöydälle, harmillisesti vain pienemmän joukon sijainnin sai päättää vastustaja, joka sijoitti sen hyvin lähelle omaa joukkoaan. Ihan heti ei päästy lähitaisteluun tietenkään, mutta nuolia alkoi lennellä ja taistelukin pian lähti käyntiin. Alivoimaani sain helpotusta pari vuoroa myöhemmin, kun sain laittaa kolmannen porukkani lähelle auttamaan. Molemmilla pelaajilla yksi sotajoukko (minulla se, missä oli peikko) oli aivan toisella puolella lautaa ja vielä etäällä toisistaan, joten ne lähinnä hölkkäsivät kohti keskustaa ja ammuskelivat välillä.

Ylivoimani alkoi pikkuhiljaa kutistua, kun lipulla varustetut numenorilaiset saivat hiisiä maahan, vaikka noidan loitsu olikin ilmassa. Tässä kohtaa myös pelin loppuminen alkoi näyttää pikaiselta ja hieman erikoisesti se näytti hyvältä minulle, koska olin saanut melko paljon hiisiä keskelle kenttää odottelemaan. Ennen pitkää joukkoni murtuivatkin, mutta peli kuitenkin jatkui. Noita piti pari hengissä olevaa hiittä kurissa, mutta kun sotapäällikköni lähti keskeltä kenttää karkuun muutaman muun mukana, alkoi tilanne näyttää huonolta. Peikko pääsi muutaman kerran lyömään ja pelottamaan vastustajia, mutta hänkin sai lopulta tarpeekseen ja lähti pois. Tämän jälkeen minulla oli vain noita kentällä ja lopetimme pelin, kun noppa ei sitä suostunut lopettamaan. Muodollisesti laskimme pisteetkin, vaikka peli olikin selvä. 12-0 taisi olla lopputulos, kolme-neljä kierrosta aiemmin pistetilanne olisi ollut ihan toinen, kun keskusta olisi ollut hallussani ja komentajani kentällä. Mutta näin tällä kertaa.

Vastustaja tykkäsi pelistä, tykkäsi jo ennen murskavoiton selviämistä, joten siinä mielessä hyvä peli. Ja hauskaa oli minullakin hiisien kanssa kärvistellä ja odotella pelin päättymistä. Sääntöjä käytiin pelin aikana läpi sitä mukaa kuin tarvittiin, jotain pelattiin varmasti väärin, jotain unohdettiin ja jotain vaihtoehtoja jäi varmaan huomioimatta, mutta pääpiirteittäin pelattiin kuitenkin oikein.

Battle of Pelennor Fields, 8.10.2018


Kahakan alkua

Uusi Middle-earth Strategy Battle Game: The Lord Of The Rings – Battle of Pelennor Fields -peli ilmestyi tuossa syyskuun alussa. Kyseessä on siis päivitetty versio Lord of the Rings ja Hobitt -peleistä. Mitään kovin dramaattisia muutoksia ei ole sattunut säännöistä silmään, lähinnä se, että Matched Play -muodossa armeijat rakennetaan Warbands-sääntöjen mukaan, mikä on ihan kiva juttu sekä sitten se, että uusia sankaritoimintoja (Heroic Actions) on nippukaupalla lisää ja kaikki niistä eivät ole kaikille. Muutenkin kaikki profiilit saatiin taas päivitettyä armeijakirjan myötä ja lisää seuraa, kun Hobitin armeijakirja julkaistaan myöhemmin.

Pelasimme Tomin kanssa viime kuun lopulla pienen 250 pisteen harjoitteluskenaarion, kun lopulta pelipaikalle päästyämme aika oli kortilla. Vähän tässä tietysti oli taas vanhojen sääntöjen muistamista ja uusien arvailua. lisäksi läsnä oli yksi pelaaja, jolle samalle vähän esittelimme peliä. Saatiin kuitenkin peli melkein loppuun asti pelattua ja mukava fiilis oli. Saatiin kokeiltua keihästukea ja kallioilta tipahtamista ynnä muuta. Ei niitä kaikkia tietysti enää muistakaan, mutta jos sääntöjä ehtisi vähän taas lukea ennen seuraavaa koitosta, niin voisi jotain muutoksia jäädä taas mieleenkin.

Sauron ja kaverit, 7.9.2018


Sauron ja sekalaisia kavereita

Huuto.netissä taas piipahdin, kun vastaan tuli tarjous josta en voinut kieltäytyä. 12 euroa maksoin tuosta läjästä, olisin helposti voinut maksaa vähän enemmän pelkästä Sauronista, mutta otetaan tällä hinnalla, kun kerrankin saa. Lisäksi tuossa on muutamia metallisia Eldareita ja Space Marineita. Sekä kaikenlaista muovia, lähinnä LotRia ja Chaos Space Marineita, mutta myös yksinäinen vanha wood elf.

Pikkuhankintoja taas, 24.8.2017


LotR-figuja

Tuossa viikko pari sitten sovin vaihtokaupasta. Tai oikeastaan tarjottiin vanhoja LotR-figuja, ja kun hinnasta ei oikein ollut tietoa, niin tarjottiin ilmaiseksi. Löysin kuitenkin nipun vanhoja Chaos Space Marineita, jotka taannoin jonkun ostoksen yhteydessä tulivat, ja annoin ne vaihdossa. Molemmat pääsivät tarpeettomasta tavarasta eroon ja saivat tilalle jotain hyödyllisempää. No, näiden figujen hyödyllisyys on tietenkin vähän siinä ja tässä, tuota perusmuovia kun on periaatteessa aika lailla. Onneksi tässä setissä oli mukana myös kolme metallista keihäshaltiaa, joille löytyy helpommin käyttöä. Yksi kilpi puuttuu, mutta se saattaa vielä löytyä. Hienoja figujahan nämä ovat, noita haltioita on aina ilo maalata. Moria Goblineitakin pitäisi maalata lisää jossain välissä, näiden lisäksi löytyy toinen samanlainen setti sekä komentoryhmä (rumpalit, shamaani ja kapteeni).

Citadel Skulls -laatikko

Citadel Skulls sisältö

20 euroa sen sijaan maksoin näistä uuden uusista kalloista, eli Citadel Skulls -laatikosta. Kalloille löytynee käyttöä ties missä, ne kun ovat niin GW/Citadel -tyyppinen juttu kuin olla voi. Ainakin joillekin alustoille noita ajattelin laittaa piristykseksi ja kyllähän Khorne-figuille muutenkin mahtuu kalloja.

Eikä tässä vielä kaikki! Tein lisää vaihtokauppoja, sain yhden lautapelin kaupattua, josta sain tämän laatikollisen Chaos Warhoundeja sekä 30 euroa rahaa. En nyt tiedä, että kuinka tarpeellisia nuo koirat ovat, kun eivät oikein mihinkään porukkaan kaaoksen sisällä nyt kuulu, mutta ehkä lauantaina ilmestyvä General’s Handbook 2017 pelastaa tilanteen. No, voi noita käyttää ainakin Chaos-listassa ilman huolta. Samalla reissulla ostin Fantasiapeleistä juuri saamillani rahoillani tuon Army Painterin Monster-pensselin, jolla olisi tarkoitus käydä toden teolla magmadronttien kimppuun.

Battle for Skull Pass, 11.5.2017


Kaikki Warhammer-figut

Goblin-osasto

Kääpiöosasto

Lehdet

LotR-osasto

Maalit ja tarvikkeet

Bitz boxit

Ral Parthan mikälie ja Banshee

Tämä figusetti tuli postissa jo maanantaina, mutta kun ei saa aikaiseksi, niin ei saa tänne kirjoiteltua.

Paketissa siis kutakuinkin koko Battle for Skull Pass -paketti höystettynä muutamalla extralla. En nyt oikein tiedä, että miksi tästä aikanani innostuin, mutta tuli ostettua. Onneksi sain tästäkin paketista jo saman tien jotain tarpeetonta kaupattua eteenpäin, niin ei nurkkiin ihan poskettomasti jää turhaa tavaraa pyörimään.

Kääpiötykin ja Thunderers-osaston sain kaupattua eteenpäin samoin kuin goblineiden hämähäkkiratsastajat. Muille kääpiöille löytynee käyttöä joskus omissa projekteissa ja jos joskus on tarvetta goblineille, niin niitä nyt sitten ainakin on. Muovisesta peikosta taidan tehdä Blood Bowliin -pelaajan, tuo näytti ainakin pikaisesti juuri sopivalta.

Banshee ja vanha Ral Partha -figut ovat jänniä yksityiskohtia, mutta kaipa niillekin jotain keksitään. LotR-figut olivat vähän tylsiä, tuttuja muovifiguja aloituslaatikoista ja vieläpä epämääräisiä määriä. Noh, saa niistä vahvistuksia tai kauppatavaraa. Ja olihan tuossa toki nuo 5 bretonni-jousiampujaa myös.

Skull Pass -säännöt ja tuo White Dwarf -lehti löytyvät jo molemmat, joten turhaa kaapintäytettä nekin ovat. Mittatikkuja, noppia ja noita ammuskelulätkiä on pilvin pimein, tiedä mitä niille keksisi. Ylimääräisille neliöalustoillekaan ei välttämättä ole suurta kysyntää, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Maalit näyttävät mielenkiintoisilta, ehkäpä noita voisi kokeilla ja samalla opetella maalaamaan palettia käyttäen, nuo kun ovat tuollaisia nokkapulloja. Saa nähdä.

Sitten lopuksi on vielä nuo kaksi bitz boxia, joista toisesta löytyy kaikenlaista goblin-osaa vaikka kuinka. Osista saa nähdäkseni rakennettua muutaman ihan kokonaisen goblinin ja sitten vissiin jotain ratsastajia. Ehkä susiratsastajia, koska noihin hämähäkkeihin nuo eivät sovi. Lienevät jostain muusta paketista jääneet yli. Toisessa paketissa onkin sitten pääosin kääpiö- ja kaaos-osia. Sinänsä jännä, koska mitään kaaosjuttuja tässä paketissa ei ollut, jostain muualta siis nämäkin. Ehkä näille jotain keksitään.

60 euroa plus postit näistä maksoin, joten ei ihan hirveän paha hinta, varsinkin kun sain samantien osan eteenpäin, mutta silti vähän outo ostos… Noh, onhan tossa noita peruskääpiöitä ja mainareita, Blood Bowliin sain peikon ja läjäpäin bitzejä sitten johonkin tarkoitukseen.

Ei kyllä hirveästi olisi harmittanut, jos olisi tämä nippu jäänyt ostamatta.

Moria Goblin -komentajat, 3.9.2016


Moria Goblin Commanders

Moria Goblin Commanders

Tämmöiset tuli tänään haettua Fantasiapeleistä. Olivat elokuun tarjouskampanjassa mukana, ja loppukuusta viimein myönnyin ja päätin ne ostaa. Figut tulivat torstaina muistaakseni Turkuun ja tänään siis poikkesin hakemaan. Lähinnä mua tässä paketissa kiinnostaa nuo rumpalit, shamaani ja kapteeni ovat lähinnä ekstraa. Alennuksen jälkeenkin näille kertyi kyllä ihan hyvin hintaa, 20,20 euroa, eli yli viisi euroa per figu. Sitten joskus kun on aikaa, niin voisin koittaa askarrella toiset rumpalit vielä rivigoblineista, kovin kummoisiahan noiden ei tarvitse olla. Lähinnä asennot pitäisi olla sellaisia, että sopivat rumpalointiin – kapulathan nyt voivat olla mitä vian keppejä. Rummun tekeminkään tuskin kovin työlästä on.

Olisin toki halunnut nämä mieluummin metallisina, mutta kun ei ole oikein missään tarjolla, niin tyydytään näihin resiinifiguihin.

Itäportin taistelut, 13.4.2016


IMG_7009

Ensimmäisen pelin alku

IMG_7010

Kolmen kääpiön keskellä sankarillinen keihäshiisi

IMG_7012

Ensimmäisen pelin loppu

Eilen pelasimme Tomin kanssa Bunkkerissa Lord of the Rings Strategy Battle Gamea, valitsimme skenaarioksi Eastgaten Free Peoples -kirjasta. Halusimme kokeilla jotain muutakin kuin perinteistä pistemätkintää, joten päädyimme tällaiseen historialliseen taisteluun. Minulla oli hiidet mukana ja Tomilla kääpiöt, joten puolen valinta oli aika selvä.

Pääsin aloittamaan pelin ja pyrin rynnistämään koko kentällä olevalla joukollani kohti Morian Itäporttia tehdäkseni hälytyksen ja saadakseni lisäjoukkoja. Tomin kääpiöt puolestaan koittivat juosta reunoilta eteen ja takaa kiinni. Kumpikaan joukko ei ollut varsinaisia kilpajuoksijoita, joten hiisilä ollut etumatka lopulta riitti. Valtaosa jäi jarruttamaan kääpiöitä muurien kohdalle parin uhkarohkean rientäessä nuolisateessa kohti ovea.

Apujoukot eivät olleet mitenkään ripeitä, mutta taistelu sujui hämmentävän hyvin ilmankin. Kääpiöillä oli suuria vaikeuksia saada hiisiä hengiltä ja kun hiidet onnistuivat jopa ampumalla harventamaan kääpiörivistöä alkoi ylivoima painaa hiisien eduksi. Mainittakoon lisäksi, että yksi keihäshiisi taisteli kolme kierrosta kolmea kääpiötä vastaan säilyen hengissä (tosin kääpiötkin selvisivät naarmuitta). Pelin loppuessa hiisi oli edelleen hengissä taisteltuaan Balinia vastaan.

Kymmenennellä vuorolla osa lisäjoukoista vielä odotteli saapumistaan (mukaan lukien shamaani) eivätkä kentällekään ehtineet hiidet ehtineet mukaan taisteluihin, kun kääpiöitä oli saatu jo harvennettua sen verran, että heillä ei enää ollut mahdollisuutta voittaa. Peli päättyi siis hiisien voittoon.

IMG_7013

Toisen pelin alku

IMG_7014

Kääpiöt koittavat murtautua hiisimuurin läpi

Loppuhetket

Toisen pelin loppuhetket

Peliin ei mennyt aikaa kuin puolisentoista tuntia, joten päätimme pelata saman skenaarion vielä toisin päin. Alkuasetelma oli muuten sama, mutta Tomi valitsi shamaanin aloittamaan kentältä ja kapteenin reservistä. Tärkeimpänä ajatuksena tässä taisi olla se, että shamaanin raivoloitsulla hiidet pysyisivät paremmin hengissä. Tomi ei tosin tainnut itse muistaa tuota heittoa kertaakaan muistaa ilman muistuttamista, mutta eipä se lopulta pelastanutkaan kuin yhden hiiden hengen.

Siinä missä Tomi lähti ensimmäisessä pelissä juoksemaan hiisiä kiinni, minä keskityin enemmän ampumiseen. Sainkin aika tehokkaasti harvennettua hiisilaumaa, mutta onnistuttuaan tekemään hälytyksen, hiisiä tuli reservistä aikamoisella vauhdilla.

Tämän jälkeen alkoi pitkä ja uuvuttava lähitaistelu, jossa kääpiöt painoivat hiisien muuria päin. Hiisien lukumäärä ja keihäät pitivät edun hiisien puolella – he saivat yleensä rakennettua ylivoimasumpun yhden tai kahden kääpiön ympärille, jonka seurauksena kääpiöitä tippui tantereeseen hitaaseen, mutta tasaiseen tahtiin.

Peli päättyi suurinpiirtein samaan tapaan kuin ensimmäinenkin peli, hiidet onnistuivat vuorolla 15 kaatamaan riittävästi kääpiöitä saavuttaakseen voiton. Tässä kohtaa taisi olla koko reservi jo kentällä (vai jäiköhän sinne yksi hiisi vielä odottelemaan). Jonkunlaisen loppukirin sain aikaiseksi, eivätkä hiidet olleet kovin kaukana murtumisuhasta, mutta kääpiöt loppuivat ensin kesken. Toiseen peliin meni aikaa pari tuntia, lopun pitkä lähitaisteluvaihe oli melko pitkä ja noppaa heitettiin paljon.

Molemmat pelit päättyivät siis hiisien voittoon. Omassa hiisivoitossani noppa pyöri aika hyvin, sain vähillä taistelijoilla tiputettua paljon kääpiöitä. Kääpiöpelissä noppa oli aluksi puolellani, nuoliharvennus toimi hyvin. Sen jälkeen poikkesin hieman suunnitelmastani ja ryntäsin lähitaisteluun liian nopeasti, eikä noppatuuri seurannut mukana. Ykkösiä ja kakkosia tuli tolkuton määrä. Lopuksi tuuri hieman kääntyi, mutta liian myöhään. Toki pelasimme molemmat vähän eri tavalla eri pelit, mutta lopputulos oli sama. Oma hiisipelini toimi aika hyvin suunnitelmani mukaan, mutta kääpiöpelissä sitten tosiaan ryntäsin liian innokkaasti lähitaisteluun. Yksi kääpiö kahta hiittä vastaan ei ole mikään automaattinen voitto.

Totesimme pelien jälkeen, että varsin mukava oli pelata tällainenkin peli, missä ei lasketa pisteitä ja ruumiita, vaan on toisenlainen tavoite. Kääpiöillä tuo tehtävä lienee aika vaikea voittaa, toki jonkun verran riippuu maaston asettelusta ja sellaisesta. Lisäksi skenaario antoi aika vapaat kädet armeijalistan rakenteluun, hiisien puolelle olisi voinut ostaa esimerkiksi nopeasti liikkuvan lepakkolauman hälyttämään reservit nopeasti kentälle. Susiratsastajat voisivat olla vähemmän mauton vaihtoehto kentällä aloittavalle partio-osastolle. Toisaalta kääpiöille olisi voinut antaa heittoaseita, jolloin he olisivat voineet juosta ja heitellä kirveitä, tällöin kääpiöt olisivat olleet vahvempia. Lopputulema oli kuitenkin se, että nämä historialliset skenaariot saa helpommin rikki kuin turnausskenaariot. Jos tätä yhtä skenaariota vääntäisi useamman kerran, niin voisi saada aika erilaisia lopputuloksia. Toisaalta niitä skenaarioita on aika moinen nippu pelaamatta, niin ihan heti ei varmaan tule Itäportille palattua.

Kunnian palautus, 3.2.2016


IMG_6882

Alkutilanne

Edellisen taistelun jälkeen muutama pakoon päässyt haltia tiesi kertoa, että Maeggorm oli heidän viime näkemänsä perusteella ollut vielä hengissä, joskin pahoin haavoittuneena. He eivät kuitenkaan kyenneet häntä auttamaan pelastaessaan itsiään. Tämän kuultuaan Aegrod keräsi nopeasti toimintakykyisistä haltioista pelastusryhmän, toiseksi kapteeniksi mukaan lähti Turgol. Heidän oli toimittava ripeästi, sillä ennen auringonlaskua he saattaisivat päästä taistelupaikalle ennen hiisiä, jotka arvatenkin olisivat tulossa paikalle keräämään saalista ja häpäisemään ruumiita.

IMG_6883

Kakkosvuorolla

Haltiajoukon lähestyessä taistelupaikkaa he saivat nopeasti Maeggormin hahmon näkyviinsä, mutta hänen takaansa näkyi jotain masentavampaa. Pieni joukko Rhudaurin mäkimiehiä oli liittoutunut Morian hiisien kanssa ja olivat niin ikään rynnistämässä kohti Maeggormia. Haltiat lähtivät nopeasti juoksuun kohti haavoittunutta kapteeniaan jousiampujien jäädessä suojaamaan sivustoja ja harventamaan vihollislaumaa.

IMG_6884

Haltiat hidastamassa hiisiä

Haltiat pääsivät kuin pääsivätkin ensimmäisinä Maeggormin luokse, kaksi rotevaa haltiasoturia nappasi kapteenin kantoonsa muiden muodostaessa muuria vihollismassaa vastaan. Vihollisia oli yli kaksinkertainen määrä ja kaksi haltiaa oli vielä kantamassa haavoittunutta kapteeniaan, joten pelastusjoukko oli pian melko lailla saarroksissa. Jousetkaan eivät tehneet suurempaa vahinkoa ja pian koko joukko oli käsikähmässä.

Urhoollinen lipunkantajakin astui eturiviin paikkaamaan aukkoa ja vetämään vihollisia kimppuunsa turvatakseen haavoittuneen kapteenin perääntymisen. Lippu painui lyhyen taistelun jälkeen maahan samoin kuin moni urhoollinen haltia. Ylivoima painoi vaakaa hiisien ja ihmisten puolelle, haltiat onnistuivat monesti torjumaan hyökkäyksen, mutta tappaminen ei onnistunut. Päälle rynnivät hiiden puolestaan onnistuivat taistelun voitettuaan yleensä nujertamaan yksinäisen haltian laumansa alle.

IMG_6885

Turvassa

Haltiakapteenit pitivät kuitenkin pintansa ja vastustajan komentajat saivat vammoja haltiamiekoista. Samaan aikaan saattajat saivat vietyä kapteenia aina vain kauemmas ja kauemmas taistelusta. Moni haltia uhrautui iskujen tielle eikä taistelu siinä mielessä sujunut kovinkaan menestyksellisesti. Tällä kertaa tärkeintä oli kuitenkin haavoittuneen pelastaminen, ja se sujuin mallikkaasti. Musertavat tappiot olivat jo käydä haltioiden moraalin ja rohkeuden päälle, mutta haltiat pitivät pintansa. Lopulta Maeggorm oli saatu riittävän kauas ja Aegrod komensi nopeasti jäljellä olevat joukkonsa hajaantumaan ja poistumaan paikalta.

IMG_6886

Taistelun tuoksinaa

Puolet haltioista oli kuollut tai haavoittunut, hiisiä ja ihmisiä oli puolestaan saatu nujerrettua vain kourallinen. Tärkein asia tuli kuitenkin saavutettua ja Aegrod pystyi palaamaan pystypäin Gilgaladin luokse. Molempien puolien kärsimien tappioiden vuoksi suurempia kahinoita ei lähiaikoina ole odotettavissa, hiidet ovat palanneet luoliinsa eivätkä mäkimiehetkään ole tämän tappion jälkeen varmaankaan innokkaita heti haastamaan haltioita. Haavoittuneiden kapteenien täytyy ensin nuolla haavansa puhtaaksi ennen kuin saavat käskettyä joukkonsa taisteluihin.


Tomin hiisiä

Eilen taisteltiin taas Keskimaassa, tällä kertaa skenaariona oli Hobbitin Desolation of Smaug -kirjasta löytyvä ”Seize the Prize” pienillä muutoksilla. Artifakti oli tällä kertaa haavoittunut haltiakapteeni, pistelaskuun teimme pieniä muutoksia ja käyttämäni haltiatkin olivat hiukan muunneltuja (yhden parempi voima ja pisteen kalliimpi). Muuttuneista haltioista ei liiemmälti ole kerrottavaa, nopanheitoistani kun tuli pääsääntöisesti 1, 2 tai 6…

Hiisien ja mäkimiesten lista alla, oma haltialistani taas löytyy täältä:Suurhaltiat 350p
Rhudaurin mäkimiehet: Kapteeni, 6 soturia (1 lippu), 4 linko-orjaa, 2 berserkkiä
Hiidet: Örkkikapteeni, 9 örkkiä
Örkkinoita, 9 örkkiä

Pelipaikkana oli jälleen Sotakoneen bunkkeri ja koko taistelu päättyi jo kuudennella vuorolla alle kahden tunnin taistelemisen jälkeen. Jäi vähän hassu vaikutelma tuosta meidän taistelusta, pääsin ensimmäisenä kohteeseen kiinni ja sain suojattuakin sen vielä niin, ettei Tomi päässyt kantajiin käsiksi. Tämän jälkeen kantajat pääsivät juoksemaan täyttä vauhtia pakoon eivätkä muutamat hiisinuolet tehneet vahinkoa. Muu armeija jäikin sitten taistelemaan ja hidastamaan vihollista. Ehkä skenaario ei ollut täydellinen meidän joukoillemme tai muutoksille tai sitten tällä kertaa vain sattui käymään näin.

Jousiampujat jättivät jälleen vähän valjun kuvan, vaikka tällä kertaa vastassa oli vihollisia, joiden olisi kuvitellut kaatuvan kuin heinää. Tosin nopanheittoni oli muutenkin melko heikkoa, sain esimerkiksi vain kerran prioriteetin tasatuloksella. Taisteluissakin kävi yleensä niin, että mikäli voitin, niin harvemmin sain haavoja aikaan, kun taas hiidet tappoivat voitettuaan melko varmasti. Tosin hiisillä oli ylivoima, joten haavoittamiseenkin saivat yleensä heittää useampaa noppaa.

Mutta joo, tietyllä tapaa saatiin tämä draamankaari nyt päätökseen, seuraavalla kerralla vaihtelun vuoksi varmaan jotain muuta.

Kostoretkellä, 13.1.2016


IMG_6822

Alkuasetelmat

Alhaisten hiisien pääseminen haavoittamaan haltiakuningas Gil-galadia oli hänen vartiokaartinsa kapteeneille, urhealle Aegrodille ja kuumaveriselle Maeggormille liikaa. Kun taistelun tomu oli hälvennyt ja Gil-galad saatu turvaan, lähtivät nämä kaksi pienen haltiaryhmän kanssa antamaan opetuksen ja kostoiskun hiisille.

IMG_6823

Aegrodin joukot

Jotain meni kuitenkin pieleen, hiidet olivat saaneet nuoltua haavansa ja kerättyä hieman apuvoimia – kaiken lisäksi jahti sai huonon käänteen, kun tarkkasilmäiset haltiat melkein juoksivat hiisien joukon keskelle. Aegrod sai kuitenkin oman osastonsa asemiin vanhan muurinpätkän ja pienen kukkulan väliin, Maeggorm jousimiehineen puolestaan vetäytyi metsän siimeksiin havaittuaan hiisien seurana olleen luolapeikon.

IMG_6824

Ensikosketusta odottaen

Hiidet lähtivät juoksemaan kohti haltioita, jotka ryhmittyivät nopeasti puolustusasemiin. Aegron laittoi miehensä kahteen riviin ankkuroiden toisen sivustan muuriin sekä lähetti muutaman taistelijan valtaamaan kukkulaa ja suojaamaan selustaa. Maeggormin lähinnä jousin varustautuneet taistelijat ottivat hiidet kohteikseen ja tappoivatkin heti kättelyssä pari niistä. Kaksi haltiaa lähti miekoin hidastamaan hiisien etenemistä antaen jousimiehille aikaa tehdä lisää tuhoa.

Aegrodkin olisi hyötynyt muutamasta jousimiehestä, sen verran kauan kesti hiisien rynnäkkö avomaan yli. Nyt hän joutui odottamaan lähitaistelua. Samalla hän huomasi muutaman suden ja susiratsastajan, jotka pyrkivät nähtävästi kiertämään kukkulan ja iskemään hänen selustaansa. Muutama taistelija lähetettiinkin pysäyttämään näitä, jotta joukko ei puristuisi kahden joukon väliin.

IMG_6825

Sudet kiertomatkalla

Kun hiidet olivat sopivan lähellä, komensi Aegrod joukkonsa hieman eteenpäin antaakseen ensi-iskun hiisille. Hiisien hyökkäys saatiin pysäytettyä, mutta suurta tuhoa ei saatu aikaiseksi. Vastaavasti kukkulan lakea puolustanut haltia joutui taipumaan hiisihyökkäyksen edessä. Maeggormin osastolla meni kuitenkin vieläkin huonommin, vaikka yksinäinen susiratsastaja ratsuineen saatiinkin taltutettua käsikähmässä, niin jousimiehet eivät saaneet vahinkoa juokseviin vihollisiin. Luolapeikkokin alkoi olla jo käden ulottuvilla. Maeggorm lähti itsekin taistelemaan hiisiä vastaan saavuttamatta kuitenkaan merkittävää menestystä.

IMG_6826

On niillä(kin) luolapeikko

Liekö takaa-ajo uuvuttanut haltiat vai oliko hiisinoidalla näppinsä pelissä, mutta taistelu oli kovin tuskallista haltioille. Vaikka aina silloin tällöin saatiinkin hiisi nujerrettua, niin lähes poikkeuksetta kaatui myös haltia. Aegrod oli myös vaarassa joutua piiritetyksi kahden joukon väliin susiratsastajien kaartaessa hänen taakseen. Hän huusikin urhoollisesti joukkonsa perääntymään ja siirtymään kehämuodostelmaan lipunkantajan ympärille lähemmäs susia. Ajatuksena oli, että mikäli määrällisesti vähäisemmät sudet saataisiin taltutettua, niin voitaisiin sen jälkeen taas taistella määrällisesti ylivoimaisempaa hiisijoukkoa vastaan murehtimatta taustasta.

IMG_6827

Piiritettynä

Liike onnistuikin muuten hyvin, hiidet eivät pysyneet perääntyvien haltioiden vauhdissa mukana, mutta susia ei saatu hengiltä, vaikka niitä saatiinkin hätisteltyä vähän kauemmas. Oma joukko oli myös harventunut puoleen alkuperäisestä.

Kaikesta huolimatta huonommin meni Maeggormilla, joka luolapeikkoa välttäessään ajautui taisteluun paria hiittä vastaan, jotka pääsivät haavoittamaan häntä pahasti. Vähäisempi mies olisi jo kaatunut, mutta kohtalo oli varannut Maeggormille muunlaisen kohtalon. Kohtalo oli valitettavasti kovinkin murheellinen ja nopeasti saapuva. Haavoittunut Maeggorm joutui luolapeikon kohteeksi eikä haavoittuneena enää onnistunut pitämään puoliaan, vaan kaatui kuolettavasti haavoittuneena maahan.

daa

Loppu

Karu kohtalo oli näköpiirissä myös muille haltioille, ja Aegrod huomasi kostoretken epäonnistuneen pahasti. Hän komensikin jäljelle jääneet haltiat hajaantumaan ja palaamaan Gil-galadin leiriin omin voimin toivoen hiisien jäävän juhlimaan voittoaan ja päästämään pakenevat haltiat rauhassa poistumaan.

Itsevarmalle kostoretkelle tuli siis varsin nolo loppu. Kohtalo oli voimakkaasti hiisien puolella, yleensä niin sulavasti liikkunut miekka ei tänään löytänyt kohdettaan haltioiden käsissä. Liekkö kostonhalu sumentanut järjen ja näön, emme tiedä. Ehkä haltiat vielä palaavat noutamaan Maeggormin ruumista, emme tiedä sitäkään.


Yllä oleva taistelu on kuvausta eiliseltä ja jatkoa Gil-galad taistelee-tarinalle. Tämäkin taistelu käytiin Sotakoneen bunkkerissa, mutta tällä kertaa saimme pelin pelattua hyvissä ajoin ennen sulkemista. Tällä kertaa oli tosin pistemääräisesti pienemmät armeijat, mutta kun se käytännössä tarkoitti Gil-galadin vaihtoa kapteeniin ja toisen luolapeikon puuttumista, niin liikuteltavia figuureita oli suurinpiirtein yhtä paljon. Taistelu kuitenkin lähti käyntiin jouhevammin ja eteni muutenkin varsin nopeasti, viisi kierrosta kestänyt kärhämä kesti hieman alle kaksi tuntia.

Pelasimme jälleen Lords of Battle -taistelun, emme muistaneet että olimme sen pelanneet viimeksikin. Pistemääräksi sovimme tällä kertaa 400 pistettä, oma listani löytyy täältä: Suurhaltiat 400p. Aloitin itse sijoittamaan yksiköitäni, joten vastustaja pääsi mukavasti vastaamaan sijoituksiini, varsinkin kun sillä puolella oli yksi warband enemmän. Olisin halunnut omat jousihaltiani taaemmas, mutta noppa ei ollut suosiollinen. Noppa ei rehellisesti sanottuna suosinut sitten pelissäkään. Ykkösiä ja kakkosia tuli tuhoton määrä ja hävisin taisteluita jatkuvasti, vaikka Aegrodin joukkojen lippumies antoi heittää noppaa uudestaan ja haltiat ovat paperilla parempia taistelijoita. Taistelijoita kaatui alkuun tasatahtiin, mutta kun rintamalinjat kunnolla kohtasivat ja sudet ja peikko pääsivät lähitaisteluun, niin taistelu alkoi olla selvä.

Viidennen vuoron jälkeen yli puolet haltioista olikin sitten jo kuollut ja noppien heittelyni sai tuttua jatkoa, tuloksena 2 ja peli päättyi. Sinällään toki ihan hyväkin, ei pelissä hirveästi enää olisi ollut tehtävissä ja hiisiä olisi pitänyt onnistua tappamaan vielä muistaakseni neljä ennen kuin olisivat olleet alle puolivälin. Loppupisteet hiisille 22-11.