Puffington päätökseen, 18.7.2019


Partio valmiina

Lähtötunnelmia

Viime viikolla saimme pitkähkön hiljaisuuden jälkeen pelattua Puffington-kampanjamme loppun. Tämän vuoden puolella ei kovin paljoa kukaan ehtinyt pelata, mutta Blardahin poppoo sai pari peliä pelattua ja sai hinattua pistemääränsä yli sadan, joten valmistauduimme päätöskahinaan. Tai siis päädyimme pelaamaan päätöskahinaa sen kummemmin valmistelematta.

Saimme neljä viidestä pelaajasta kokoon ja aloimme sommittelemaan skenaariota. Ajatus oli alusta alkaen päättää linnanvaltaukseen, mutta sen kummempia suunnitelmia ei ollut. Päätimme sitten, että kaksi suurinta joukkoa, Blardahin ja Tchednikin, lähtisivät molemmat kohti linnoitusta, jossa olisi sekalainen määrä kaupunginkaartia kahden muun pelaajan johdettavana.

Vartiosto odottaa

Hiukan suunnittelimme voittoehtoja ja erikoissääntöjä, mutta päätimme mennä vähän sen mukaan, että miten taistelussa käy. Molemmilla oli nopeasti liikkuvia yksiköitä ja lentävä yksikkö, joten hyökkääjät olivat siinä mielessä tasavertaisia, joskin Blardahilla oli selvästi isompi porukka.

Minulle tuli ensimmäinen vuoro ja lähdinkin reippaasti leipomon luota omaa laudan reunaani pitkin juoksujalkaa kohti linnaketta. Muutaman taistelijan lähetin Blardahin joukkojen lähelle häiritsemään heitä. Kuvittelin myös, että kaksi ritariani pyyhkäisisivät helposti läpi halvan jalkaväen, joten lähetin heidät vastustajan taakse. Sinnehän he sitten jumittuivat loppupelin ajaksi. Olisi ollut parempi laukata niillä kohti linnaketta. Nyt meni vähän yksinyrittämiseksi. Onnistuin toki hidastamaan Blardahia, mutta vähän turhan helposti jäi soturini jalkoihin ylivoiman alla. Mukana oli myös tuoreita vahvistuksiani, paikallisia petomiehiä, jotka toivat paikallisväriä, paikallistuntemusta sekä paikallisten luottamusta.

Yllätyshyökkäys

Lentävä huutaja-demoni luikerteli tuota pikaa muurien yli ja kohteena olleille oville, mutta kourallinen vartijoita ja muutama jousiampuja varustuksilla pitivät hänet kurissa. Samaan aikaan Tchednik pääsi koiransa Jonesyn kanssa porteilla ja alkoi sauvallaan takoa porttia varoittaen vartijoita Blardahin tulosta. Siinä sivussa poloinen vartijakin sai kaiketi vahingossa Tchednikin sauvasta (tai miekasta) ja tuupertui maahan. Samaan aikaan Puffington Muffins & Puddings Militia taisteli sekä Blardahin joukkoja että ymmärrettävästi pakokauhun alla sekaantuneita kaupunginvartion jäseniä vastaan.

Porteille asti päästiin

Alakynnessä oltiin vähän joka paikassa, Militia joutui monessa kohtaa piiritetyksi eikä ylivertaisista taidoista ollut apua massaa vastaan. Tchednik oli jo hoitamassa porteilla portinvartijankin tehtäviä, kun oikeat vahdit olivat tuupertuneet taistelun tuoksinnassa. Blardahin pääkätyri saatiin taltutettua, mutta Blardah itse koitui vaikeammaksi. Tchednik jäi pahasti Blardahin ja kaupunginvartioston väliin ja pahoin haavoittuneena piiloutui varjoihin ja ruumiiden sekaan, kunnes pääsi livahtamaan takaisin leipomolleen.

Loppuhetkiä

Käytännössä koko Militia oli lyöty ja tuhottu, samaa sai sanoa myös kaupunginvartiostosta. Blardah joukkoineen vyöryi porteista sisään ja Puffingtonin kaupunki ajautunee nyt synkkään ja syvään alakulon vaiheeseen. Tämä ei tietenkään kaikkia miellytä, joten kirkasotsaisia pelastajia saapunee kaupunkiin ennemmin tai myöhemmin.

Mainokset

Forbidden Power jatkui, 28.6.2019


Lähtökohta

Forbidden Power -kampanjamme sai jatkoa keskiviikkona. Thovik-Grminir kohtasi häijyt vampyyriherrat uudestaan ja lopputuloskin oli aika lailla sama kuin edellisellä kerralla. Pelasimme Guardian Spirits -skenaarion, jossa laudalla on peräti 10 maastokappaletta, joissa haamut voivat olla piilossa. Liikkumisen jälkeen voi maastonpaloista etsiä haamuja, jotka kertovat sitten tietä eteenpäin. Etsinnän voivat tehdä vain sankarit, jotka ovat maastopalan vieressä. Molemmilla puolilla oli vain kaksi sankaria, joten kovin helposti ei kummituksia oletettu löytyvän, vaikkakin se oli artefaktilla varustettuna helpompaa. Käytimme uuden General’s Handbookin maastosääntöjä, eli sijoittelimme ne kuuden tuuman päähän toisistaan ja heitimme niille ominaisuudet uudesta taulukosta ja muutenkin pelasimme 6×4-kokoisella laudalla.

Kääpiöt ryntäämässä taisteluun

Oma armeijani oli täsmälleen sama kuin edellisessäkin taistelussa, poislukien se, että Riimupojallani oli nyt mukanaan Kalpean Ritarin kilpi, jonka hän ensimmäisen taistelun jälkeen sai. Vastapuolikin taisi olla samanlainen, vaikka artefakti oli toki sinnekin löytynyt.

Ensimmäisen vuoro meni vastustajalle, joka tuli rohkeasti eteenpäin, kun haamuja kerran piti löytää eikä pitkän kantaman aseitakaan oikein ollut. Kahteen mahdolliseen haamukohteeseen hän pääsikin kiinni ja toisesta löysi haamun. Se oli vielä kiusallisesti melko takana, joten sinne pääsy ei ollut kovin helppoa. Onnistuin itsekin löytämään omalla vuorollani yhden haamun, joten pistetilanne säilyi tasaisena. Lopun alku oli kuitenkin ilmassa, kun kompastuin taas perisyntiini ja ryntäsin innokkaasti nopeilla magmadrotheillani taisteluun. He kylvivät hetken tuhoa, mutta sitten vastustaja pääsi hyökkäämään omilla ratsuillaan vastaan ja molemmat kärsivät pahoja vammoja.

Rynnäkkö

Rynnäkön jälkeen

Kolmannella vuorolla pääsin onneksi aloittamaan ja sain siis niin sanotun tuplavuoron, jota kovasti kaipasinkin. Sain rivini järjestykseen ja valita itse minne hyökätään. Sainpa jopa edettyä siten, että pääsin uusin mahdollisiin haamukohteisiin kiinni. Riimuisä oli toki jo poistunut paikattavaksi… Löysin sitten vielä toisenkin haamun (eli koko pelin kolmannen) ja pistesaldo alkoi kääntyä puolelleni (pisteitä sai siis kierroksen numeron verran per objektiivi).

Loppuhetkiä

Vastustajan kolmannella vuorolla hänellä oli enää yksi vampyyri laudalla, joka sekin saatiin hengiltä. Vastustajan armeija siis saatiin tuhottua täysin ja pisteitäkin kerättyä enemmän. Harmillisesti Riimupoika ei saanut viittä onnistunutta panssariheittoa (tai ehkä sai, unohdimme laskea jossain kohtaa), joten taso jäi nousematta. Palkinnoksi voitostani sain kuitenkin tuon tasonnousun, kun noppatulos suosi taulukossa.

Kaksi peliä, kaksi murskavoittoa. Jos seuraavassa pelissä pääsisi kokeilemaan armeijaa niitä Tzeentchin pirulaisia vastaan.

Forbidden Powers, 18.6.2019


GW:n uuden Forbidden Power -julkaisun myötä päätettiin sitäkin kampanjaa testata pienellä porukalla. Kolme kovapäistä lähti mukaan ilman mitään omia sääntöviritelmiä, eli ihan suoraan laatikon kampanjasäännöillä. Oma armeijavalintani oli Fyreslayers, joilla juuri pelasin tuota Hidden Truths -kampanjaamme, mutta joka uuden Battletomen myötä houkutteli. Saisi sitäkin vähän testattua ja ehkä vähän ostettua ja maalattua uusia figujakin armeijaan, joka on vielä kaikin puolin vähän kesken. Haudoista lähti vähemmän yllättäen taistelemaan myös Legions of Blood sekä aina kaikkeen sotkeutuvat Disciples of Tzeentch.

Alkuasetelma

Taisteluosasto rivissä

Viime viikolla pääsin itse aloittamaan kampanjan, tiistaina asettelimme Fyreslayerit ja Legions of Blood -luurangot kentälle. Ensimmäisessä skenaariossa oli neljä kohdetta, joilla oli hiukan vaihteleva pistearvo ja keskellä pyörivä vekotin, joka antoi oman lisämausteensa sääntöjen ja noiden kohteiden pisteyttämisen vaihtelun myötä. Vastakkaisista nurkista lähdettiin liikkeelle, luurankojen aloittaessa.

Ensimmäinen hyökkäys

Koska oma armeijani on kovinkin lähitaistelupainotteinen, niin ryntäsin suoraa päätä vastustajan ja kohteiden kimppuun, ehkä vähän liiankin nopeasti. Tai näin ainakin hyvin nopeasti aloin miettimään. Armeijassani oli kaksi magmadrothia ratsastajilla ja kaksi joukkoa berserkkejä. Jaoin nämä käytännössä kahtia ja toinen puoli pääsikin lähitaisteluun heti. Tuumaakaan ei annettu periksi ja lähitaistelussa joukkoni olivat tehokkaita. Rohkean esiintuloni myötä pystyin myös paremmin kontrolloimaan kohteita, joten sain kerättyä enemmän pisteitä. Vaikka molemmat magmadrothit menehtyivät taistelun tuoksinnassa, niin jalkaväki kesti sitäkin paremmin. Vain kourallinen kuolonuhreja. Lisäksi kun sain vastustajan pääpomot päiviltä eikä armeija muutenkaan ollut mikään optimoitu kuolleistaherääjä, niin jo neljännellä vuorolla oli vastustajan armeija pois pyyhkäisty ja sain murskavoiton pisteissäkin.

Koitin olla varovainen magmadrothieni kanssa, mutta molemmat tosiaan pääsivät hengestään. Toki niin isolla alustalla olevia on vaikea piilotella, varsinkin kun lähitaistelu on niillä se juttu. Ja ovathan ne toki vastustajallekn mielekkäitä kohteita. Mutta kyllä siinä vastustajakin vähän hämmästeli, miten 20 kääpiötä löi (riimuilla tai ilman) luurankolaumaa. Toki tuollaiset lauman saaminen lähitaisteluun on vaikeaa, enkä nytkään kaikkia tainnut kerralla saada, mutta paljon löivät ja kovaa. Toki magmadrothikin saa vahinkoa aikaan, mutta tällä kertaa noppa ei oikein suosinut.

Taistelua

Vähiin käyneet vastustajat

Noppia ihmeteltiin muutenkin aika lailla, välillä tuli ykkösiä, välillä kutosia. Omalla kohdalla ainakin tuntui nuo ääripäät korostuvat, ainakin kun noppia heitettiin pienempiä määriä. Mutta eiköhän ne tasoittuneet pelin edetessä eikä vastustaja kai noppiin ainakaan hävinnyt.

Ansaittu voitto Thovik-Grimnirille ja hänen Titan Seekers -joukkiolleen. Ensi taisteluun hänen poikansa Thorim saakin sitten jännittävän artefaktin…

Uudestaan, uudestaan, 11.6.2019


Viime vuonna pelattu Firestorm-kampaja oli kova juttu silloin ja kovasti teki mieli pelata uudestaan. Jopa niin paljon, että ostin kampanjalaatikon itsellenikin. Tässä kesän kynnyksellä sitten päätin puskea ajatustani esiin ja sain kuin sainkin pari kaveria suostuteltua mukaan. Viimeksi meitä oli siis neljä, kukin omasta Grand Alliancesta, mutta tällä kertaa meitä on kolme ja kaikki edustavat Järjestyksen joukkoja. Yksi pelaaja pelaa Seraphoneilla, toinen edustaa uljasta Hammerhalin kaupunkia ja minä itse uljasta Anvilgardin kaupunkia. Pääsemme siis käyttämään niitä Firestormin kaupunkisääntöjäkin. Oma armeijani keskittyy ainakin aluksi kovasti Order Serpentis -joukkoihin, liskoilla ratsastavia synkkiä haltioita siis luvassa. Sen verran höystimme kampanjaa, että uunituoreesta Forbidden Power -paketista otimme mukaan myös ne kampanjan edetessä voimistuvat artefaktit.

Muut osallistujat ehtivät kampanjan jo aloittaa viime viikolla, oma armeijani oli silloin vielä osissa. Nyt se on jo koottu ja pohjamaalattu, mutta väriä tarvitaan vielä paljon. Koitan ainakin päävärit saada sudittua paikoilleen ennen ensimmäistä peliä (luultavasti ensi viikolla). Komentajakseni olen valinnut Rinos Wildbringerin (nimen generoin netistä löytyneellä generaattorilla), Kammoherran mustalla lohikäärmeellä. Lisätarinaa pyrin julkaisemaan joukkoesittelyiden ja peliraporttien kera tässä myöhemmin, kun tarinaa valmistuu.

Mainittakoon että muut pelaajat ovat tuttuja näistä blogeista: Blueraven ja Extrabushybeard.

Dryadit, 6.6.2019


Tuossapa päivänä muutamana päivänä päätin aloittaa taas uuden armeijan, Sylvanethin tällä kertaa. Looncurse-laatikosta kun niitä sai ja kourallinen oli jo ennestään. Lisäksi ne ovat jo pidemmän aikaa kolkuttaneet takaraivossa, mutta en ole saanut mitään tehtyä. Hidden Truths -kampanjan myötä päätin kuitenkin nämä dryadit maalata, koska ajattelin niiden maalaamisen olevan helppoa ja nopeaa, nehän ovat käytännössä puita…

Koko poppoo

Dryadit

Puuhun kiipeäminen osoittautui astetta vaikeammaksi, koska en jostain syystä mennyt siitä mistä aita oli matalin, vaan lisäilin värejä ja kaikkea muuta. Osasyynä noiden figujen hauraus hidasti myös, ne kun eivät ihan heti pysyneet kasassa ja niiden kanssa työskentely oli muutenkin vaikeaa, kun koloja ja välejä oli vaikka kuinka paljon. Valusaumojakin jäi ihan liikaa. Mutta toisaalta aika simppeli tuo väritys lopulta oli ja sinällään nopea, mutta toki kymmenen figun maalaaminen samaan aikaan on aina aikaa vievää. Jossain kohtaa ajattelin maalata syksyisen teeman, mutta sitten tuntui, että kaikki maalaavat Sylvanethin siten. Päätin maalata jotain muuta, ei lainkaan vihreää ja jotain vähän kotimaailmastamme poikkeavaa. Päädyin lopulta aika synkkiin väreihin, vaikken ihan niin ajatellutkaan. Sopii kuitenkin mainiosti siinä mielessä, että nämä dryadit ovat jo pitkään olleet sodan jaloissa ja ovat synkistyneet ja kiukustuneet ihan kunnolla.

Dryads

Lähikuva maastosta

Maalaamani Dryadit GW:n nettisivuilla

Kun näitä figujani kuvailen ja julkaisen Instagrammissa vähän nopeammin (valitettvasti) kuin täällä, niin sattuipa hassu tapaus. @warhammerofficial huomasi kuvani ja kysyi lupaa käyttää kuvaani heidän galleriassaan. Vastasi toki myöntävästi ja tällä viikolla sitten ilmestyi minun kuvani GW:n virallisille sivuille ihmeteltäväksi. Ehkä tuo on tunnustus rohkeasta ideasta enemmän kuin maalausjäljestä, koska ei noi nyt niin kovin kummoisia ole. Violetin puunkuoren salaisuuskin on kammottavan yksinkertainen: Drukhii Violet valkoisen päälle. Ei muuta. Toki tuossa on käytetty punaista metallimaalia lehtiin ja ”vaatteisiin” ja sitten noihin alustoihin tuli panostettua. Ostin uutta maastomönjääkin GW:ltä, liimasin sekaan reilusti kalloja ja ripottelin päälle keltaista hiekkaa. Tyytyväinen kyllä olen lopputulokseen ei siinä mitään, mutta hämmentää silti tuo GW:n osoittama huomio.

Witch Aelves, 27.5.2019


Witch Aelves

Hammerhalin noitahaltioita

Vähän taas maalailuja tähän väliin, eli kymmenen vanhaa, metallista witch elffiä eli Witch Aelffia, kuten Sigmarin ajassa sanotaan. Ja Sigmarin väreissäkin ovat, kultaa ja sinistä, kuten Hammerhalin väreihin kuuluu. Samalla reseptillä siis kuin aiemmin maalatut High Elffit ja Stormcastit. Näillä tuli vähän enemmän sävyjä, kun oli enemmän vaatteita, joihin halusin vähän erisävyistä sinistä. Hiuksetkin vedin sinisellä, kun ovat niin iso osa figuja.

Hidden Truths -kampanja, 22.5.2019


Fantasiapeleissä on pyörinyt nyt keväällä pitkähkö karttakampanja, jota itsekin olen päässyt pelaamaan kolmen pelin verran. Ensimmäisestä pelistä en nyt löytänyt mitään kuvamuistoja tähän hätään, vaikka jonkun kuvan joskus otinkin. Pelasin Jorman Flesh Eater Courts -armeijaa vastaan Fyreslayereilläni ja hävisin. Kahdesta aarteesta taisteltiin, ja näytti pitkään ihan hyvältä, mutta kun en saanut niitä vastustajia hengiltä. Tai sain, mutta sitten taas heräsivät henkiin. Ja kun saivat ensin hyökättyä minun puolelleni ja vallattua minun puolen aarteeni, niin heti perään loitsivat lisäjoukot omalle puolelleen aarteen päälle. Tein kyllä vähän hölmöjä ratkaisuja, samoja virheitä kuin aiemminkin, joista olen koittanut ottaa opiksi. Paraskin Jervis…

Lähtöruudussa

Kaaoksen petoja

Toinen peli oli massiivinen kuuden pelaajan peli, kolme pelaajaa molemmin puolin tuhannen pisteen armeijoin. Meidän puolella Järjestystä edustivat minun Fyreslayerini, Markon Stormcastit ja Yannin ihmiset. Vastassa oli Samin ja Marcon Khornen kätyreitä ja Jarnon Skaveneita. Lähdimme vähän kyttäillen ja varovasti peliin, koimme hyviä hetkiä, mutta olimme lopulta aika pitkällä takamatkalla. Keskityimme ehkä vähän vääriin asioihin ja laitoimme joukot alunperinkin vähän huonosi. Saimme kuitenkin hyvän kirin ja hävisimme lopulta vain 49-45. Moninpeli ei oikein vakuuttanut, kuusi tuntia siinä meni, kun liikkeistä piti neuvotella eikä yhtäaikainen siirtely ja taistelukaan oikein lähtenyt liikkeelle, kun kaikkea piti koko ajan seurata. Toki siinä oli sääntöselvittelyjä ja muuta. Oma peli ei mennyt kovin hyvin, tein edelleen samoja virheitä ja hitaasta pelistä johtuen mielenkiintokin ehti vähän lopahtaa lopussa.

Taistelun tuoksinaa

Hyökkäysrintama

Kolmas pelini kampanjassa oli jälleen Fyreslayereillä ja tälläkin kertaa vastassa oli Jarnon Skavenit. Nyt taistelimme kuudesta aarteesta. Lähdin aggressiivisesti liikkelle ja sainkin etulyöntiaseman. Tällä kertaa en tehnyt samoja virheitäkään, kolmas kerta toden sanoi. Tosin vastapuolen heittämät loitsut vähän sotkivat pasmoja, kun pakottivat liikkumaan (ja haavoittivatkin siinä sivussa). Toki vastapuoli kärsi loitsuistaan itsekin, kolme kertaa neljästä tuli loitsunopista 13… Pari kierrosta ennen loppua peli oli käytännössä selvä, mutta päätimme jatkaa, kun aikaa oli. Hetkeä myöhemmin totesimme, että onhan tässä vielä vaikka mitä mahdollisuuksia, kun muistimme että pisteitä sai kuitenkin molempien pelaajien vuorojen päätteksi ja oma armeijani oli käytännössä pyyhkäisty pois. Ihan loppuun asti sai nopanheittoja jännittää, mutta niukka voitto sieltä lopulta tuli.

Kampanja itsessään on edennyt tasaisesti, viimeinen kierros on nyt menossa ja vaikka alueita on vallattu ja menetetty, niin tilanne on periaatteessa sama kuin alussakin. Jännityksellä odotamme, miten lopulta käy. Itse en ehdi enää peleihin osallistumaan, mutta onneksi kampanjaan voi vaikuttaa myös maalaamalla ja ostamalla.

Pari kääpiösankaria, 14.5.2019


Grombrindal

Auric Runeson

Sankaripari

Tässä vähän maalauksia taas, nämä taitavat olla jo kuukauden takaa, mutta kun kuvaus ja kirjoittaminen on lykkääntynyt.

Kaksi kääpiösankaria, toinen perinteisempi (ja puolijumalaisempi) Grombrindal eli Valkoinen Kääpiö, toinen taas Fyreslayers-heimon Runeson eli Riimupoika, Riimuisän poika. Fyreslayer-sankari seurailee väritykseltään uskollisesti muuta Fyreslayers-heimoani, Grombrindal on taas maalattu enemmän GW:n värimaailmaa seuraten (lukeehan jo warscrollissa muistaakseni, että pitää olla näissä väreissä, että voi sääntöjä käyttää). Punaiset kirveenvarret toki täytyi maalata, että sulautuu paremmin joukkoon.

Liberators, 3.5.2019


Liberator-Prime

Tämmöiset urheat taistelijat viimeistelin viime viikolla, eli viisi Liberatoria Hammerhalin joukkoihin. Ei mitään parasta laatua missään määrin, maalattuna ostettuja ja Pensselipesussa käyneitä. Ihan kaikki maalit eivät lähteneet, joten pohja ei ollut paras mahdollinen, tosin jäi maalaukseenkin parantamisen varaa. Figuissa pieniä kolhujakin, pala puuttui sieltä, toinen täältä, mutta näillä mennään.

Liberators

Hammerhal!

Errant-Questor, 25.4.2019


Errant-Questor

Miekkamies valkeassa kaavussaan

Tässä taas vähän maalailuja, tämäkin on jo parin viikon takaa. Kyseessä on Errant-Questor, Warhammer World Exclusive Miniature, jonka sain käsiini, kun pelikaveri viime vuonna teki reissun tuonne. Samasta lähteestä tuli myös se aiemmin maalattu Grak & Crumbleberry -Blood Bowl -kaksikko.

Päädyin maalaamaan tämän harmaalla teemalla Heavenly Quarry -stormcast-joukkooni enkä kultasiniseen Hammerhal-armeijaan, koska jotenkin tämä tuntui paremmin sopivan siihen Lord-Relictorin johtamaan ristiretkeläistutkimusmatkailijaporukkaan, vai miten sitä kuvailisi. Kun mulla noita erikois-alustoja on, niin otin yhden sellaisen käyttöön. Tuo kirkas oranssi luo kivaa kontrastia tuohon vaaleaan harmauteen, ja jos vaikka tuolta pohjasta nousee kuumaa ilmaa, niin se mukavasti selittää kaavun liehumistakin. Tästä tuli samalla ensimmäinen paljaspäinen stormcast minulle, paketissa ei ollut vaihtoehtopäätä. Enkä jaksanut lähteä etsimään, mennään tällä.