Pari kääpiötä, 22.9.2019


Gotrek ja kumppani

Tällaiset sain lopulta haltuuni alkuviikosta. Toisen ihkauutena ja toisen käytettynä.

Vanguard-Palladors, 10.9.2019


Anvilgard

Vanguard-Palladors

Tällainen kolmikko valmistui viime viikolla, olivathan he maalauspöydällä jo kolmisen kuukautta. No, kesä nyt oli mitä oli maalauksieni suhteen, mutta jotain valmista tuli aina silloin tällöin. Contrast-maalitkin julkaistiin näiden aloittamisen jälkeen, ja niitä sitten monessa kohtaa käytinkin, tosin muiden kuin virallisten pohjamaalien päälle.

Kaiken kaikkiaan hankalia maalattavia, isoja ja ja paljon yksityiskohtia. Lisäksi jokainen kolmesta erilainen, niin massamaalauksestakaan ei aina ollut apua. Tyytyväinen olen kelvolliseen maalaustulokseen, mutta lisää näitä en ole maalaamassa ehkä koskaan.

Firestorm-harppaus, 19.8.2019


Lähtötilanne

Viime viikon torstaina oli harvinaislaatuinen lomapäivä, jonka hyödynsin pelaamalla kaksi peliä Age of Sigmaria, Firestorm 2 -kampanjaamme. Aamun aloitin ottamalla yhteen Hammerhalin joukkojen kanssa. Kehittelimme tarinaamme siten, että nyt olisi Hammerhalin vuoro olla iskemässä, sen verran pahasti Anvilgard on viime aikoina saanut siipeeensä. Taistelupaikaksi valitsimme syrjäisen suoalueen, Vitriolic Swamps, jonne Rinos oli pysähtynyt keräämään joukkojaan kasaan. Häntä jahtasi Hammerhalin velhojen johdolla suurehko armeija – komentajat aiemmista taisteluista loistivat poissaolollaan, koska tämän piti olla vain jäljitystehtävä.

Skenaariomme loimme jälleen Open War -korteilla, josta tulikin sitten jotain muuta kuin tiedustelutehtävä, pisteitä sai vain ja ainoastaan tapetuista vastustajan taistelijoista kunkin wound-määrän verran, joskin sankareista ja/tai hirviöistä sai kaksinkertaiset pisteet. Lisäksi magia oli arvaamatonta soilla, loitsiminen onnistui toki helpommin, mutta heittämällä tuplat sai loitsija vahinkoa. Lisää vaarantuntua toivat soiden omat erikoisalueet, jotka olivat tappavia suonsilmäkkeitä. Lisäksi punoimme vähän lisää vaarallisia tilanteita sopimalla, että pari maastokappaletta liikkui satunnaisesti kentällä aiheuttaen vahinkoa kohdatuille yksiköille ja mahdollisesti räjähtäessään haavoittavat lähellä olevia. Asettelimme joukkomme skenaarion mukaisesti vinottain, josta seurasi melko leveä, muttei kovin syvä muodostelma. Onnistuin saamaan ensimmäisen vuoron, mikä oli melko lailla tärkeä tässä skenaariossa, tällä joukkojen asettelulla ja näillä voittoehdoilla.

Raivoisa ryntäys

Ensimmäisellä vuorolla syöksyin eteenpäin, Rinos itse sekä Stormcastit olivat iskuetäisyydellä ja pääsivätkin lyömään vastustajan linjoihin. Vanguard-Palladorit ottivat kohteekseen aina vaaralliset miekkamestarit ja Rinos ryntäsi jousiampujien kimppuun (olisin ehkä halunnut hänetkin miekkamiesten kimppuun, mutta olivat liian kaukana – tällä kertaa tämä oli kuitenkin ehkä onni). Vaikka kärsinkin vahinkoja, niin vastapuoli kärsi vielä pahemmin: miekkamiehiä kuoli melko paljon, mutta jousimiehiä kaatui ja pakeni valtava määrä. Heistä ei ollut juuri enää ampumavaaraa seuraavalla vuorolla, joten Rinoksen hyökkäys oli lopulta hyvä – iso jousiyksikkö kaikkien lisäbonuksien kerran olisi varmasti tehnyt pahaa jälkeä. Samoin olisi voinut käydä huonosti, jos olisin saanut toisen vuoron.

Rinos

Tämä kaikki tapahtui keskellä kenttää. Taistelulinjan takana Hammerhalin velhot heittelivät lukuisia taikojaan. Niihin ei pystynyt tuore sotapappinikaan vastaamaan, vaan hänen täytyi tyytyä odottelemaan patsaan takana parempaa tilaisuutta. Hänen oikealla puolellaan kääpiöjoukko eteni hitaasti kohti vastustajan selustaa. Vasemmalla laidalla hydra ja 5 liskoratsastajaa odottivat sopivaa tilaisuutta iskuun.

Keskellä ryntäykseni hyytyi, kun apuvoimat eivät ehtineet paikalle, Stormcasteista tehtiin selvää ja jäljelle jäänet miekkamiehet ajoivat Rinoksen pakosalle. Samalla kävi kuitenkin niin, että Rinosin taktinen peräytyminen veti miekkamiehet niin kauas, että sivustoiltani ehtivät joukot taustalla häärivien maagien kimppuun ja miekkamiehet eivät oikeastaan kerenneet enää minnekään. Kun loitsijatkin polttivat jatkuvasti näppejään loitsuissaan, näytti peli hyvältä minun kannaltani, vaikka kenraali olikin taas kokenut kovia.

Koukkaus sivustaan

Kääpiöt ja jäljelle jääneet liskoratsastajat ehtivät siis koukkaamaan linjojen takaa ja päästivät päiviltä kaikki taikurit, sai siinä kyytiä myös lipunkantaja ja sotakoneen miehistö. Kevyt ratsuväki joutui hydran suuhun jo aiemmin. Neljännellä vuorolla kävi selväksi, että matemaattisesti ei vastustajalla ollut enää mahdollisuuksia, joten sen vuoron jälkeen päätimme pelin.

Lopun alkua

Olimme siis koko pelin ajan laskeneet tappopisteitä, joten loppu oli muodollisuus. Alivoimaisina lähteneet Anvilgardin joukot olivat voittoisia. Lukuisat erikoissäännöt toivat mukavaa lisämaustetta peliin. Tähän peliin mukaan ottamani pappi ei paljoa tehnyt, mutta vastustaja ehkä joutui hieman miettimään, että mitä loitsuja ja missä järjestyksessä tekee, koska minulla oli mahdollisuus niitä estää, vaikken niissä siis onnistunutkaan. Ensimmäisen vuoron onnistuminen oli suuri tekijä voitossa, edellisessä pelissä Hammerhalia vastaan rynnäkkö ei toiminut ja sen jälkeen olin aika lailla hukassa. Nyt peli pysyi tasaisempana ja mielenkiintoisempana pidempään, vaikka ratkesikin siis lopulta ennen täyttä kierrosmäärää.

Pelin jälkeen sain vielä lisävoittopisteet suoritettuani salaisen tehtäväni, eli voittaa suurempi armeija. Pahasti karkumatkalla ollut Hammerhal oli nyt pisteissä huomattavasti lähempänä.

Pahasti piiritettynä

Päivän toinen taistelu oli sitten luonnollisesti Seraphoneita vastaan. Taistelimme Infinity Gears -alueella, koska emme halunneet alueen missään nimessä päätyvän Hammerhalin haltuun. Skenaario tuli uudesta kenraalin käsikirjasta – kentällä kaksi kohdetta, joista saa pisteitä sen mukaan, kuinka monta kierrosta sitä on pitänyt hallussaan, mutta sitä voi pitää hallussaan vain sankari tai battleline-yksikkö ja sen menettää, mikäli lähistöltä poistuu. Tämä tiesi vaikeuksia minulle, koska armeijani ei ollut koottu Matched Play -sääntöjen mukaan: minulla oli vain kaksi sankaria ja yksi battleline-yksikkö, vastapuolella niitä oli useampia.

Rinos ohjaa hyökkäystä

Sain jälleen ensimmäisen vuoron ja Rinos onnistui lentämään vaivatta toiselle kohteelle. Kääpiöiden ja Illuthin (sotilaspappi) vauhti ei kuitenkaan riittänyt ja toinen kohde jäi saamatta. Kääpiöni tapettiin nopeasti pois. Rinos joutui pitämään toista kohdetta hallussaan ja keräämään pisteitä eikä kyennyt siis oikein taistelemaan. Illuth koitti pysyä hengissä. Kahden kohteen välillä käytiin taisteluja. Seraphonit taikoivat minkä ehtivät, mutta Illuth väkevästi kerran vuorossa jonkun loitsun esti. Tästä huolimatta joukkoni alkoivat pahasti vähentyä. Näillä joukoilla skenaario oli vähän tylsä, koska paras taisteluyksikköni ei oikein voinut mitään. Pelin lopussa vastustaja loitsi joukkojaan ympäri kenttää ja toi lisäjoukkoja, jolloin Rinos pääsi taisteluun mukaan, mutta joutui poistumaan paikalta suuren Slann-velhon räjähtäessä taistelun tuoksinnassa kappaleiksi.

Taistelun tuoksinaa

Menetin siis toisen kohteen viimeisellä vuorolla enkä saanut sitä enää takaisin. Lisäksi vastustaja loitsi lisäjoukkoja niin paljon, ettei rippeilläni ollut oikein muutenkaan mitään tehtävissä. Sinällään tämä oli kiva peli, mutta armeijavalintani ei toiminut tässä skenaariossa ollenkaan.

Vähän lohtua sain kuitenkin, kun täytin taas tavoitteeni, pieni valtakunta, josta sain pari lisäpistettä. Lisäksi listaa tehdessä tuli pari lisäpistettä ja ostin uuden kortin, joka toi välittömästi lisäpisteitä. Pisteiden valossa päivä meni siis hyvin ja toki 50%:n voittotilasto oli parempi kuin ei mitään.

Forbidden Power 4, 2.8.2019


Alkuasetelma

Eteenpäin!

Keskiviikkona jatkoimme taas Forbidden Power -kampanjaamme. Vastaan tuli tutu Tzeentch-demonit, mutta tällä kertaa Meeting Engagement -säännöillä. Vähän kaikkea hakemista ja uutta ja ihmeellistä, mutta vanhaa tuttua Age of Sigmaria tämä toki silti oli. Toki vuoroja oli vain neljä, ja kun kaikki yksiköt eivät ole alussa laudalla, niin pelit muotoutuvat vähän erilaisiksi. Pisteitä sai vuoron päätteeksi se, jolla oli hallussaan eniten objektiivejä sekä se, joka oli ”tappanut eniten woundeja”, eli laskettiin kyseisellä vuorolla kuolleiden vastustajan figujen woundit yhteen ja verrattiin niitä.

Ensimmäiset taistelut

Sain valita aloituksen ja päätin sen pitää, mikä oli ehkä ensimmäinen virheeni pelissä. Vastassa loitsiva ja taikova armeija, minulla meleetä. Olisi varmaan pitänyt antaa vastustajan aloittaa ja kytätä mahdollista tuplavuoroa jossain kohtaa. Nyt vastustaja sai ammuttua yhden kääpiön kuolleeksi ja sai siitä heti pari voittopistettä. Pystyi myös liikkumaan nopeammin ja sai vallattua kaksi objektiiviä. Ja toki siihen tuplavuoro sitten, mutta se kääntyi ikään kuin edukseni, koska minulla oli aika tyhjä pöytä. Tasoittavallani sain vallattua toisen objektiivin ja tapettua vihollisia niin paljon, että tilanne tasoittui.

Vastustaja sai loitsuillaan ja ampumisella kurmotettua kolmosvuorolla, mutta sain pidettyä kaksi objektiivia, joten olin niukassa johdossa. Nelosvuorolle lähdin tasoittavalle aika vähillä joukoilla. Vähätkin joukot olivat huonoissa asemissa, koska kääpiöjalat nyt ovat vähän lyhyet ja kun lyhyeltä sivulta tullaan kakkoskiekan päätteeksi, niin kovin pitkälle ei pääse. Tappopisteissä en millään päässyt voitolla, mutta kaksi objektiivia oli mahdollista, vaikka toisella seisoikin demoneita. Ne vain pitäisi tappaa ja vallata se itse. Päätin ampua niitä, jotta lähitaistelu olisi sitten helpompaa. Kuolivat pirulaiset kaikki, kun Auric Hearthguardini ylitti itsensä – tai ainakin yllätti minut. Objektiivi oli nyt siis tyhjä. Mutta eipä minun komentajani magmadrothilla sinne mitenkään päässyt, kun ei rynnäkköä voinut minnekään tehdä. Ja etäisyyttä sinne oli kuusi tuumaa ja karva. Pisteet 12-7 siis vastustajalle.

Vähän tuli antikliimaksi olo, mutta olisi vaan pitänyt pelata paremmin. Toki Tzeentchin demonit olivat kovia ja Lord of Change tosikova loitsimaan, kun ei ollut mitään millä sanoa takaisin. Lisäksi Magmadrothit kuolevat vähän kevyesti, kun vastaan tulee ammuntaa ja mortal woundeja, niitä kumpaakaan kun ei saa edes heitettyä takaisinpäin kuuman laavan kera. Mutta näin tällä kertaa, aina ei voi voittaa, kolmen voiton putken jälkeen tuli nyt siis avaustappio.

Firestorm, osa 3, 24.7.2019


Ansa tiivistyy

Viime viikolla päästiin Firestorm-kampanjassamme eteenpäin. Vastaan asettui taas Hammerhalin haltiat, jotka olivat edellisestä kerrasta sisuuntuneita. Tarkoitus oli kuitenkin kiukkuiset haltiat ajaa uudelleen ansaan, mutta vaikka ansa hienosti luotiinkin, niin sitä ei saatu odotetulla tavalla laukaistua.

Kokoonpanoni oli tällä kertaa aavistuksen pienempi, mutta kallioiselle Caverns of Fulminax -alueelle Rinos sai avukseen Anvilgardin kääpiöosastoa. Suuri määrä haltioita ja lohikäärme odotteli leirissään kukkulan päällä, kun armeijani vyöryi täydellä voimalla eteenpäin.

Rynnäkkö muuttui ylämäeksi

Tai no, yliarvioin joukkoni ja aliarvioin maaston. Ei tuollaiselle kukkulalle niin vaan päästykään, valtaosa rynnäköistä jäi aavistuksen vajaaksi. Näin ollen perille pääsivät vain Rinos ja Stormcast-ratsuväki. He tekivät hyvää työtä, mutta sitten vastustajan tasoittavalla vuorolla saivat aika lailla kurmotusta. Ja kun kakkosvuoro vielä alkoi Hammerhalin vuorolla, niin joukkoni olivat aika pitkälti lyödyt. Tornissa lymyilly maagi onnistui vahvistamaan miekkamestareita oikein tosissaan, joten lohikäärme pääsi nopeasti hengestään. Jousihaltiat ja jousenheittäjä saivat vapaasti napsia aukealle jääneitä ritareitani.

Lohikäärmekin laskeutui kukkulalta ja söi parit ritarini ennen kuin siirtyi hydrani kimppuun. Siinä ei käynyt kovin hyvin. Keskustani oli tuhottu ja melkein kaikki muukin, mutta taisteltiin loppuun asti. Vasemmalla laidalla yksi ritariyksikköni pääsi kiertämään tornin taakse ja rynnäköi piileskelevän lipunkantajan niskaan. Samalla tuikkivat parhaansa mukaan ikkunosta tornin sisällä olevia jousiampujia.

Koukkaus selustaan

Tämä taistelu sentään meni aika mukavasti, mutta toki kallistui pikku hiljaa Hammerhalille, kun tukijoukkoja ei oikein ollut ja vastustaja sai keskittää voimansa liki kokonaisuudessaan vähiin yksiköihini. Lipunkantaja saatiin toki nitistettyä ja moni jousihaltia pääsi hengestään tai pakosalle, mutta lopulta otti ohraleipä.

Kääpiöt ehtivät taisteluun

Oikealla laidalla pieni kääpiöosasto ei kiinnostanut lohikäärmettä ja he pääsivätkin pienillä jaloillaan kapuamaan kukkulan päälle ja lopulta hyökkäämään jousenheittäjän miehistön kimppuun. Tekivät siitä selvää jälkeä. Mutta sitten tuli lohikäärme ja viimeisetkin yksikköni poistuivat laudalta neljännellä vuorolla.

Tämä peli olisi voinut olla pienellä miettimisellä erilainen. Kun kerran Battleplanissa lukee, että hyökkääjä ottaa aina ekan vuoron, niin joukkojen pöydälle laittamisessa tämän vois ottaa tarkemmin huomioon. Varsinkin jos saa laittaa toisena… Nyt jätin joukkoja liian taakse, niin sitten liikkeen jälkeen ei rynnäkkö riittänyt. Ja jätin osan taakse senkin takia, kun en osannut ajatella, että joku rynnäkkö voisi epäonnistua. Näin joukot jäivät liian taakse ja toistensa tielle ja taisteluun pääsi vain pari yksikköä, jotka toki pärjäsivät ihan hyvin. Mutta sitten vastustajalle tuplavuoro, sopivia loitsuja ilman vastaansanomista ja armotonta ammuntaa. Käytännössä peli oli tässä kohtaa selvä, mutta pelattiin loppuun asti.

Alussa valittiin niitä Firestorm-stratagemejäkin, valitsin kenraalini vihaamaan vastustajan kenraalia, mutta en kuitenkaan laittanut niitä lähekkäin. Ajattelin lohikäärmeni syöksyvän jalkaväen läpi ongelmitta, mutta eipä niin käynyt. Varsinkaan kun ritarini eivät päässeet rynnäkköön mukaan tuomaan lisävahinkoa. Tarkoitus oli tehdä ansa, mutta tulikin itse pelattua ylimielisesti ja ajattelemattomasti itseni pussiin. Armeijani vahvuuksia on hyvä liikkuvuus, mikä on monessa skenaariossa hyvä asia, mutta tässä siitä ei niinkään ollut apua (vaikka siis juuri rynnäköt jäivät vajaiksi). Yhteen sumppuun laitettu vastustaja pääsi niitä helposti ampumaan eikä minulla taas ollut käytännössä mitään ampumiseen erikoistunutta yksikköä. Toinen ongelma on taikuus, tai sen puute. Armeijassani ei ole yhtään loitsijaa eikä kukaan pysty edes vastustamaan mitään, joten vastapuoli saa aika huoletta heitellä loitsujaan, kun ei edes tarvitse miettiä, että voisin jonkun koittaa estää. Täytyy jatkopeleihin keksiä näihin jotain ratkaisuja. Maalauspöydällä ainakin on jotain jo…

Pelistä ei hirveästi jäänyt käteen, rakennuspisteitä tuli sen verran, että sain ostettua uuden kortin, mutta ei sitten muuta. Salainen tavoitekin jäi tekemättä ja vastapuoli keräsi pisteitä voitosta, tavoitteen saavuttamisesta ja ylimääräisen pisteen tuon luolan valtaamisesta. No, onneksi on pelejä vielä jäljellä.

Forbidden Power osa 3, 23.7.2019


Rynnäkköä odottaen

Kolmisen viikkoa sitten eteni tämä meidän Forbidden Power -kampanjammekin taas. Tällä kertaa vastapuolella oli sentään vähän muutosta, ei lyöty enää epäkuolleita ritareita ja luurankoja vaan Tzeencthin kätyreitä monissa eri muodoissaan. Minulla oli vanha tuttu Fyreslayer-porukkani. Skenaario oli mielenkiintoinen, kentällä oli kuusi objektiiviä, joita jälkimmäisenä vuorossa ollut pelaaja sai poistaa yhden kerrallaan toiselta vuorolta alkaen. Ja jokaisesta hallussa olevasta sai siis yhden pisteen.

Lähdin taas vähän turhan hätäisesti rynnimään, sain toki vallattua jonkun kohteista, mutta samalla Riimupoikani jäi keskelle kenttää ihan yksin henkiinheräävien demonien kanssa. Ja omalla alueella olleet kohteet jäivät keräämättä talteen. Lisäksi Magmadroth ei roiski laavaa saadessaan vahinkoa heitto- tai ampuma-aseista eikä loitsuista eikä lähitaistelussakaan, jos tulee kuolettavia iskuja. Ja niitä tuli, joten jäi kilpikin hyödyntämättä. Sain kuitenkin vastapainoksia itsekin jyrättyä aika tehokkaasti vastustajan joukkoja ja napsittua pois minun kannaltani sopivia kohteita.

Tyyntä myrskyn edellä

Ihan ongelmitta ei kuitenkaan edetty, vastapuoli sai toki myös silloin tällöin mahdollisuuden poistaa kohde kentältä. Hitaahkosti liikkuneet kääpiöni huomasivatkin tuota pikaa olevansa täydessä tappovalmiudessa aivan yksinään typötyhjällä kenttäpuoliskolla. Vastapuoli liikkui lentämällä ja kutsui uusia demoneita, joten peli kääntyi vastapuolen suuntaan. Sen verran kuitenkin oli kaikenlaista sählinkiä puolin ja toisin (osittain vastapuolen vanhahkon armeijakirjan kanssa, kun sai tulosteista etsiä oikeaa tietoa vähän väliä, osittain vastapuolen kokemattomuuden kyseisen armeijan kanssa ja osittain siksi, että näistä ja muista syistä peli venyi ja omakin keskittyminen herpaantui), että loppupuolella jouduttiin tekemään parikin ”eikunmäteenkinnäin”-siirtoa peruutellen äskeisiä tekemisiä, jotka vaikuttivat lopulta ihan pelin voittoon asti.

Suuri vastaan suurempi

Lopulta voitto tuli minulle yhden pisteen erolla juurikin noiden peruutteluiden avulla, kun unohdin (tai muistin väärin) jonkun olennisen jutun voittoehdoissa/pistelaskussa tai jossain muussa tärkeässä. Peli saatiin kuitenkin päätökseen, voitto irtosi vaikka lopulta kentällä oli vain kourallinen kääpiöitä.

Kolmas peli, kolmas voitto ja kolmas löytynyt Myrskyholvi. Voitosta tuli palkinnoksi myös yksi Endless Spell ilmaiseksi ja automaattisesti onnistuvana seuraavaan peliin, mutta kun ei ole loitsijoita armeijassa, niin eipä sitäkään pääse käyttämään. Jonkun liittolaisvelhon voisi toki värvätä, mutta katsotaan nyt…

Peli oli kaikesta sähläyksestä huolimatta kiva, joskin vähemmällä sähläyksellä ja peliajalla olisi ollut toki parempi. Mutta harjoituksen kautta eteenpäin.

Puffington päätökseen, 18.7.2019


Partio valmiina

Lähtötunnelmia

Viime viikolla saimme pitkähkön hiljaisuuden jälkeen pelattua Puffington-kampanjamme loppun. Tämän vuoden puolella ei kovin paljoa kukaan ehtinyt pelata, mutta Blardahin poppoo sai pari peliä pelattua ja sai hinattua pistemääränsä yli sadan, joten valmistauduimme päätöskahinaan. Tai siis päädyimme pelaamaan päätöskahinaa sen kummemmin valmistelematta.

Saimme neljä viidestä pelaajasta kokoon ja aloimme sommittelemaan skenaariota. Ajatus oli alusta alkaen päättää linnanvaltaukseen, mutta sen kummempia suunnitelmia ei ollut. Päätimme sitten, että kaksi suurinta joukkoa, Blardahin ja Tchednikin, lähtisivät molemmat kohti linnoitusta, jossa olisi sekalainen määrä kaupunginkaartia kahden muun pelaajan johdettavana.

Vartiosto odottaa

Hiukan suunnittelimme voittoehtoja ja erikoissääntöjä, mutta päätimme mennä vähän sen mukaan, että miten taistelussa käy. Molemmilla oli nopeasti liikkuvia yksiköitä ja lentävä yksikkö, joten hyökkääjät olivat siinä mielessä tasavertaisia, joskin Blardahilla oli selvästi isompi porukka.

Minulle tuli ensimmäinen vuoro ja lähdinkin reippaasti leipomon luota omaa laudan reunaani pitkin juoksujalkaa kohti linnaketta. Muutaman taistelijan lähetin Blardahin joukkojen lähelle häiritsemään heitä. Kuvittelin myös, että kaksi ritariani pyyhkäisisivät helposti läpi halvan jalkaväen, joten lähetin heidät vastustajan taakse. Sinnehän he sitten jumittuivat loppupelin ajaksi. Olisi ollut parempi laukata niillä kohti linnaketta. Nyt meni vähän yksinyrittämiseksi. Onnistuin toki hidastamaan Blardahia, mutta vähän turhan helposti jäi soturini jalkoihin ylivoiman alla. Mukana oli myös tuoreita vahvistuksiani, paikallisia petomiehiä, jotka toivat paikallisväriä, paikallistuntemusta sekä paikallisten luottamusta.

Yllätyshyökkäys

Lentävä huutaja-demoni luikerteli tuota pikaa muurien yli ja kohteena olleille oville, mutta kourallinen vartijoita ja muutama jousiampuja varustuksilla pitivät hänet kurissa. Samaan aikaan Tchednik pääsi koiransa Jonesyn kanssa porteilla ja alkoi sauvallaan takoa porttia varoittaen vartijoita Blardahin tulosta. Siinä sivussa poloinen vartijakin sai kaiketi vahingossa Tchednikin sauvasta (tai miekasta) ja tuupertui maahan. Samaan aikaan Puffington Muffins & Puddings Militia taisteli sekä Blardahin joukkoja että ymmärrettävästi pakokauhun alla sekaantuneita kaupunginvartion jäseniä vastaan.

Porteille asti päästiin

Alakynnessä oltiin vähän joka paikassa, Militia joutui monessa kohtaa piiritetyksi eikä ylivertaisista taidoista ollut apua massaa vastaan. Tchednik oli jo hoitamassa porteilla portinvartijankin tehtäviä, kun oikeat vahdit olivat tuupertuneet taistelun tuoksinnassa. Blardahin pääkätyri saatiin taltutettua, mutta Blardah itse koitui vaikeammaksi. Tchednik jäi pahasti Blardahin ja kaupunginvartioston väliin ja pahoin haavoittuneena piiloutui varjoihin ja ruumiiden sekaan, kunnes pääsi livahtamaan takaisin leipomolleen.

Loppuhetkiä

Käytännössä koko Militia oli lyöty ja tuhottu, samaa sai sanoa myös kaupunginvartiostosta. Blardah joukkoineen vyöryi porteista sisään ja Puffingtonin kaupunki ajautunee nyt synkkään ja syvään alakulon vaiheeseen. Tämä ei tietenkään kaikkia miellytä, joten kirkasotsaisia pelastajia saapunee kaupunkiin ennemmin tai myöhemmin.

Forbidden Power jatkui, 28.6.2019


Lähtökohta

Forbidden Power -kampanjamme sai jatkoa keskiviikkona. Thovik-Grminir kohtasi häijyt vampyyriherrat uudestaan ja lopputuloskin oli aika lailla sama kuin edellisellä kerralla. Pelasimme Guardian Spirits -skenaarion, jossa laudalla on peräti 10 maastokappaletta, joissa haamut voivat olla piilossa. Liikkumisen jälkeen voi maastonpaloista etsiä haamuja, jotka kertovat sitten tietä eteenpäin. Etsinnän voivat tehdä vain sankarit, jotka ovat maastopalan vieressä. Molemmilla puolilla oli vain kaksi sankaria, joten kovin helposti ei kummituksia oletettu löytyvän, vaikkakin se oli artefaktilla varustettuna helpompaa. Käytimme uuden General’s Handbookin maastosääntöjä, eli sijoittelimme ne kuuden tuuman päähän toisistaan ja heitimme niille ominaisuudet uudesta taulukosta ja muutenkin pelasimme 6×4-kokoisella laudalla.

Kääpiöt ryntäämässä taisteluun

Oma armeijani oli täsmälleen sama kuin edellisessäkin taistelussa, poislukien se, että Riimupojallani oli nyt mukanaan Kalpean Ritarin kilpi, jonka hän ensimmäisen taistelun jälkeen sai. Vastapuolikin taisi olla samanlainen, vaikka artefakti oli toki sinnekin löytynyt.

Ensimmäisen vuoro meni vastustajalle, joka tuli rohkeasti eteenpäin, kun haamuja kerran piti löytää eikä pitkän kantaman aseitakaan oikein ollut. Kahteen mahdolliseen haamukohteeseen hän pääsikin kiinni ja toisesta löysi haamun. Se oli vielä kiusallisesti melko takana, joten sinne pääsy ei ollut kovin helppoa. Onnistuin itsekin löytämään omalla vuorollani yhden haamun, joten pistetilanne säilyi tasaisena. Lopun alku oli kuitenkin ilmassa, kun kompastuin taas perisyntiini ja ryntäsin innokkaasti nopeilla magmadrotheillani taisteluun. He kylvivät hetken tuhoa, mutta sitten vastustaja pääsi hyökkäämään omilla ratsuillaan vastaan ja molemmat kärsivät pahoja vammoja.

Rynnäkkö

Rynnäkön jälkeen

Kolmannella vuorolla pääsin onneksi aloittamaan ja sain siis niin sanotun tuplavuoron, jota kovasti kaipasinkin. Sain rivini järjestykseen ja valita itse minne hyökätään. Sainpa jopa edettyä siten, että pääsin uusin mahdollisiin haamukohteisiin kiinni. Riimuisä oli toki jo poistunut paikattavaksi… Löysin sitten vielä toisenkin haamun (eli koko pelin kolmannen) ja pistesaldo alkoi kääntyä puolelleni (pisteitä sai siis kierroksen numeron verran per objektiivi).

Loppuhetkiä

Vastustajan kolmannella vuorolla hänellä oli enää yksi vampyyri laudalla, joka sekin saatiin hengiltä. Vastustajan armeija siis saatiin tuhottua täysin ja pisteitäkin kerättyä enemmän. Harmillisesti Riimupoika ei saanut viittä onnistunutta panssariheittoa (tai ehkä sai, unohdimme laskea jossain kohtaa), joten taso jäi nousematta. Palkinnoksi voitostani sain kuitenkin tuon tasonnousun, kun noppatulos suosi taulukossa.

Kaksi peliä, kaksi murskavoittoa. Jos seuraavassa pelissä pääsisi kokeilemaan armeijaa niitä Tzeentchin pirulaisia vastaan.

Forbidden Powers, 18.6.2019


GW:n uuden Forbidden Power -julkaisun myötä päätettiin sitäkin kampanjaa testata pienellä porukalla. Kolme kovapäistä lähti mukaan ilman mitään omia sääntöviritelmiä, eli ihan suoraan laatikon kampanjasäännöillä. Oma armeijavalintani oli Fyreslayers, joilla juuri pelasin tuota Hidden Truths -kampanjaamme, mutta joka uuden Battletomen myötä houkutteli. Saisi sitäkin vähän testattua ja ehkä vähän ostettua ja maalattua uusia figujakin armeijaan, joka on vielä kaikin puolin vähän kesken. Haudoista lähti vähemmän yllättäen taistelemaan myös Legions of Blood sekä aina kaikkeen sotkeutuvat Disciples of Tzeentch.

Alkuasetelma

Taisteluosasto rivissä

Viime viikolla pääsin itse aloittamaan kampanjan, tiistaina asettelimme Fyreslayerit ja Legions of Blood -luurangot kentälle. Ensimmäisessä skenaariossa oli neljä kohdetta, joilla oli hiukan vaihteleva pistearvo ja keskellä pyörivä vekotin, joka antoi oman lisämausteensa sääntöjen ja noiden kohteiden pisteyttämisen vaihtelun myötä. Vastakkaisista nurkista lähdettiin liikkeelle, luurankojen aloittaessa.

Ensimmäinen hyökkäys

Koska oma armeijani on kovinkin lähitaistelupainotteinen, niin ryntäsin suoraa päätä vastustajan ja kohteiden kimppuun, ehkä vähän liiankin nopeasti. Tai näin ainakin hyvin nopeasti aloin miettimään. Armeijassani oli kaksi magmadrothia ratsastajilla ja kaksi joukkoa berserkkejä. Jaoin nämä käytännössä kahtia ja toinen puoli pääsikin lähitaisteluun heti. Tuumaakaan ei annettu periksi ja lähitaistelussa joukkoni olivat tehokkaita. Rohkean esiintuloni myötä pystyin myös paremmin kontrolloimaan kohteita, joten sain kerättyä enemmän pisteitä. Vaikka molemmat magmadrothit menehtyivät taistelun tuoksinnassa, niin jalkaväki kesti sitäkin paremmin. Vain kourallinen kuolonuhreja. Lisäksi kun sain vastustajan pääpomot päiviltä eikä armeija muutenkaan ollut mikään optimoitu kuolleistaherääjä, niin jo neljännellä vuorolla oli vastustajan armeija pois pyyhkäisty ja sain murskavoiton pisteissäkin.

Koitin olla varovainen magmadrothieni kanssa, mutta molemmat tosiaan pääsivät hengestään. Toki niin isolla alustalla olevia on vaikea piilotella, varsinkin kun lähitaistelu on niillä se juttu. Ja ovathan ne toki vastustajallekn mielekkäitä kohteita. Mutta kyllä siinä vastustajakin vähän hämmästeli, miten 20 kääpiötä löi (riimuilla tai ilman) luurankolaumaa. Toki tuollaiset lauman saaminen lähitaisteluun on vaikeaa, enkä nytkään kaikkia tainnut kerralla saada, mutta paljon löivät ja kovaa. Toki magmadrothikin saa vahinkoa aikaan, mutta tällä kertaa noppa ei oikein suosinut.

Taistelua

Vähiin käyneet vastustajat

Noppia ihmeteltiin muutenkin aika lailla, välillä tuli ykkösiä, välillä kutosia. Omalla kohdalla ainakin tuntui nuo ääripäät korostuvat, ainakin kun noppia heitettiin pienempiä määriä. Mutta eiköhän ne tasoittuneet pelin edetessä eikä vastustaja kai noppiin ainakaan hävinnyt.

Ansaittu voitto Thovik-Grimnirille ja hänen Titan Seekers -joukkiolleen. Ensi taisteluun hänen poikansa Thorim saakin sitten jännittävän artefaktin…

Uudestaan, uudestaan, 11.6.2019


Viime vuonna pelattu Firestorm-kampaja oli kova juttu silloin ja kovasti teki mieli pelata uudestaan. Jopa niin paljon, että ostin kampanjalaatikon itsellenikin. Tässä kesän kynnyksellä sitten päätin puskea ajatustani esiin ja sain kuin sainkin pari kaveria suostuteltua mukaan. Viimeksi meitä oli siis neljä, kukin omasta Grand Alliancesta, mutta tällä kertaa meitä on kolme ja kaikki edustavat Järjestyksen joukkoja. Yksi pelaaja pelaa Seraphoneilla, toinen edustaa uljasta Hammerhalin kaupunkia ja minä itse uljasta Anvilgardin kaupunkia. Pääsemme siis käyttämään niitä Firestormin kaupunkisääntöjäkin. Oma armeijani keskittyy ainakin aluksi kovasti Order Serpentis -joukkoihin, liskoilla ratsastavia synkkiä haltioita siis luvassa. Sen verran höystimme kampanjaa, että uunituoreesta Forbidden Power -paketista otimme mukaan myös ne kampanjan edetessä voimistuvat artefaktit.

Muut osallistujat ehtivät kampanjan jo aloittaa viime viikolla, oma armeijani oli silloin vielä osissa. Nyt se on jo koottu ja pohjamaalattu, mutta väriä tarvitaan vielä paljon. Koitan ainakin päävärit saada sudittua paikoilleen ennen ensimmäistä peliä (luultavasti ensi viikolla). Komentajakseni olen valinnut Rinos Wildbringerin (nimen generoin netistä löytyneellä generaattorilla), Kammoherran mustalla lohikäärmeellä. Lisätarinaa pyrin julkaisemaan joukkoesittelyiden ja peliraporttien kera tässä myöhemmin, kun tarinaa valmistuu.

Mainittakoon että muut pelaajat ovat tuttuja näistä blogeista: Blueraven ja Extrabushybeard.