Maalattuja figuja, 15.8.2017


Petomiehiä

Beastmen Gors

Takapuoletkin on kunnossa

Laitetaas tänne nyt niitä maalattuja figujakin, kun niitä on tässä taas kertynyt. Nämä eivät ole nyt missään kronologisessa järjestyksessä, vaan ihan siten miten vain olen saanut kuvattua ja läiskittyä kuvia tänne. Tässä ensin tusina petomiehiä. Yhdeksän rivimiestä ovat muovia, joista poistelin maalit ja kolmen hengen komentoryhmä on metallia, joka oli vielä blisterissä, jonka tässä joskus taannoin ostin. Kokeilin näissäkin Army Painterin metodeja, eli ensin Barbarian Flesh -sprayllä koko komeus, sitten värejä sinne tänne ja lopuksi joku rusehtava wash koko komeuden yli. Tuli nopeasti varsin pelikuntoista tavaraa. Hiukan toki kuivaharjailin pesun jälkeen sentään. Aluistoissakin vähän kokeilin uutta, eli ostin Citadelin Middenland Tufts -paketin, josta napsin kaksi melko pientä tupsua kuhunkin alustaan. Toimivat mielestäni varsin hyvin noissa vihreissä alustoissani. En halunnut alustojen kanssa lähteä sen kummemmin kikkailemaan, mielestäni nämä vanhahkot figut ansaitsevat juurikin tällaiset alustat Age of Sigmarissa.

Stormcast Eternals

Lintuperspektiivi

Sitten vähän tuoreempia maalauksia viime viikolta, Stormcast Eternalien Prosecutor Prime, kaksi Vanguard-Raptoria sekä kaksi Aetherwingiä. Ihmismäiset otukset on tehty tutulla kivimies-kaavalla, lintuihin laitoin sitten vähän enemmän värejä, mutta niilläkin tuo jaloissa roikkuva nauha on samanvihreä, mitä olen käyttänyt paljon muissakin figuissa. Ehkä se sitoo näitä figuja kivasti yhteen, tai sitten ei.

Fyreslayer Runemaster

Riimumestari ja pala muuria

Tulevaan Fyreslayers-porukkaan maalasin ensimmäisenä Runemasterin, koska tämän sain hankittua ennen kuin Start Collecting -laatikko tuli kauppoihin. Tämä on oikeastaan siitä Silver Tower -laajennuksesta Warhammer Questiin. Laitoin tämän hienohkolle kalloalustalle, jonka sain tuossa aiemmin vaihtokaupassa. Hänen vierellään komeilee ensimmäinen valmistunut muurinpätkä Sigmarite Mausoleum -laatikosta. Aika paljon on tekemistä senkin kanssa siis vielä. Tuosta kääpiöstä tuli oikein hyvä, tuo viitan vihreä ei ehkä ihan toiminut halutulla tavalla, mutta komea soihtu ja kauniit silmät varmaankin paikkaavat tilannetta…

Trollslayer

Kääpiösurmaaja

Lopuksi vielä yksi pikamaalaus, eli Battle for Skull Pass -laatikon kääpiösurmaaja. Meniköhän tähän parissa erässä noin tunti, tämäkin lähti siitä Barbarian Flesh -sävystä liikkeelle. Harmillisesti vain näille vanhoille Slayereille ei taida enää olla Warscrollia AoSissa, kun Fyreslayerit veivät näiden paikan. Tyylillisesti tämä ei oikein siihen porukkaan osu, joten siinä mielessä vähän turha veto. No, ehkäpä tämä näkee käyttöä vaikkapa Skirmishissä tms.

AoS Skirmish -kuulumiset, 9.8.2017


Aarteenetsintä käynnissä

On pitänyt näitä Skirmish-kommentteja ja raportteja tänne kirjoitella jo viikko- ja kuukausikaupalla, mutta kun ei muka kerkeä. Joka tapauksessa Skirmish-liigan toinen peli oli aarteenetsintää, jota olin kertaalleen jo harjoitellut ensimmäisen skenaarion jälkeen. Tällä kertaa vastaan asettui toinen Order-porukka, Joonaksen Stormcasteja ja tavallisia ihmisiä yhdistelevä joukkio. Hän oli myös pelannut tätä skenaariota jo aiemmin, liigassakin, joten hänellä ei ollut enää liigapisteet jaossa. Sitten edellisen pelin joukkioni oli vahvistunut yhdellä Liberatorilla ja ensimmäisellä Prosecutorilla, pistekoko oli nyt siis 40.

Komentajat kohtaavat

Kuten odottaa sopi, vasara kolisi kilpeen ja kypärään, mutta kovin pahoja vahinkoja ei tullut. Aarteita löytyi lopulta jopa kolme, mutta ne olivat harmillisesti  väärällä puolella pöytää ja Joonaksen hallussa. Raivokasta taistelua niistä silti käytiin, ennen viimeistä tasoittavaa vuoroani tilanne oli kuitenkin 3-0 Joonakselle. Lord Relictorini onnistui kuitenkin kutsumaan tappavan ukkossateen yhden aarteenvartijan päälle, jonka jälkeen oma Stormcastini pääsi liikkumaan aarteelle. Toinen Stormcast puolestaan onnistui hyökkäämään toisen aarteevartijan kimppuun ja tappamaan hänet, joten tilanne kääntyikin lopulta minulle 2-1 -minor-voitoksi. Tiukka ja hauska peli jälleen, tykkään.

Aarteen kuskausta

Kolmannessa pelissä olikin sitten vuorossa aarteenkuskausta ja sain itse valita itselleni aarteenkuskaajan roolin – nerokasta, kun edellisessä pelissä olin aarteita kerännyt. Vastaan tuli Miskan Dispossessed-kääpiöporukka ja kun aarrettani kantoi lentävä Prosecutor, niin lähdin luottavaisin mielin pelaamaan. Vahvistukseksi otin Vanguard-Raptorin Hurricane Crossbow’lla, jolta odotin niin ikään paljon. Lähdin ripeästi etenemään oikeaa laitaa pitkin pyrkien muilla joukoilla hidastamaan kääpiöiden etenemistä ja suojautumaan muuten tulitukselta. Lopputulos oli pienoinen antikliimaksi, mutta peli oli kovaa ja voittoa janottiin. Pari kääpiötä sai Prosecutorini kiinni, mutta eivät saanee tapettua. Sitten omalla neljännellä vuorollani tylsästi peräännyin taistelusta ja lensin samalla kentältä ulos ja voittoon. Ei yhtä jännä ja kiva kuin monet muut skenaarioista.

Neljäs liigapeli oli Ritual, johon vastaan asettui Markon Khorne-porukka. Pistekoko oli nyt 60 ja vahvistuksiksi tulivat viides Liberator ja lentävä Aetherwing. Khorne oli rituaalia yrittämässä ja minun Stormcastini sitä estämässä. Kovaa ja tiukkaa taistelua, jouduin luonnollisesti vähän kiertelemään enkä saanut kunnolla iskettyä kaaospomoa vastaan. Pari haavaa sain aikaan, mutta se ei riittänyt mihinkään. Lopuksi koitin vielä komentajallani saada lähitaistelussa vahinkoa aikaiseksi, mutta toisin kävi – komentaja putsattiin pois pöydältä ja major-voitto Markolle. Tästä pelistä olen näemmä onnistunut kuvat tuhoamaan ennen kuin sain ne tänne… 😦

Seuraavalla viikolla pelasin Ritual-skenaarion uudestaan, jälleen keskeyttäjän roolissa, mutta tällä kertaa vastassa oli Joonas. Hänelle tämä oli liigapeli, minulle ei. Melko samaan tapaan eteni tämäkin peli, kiersin molempia sivustoja pitkin, mutta aika loppui kesken. Sain komentajaa sen verran haavoitettua, että minor-voittoon oli Joonaksen tyytyminen.

Tänään olisi sitten vuorossa viides liigakierros ja voittoa pitäisi jälleen juhlia, mikäli Skirmish-liigan voitosta vielä mielii taistella. Skirmish on mielestäni hieno pelimuoto, pöydällä on sen verran vähän figuja, että jokaista liikettä joutuu harkitsemaan ja jokainen tehty tai tekemätön asia on tärkeä. Senpä vuoksi näissä peleissä meneekin aikaa melkein yhtä paljon kuin tonnin peleissä… 🙂 Ihan pienillä pistemäärillä peli ei ehkä toimi, vaan menee pelkäksi mättämiseksi. Tosin tähän saattavat skenaariotkin vaikuttaa. Täytyisi joskus päästä pelaamaan vähän enemmän kerralla, niin ei menisi aloittamiseen ja lopettamiseen niin paljoa aikaa.

Age of Sigmar Skirmish -tunnelmia, 20.6.2017


Alkuasetelma

Viime viikon keskiviikkona pääsin kokeilemaan uutta Age of Sigmar Skirmish -peliä. Kyseessähän on siis Age of Sigmar pienillä muutoksilla. Kovin syvällistä analyysiä en pysty vielä antamaan, koska pelejä ei kertynyt kuin kaksi. Pelasimme 30 Renown-pisteen pelejä kampanjan mukaisesti kaksi ensimmäistä tehtävää. Molemmilla oli tosin vain 28 pisteen edestä joukkoja. Minulla oli Stormcast Eternaleja, Lord Relictor sekä 3 Liberatoria, joista yksi oli Prime. Vastassa oli Destruction-lista, joka koostui kolmesta Orrukista, en sen tarkemmin muista taikka osaa sanoa, että mitä olivat.

Katutappelu

Heittelimme skenaarion mukaisesti nopalla, että mille sektoreille figumme asettuvat. Vastustaja sai kaikki kolme yhteen ja samaan neljännekseen, minun joukkoni jakautuivat kahdelle neljännekselle, kuitenkin siten, että molemmat olivat vastustajan neljänneksen vieressä. Minulle annettiin aloitusvuoro, koska ensimmäisellä vuorolla ei tässä pelissä ainakaan ollut suurempaa merkitystä, kun kumpikaan ei oikein päässyt ampumaan taikka loitsimaan. Omalla vuorollani liikuinkin siis oikeastaan vain lähemmäksi. Vastustaja teki samoin, mutta pääsi jo lyömäänkin. Tuplavuoroa hän ei kuitenkaan saanut ja toisen vuoron aluksi sain ensimmäisen örkeistä hengiltä. Kolmannella vuorolla sain viimeisenkin örkeistä tapettua kärsimättä itse tappioita. Komentajani pelottava naamari toimi kertaalleen, örkkipomo ei pystynyt siis lyömään lainkaan. Vastustaja kuoli, minulla kaikki hengissä, joten Major-voitto minulle.

Toisessa pelissä oltiin aarteenetsintää viisi vuoroa. Hankalan maaston takia jäin alussa vähän huonoihin asemiin ja vastustaja sai vielä aloitusvuoronkin. Hän pääsikin ensimmäisenä penkomaan aarteita ja löysikin nopeahkosti yhden. Minunkin joukkoni pääsivät lopulta tositoimiin ja vaikken itse onnistunutkaan yhtään aarretta löytämään, niin sain vietyä vastustajalta hänen löytämänsä aarteen. Aarteita ei sen enempää löytynyt, joten kun viiden kierroksen jälkeen se oli minulla, niin tuli taas Major-voitto. Vastustajalle ei jäänyt henkiin kuin haavoittunut komentaja, minä suoriuduin jälleen ilman miesmenetyksiä muutaman haavan kärsineenä.

Tässä kohtaa on tosiaan vielä hankala sanoa kovin paljoa, pelasimme vain kaksi hyvin pientä peliä. Pienissä peleissä tuurikin korostuu, mutta jotenkin tuntuu, että minulla oli paljon kovemmat tyypit kentällä ja vielä enemmän. Joukkojen kehitystä emme kyenneet myöskään testaamaan, koska vain ensimmäinen pelin laskettiin viralliseen liigaan. Toinen peli oli vain harjoittelua. Seuraavalle kierrokselle tulee 10 Renown-pistettä lisää sekä mahdolliset bonukset noppataulukosta. Komentajani sai turhahkon kyvyn, jolla ykkösen Save-heitot saa heittää uusiksi – turhahko siksi, että Liberatoreillani tuo on kilpien takia jo muutenkin. Mutta ehkä seuraavassa pelissä on kentällä jotain, joille tuosta on hyötyäkin…

Mutta joo, varsin hauska ja kepeä peli, jossa maastoa olisi voinut olla vieläkin enemmän, vaikka lauta tuntuikin jo täydeltä. Ensi viikolla sitten toivottavasti uudestaan ja lisää. Jos luet tämän ja sinulla on jotain kokemuksia/kysymyksiä Skirmishistä, niin pistä rohkeasti kommenttia.

Stormcast Eternals, 7.6.2017


Ensimmäiset kivimiehet

Stormcast Eternal ja Mausoleumi

Ehkä vähän lähempää

Maanantaina sain valmiiksi neljä ensimmäistä Stormcast Eternalia vielä nimettömään joukko-osastooni. Kovin harmaita näistä tuli, mutta tavallaan ihan tyylikkäitä. Vähän enemmän eloa voisi harmaassa olla, mutta ehkä sitten ensi kerralla.

Tarkoitus oli pitää väripaletti pienenä ja figut vaaleina. Värejä ei ainakaan tullut liikaa, kaksi eri harmaata, keltainen (ja keltainen wash) sekä vihreä (ja vihreä wash) ja lopuksi vähän vaaleansinistä korostuksiin. Alustat tein Martian Ironearthilla, mikä oli varsin toimiva ratkaisu. Tämä ainakin halkeili paljon paremmin kuin se vaalea Agellan Badlands (vai mikä se oli), johtuen varmaan siitä, että tämä oli purkissa paljon märempää. Tällaista ehkä pitäisi sen vaaleammankin olla. Ja punertava base tuo mukavasti väriä ja kontrastia vaaleaan figuun. Tykkään lopputuloksesta siis.