Firestorm päätökseen, 4.7.2018


Firestorm-kampanja saatiin päätökseen komealla nelinpelillä. Sattumalta sattui kaikille pelaajille sopimaan vakiintunut keskiviikon pelipäivä viime viikolla vielä ennen AoS2-julkaisua, joten päätimme ottaa kampanjan päätteeksi nelinpelin. Loppu oli muutenkin lähellä, sillä minulla oli mahdollisuus kerätä kampanjan voittoon tarvittavat 30 pistettä. Toki kampanjan päätimme muutenkin päättää minun voitokseni, mutta päätettiin pelata loppupeli vielä.

Alkuryhmitystä

Kunkin armeijan koko oli reilu tuhat pistettä, noin 1200-1400. Valitsimme taistelutantereeksi hallussani olevan Eyes of Prismatikonin, joka soveltui hienosti taistelupaikaksi, olihan se käytännössä tärkein alue koko kartalla. Skenaario löytyi General’s Handbook 2017:sta, mutta jätimme secret objectivet pois, kun muutenkin oli kaikenlaista. Oma peli alkoi mennä jo heti aloituspaikan valinnasta pieleen… Haamut valitsivat alueensa ensimmäisenä ja minä toisena. Pyrin mahdollisimman kauas niistä, mutta samalla pelasin itseni aika kauas kohteesta, joka oli kentän keskellä. Mystinen metsä toisella pitkällä sivulla olisi ollut jälkikäteen ehkä parempi paikka, tuskinpa se metsä olisi hirveästi häirinnyt, kun olisi vaan tarkkaan sijoitellut joukkoni.

Taistelutanner

Lisäharmia toi se, että viimeisenä orrukit valitsivat alueen minun ja haamujen välillä, tehden aikamoisen hidasteen minun ja kohteen väliin. Toki he olivat myös kummitusten välissä, mutta silti. Avausvuorolla jäin sitten lopulta viimeiseksi vuoroon. Omalla ensimmäisellä vuorollaan orrukit saivat juoksutettua komentajansa kohteelle ja napattua sen kyytiinsä. Samaan aikaan iso osa armeijaa rynni minun kimppuuni. Ideani oli, että olisin omalla vuorollani laittanut nurglingit lähelle kohdetta ja siten hidastanut muiden pääsyä sen luokse. Se suunnitelma meni nyt pipariksi, kun orrukit jo olivat siellä. Sen lisäksi en päässyt kunnolla liikkumaan, kun orrukit olivat iholla kiinni. Oma ensimmäinen vuoroni menikin lähinnä siihen, että taioin, ammuin ja löin orrukkeja minkä kerkesin ja sainkin ne käytännössä putsattua. Toisella vuorolla pääsin sitten vähän nytkähtämään eteenpäin henkiin jääneiden orrukkien ja kuolettavan metsän hidastaessa menoani. Kolmannella vuorolla pääsin ensimmäisenä, mutta tällä vuorolla en juuri tehnyt muuta kuin juoksin kohti orruk-komentajaa ja kohdetta.

Demoninen metsä

Kolmannen kierroksen jälkeen jouduimme aikarajan takia lopettamaan pelin. Orrukit saivat pidettyä kohteen ja voitettua skenaarion, vaikka henkiin taisi jäädä vain kolme tai neljä orrukkia. Neljännellä kierroksella haamut ja kaaoksen joukkoni olisivat luultavasti piesseet orrukit hengiltä ja vähän toisiaankin. Oma pelini oli siis melko tylsä. Paljon odottelua, kun muut joukot taistelivat keskenään. Omilla vuoroillakaan ei ollut ensimmäistä lukuunottamatta juurikaan tekemistä, vain liikkumista eteenpäin ja muutama laukaus. Kolmannen kierroksen lopulla haamut tulivat kimppuuni, kun orrukkeja ei enää ollut ja skenaariossa sai pisteitä kohteen hallinnan lisäksi myös aiheutetuista vammoista.

Örkit putsattu

Orrukit siis lopulta voittivat ja minä jäin viimeiseksi. Eyes of Prismatikonin erikoiskortti ja altavastaajakortti jäivät molemmat käyttämättä, kun ajattelin, että tarvitsisin niitä vielä vuorolla neljä (tai viisi), mutta aika jäi kesken. Lopulta kuitenkin olin voittaja, kun pakasta nostamani glory-pisteet yhdessä taistelun jälkeen ostettujen lisäksi riittivät voittoon. Tarvitsin taistelun jälkeen siis nopasta vähintään kaksi rakennuspistettä, jotta saisin tarvittavat kortin ostettua ja juuri sen sainkin. Sain siis lopulta kasaan tasan 30 pistettä ja kampanjan voiton ihan oikeastikin. Eihän mun siis edes tarvinnut voittaa viimeistä peliä voittaakseni kampanjan, jonka muistin toistaa illan aikana usemmankin kerran. Nelinpeli oli pieni pettymys, mutta Firestorm-kampanja puolestaan erittäin miellyttävä kokemus. Tuli aika paljon maalattua figujakin tätä armeijaa varten, mutta vähän muutakin. Nyt on vähän takki tyhjä niin pelaamisen kuin maalaamisenkin suhteen eikä AoS2-julkaisu oikein helpota. Vaikka sinällään varmaan hyvä uudistus onkin, niin uuden opettelu ei juuri nyt oikein innosta. Maalauspöydän ääreen sentään olen taas päässyt.

Mainokset

Firestorm, 11.6.2018


Toukokuun alussa sain pelattua taas yhden pelin Firestorm-kampanjaamme. Tällä kertaa pääsin pelaamaan kotikentällä käyttäen pahvista Blasted Hallowheart -lautaa haamuja ja muita epäkuolleita vastaan Plains of Blood -alueella koillisessa. Jälleen etsittiin aarteita, mutta ei oltukaan perinteisesti pitkillä sivuilla vastakkain, vaan mulle jäi toinen lyhyt sivu ja vastustajalle kaistale keskellä. Kaiken lisäksi laudalla aloittaisi vain osa joukoista, lisäjoukot saapuisivat vuoroilla kaksi ja kolme. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen asetelma.

Haamujen avausvuorolla ei kummempia tapahtunut, mutta omalla vuorollani sitten löysin aarteen keskeltä omaa aloitusaluettani. Tämä vaikutti peliin luonnollisesti huomattavasti, koska jäin heti puolustuskannalle ja toivoin kestäväni haamuja vastaan loppuun asti. Onnekseni sain tuplavuoron ja pääsin aloittamaan kakkoskierroksen. Tämä tarkoitti sitä, että onnistuin tuomaan ensin lisäjoukkoja laudalle ja siten rajoittamaan haamujen saapumista. Eli siis pakottamaan ne mahdollisimman kauaksi aarteesta. Haamut osaavat toki lentää, mutta täytyy niiden silti joko väistellä tai taistella joukkojeni läpi.

Tuosta muodoistui oikeastaan koko pelin kuva, heitin yksiköitäni hidastuspompuiksi ja koitin etäältä pitää haamut kurissa. Pieni määrä haamuja pääsi perille asti, mutta sain ne hengiltä (jälleen). Yhden haamuista sain jopa muutettua kaaoksen sikiöksi, mikä vaatii aikamoista taikuutta… Lopputulos oli kuitenkin onnellinen, eli Zhik’Acoot-Kot onnistui valtaamaan aarteen itselleen, vaikka joukot jäivätkin lopulta aika vähiin. Lopuksi vielä linnoitin alueen ja vahvistin pakkaani. Koilliskulma on nyt aika tiiviisti Kaaoksen hellässä otteessa ja voittopisteitäkin on sen verran, että kovin pitkää eivät muut enää kärvistele.

Toukokuun loppuun sain pelattua vielä toisenkin Firestorm-pelin, jälleen kotikentällä, mutta tarkemmin sanoen Wyrflame Crestsissä. Päädyimme käyttämään pahvilaudan kääntöpuolta, joka oli sopivan musta ja tulinen tuolle oudolle alueelle. Järjestyksen joukot havittelivat samaa aluetta, joten taisteluhan siitä syntyi. Tällä kertaa lähtöasetelma oli sama kuin haamujakin vastaan, eli minulla oli lyhyt kentänpääty ja ihmiset olivat kaistaleella keskellä. Kaikki joukot tulivat kuitenkin tällä kertaa suoraan kentälle, mikä oli ihan sopivaa, koska jalommat aatteet oli unohdettu ja tarkoituksena oli vain tappaa mahdollisimman paljon vastustajan taistelijoita. Jokaisesta kuolleesta saisi siis haavamäärän verran pisteitä. Mikäli vastustajan kenraali saadaan hengiltä, niin kokonaismäärä saadaan tuplata.

Vastustaja pääsi taas aloittamaan, mutta mulla oli alivoiman myötä pieni jippo taskussani ja sainkin ennen taistelun alkua muodostaa väijytyksen sijoittamalla uudestaan kolme yksikköä. Siirsinkin rohkeasti Great Unclean Onen selustaan tykkien kimppuun sekä petomieslauman ja Zhik’Acoot-Kotin lähemmäksi vihollista. Tämä ampui vähän omaan nilkkaan, kun en muistanut, että vastustaja saa päättää, kumpi aloittaa. Aloitti tietenkin itse.

Petomiehet eivät päässeetkään siis ryntäämään jalkamiesten kimppuun, vaan petolinturatsastajat hyökkäsivät päälle. Uncle Phileaskin sai täyslaidallisen parista tykistä ja jättikalkkunan viereensä vahtimaan ennen kuin ehti tehdä mitään. Tästä alkoi alamäki, joka jatkui koko pelin. Pieniä nousukohtia oli, mutta samaan aikaan heikkoja demoneita ja petomiehiä, yksinäisiä sankareita ja sen sellaisia kuoli jatkuvasti. Pistesarake näytti vahvasti järjestyksen puolelle varsinkin kun Great Unclean One heitti lopulta henkensä tykkien ja kalkkunan kynsissä.

Lopputulos oli lopulta odotettu, mutta melko karu. Vaikka sain lopulta tapettua varomattoman kenraalin kalkkunan selässä, niin hävisin silti pisteissä reilusti. Toki suurin syypää löytyy armeijan johdosta, pelasin huonosti paikoin enkä muistanut käyttää kaaoskykyä kertaakaan pelin aikana. Se olisi saattanut pelastaa Phileaksen ja kääntää vähän taistelun kulkua. Muuallakin olisi nähty varmaan aavistuksen tasaväkisempää taistelua. Lisäksi unohdin Eyes of Pristmatikon -erikoiskorttini kokonaan. Muutoin peli sujui paikoin jopa yllättävän sujuvasti, mutta perussäännöissä nyt oltiin siis vähän hukassa vielä… Tappiosta huolimatta sain 3 glory-pistettä, saman verran sai myös voittaja. Kovin montaa taistelua ei kampanjaa enää ole jäljellä, mikä on sinällään ihan kiva, että joskus tammikuullahan tätä jo aloitettiin.

In to the Shadowlands, osa 2, 18.5.2018


In to the Shadowlands -kampanjamme on edennyt, pari viikkoa sitten pelattiin toinen pelikierros. Siitä pelistä minulla ei taida olla kuvamateriaalia. Vastaani sain uunituoreet Idoneth Deepkinit, jotka kyllä löivät lujaa. Pelasimme itsetehtyä skenaariota 1000 pisteen armeijoilla, jossa oikeastaan riitti, että armeijani pysyi hengissä. Tässä onnistuinkin, komentaja Vader Soulseeker ja 3 Aetherwingiä olivat hengissä viidennen kierroksen jälkeen. Tässä auttoi sopivan suojaisa maasto, ripeät liikkeet ja vastustajan ampuma-aseiden vähyys. Sain syötettyä vastustajalle yksiköitä suurin piirtein yksi kerrallaan ja pidettyä samalla taaemmat hengissä. Voitto siis tuli, ei ehkä tyylikkäästi, mutta skenaarion edellyttämällä tavalla pelattiin.

Kolmannen taistelun alkuasetelmaa

Kolmas skenaario olikin sitten ihan eri juttu. Stormcastini saivat vastaan toisia Stormcasteja. Tällä kertaa piti puolustaa porttia, eli estää sen hajoaminen ja selvitä hengissä. Tämä meni jo kättelyssä ihan pipariksi. Ensinnäkin vastustaja laittoi pöydälle liikaa figuja, eli hänellä oli liian suuri armeija. Kumpikaan ei tarkastellut toisten listoja ja kaveri muisti väärin, kun oli eri variaatioita pyöritellyt. Pistekoko piti olla 1500, mikä molemmilla piti olla tasan. Reilu 10 prosenttia oli liikaa, ei se ehkä maailmaa kaatanut, mutta vähän kuitenkin. Sen lisäksi pelattiin skenaarion erikoissääntö väärin, vuorossa ollut pelaaja sai heitellä myrskyä eikä toisinpäin kuin piti. Tämä johti siihen, että omalle aluelleeni tuli tyhjä nurkka, kun yksi yksikkö pyyhkäistiin pois. Tämän seurauksena vastusta pystyi (aloittajana) siirtämään maagisilla Stormcast-kyvyillä yksikön selustaani, mikä ei olisi oikein pelattuna ollut mahdollista. Tämä sotki jo huomattavasti enemmän peliä ja kun nämä kaksi asiaa ynnäsi yhteen, niin aikamoinen ylämäki oli kuljettavana. Tai siis se, että olisin itse saanut pehmittää myrskyllä kenties vastustajaa sen sijaan että hän pehmitti minua ja sai aikaan aukon selustaani. Vähän tasoitti, että vastustaja teki laittomia liikkeitä myöhemminkin ja päätimme sitten vain jättää ne yksiköt loppupeliksi pois. Urhoollisesti koitin taistella ja aika tiukille sen sainkin. Portti oli lopussa koskematon, kun vastustaja pyrki eliminoimaan minut kokonaan. Viimeisellä vuorolla näin sitten kävikin, nyt oli vastustajalla pitkän kantaman aseita eikä kentällä ollut oikein suojaisaa piilopaikkaa. Hiukan unohdin itse omia erikoissääntöjäni, niitä siis, joista olisi saanut jotain hyötyä, joten ei voida mitenkään sanoa, että peli olisi mennyt putkeen. Hävisin pelin, jonka jälkeen huomattiin tuo listavirhe. Siinä kohtaa vissiin todettiin mut kuitenkin voittajaksi kampanjapisteissä. Täysillä pisteillä siis jatketaan viimeiseen peliin.

In to the Shadowlands, 30.4.2018


Lopputaistelu

Viime viikon keskiviikkona potkaistiin käyntiin Fantasiapeleissä In to the Shadowlands -kampanja, joka koostuu neljästä skenaariosta. Aloitetaan 500 pisteellä ja jokaiseen skenaarioon otetaan 500 pistettä lisää. Armeijaa ei ole pakko pitää samana, mutta onhan se suotavaa, jonkunlainen tarina tässä kuitenkin on mukana. Kampanjan sivut löytyvät täältä: In to the Shadowlands

Itse lähdin mukaan Stormcast Eternal -joukoilla, joita olen tähän mennessä käyttänyt oikeastaan vain viime vuoden Skirmish-kampanjassa. Tällä hetkellä armeijani valikoima ei ole kovin suuri, joten melko suorasukaisesti valitsin joukkoni sen perusteella, mitä sattui olemaan valmiina. Lord-Relictor, kaksi viiden Liberatorin ryhmää, Vanguard-Raptorit hurricane-jalkajousilla ja 3 Aetherwingiä.

Ensimmäinen skenaario oli eräänlainen läpijuoksu, molemmat saivat pisteitä, mikäli omia joukkoja sai vastustajan kenttäpuoliskolle. Näin pienillä armeijoilla tästä saattaa tulla mielenkiintoista. Vastustajakseni tuli Skaveneita, määrällisesti hyvin pieni armeija, poikkeuksellista ehkä rotille.

Cunning Strategist -kyvyllä pääsin jo heti kättellyssä vähän eteenpäin, mutta vaikka vastustaja ottikin ensimmäisen vuoron, niin hän ei saanut kummempaa aikaiseksi. Omalla vuorollani ammuin ja ryntäsin lähitaisteluun. Myöhemmillä vuoroilla ammuin lisää ja lisää porukkaa lähitaisteluun, vastustaja teki samoin. Välillä näytti, että pyyhkäisen pöydän, mutta kun ammunta oli tehotonta, niin taistelu vain jatkui. Välillä näytti, että minut pyyhkäistään pöydältä, kun Stormcastien panssareista ei tuntunut olevan mihinkään, käytännössä kaikki vahinko tuli läpi. Skenaarion erikoissäännötkin vähän potkivat vastaan, tappavia vammoja tupsahteli minua vastaan, muttei vastustajalle.

Lopulta taistelu kulminoitui viimeisellä kierroksella kaksintaisteluun orjarotan ja minun lintuni välillä. Tämäkin olisi saattanut jäädä väliin, mikäli olisimme molemmat epäonnistuneet rohkeusheitoissamme ja kaikki olisivat juosseet pakoon. Lopulta kuitenkin yksinäinen lintuni oli ainoa henkiinjäänyt ja hän liihoitteli minulle 2-0 -pistevoiton. Mielenkiintoinen skenaario oli ja niukka voitto jännittävän pelin päätteeksi, joka tosiaan olisi voinut kellahtaa kumpaan suuntaan tahansa kesken pelin tai ihan lopussa.

Lisää firestormia, 20.4.2018


Firestormin päivittäminenkin on ollut vähän vaiheessa viime ajat. Vain yksi kirjoitelma kahden ensimmäisen taistelun jälkeen, muta koitetaan nyt vähän pikakelata.

Kolmas taistelu oli Järjestyksen joukkoja vastaan, sain ensimmäisen vuoron ja komentajani Zhik’Akoot-Cot yhdessä Great Unclean Onen kanssa onnistuivat taikomaan vastustajan kenraalin heti kättelyssä pois pelistä. Kun maagikin seurasi pian perässä, niin käsirysyksi meni sitten loppu. Komeettaa jälleen metsästettiin ja sehän tipahti keskelle kenttää. Jalkamiehet sinne nopeasti ryntäsivät, mutta yhtä nopeasti heidät saatiin pyyhkäistyä pois laudalta. Taistelupaikkana oli Tears of Fate, jonka saman tien linnoitin. Samalla sain kaksi voittopistettä lisää, kun valtakuntani oli vähintään kahden alueen kokoinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavaksi kohdattiin örkit Eyes of the Prismatikonissa, jossa kaaoksen joukot järjestelivät rituaalia alttarillaan. Orrukit pistivät pahasti hanttiin, mutta viime hetkien rutistus oli liian hento ja rituaali saatiin vietyä loppuun. Tämänkin alueen linnoitin ja keräsin jälleen pisteet vähintään kahden alueen kokoisesta valtukunnasta sekä lisäpisteen tuon kyseisen alueen voittamisesta.

Viides taistelu nähtiin etelämpänä, Khornen vahvistukset olivat tulossa, mutta epäkuolleet koittivat estellä. Pitkän taistelun jälkeen sain tapettua kaikki vastustajat, joka riitti voittoon varsinaisen tehtävän jäätyä puolitiehen. Lisäpisteet jälleen kahden alueen kokoisesta valtakunnasta. Neljän ottelun voittoputkessa olin hyvissä asemissa kampanjassa, kun nuo tavoitekortitkin olivat onnistuneet kivasti.

Kuudes taistelu oli vähän erikoisempi koitos, nimittäin kolminpeli. Erinäisten peruutusten myötä päädyimme tällaiseeen ratkaisuun Lifespringissä. Kaaoksen joukkoni aloittivat vähän niin kuin Järjestyksen ja Tuhon välistä ja jouduinkin jakamaan joukkojani vähän turhan paljon. Sainkin lopulta turpaani, mutta sain pari lisäpistettä kuitenkin valtakuntakorteistani.

Seitsemäs ottelu laittoi joukkoni jälleen Järjestyksen joukkoja, Thulen veljeskuntaa vastaan. Taistelupaikkana oli Caverns of Fulminax, josta koitimme etsiä aarretta. Aarre löytyi lopulta minun puoleltani aluetta ja tilanne oli aika hyvin hallinnassa. Sitten kuitenkin Zhik’Akoot-Cot ammuttiin tykillä kuoliaaksi Pyörteensä päältä ja aarre jäi vaille vartijaa. Samaan aikaan demigryph-ratsastajat pakenivat Great Uncleanin otteesta ja ravasivat täyttä päätä aarteen luo ja veivät voiton mennessään. Sain kuitenkin lisäpisteen onnistuessani tappamaan vastustajan komentajan.

Valitettavasti ainakaan tähän hätään näistä myöhemmistä taisteluista ei ole tarjota valokuvadokumentteja. — Muoks, paitsi nyt.

Stormcast-joukko kasvaa, 17.4.2018


Vanguard-Raptors & Aetherwings

Tarkkuusjalkajouset ja avuliaat linnut

Näkyy linnut vähän paremmin

Eipä tämä julkaisutahti oikein näytä pysyvän millään kurissa, mutta laitetaan nyt taas edes jotain. Tässä viikonloppuna valmiiksi saamani Stormcast Eternals -joukot, eli kolme kaveria pitkän kantaman jalkajousella sekä kolme lintua. Linnuista tuli vähän turhankin yksivärisiä, noilla kun on sulkia vaikka kuinka, joihin voisi erilaisia värejä sommitella. Stormcastit itsessään ovat noita tuttuja harmaita, Heavenly Quarry -osaston taistelijoitani. Eipä näissä oikein mitään kummempaa, mutta kun nämä nyt valmistuivat, niin näillä saan nyt sitten aikaiseksi kovan pataljoonan, johon kuuluu kolme jalkajousiporukkaa ja kolme lintuporukkaa. Ampumisesta tulee entistäkin vaarallisempaa.

Maalauksiani, 22.3.2018


Tässä taas maalauksia kuluneelta runsaalta viikolta. Alkuviikosta sain valmiiksi kolmannen lippumiehen Numenor-armeijaani. Tämä jäi aiemmin kesken, kun loppui rakennustarvikkeet. Nyt sain sen vihdoin sitten valmiiksi. Muuten tämä oli jo tehty kaikinpuolin samaan aikaan kuin edelliset, mutta lipun maalasin vain. Nyt noita on kolme, eiköhän niillä pääse jo aika pitkälle.

Sitten maalasin tällaisen sillan, jonka ostin jo aikaa sitten Warbasesista, mutta en ole saanut aikaiseksi aiemmin. Tämä on siis 15-millin skaalaan, sopii siis niille venäläisille ajoneuvoille, joita maalasin vuosi sitten. Mukava oli tämän skaalan maastoa maalata, nopeasti valmista ja suhteellisen näyttävää.

 

 

 

 

 

Sitten vielä 10 Brimstone Horroria ja Fyreslayer Battlesmith Age of Sigmar -armejoihin. Nättejä tuli näistäkin. Horrorit maalasin ensin valkoisiksi, sitten keltaisiksi. Keltainen wash ja kuivaharjaus keltaisella. Kuivaharjaus kahdella eri oranssilla, kahdella eri punaisella ja lopuksi mustalla. Näin pienten figujen kanssa jaksoi väkertää, vaikkei toisaalta lopputulos ihan niin näykään. Sama menetelmä oli tuossa Battlesmithin ”lipussa.”

Aetherwings, 10.1.2018


Aetherwings

Maalaushaasteen ensimmäinen lisätehtävä oli ”Flight”, johon en tätä kummempaa ideaa keksinyt. Eli kolme Aetherwingiä vahvistamaan Stormcast Eternal -joukkojani. Olin nämä joskus aiemmin napsinut irti rangoista ja kuvittelin, että olisin putsannut ne samaan syssyyn, mutta näin ei ollutkaan. Siispä kootessa ja maalatessa tuli vastaan kaikenlaista kökköä, mitä en lähtenyt enää ottamaan pois… Ei niitä varmaan metrin päästä huomaa, mutta siellä ne kuitenkin ovat. Valitsin helppoja ja nopeita värejä, tai siis yksinkertainen väritys ja pesu päälle.

Punainen

Keltainen

Violetti

Eetterisiipiä, vai mitä nämä ovat?

Täällä voi käydä katsomassa kuvia haasteen sivuilla ja myös äänestämässä omia suosikkejaan: Aetherwings

Metsähaltioita, 5.12.2017


Wood Elfs

Tällä kertaa haaviin tarttui metsähaltioita tori.fi:stä. Yksi iskemätön Battalion-laatikko sekä Spellsinger-blisteri sekä hiukan kasaamaan aloitettu Glade Riders -laatikko. Battalion-laatikon dryadejahan voi käyttää näppärästi Sylvaneth-armeijassakin Age of Sigmarissa, mutta muut taitavat jäädä sinne Legacy-listojen puolelle. Figumäärätkin sopivat vähän huonosti AoSin matched play -formaattiin, mutta eiköhän näille jotain käyttöä löydy. Maksoikin yhteensä vain 20 euroa ja sain maanantaille vielä ovelle kuljetuksenkin samaan syssyyn.

Kääpiö-eliittiä, 6.11.2017


Magmapikes

Eilen illalla valmistui taas muutama kääpiö maalauslinjastoltani, nämä kokivat tulikasteensa jo viime viikon pelissä melkein valmiina. Auric Hearthguard -osasto magmaa ampuvilla kepakoilla, joissa lyömiseen soveltuva kirveenterä kahvassa. Värimaailma on samaa tuttua kuin muissakin näissä Fyreslayereissäni, mutta valokuvat ovat aiempaa huonompia. Päivät lyhenevät, taivas on pilvessä ja niin edelleen. Tässä siis yksi kuva ilman salamaa ja kaksi kuvaa salamalla, voitte siitä sitten arpoa että miltä mahtavat oikeasti näyttää.

Fyreslayers

Alustojen kanssa kävi vähän hassusti, mutta koitan elää virheideni kanssa, kun en kerran saanut korjatuksikaan. Muovialustoihin liimaamani paperitapetti lähti vähän liukumaan kuivumisaikanaan eikä näin ollen ole sopivasti keskellä eikä kaikissa edes kokonaan alustan päällä. Periaatteessa helppo korjata, mutta kun ei. Helpompaa olisi ollut toki korjata ennen maalaamista.

Muutenkin jäi vähän sotkuja sinne tänne, mutta kun huomasin maalatessani, että kokoamisvaiheessakin oli jäänyt rakoja osien väliin, niin ei sitä maalaamiseenkaan kai ihan täysillä viitsi panostaa.

Auric Hearthguard

Näiden jälkeen listalla on pari sankaria magmadronteilla, ne on melkein maalattu ja ovat nähneet toimintaa ja useamman kerran, mutta kaikenlaista viimeistelyä puuttuu vielä. Lisäksi 10 rivimiestä pitäisi pohjamaalata ja maalata tietysti, mutta niiden jälkeen on kaikki kääpiöt maalattu ja PtG-kampanja saatu päätökseen. Toivottavasti lähipäivinä olisi kuivempaa, niin saisi vedettyä pohjamaalit sprayllä ulkona, muuten menee käsipelillä ja kauan.