Firestorm päätökseen, 4.7.2018


Firestorm-kampanja saatiin päätökseen komealla nelinpelillä. Sattumalta sattui kaikille pelaajille sopimaan vakiintunut keskiviikon pelipäivä viime viikolla vielä ennen AoS2-julkaisua, joten päätimme ottaa kampanjan päätteeksi nelinpelin. Loppu oli muutenkin lähellä, sillä minulla oli mahdollisuus kerätä kampanjan voittoon tarvittavat 30 pistettä. Toki kampanjan päätimme muutenkin päättää minun voitokseni, mutta päätettiin pelata loppupeli vielä.

Alkuryhmitystä

Kunkin armeijan koko oli reilu tuhat pistettä, noin 1200-1400. Valitsimme taistelutantereeksi hallussani olevan Eyes of Prismatikonin, joka soveltui hienosti taistelupaikaksi, olihan se käytännössä tärkein alue koko kartalla. Skenaario löytyi General’s Handbook 2017:sta, mutta jätimme secret objectivet pois, kun muutenkin oli kaikenlaista. Oma peli alkoi mennä jo heti aloituspaikan valinnasta pieleen… Haamut valitsivat alueensa ensimmäisenä ja minä toisena. Pyrin mahdollisimman kauas niistä, mutta samalla pelasin itseni aika kauas kohteesta, joka oli kentän keskellä. Mystinen metsä toisella pitkällä sivulla olisi ollut jälkikäteen ehkä parempi paikka, tuskinpa se metsä olisi hirveästi häirinnyt, kun olisi vaan tarkkaan sijoitellut joukkoni.

Taistelutanner

Lisäharmia toi se, että viimeisenä orrukit valitsivat alueen minun ja haamujen välillä, tehden aikamoisen hidasteen minun ja kohteen väliin. Toki he olivat myös kummitusten välissä, mutta silti. Avausvuorolla jäin sitten lopulta viimeiseksi vuoroon. Omalla ensimmäisellä vuorollaan orrukit saivat juoksutettua komentajansa kohteelle ja napattua sen kyytiinsä. Samaan aikaan iso osa armeijaa rynni minun kimppuuni. Ideani oli, että olisin omalla vuorollani laittanut nurglingit lähelle kohdetta ja siten hidastanut muiden pääsyä sen luokse. Se suunnitelma meni nyt pipariksi, kun orrukit jo olivat siellä. Sen lisäksi en päässyt kunnolla liikkumaan, kun orrukit olivat iholla kiinni. Oma ensimmäinen vuoroni menikin lähinnä siihen, että taioin, ammuin ja löin orrukkeja minkä kerkesin ja sainkin ne käytännössä putsattua. Toisella vuorolla pääsin sitten vähän nytkähtämään eteenpäin henkiin jääneiden orrukkien ja kuolettavan metsän hidastaessa menoani. Kolmannella vuorolla pääsin ensimmäisenä, mutta tällä vuorolla en juuri tehnyt muuta kuin juoksin kohti orruk-komentajaa ja kohdetta.

Demoninen metsä

Kolmannen kierroksen jälkeen jouduimme aikarajan takia lopettamaan pelin. Orrukit saivat pidettyä kohteen ja voitettua skenaarion, vaikka henkiin taisi jäädä vain kolme tai neljä orrukkia. Neljännellä kierroksella haamut ja kaaoksen joukkoni olisivat luultavasti piesseet orrukit hengiltä ja vähän toisiaankin. Oma pelini oli siis melko tylsä. Paljon odottelua, kun muut joukot taistelivat keskenään. Omilla vuoroillakaan ei ollut ensimmäistä lukuunottamatta juurikaan tekemistä, vain liikkumista eteenpäin ja muutama laukaus. Kolmannen kierroksen lopulla haamut tulivat kimppuuni, kun orrukkeja ei enää ollut ja skenaariossa sai pisteitä kohteen hallinnan lisäksi myös aiheutetuista vammoista.

Örkit putsattu

Orrukit siis lopulta voittivat ja minä jäin viimeiseksi. Eyes of Prismatikonin erikoiskortti ja altavastaajakortti jäivät molemmat käyttämättä, kun ajattelin, että tarvitsisin niitä vielä vuorolla neljä (tai viisi), mutta aika jäi kesken. Lopulta kuitenkin olin voittaja, kun pakasta nostamani glory-pisteet yhdessä taistelun jälkeen ostettujen lisäksi riittivät voittoon. Tarvitsin taistelun jälkeen siis nopasta vähintään kaksi rakennuspistettä, jotta saisin tarvittavat kortin ostettua ja juuri sen sainkin. Sain siis lopulta kasaan tasan 30 pistettä ja kampanjan voiton ihan oikeastikin. Eihän mun siis edes tarvinnut voittaa viimeistä peliä voittaakseni kampanjan, jonka muistin toistaa illan aikana usemmankin kerran. Nelinpeli oli pieni pettymys, mutta Firestorm-kampanja puolestaan erittäin miellyttävä kokemus. Tuli aika paljon maalattua figujakin tätä armeijaa varten, mutta vähän muutakin. Nyt on vähän takki tyhjä niin pelaamisen kuin maalaamisenkin suhteen eikä AoS2-julkaisu oikein helpota. Vaikka sinällään varmaan hyvä uudistus onkin, niin uuden opettelu ei juuri nyt oikein innosta. Maalauspöydän ääreen sentään olen taas päässyt.

Mainokset

Blood Bowlia, 28.6.2018


Tiistaina Lohikäärmeluolan Blood Bowl -kentällä kohtasivat Rathorde’s Fitnessschool ja Reikland Reavers. Molemmat olivat kokeneita joukkueita, mutta Reavers oli sen verran alakynnessä, että paikallinen velho, apteekkari ja juomanlaskija lisättiin joukkueen huoltojoukkoihin ennen pelin alkua. Otteluunhan lähdettiin ilman Kutosta, jota paikkasi kentän laidalta löydetty rivipelaaja, mutta toisaalta lisänimen Viisas saanut ykkönen oli ottanut johtajan viitan harteilleen joukkueessa. Satoi kaatamalla, mutta paikalle tuli silti 19 000 katsojaa, joista yli puolet kannusti rottia. Rotat saivat lisäksi aloitusvuoron itselleen.

Kääpiöt olivat kuitenkin valmiina ja aloituspotkun kaartaessa sateen sumentamassa ilmassa he ryntäsivät eteenpäin. Vastustajien hämmästykseksi kääpiöt olivat ottamassa palloa vastaan ennen heitä, mutta sateessa ei kaikki kuitenkaan onnistunut, joten pallo jäi kenttään. Tämä tarkoitti kuitenkin sitä, että heti kättelyssä oltiin molemmin puolin sekä pallossa että vastustajassa kiinni. Skavenit pyrkivät pallopeliin, kääpiöt enemmänkin kontaktiurheiluun. Jopa siinä määrin, että ei kulunut kauaakaan, kun rotta yrittäessään taklata kääpiöiden nelosta saikin kovan osuman vastapalloon ja joutui kentän laidalle huilaamaan. Ei kuulemma ensi peliinkään ehdi toipua.

Skavenit pyristelevät maalintekoon

Rotat olivat sen verran vikkeliä ja näppäriä, että onnistuivat pallon kaivamaan itselleen, vaikka osa pelaajista olikin jo torkkutuvalla ja jättirotta ihmetteli kentän toisella laidalla, että mitä pelissä oikein tapahtuu. Jakson puolivälissä Jörö päästi yhden rotista hengiltä, mutta tämä ei auttanut, vaan vikkeläkinttuiset vastustajat karkasivat kauas tyhjälle alueelle ja olivat valmiita maalintekoon. Tämä ei kelvannut paikalliselle velholle, joka muitta mutkitta loitsi Salamaniskun poloiseen pallonkantajaan, joka jäi turkki käryten kentän pintaan ihmettelemään välähdystä. Pallosta käytiin tämän jälkeen pientä kinaa, mutta kääpiöille se lopulta jäi. Maalinteon rakentelu jäi kuitenkin haaveeksi, vaikka sitä yritettiinkin. Toista jaksoa helpottaakseen näppäräsorminen kääpiöryntääjä, numero 12, teloi yhden rottaotuksista kentän laidalle miettimään Blood Bowlin ihmeellistä maailmaa. Hän viihtynee siellä kuulemma pitkään. Linjamies numerolla 11 pyrki samaan, mutta tuomari tulkitsi hänen potkaisunsa laittomaksi ja lähetti ottelusta ulos – vaikka rotta ei edes kärsinyt pahasti.

Toisen jakson alku

Toiselle jaksolle päästiin miesvajauksesta huolimatta kuitenkin selvästi ylivoimalla aloittamaan hyökkäystä. Fanit kuitenkin vaativat lisää toimintaa ja maaleja, ja pelikello ehti lähteä liikkeelle ennen kuin tuomari sai varsinaisesti aloitettua pelin. Tämän lisäksi rottien aloituspotku kaartoi pitkäksi yli kentän ja peliväline luovutettiin suoraan kääpiöiden varmoihin käsiin. Tästä alkoi hidas mutta varma eteneminen kohti maalia.

Maalinteossa

Rotat pyristelivät vastaan, mutta kääpiöt pelasivat varmasti, jättirottakin saatiin taklattua kentän ulkopuolelle, joten kentällä oli tilaa. Puolivälin jälkeen oltiin päästy jo aika varmaan maalintekopaikkaan. Nelonen hieman varmisteli ja tirpaisi jo toisen rotan ulos tästä pelistä. Muut pelaajat keskittyivät lähinnä kulkemaan pallon ympärillä kohti maalia tai lyömään pystyyn nousevia rottia takaisin kentän pintaan – hyvällä menestyksellä. Pientä syöttöpeliäkin nähtiin rankkasateesta huolimatta, vitonen heitti pallon numerolle 12, joka otti lyhyen heiton varmasti kiinni. Yleisön hurratessa hän lopulta ehti juosta ennen jakson päättymistä pallon kanssa maaliviivan ylitse ja viimeistellä 0-1 -maalin.

Keräännyttiin vielä yhteen aloitukseen, mutta rotat eivät saaneet hyökkäyksen yritystäkään aikaiseksi. Osasyy tähän oli toki katsomosta lentänyt kivi, joka tyrmäsi yhden rotista aloituspotkun aikana. Pienen tönimisen jälkeen ottelu päättyi kääpiöiden 1-0 -voittoon.

Maalintehnyt numero 12 valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi ja hän pääsikin jatkokoulutukseen. Näppäräsorminen kaveri aikoo kuulemma opiskella pallon näpistämistä vastustajan sormista. Voitto toi lisää kannattajia ja kassaankin kilahti 40 000 kultakolikkoa. Rahojen turvin ensi otteluun saataneenkin täysi miehitys ja yksi varamieskin paikalle.

Firestorm, 11.6.2018


Toukokuun alussa sain pelattua taas yhden pelin Firestorm-kampanjaamme. Tällä kertaa pääsin pelaamaan kotikentällä käyttäen pahvista Blasted Hallowheart -lautaa haamuja ja muita epäkuolleita vastaan Plains of Blood -alueella koillisessa. Jälleen etsittiin aarteita, mutta ei oltukaan perinteisesti pitkillä sivuilla vastakkain, vaan mulle jäi toinen lyhyt sivu ja vastustajalle kaistale keskellä. Kaiken lisäksi laudalla aloittaisi vain osa joukoista, lisäjoukot saapuisivat vuoroilla kaksi ja kolme. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen asetelma.

Haamujen avausvuorolla ei kummempia tapahtunut, mutta omalla vuorollani sitten löysin aarteen keskeltä omaa aloitusaluettani. Tämä vaikutti peliin luonnollisesti huomattavasti, koska jäin heti puolustuskannalle ja toivoin kestäväni haamuja vastaan loppuun asti. Onnekseni sain tuplavuoron ja pääsin aloittamaan kakkoskierroksen. Tämä tarkoitti sitä, että onnistuin tuomaan ensin lisäjoukkoja laudalle ja siten rajoittamaan haamujen saapumista. Eli siis pakottamaan ne mahdollisimman kauaksi aarteesta. Haamut osaavat toki lentää, mutta täytyy niiden silti joko väistellä tai taistella joukkojeni läpi.

Tuosta muodoistui oikeastaan koko pelin kuva, heitin yksiköitäni hidastuspompuiksi ja koitin etäältä pitää haamut kurissa. Pieni määrä haamuja pääsi perille asti, mutta sain ne hengiltä (jälleen). Yhden haamuista sain jopa muutettua kaaoksen sikiöksi, mikä vaatii aikamoista taikuutta… Lopputulos oli kuitenkin onnellinen, eli Zhik’Acoot-Kot onnistui valtaamaan aarteen itselleen, vaikka joukot jäivätkin lopulta aika vähiin. Lopuksi vielä linnoitin alueen ja vahvistin pakkaani. Koilliskulma on nyt aika tiiviisti Kaaoksen hellässä otteessa ja voittopisteitäkin on sen verran, että kovin pitkää eivät muut enää kärvistele.

Toukokuun loppuun sain pelattua vielä toisenkin Firestorm-pelin, jälleen kotikentällä, mutta tarkemmin sanoen Wyrflame Crestsissä. Päädyimme käyttämään pahvilaudan kääntöpuolta, joka oli sopivan musta ja tulinen tuolle oudolle alueelle. Järjestyksen joukot havittelivat samaa aluetta, joten taisteluhan siitä syntyi. Tällä kertaa lähtöasetelma oli sama kuin haamujakin vastaan, eli minulla oli lyhyt kentänpääty ja ihmiset olivat kaistaleella keskellä. Kaikki joukot tulivat kuitenkin tällä kertaa suoraan kentälle, mikä oli ihan sopivaa, koska jalommat aatteet oli unohdettu ja tarkoituksena oli vain tappaa mahdollisimman paljon vastustajan taistelijoita. Jokaisesta kuolleesta saisi siis haavamäärän verran pisteitä. Mikäli vastustajan kenraali saadaan hengiltä, niin kokonaismäärä saadaan tuplata.

Vastustaja pääsi taas aloittamaan, mutta mulla oli alivoiman myötä pieni jippo taskussani ja sainkin ennen taistelun alkua muodostaa väijytyksen sijoittamalla uudestaan kolme yksikköä. Siirsinkin rohkeasti Great Unclean Onen selustaan tykkien kimppuun sekä petomieslauman ja Zhik’Acoot-Kotin lähemmäksi vihollista. Tämä ampui vähän omaan nilkkaan, kun en muistanut, että vastustaja saa päättää, kumpi aloittaa. Aloitti tietenkin itse.

Petomiehet eivät päässeetkään siis ryntäämään jalkamiesten kimppuun, vaan petolinturatsastajat hyökkäsivät päälle. Uncle Phileaskin sai täyslaidallisen parista tykistä ja jättikalkkunan viereensä vahtimaan ennen kuin ehti tehdä mitään. Tästä alkoi alamäki, joka jatkui koko pelin. Pieniä nousukohtia oli, mutta samaan aikaan heikkoja demoneita ja petomiehiä, yksinäisiä sankareita ja sen sellaisia kuoli jatkuvasti. Pistesarake näytti vahvasti järjestyksen puolelle varsinkin kun Great Unclean One heitti lopulta henkensä tykkien ja kalkkunan kynsissä.

Lopputulos oli lopulta odotettu, mutta melko karu. Vaikka sain lopulta tapettua varomattoman kenraalin kalkkunan selässä, niin hävisin silti pisteissä reilusti. Toki suurin syypää löytyy armeijan johdosta, pelasin huonosti paikoin enkä muistanut käyttää kaaoskykyä kertaakaan pelin aikana. Se olisi saattanut pelastaa Phileaksen ja kääntää vähän taistelun kulkua. Muuallakin olisi nähty varmaan aavistuksen tasaväkisempää taistelua. Lisäksi unohdin Eyes of Pristmatikon -erikoiskorttini kokonaan. Muutoin peli sujui paikoin jopa yllättävän sujuvasti, mutta perussäännöissä nyt oltiin siis vähän hukassa vielä… Tappiosta huolimatta sain 3 glory-pistettä, saman verran sai myös voittaja. Kovin montaa taistelua ei kampanjaa enää ole jäljellä, mikä on sinällään ihan kiva, että joskus tammikuullahan tätä jo aloitettiin.

Blood Bowl -kausi jatkuu, 8.6.2018


Puolustuskuvio

Tämän viikon tiistaina Kerttu Areenalla kauden kolmannen ottelunsa pelasivat Luuvitonen ja Reikland Reavers. Katsojia kertyi huimat 26 000, täsmällisesti tasan kummankin joukkueen hyväksi. Kaunis sää houkutteli nähtävästi paljon katsojia, kummankaan joukkueen menestys kun ei toistaiseksi ollut ollut mitenkään merkittävä. Lievässä alakynnessä ollut Reavers sai tasoitukseksi sponsoriolutta, mikä kääpiöille luonnollisesti kelpasi.

Tasaväkinen yleisö otti heti aloituspotkun aikana mittaa itsestään, eli kannustusjoukkueiden keskinäinen huutokilpailu lähti käyntiin. Tämä kääntyi niukasti Luuvitosen puolelle. Peli oli muutenkin aavistuksen kallellaan Luuvitosille, sillä nämä pääsivät aloittamaan. Ripeähkösti he lähtivätkin hyökkäystä rakentelemaan, vaikka kumpikin joukkue oli lähtökohtaisesti hitaanlainen. Hitaanlaisesti käyttäytyivät myös Luuvitosen Haudanvartijat, tai sitten he eivät vain osanneet varautua huomattavasti lyhyempiin kääpiövastustajiin. Taklauspeli ontui ja kääpiöt pääsivät upealla yksilösuorituksella palloon käsiksi.

Avausmaalia yrittämässä

Nopeat suunnanmuutokset eivät kuitenkaan ole kääpiöille ominaisia, joten koko joukkue ei ehtinyt hyökkäykseen mukaan. Ja sekin pelaaja joka sinne ehti, kompastui lopulta omiin jalkoihinsa yrittäessään juosta mahdollisimman nopeasti. Tämän jälkeen Luuvitonen saikin pian taas pallon haltuunsa ja hyökkäys lähti toiseen suuntaan. Siinä sivussa Ujo tyrmättiin ulos ottelusta hänen saatua erityisen voimakkaan iskun. Tilannetta tasoitti Jörön taklaus toiseen suuntaan, jonka seurauksena yksi Haudanvartija kärrätiin ulos kentältä. Hän oli kuitenkin sen verran elinvoimainen, ettei suostunut vaihtopenkkiä kauemmas lopulta poistumaan. Pian tämän jälkeen toinen Haudanvartija unohti jälleen kääpiöiden pituuden ja onnistui tyrmäämään itsensä kentän pintaan, vaikka valmentaja kuinka huusi vieressä katsomaan polvien korkeudelle. Tämä ei kummemmin Luuvitosen peliä häirinnyt, vaan seuraavaksi työnnettiin yksi kääpiöistä katsomon puolelle. Ja avausjakson loppuhetkillä kirmattiin vielä iloinen avausmaali. Yhteen aloitukseen vielä kumarruttiin ennen jakson vaihtumista, mutta pientä tönimistä kummempaa ei saatu aikaiseksi.

Hyökkäyksen rakentelua

Toiselle jaksolle Reavers lähti energisesti, ensimmäiset askeleet otettiin erotuomarin huomaamatta vielä pallon ollessa ilmassa. Vastapuoli ilmeisesti tämän huomasi, koska heti kääpiöhyökkäyksen lähdettyä liikkeelle Iso Kolmonen ajettiin rajusti kentän pintaan. Elonmerkkejä ei enää nähty. Juuri ottelun alla hänen fanipaitansa ostaneet katsojat joutuivat varmasti pettymään tämän tapahtuman seurauksena, mutta pelipaitojen myötä hänen nimensä jää kuitenkin historiankirjoihin ja ihmisten mieliin. Liekö tuo kuolemantapaus vienyt parhaat mehut kääpiöiltä, kun ensin hyökkäys pysähtyi oikeassa laidassa. Näppärästi se saatiin siirrettyä sieltä keskelle vähän väljemmille vesille, mutta pienen törmäilyn jälkeen tilanne oli lopulta se, että pallonkantaja jäi yksin epätoivoisena takakentälle.

Loppuhetkiä

Nopeaa purkua ja syöttöä yritettiin paineen alla, mutta palloa ei saatu heitettyä pois. Khemri pelaajat olivat haukkoina haaskalla ja saivat pallon haltuunsa. Tämän jälkeen he keskittyivätkin sitten varman maalipaikan rakenteluun. Ykkönen tyrmättiin vielä ottelusta pois ennen kuin Luuvitonen siirty 2-0 -johtoon.

Kääpiöille jäi toki aikaa vielä tasoitusmaalin tekoon, mutta vaikka tuulenvire kentällä kävikin, se ei pelin kulkua sanottavasti muuttanut. Pallo saatiin kyllä ilmasta kiinni ja nopeasti vastustajan kenttäpuoliskolle, mutta siellä odotti vahva luumuuri vastassa. Viime hetkillä pallonkantaja saatiin nurin ja pallo maahan. Kuutonen lähti epätoivoiseen yritykseen, väistö, pallonnosto, taklaus, väistö tai pari lisää ja sitten maalialueelle minkä kintuista pääsee. Ihan näin hienosti ei kuvio toiminut, vaikka pari ensimmäistä kuviota vielä toimikin. Lopputuloksena murtunut solisluu tömähdettyään kentän pintaan ja 2-0 -voitto khemreille.

Ottelun jälkeen Ykkönen valittiin parhaaksi pelaajaksi ja hän pääsikin lisäoppiin. Valinnanvaraa hänelle olisi kurssitarjonnassa laidasta laitaan ja esimerkiksi juoksutreenin mahdollisuus, mutta huhujen mukaan hän olisi keskittymässä johtajuustaitoihinsa. Kun ottelussa ei Reavers-joukkueelta juuri urotekoja nähty, niin muita lisäharjoituksia ei pidettykään. Kassaan tuli rahaa vaivaiset 10 000 kultakolikkoa, mutta toisaalta fanit pysyivät uskollisina. Ison Kolmosen valitettava kuolema aiheuttaa seuraaviin peleihin ongelmia taklauspeleihin ja suuren aukon hyökkäyshäkin kulmamiehenä. Lisäksi Kut

In to the Shadowlands, osa 3, 7.6.2018


Jättiläinen esittää Mangler Squigsia

Saimme eilen päätökseen In to the Shadowlands -kampanjamme viimeisen skenaarion myötä. Kolmen pelin voittoputkessa lähdin kisaamaan koko kampanjan voitosta. Skenaario oli vuoden 2016 General’s Handbookin Hold or Die! Olin puolustajana ja vastaani sain suuren lauman goblineita. Skenaariossa oli monta mielenkiintoista pikkukikkaa, jotka tekivät pelistä mielenkiintoisen.

Vastustajalla oli ensi alkuun laudalla vain yksi 40 goblinin yksikkö, jota koitin kaikin voimin ampua samalla kuitenkin koittaen varautua lisäjoukkojen saapumiseen mistä suunnasta tahansa. Vaikka tulivoimaa armeijassani riittikin, niin goblineiden skenaariossa saamat avut tarkoittivat sitä, että he suojautuivat varsin tehokkaasti: 4+-heitto jokaiselle osumalle ja epäonnistuneet sai heittää uudestaan. Ei tuollaista jättilaumaa tietenkään saanut poistettua laudalta, varsinkaan kun Battleshock-testejä ei vastustajan tarvinnut heittää. Sen jälkeen tulivatkin sitten lisäjoukot pitkältä sivulta ja onnistuivat tunkemaan vielä pieniin rakoihin joukkojeni sekaan, jolloin jäin puristuksiin vähän siellä sun täällä. Alunperin sijoitin joukkojani hieman ympäri lautaa, jolla pyrin estämään vastustajan joukkojen ilmestymisen sinne tänne, mutta tässäkin olisi voinut käyttää apuna mittaa ja lukea skenaarion säännöt, niin olisi saanut aukot tilkittyä paremmin. No joo.

Koitin keskittää tuleni ja tuhoni siihen isoon alkuperäiseen gobbo-yksikköön, koska jos saisin sen tuhottua, niin vastustaja joutuisi ottamaan Battleshock-testejäkin ehkä joskus. Vuorojärjestys meni miten meni ja kun joukkoni olivat hieman hajallaan, niin vastustaja pystyi valitsemaan taisteluita ja lyömään ylivoimalla. Neljännellä kierroksella alkoi näyttää siinä mielessä hyvältä, että vastustajia oikeasti alkoi kuolemaan ja omia pysyi aika hyvin hengissä, mutta samalla oli jo tiedossa, ettei peliä ehdi millään pelata loppuun ja olin pisteissä jäljessä. En saanut lopulta tuhottua vastustajalta kuin yhden yksikön, vaikka moni yksikkö oli kutistutunut pieneksi ja pari hahmoa taisi olla yhden haavan päässä kuolemasta. Omia joukkoja ehti kuolla vähän enemmän, joten tappopisteissä tappio. Siinä mielessä viides kierros (tai sen puute) jäi vähän kaivelemaan, kun taistelu oli ehkäpä kääntymässä. Tosin jo aiemmin, jos olisin saanut vaikka kolmannen vuoron (tai edes neljännen vuoron) aloittavan, niin taistelu olisi saattanut näyttää toisenlaiselta. Toki paremmin pelaamallakin olisi pärjännyt paremmin.

Kampanjan loppupisteissä kolmas sija, voitolla olisin päässyt selvittelemään voittoa tiebreakereiden myötä.

Toinen Blood Bowl -peli, 23.5.2018


Mitä parhain keli Blood Bowl -ottelulle oli tarjolla viime viikon keskiviikkona Piispanristi Parkissa, sinivalkoisella areenalla, kun Reikland Reavers ja Les Royale Bâtards kohtasivat kauden 33 ottelussa. Epätasaiselta näyttäneitä kokoonpanoja tasoitettiin antamalla Bâtardsille sponsoriolutta sekä paikalla hiippaillut legenda Franciscus. Yleisöä oli paikalla 15 000, josta vaivaiset 3000 kannusti altavastannutta ihmisjoukkuetta. Ottelun aloitus arvottiin heille, mutta he päättivät ottaa taktisesti puolustusvuoron.

Avausmaalia estelemässä

Tässä oli selvästi suurempikin juoni takana, sillä heti aloituspotkun lennettyä ilmaan kääpiöpuolelle ryntäsi ihmisiä. Lyhyehkö aloituspotku napattiin saman tien ilmasta kiinni ja kääpiöt olivat harvinaisen hämmästyneitä. Palloa ei saatu ihmisiltä pois, vaikka yksi heistä tyrmättiinkin ottelusta pois pelaajan numero 10 toimesta ja heti kohta toinen pelaaja löysi itsensä taukotuvalta. Tämä ei kuitenkaan suuremmin haitannut, vaan Bâtards teki harvinaisen nopeasti avausmaalin.

No, aikaa oli maalien tekoon vielä melkein ottelun verran ja kääpiöyleisö kannusti hurjasti omiaan. Selkeä kuvio, pallo maasta, heitto ja eteenpäin. Kutonen sai hienosti syöttöpisteen, kun hyökkäys lähti vyörymään. Bretonneilla oli vaikeuksia pysyä pelissä mukana ja ylipäätään kentällä.

Leveä ja tasainen hyökkäysrintama

Ujo murjoi vastustajalta nilkan, heti perään Franciscus epäonnistui väistössään ja huhujen mukaan kuoli, ja sitten numero 9 murjoi yhden vastustajista pelistä pois. Samaan aikaan hyökkäys vyöryi pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kohti vastustajan maalia. Aivan jakson loppuhetkillä pallo lopulta saatiin kiikutettua yli maaliviivan, Nelonen teki kauniin maaliin. Bâtardsilla oli vielä mahdollisuus tehdä jotain, varsinkin kun tasoitusmaalin jälkeen yleisö repi tuomarin kappaleiksi. Aikaa ei kuitenkaan ollut juuri mihinkään, yhtä kaatunutta kääpiötä he potkaisivat, mutta eivät saaneet pientä pökertymistä kummempaa aikaiseksi. Tauolle siis tilanteessa 1-1.

Väki vähenee, maali tulossa

Tilanne oli siis tulostaululla tasan, mutta kentällä kovinkin epätasaisesti. Reavers sai edelleen kentälle täyden miehityksen, mutta valitettavien loukkaantumisten ja kuolemantapausten myötä Bâtards oli pahasti alivoimainen. Tyrmätytkään pelaajat eivät palanneet kentälle edes oluen voimin. Pieni tuulenvire kävi kentällä aloituspotkun kaartaessa, mutta suurempia tapahtumia ei muuten nähty. Tai miten sen nyt ottaa. Jakson alkajaisiksi bretonnit pyrkivät päälle, mutta kääpiöt vastasivat lujaa. Jörö päästi yhden hengiltä. Bretonnit koittivat vastata, mutta epäonninen taklaus päättyi omaan kuolemaan. Puolustus alkoi kääntyä hyökkäykseksi.

Puolustuskuvio

Pari Bâtards-pelaajaa torkkutuvalle ja Vitoselta komea heitto. Jakson puolivälissä 12 kirmasi pallon maaliin ja tilanne 2-1.

Meno alkoi olla aika villiä kentällä, mutta niin myös katsomossa. Mellakan jälkeen tuomari antoi pelaajille hieman lisäaikaa. Kääpiöillä alkoi olla jo aika murskaava ylivoima, mutta bretonnit yrittivät parhaansa. Siitä ei hirveästi ollut apua, vaan kääpiöt saivat pallon ja harvennettua vastustajien pelaajia entisestään. Iso Kolmonen sai yhden merkinnän tililleen, toinen bretonni joutui jättämään pelin kesken jouduttuaan katsomossa yleisön murjomaksi. Kentällä ei oikein pystyssä olevia bretonneja sitten oikein nähtykään.

Ruuhkaa

Tässä kohtaa Reavers-valmentaja alkoi rakennella erikoisia hyökkäskuvioita, joiden tarkoituksena oli saada pelaajalle numero 2 jotain merkintöjä pöytäkirjaan. Kaikki muut pelaajat olivatkin jo joko aiheuttaneen vastustajille vakavia vammoja, tehneet maaleja, syöttäneet tai edes tyrmänneen vastustajan. Hyvästä yrityksestä huolimatta näin ei kuitenkaan käynyt, viimeiset bretonnit saivat kapuloita rattaisiin eikä pallo suostunut pysymään hyppysissä. Yksi kapula rattaissa tosin oli bretonni, joka kaatui omaan näppäryyteensä ja loukkasi itsensä. Lopuksi yritettiin vielä tyhjentää kenttä kokonaan Bâtards-pelaajista, mutta vaikka maahan kaatunutta pelaajaa käytiin potkaisemassakin, niin pelikyvyttömäksi häntä ei saatu. Lopputulokseksi jäi siis 2-1.

Lopputulos oli ehkä ottelutapahtumia tiukempi, mutta kassaan kilisi silti hienosti 70 000 kultakolikkoa ja joukkue sai uusia faneja. Jörö valittiin parhaaksi pelaajaksi ja hän lähtikin ottelun jälkeen yhdessä Nelosen kanssa opettelemaan, että miten oikeasti lyödään lujaa.

In to the Shadowlands, osa 2, 18.5.2018


In to the Shadowlands -kampanjamme on edennyt, pari viikkoa sitten pelattiin toinen pelikierros. Siitä pelistä minulla ei taida olla kuvamateriaalia. Vastaani sain uunituoreet Idoneth Deepkinit, jotka kyllä löivät lujaa. Pelasimme itsetehtyä skenaariota 1000 pisteen armeijoilla, jossa oikeastaan riitti, että armeijani pysyi hengissä. Tässä onnistuinkin, komentaja Vader Soulseeker ja 3 Aetherwingiä olivat hengissä viidennen kierroksen jälkeen. Tässä auttoi sopivan suojaisa maasto, ripeät liikkeet ja vastustajan ampuma-aseiden vähyys. Sain syötettyä vastustajalle yksiköitä suurin piirtein yksi kerrallaan ja pidettyä samalla taaemmat hengissä. Voitto siis tuli, ei ehkä tyylikkäästi, mutta skenaarion edellyttämällä tavalla pelattiin.

Kolmannen taistelun alkuasetelmaa

Kolmas skenaario olikin sitten ihan eri juttu. Stormcastini saivat vastaan toisia Stormcasteja. Tällä kertaa piti puolustaa porttia, eli estää sen hajoaminen ja selvitä hengissä. Tämä meni jo kättelyssä ihan pipariksi. Ensinnäkin vastustaja laittoi pöydälle liikaa figuja, eli hänellä oli liian suuri armeija. Kumpikaan ei tarkastellut toisten listoja ja kaveri muisti väärin, kun oli eri variaatioita pyöritellyt. Pistekoko piti olla 1500, mikä molemmilla piti olla tasan. Reilu 10 prosenttia oli liikaa, ei se ehkä maailmaa kaatanut, mutta vähän kuitenkin. Sen lisäksi pelattiin skenaarion erikoissääntö väärin, vuorossa ollut pelaaja sai heitellä myrskyä eikä toisinpäin kuin piti. Tämä johti siihen, että omalle aluelleeni tuli tyhjä nurkka, kun yksi yksikkö pyyhkäistiin pois. Tämän seurauksena vastusta pystyi (aloittajana) siirtämään maagisilla Stormcast-kyvyillä yksikön selustaani, mikä ei olisi oikein pelattuna ollut mahdollista. Tämä sotki jo huomattavasti enemmän peliä ja kun nämä kaksi asiaa ynnäsi yhteen, niin aikamoinen ylämäki oli kuljettavana. Tai siis se, että olisin itse saanut pehmittää myrskyllä kenties vastustajaa sen sijaan että hän pehmitti minua ja sai aikaan aukon selustaani. Vähän tasoitti, että vastustaja teki laittomia liikkeitä myöhemminkin ja päätimme sitten vain jättää ne yksiköt loppupeliksi pois. Urhoollisesti koitin taistella ja aika tiukille sen sainkin. Portti oli lopussa koskematon, kun vastustaja pyrki eliminoimaan minut kokonaan. Viimeisellä vuorolla näin sitten kävikin, nyt oli vastustajalla pitkän kantaman aseita eikä kentällä ollut oikein suojaisaa piilopaikkaa. Hiukan unohdin itse omia erikoissääntöjäni, niitä siis, joista olisi saanut jotain hyötyä, joten ei voida mitenkään sanoa, että peli olisi mennyt putkeen. Hävisin pelin, jonka jälkeen huomattiin tuo listavirhe. Siinä kohtaa vissiin todettiin mut kuitenkin voittajaksi kampanjapisteissä. Täysillä pisteillä siis jatketaan viimeiseen peliin.

LotR-kampanjan jatkoa, 15.5.2018


LotR-kampanjamme etenee hitaasti, mutta varmasti. Samaa tahtia etenee tämä raportointinikin kampanjasta. Kampanjan toinen peli pelattiin siis jo maaliskuun kahdeksas päivä Sotakoneen Bunkkerilla. Skenaariona oli Hold Ground ja kokona 400 pistettä. Vastustajalta löytyi kolme sotajoukkoa, ylimäpänä komentajana noita Radluk seuranaan kapteenit Ugdush ja Gornag. Sekasortoa aiheutti menestyksekkäästi myös peikko Murg. Tarinallisesti tapahtui siis niin, että molemmat ensimmäisestä kahakasta selvinneet osapuolet palasivat paikalle tarkoituksenaan puhdistaa alue vihollisen joukoista.

Alkuasetelmaa

Minun numenorilaisiani komensi kapteeni Hyarlomé apunaan kapteenin Aravir ja Herumer ja yhteensä komennossa 20 taistelijaa. Skenaarion sääntöihin kuului, että joukot tulivat sotajoukko kerrallaan sieltä sun täältä, tai siis nopalla heitettiin ja tuloksesta riippuen sai joko itse tai vastustaja valita, että mistä kohtaa reunaa ryhmä tuli. Tästä seurasi ihan jännittäviä asetelmia, kun heti alkuun muodostui melko tiukan oloisia lähitaistelutilanteita. Vastustaja sai laitettua luolapeikolla höystetyn goblin-lauman ihan oman sotajoukkoni viereen, esimerkiksi.

Taistelun tuoksinaa

Minulla ei ollut oikein mitään peikontappajaa armeijassani, joten ensimmäiset vuorot pyrin lähinnä juoksemaan peikolta karkuun ja kokoamaan joukkojani kasaan. Vapaana rellestävä peikko pystyy kuitenkin tekemään aikamoista tuhoa. Tässä en kuitenkaan onnistunut, vaikka pari ensimmäistä vuoroa sainkin aloitteen ja jokusen hiidenkin hengiltä.

Luolapeikko pysyi hyvin kurissa, minulla oli lippumies vieressä ja sain aika hyviä noppatuloksia. Viidennen vuoron jälkeen hiisiä oli kuollut jo 10 ja minulta oli kuollut vain sitten juurikin se lippumies.

Keskipiste örkkien hallussa

Vaikka sainkin taas aika hyvin aloitteita ja hiisiä kaadettua muun muassa nuolisateella, niin väkeä kaatui minultakin aika pelottavaa tahtia. Kuudennella vuorolla peräti 4 numenorilaista ja vastustajalta vain yksi. Samaan aikaan sain kuitenkin juoksutettua toisen kapteenin ja lippumiehen taisteluun mukaan, mutta hiidet puolestaan ottivat haltuunsa kentän keskustan, joka siis oli kuitenkin skenaarion voittoehtoja.

Kahdeksannella vuorolla sain lopulta Murgin murjottua hengiltä sankarillisen liikkeen ansiosta. Parissa vuorossa minulta kuitenkin kuoli taas neljä taistelijaa, joten ihan ilmaiseksi ei tuo tappo tullut. Murtumispiste alkoi kuitenkin molemmilla osapuolilla lähestyä ja keskusta oli tiukasti hiisien hallussa. Olin muutaman taistelijan lähettänyt sinne kiusaamaan, mutta kovin vakuuttavasti he eivät siellä pärjänneet. Sankarillisilla liikkeille koitin kuitenkin juoksuttaa lisää taistelijoita avuksi.

Peikko on tapettu

Vuorolla 11 kuoli sitten 3 hiittä ja peräti 4 numenorilaista, jonka seuraksena molemmat joukot murtuivat. Seuraavaa vuoroa ei sitten enää suotukaan, vana peli päättyi. Nopean pisteenlaskun myötä hiisille 4-1 -pistevoitto.

Kukaan kapteeneistani ei lopulta edes haavoittunut, vaikka pari kohtalo-pistettä tulikin käytettyä. Vastapuolen sankarit säilyivät niin ikään hengissä, mutta rivimiehiä kuolikin sitten aikamoisia määriä.

Lopputilanne

Pohdiskellen voidaan sanoa, että pakkomielteeni peikon tappamisen suhteen saattoi ratkaista pelin. Toki se oli pelottava vastus ja olisi tappanut ehkä vieläkin enemmän, jos olisi saanut olla rauhassa. Samalla kuitenkin unohdin skenaarion pelaamisen liki täysin. Ajattelin vain, että tapan peikon ja valtaan sitten keskustan. Murtumispisteet tulivatkin sitten turhan nopeasti vastaan ja vastustaja vei voiton. Pieni lukumääräenemmistö vastustajalla auttoi voittamisessa toki myös, mutten sanoisi sitä ratkaisevaksi. Olisi ehkä pitänyt vaan järjestyksessä perääntyä peikon luota (vaikka susiratsastajatkin toki aiheuttivat harmaita hiuksia saavuttuaan paikalle) kohti keskustaa, mutta en tiedä olisiko siinä käynyt sen paremmin. Mielenkiintoinen ja hauska peli kuitenkin joka tapauksessa, vaikka voitto jäikin saavuttamatta.

Ensi kuussa kampanja jatkunee, en tiedä vielä miten, mutta jäämme jännityksellä odottamaan.

Blood Bowl -kausi käyntiin, 14.5.2018


Blood Bowl -liigan kausi 33 saatiin oman joukkueenikin osalta lopulta käyntiin, vaikka kaikenlaisia kommervenkkejä tässä matkalla olikin. Sattuneesta syystä tässä raportissa ei ole tällä hetkellä kuvia, mutta uskon, että ne tänne saadaan vielä lisättyä. Jatkoin samalla kääpiöjoukkueellani, millä viime kaudenkin pelasin. Kauden vaihtuessa taloustilanne oli vaan sen verran huono, että yhdelle rivikääpiölle ei ollut varaa maksaa palkkaa, joten jouduin lähtemään kauteen 11 pelaajan voimin.

Ottelu pelattiin viime viikon keskiviikkona Kerttu Areenalla, ja vastaan kaatosateiselle kentälle asettui vastaan Hilpeät Huilun Soittajat. Kaatosade saattoi hieman hätistellä katsojiakin, kääpiöfaneja löytyi paikalle vain 6000 ja slann-faneja 11000. Alivoimaiselle kääpiöjoukkueelle kirjattiin tasoitukseksi kiertelevä apteekkari, ylimääräiset harjoitukset sekä sponsorityttö. Kääpiöt pääsivät kuitenkin ensimmäisenä hyökkäämään.

Onni ei kuitenkaan ollut suosiollinen, aloituspotkun kiitäessä sateen läpi katsomosta heitettiin kivi pahannäköisesti kääpiö numero kahtatoista päin. Hän kieri tuskissaan vasemmalla hyökkäyskaistalla, kunnes hänet saatiin vedettyä kentän laidalle. Lonkka näytti todella pahalta, mutta pilven hopeareunus oli joukkueelle myönnetty puoskari, joka paikkasi kääpiön tuota pikaa takaisin pelikuntoon.

Samaan aikaan kentällä pyrittiin hieman nujakoimaan ja harventamaan vastapuolen rivistöä. Heittäjä jouksi pallon luokse ja jäi kuivaamaan käsiään, jotta saisi pallon paremmin hyppysiinsä. Vastustaja kuitenkin luikerteli kääpiöiden ohitse (ja lävitse, kun kääpiö kymppi telottiin kentän laidalle loppupelin ajaksi) ja palloa oli nopeasti pyrittävä toimittamaan väljemmille vesille ja lähemmäs hyökkäysaluetta. Sitä ennen kääpiö numero 1 kuitenkin teloi yhden vastustajista pois pelistä hieman tasoittaen tilannetta. Käsien kuivaus teki kuitenkin tehtävänsä ja pallo saatiin ylös maasta, muutama sivuaskel ja hieno heitto, jota märkäsorminen joukkuetoveri ei kuitenkaan saanut kiinni.

Huilunsoittajat saivat pallon ja kirmasivat maalintekopaikkaan. Siinä sivussa kääpiöheittäjä numerolla 6 taklattiin pelistä ulos. Vastatoimena onnistuttiin vastustajien kroxigor telomaan sen verran pahasti, että hän ei pelaa vielä seuraavassakaan ottelussa. Ensimmäinen jakso ei ollut vielä puolivälissäkään ja väki alkoi kentällä harventua uhkaavaa tahtia. Peli kuitenkin hieman rauhoittui, huilistit alkoivat pelaamaan aikaa eivätkä edes yrittäneet tehdä maalia, kääpiöt yrittivät parhaansa mukaan estellä tai ainakin teloa vastustajaa. Jakson lopulla he lopulta tekivät johtomaalin. Seuranneesta aloituksesta ei syntynyt mitään merkittävää, vaikka vastapuoli pääsikin vähän rynnäköimään päälle. Pientä tönimistä puolin ja toisin ja sitten erätauolle.

Toiselle jaksolle asteltiinkin sitten sateen tauottua. Kääpiöt asettuivat puolustusasemiin. Hämmentävästi vikkelät liskot eivät saaneet palloa haltuunsa ja kääpiöt ryntäsivätkin antamaan vähän painetta pallon luokse. Tästä seurasi kuitenkin se, että kääpiöt olivat liian hajallaan ympäri kenttää ja kun huilistit eivät toistamiseen epäonnistuneet pallonkäsittelyssä, niin tie maalialueelle oli aika avoin. Jakson puolivälin paikkeilla nähtiinkin sitten jo 2-0 -maali.

Yleisö ei selvästikään ollut hyvillään, vaikka vettä ei enää satanutkaan. Kääpiöiden ryhmityttyä jälleen hyökkäykseen, ryntäsi kentän yli vihainen katsojien lauma huitoen heikko-onnisia pelaajia. Kaksi huilistia ja kolme kääpiötä joutui keräilemään itseään kentän pinnasta. Liikaa tästä ei kuitenkaan häkellytty, vaan kentän ainoa kääpiöheittäjä, numero 5, noukki kuivan pallon maasta ja heitti sen eteenpäin. Kääpiöjuna alkoi vyöryä eteenpäin. Harmillisen nopeasti se kuitenkin pysähtyi ja pallokin hukattiin nopeasti vastustajalle. Tönimistä puolin ja toisin ja sitten ottelu päättyikin.

Kassaan kilahti 10 000 kultakolikkoa tästä surkeahkosta esityksestä, mutta toisaalta pieni fanijoukko ei ollut tuloksesta moksiskaan. Kääpiö numerolla 4 valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi, mutta ei sen enempää hän kuin kukaan muukaan saanut lisäharjoitusta. Kaiken kaikkiaan peli oli kauttaaltaan melko ruosteessa ja virhearvioita tuli tehtyä kuvioita tehdessä. Tämän viikon torstaina koittaa uusi peli, josko siihen päästäisiin vähän pirteämmin mukaan.

In to the Shadowlands, 30.4.2018


Lopputaistelu

Viime viikon keskiviikkona potkaistiin käyntiin Fantasiapeleissä In to the Shadowlands -kampanja, joka koostuu neljästä skenaariosta. Aloitetaan 500 pisteellä ja jokaiseen skenaarioon otetaan 500 pistettä lisää. Armeijaa ei ole pakko pitää samana, mutta onhan se suotavaa, jonkunlainen tarina tässä kuitenkin on mukana. Kampanjan sivut löytyvät täältä: In to the Shadowlands

Itse lähdin mukaan Stormcast Eternal -joukoilla, joita olen tähän mennessä käyttänyt oikeastaan vain viime vuoden Skirmish-kampanjassa. Tällä hetkellä armeijani valikoima ei ole kovin suuri, joten melko suorasukaisesti valitsin joukkoni sen perusteella, mitä sattui olemaan valmiina. Lord-Relictor, kaksi viiden Liberatorin ryhmää, Vanguard-Raptorit hurricane-jalkajousilla ja 3 Aetherwingiä.

Ensimmäinen skenaario oli eräänlainen läpijuoksu, molemmat saivat pisteitä, mikäli omia joukkoja sai vastustajan kenttäpuoliskolle. Näin pienillä armeijoilla tästä saattaa tulla mielenkiintoista. Vastustajakseni tuli Skaveneita, määrällisesti hyvin pieni armeija, poikkeuksellista ehkä rotille.

Cunning Strategist -kyvyllä pääsin jo heti kättellyssä vähän eteenpäin, mutta vaikka vastustaja ottikin ensimmäisen vuoron, niin hän ei saanut kummempaa aikaiseksi. Omalla vuorollani ammuin ja ryntäsin lähitaisteluun. Myöhemmillä vuoroilla ammuin lisää ja lisää porukkaa lähitaisteluun, vastustaja teki samoin. Välillä näytti, että pyyhkäisen pöydän, mutta kun ammunta oli tehotonta, niin taistelu vain jatkui. Välillä näytti, että minut pyyhkäistään pöydältä, kun Stormcastien panssareista ei tuntunut olevan mihinkään, käytännössä kaikki vahinko tuli läpi. Skenaarion erikoissäännötkin vähän potkivat vastaan, tappavia vammoja tupsahteli minua vastaan, muttei vastustajalle.

Lopulta taistelu kulminoitui viimeisellä kierroksella kaksintaisteluun orjarotan ja minun lintuni välillä. Tämäkin olisi saattanut jäädä väliin, mikäli olisimme molemmat epäonnistuneet rohkeusheitoissamme ja kaikki olisivat juosseet pakoon. Lopulta kuitenkin yksinäinen lintuni oli ainoa henkiinjäänyt ja hän liihoitteli minulle 2-0 -pistevoiton. Mielenkiintoinen skenaario oli ja niukka voitto jännittävän pelin päätteeksi, joka tosiaan olisi voinut kellahtaa kumpaan suuntaan tahansa kesken pelin tai ihan lopussa.