Khemrit ja kääpiöt, 11.8.2017


Tämän viikon tiistaina perinteisellä Kerttu-areenalla oli kaunis ilma Blood Bowlin pelaamiseen. Kentälle asettuivatkin vastakkain khemri-joukkue Luuvitonen ja kääpiöjoukkue Reikland Reavers. Skaveneita vastaan pahoin kärsinyt Reavers oli antanut kenkää solisluunsa murtaneelle kääpiölle ja palkannut toisen tilalle. Kun kuitenkin tämänkin jälkeen joukkue oli vajaalukuinen, niin kentän laidalta värvättiin sopivankokoinen kaveri pelivarusteisiin.

Kääpiöjoukkue oli jo kerännyt hieman mainetta, katsomon 13 000 äänijänteestä piirun verran enemmän kannatti kääpiöitä. Joukkue oli kuitenkin muuten alivoimainen ja ennen ottelua joukkueelle suotiinkin vielä pikainen harjoitustuokio ja vaihtoaitioon toimitettiin harhaileva parantaja sekä oluttarjoilija. Aloituspotku annettiin kääpiöille, mutta se ei mennyt aivan putkeen, vaan kaarteli korkealla taivaalla ja khemripelaaja ehti pallon alle ja nappasi sen kiinni.

Läpimurtoa tekemässä

Tästä innostuneena khemrit kävivät päälle yleisen syyttäjän lailla ja kääpiöiden etulinja moukaroitiin kentän pintaan. Kääpiöt pinnistelivät vastaan, mutta vakavia vammoja ei saatu suuntaan eikä toiseen. Khemrit eivät tohtineet lähteä hyökkäämäänkään pallon kanssa, kun ympäri kenttää oli nujakoita. Kääpiöt puolustivat sitkeästi ja tekivät jopa rohkeita taklauksia vahvempia hautavahteja vastaan. Yhden tällaisen jälkeen saatiinkin yllättävä rako, josta kääpiöjuoksija pinkaisi läpi ja löi pöllämystyneen pallonkantajan nurmikkoon. Pelin painopiste muuttui heti, kun molemmat joukkueet pyrkivät pallon luokse. Pallohan oli khemrilinjojen takana, joten khemrit olivat paremmassa asemassa ja pian pallo olikin jälleen heidän luisissa hyppysissään ja hyökkäyksen rakentelu käynnissä.

Ennen pitkää khemrienkin oli pakko lähteä hyökkäämään, sillä aika kului. Sieltä vasenta laitaa pitkin he hitaasti kiiruhtivat, toisen suojasivat palloa, toiset sitoivat kääpiöitä. Aivan loppuhetkillä maalintekokin sitten lopulta onnistui. 1-0 Luuvitoselle. Ottelun ensimmäistä jaksoa oli vielä hetki jäljellä ja joukkueet siirtyivät aloitusasemiin. Yleisö nähtävästi kaipasi jo tauolle ja virvokkeille, koska katsojat ryntäsivät kentän läpi tyrmäten pari kääpiötä matkalla. Tämän seurauksena ei palloakaan päästy onnistuneesti enää heittelemään eivätkä nyrkitkään tehneet sanottavaa vahinkoa.

Toiselle jaksolle kääpiöt lähtivät luottavaisina, khemrit eivät olleet kuitenkaan esittäneet mitään ihmeitä. Jakson alkajaisiksi pieniä ihmeitä kuitenkin nähtiin, tosin kääpiöille suosiollisia. Yksi hautavahdeista lähti ryntäämään aloituspotkun aikana, mutta kääpiö oli valppaana ja otti iskun taidokkaasti vastaan. Ei siinä auttanut khemrijohtajankaan huutelut, kun hautavahti tuupertui maahan. Tästä innostuneena kääpiöt alkoivat muksimaan khemrejä urakalla. Hyökkäys lähti vyörymään keskeltä ja pallokin napattiin mukaan. Molemmista laidoista karkasi yksi kääpiö takakentälle häiritsemään khemrejä ja peli näytti olevan uomissaan.

Kääpiöiden hyökkäysraiteet

Sieltä vastustaja kuitenkin vain onnistui pääsemään iholle ja suunnitelmia piti vaihtaa, hyökkäyksen suunta vaihdettiin vasempaan laitaan. Samaan aikaan ainoa kentällä ollut surmaaja koki kovia khemrien kourissa. Kallo oli haljeta, mutta apteekkari ehti väliin ja onnistui rusikoimaan kallon kuntoon – selkä tosin vähän kärsi siinä sivussa. Kentältä hänet kuitenkin autettiin pois. Vasemmalla oli väljempää, mutta khemrejä kuitenkin vähän liikaa. Pienen nujakoinnin jälkeen pallonkantaja tönäistiin kentältä ulos ja yleisö heitti pallon takaisin kutakuinkin keskelle kenttää kääpiöiden jalkoihin. Sieltä se kuitenkin epäonneekkasti pompahti kerran ja pari kentällä ja liukkaissa sormissa ja päätyi khemrien jalkoihin. He saivatkin sen sitten melko vapaasti noukkia käsiinsä ja lähteä jälleen vasemmalta hyökkäykseen. Pelisuunnan muutos ei oikein sopinut kääpiöille, jotka olivat kovasti hyökkäämässä. Khemrit pääsivätkin melko rauhassa tulemaan, yksittäisistä hätistelijöistä ei ollut suurempaa harmia heille. Hienoja kuvioita kentän laidalla piirreltiin, mutta ne vaativat aikamoista itsensä ylittämistä ja lopulta ottelun loppiuhetkillä khemrit tekivät pienen tanssikuvion jälkeen 2-0 -maalin. Tätä ennen oli toinenkin kääpiö työnnetty katsomoon Bloodweiser-neidon seuraksi.

Urheasti esiintynyt kääpiösurmaaja valittiin parhaaksi pelaajaksi, mutta hän on valitettavasti seuraavasta ottelusta poissa. Kassaan kilahti 60 000 kultakolikkoa, mutta niillä ei vielä ihmeempiä tehdä. Täysi joukkue saadaan kuitenkin seuraavaan otteluun jalkeille, joten siinä mielessä on hyvä jatkaa kautta.

AoS Skirmish -kuulumiset, 9.8.2017


Aarteenetsintä käynnissä

On pitänyt näitä Skirmish-kommentteja ja raportteja tänne kirjoitella jo viikko- ja kuukausikaupalla, mutta kun ei muka kerkeä. Joka tapauksessa Skirmish-liigan toinen peli oli aarteenetsintää, jota olin kertaalleen jo harjoitellut ensimmäisen skenaarion jälkeen. Tällä kertaa vastaan asettui toinen Order-porukka, Joonaksen Stormcasteja ja tavallisia ihmisiä yhdistelevä joukkio. Hän oli myös pelannut tätä skenaariota jo aiemmin, liigassakin, joten hänellä ei ollut enää liigapisteet jaossa. Sitten edellisen pelin joukkioni oli vahvistunut yhdellä Liberatorilla ja ensimmäisellä Prosecutorilla, pistekoko oli nyt siis 40.

Komentajat kohtaavat

Kuten odottaa sopi, vasara kolisi kilpeen ja kypärään, mutta kovin pahoja vahinkoja ei tullut. Aarteita löytyi lopulta jopa kolme, mutta ne olivat harmillisesti  väärällä puolella pöytää ja Joonaksen hallussa. Raivokasta taistelua niistä silti käytiin, ennen viimeistä tasoittavaa vuoroani tilanne oli kuitenkin 3-0 Joonakselle. Lord Relictorini onnistui kuitenkin kutsumaan tappavan ukkossateen yhden aarteenvartijan päälle, jonka jälkeen oma Stormcastini pääsi liikkumaan aarteelle. Toinen Stormcast puolestaan onnistui hyökkäämään toisen aarteevartijan kimppuun ja tappamaan hänet, joten tilanne kääntyikin lopulta minulle 2-1 -minor-voitoksi. Tiukka ja hauska peli jälleen, tykkään.

Aarteen kuskausta

Kolmannessa pelissä olikin sitten vuorossa aarteenkuskausta ja sain itse valita itselleni aarteenkuskaajan roolin – nerokasta, kun edellisessä pelissä olin aarteita kerännyt. Vastaan tuli Miskan Dispossessed-kääpiöporukka ja kun aarrettani kantoi lentävä Prosecutor, niin lähdin luottavaisin mielin pelaamaan. Vahvistukseksi otin Vanguard-Raptorin Hurricane Crossbow’lla, jolta odotin niin ikään paljon. Lähdin ripeästi etenemään oikeaa laitaa pitkin pyrkien muilla joukoilla hidastamaan kääpiöiden etenemistä ja suojautumaan muuten tulitukselta. Lopputulos oli pienoinen antikliimaksi, mutta peli oli kovaa ja voittoa janottiin. Pari kääpiötä sai Prosecutorini kiinni, mutta eivät saanee tapettua. Sitten omalla neljännellä vuorollani tylsästi peräännyin taistelusta ja lensin samalla kentältä ulos ja voittoon. Ei yhtä jännä ja kiva kuin monet muut skenaarioista.

Neljäs liigapeli oli Ritual, johon vastaan asettui Markon Khorne-porukka. Pistekoko oli nyt 60 ja vahvistuksiksi tulivat viides Liberator ja lentävä Aetherwing. Khorne oli rituaalia yrittämässä ja minun Stormcastini sitä estämässä. Kovaa ja tiukkaa taistelua, jouduin luonnollisesti vähän kiertelemään enkä saanut kunnolla iskettyä kaaospomoa vastaan. Pari haavaa sain aikaan, mutta se ei riittänyt mihinkään. Lopuksi koitin vielä komentajallani saada lähitaistelussa vahinkoa aikaiseksi, mutta toisin kävi – komentaja putsattiin pois pöydältä ja major-voitto Markolle. Tästä pelistä olen näemmä onnistunut kuvat tuhoamaan ennen kuin sain ne tänne… 😦

Seuraavalla viikolla pelasin Ritual-skenaarion uudestaan, jälleen keskeyttäjän roolissa, mutta tällä kertaa vastassa oli Joonas. Hänelle tämä oli liigapeli, minulle ei. Melko samaan tapaan eteni tämäkin peli, kiersin molempia sivustoja pitkin, mutta aika loppui kesken. Sain komentajaa sen verran haavoitettua, että minor-voittoon oli Joonaksen tyytyminen.

Tänään olisi sitten vuorossa viides liigakierros ja voittoa pitäisi jälleen juhlia, mikäli Skirmish-liigan voitosta vielä mielii taistella. Skirmish on mielestäni hieno pelimuoto, pöydällä on sen verran vähän figuja, että jokaista liikettä joutuu harkitsemaan ja jokainen tehty tai tekemätön asia on tärkeä. Senpä vuoksi näissä peleissä meneekin aikaa melkein yhtä paljon kuin tonnin peleissä… 🙂 Ihan pienillä pistemäärillä peli ei ehkä toimi, vaan menee pelkäksi mättämiseksi. Tosin tähän saattavat skenaariotkin vaikuttaa. Täytyisi joskus päästä pelaamaan vähän enemmän kerralla, niin ei menisi aloittamiseen ja lopettamiseen niin paljoa aikaa.

Blood Bowlin parissa, 29.7.2017


Blood Bowl -kääpiöitä

Tämän viikon tiistaina käynnistyi osaltani tuorein Turun Blood Bowl -liiga. Maanantai-iltana sain maalattua joukkueen valmiiksi eli nuo oikealla näkyvät neljä pelaajaa. Joukkueeni on kovin yllätyksetön, 6 blockkeria, 2 blitzeriä, 2 runneria ja 2 slayeria sekä 3 rerollia. Joukkueen nimeksi valitsin Reikland Reaversin erinäisistä syistä, sinipitoinen värimaailma tulee nimen mukana. Joukkueeni muodostuu siis Keisarikunnan alueella majailevista kääpiöpelaajista, jotka ovat ottaneet Reikinmaan kodikseen.

Liigassa käytetään vähän sekaisin uusia 2016-version sääntöjä sekä vanhoja Living Rulebook 6:n sääntöjä oikeastaan siksi, että uudet pelaajat pääsevät hyvin mukaan, mutta saadaan samalla vanhoille pelaajille käyttöön tähtipelaajia ja sen sellaista.

Tiistaina vastaan asettui siis tuoreen Reikland Reavers -joukkueeni vastustajaksi jo yhden kauden pelannut örkkijoukkue Bishop´s Cross Grinders perinteisellä Kerttu Areenalla, jolla oli ihanteellinen keli pelin pelaamiseen. Katsojat eivät tästä huolimatta olleet vielä löytäneet kääpiöjoukkuetta, vain 2000 kannattajaa saapui katsomaan peliä, kun örkkimielisiä katsojia löytyi peräti 12 000. Tasoitukseksi kääpiöiden puolelle liittyi niin kiertelevä apteekkari, Bloodweiserin tuotelähettiläs sekä puolituiskokki.

Alkutunnelmia

Aloitusvuoro meni örkeille ja lähtivät hyökkäysmuodostelmaan. Kääpiöt keskittyivät puolustuskuvionsa täydellistämiseen niin paljon, että potku karkoitti pallon takalaidasta yli. Örkit saivat siis pallon ilmaiseksi. Puolituiskokki onnistui kuitenkin tekemään sellaiset keitokset, että örkkien taktiset kuviot menivät melko lailla pieleen. Kääpiöiden toinen surmaaja, joka muun joukkueen tavoin haluaa vielä pysytellä tuntemattoman, tyrmättiin heti aloituspotkun jälkeen taukotuvalle. Siellä hän sitten viihtyikin valmentajan harmiksi oluthinkkien luona koko loppupelin ajan. Pieneksi tasoitukseksi örkkien peikko Saedmara ei suostunut kuuntelemaan valmentajan käskyjä ensi alkuun ollenkaan, vasta kolmannella yrityksellä saatiin jotain aikaiseksi. Tätä ennen örkkiheittäjä Hardor Deadsnarl oli tyrmätty ottelusta ulos, joten peli vaikutti kovin väkivaltaiselta. Örkkivalmentajalta oli muutenkin tässä kohtaa jo kortit aika lailla käytetty. Hardor hukkasi pallon kentälle, jossa se saikin pysyä aika lailla rauhassa pelaajien jaloissa.

Peikko Saedmara pääsi myös väkivaltaisen pelin makuun kiinni ja onnistui hankkimaan uransa ensimmiäset tilastopisteet tyrmäämällä kääpiöiden numero 4:n ulos pelistä. Kentällä alkaa olla enemmän tilaa ja pallokin päätyy örkkien hyppysiin. Sitä hivutetaan pikkuhiljaa kohti maaliviivaa kääpiöiden yrittäessä pysyä perässä. Hellävarainen nuijiminen jatkuu ja pallo on jo aivan maaliviivan tuntumassa olevan Zartarurk Deathaxen käsissä ensimmäisen jakson ollessa loppumaisillaan. Vielä sinnekin ehtii kuitenkin kääpiö häiritsemään. Örkit koittavat taklata hänet pois tilanteesta, mutta eivät onnistu. Tämä hämmentää örkkejä sen verran, että he pyrkivät juoksumaalin sijaan tekemään heittomaalin. Goblin juoksee irti kääpiöiden syleilystä ja pääsee maalialueelle. Zartarurk pyrkii heittämään hyvin lyhyen syötön kääpiöhäirinnän alla, mutta pallo nousee liian korkealle ja menee goblinin käsien yli katsomoon. Heti kohta tämän jälkeen ensimmäinen jakso päättyikin.

Toisen jakson alkajaisiksi fanit molemmin puolin osoittivat suosiotaan väkivaltaiselle pelille, mutta toivoivat silti vähän taktisempaa ja maalirikkaampaa peliä. Puolituiskokin keitokset olivat edelleen voimissaan, mutta eivät ihan niin hyvin kuin ensimmäisellä jaksolla. Toisaalta pari kääpiöpelaaja virui sairastuvalla eikä täyttä joukkuetta saatu kentälle örkkejä vastaan. Puolustavien örkkien aloituspotku on aivan nappiosuma, pallo tipahtaa lopulta aivan keskiviivan paremmalle puolelle peikon jalkojen juureen. Kääpiöt koittavat saada raivattua tilaa ja vaikka örkit tyrmäävät itseäänkin, niin pallo lojuu maassa, kunnes Zartarurk Deathaxe poimii jälleen pallon ja viilettä kohti kääpiöiden maalialuetta. Kääpiöt yrittävät jälleen juosta perään, mutta hyökkäykseen on panostettu niin paljon, ettei örkkimaalia ehditä estämään. Örkit siirtyvät 1-0 johtoon vähän toisen jakson puolivälin jälkeen jättäen kääpiöille vielä mahdollisuuden tasoitusmaalin tekoon, joskin vajaamiehisinä.

Yleisöryntäyksen jälkeen

Örkkipainotteinen katsomo ei tasoitusmaalia pitänyt mielekkäänä vaan ryntäsi kentälle tönimään pelaajia. Kääpiöitä tyrmättiin nurmeen peräti 5, mukaan lukien molemmat takakentän pelaajat, mutta örkkejä vain 2. Kääpiöille jäi siis vain neljä pelaajaa pystyyn ja örkkien avauspotku laskeutui tällä kertaa aivan takarajan tuntumaan. Tasoitusmaalin teko muuttui siis kovin vaikeaksi ja niinhän siinä kävi, että aivan peliajan päättyessä Deathaxe taklaa kääpiön nurin, väistää toista, noukkii pallon ja kolmannen kääpiön väistettyään siirtyy pallon kanssa maaliviivan yli juhlien 2-0 -maalia. Siihen peli sitten päättyikin.

Kääpiöiden rivimies numero 9 valittiin joukkueen parhaaksi pelaajaksi. Lipputuloja ei kertynyt kassaan kuin 10 000 kolikkoa, joilla ei pahemmin juhlita. Seuraavaan otteluun joudutaan siis lähtemään 11 pelaajalla.


Seuraava ottelu olikin sitten jo heti torstaina, niin ikään Kerttu Areenalla. Vastaan asettui niin ikään jo kokenut joukkue Rathorde’s Fitnessschool. Hiostavan kuuma ilma painosti pelaajia ottelun alkaessa ja kääpiöt saivatkin itselleen aloitusvuoron toivoen pääsevänsä johtoon ennen lämpöhalvauksia. Lämpöhalvauksia hälventämään Reaversille tuli avuksi myös kaksi Bloodweiserin sponsoripakettia sekä vanha tuttu puolituiskokki. Katsojatkin olivat jo kuulleet uudesta joukkueesta, mutta 15 000 katsojasta vain kolmasosa oli kääpiöiden puolella. Puolituiskokki teki jälleen väkevät keitokset, skavenluotsille ei jäänyt juurikaan taktikoitavaa.

Kääpiöjuna etenee

Kääpiöt ryhmittyivät siis hyökkäysmuodostelmaan ja kuin hyvänä enteenä rottamiesten aloituspotkun lentäessä ilmassa myös pilvet liikahtivat asettuen mukavasti auringon eteen. Vilpoisista luolalämpötiloista oltiin vielä kaukana, mutta onneksi Reavers-kääpiöt ovat jo ehtineet tottua maanpäälliseen elämään Reikinmaalla. Skavenien kolmen pelaajan puolustusryhmitelmä tyrmättiin heti ensi töikseen kentän laidalle tai kenttään. Kääpiö numero 3 tyrmäsi yhden pois pelistä, kollega seuraavan taukotuvalle ja kolmas viimeisen syvälle nurmikkoon. Pallokin napattiin kyytiin ja lähdettiin hyökkäämään keskeltä.

Peli eteni pikkuhiljaa kohti Fitnessschoolin maalia, matkalla tosin Reavers-kääpiö 8, joka siis vietti koko edellisen pelin oluttynnyreiden parissa, sai sen verran kovan tällin, että hänet siirrettiin pois kentältä. Seuraava ottelukin jää häneltä väliin. Mahtoiko olla selvin päin edes pelin alkaessa? Pienistä mutkista huolimatta jo alkuottelussa kunnostautunut numero 3 onnistui kantamaan pallon maaliviivan yli vähän jakson puolivälin jälkeen. Ensimmäinen maali oli tosiasia.

Maali häämöttää

Rotille jäi vielä hyvin aikaa tasoitukseen, varsinkin kun valmentaja veti häikäisevät kuviot fläppitaululle. Tilannetta auttoi vielä kääpiöiden yli takalaidan lentänyt pallo. Jälleen siis vastustaja sai vapaasti pallon käsiinsä. Kääpiöt olivat kuitenkin varautuneet nopeisiin rottaotuksiin ja puolustus oli sekä syvä että leveä. Sieltä tultiin kyllä kovaa läpi, mutta sen verran kääpiöt pääsivät iholle ja niskan päälle, että tasoitusmaalia ei ensimmäisellä jaksolla nähty. Sen sijaan yksi skaveneista kannettiin paareille kentältä, kun kääpiöblitzer 12 tyrmäsi hänet. Kääpiöjohdossa siis tauolle.

Toisella jaksolla puolituskokki pisti entistä paremmaksi, tätä parempia keitoksia ei oltu ennen nähty ja skavenluotsi jäi kentän laidalla aivan sanattomaksi. Keitokset eivät tosin miellyttäneet yleisöä, josta singottu kivi tyrmäsi kääpiöiden linjamiehen numero 10. Sen verran lujaa lensi kivi, että luita murtui, voimat ehtyivät ja ura luultavasti päättyi ennen mainetta ja kunniaa. Samaan syssyyn aloituspotku jäi tällä kertaa vajaaksi ja jälleen vastustajalle pallo. Heillä ei kauaa nokka tuhissut ja pallonkantaja oli jo kohta maaliviivalla. Hieman he koittivat pelata aikaa, mutta kääpiöt keskittyivät pallonkantajan sijaan kurittamaan niitä rottia, joihin yltivät. Numero 9 osoitti edellisen pelin MVP-ainestaan tyrmäämällä yhden rotista pelistä pois. Pallonkantaja juoksi tasoitusmaalin ennen jakson puoliväliä haluten turvaan kääpiöväkivallalta.

Kääpiöpuolustus

Kääpiöt ryhmittyivät jälleen hyökkäyskuvioon, lyhyemmälläkin jaloilla oli vielä aikaa maalin tekoon. Sää pysyi pienestä tuulesta huolimatta mukavana. Pallo saatiin nopeasti ylös ja hyökkäyskuviota rakenneltiin lähinnä vasemmalta laidalta. Sieltä kääpiöjuna etenikin varsin vakuuttavasti valmentajan huudellessa ohjeitaan ja vastapuolen pyöritellessä epäuskoisena käsiään. Linjamies numero 1 kärsi pahan tällin vähän jakson puolivälin jälkeen, mikäli ura vielä joskus jatkuu, niin liike on entistä kankeampaa. Seuraava ottelu jää ainakin väliin. Takaiskuista huolimatta juoksija Viisi onnistui melko helposti juoksemaan pallon maalin ottelun loppuhetkillä.

Taas maalia tekemässä

Ottelun viimeisessä aloituksessa katsojat tulistuivat tuomariin, mutta sillä ei ollut pelin kulkuun enää sanottavaa merkitystä. Normaalia nujakointia jatkettiin, kunnes pelikellosta aika loppui. Lopputulokseksi tuli siis 2-1 Reikland Reaversille ja pistetili liigassa auki. Voittomaalin tehnyt juoksija valittiin ottelun tärkeimmäksi pelaajaksi ja hän saakin lisäoppia ennen seuraavaa ottelua. Linjamies 9 saa niin ikään lisäharjoitusta, vielä on kuitenkin auki, että mitä on luvassa – juoksutreeniä, paksummat toppaukset vai joku mielenkiintoinen taito. Vasta ottelun jälkeen huomattiin, että linjamies 3 saa niin ikään lisäharjoitusta.

Voitto toi luonnollisesti lisää faneja joukkueelle,  kassaan ei kuitenkaan kilahtanut kuin 30 000 kultakolikkoa. Mutta kun tämä lisätään edellisen ottelun tulokseen ja ynnätään siihen jo hetken kadoksissa olleet 30 000 säästökolikkoa, niin seuraavaan otteluun saadaan palkattua vielä uusi pysyvä jäsenkin. Kolmen loukkaantuneen myötä tarvitaan kuitenkin vielä joku tilapäispelaaja, jotta joukkue saadaan täysimiehisenä kentälle.

Paluu tulevaisuuteen, Warhammer 40 000, 25.7.2017


Lähtöasema

Viime viikon tiistaina tein eräänlaisen paluun juurille, sillä pelasin pitkästä aikaa Warhammer 40K:ta. Tarkemmin sanoen sen uutta kahdeksatta laitosta, viimeksi olen pelannut neloslaitosta siihen saakka, kunnes vitoslaitos tuli. Fantasiapeleissä oli mahdollisuus demopeliin aloituslaatikon figuilla, joten päätin paremman tekemisen puutteessa käydä kokeilemassa, kun säännötkin pitäisi olla tätä nykyä virtaviivaisemmat.

Lopun hetkiä

Niinhän ne olivat, mutta yllättävän paljon samaa oli silti. Säännöt oli ehkä jäsennelty paremmin ja tiiviimmin, jätetty huonosti muistettavia jippoja pois ja sen sellaista. Lisäksi paljon erikoissääntöjä oli kirjoitettu AoSin tapaan suoraan yksikölle, jolloin sääntöjä ei tarvinnut, ellei yksikkö ollut käytössä. Tästä tosin aiheutui demopelissä se ongelma, että vaikka säännöt olinkin etukäteen kutakuinkin lukenut, niin yksiköistä ei ollut niinkään tietoa. No, hampaat irvessä ei pelattu vaan kaikessa rauhassa opiskeltiin, puolin ja toisin.

En muista tehtävämme nimeä, mutta siinä oli neljä kohdepistettä, joiden hallinnoinnista sai lopussa pisteitä, lisäksi pisteitä tuli komentajan tappamisesta ja ensimmäisen yksikön tuhoamisesta sekä vastustajan puolelle pääsemisestä. Vastustaja pääsi aloittamaan, joten sain alkuun vähän katsella, miten peli toimii. Keskityin omilla Primaris Space Marineillani ampumiseen, mutta vaikka ammuinkin kovaa, niin ei silti oikein tepsinyt Nurglen joukkoihin. Vähitellen taistelu muuttui lähitaisteluksi, jossa ei mennyt hirveästi paremmin. Tai no, aika tasaista vääntöähän se kaikin puolin oli. Jotain sääntöjä unohtelimme, mutta muuten meni kaiketi ihan oikein. Puolivälin jälkeen Nurglen velho räjäytti pankin (tai siis itsensä ja pari sivullista), kun loitsiminen ei oikein onnistunut. Ampumiseni oli kaiken kaikkiaan hieman tehotonta ja kohdistui ainakin osittain ehkä vääriin kohteisiin, kun taas Nurgle onnistui lähitaistelussa hieman möyhentämään ja puolestaan itse kestämään vähän kaikkea.

Loppupisteet olivat kuitenkin tiukat, 8-5 Nurglelle. Mikäli olisin onnistunut vastustajalta yhden sankarin ampumaan kuoliaaksi Hellblaster ryhmälläni, niin olisi yksi kohde jäänyt saamatta ja sitä myöten olisi tullut tasapeli. Kaiken kaikkiaan oikein mukava ja viihdyttävä peli, mutta täytyy sanoa, että nyt ei pysty kyllä Sigmarin, Blood Bowlin ja vähäisen LotRin ja muun pelaamisen ohella enää pelaamaan ja maalaamaan uutta peliä. Nyt olisi toki hyvä aika aloittaa, kun säännöt on uudet eikä uusia codexejakaan ole vielä tullut, joten samoilla viivoilla olisivat kaikki. Yhden pelin perusteella uudet säännöt ovat varsin pop.

Age of Sigmar Skirmish -tunnelmia, 20.6.2017


Alkuasetelma

Viime viikon keskiviikkona pääsin kokeilemaan uutta Age of Sigmar Skirmish -peliä. Kyseessähän on siis Age of Sigmar pienillä muutoksilla. Kovin syvällistä analyysiä en pysty vielä antamaan, koska pelejä ei kertynyt kuin kaksi. Pelasimme 30 Renown-pisteen pelejä kampanjan mukaisesti kaksi ensimmäistä tehtävää. Molemmilla oli tosin vain 28 pisteen edestä joukkoja. Minulla oli Stormcast Eternaleja, Lord Relictor sekä 3 Liberatoria, joista yksi oli Prime. Vastassa oli Destruction-lista, joka koostui kolmesta Orrukista, en sen tarkemmin muista taikka osaa sanoa, että mitä olivat.

Katutappelu

Heittelimme skenaarion mukaisesti nopalla, että mille sektoreille figumme asettuvat. Vastustaja sai kaikki kolme yhteen ja samaan neljännekseen, minun joukkoni jakautuivat kahdelle neljännekselle, kuitenkin siten, että molemmat olivat vastustajan neljänneksen vieressä. Minulle annettiin aloitusvuoro, koska ensimmäisellä vuorolla ei tässä pelissä ainakaan ollut suurempaa merkitystä, kun kumpikaan ei oikein päässyt ampumaan taikka loitsimaan. Omalla vuorollani liikuinkin siis oikeastaan vain lähemmäksi. Vastustaja teki samoin, mutta pääsi jo lyömäänkin. Tuplavuoroa hän ei kuitenkaan saanut ja toisen vuoron aluksi sain ensimmäisen örkeistä hengiltä. Kolmannella vuorolla sain viimeisenkin örkeistä tapettua kärsimättä itse tappioita. Komentajani pelottava naamari toimi kertaalleen, örkkipomo ei pystynyt siis lyömään lainkaan. Vastustaja kuoli, minulla kaikki hengissä, joten Major-voitto minulle.

Toisessa pelissä oltiin aarteenetsintää viisi vuoroa. Hankalan maaston takia jäin alussa vähän huonoihin asemiin ja vastustaja sai vielä aloitusvuoronkin. Hän pääsikin ensimmäisenä penkomaan aarteita ja löysikin nopeahkosti yhden. Minunkin joukkoni pääsivät lopulta tositoimiin ja vaikken itse onnistunutkaan yhtään aarretta löytämään, niin sain vietyä vastustajalta hänen löytämänsä aarteen. Aarteita ei sen enempää löytynyt, joten kun viiden kierroksen jälkeen se oli minulla, niin tuli taas Major-voitto. Vastustajalle ei jäänyt henkiin kuin haavoittunut komentaja, minä suoriuduin jälleen ilman miesmenetyksiä muutaman haavan kärsineenä.

Tässä kohtaa on tosiaan vielä hankala sanoa kovin paljoa, pelasimme vain kaksi hyvin pientä peliä. Pienissä peleissä tuurikin korostuu, mutta jotenkin tuntuu, että minulla oli paljon kovemmat tyypit kentällä ja vielä enemmän. Joukkojen kehitystä emme kyenneet myöskään testaamaan, koska vain ensimmäinen pelin laskettiin viralliseen liigaan. Toinen peli oli vain harjoittelua. Seuraavalle kierrokselle tulee 10 Renown-pistettä lisää sekä mahdolliset bonukset noppataulukosta. Komentajani sai turhahkon kyvyn, jolla ykkösen Save-heitot saa heittää uusiksi – turhahko siksi, että Liberatoreillani tuo on kilpien takia jo muutenkin. Mutta ehkä seuraavassa pelissä on kentällä jotain, joille tuosta on hyötyäkin…

Mutta joo, varsin hauska ja kepeä peli, jossa maastoa olisi voinut olla vieläkin enemmän, vaikka lauta tuntuikin jo täydeltä. Ensi viikolla sitten toivottavasti uudestaan ja lisää. Jos luet tämän ja sinulla on jotain kokemuksia/kysymyksiä Skirmishistä, niin pistä rohkeasti kommenttia.

Voittokulku jatkuu, 3.6.2017


Tämän viikon keskiviikkona saatiin päätökseen toinen Turun Age of Sigmar Ladder -liiga. Pelasin samalla tuhannen pisteen Khorne Bloodbound -listalla, mitä käytin kahdella aiemmallakin osallistumiskerralla. Vastaan tuli Seraphoneja sekä melko kokematon komentaja. Skenaarioksi tuli karu Border Wars.

Mittailua

Vastustaja lykkäsi mulle aloituksen, koska hänellä nyt oli sentään jotain millä ampua sekä katsoakseen, että mitä teen. Jätin Bloodreaverit pyörimään oman kenttäpuoliskoni kohteille, toteemimiehen kukkulan taakse ja kaksi pappia siihen lähettyville. Sen verran koitin heitä liikutella, että pääsevät kiusaamaan vastustajaa, mutta että kuitenkin ovat riittävän lähellä toteemia. Khorgorathit ryntäsivät oikella kohti vihollista ja kohdetta, vasemmalla Khorne-lordini sekä Blood Warriorit.

Ensimmäisen tasoittavan päätteeksi vastustajan kenraali Carnosauruksensa kanssa oli sen verran lähellä, että verenhimoinen komentajani pystyi käyttämään poikkeuksellista kykyään rynnätä vastustajan vuorolla. Vähän aikaa emmin, mutta sitten muistin, että hänellä on miekka, jolla vastustajan saattaa saada tapettua yhdellä osumalla. Muutenkin kenraalini oli ehkä paras ase carnosaurusta vastaan. Hengiltä vastustajan pomoa ei saatu, mutta haavoitettua kuitenkin. Toisen kierroksen aloitus meni vastustajalla ja heti ensi töikseen lähitaistelussa tappoi komentajani. Muualla taistelu sujui enemmän minun mieleni mukaan, Bloodreaveritkin älysin lähettää hyökkäykseen, kun tajusin että kohde pysyy mulla, vaikken päällä seisokaan.

Kolmannella kierroksella mulla oli tasoittava vuoro ja onnistuin taistelun tiimellyksessä juoksuttamaan pitkillä juoksuilla molemmat Bloodreaver-yksikköni vastustajan puolelle kohteille. Toista ei suojellut mikään ja toista yksinäinen pappi, joka ei riittänyt laumaani vastaan. Omat kohteeni olivat minulla, mutta Carnosaurus taisteli toisen luona yksinäistä Blood Warrioria vastaan. Sen kohteen menettäminen oli siis hyvin lähellä.

Käsittämättömästi vastustajan aika pahoin jo kärsinyt kenraali ei saanut kuitenkaan yhtään monista hyökkäyksistään läpi asti ja yksinäinen Blood Warrior säilyi hengissä. Näin ollen tuota kohdetta ei minulta saatu napattua pois ja kolmannen vuoron päätteeksi siis minulla oli kaikki neljä kohdetta. Tämä tiesi pelin päättymistä ja Major Victoryä.

Pelasimme pelin 6″x4″ -kentällä, vaikka neliskanttinen olisi ollut tälle armeijakoolle oikea. Isommalla kentällä pelasin viimeksikin ja tykkään siitä lisätilasta, joka antaa mahdollisuuden liikkumiselle. Pelikään ei mene saman tien taisteluksi, vaan nytkin pystyin liikkuvuudella voittamaan pelin, kun vastustajakaan ei ehkä niin muistanut pelata tehtävää eikä hoksannut voittoehtoja. Kiva peli oli kuitenkin molemmin puolin, tällä kertaa kentälle jäi minullakin ihan mukavasti yksiköitä.

Seuraavalla kerralla varmaan pelataankin sitten Age of Sigmar Skirmishiä, johon kasaan uuden porukan. Khorne pääsee siis vähäksi aikaa lepäilemään.

Viivästynyt voittoraportti, 29.5.2017


Kohti kuolemanjärveä

Toissa viikon keskiviikkona pelasin siis viimeksi Age of Sigmaria, mutta en ole raporttia saanut aikaiseksi kirjoittaa. Eikä sillä niin väliäkään, koska vastustajani Niilo kirjoitti varsin hienon ja kattavan raportin omaan blogiinsa: http://extrabushybeards.blogspot.fi/2017/05/strike-at-gorehenge.html

Kyseessä oli siis tuhannen pisteen Three Places of Power leveämmällä (kahden tonnin) pöydällä. Ripottelimme vastapainoksi reiluhkosti maastoa, joten pelissä pääsi vähän liikkumaankin ja niin edelleen. Kirjoittelen tähän raporttiin nyt enemmän kaikkea muuta kuin tarinaa, tarinaa voi lukea tuolta linkin takaa.

Three Places of Power vaatii sankareita ja mullahan niitä oli listassa 4, vastustajalla 2. Tosin taktiikkani oli laadittu sen varaan, että kaksi pappia ja lipunkantaja pysyvät aika lähellä toisiaan vahvistaakseen toisiaan ja muuta armeijaa. Päätin heittää nämä kaikki siis keskelle kenttää ja komentajani sitten vasempaan laitaan. Oikean laidan jätin vähän tyhjemmäksi, siellä odotteli ilkeän näköinen pyssyrivistö. Laitoin sinne kuitenkin kaksi Khorogorathiani hätyyttelemään vihollisia. Laskeskelin, että jos saan keskimmäisen ja vasemmanpuoleisen kohteen pidettyä, niin voitto on taskussa.

Mulle tuli aloitusvuoro, joka sopi periaatteessa tähän tehtävään ihan kivasti. Ymmärrettävästi vastustaja halusi antaa joukkojeni tulla lähemmäksi, jotta pääsee ampumaan. Sain kuitenkin heti ensimmäisellä vuorolla itselleni keskimmäisen kohteen ja pisteet alkoivat kerääntymään. Vasemmanpuoleisessa kesti, kun komentajani jumittui ruuhkaan. Khorgorathit pitivät vastustajan varpaillaan oikealla. Muutenkin taktiikkani toimivat pelissä ihan kivasti, pappien ja toteemimiehen yhteistyö toimi nyt paremmin kuin viimeksi, vastustaja joutui uudelleenheittämään loitsujaan, verenkeittämiseni onnistui hyvin, sotureillani oli runsaasti lyöntejä ja niin edelleen.

Kolmen kierroksen jälkeen taisi olla selvää, että vastustaja ei kahdella sankarillaan pysty enää voittamaan peliä, joten luovuin itsekin tässä kohtaa kohteiden hallinnasta ja lähetin kaikki taistelemaan. Päätimme siis pelata pelin loppuun asti. Aikamoiset taistelut saimmekin aikaiseksi ja minulle jäi lopulta kentälle kaksi taistelijaa, molemmilla vain yksi haava jäljellä. Nämä eivät kuitenkaan ratkaisseet, vaan voitin pistein 9-3. Piste-ero olisi ollut paljon isompi, jos olisin jättänyt komentajani vahtimaan vasemmanpuoleista kohdetta, mutta se olisi ollut tylsää.

Kaiken kaikkiaan peli oli muutenkin hauska, tapahtumia suuntaan jos toiseen riitti ja pelaajat olivat hyväntuulisina touhussa mukana. Tällä kertaa taisin saada kaikki säännötkin jo pienellä hakemisella oikein, joten pelikin alkaa mennä näillä Khorne-joukoilla jo aika sujuvasti. Tällä viikolla vastaan tulee sitten liskomiehiä.

LotR-kampanja päätökseen, 28.4.2017


Tämän viikon tiistaina saatiin päätökseen Joulun alla alkanut LotR-kampanjamme Tomin kanssa. Tuttuun tapaan minun Uruk-haini ottivat mittaa Tomin kapinoivista Dunlendingeista. Tällä kertaa taistelumme sovitettiin A Shadow in the East -kirjan Field of Celebrant -skenaarioon. Dunlendingit olivat pahoja ja Uruk-hait hyviä. Pelipaikkana oli tuttu Bunkkeri ja pelipöydällä Tomin juuri valmistunut joki tuomassa lisämaustetta.

Alkuasetelma

Ideana siis oli oikeastaan se, että minun Uruk-haini ovat yhdellä laidalla ja heidän lähellään samalla puolella jokea on pieni joukko Dunlendingeja. Toisella puolen jokea omalla reunallaan on sitten lisää Dunlendingeja kääpiövahvistusten kanssa ja reservistä tulee sitten vielä hiukan lisää. Tarkoitus taistella hamaan loppuun asti. Skenaariosääntöjen mukaan kaikki minun joukkoni pitäisi olla ratsuilla, mutta eihän mulla sellaista määrää ollut tarjolla. Mielenkiintoinen armeijalistani koostuikin viidestä susiratsastajasta, Sarumanista sekä Maugashin komentamasta Uruk-hai -joukosta.

Pyrkimys oli luonnollisesti saada lähimmät viholliset mahdollisimman nopeasti kiinni ja hengiltä ennen kuin pääsevät pakoon tai vahvistukset saapuvat. Pirulaiset onnistuivat kuitenkin varsin mallikkaasti lingoillaan harventamaan uruk-haita eikä susiratsastajistakaan oikein ollut vastusta. Kun Sarumankaan ei onnistunut kuin kolmannella yrittämällä heittämään itselleen Kauhu-loitsun, niin alku oli kovin vaikeaa.

Saruman taistelee ja ratsuväki rientää apuun

Jossain kohtaa kuolleiden laskenta oli 5-1 Dunlendigien hyväksi ja kun heillä oli lähtökohtaisestikin yli 2 kertaa enemmän yksiköitä, niin aika epätodellinen oli olo. Saruman sai kuitenkin loitsunpäästä kiinni ja pari Tulipalloakin lähti mallikkaasti tappaen pari vastustajaa. Harmillisesti he olivat melko lailla rivissä eivätkä jonossa, jolloin vahinko olisi voinut olla vielä suurempaa.

Harmikseen Saruman joutui kuitenkin käsikähmään eikä onnistunut taikomaan, mutta sauva oli vastustajia vahvempi ja velho päihitti viholliset lähitaistelussa. Samaan aikaan joen toiselle puolen oli jo kerennyt vastustajan lisävoimat ja sivustasta tuli reservissä ollut ratsuväki. Niitä yritti Sarumankin kaataa kuin keiloja, mutta taiat eivät enää irronneet. Jalkajousilla saatiin hieman harvennettua, joten pahimmalta rynnäköltä vältyttiin. Taistelussa auttoi toki Sarumanin pelottava olemuskin, joka karkotti osan vihulaisista.

Joella taistelut kävivät kiivaina, joskin varsinkin Dunlendingeilla oli vaikeuksia pysyä pystyssä liukkailla kivillä. He onnistuivat kuitenkin. aina silloin tällöin jonkun Urukin tappamaan, joten murtumispiste lähestyi uhkaavasti. Kun se sitten lopulta tuli, niin alkoi yksinäisiä Urukkeja lähteä omille teilleen.

Joesta muodostui taistelupaikka

Taistelun viime hetkiä

Taistelu oli tarkoitus käydä viimeiseen mieheen, mutta pitkällisten jutusteluidemme myötä kello teki työtään ja totesimme, ettemme ehdi pelaamaan peliä loppuun. Päätimme pelata vielä yhden vuoron ja katsoa kuinka käy, vaikka Urukkien tappio alkoikin olla aika lailla selvä. Saruman taisteli ansiokkaasti saamatta naarmuakaan ja ollen selvästi tehokkain tuhokoneeni armeijassani niin lähitaistelussa kuin pidemmältäkin matkalta. Maugash saatiin lyötyä joella kaikki mahtipisteet jäljellä, kun tarpeeksi huonosti heittää noppaa, niin ratkaisevalla hetkellä ei niistäkään ole apua. Päätimme lopulta ottelun siis Dunlendingien voitoksi.

Mukava oli pelata Sarumanilla kun kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin pelannut oikeastaan millään oikeasti hyvällä loitsijalla, satunnaisia shamaaneja on nähty, mutta ei mitään Sarumanin tapaista. Saruman olisi päässyt ehkä paremmin oikeuksiin isommassa pelissä, tai siis muu armeijani ei olisi kärsinyt niin paljon suhteellisen kovasta pisterohmusta. Nyt vastustajan miesylivoima painoi aika monessa tilanteessa yli.

Nyt saattaa olla taas pientä taukoa LotRin suhteen, keskityään AoSiin ja seuraavaksi alkavaan Blood Bowl -kauteen loppukevään ja kesän ajan. LotRiakin kyllä sitten taas, kun on kaikki niksit unohdettu…

Verilöylyä, 25.4.2017


Punainen vyöry

Pullonkaula tukkii tien

Viime viikon keskiviikkona otettiin jälleen miehestä mittaa Age of Sigmarin merkeissä. 2000 pisteen Gifts of Heaven -taistelussa oma Khorne-armeijani otti mittaa Jorman Stormcasteista.

Alku ei ollut kovin suosiollinen, Jorman tähtisateet vahingoittivat vähän jokaista sankariani, sen jälkeen Khorne kimpaantui kun pappini kyselivät siunauksia ja muita. Osumia tuli siis vähän sieltä sun täältä. Olisi helpottanut, jos olisin muistanut, että nerokkaan armeijanrakentelun myötä mulla oli pataljoona, joka antaa papeille luvan uudelleenheittää noppaa… Oikealla sivustalla Jorman iso tähtilisko popsi mun ritareitani välipalaksi ja muualla koitin rynnätä päälle. Khorgorathit olivat tehokkaita, samoin Bloodreaverit olivat juuri sen verran kovia, mitä ajattelinkin, kun niitä vähän Bloodsecratorilla auttoi. Kaaossoturit sen sijaan jäivät vähän jumiin eivätkä oikein saaneet mitään aikaan. Eipä heitäkään kyllä juuri tiputettu ennen kuin Isolisko tuli paikalle. Tällöin Khorgorathtit olivat jo putsanneet selustaa auki, mutta ei aika ja yksiköt enää riittäneet pääsemään käsiksi Jorman meteoriittiin, vaikka Khorne heittelikin messinkimeteoreita Stormcastien niskaan.

Molemmat pitivät lopulta oman meteorinsa joka vuorollaan eikä kertaakaan toisen, joten päädyttiin tasapisteisiin. Niukka pistevoitto sitten kuitenkin Jormalle, kun onnistui tuhoamaan multa enemmän joukkoja. Vähän alakynnessä olin koko ajan, kun ei ollut oikein keinoja pistää kampoihin Jorman isolle mörölle. Olisi sille pitänyt keksiä joku suunnitelma, mutta kun oli niin paljon kaikkea muutakin uutta, niin se sitten jäi. Ens kerralla osaa sitten omien joukkojen säännöt taas vähän paremmin, niin pelikin mennee paremmin. Paljonhan tuossa tuli turpaan pappien loitsuissa, jotka siis olisin saanut heittää uudestaan, jos olisin muistanut sekä lyhyeksi jääneissä rynnäköissä. Mutta kyllä taktiikan piikkiin silti voi paljon pistää, eli ihan oikeutettu tappio.

Voitokas LotR-peli, 31.3.2017


Alkuasetelma

Kukkula tyhjeni ennen kuin yksikään nuoli lensi

Viime viikon tiistaina pelasin yhden 400 pisteen LotR-pelin Bunkkerille uutta vastustajaa, Adriania, vastaan. Hänellä oli Mordorin örkkjä, mulla suurhaltioita. Skenaarioksi valitsimme nopalla High Groundin. Molemmilla oli kaksi warbandia, Adrian aloitti sijoittelun. ENsin jalkaväkiryhmä kukkulan päälle vahtimaan. Minä laitoin oman lähitaisteluyksikköni kapteeni Aegrodin johdolla lähettyville hieman suojaan. Sen jälkeen susiratsastajajoukko tuli samalle puolen lautaa. Tästä säikähtäen jousihaltiani kapteeni Maeggormin johdolla päätyivät toiselle laidalle tarkoituksenaan tyhjentää kukkula örkeistä.

Örkit saivat ensimmäisen vuoron ja ryntäsivät heti kukkulalta alas kohti Aegrodin joukkoja jättäen Maeggormin haltiat käytännössä ilman kohteita. Susiratsastajat kaarsivat toista laitaa ja Aegrod oli jäämässä kahden joukon väliin. He ryhmittäytyivätkin puolustusasemiin koittaen pitää sellaisen muodostelman, että perääntymäänkin pääsee. Samaan aikaan jousihaltiat koittivat juosta taistelun tiimellykseen tai edes nuolen kantamalle.

Haltiat jäämässä kahden tulen väliin

Örkkien ensimmäinen hyökkäys oli kova, mutta myöhemmillä kierroksilla alkoi haltioiden ylivertaisuus painaa päälle ja örkkejä alkoi tippumaan. Prioriteet menivät kolmella ensimmäisellä kierroksella örkeille, joten aikamoista puolustustaistelua se oli. Päätin mahtipisteet kuitenkin käyttää tässä kohtaa mahdollisiin taistelun voittoihin tai tappoihin. Neljännellä vuorolla pääsin aloittamaan, mutta sen jälkeen meni taas örkeille. Viidennelle vuorolle heitimme prioriteesti saman, joten tuulet estivät harmikseni ampumisen. Onneksi jousihaltiat onnistuivat lähitaistelussakin voittamaan kukkulalle takaisin tulleet örkit. Viidennen kierroksen loputtua örkit oli saatu jo alle puoleen alkuperäisestä voimastaan ja haltiani olivat onnistuneet kiipeämään kukkulalle ja sen reunalle. Lähitaistelu tapahtui vähän kauempana, jossa örkeillä oli ylivoima, mutta haltiat olivat kovempia.

Loppuhetkien taistelua

Taistelu jatkui aina kahdeksannelle kierrokselle asti prioriteetin vaihdellessa aika tasaisesti melkein joka vuoron välein ja pari kertaa tuulikin esti ampumisen. Muuten peli oli kuitenkin samankaltaista, haltiani pitivät kukkulaa ja sen juurta hallussaan pienellä ylivoimalla, kun taas suuremmassa lähitaistelussa örkit pyrkivät käyttämään lukumääräänsä edukseen saadakseen joukkoni murtumaan ja pääsemään sitten itse kukkulalle. Haltiat olivat kuitenkin kestäviä ja aika kului. Kahdeksannen kierroksen jälkeen siis peli lopulta päättyi ja pisteiden laskun jälkeen voitin 5-2. Molemmille yksi piste toisen joukon murtamisesta ja minulle pisteet 4-1 kukkulalla olemisesta. Molempien joukkojen kenraalit säilyivät haavoittumattomina, vaikkakin kohtalopisteet tuli kaikki käytettyä. Kovin paljoa joukkoja ei kummallakaan ollut lopussa varsinkin kun alkoi rohkeuskin pettää puolin ja toisin.

Lopputilanne

Alussa näytti vähän pahalta, kun en tajunnut, että örkit saattavat lähteä kukkulalta alas. Jotenkin kuvittelin, että kyllä ne sinne jäävät, koska se on pelin kohde. Jousihaltiani jäivät vähän tyhjänpantiksi pitkäksi aikaa, mutta onnistuivat aina välillä jonkun ampumaankin ja lähitaistelussakin ovat luonnollisesti kovia – nykysäännöillä kun ei pelkästä jousestakaan tule miinuksia taistelussa. Ensimmäinen örkkien hyökkäys aiheutti pahat tappiot, mutta sen jälkeen alkoi tilanne kallistua ja lopulta kuolleita tuli tasatahtiin. Viidennellä vuorolla molemmat joukot olivat siis murtuneet. Tässä kohtaa tilanne näytti hyvältä ja onnistuinkin harvat kukkulaa häiritsevät örkit tappamaan ylivoimalla, kun samaan aikaan suuremman taistelun keskellä haltiani pärjäsivät mainiosti. Hieno peli ja mukava oli pelata uuttakin vastustajaa vastaan.