Voittokulku jatkuu, 3.6.2017


Tämän viikon keskiviikkona saatiin päätökseen toinen Turun Age of Sigmar Ladder -liiga. Pelasin samalla tuhannen pisteen Khorne Bloodbound -listalla, mitä käytin kahdella aiemmallakin osallistumiskerralla. Vastaan tuli Seraphoneja sekä melko kokematon komentaja. Skenaarioksi tuli karu Border Wars.

Mittailua

Vastustaja lykkäsi mulle aloituksen, koska hänellä nyt oli sentään jotain millä ampua sekä katsoakseen, että mitä teen. Jätin Bloodreaverit pyörimään oman kenttäpuoliskoni kohteille, toteemimiehen kukkulan taakse ja kaksi pappia siihen lähettyville. Sen verran koitin heitä liikutella, että pääsevät kiusaamaan vastustajaa, mutta että kuitenkin ovat riittävän lähellä toteemia. Khorgorathit ryntäsivät oikella kohti vihollista ja kohdetta, vasemmalla Khorne-lordini sekä Blood Warriorit.

Ensimmäisen tasoittavan päätteeksi vastustajan kenraali Carnosauruksensa kanssa oli sen verran lähellä, että verenhimoinen komentajani pystyi käyttämään poikkeuksellista kykyään rynnätä vastustajan vuorolla. Vähän aikaa emmin, mutta sitten muistin, että hänellä on miekka, jolla vastustajan saattaa saada tapettua yhdellä osumalla. Muutenkin kenraalini oli ehkä paras ase carnosaurusta vastaan. Hengiltä vastustajan pomoa ei saatu, mutta haavoitettua kuitenkin. Toisen kierroksen aloitus meni vastustajalla ja heti ensi töikseen lähitaistelussa tappoi komentajani. Muualla taistelu sujui enemmän minun mieleni mukaan, Bloodreaveritkin älysin lähettää hyökkäykseen, kun tajusin että kohde pysyy mulla, vaikken päällä seisokaan.

Kolmannella kierroksella mulla oli tasoittava vuoro ja onnistuin taistelun tiimellyksessä juoksuttamaan pitkillä juoksuilla molemmat Bloodreaver-yksikköni vastustajan puolelle kohteille. Toista ei suojellut mikään ja toista yksinäinen pappi, joka ei riittänyt laumaani vastaan. Omat kohteeni olivat minulla, mutta Carnosaurus taisteli toisen luona yksinäistä Blood Warrioria vastaan. Sen kohteen menettäminen oli siis hyvin lähellä.

Käsittämättömästi vastustajan aika pahoin jo kärsinyt kenraali ei saanut kuitenkaan yhtään monista hyökkäyksistään läpi asti ja yksinäinen Blood Warrior säilyi hengissä. Näin ollen tuota kohdetta ei minulta saatu napattua pois ja kolmannen vuoron päätteeksi siis minulla oli kaikki neljä kohdetta. Tämä tiesi pelin päättymistä ja Major Victoryä.

Pelasimme pelin 6″x4″ -kentällä, vaikka neliskanttinen olisi ollut tälle armeijakoolle oikea. Isommalla kentällä pelasin viimeksikin ja tykkään siitä lisätilasta, joka antaa mahdollisuuden liikkumiselle. Pelikään ei mene saman tien taisteluksi, vaan nytkin pystyin liikkuvuudella voittamaan pelin, kun vastustajakaan ei ehkä niin muistanut pelata tehtävää eikä hoksannut voittoehtoja. Kiva peli oli kuitenkin molemmin puolin, tällä kertaa kentälle jäi minullakin ihan mukavasti yksiköitä.

Seuraavalla kerralla varmaan pelataankin sitten Age of Sigmar Skirmishiä, johon kasaan uuden porukan. Khorne pääsee siis vähäksi aikaa lepäilemään.

Mainokset

Toinen peli Age of Sigmaria, 27.10.2016


Eilen pelasin toisen pelini Age of Sigmaria Turun Lohikäärmeenluolassa, tällä kertaa sitten jo ihan omilla figuilla. Ihan loppuun asti en saanut niitä maalattua valmiiksi, mutta pelikentälle kelpasivat, kun ei parempaakaan ollut mulla tarjolla. Oma 500 pisteen Slaves to Darkness porukkani sai kaverikseen saman verran Hosts of Slaaneshia ja vastapuolelle 1000 pistettä Seraphoneja. Skenaarioksi arpoutui Gifts from the Heavens. Vastustaja sai valita kenttäpuoliskon ja meille jäi kuolettava järvi sekä pari mystistä rakennusta. Slaaneshin joukot laitettiin melko lailla kaikki keskelle demoniprinssiä lukuunottamatta, joka tuli oikealle laidalle oman ratsastavan kaaoslordini ja kaaossoturiyksikön kanssa. Toinen yksikköni kaaossotureita otti vasemman laidan.

img_20161026_185159

Toista kierrosta

img_7177

Kolmatta kierrosta

Ensimmäisellä vuorolla Seraphonit lyllersivät hieman eteenpäin ja heittelivät läjän taikoja. Meidän vuorollamme mystinen rakennus koitui slaaneshilaisten kohtaloksi ja he jäivät jumittamaan. Kaaossoturit lähtivät pihtiliikkeeseen molempia reunoja pitkin ja komentajat rynnivät vihollista.

Toisella vuorolla Seraphonit jatkoivat loitsintaa ja ottivat puolustusasemat meitä vastaan, koska heidän meteoriittinsä oli pudonnut mukavasti juuri pikkuliskojen taakse. Slaaneshin demonit pääsivät rakennuksesta ulos, mutta rynnäkkö jäi vajaaksi. Toisaalta meteorikin oli sinne taloon pudonnut, joten hyvä siitä oli pitää kiinni. Komentajamme sekä toinen kaaossoturijoukkomme sentään pääsivät vastustajan iholle ja vahinkoja saatiin puolin ja toisin.

Kolmannella kierroksella saimme lopulta aloituksen heitettyämme noppia ainakin viidesti. Taistelumme kuitenkin kilpistyi varsin tehokkaasti vastustajien panssareihin, eikä vakavia vahinkoja saatu aikaiseksi. Vastapalloon tulikin sitten lujaa, vuoron päätteeksi kentällä ei ollut yhtään Slaaneshin demonia ja Seraphoneita oli yllättäen ilmaantunut selustaamme meteorin luokse.

Neljännen kierroksen aluksi yritin vasemman laidan kaaossotureilla vielä rynnäkköä kohti meteoria vahtivia liskoja, mutta lyhyeksi jäi. Laskimme, että mikäli Seraphonit neljännen kierroksen vain möllöttävät paikoillaan, niin emme voi saada enää pisteissä heitä viidennellä vuorolla kiinni. Totesimme siis pelin hävityksi ja keräsimme figut pois pöydältä.


Vähän mulla oli kaikki hakusessa, varsinkin aluksi, kun viimeisestä sääntöjen luvustakin oli hetki aikaa ja ensimmäisestä pelistä vielä enemmän. Allegiance Abilitiesin unohdin kokonaan pari ensimmäistä vuoroa, mutta kyllä nekin sieltä sitten tulivat käyttöön. Taktiikassa olisi ollut parantamisen varaa, liskojen yllättävään esilletuloon olisi pitänyt varautua, mutta toisaalta kuvittelimme onnistuvamme päihittämään jo pöydälle olleet liskot taistelussa. Vastustajan tehokkaat loitsut, kestävät yksiköt ja hyvät nopanheitot veivät kuitenkin terän iskuistamme.

Vasemman laidan kaaossoturiporukka oli aika tarpeeton, haahuili pelin ajan saamatta mitään aikaiseksi. Tosin, jos meteorit olisivat osuneet jonnekin muualle, niin lopputulos olisi voinut olla jotain muuta. Nyt liskojen alueelle pudonnut meteori tipahti kätevästi juuri heidän joukkojensa taakse, ja liskot saivat koko armeijansa sitä puolustamaan. Me emme saaneet kuin noin puolet, kun demonitkin liikkuivat luvattoman hitaasti. Kaaossoturini kestivät hyvin iskuja ja saivat niitä ihan hyvin perillekin asti, mutta taikuudella buustattuihin panssareihin valtaosa iskuista tyrehtyi.

Täytyy ennen seuraavaa peliä hieman keskittyä noihin Allegiance Abilitiesseihin sekä muistaa sitten pelissä pelata sitä skenaariota. Katsotaan, koska seuraavan kerran ehdin pelaamaan. Lähitulevaisuudessa olisi tarkoitus saada viimeisteltyä noiden pelissä käytettyjen figujen maalaus.