Hidden Truths -kampanja, 22.5.2019


Fantasiapeleissä on pyörinyt nyt keväällä pitkähkö karttakampanja, jota itsekin olen päässyt pelaamaan kolmen pelin verran. Ensimmäisestä pelistä en nyt löytänyt mitään kuvamuistoja tähän hätään, vaikka jonkun kuvan joskus otinkin. Pelasin Jorman Flesh Eater Courts -armeijaa vastaan Fyreslayereilläni ja hävisin. Kahdesta aarteesta taisteltiin, ja näytti pitkään ihan hyvältä, mutta kun en saanut niitä vastustajia hengiltä. Tai sain, mutta sitten taas heräsivät henkiin. Ja kun saivat ensin hyökättyä minun puolelleni ja vallattua minun puolen aarteeni, niin heti perään loitsivat lisäjoukot omalle puolelleen aarteen päälle. Tein kyllä vähän hölmöjä ratkaisuja, samoja virheitä kuin aiemminkin, joista olen koittanut ottaa opiksi. Paraskin Jervis…

Lähtöruudussa

Kaaoksen petoja

Toinen peli oli massiivinen kuuden pelaajan peli, kolme pelaajaa molemmin puolin tuhannen pisteen armeijoin. Meidän puolella Järjestystä edustivat minun Fyreslayerini, Markon Stormcastit ja Yannin ihmiset. Vastassa oli Samin ja Marcon Khornen kätyreitä ja Jarnon Skaveneita. Lähdimme vähän kyttäillen ja varovasti peliin, koimme hyviä hetkiä, mutta olimme lopulta aika pitkällä takamatkalla. Keskityimme ehkä vähän vääriin asioihin ja laitoimme joukot alunperinkin vähän huonosi. Saimme kuitenkin hyvän kirin ja hävisimme lopulta vain 49-45. Moninpeli ei oikein vakuuttanut, kuusi tuntia siinä meni, kun liikkeistä piti neuvotella eikä yhtäaikainen siirtely ja taistelukaan oikein lähtenyt liikkeelle, kun kaikkea piti koko ajan seurata. Toki siinä oli sääntöselvittelyjä ja muuta. Oma peli ei mennyt kovin hyvin, tein edelleen samoja virheitä ja hitaasta pelistä johtuen mielenkiintokin ehti vähän lopahtaa lopussa.

Taistelun tuoksinaa

Hyökkäysrintama

Kolmas pelini kampanjassa oli jälleen Fyreslayereillä ja tälläkin kertaa vastassa oli Jarnon Skavenit. Nyt taistelimme kuudesta aarteesta. Lähdin aggressiivisesti liikkelle ja sainkin etulyöntiaseman. Tällä kertaa en tehnyt samoja virheitäkään, kolmas kerta toden sanoi. Tosin vastapuolen heittämät loitsut vähän sotkivat pasmoja, kun pakottivat liikkumaan (ja haavoittivatkin siinä sivussa). Toki vastapuoli kärsi loitsuistaan itsekin, kolme kertaa neljästä tuli loitsunopista 13… Pari kierrosta ennen loppua peli oli käytännössä selvä, mutta päätimme jatkaa, kun aikaa oli. Hetkeä myöhemmin totesimme, että onhan tässä vielä vaikka mitä mahdollisuuksia, kun muistimme että pisteitä sai kuitenkin molempien pelaajien vuorojen päätteksi ja oma armeijani oli käytännössä pyyhkäisty pois. Ihan loppuun asti sai nopanheittoja jännittää, mutta niukka voitto sieltä lopulta tuli.

Kampanja itsessään on edennyt tasaisesti, viimeinen kierros on nyt menossa ja vaikka alueita on vallattu ja menetetty, niin tilanne on periaatteessa sama kuin alussakin. Jännityksellä odotamme, miten lopulta käy. Itse en ehdi enää peleihin osallistumaan, mutta onneksi kampanjaan voi vaikuttaa myös maalaamalla ja ostamalla.

Mainokset

Blood Bowl -välierä, 7.8.2018


Viime viikon torstaina kaunis ilma tervehti 28 000 katsojaa Kerttu Areenalla, kun Reikland Reavers ja Rathorde’s Fitnessschool lähtivät selvittämään paremmuuttaan ja tietään finaaliin. Runkosarjassahan peli päättyi niukasti Reaversin 1-0 -voittoon. Tasaista peliä odotettin nytkin, olivathan kääpiöt esimerkiksi täydessä iskussa ja katsojatkin olivat jakaantuneet tasan. Vaikka kääpiöillä onkin luontainen uskomattomuus taikuutta kohtaan, niin silti kiertelevä velho liittyi vaihtoaitioon tehdäkseen pelistä entistä tasaisemman ja viihdyttävämmän.

Kääpiöt ottivat ensimmäisen hyökkäysvuoron ja kun rottien aloituspotku kaarteli korkealla ilmassa, niin kääpiöjuoksija ehti vaivatta sen alle ja nappasi kiinni. Hyökkäys lähti liikkeelle siis kuin varkain. Melko pian kuitenkin tuli mutkia matkaan, Jörö intoutui taklaamaan vastapuolen jättimäistä rottaogrea. Huonosti siinä kävi, kallo kolisi ja pitkä sairasloma edessä. Ensi kaudelle hän ehkä tokenee, mikäli pää vielä kestää pelaamista. Peli takkusi muutenkin. Jostain syystä pallo oli päätynyt skaveneille ja vikkelä rotta juoksenteli maaliviivalla pitkän aikaa ennen kuin teki 1-0 -maalin. Sitä ennen Ysi sai yhden taistelumerkinnän tirpaistuaan yhden rotista toipumaan kentän laidalle loppupelin ajaksi.

Vajaa puolet oli ensimmäistä jaksoa jäljellä, ja kääpiöt lähtivät hakemaan tasoitusta. Fanit kuitenkin huusivat johtoasemassa oleville rotille. Kakkonen koitti hakea yleisöä taakseen päästämällä yhden rotista hengiltä heti kohta avauspotkun jälkeen. Apteekkari onnistui kuitenkin pitämään rotan hengissä, joskaan murtuneelle niskalle hän ei voinut mitään. Pitkään on poissa pelikentiltä hänkin. Mutta vastaus tuli melkein samalla mitalla, Ujo sai kovan tällin taisteltuaan pitkään vastustajan rottaogren kanssa. Hän toipunee kuitenkin seuraavaan peliin vailla suurempia vammoja. Pallo oli taas karannut vikkelille skaveneille, joista yksi oli jo maalintekoasemissa. Sen verran oli vikkelä, ettei velhokaan häneen osunut. Tämä vankistanee kääpiöiden käsitystä taikuudesta. Jakson lopulla iloisesti naureskellut rotta teki 2-0 -maalin.

Toiselle jaksolle skavenit lähtivät hyökkäämään. Molemmat joukkueet olivat vajaalukuisia, mutta se ei haitannut yleisöä, joka nähtävästi tänään kannusti johtoasemassa olevia. Kääpiöt pyrkivät pysäyttämään hyökkäystä, juoksija Vitonen ryntäsi rohkeasti eteen, mutta lopputuloksena hänet pelattiin loppupelistä pois. Kovalla riskillä mentiin, mutta se tällä kertaa kostautui ja puolivälissä erää Fitnessschool siirtyi jo varman tuntuiseen 3-0 -johtoon.

Seuraavan aloitukseen kyyristyttiin kääpiöiden lähtiessä jälleen hakemaan maalia. Jälleen kerran avauspotku kaartoi korkealle, mutta tällä kertaa sitä ei saatu kiinni. Numero Kakkonen kaatui rottien nyrkkeihin ja hetikohta pallo olikin vikkelillä rotilla ja sen jälkeen maalissa, 4-0. Viimeisessä aloituksessa fanit hurrasivat iloisesti molemmille, olihan tässä tarjottu viihdettä koko rahalla. Nopeaan kavennusmaaliin oli vielä mahdollisuus ja Kutonen antoikin hienon syötön, mutta maaliin asti ei millään päästy. 4-0 jäi siis lopputulokseksi ja Fitnessschool finaaliin.

Fanit eivät pettyneet tappiosta ja kassaankin kilahti 60 000 kultakolikkoa. Heittäjä Kutonen valittiin komean syöttönsä myötä arvokkaimmaksi pelaajaksi ja hän pääseekin lisäoppiin ennen pronssipeliä. Pronssipelissä vastaan tulee Slannien Huilistit-joukkue. Saa nähdä millä eväillä siihen peliin päästään.

Kaksintaistelu, 2.8.2018


Paikallinen Turun Fantasiapelit järjesti kesällä Age of Sigmar -aiheisen Duel-maalauskilpailun. Mitään kovin kummoista esitystä en saanut aikaan, mutta päätin osallistua silti ihan kannatuksenkin vuoksi.

Teoksessa pyrin esittämään toisen hahmoista kylmänä ja toisen kuumana. Kylmempi onnistui omasta mielestäni paljon paremmin, kuuma näyttää lähinnä ruskealta möykyltä. Kuuma-kylmä -asetelmaa pyrin tuomaan ilmi myös alustassa, skaven on ikään kuin laavan päällä ja velho kuivan maan päällä.

Kuten arvelinkin, niin sanottavaa menestystä ei tullut, vaikka osallistujia ei ollut kuin viisi. Tai no, olinhan minä jaetulla toisella sijalla. 🙂 Ääniä sain kuitenkin vain 2, kun voittaja sai niitä 6, joten siinä mielessä vaatimatonta.

Blood Bowlia, 28.6.2018


Tiistaina Lohikäärmeluolan Blood Bowl -kentällä kohtasivat Rathorde’s Fitnessschool ja Reikland Reavers. Molemmat olivat kokeneita joukkueita, mutta Reavers oli sen verran alakynnessä, että paikallinen velho, apteekkari ja juomanlaskija lisättiin joukkueen huoltojoukkoihin ennen pelin alkua. Otteluunhan lähdettiin ilman Kutosta, jota paikkasi kentän laidalta löydetty rivipelaaja, mutta toisaalta lisänimen Viisas saanut ykkönen oli ottanut johtajan viitan harteilleen joukkueessa. Satoi kaatamalla, mutta paikalle tuli silti 19 000 katsojaa, joista yli puolet kannusti rottia. Rotat saivat lisäksi aloitusvuoron itselleen.

Kääpiöt olivat kuitenkin valmiina ja aloituspotkun kaartaessa sateen sumentamassa ilmassa he ryntäsivät eteenpäin. Vastustajien hämmästykseksi kääpiöt olivat ottamassa palloa vastaan ennen heitä, mutta sateessa ei kaikki kuitenkaan onnistunut, joten pallo jäi kenttään. Tämä tarkoitti kuitenkin sitä, että heti kättelyssä oltiin molemmin puolin sekä pallossa että vastustajassa kiinni. Skavenit pyrkivät pallopeliin, kääpiöt enemmänkin kontaktiurheiluun. Jopa siinä määrin, että ei kulunut kauaakaan, kun rotta yrittäessään taklata kääpiöiden nelosta saikin kovan osuman vastapalloon ja joutui kentän laidalle huilaamaan. Ei kuulemma ensi peliinkään ehdi toipua.

Skavenit pyristelevät maalintekoon

Rotat olivat sen verran vikkeliä ja näppäriä, että onnistuivat pallon kaivamaan itselleen, vaikka osa pelaajista olikin jo torkkutuvalla ja jättirotta ihmetteli kentän toisella laidalla, että mitä pelissä oikein tapahtuu. Jakson puolivälissä Jörö päästi yhden rotista hengiltä, mutta tämä ei auttanut, vaan vikkeläkinttuiset vastustajat karkasivat kauas tyhjälle alueelle ja olivat valmiita maalintekoon. Tämä ei kelvannut paikalliselle velholle, joka muitta mutkitta loitsi Salamaniskun poloiseen pallonkantajaan, joka jäi turkki käryten kentän pintaan ihmettelemään välähdystä. Pallosta käytiin tämän jälkeen pientä kinaa, mutta kääpiöille se lopulta jäi. Maalinteon rakentelu jäi kuitenkin haaveeksi, vaikka sitä yritettiinkin. Toista jaksoa helpottaakseen näppäräsorminen kääpiöryntääjä, numero 12, teloi yhden rottaotuksista kentän laidalle miettimään Blood Bowlin ihmeellistä maailmaa. Hän viihtynee siellä kuulemma pitkään. Linjamies numerolla 11 pyrki samaan, mutta tuomari tulkitsi hänen potkaisunsa laittomaksi ja lähetti ottelusta ulos – vaikka rotta ei edes kärsinyt pahasti.

Toisen jakson alku

Toiselle jaksolle päästiin miesvajauksesta huolimatta kuitenkin selvästi ylivoimalla aloittamaan hyökkäystä. Fanit kuitenkin vaativat lisää toimintaa ja maaleja, ja pelikello ehti lähteä liikkeelle ennen kuin tuomari sai varsinaisesti aloitettua pelin. Tämän lisäksi rottien aloituspotku kaartoi pitkäksi yli kentän ja peliväline luovutettiin suoraan kääpiöiden varmoihin käsiin. Tästä alkoi hidas mutta varma eteneminen kohti maalia.

Maalinteossa

Rotat pyristelivät vastaan, mutta kääpiöt pelasivat varmasti, jättirottakin saatiin taklattua kentän ulkopuolelle, joten kentällä oli tilaa. Puolivälin jälkeen oltiin päästy jo aika varmaan maalintekopaikkaan. Nelonen hieman varmisteli ja tirpaisi jo toisen rotan ulos tästä pelistä. Muut pelaajat keskittyivät lähinnä kulkemaan pallon ympärillä kohti maalia tai lyömään pystyyn nousevia rottia takaisin kentän pintaan – hyvällä menestyksellä. Pientä syöttöpeliäkin nähtiin rankkasateesta huolimatta, vitonen heitti pallon numerolle 12, joka otti lyhyen heiton varmasti kiinni. Yleisön hurratessa hän lopulta ehti juosta ennen jakson päättymistä pallon kanssa maaliviivan ylitse ja viimeistellä 0-1 -maalin.

Keräännyttiin vielä yhteen aloitukseen, mutta rotat eivät saaneet hyökkäyksen yritystäkään aikaiseksi. Osasyy tähän oli toki katsomosta lentänyt kivi, joka tyrmäsi yhden rotista aloituspotkun aikana. Pienen tönimisen jälkeen ottelu päättyi kääpiöiden 1-0 -voittoon.

Maalintehnyt numero 12 valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi ja hän pääsikin jatkokoulutukseen. Näppäräsorminen kaveri aikoo kuulemma opiskella pallon näpistämistä vastustajan sormista. Voitto toi lisää kannattajia ja kassaankin kilahti 40 000 kultakolikkoa. Rahojen turvin ensi otteluun saataneenkin täysi miehitys ja yksi varamieskin paikalle.

Vanhoja figuja, uusia kirjoja, 13.6.2018


Battle Companies, White Dwarf, Spike

Päivitellään tänne nyt vähän näitä hankintojakin. Tuossa jo aikaa sitten ostin LotR/Hobbit-kirjan Battle Companies, tai siis Middle-Earth Strategy Battle Game se nykyään kai on nimeltään. En ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta White Dwarf -artikkeleiden mukaan mielenkiintoinen opus. Sitten uusi (ja jo vanha) White Dwarf sekä Spike!-lehti Blood Bowl -pelistä. En ole ihan varma, että mikä tämän tarina on, mutta luultavasti korvaa jossain määrin Death Zone -julkaisut. Ainakin sisällöltään vähän samantapainen, mutta sisälsi enemmän kaikenlaista taustatarinaa ja sen sellaista.

Battle Masters yms figuja

Huuto.netistä puolestaan tarttui noin kahdellakympillä tällainen läjä vanhoja figuja. Pääosin tuossa on vanhan Battle Masters -pelin ja sen lisäosan figuja, mutta on siinä muutama hieman uudempi goblin sekä ihan tuoreita pääkalloja Skulls -paketista, joka mulla jo olikin. Nyt ei ainakaan pääse kallot ihan heti loppumaan. Tämä oli vähän sika säkissä ostos, josta ei suoraan käynyt ilmi, että mitä siinä tulee mukana, mutta nuo kaaossoturit ovat ainakin ihan tervetulleita samoin kuin nuo petomiehet. Muillekin löytynee jotain käyttöä melko hyvällä prosentilla.

In to the Shadowlands, 30.4.2018


Lopputaistelu

Viime viikon keskiviikkona potkaistiin käyntiin Fantasiapeleissä In to the Shadowlands -kampanja, joka koostuu neljästä skenaariosta. Aloitetaan 500 pisteellä ja jokaiseen skenaarioon otetaan 500 pistettä lisää. Armeijaa ei ole pakko pitää samana, mutta onhan se suotavaa, jonkunlainen tarina tässä kuitenkin on mukana. Kampanjan sivut löytyvät täältä: In to the Shadowlands

Itse lähdin mukaan Stormcast Eternal -joukoilla, joita olen tähän mennessä käyttänyt oikeastaan vain viime vuoden Skirmish-kampanjassa. Tällä hetkellä armeijani valikoima ei ole kovin suuri, joten melko suorasukaisesti valitsin joukkoni sen perusteella, mitä sattui olemaan valmiina. Lord-Relictor, kaksi viiden Liberatorin ryhmää, Vanguard-Raptorit hurricane-jalkajousilla ja 3 Aetherwingiä.

Ensimmäinen skenaario oli eräänlainen läpijuoksu, molemmat saivat pisteitä, mikäli omia joukkoja sai vastustajan kenttäpuoliskolle. Näin pienillä armeijoilla tästä saattaa tulla mielenkiintoista. Vastustajakseni tuli Skaveneita, määrällisesti hyvin pieni armeija, poikkeuksellista ehkä rotille.

Cunning Strategist -kyvyllä pääsin jo heti kättellyssä vähän eteenpäin, mutta vaikka vastustaja ottikin ensimmäisen vuoron, niin hän ei saanut kummempaa aikaiseksi. Omalla vuorollani ammuin ja ryntäsin lähitaisteluun. Myöhemmillä vuoroilla ammuin lisää ja lisää porukkaa lähitaisteluun, vastustaja teki samoin. Välillä näytti, että pyyhkäisen pöydän, mutta kun ammunta oli tehotonta, niin taistelu vain jatkui. Välillä näytti, että minut pyyhkäistään pöydältä, kun Stormcastien panssareista ei tuntunut olevan mihinkään, käytännössä kaikki vahinko tuli läpi. Skenaarion erikoissäännötkin vähän potkivat vastaan, tappavia vammoja tupsahteli minua vastaan, muttei vastustajalle.

Lopulta taistelu kulminoitui viimeisellä kierroksella kaksintaisteluun orjarotan ja minun lintuni välillä. Tämäkin olisi saattanut jäädä väliin, mikäli olisimme molemmat epäonnistuneet rohkeusheitoissamme ja kaikki olisivat juosseet pakoon. Lopulta kuitenkin yksinäinen lintuni oli ainoa henkiinjäänyt ja hän liihoitteli minulle 2-0 -pistevoiton. Mielenkiintoinen skenaario oli ja niukka voitto jännittävän pelin päätteeksi, joka tosiaan olisi voinut kellahtaa kumpaan suuntaan tahansa kesken pelin tai ihan lopussa.

Muutama kirja, 9.2.2018


Grand Alliance Destruction, Skaven Pestilens Battletome, Disciples of Tzeentch Battletome

Peliraporttejakin pitäisi kirjoitella, mutta kun niissä menee niin paljon aikaa, niin tiputellaan sitten näitä kulueriä. Nämä kolme kirjaa ostin viime viikolla Sotavasarasta ja tällä viikolla ne saapuivat postitse. Hintaa ei näille kertynyt kuin 20 euroa, joten melkoisen halvalla ne sain. Varsinaisestihan ehkä en juuri näitä tarvitse pelaamiseen, mutta kyllä lukeminen kiinnostaa aina ja onhan se mukava vähän tietää, että minkälaisia vastustajia sitä on liikkeellä.

Varsinkaan skavenit eivät ole oikein iskeneet omaan mieltymyshermooni enkä Destruction-armeijaakaan taida olla aloittamassa. Nykyörkit eivät miellytä esteettistä silmää ja vanhoja örkkejä voin maalata Oldhammeriin. Toki on tuolla varmaan jotain muutakin kuin örkkejä, joten ehkä joku kipinä iskee, kun kirjan jossain kohtaa saan selailtua läpi. Tzeentch-kirja on aavistuksen mielenkiintoisempi, onhan nykyisen Firestorm-kampanjani komentaja Tzeentch-Magister. Puhdas Tzeentch-armeija ei ole suunnitelmissa, mutta eiköhän tästä jotain mielenkiintoista löydy.

Skaven-kirja on kovakantinen, muut pehmeäkantisia. Ei tuota Grand Alliancea varmaan kovakantisena ole koskaan ollutkaan. Battletomet ovat olleet toistaiseksi kovakantisia (siis ne mitkä itse omistan), mutta eiköhän tuo pehmeäkin joukkoon sovi. Hyväkuntoisia kirjoja kaikki, hyvä jos on kertaakaan luettu, mitä vähän selailullani huomioin.

Tyrmäävä voitto, 25.10.2017


Viime viikon torstaina Lohikäärmeluola todisti Reikland Reaversin ja Sewer Sneakersin välistä Blood Bowl -ottelua. Alamaailmojen asukit keräsivät katsomoon yhteensä 22 000 katsojaa, joista nippanappa kolmannes oli kääpiöiden kannattajia. Katsomon lisäksi kääpiöt olivat alakynnessä etukäteen ajateltuna myös kentällä, joten vaelteleva apteekkari ja Bloodweiser-tyttö liittyivät joukkueen vaihtopenkkivahvuuteen ylimääräisten harjoitusten jälkeen. Luolan katosta tihkui kosteutta siihen tahtiin, että se vaikutti lähes sateelta tehden kentän ja pallon tavallista liukkaammaksi. Liekö tämä kostea ilma vaikuttanut, mutta yleisö huusi aloituspotkun aikana suuresti suosiotaan Sneakersille. Tätä edelsi valmentajan ovelaakin ovelampi taktinen veto, eli aloittaa ottelu puolustuskannalta.

Avausmaalia rakennellaan

Kääpiöt pääsivät siis ensimmäisenä rakentelemaan hyökkäystä ja sehän heille toki sopi. Puolustuslinjaa aloitettiin heti murjomaan kenttään ja sen jälkeen rakentelemaan hyökkäystä, kun pallokin saatiin hyppysiin. Peli eteni melko rivakasti vasenta laitaa pitkin, Jörö tempaisi yhden vastustajista pahanoloisesti ottelusta ulos ja muutama muu kaveri pyöritteli silmiään torkkutuvalla. Valmentajan toistuvista huudoista huolimatta Sneakersin peli ei asettunut uomiinsa, taklaukset osuivat omaan leukaan, vikkelät väistöt eivät onnistuneet ylimääräisistä juoksuaskeleista puhumattakaan. Ei kääpiölläkään ihan kaikki onnistunut, mutta kun kentällä oli selvä pelaajaylivoima ja kentälläkin olevat pelaajat lähinnä katselivat peliä kentän pinnasta, niin maalia kohti oli mukava edetä. Harmillisesti linjamies numero 10 sai pahan tällin jakson jälkimmäisellä puoliskolla ja hän joutuu huilaamaan vielä seuraavankin pelin. Sateesta huolimatta kääpiöt yrittivät pientä heittopeliäkin, mutta kun se ei onnistunut, niin jakson lopulla juoksija numerolla 6 teki avausmaalin.

Vastustajat maassa

Oli aikaa vielä aloituseen ja pieneen peliinkin. Yleisö kannusti jälleen Sneakersia raivoisasti. Mitään kovin kummallista ei kuitenkaan tapahtuntu, linjakääpiö 1 tosin tyrmäsi yhden vastustajista tästä pelistä pois ennen kuin puoliaika päättyi.

Toiselle jaksolle Sewer Sneakers lähti jälleen hakemaan tasoitusmaalia. Tällä kertaa yleisö heitti kivellä toista kääpiöiden surmaajista, mikä aukaisikin vasemmalle laidalle reilun kokoisen aukon, jota sumeilematta käytettiin hyväksi. Tasoitusmaali roikkui ilmassa, kun lyhytjalkaiset kääpiöt pyrkivät pallonkantajan perään. Pientä jarruttelua saatiin aikaan, muttei mitään kovin suurta. Yleisö availi jo äänijänteitään, kun valmentaja yllättäen lähtikin komentamaan peikkoa. Peikko oli hyvin ymmällään ohjeista, ei ymmärtänyt millään ja sai samalla muunkin joukkueen sekaisin. Kääpiöt saivat juuri sopivasti lisäaikaa ja saivat hyökkäyksen pysäytettyä ja puolustuksen tilkittyä.

Tiukkaa puolustusta

Jakson jälkimmäisellä puoliskolla sitten lähinnä rakenneltiin kääpiöiden maalia, ensin linjakääpiö 3 huitaisi jälleen yhden vastustajista kentän laidalle puhaltelemaan ja sitten alkoi reipas kipitys pikkujaloilla. Harvalukuisen vastustajat saatiin pidettyä aloillaan ja kaukana pallosta ja juuri ennen ottelun loppua hyökkääjä numerolla 12 taiteili pallon kanssa maaliviivan yli tehden 2-0 -maalin.

2-0 -maalin tekijä valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi ja kuin kostean liukkaan luolaston suomana hänet lähetettiin ennen seuraavaa ottelua harjoittelemaan entistä ketterämpiä ja notkeampia temppuja. Harmillisesti numero 10 jättää siis seuraavan pelin väliin, mutta kun kassaan ropisi jälleen 60 000 kultakolikkoa, niin valmentaja saattaa tehdä lisähankintoja vielä ennen alkuvihellystä. Voitto toi joukkueelle myös lisää faneja.


Aikamoinen ottelu oli. Toki vastustaja heitteli kalloja, ykkösiä ja muuten vaan epäonnistumisia reilusti minua enemmän, jolloin vuorot jäivät lyhyiksi. Ei kestänyt kuin karvan verran yli 2 tuntia. Peikkokin tyhmäili ainakin kahdesti siten, että siinä paloi uusintaheitot ja kaikki. Jälkimmäinen töppäily aiheutti sen, ettei skaven juossut vapaasti maaliin. Mikälie mielenhäiriö tai tähtipelaajapisteahneus valmentajaan iski. Peli oli kyllä harvinaisen yksipuolinen. Vaikka voitto tulikin, niin ei tämä peli millään muotoa ollut hauska tai nautinnollinen. Mitään kovin suuria ajatuskuvioitakaan ei joutunut tekemään, kun monesti oli kenttä auki, kun noin toinen tai kolmas vastustajan toimenpide päätyi epäonnistumiseen ja pelaajia oli muutenkin kentällä vain kourallinen. Olikon ensimmäisen jakson lopulla noin neljä torkkutuvalla ja pari sairaalaosastolla. Yksi vastustaja taisi melkein kuolla epäonnistuneen väistön takia, mutta apteekkari pelasti. Itse puolestani heittelin varsinkin haarniskaheitot helposti läpi, ysiä ja yhtätoista tuli ropisemalla, joten eipä ihme, että 11 tuli nopista myös, kun pelaajan kehitystä heitin. No, tällä tuloksella kamppaillaan vielä pudotuspelipaikasta tällä kaudella.

Blood Bowlin parissa, 29.7.2017


Blood Bowl -kääpiöitä

Tämän viikon tiistaina käynnistyi osaltani tuorein Turun Blood Bowl -liiga. Maanantai-iltana sain maalattua joukkueen valmiiksi eli nuo oikealla näkyvät neljä pelaajaa. Joukkueeni on kovin yllätyksetön, 6 blockkeria, 2 blitzeriä, 2 runneria ja 2 slayeria sekä 3 rerollia. Joukkueen nimeksi valitsin Reikland Reaversin erinäisistä syistä, sinipitoinen värimaailma tulee nimen mukana. Joukkueeni muodostuu siis Keisarikunnan alueella majailevista kääpiöpelaajista, jotka ovat ottaneet Reikinmaan kodikseen.

Liigassa käytetään vähän sekaisin uusia 2016-version sääntöjä sekä vanhoja Living Rulebook 6:n sääntöjä oikeastaan siksi, että uudet pelaajat pääsevät hyvin mukaan, mutta saadaan samalla vanhoille pelaajille käyttöön tähtipelaajia ja sen sellaista.

Tiistaina vastaan asettui siis tuoreen Reikland Reavers -joukkueeni vastustajaksi jo yhden kauden pelannut örkkijoukkue Bishop´s Cross Grinders perinteisellä Kerttu Areenalla, jolla oli ihanteellinen keli pelin pelaamiseen. Katsojat eivät tästä huolimatta olleet vielä löytäneet kääpiöjoukkuetta, vain 2000 kannattajaa saapui katsomaan peliä, kun örkkimielisiä katsojia löytyi peräti 12 000. Tasoitukseksi kääpiöiden puolelle liittyi niin kiertelevä apteekkari, Bloodweiserin tuotelähettiläs sekä puolituiskokki.

Alkutunnelmia

Aloitusvuoro meni örkeille ja lähtivät hyökkäysmuodostelmaan. Kääpiöt keskittyivät puolustuskuvionsa täydellistämiseen niin paljon, että potku karkoitti pallon takalaidasta yli. Örkit saivat siis pallon ilmaiseksi. Puolituiskokki onnistui kuitenkin tekemään sellaiset keitokset, että örkkien taktiset kuviot menivät melko lailla pieleen. Kääpiöiden toinen surmaaja, joka muun joukkueen tavoin haluaa vielä pysytellä tuntemattoman, tyrmättiin heti aloituspotkun jälkeen taukotuvalle. Siellä hän sitten viihtyikin valmentajan harmiksi oluthinkkien luona koko loppupelin ajan. Pieneksi tasoitukseksi örkkien peikko Saedmara ei suostunut kuuntelemaan valmentajan käskyjä ensi alkuun ollenkaan, vasta kolmannella yrityksellä saatiin jotain aikaiseksi. Tätä ennen örkkiheittäjä Hardor Deadsnarl oli tyrmätty ottelusta ulos, joten peli vaikutti kovin väkivaltaiselta. Örkkivalmentajalta oli muutenkin tässä kohtaa jo kortit aika lailla käytetty. Hardor hukkasi pallon kentälle, jossa se saikin pysyä aika lailla rauhassa pelaajien jaloissa.

Peikko Saedmara pääsi myös väkivaltaisen pelin makuun kiinni ja onnistui hankkimaan uransa ensimmiäset tilastopisteet tyrmäämällä kääpiöiden numero 4:n ulos pelistä. Kentällä alkaa olla enemmän tilaa ja pallokin päätyy örkkien hyppysiin. Sitä hivutetaan pikkuhiljaa kohti maaliviivaa kääpiöiden yrittäessä pysyä perässä. Hellävarainen nuijiminen jatkuu ja pallo on jo aivan maaliviivan tuntumassa olevan Zartarurk Deathaxen käsissä ensimmäisen jakson ollessa loppumaisillaan. Vielä sinnekin ehtii kuitenkin kääpiö häiritsemään. Örkit koittavat taklata hänet pois tilanteesta, mutta eivät onnistu. Tämä hämmentää örkkejä sen verran, että he pyrkivät juoksumaalin sijaan tekemään heittomaalin. Goblin juoksee irti kääpiöiden syleilystä ja pääsee maalialueelle. Zartarurk pyrkii heittämään hyvin lyhyen syötön kääpiöhäirinnän alla, mutta pallo nousee liian korkealle ja menee goblinin käsien yli katsomoon. Heti kohta tämän jälkeen ensimmäinen jakso päättyikin.

Toisen jakson alkajaisiksi fanit molemmin puolin osoittivat suosiotaan väkivaltaiselle pelille, mutta toivoivat silti vähän taktisempaa ja maalirikkaampaa peliä. Puolituiskokin keitokset olivat edelleen voimissaan, mutta eivät ihan niin hyvin kuin ensimmäisellä jaksolla. Toisaalta pari kääpiöpelaaja virui sairastuvalla eikä täyttä joukkuetta saatu kentälle örkkejä vastaan. Puolustavien örkkien aloituspotku on aivan nappiosuma, pallo tipahtaa lopulta aivan keskiviivan paremmalle puolelle peikon jalkojen juureen. Kääpiöt koittavat saada raivattua tilaa ja vaikka örkit tyrmäävät itseäänkin, niin pallo lojuu maassa, kunnes Zartarurk Deathaxe poimii jälleen pallon ja viilettä kohti kääpiöiden maalialuetta. Kääpiöt yrittävät jälleen juosta perään, mutta hyökkäykseen on panostettu niin paljon, ettei örkkimaalia ehditä estämään. Örkit siirtyvät 1-0 johtoon vähän toisen jakson puolivälin jälkeen jättäen kääpiöille vielä mahdollisuuden tasoitusmaalin tekoon, joskin vajaamiehisinä.

Yleisöryntäyksen jälkeen

Örkkipainotteinen katsomo ei tasoitusmaalia pitänyt mielekkäänä vaan ryntäsi kentälle tönimään pelaajia. Kääpiöitä tyrmättiin nurmeen peräti 5, mukaan lukien molemmat takakentän pelaajat, mutta örkkejä vain 2. Kääpiöille jäi siis vain neljä pelaajaa pystyyn ja örkkien avauspotku laskeutui tällä kertaa aivan takarajan tuntumaan. Tasoitusmaalin teko muuttui siis kovin vaikeaksi ja niinhän siinä kävi, että aivan peliajan päättyessä Deathaxe taklaa kääpiön nurin, väistää toista, noukkii pallon ja kolmannen kääpiön väistettyään siirtyy pallon kanssa maaliviivan yli juhlien 2-0 -maalia. Siihen peli sitten päättyikin.

Kääpiöiden rivimies numero 9 valittiin joukkueen parhaaksi pelaajaksi. Lipputuloja ei kertynyt kassaan kuin 10 000 kolikkoa, joilla ei pahemmin juhlita. Seuraavaan otteluun joudutaan siis lähtemään 11 pelaajalla.


Seuraava ottelu olikin sitten jo heti torstaina, niin ikään Kerttu Areenalla. Vastaan asettui niin ikään jo kokenut joukkue Rathorde’s Fitnessschool. Hiostavan kuuma ilma painosti pelaajia ottelun alkaessa ja kääpiöt saivatkin itselleen aloitusvuoron toivoen pääsevänsä johtoon ennen lämpöhalvauksia. Lämpöhalvauksia hälventämään Reaversille tuli avuksi myös kaksi Bloodweiserin sponsoripakettia sekä vanha tuttu puolituiskokki. Katsojatkin olivat jo kuulleet uudesta joukkueesta, mutta 15 000 katsojasta vain kolmasosa oli kääpiöiden puolella. Puolituiskokki teki jälleen väkevät keitokset, skavenluotsille ei jäänyt juurikaan taktikoitavaa.

Kääpiöjuna etenee

Kääpiöt ryhmittyivät siis hyökkäysmuodostelmaan ja kuin hyvänä enteenä rottamiesten aloituspotkun lentäessä ilmassa myös pilvet liikahtivat asettuen mukavasti auringon eteen. Vilpoisista luolalämpötiloista oltiin vielä kaukana, mutta onneksi Reavers-kääpiöt ovat jo ehtineet tottua maanpäälliseen elämään Reikinmaalla. Skavenien kolmen pelaajan puolustusryhmitelmä tyrmättiin heti ensi töikseen kentän laidalle tai kenttään. Kääpiö numero 3 tyrmäsi yhden pois pelistä, kollega seuraavan taukotuvalle ja kolmas viimeisen syvälle nurmikkoon. Pallokin napattiin kyytiin ja lähdettiin hyökkäämään keskeltä.

Peli eteni pikkuhiljaa kohti Fitnessschoolin maalia, matkalla tosin Reavers-kääpiö 8, joka siis vietti koko edellisen pelin oluttynnyreiden parissa, sai sen verran kovan tällin, että hänet siirrettiin pois kentältä. Seuraava ottelukin jää häneltä väliin. Mahtoiko olla selvin päin edes pelin alkaessa? Pienistä mutkista huolimatta jo alkuottelussa kunnostautunut numero 3 onnistui kantamaan pallon maaliviivan yli vähän jakson puolivälin jälkeen. Ensimmäinen maali oli tosiasia.

Maali häämöttää

Rotille jäi vielä hyvin aikaa tasoitukseen, varsinkin kun valmentaja veti häikäisevät kuviot fläppitaululle. Tilannetta auttoi vielä kääpiöiden yli takalaidan lentänyt pallo. Jälleen siis vastustaja sai vapaasti pallon käsiinsä. Kääpiöt olivat kuitenkin varautuneet nopeisiin rottaotuksiin ja puolustus oli sekä syvä että leveä. Sieltä tultiin kyllä kovaa läpi, mutta sen verran kääpiöt pääsivät iholle ja niskan päälle, että tasoitusmaalia ei ensimmäisellä jaksolla nähty. Sen sijaan yksi skaveneista kannettiin paareille kentältä, kun kääpiöblitzer 12 tyrmäsi hänet. Kääpiöjohdossa siis tauolle.

Toisella jaksolla puolituskokki pisti entistä paremmaksi, tätä parempia keitoksia ei oltu ennen nähty ja skavenluotsi jäi kentän laidalla aivan sanattomaksi. Keitokset eivät tosin miellyttäneet yleisöä, josta singottu kivi tyrmäsi kääpiöiden linjamiehen numero 10. Sen verran lujaa lensi kivi, että luita murtui, voimat ehtyivät ja ura luultavasti päättyi ennen mainetta ja kunniaa. Samaan syssyyn aloituspotku jäi tällä kertaa vajaaksi ja jälleen vastustajalle pallo. Heillä ei kauaa nokka tuhissut ja pallonkantaja oli jo kohta maaliviivalla. Hieman he koittivat pelata aikaa, mutta kääpiöt keskittyivät pallonkantajan sijaan kurittamaan niitä rottia, joihin yltivät. Numero 9 osoitti edellisen pelin MVP-ainestaan tyrmäämällä yhden rotista pelistä pois. Pallonkantaja juoksi tasoitusmaalin ennen jakson puoliväliä haluten turvaan kääpiöväkivallalta.

Kääpiöpuolustus

Kääpiöt ryhmittyivät jälleen hyökkäyskuvioon, lyhyemmälläkin jaloilla oli vielä aikaa maalin tekoon. Sää pysyi pienestä tuulesta huolimatta mukavana. Pallo saatiin nopeasti ylös ja hyökkäyskuviota rakenneltiin lähinnä vasemmalta laidalta. Sieltä kääpiöjuna etenikin varsin vakuuttavasti valmentajan huudellessa ohjeitaan ja vastapuolen pyöritellessä epäuskoisena käsiään. Linjamies numero 1 kärsi pahan tällin vähän jakson puolivälin jälkeen, mikäli ura vielä joskus jatkuu, niin liike on entistä kankeampaa. Seuraava ottelu jää ainakin väliin. Takaiskuista huolimatta juoksija Viisi onnistui melko helposti juoksemaan pallon maalin ottelun loppuhetkillä.

Taas maalia tekemässä

Ottelun viimeisessä aloituksessa katsojat tulistuivat tuomariin, mutta sillä ei ollut pelin kulkuun enää sanottavaa merkitystä. Normaalia nujakointia jatkettiin, kunnes pelikellosta aika loppui. Lopputulokseksi tuli siis 2-1 Reikland Reaversille ja pistetili liigassa auki. Voittomaalin tehnyt juoksija valittiin ottelun tärkeimmäksi pelaajaksi ja hän saakin lisäoppia ennen seuraavaa ottelua. Linjamies 9 saa niin ikään lisäharjoitusta, vielä on kuitenkin auki, että mitä on luvassa – juoksutreeniä, paksummat toppaukset vai joku mielenkiintoinen taito. Vasta ottelun jälkeen huomattiin, että linjamies 3 saa niin ikään lisäharjoitusta.

Voitto toi luonnollisesti lisää faneja joukkueelle,  kassaan ei kuitenkaan kilahtanut kuin 30 000 kultakolikkoa. Mutta kun tämä lisätään edellisen ottelun tulokseen ja ynnätään siihen jo hetken kadoksissa olleet 30 000 säästökolikkoa, niin seuraavaan otteluun saadaan palkattua vielä uusi pysyvä jäsenkin. Kolmen loukkaantuneen myötä tarvitaan kuitenkin vielä joku tilapäispelaaja, jotta joukkue saadaan täysimiehisenä kentälle.

Toinen ottelu vastavirtaan, 28.1.2017


Tässä kohtaa ei vielä kaikki ollut menetetty

Tässä kohtaa ei vielä kaikki ollut menetetty

Kuten eilen lupailin, niin tässä pientä raporttia Age of Sigmar -liigan toisesta ottelusta. Pelin koko oli sama 500 kuin ensimmäiselläkin kerralla, joten pidin voittavan joukkueeni samana. Skenaario ja vastustaja muuttuivat, nyt tuli vastaan Skaven-poppoo ja tehtävä, jossa piti pyrkiä valtaamaan neljä kentän kulmissa olevaa kohdetta. Skaveneilla oli parikymmentä klaanirottaa, joku pappi ja iso syöpäläispomo.

Omalla puoliskollani oli keskellä kukkula, jonka molemmille puolille sijoitin joukkoni. Aloitus meni vastustajalle, joka varovasti tuli eteenpäin ja heitti muutaman loitsun, mutta ei vahinkoa. Itse juoksin täyttä vauhtia eteenpäin, koska mulla ei ollut ampujia eikä taikuutta. Ensimmäisen vuoron jälkeen näytti hyvältä, rynnäkköetäisyydellä oltiin mukavasti. Yllä oleva kuva on tästä tilanteesta. Toiselle kierrokselle sain kaipaamani aloituksen, vastustaja ei tätä aloittajan arpomista muistanutkaan, joten manaili hiukan liikkeitään. Sitten alkoi tapahtua, oikealla laidalla ollut kaaossoturijoukkoni tyhmäili maastokappaleen vieressä (ykkösen heittämällä yksikkö ei tee mitään). Tämä romutti suunnitelmani syöpäläislordin haastamisesta, mutta aikaahan vielä oli. Kaaoslordini Lord Aquila sen sijaan ryntäsi onnistuneesti klaanilaisten kimppuun ja komensi toisen kaaossoturiporukan avukseen. Rynnäkköön tuplaykköset ja soturit jäivät katselemaan, kun komentaja jäi ensin rottien ympäröimäksi ja lopulta lyömäksi. Kolme ykköstä ratkaisevan tärkeisiin paikkoihin pysäytti hyökkäykseni täysin vuorolla kaksi ja antoi vastustajalle mahdollisuuden napostella yksikköni yksi kerrallaan. Kolmannelle vuorolla rotat saivat aloituksen ja kaaossoturini saivat klaanirotat kimppuunsa. Muukin Skaven-porukka liikkui siihen suuntaan, jolloin koko armeija taisteli kolmasosaa mun armeijaani vastaan.

Loppuhetket

Loppuhetket

Kovin kauaa ei yksikkö luonnollisesti kestänyt. Sillä aikaa toinen kaaossoturiporukkani siirtyi kauemmaksi typerästä metsästä ja ryhmittäytyi puolustusasemiin kohdemerkin ympärille. Sitten aloitus tuli taas minulle, kun olisin toivonut sen menevän vastustajalle, ja vastustajan liikkuvan joukkojani kohti. Jäin paikoilleni. Vastustaja lähestyi. Seuraavalla kierroksella aloitin taas ja nyt rynnäkkö sekä pappiin että lordiin oli mahdollinen. Yksi kaaossotureista uhrattiin läheiselle kalliolle ja loput lähtivät rynnäkköön. Sain kuin sainkin riittävän paljon nopista ja onnistuin pysäyttämään sekä papin että lordin, klaanirotat olivat vielä kaukana lyllertämässä. Sitten alkoi epätoivoinen taistelu, pappia sain haavoitettua, mutta lordia en. Omia sen sijaan kuoli aika reilusti viimeistään siinä kohtaa, kun rohkeus alkoi pettää. Viimeisellä vuorolla aloitus meni vastustajalle, pappi perääntyi taistelusta ja siirtyi valtaamaan neljännen kohteen. Yksinäinen kaaossoturini kesti nipun taikoja ja hännänhuitaisut, mutta joutui lopulta taipumaan. Oma armeijani tuhottiin siis kokonaan, vastustajalta sain tapettua pari kourallista rottia sekä haavoitettua pappia. Vastustaja valloitti kaikki kohdemerkit ja sai Major-voiton.

Jos ensimmäisessä pelissä kaikki meni kuin vettä vaan, niin nyt mentiin pahasti vastavirtaan. Kakkoskierroksen ykkössuma käänsi kaiken poskelleen ja vastustajalla oli tämän jälkeen melko helppo työ. Ykkösten jälkeenkään ei nopista oikein ollut apua, valtaosa tuntui epäonnistuvan, vaikka 4+ olisi riittänyt. Juttelimme jo pelin aikana, että peli olisi ollut ihan toinen, jos olisin saanut kaaossoturini lordini kaveriksi taisteluun, mutta niin ei käynyt tällä kertaa. Harmittaa toki, mutta peliin kuuluu ne nopanheitot, niin niiden kanssa on elettävä. Jatkossa tietty voisi vältellä ahkerammin sitä tyhmäilevää maastoakin, varsinkin jos on pieni armeija. Toisin sanoen nopat pyörii, mutta omilla valinnoillaan pystyy vaikuttamaan siihen, että mitä nopanheittoja sitä tarvitsee pelissä tehdä.

Ensi viikolla jää liigapeli väliin, mutta sen sijaan tiistaina pitäisi jatkaa Lord of the Rings -kampanjaa seuraavalla pelillä.