Age of Sigmaria taas, 21.3.2017


Tässä taas koitetaan kuroa umpeen päivitysten hitautta. Vuorossa pikainen peliraportti liki kahden viikon takaisesta Age of Sigmar -pelistä. Kyseessä oli tuhannen pisteen Border Wars -peli, jota pelasin Slaves to Darkness -armeijallani goblin-joukkoja vastaan.

Joukot etenevät

No, oli mulla Khorne Bloodbound -osastolta yksi Slaughterpriest tuomassa vähän lisäväriä, joten ihan puhdas Slaves to Darkness -lista ei ollut kyseessä, mutta Khornea kuitenkin. Sain joukot ensimmäisenä kentälle, koska mulla ei ollut muuta laitettavaa kuin se Slaughterpriest ja yksi pataljoona. En sitten tiedä, että oliko tässä skenaariossa (tai missään muussakaan) hyötyä olla ensimmäinen, ainakaan kun ei ole mitään ampuvaa eikä loitsivaa. Täytyy taktiikoita tämän suhteen miettiä vielä.

No, lähdin kuitenkin etenemään ja sain heti alkuun molemmat keskimmäiset kohteet haltuuni, joten pisteitä ropisi. Vastapalloon tulikin sitten jonkun verran, goblineilla oli paljon ampuvaa ja taikovaa porukkaa. Ihan kelvollisesti kestin vielä tässä kohtaa. Mutta seuraavilla kierroksilla, kun ei sitten kirveet uppoa vihernahkaan ja hevosen kaviot tekevät rumempaa jälkeä kuin ratsastajan aseet, niin peli alkoi näyttää vaikealta. Vastustaja onnistui lisäämään joukoilleen lisää hyökkäyksiä ja osumisvarmuutta, joten pelkkiä nuolia tuli kourakaupalla niskaan. Kun he vielä onnistuivat saamaan loppupelin ajaksi immuniteetin rohkeustesteihin, niin viimeisetkin toiveeni saada ajettua vastustaja pakosalle alkoivat hiipua. Kolmannen vuoron jälkeen peli näytti aika selvältä, pisteet 17-7 vastustajalle ja joukkoja paljon enemmän kentällä. Tässä kohtaa oli pelattukin jo yli kaksi tuntia, joten päätimme pistää pillit pussiin ja todeta vihernahat voittajiksi. Ei tästä hirveästi jäänyt jälkipolville kerrottavaa, varsinkin kun raportti tulee näinkin paljon myöhässä…


Mitä tästä opimme? Deploymenttiä kannattaa miettiä, varsinkin tällä mun armeijallani. Onko mitään järkeä ottaa ekaa vuoroa, kun ei sillä oikein saa mitään aikaiseksi, antaa vain vastustajalle paremmat paikat ampua ja suunnitella omat rynnäkkönsä. Täytyy jatkossa koittaa kyttäillä.

Viikon maalaukset, 3.3.2017


img_7383

Chaos Knights

img_7382

Kaaosnihdit

img_7385

Joukon pomo, Doomknight

Tässä tämän viikon maalailut. Ensi alkuun viisi kaaosritaria, jotka jo viime viikolla kävivät pelipöydällä melkein valmiina. Näistä tuo lipunkantaja oli melkein valmis jo joskus joulukuussa, mutta päätin jättää viimeistelemättä silloin ja odottaa, että saan muut figut valmiiksi samalle tasolle, jotta yhtenäinen linja säilyy. Osasyy oli myös se, että halusin kaikki samanlaisille MDF-alustoille muovialustojen sijaan, ja niitä piti odotella.

Kilpiin en ole täysin tyytyväinen, niistä tuli jotenkin kovin suttuiset. Ne olivat paremman näköiset keskeneräisinä, kun mustan kilven olin vain metallivärillä kuivaharjannut. Nyt nuo kaipaisivat jotain korostusta metalliin, että näyttäisivät paremmilta. Kai. Musta nyrkki lipussa ja komentajan kilvessä ei myöskään täysin vakuuta, mutta mennään näillä. Ehkä joskus tulee parempaa jälkeä.

Värivalinnoiltaanhan nämä kaikki seurailevat samoja linjoja kuin mitä kaaossoturitkin, eli metallinpunaista, mustaa, vihreää ja metalliväriä. Hevosiin hain vähän eloa, pari on ruskeaa ja loput mustia. Osaan vetelin vielä punaista Glazea päälle, jotta tulisi vähän hurjemman ja demonisemman näköisiä. En tiedä oliko sekään paras veto, mutta ihan tyytyväinen näihin olen itse.

Muutenkin ihan kelpo maalausta mielestäni, tuohon vaaleanpunaiseen metallinpunaiseenkin alkaa jo vähän tottua, näissä kun on muutakin väriä kuin sitä. Tai siis, että näissä se väri ei peitä 90% niin kuin sotureissa tai 3% niin kuin ryöväreissä. Näissä se myös selvemmin erottuu panssariksi.

Kaiken kaikkiaan näitä olisi vielä voinut vähän hioa, varsinkin hevosten päitä ja muutenkin hevosten yksityiskohtia, mutta ei näihin mitään suurempia virheitä jäänyt.

img_7394

Mongoose Broos

Toinen valmistunut porukka on sitten nämä broot Gloranthasta. Vuosia sitten ostin Fantasiapelien alesta tämän laatikon, kun olivat tarjouksessa ja RuneQuest kuitenkin oli kova juttu silloin nuorempana. Roolipelitarkoitukseen ensimmäisiä figujanikin ostin, mutta silloin ei sattunut silmään tämmöisiä. Vuosia ovat olleet odottamassa maalia, mutta nyt Maalaushaasteen päätin kaivaaa nämä esiin ja pistää maaleihin.

Oikein mukava laatikko, metallifiguja ja kaikki erilaisia ja vähän erilaisin varusteinkin. Sekalaisuudesta johtuen päätin maalata joukon melko yhtenevillä väreillä, jotta näyttäisivät samalta porukalta. Taisi mennä kuitenkin vähän liioitteluksi, nyt näyttää vähän turhan keltaiselta. Olisi pitänyt muitakin värejä käyttää vähän enemmän. Turkin kanssa olisi myös voinut kikkailla vähän enemmän, mutta päätin tehokkuussyistä maalata kaikki samalla metodilla, ruskea pohja, ruskea pesu ja ihon värillä harjaus päälle. Sai mukavasti yksityiskohdat esiin, olen tyytyväinen.

img_7397

Joukon johtaja

img_7400

Keihäsosasto

img_7399

Nuijat

img_7401

Miekkailijat

Näitä figuja saa nykyään näemmä Rebel Minis -firmasta, joka lienee ostanut muotit ja muun sellaisen. Jos siis näitä haluaa lisää, niin sieltä saa. Sieltä saa ostettua myös ankka-paketin, joka mulla niin ikään odottelee maalipintaa. Gloranthassa ankat olivat mielenkiintoisia otuksia, sellaisia Aku Ankan oloisia kaksijalkaisia käpyttelijöitä, jotka elivät barbaarista elämää. Pelaajien suhteen nämä aiheuttivat ristiriitoja, jotkut eivät halunneet näitä ankkoja ollenkaan heidän maailmoihinsa, joidenkin mielestä ne olivat oleellinen osa. Itse tykkäsin niistä.

Palataan hetkeksi ankoista broihin. Broothan tunnettaisiin varmaan muissa maailmoissa petomiehinä, mutta itse en oikein tätä nimeä ymmärrä. Lampaat, vuohet, lehmät ja muut sellaiset kun eivät minusta oikein ole petoja… Jos oikein muistan mytologiasta, niin broot syntyvät ogrejen (nämä Gloranthan ogret ovat hyvinkin ihmismäisiä, heitä fiksumpia ja komeampia kaaoksen kätyreitä, eivät siis mitään Vanhan Maailman puolijättejä) ja kotieläinten parittelun seurauksena. Toisinaan toki villipedotkin joutuvat ogrejen parittelun kohteeksi, mutta lähinnä siis kuitenkin kotieläimet.

Mutta semmoista tällä kertaa. Koitan viikonlopun aikana saada kirjoiteltua raportin tiistaisesta LotR-pelistä tänne. Ensi viikolla taas lisää maalailuja ja toivottavasti myös vähän pelaamista.

Marauderit, 25.2.2017


img_7365

Chaos Marauders

Chaos Marauders

Kaikki kymmenen

Alkuviikosta sain parahiksi valmiiksi keskiviikon liigakierrokselle 10 hengen Chaos Marauders -porukan. Kaksi maalasin testimielessä jo aiemmin, nyt maalasin loput kahdeksan, mukaan lukien lippumies ja rumpali. Näitä oli mukava maalata, paljon kivempia kuin ne vanhat muoviset kaaossoturit esimerkiksi. Aikamoisia muskelimiehiähän nämä ovat, paljasta ihoa paljon ja loppu melkeinpä mustaa tai panssaria.

Nämä kahdeksan olivat vielä blistereissä, kun ne käytettynä ostin – kuvia löytyy jostain vanhemmasta kirjoituksesta. Vähän jänskätti niitä avata, kun olivat parikymmentä vuotta saaneet olla paketeissaan, hintalapuissakin oli markkahinnat ja niin edelleen. Jännästi toisessa Marauders-blisterissä oli kaksi alustaa, joissa oli kolo, ja yksi jossa ei ollut. Vastaavasti toisessa oli neljä alustaa, joissa kaikissa oli kolo. Komentoparin blisterissä puolestaan oli kaksi alustaa, joissa toisessa oli vino kolo ja toisessa suora. Hieman hämmensi ja nauratti, mutta mua se haitannut, koska pyöreille alustoille Age of Sigmaria ajatellen nämä kuitenkin laitoin.

Tykkään kyllä lopputuloksesta, hyvän näköinen ryhmä, maalausjäljestäkin tuli ihan kiva, vaikken ihan älyttömästi siihen panostanutkaan. Harmillisesti nämä ovat pöydällä liki hyödyttömiä ellei vastaan tule sitten jotain vastaavaa kuraa. Tosin pitäisi näitä varmaan ainakin toiset kymmenen olla porukassa, että saisivat jotain aikaiseksi.

Age of Sigmar -liiga päätökseen ja hankintoja, 24.2.2017


img_7375

Oma alkuasetelma

Tämän viikon keskiviikkona saatiin päätökseen Turun Fantasiapeleissä Age of Sigmar -liiga. Tällä kertaa pistekokona oli 2000 pistettä, mihin mulla ei ihan figut riittäneet. Halusin maalatun armeijan kentälle, joten pistemääräksi tuli lopulta 1780. Ei nyt ihan hirveästi tasoitusta, kymmenisen prosenttia. Vastaani asettui Tzeentch Disciples -armeija, jossa oli muun muassa kaksi Lord of Changea. Omaan Slaves to Darkness -porukkaan otin vahvistukseksi tutut Dragon Ogorit sekä juuri ja juuri pelikuntoon saamani Gorechosen-pelin figut, joille löytyy säännöt Khorne Bloodbound -listasta. Kolmea eri Kaaosta siis sekaisin. Tehtävänä oli tuhota vastapuolen puoliskolla oleva objekti, mikä oli tietyssä mielessä haastavaa: minulla kun ei siis ollut mitään ampuvia yksiköitä ja loitsujakin minimaalisesti. Piti siis päästä käsikähmään.

img_7376

Kenraalit vastakkain

Taktiikakseni otin vahvan keskustan ja oman objektiivini suojelemisen samalla kun vasemmasta laidasta ratsuväkeni rynnistää vauhdilla sivustaan ja mahdollisesti objektiivin kimppuun. Kaaossoturit muodostivat puolustusjoukkoni, 20 ryhmittyi tornin ympärille estämään lähitaisteluyritykset. Molemmille puolille vähän eteenpäin vielä 10 kaaossoturia lisää estämään sivustakiertoja ja antamaan lisätukea. Bloodbound-sankarit sijoittelin niin ikään keskustaan, josta niitä sitten voisi ohjailla haluamaani suuntaan, samoin kuin kenraalini. Sivustajoukon muodosti siis Dragon Ogorit, velho, marauderit sekä viisi kaaosritaria.

Vastustaja sai aloituksen, mutta ensimmäisellä vuorolla ei saanut oikein mitään aikaiseksi, varsinkin kun mystiset maastokappaleet kiehtoivat joukkoja enemmän kuin liikkuminen. Omakaan aloitukseni ei ollut kovin räväkkä, lahtaajapappi onnistui rukoilemaan Khornelta veret kiehauttavaa apua vaaleanpunaisia kauhistuksia vastaan, mutta ei juuri muuta. Vasen sivustani eteni, samoin kuin kenraalini sekä vasemmanpuoleinen kaaossoturijoukko.

Aika nopeasti keskelle muodostui taistelua, Tzeentch heitti loitsujaan ja onnistui tappamaan Dragon Ogorini ja velhoni sekä siinä sivussa vahingoitti tornianikin. Kaaosritarini jämähtivät taistelemaan Flamereita vastaan, joita jatkuvasti sikisi lisää, kun sai yhden tapettua. Kaaossoturini lähinnä odottelivat puolustusasemissa, mutta mystiset maastonkappaleet hidastivat vastustajaa aika lailla.

Peliä

Loppuhetkiä

Tajusin jossain kohtaa, että olen häviämässä peliä, koska vastustajan torni oli vielä koskematon eikä mulla ollut siellä oikein mitään uhkatekijää. Marauderit toki juoksivat sitä kohti, mutta niiden uhka ei ollut kovin kova. Keskellä veri lensi ja olin hieman niskanpäällä saatuani ylivoiman joukkojen suhteen. Oma kenraalini kuoli Lord of Changen käsittelyssä, mutta tämä kostettiin myöhemmin. Vaaleanpunaiset kauhistukset kuolivat myös, samoin kaaoksen sikiö. Vasemmalla laidalla sain lopulta Flamerit, Screamerit ja kumppanit tapettua, mutta vahinkoja olin kärsinyt itsekin ja eteneminen hidastunut. Viimeisellä vuorolla Marauderini pääsivät jo lyömään tornia, mutta vailla tulosta. Omakin tornini säilyi lopulta pystyssä, joten vastustajalle minor-voitto.


Lopputuloksissa olin lopulta neljäs maksimaalisten harrastepisteiden ja yhden major-voiton turvin, kolme parasta palkittiin. Viimeisessä pelissä olisi ehkä pitänyt ratsuväellä vaan rynnätä vihollisen ohi ja pyrkiä tornille. Kuvittelin pyyhkäiseväni vihollisen pois edestäni helposti, mutta taiat, ampumiset ja henkiinheräämiset hidastivat suunnitelmaani liiaksi. En tiedä olisiko voittoa sitenkään tullut, mutta taistelusta olisi ehkä tullut tasapuolisempi. Toki 200 lisäpistettäkin olisi voinut auttaa, toiset 5 kaaosritaria vaikkapa…

wp-1487933433780.jpg

Blood Bowl Dwarf Giants

Peliin menossa ollessani ostin Fantasiapeleistä oheisen Blood Bowl Dwarf Giants -laatikon, kun niitä nyt hyllyssä vielä oli. Nyt kun AoS-liiga on ohi, niin seuraavaksi voisin liittyä taas Blood Bowl -liigaan uudella joukkueella ja säännöillä. Sen alkuun on tosin sen verran vielä aikaa, että ehdin varmaankin maalata uuden joukkueen ja pelata muutaman hajapelin Age of Sigmaria.

img_7378

Chaos Battletome Khorne Bloodbound

img_7380

Figut

Khorne Bloodbound

Khorne Bloodbound

Pelien jälkeen sovittiin vielä lisää kauppoja. Yksi palkinnoista oli Khorne Bloodbound -kirja, jonka meinasin jo pari viikkoa sitten ostaa, mutta eipä sitä ollutkaan hyllyssä. Ajattelin sen tässä kevään kuluessa kuitenkin itselleni ostaa, mutta ostinkin sen nyt sitten samantien. Kirjan voittanut totesi pienen harkinnan jälkeen, että ei ehkä haluakaan aloittaa taas uutta armeijaa ja tarjosi kirjaa minulle. Kaupanpäälle vielä kourallinen Khorne Bloodbound -figuja vastineeksi 20 eurosta, niin kaupat syntyivät aika nopeasti. Tänään kävin figut ja kirjan ostamassa. Figukuva on jostain syystä taas kyljellään…

Mutta joo, ihan kelpo kauppa, tuo kovakantinen kirja kun maksaa kaupassa vissiin 46 euroa. Ja samalla siis nippu figuja, valmiiksi koottuja ja pohjamaalattuja (osan maalaustakin aloitettu), joten ei huono kauppa. Nyt mulla on noita Bloodbound -figuja ihan kiva nippu jo valmiina, joten kunhan saan muutamat keskeneräiset figut pois alta ja tuon kääpiöjoukkueen maaleihin, niin taidan keskittyä seuraavaksi sitten näihin.

Tusinatavaraa, 20.2.2017


img_7358img_7359

Tämmöisiä ovat viime viikon tuotokset. Kuusi kappaletta tuttuja Kaaossotureita sekä kuusi gondorilaista sotilasta, joista kolme  siniviittaista kuvastaa kapteeneita. Ei näissä missään ole oikein mitään erikoista, tusinatavaraa siis.

Kaaossotureita on nyt kasassa 40 eli ihan kelpo joukko. Työn alla on vielä nihtejä sekä maraudereita,  sen jälkeen alkaa kaikki vanha Slaves to  Darkness olla  maaleissa ja voi keskittyä johonkin muuhun.

Numenorilaisia on niin ikään jo valtava kasa, mutta nyt noiden kapteenien myötä saa vähän monipuolisuutta, johtajuutta ja iskuvoimaa niille. Noita miekkamiehiä on vielä muutama edellisen omistajan figu maalaamatta sekä kourallinen hieman särkyneitä, joista pyrin jossain välissä askartelemaan vaikka lippumiehiä. Oikeasti tarvetta olisi kouralliselle jousimiehiä, niin saisi tasapainoisemman joukon. Joku  kuningas mahtuisi myös joukkoon mukavasti. Mutta näillä mennään.

img_7357img_7356

Figuja Age of Sigmariin, 14.2.2017


img_7342

Komentoryhmä sekä yksi rivimies

Tässä vihdoin näitä lupaamiani maalattuja figuja. Neljä kaaossoturia alati kasvavaan Slaves to Darkness -porukkaani. Tällä kertaa valmistui yksi komentoryhmä sekä yksi rivimies. Komentoryhmän tarvitsin viime viikon peliä varten ja yhden rivimiehen maalasin siinä mukana muuten vain.

Sain vihdoin keksittyä sopivan kuvan lippuihinkin. Koska kaikilla sotureilla on tuo vasen hanska musta, niin keksin nimeksi Army of the Black Fist. Logo lippuun onkin sitten apinoitu WH40K-maailmasta, Crimson Fisteillä on tuollainen logo. Ja on jollain toisellakin jaostolla, mutta ei harmaalla viivalla mustalla pohjalla.

img_7347

Icon Bearer

Tuli siitä ihan kelvollinen, sellainen minkä tuollainen kaaossoturi hanskat kädessä saa lippuun väkästeltyä. Komentajalla on tutusti kultainen kypärä ja torvensoittajalle askartelin jälleen greenstuffista torven, tällä kertaa vähän pienemmän, niin ei näytä niin hölmöltä. Muuten näissä ei mitään ihmeellistä, mitä nyt kaiken sai maalata kahteen-kolmeen kertaan, kun pohjamaali hylki pensselöityä maalia. Hämmentävästi tämä tapahtui vain näillä figuilla eikä muilla samalla kertaa pohjamaalatuilla figuilla. Lienee kuitenkin parasta jättää automaalit autoille ja ostaa figumaalia. Ja maalata silloin, kun ulkona on hyvät olosuhteet.

Näitä on tulossa vielä lisää sen verran, että saan täydet kymmenen valmiiksi. Peliä varten en kuitenkaan tarvinnut kuin yhden komentoryhmän, niin päätin ne maalata ensin alta pikapikaa pois. Täytyy vielä niihin kahteen muuhun komentoryhmään maalata lipunkantajille tuo logo, niin sitten olen tyytyväinen.

img_7343

Chaos Warriors, Slaves to Darkness

img_7351

Thundescorn Dragon Ogors

Dragon Ogres

Dragon Ogres

Lisäksi sain vihdoin valmiiksi jo viime vuonna aloittamani Dragon Ogret. Nämä ovat jo pari kertaa olleet keskeneräisinä pelikentillä, pohjamaalit olin onneksi saanut piiloon, niin näyttivät edes maalatuilta. Niistä tuli aika nättejä, vaikka olisikin tehnyt mieli panostaa vielä enemmän. Mutta ei vaan taidot ja kärsivällisyys riitä. Alustoihin käytin taas sitä Agrellan Badlandia, tällä kertaa vähän reilumman kerroksen ja kun alusta on lautasen kokoinen, niin sitä myös meni aika reilusti. Lopputulokseen olen aika tyytyväinen, en laittanut tällä kertaa washia ollenkaan, vain kuivaharjaus ensin Tanned Fleshillä sekä sen jälkeen vielä hennosti Usbhati Bonella. Alustan reunat on maalattu mulle uudelle maalilla eli harmaalla Mechanicus Standard Greylla. Oikein pätevän näköinen maali. Näin tällä kertaa, loppuviikosta sitten taas uusia figuja maaleissa, pelejä ei tälle viikolle muiden kiireiden keskelle osu.

Hölmöilyä Sigmarin ajassa, 11.2.2017


img_7348

Alkuasetelma

Keskiviikkona oli neljäs liigakierros, omalta kohdaltani kuitenkin vasta kolmas, koska viime viikko jäi väliin. Tällä kertaa oli kyseessä tuhannen pisteen taistelu ja vastassa haltiaporukka. Oma porukkani oli 30 kaaossoturia lordin kanssa sekä loitsija kolmen lohikäärmeogorin kanssa. Skenaario oli ”Se meteorijuttu”, jonka nimeä en tähän hätään muista, mutta jossa kuitenkin kummankin pelaajan toisen vuoron alussa kenttäpuoliskolle tupsahtaa meteori, jonka hallinnasta saa pisteitä.

Jotenkin tässä jo muisti pätkii, sain omat joukkoni aseteltua ensin ja mielestäni siis aloitin pelin, mutta jotenkin muistelen toisin päin. Mutta niin se taisi kuitenkin mennä. Ensimmäinen vuoro on tässä skenaariossa vähän hankala varsinkin kun ei ole mitään ampuvaa. Lähdin siis suurinpiirtein kaikella eteenpäin leveässä rintamassa. Vastapuoli astui omalla vuorollaan myös hieman eteenpäin ja ampui kaikella millä voi. Eli siis kaikella mitä oli, kaikki yksiköt kun ampuivat. Toisella kierroksella meteorit sitten saapuivat, keskelle omaa kenttäpuoliskoani sekä minusta katsoen vastustajan oikealla reunalle. Kun kerran olin joukkoni hajauttanut heti alussa ja rynninyt eteenpäin, niin armeijani oli melko haavoittuvainen. Varsinkin ammunnalle. Ja varsinkin sitten, kun rynnäköt epäonnistuivat. Loitsijani tapettiin hyvin nopeasti, lohikäärmeogorit jaksoivat hetken aikaa lentävää kenraalia ja kevyttä ratsuväkeä vastaan, mutta kun lordinikin epäonnistui haavoittaa demonimiekallaan vastustajan kenraalia, niin kato alkoi nopeasti käydä. Muut yksiköt pehmensivät kaaossotureitani, jotka toki kestävät aika hyvin kuritusta, mutta eivät hilpareiden kanssa ole mitään varsinaisia tappokoneita pienissä yksiköissä.

img_7349

Taistelua meteorista

Taistelua

Taistelun viimeisiä hetkiä

Kun sitten etujoukkoni oli tuhottu, niin vastustajan kenraali lennähti meteorini viereen ja alkoi napostella kaaossotureitani. Oikean reunan joukkoni riensi apuun (ensimmäinen järkevä teko koko pelissä), mutta ei sekään ihmeisiin pystynyt. Vasemmalla laidalla kaaossoturini eivät onnistuneet päihittämään ratsuväkeä vaan saivat turpiinsa lähinnä hevosilta. Kun ne lopulta kuolivat, niin ratsuväki riensi niin ikään oman meteorini luokse jättäen vain yhden loitsijan vahtimaan omaa meteoriaan.

Omalla meteorillani tapeltiin loppupeli, mutta lopulta soturini loppuivat kesken. Tätä ennen peli oli jo selvä, en mitenkään voinut enää pisteissä saada kiinni, mutta pelattiin kuitenkin peli loppuun. 14-5 taisi olla loppulukemat ja kaikki joukkoni oli tapettu. Vastustajalla oli pari yksikköä, jotka olivat kärsineet vaurioita, mutta ei yhtään kokonaan tuhottua.

Virheitä alkoi syntyä jo heti alussa, olisi pitänyt laittaa omat yksiköt suojaisempiin paikkoihin odottelemaan meteorin putoamista varsinkin kun vastapuoli oli aika ampuvainen. Ensimmäisellä vuorolla olisi puolustusasetelmia pitänyt parannella entisestään ja vasta meteorien laskeuduttua lähteä selvään hyökkäykseen suurella joukolla. Toki pari rynnäkköä multa epäonnistui ja muutama muukin nopanheitto oli epäsuosiollinen, mutta ei niillä voittoa näin huonolla pelillä olisi saavuttanut tai ainakaan ansainnut. Nyt pelissä kävi vähän samoin kuin edellisessäkin, vastustaja sai napostella yksiköitä pala kerrallaan. Oikealla laidalla olisin voinut jättää hyökkäyksen kokonaan väliin tai ainakin käyttää yhden vuoron juoksemiseen heti aluksi epätodennäköisten rynnäköiden sijaan. Ensi viikon peli jää multa taas näillä näkymin väliin, kahden viikon päästä olisikin sitten viimeinen kierros ja pelikokona 2000 pistettä. Saa nähdä paljonko saa maaleihin…

Niin, tuo vasemman laidan laskuri on taas kellahtanut ihan väärään suuntaan. Syynä on se, että viime viikon Tampereen reissulla hankin Puolenkuun peleistä Age of Sigmar -aloituspaketin 69,90 eurolla… Fantasiapeleissähän tuo maksaa 100 euroa, josta saisi pelipäivänä 10 prosenttia alennusta, mutta oli tuo silti selvästi halvempi. Tästä voidaan päätellä, että Chaos-armeijani kallistuu jatkossa vahvasti myös Bloodbound of Khorne -suuntaan ja että Order-porukkakin jossain välissä muotoutuu.

Toinen ottelu vastavirtaan, 28.1.2017


Tässä kohtaa ei vielä kaikki ollut menetetty

Tässä kohtaa ei vielä kaikki ollut menetetty

Kuten eilen lupailin, niin tässä pientä raporttia Age of Sigmar -liigan toisesta ottelusta. Pelin koko oli sama 500 kuin ensimmäiselläkin kerralla, joten pidin voittavan joukkueeni samana. Skenaario ja vastustaja muuttuivat, nyt tuli vastaan Skaven-poppoo ja tehtävä, jossa piti pyrkiä valtaamaan neljä kentän kulmissa olevaa kohdetta. Skaveneilla oli parikymmentä klaanirottaa, joku pappi ja iso syöpäläispomo.

Omalla puoliskollani oli keskellä kukkula, jonka molemmille puolille sijoitin joukkoni. Aloitus meni vastustajalle, joka varovasti tuli eteenpäin ja heitti muutaman loitsun, mutta ei vahinkoa. Itse juoksin täyttä vauhtia eteenpäin, koska mulla ei ollut ampujia eikä taikuutta. Ensimmäisen vuoron jälkeen näytti hyvältä, rynnäkköetäisyydellä oltiin mukavasti. Yllä oleva kuva on tästä tilanteesta. Toiselle kierrokselle sain kaipaamani aloituksen, vastustaja ei tätä aloittajan arpomista muistanutkaan, joten manaili hiukan liikkeitään. Sitten alkoi tapahtua, oikealla laidalla ollut kaaossoturijoukkoni tyhmäili maastokappaleen vieressä (ykkösen heittämällä yksikkö ei tee mitään). Tämä romutti suunnitelmani syöpäläislordin haastamisesta, mutta aikaahan vielä oli. Kaaoslordini Lord Aquila sen sijaan ryntäsi onnistuneesti klaanilaisten kimppuun ja komensi toisen kaaossoturiporukan avukseen. Rynnäkköön tuplaykköset ja soturit jäivät katselemaan, kun komentaja jäi ensin rottien ympäröimäksi ja lopulta lyömäksi. Kolme ykköstä ratkaisevan tärkeisiin paikkoihin pysäytti hyökkäykseni täysin vuorolla kaksi ja antoi vastustajalle mahdollisuuden napostella yksikköni yksi kerrallaan. Kolmannelle vuorolla rotat saivat aloituksen ja kaaossoturini saivat klaanirotat kimppuunsa. Muukin Skaven-porukka liikkui siihen suuntaan, jolloin koko armeija taisteli kolmasosaa mun armeijaani vastaan.

Loppuhetket

Loppuhetket

Kovin kauaa ei yksikkö luonnollisesti kestänyt. Sillä aikaa toinen kaaossoturiporukkani siirtyi kauemmaksi typerästä metsästä ja ryhmittäytyi puolustusasemiin kohdemerkin ympärille. Sitten aloitus tuli taas minulle, kun olisin toivonut sen menevän vastustajalle, ja vastustajan liikkuvan joukkojani kohti. Jäin paikoilleni. Vastustaja lähestyi. Seuraavalla kierroksella aloitin taas ja nyt rynnäkkö sekä pappiin että lordiin oli mahdollinen. Yksi kaaossotureista uhrattiin läheiselle kalliolle ja loput lähtivät rynnäkköön. Sain kuin sainkin riittävän paljon nopista ja onnistuin pysäyttämään sekä papin että lordin, klaanirotat olivat vielä kaukana lyllertämässä. Sitten alkoi epätoivoinen taistelu, pappia sain haavoitettua, mutta lordia en. Omia sen sijaan kuoli aika reilusti viimeistään siinä kohtaa, kun rohkeus alkoi pettää. Viimeisellä vuorolla aloitus meni vastustajalle, pappi perääntyi taistelusta ja siirtyi valtaamaan neljännen kohteen. Yksinäinen kaaossoturini kesti nipun taikoja ja hännänhuitaisut, mutta joutui lopulta taipumaan. Oma armeijani tuhottiin siis kokonaan, vastustajalta sain tapettua pari kourallista rottia sekä haavoitettua pappia. Vastustaja valloitti kaikki kohdemerkit ja sai Major-voiton.

Jos ensimmäisessä pelissä kaikki meni kuin vettä vaan, niin nyt mentiin pahasti vastavirtaan. Kakkoskierroksen ykkössuma käänsi kaiken poskelleen ja vastustajalla oli tämän jälkeen melko helppo työ. Ykkösten jälkeenkään ei nopista oikein ollut apua, valtaosa tuntui epäonnistuvan, vaikka 4+ olisi riittänyt. Juttelimme jo pelin aikana, että peli olisi ollut ihan toinen, jos olisin saanut kaaossoturini lordini kaveriksi taisteluun, mutta niin ei käynyt tällä kertaa. Harmittaa toki, mutta peliin kuuluu ne nopanheitot, niin niiden kanssa on elettävä. Jatkossa tietty voisi vältellä ahkerammin sitä tyhmäilevää maastoakin, varsinkin jos on pieni armeija. Toisin sanoen nopat pyörii, mutta omilla valinnoillaan pystyy vaikuttamaan siihen, että mitä nopanheittoja sitä tarvitsee pelissä tehdä.

Ensi viikolla jää liigapeli väliin, mutta sen sijaan tiistaina pitäisi jatkaa Lord of the Rings -kampanjaa seuraavalla pelillä.

Age of Sigmar -liiga voittoisasti käyntiin, 20.1.2017


Oma armeijani

Oma armeijani

Turun Fantasiapeleissä pyörähti keskiviikkona Age of Sigmar Escalation -liiga käyntiin kuuden pelaajan voimin. Joitakin pelaajia on kuulemma liittymässä vielä myöhemmin mukaan, koska kaksi huonointa tulosta jätetään kuitenkin pois, niin joka kerta ei tarvitse osallistua. Pisteitä saa voittojen lisäksi maalatusta ja pyöreillä alustoilla olevista armeijoista. Liiga kestää 6 kierrosta, kaksi ensimmäistä on 500 pisteen pelejä, sitten 3 peliä 1000 pisteellä ja viimeinen kierros 2000 pisteellä. Skenaariot ovat ennalta tiedossa ja ensimmäisenä oli vuorossa Take and Hold. Pohdiskelin etukäteen, että mitenköhän mun kaksi melko eliittihenkistä 10 soturin ryhmää mahtaa pärjätä varsinkaan Major-voittoa ajatellen, mutta nähtävästi moni muu ei ollut ajatellut senkään vertaa. Omalla vastustajallani oli omassa listassaan vain 6 figua, joten major-voittoa hän ei voinut millään saada. Toki nämä olivat sitten astetta kovempia kavereita, mutta kuitenkin.

Puoliväliä

Puoliväliä

Vastustajani oli siis Beastclaw Raiders (tai jotain sinnepäin). Taktiikaksi hän taisi valita joukkojeni tuhoamisen nopeasti, koska muutakaan voittoa ei ollut tarjolla. Hän sai aloituksen ja rynnisti vauhdilla eteenpäin – molempien yksiköiden juoksuheitto oli 6. Hänen kenraalinsa sai tulla Hero-vaiheessa kentällä myöhemmilläkin vuoroilla, joten hän säästeli tätä jostain syystä. Koska vihollinen pääsi rynnistämään niin pitkälle, niin sain omalla avausvuorollani vaivattomasti rynnättyä kaikilla yksiköilläni lähitaisteluun. Ja pääsin toki lyömäänkin ensin, joten valitsin armeijani kenraalin, Lord Aquilan, lyöntivuoroon, joka heti päätti käyttää demoniaseensa demonivoiman ja Khornen suoman uusintaheiton jälkeen osuikin tehden hulppeat 7 haavaa. Vastapuoli sai tehtyä pari haavaa kenraaliin ja tapettua kai yhden sotureistani. Seuraavalla kierroksella sain aloittaa ja vuoron päätteeksi kärsin pari kuolonuhria, mutta vastustaja oli käytännössä siivottu pöydältä.

Lopputulos

Lopputulos

Vastustajan pomokin tuli kentälle, mutta auttamattoman myöhään. Mulla oli melkein koko armeija hengissä, joten sain juostua hänet kiinni ja lyötyä hengiltä. Sen verran pelasin upporikasta ja rutiköyhää, että neljännellä vuorolla päätin lähettää toisen soturiyksiköistäni kohti oman kenttäpuoliskoni objectiveä (vastustajan kenraali oli paennut omalle objectivelleni). Tarkoitus oli siis se, että jos saisin vastustajan pomon nopeasti tapettua, niin voisin tavoitella major-voittoa.

Näinhän siinä kävikin, neljännen vuoron lopuksi vastustajan kaikki yksiköt oli tapettu ja mulla oli vähintään viisi figua kummankin objectiven läheisyydessä. Hämmentävä major-voitto siis tupsahti taskuun. Maalauspisteitä saa vasta viimeisen pelikierroksen kohdalla, mutta vaikka 2000 pistettä ei koossa vielä olekaan, niin hyvältä ja toiveikkaalta näyttää niidenkin lisäpisteiden suhteen. Toki tässä kohtaa on myös selvää se, että jokaiselle kierrokselle en pääse osallistumaan ja kun jatkossa pelaajat paritetaan sveitsiläiseen tapaan, niin kovia vastuksia on jatkossa tulossa vastaan. Enpä tosin ennen liigan alkua kuvitellut mitään voittavani, joten kaikki on plussaa. Kaksi muuta ottelua päättyi minor-voitoilla, joten tässä kohtaa johdan yksinäni liigaa. Katsotaan miltä näyttää ensi viikon pelin jälkeen, jatkuuko voittoputki vai ei.

Grombrindal

Grombrindal

Samalla reissulla noukin mukaani taannoisen Puuhapäivän arvonnasta voittamani Grombrindal-figun. Täytyy kai Duardin-armeijakin jossain kohtaa sitten rakentaa legendaarisen sankarin johdettavaksi. Tai ehkä joku sekalaisempi Order-porukka voisi olla käytännöllisempi. Duardineille kun ei tällä hetkellä ole mitään Start Collectiong -laatikoitakaan kaupan. Mutta hoidetaan tuo Kaaos-porukka nyt ensin alta pois ja muita sekalaisia figuja ennen kuin tämän parin siirrytään.

Kaaossoturit komentoryhmineen, 17.12.2016


Kaaossotureita

Kaaossotureita

Lipunkantajat

Lipunkantajat

Tällä viikolla hieman keskeneräisenä katkeran tulikasteensa saaneet kaaossoturivahvistukset valmistuivat viimein eilen illalla. Yhteensä kymmenen tomeraa taistelijaa, joukossa kaksi lipunkantajaa, kaksi torvensoittajaa ja kaksi komentajaa. Aiempien kahdenkymmenen taistelijan kanssa saan siis nyt kasaan 10 ja 20 soturin yksiköt komentoryhmillä.

Värit ovat tuttuja, torvensoittajille ja komentajille lisäsin palettiin kultaa. Komentajat eivät eroa kuin maalauksellaan rivimiehistä, mutta muiden erikoistaistelijoiden kanssa piti nähdä vähän enemmän vaivaa. Torvensoittajille askartelin greenstuffista melko miehekkään kokoiset torvet, mutta kai näille vähän isommat torvet sopii. Lipunkantajiin panostin sitten vielä vähän enemmän, hankin pari tuollaista kaaoshenkistä lippua ja väsäsin hammastikuista tangot. Sen jälkeen porailin vasempaan käteen reiät ja vähän veistelin haarniskan kulmia, jotta sain tangon hienosti suorana läpi. Liput jätin nyt mustaksi (niin kuin aiempien kilvetkin), kun en tähän hätään ole keksinyt mitään hienoa kuviota heille. Meneehän nuo toki mustinakin, Mustanlipun kaaossoturit tässä terve, sinä vastustaja kuole.