Firestorm, osa 3, 24.7.2019


Ansa tiivistyy

Viime viikolla päästiin Firestorm-kampanjassamme eteenpäin. Vastaan asettui taas Hammerhalin haltiat, jotka olivat edellisestä kerrasta sisuuntuneita. Tarkoitus oli kuitenkin kiukkuiset haltiat ajaa uudelleen ansaan, mutta vaikka ansa hienosti luotiinkin, niin sitä ei saatu odotetulla tavalla laukaistua.

Kokoonpanoni oli tällä kertaa aavistuksen pienempi, mutta kallioiselle Caverns of Fulminax -alueelle Rinos sai avukseen Anvilgardin kääpiöosastoa. Suuri määrä haltioita ja lohikäärme odotteli leirissään kukkulan päällä, kun armeijani vyöryi täydellä voimalla eteenpäin.

Rynnäkkö muuttui ylämäeksi

Tai no, yliarvioin joukkoni ja aliarvioin maaston. Ei tuollaiselle kukkulalle niin vaan päästykään, valtaosa rynnäköistä jäi aavistuksen vajaaksi. Näin ollen perille pääsivät vain Rinos ja Stormcast-ratsuväki. He tekivät hyvää työtä, mutta sitten vastustajan tasoittavalla vuorolla saivat aika lailla kurmotusta. Ja kun kakkosvuoro vielä alkoi Hammerhalin vuorolla, niin joukkoni olivat aika pitkälti lyödyt. Tornissa lymyilly maagi onnistui vahvistamaan miekkamestareita oikein tosissaan, joten lohikäärme pääsi nopeasti hengestään. Jousihaltiat ja jousenheittäjä saivat vapaasti napsia aukealle jääneitä ritareitani.

Lohikäärmekin laskeutui kukkulalta ja söi parit ritarini ennen kuin siirtyi hydrani kimppuun. Siinä ei käynyt kovin hyvin. Keskustani oli tuhottu ja melkein kaikki muukin, mutta taisteltiin loppuun asti. Vasemmalla laidalla yksi ritariyksikköni pääsi kiertämään tornin taakse ja rynnäköi piileskelevän lipunkantajan niskaan. Samalla tuikkivat parhaansa mukaan ikkunosta tornin sisällä olevia jousiampujia.

Koukkaus selustaan

Tämä taistelu sentään meni aika mukavasti, mutta toki kallistui pikku hiljaa Hammerhalille, kun tukijoukkoja ei oikein ollut ja vastustaja sai keskittää voimansa liki kokonaisuudessaan vähiin yksiköihini. Lipunkantaja saatiin toki nitistettyä ja moni jousihaltia pääsi hengestään tai pakosalle, mutta lopulta otti ohraleipä.

Kääpiöt ehtivät taisteluun

Oikealla laidalla pieni kääpiöosasto ei kiinnostanut lohikäärmettä ja he pääsivätkin pienillä jaloillaan kapuamaan kukkulan päälle ja lopulta hyökkäämään jousenheittäjän miehistön kimppuun. Tekivät siitä selvää jälkeä. Mutta sitten tuli lohikäärme ja viimeisetkin yksikköni poistuivat laudalta neljännellä vuorolla.

Tämä peli olisi voinut olla pienellä miettimisellä erilainen. Kun kerran Battleplanissa lukee, että hyökkääjä ottaa aina ekan vuoron, niin joukkojen pöydälle laittamisessa tämän vois ottaa tarkemmin huomioon. Varsinkin jos saa laittaa toisena… Nyt jätin joukkoja liian taakse, niin sitten liikkeen jälkeen ei rynnäkkö riittänyt. Ja jätin osan taakse senkin takia, kun en osannut ajatella, että joku rynnäkkö voisi epäonnistua. Näin joukot jäivät liian taakse ja toistensa tielle ja taisteluun pääsi vain pari yksikköä, jotka toki pärjäsivät ihan hyvin. Mutta sitten vastustajalle tuplavuoro, sopivia loitsuja ilman vastaansanomista ja armotonta ammuntaa. Käytännössä peli oli tässä kohtaa selvä, mutta pelattiin loppuun asti.

Alussa valittiin niitä Firestorm-stratagemejäkin, valitsin kenraalini vihaamaan vastustajan kenraalia, mutta en kuitenkaan laittanut niitä lähekkäin. Ajattelin lohikäärmeni syöksyvän jalkaväen läpi ongelmitta, mutta eipä niin käynyt. Varsinkaan kun ritarini eivät päässeet rynnäkköön mukaan tuomaan lisävahinkoa. Tarkoitus oli tehdä ansa, mutta tulikin itse pelattua ylimielisesti ja ajattelemattomasti itseni pussiin. Armeijani vahvuuksia on hyvä liikkuvuus, mikä on monessa skenaariossa hyvä asia, mutta tässä siitä ei niinkään ollut apua (vaikka siis juuri rynnäköt jäivät vajaiksi). Yhteen sumppuun laitettu vastustaja pääsi niitä helposti ampumaan eikä minulla taas ollut käytännössä mitään ampumiseen erikoistunutta yksikköä. Toinen ongelma on taikuus, tai sen puute. Armeijassani ei ole yhtään loitsijaa eikä kukaan pysty edes vastustamaan mitään, joten vastapuoli saa aika huoletta heitellä loitsujaan, kun ei edes tarvitse miettiä, että voisin jonkun koittaa estää. Täytyy jatkopeleihin keksiä näihin jotain ratkaisuja. Maalauspöydällä ainakin on jotain jo…

Pelistä ei hirveästi jäänyt käteen, rakennuspisteitä tuli sen verran, että sain ostettua uuden kortin, mutta ei sitten muuta. Salainen tavoitekin jäi tekemättä ja vastapuoli keräsi pisteitä voitosta, tavoitteen saavuttamisesta ja ylimääräisen pisteen tuon luolan valtaamisesta. No, onneksi on pelejä vielä jäljellä.

Mainokset

Liberators, 3.5.2019


Liberator-Prime

Tämmöiset urheat taistelijat viimeistelin viime viikolla, eli viisi Liberatoria Hammerhalin joukkoihin. Ei mitään parasta laatua missään määrin, maalattuna ostettuja ja Pensselipesussa käyneitä. Ihan kaikki maalit eivät lähteneet, joten pohja ei ollut paras mahdollinen, tosin jäi maalaukseenkin parantamisen varaa. Figuissa pieniä kolhujakin, pala puuttui sieltä, toinen täältä, mutta näillä mennään.

Liberators

Hammerhal!

Errant-Questor, 25.4.2019


Errant-Questor

Miekkamies valkeassa kaavussaan

Tässä taas vähän maalailuja, tämäkin on jo parin viikon takaa. Kyseessä on Errant-Questor, Warhammer World Exclusive Miniature, jonka sain käsiini, kun pelikaveri viime vuonna teki reissun tuonne. Samasta lähteestä tuli myös se aiemmin maalattu Grak & Crumbleberry -Blood Bowl -kaksikko.

Päädyin maalaamaan tämän harmaalla teemalla Heavenly Quarry -stormcast-joukkooni enkä kultasiniseen Hammerhal-armeijaan, koska jotenkin tämä tuntui paremmin sopivan siihen Lord-Relictorin johtamaan ristiretkeläistutkimusmatkailijaporukkaan, vai miten sitä kuvailisi. Kun mulla noita erikois-alustoja on, niin otin yhden sellaisen käyttöön. Tuo kirkas oranssi luo kivaa kontrastia tuohon vaaleaan harmauteen, ja jos vaikka tuolta pohjasta nousee kuumaa ilmaa, niin se mukavasti selittää kaavun liehumistakin. Tästä tuli samalla ensimmäinen paljaspäinen stormcast minulle, paketissa ei ollut vaihtoehtopäätä. Enkä jaksanut lähteä etsimään, mennään tällä.

Maalaushaasteen ekat figut, 28.12.2018


Knight- Incantor

Taikova soturi

Maalaushaasteen sain käyntiin näillä figuilla, valmistuivat jo viime lauantaina, mutta kun joulukiire ja kaikkea muuta… Tässä kuitenkin kuvat vihdoin näistä Hammerhalin sankareista. Maalaushaasteen sivu löytyy täältä: Brothers in Arms. Kultasininen teema toimii näihin hyvin, samoilla väreillä ja tekniikoilla nämä on maalattu kuin muutkin tuoreimmat Stormcastini. Vähän tuollainen piesty, mutta kuitenkin kiillotettu haarniska päällä ja syvänsiniset viitat ja muut yksityiskohdat. Tämä Knight-Incantor tuli ilmaiseksi uudemman Getting Started with Age of Sigmar -lehden mukana, ja nyt se tuli maalattuakin.

Knight-Heraldor

Torvea soitteleva soturi

Tässä puolestaan sitten Warhammer Quest: Silver Towerin lisäosasta Knight-Heraldor, joka samoihin väreiin luonnollisesti maalattiin. Sankariosasto alkaa olla kasassa, yhteensä jo neljä, mutta sitten taas muuten on hyvin ohutta – näiden lisäksi ei ole kuin kaksi liskoratsastajaa… Ajatus onkin näistä maalata Hammerhal-armeija Firestorm-paketin säännöillä, joten rivimiehiksi voi ottaa muutakin kuin stormcasteja, katsotaan kuinka käy. Varsinaisen ongelman aiheuttaa ehkä kuitenkin se, että kun Age of Sigmaria ei oikein ehdi pelaamaan, niin eipä tule oikein maalattuakaan… Puffingtonin kampanjaa tulee hiljakseen pelattua, mutta sitäkin pelaan kaaoksen joukoilla ja siihenkin täytyisi joukkoja maalata lisää.

Stormcast Eternal -veljekset

Tässä vielä nämä veljekset samassa kuvassa. Vähän hämäriä nämä kuvat ovat, vaikka kuinka valkoista koitinkin kerätä ympärille. Tähän aikaan vuodesta valaistusolosuhteet ovat aika hankalia…

Knight-Venator, 13.11.2018


Knight-Venator

Tämmöisen maalasin eilen. Knight-Venator sinikultaisessa asussaan Aetherwingin kera vahvistamaan Hammerhal-joukkojani. Aika pitkään tämä lojui tuossa työpöydällä puoli valmiina, kunnes vähän kerrallaan sain itseäni niskasta kiinni. Aika sujuvasti ja helposti lopulta sitten meni ja tuli ihan nätin näköistä, vaikka välillä vähän arvelutti. Linnustakin tuli ihan kiva tulipyrstöinen pörriäinen.

Siivet

Salaisuus piilee siinä, että tuossa on siis kultamaalia panssarissa ja vaalensinistä siivissä. Sitten Druchii Violettia ylt’ympäriinsä. Haarniskaan kuivaharjaamalla Mihtril Silveriä ja siipiin Ushbati Bonea ja hitusen valkoista samaisella tekniikalla. Linnun kanssa saikin sitten vähän läträtä väreillä enemmän, että sain pyrstön tuollaiseksi, mutta hämmentävän helposti tämä tällaiseksi tuli. Valokuvissa kultainen haarniskakin näyttää kultaisemmalta kuin luonnossa, mikä on sinällään vähän harmi. Vähän kultaisemman olisin itse halunnut, mutta tuollainen siitä tuli. Tosin ehkäpä valaistukin oli vähän huono, en osaa sanoa.

Aetherwing

Stormcast Eternals, 17.7.2018


Vandus Hammerhand, Stormcast Eternal Tempestors

Komentaja Handus sekä Tumpus ja Reisis

 

 

 

 

 

Tässä vähän maalauksiani taas. Vandus ja kumppanit valmistuivat jo viime viikolla, Neave tällä viikolla. Kuten huomaatte, niin näillä ei olekaan enää kivenharmaa väritys, vaan tuollainen Stormcasteille tutumpi sinikultainen väritys.

Neave

Neave Blacktalon

Harmaa väritys on aika työläs ja vähän tylsä, ei ihan sitä mitä hain. Lisäksi harmaat kaverit ovat Lord-Relictor Vader Soulseekerin porukkaa, johon nuo liskoratsastajat eivät oikein sovi. Päätin siis maalata nämä ”oikeilla” väreillä, eli Neaven ja Vandusin vaatimalla tavalla. Näin ollen nämä nimetyt sankarit toimivat juuri niinä keitä he ovat.

Kuvista näkyy, että ne on otettu eri aikaan. Neave on otettu hämärämmässä, joten kuvakin on hämärämpi. Periaatteessa ovat kuitenkin aika lailla samanlaisia. Kummassakaan kuvassa he eivät tosin näytä oikein siltä miltä luonnossa, täytyisi vissiin opetella kuvaamaan paremmin.

Firestorm päätökseen, 4.7.2018


Firestorm-kampanja saatiin päätökseen komealla nelinpelillä. Sattumalta sattui kaikille pelaajille sopimaan vakiintunut keskiviikon pelipäivä viime viikolla vielä ennen AoS2-julkaisua, joten päätimme ottaa kampanjan päätteeksi nelinpelin. Loppu oli muutenkin lähellä, sillä minulla oli mahdollisuus kerätä kampanjan voittoon tarvittavat 30 pistettä. Toki kampanjan päätimme muutenkin päättää minun voitokseni, mutta päätettiin pelata loppupeli vielä.

Alkuryhmitystä

Kunkin armeijan koko oli reilu tuhat pistettä, noin 1200-1400. Valitsimme taistelutantereeksi hallussani olevan Eyes of Prismatikonin, joka soveltui hienosti taistelupaikaksi, olihan se käytännössä tärkein alue koko kartalla. Skenaario löytyi General’s Handbook 2017:sta, mutta jätimme secret objectivet pois, kun muutenkin oli kaikenlaista. Oma peli alkoi mennä jo heti aloituspaikan valinnasta pieleen… Haamut valitsivat alueensa ensimmäisenä ja minä toisena. Pyrin mahdollisimman kauas niistä, mutta samalla pelasin itseni aika kauas kohteesta, joka oli kentän keskellä. Mystinen metsä toisella pitkällä sivulla olisi ollut jälkikäteen ehkä parempi paikka, tuskinpa se metsä olisi hirveästi häirinnyt, kun olisi vaan tarkkaan sijoitellut joukkoni.

Taistelutanner

Lisäharmia toi se, että viimeisenä orrukit valitsivat alueen minun ja haamujen välillä, tehden aikamoisen hidasteen minun ja kohteen väliin. Toki he olivat myös kummitusten välissä, mutta silti. Avausvuorolla jäin sitten lopulta viimeiseksi vuoroon. Omalla ensimmäisellä vuorollaan orrukit saivat juoksutettua komentajansa kohteelle ja napattua sen kyytiinsä. Samaan aikaan iso osa armeijaa rynni minun kimppuuni. Ideani oli, että olisin omalla vuorollani laittanut nurglingit lähelle kohdetta ja siten hidastanut muiden pääsyä sen luokse. Se suunnitelma meni nyt pipariksi, kun orrukit jo olivat siellä. Sen lisäksi en päässyt kunnolla liikkumaan, kun orrukit olivat iholla kiinni. Oma ensimmäinen vuoroni menikin lähinnä siihen, että taioin, ammuin ja löin orrukkeja minkä kerkesin ja sainkin ne käytännössä putsattua. Toisella vuorolla pääsin sitten vähän nytkähtämään eteenpäin henkiin jääneiden orrukkien ja kuolettavan metsän hidastaessa menoani. Kolmannella vuorolla pääsin ensimmäisenä, mutta tällä vuorolla en juuri tehnyt muuta kuin juoksin kohti orruk-komentajaa ja kohdetta.

Demoninen metsä

Kolmannen kierroksen jälkeen jouduimme aikarajan takia lopettamaan pelin. Orrukit saivat pidettyä kohteen ja voitettua skenaarion, vaikka henkiin taisi jäädä vain kolme tai neljä orrukkia. Neljännellä kierroksella haamut ja kaaoksen joukkoni olisivat luultavasti piesseet orrukit hengiltä ja vähän toisiaankin. Oma pelini oli siis melko tylsä. Paljon odottelua, kun muut joukot taistelivat keskenään. Omilla vuoroillakaan ei ollut ensimmäistä lukuunottamatta juurikaan tekemistä, vain liikkumista eteenpäin ja muutama laukaus. Kolmannen kierroksen lopulla haamut tulivat kimppuuni, kun orrukkeja ei enää ollut ja skenaariossa sai pisteitä kohteen hallinnan lisäksi myös aiheutetuista vammoista.

Örkit putsattu

Orrukit siis lopulta voittivat ja minä jäin viimeiseksi. Eyes of Prismatikonin erikoiskortti ja altavastaajakortti jäivät molemmat käyttämättä, kun ajattelin, että tarvitsisin niitä vielä vuorolla neljä (tai viisi), mutta aika jäi kesken. Lopulta kuitenkin olin voittaja, kun pakasta nostamani glory-pisteet yhdessä taistelun jälkeen ostettujen lisäksi riittivät voittoon. Tarvitsin taistelun jälkeen siis nopasta vähintään kaksi rakennuspistettä, jotta saisin tarvittavat kortin ostettua ja juuri sen sainkin. Sain siis lopulta kasaan tasan 30 pistettä ja kampanjan voiton ihan oikeastikin. Eihän mun siis edes tarvinnut voittaa viimeistä peliä voittaakseni kampanjan, jonka muistin toistaa illan aikana usemmankin kerran. Nelinpeli oli pieni pettymys, mutta Firestorm-kampanja puolestaan erittäin miellyttävä kokemus. Tuli aika paljon maalattua figujakin tätä armeijaa varten, mutta vähän muutakin. Nyt on vähän takki tyhjä niin pelaamisen kuin maalaamisenkin suhteen eikä AoS2-julkaisu oikein helpota. Vaikka sinällään varmaan hyvä uudistus onkin, niin uuden opettelu ei juuri nyt oikein innosta. Maalauspöydän ääreen sentään olen taas päässyt.

In to the Shadowlands, osa 3, 7.6.2018


Jättiläinen esittää Mangler Squigsia

Saimme eilen päätökseen In to the Shadowlands -kampanjamme viimeisen skenaarion myötä. Kolmen pelin voittoputkessa lähdin kisaamaan koko kampanjan voitosta. Skenaario oli vuoden 2016 General’s Handbookin Hold or Die! Olin puolustajana ja vastaani sain suuren lauman goblineita. Skenaariossa oli monta mielenkiintoista pikkukikkaa, jotka tekivät pelistä mielenkiintoisen.

Vastustajalla oli ensi alkuun laudalla vain yksi 40 goblinin yksikkö, jota koitin kaikin voimin ampua samalla kuitenkin koittaen varautua lisäjoukkojen saapumiseen mistä suunnasta tahansa. Vaikka tulivoimaa armeijassani riittikin, niin goblineiden skenaariossa saamat avut tarkoittivat sitä, että he suojautuivat varsin tehokkaasti: 4+-heitto jokaiselle osumalle ja epäonnistuneet sai heittää uudestaan. Ei tuollaista jättilaumaa tietenkään saanut poistettua laudalta, varsinkaan kun Battleshock-testejä ei vastustajan tarvinnut heittää. Sen jälkeen tulivatkin sitten lisäjoukot pitkältä sivulta ja onnistuivat tunkemaan vielä pieniin rakoihin joukkojeni sekaan, jolloin jäin puristuksiin vähän siellä sun täällä. Alunperin sijoitin joukkojani hieman ympäri lautaa, jolla pyrin estämään vastustajan joukkojen ilmestymisen sinne tänne, mutta tässäkin olisi voinut käyttää apuna mittaa ja lukea skenaarion säännöt, niin olisi saanut aukot tilkittyä paremmin. No joo.

Koitin keskittää tuleni ja tuhoni siihen isoon alkuperäiseen gobbo-yksikköön, koska jos saisin sen tuhottua, niin vastustaja joutuisi ottamaan Battleshock-testejäkin ehkä joskus. Vuorojärjestys meni miten meni ja kun joukkoni olivat hieman hajallaan, niin vastustaja pystyi valitsemaan taisteluita ja lyömään ylivoimalla. Neljännellä kierroksella alkoi näyttää siinä mielessä hyvältä, että vastustajia oikeasti alkoi kuolemaan ja omia pysyi aika hyvin hengissä, mutta samalla oli jo tiedossa, ettei peliä ehdi millään pelata loppuun ja olin pisteissä jäljessä. En saanut lopulta tuhottua vastustajalta kuin yhden yksikön, vaikka moni yksikkö oli kutistutunut pieneksi ja pari hahmoa taisi olla yhden haavan päässä kuolemasta. Omia joukkoja ehti kuolla vähän enemmän, joten tappopisteissä tappio. Siinä mielessä viides kierros (tai sen puute) jäi vähän kaivelemaan, kun taistelu oli ehkäpä kääntymässä. Tosin jo aiemmin, jos olisin saanut vaikka kolmannen vuoron (tai edes neljännen vuoron) aloittavan, niin taistelu olisi saattanut näyttää toisenlaiselta. Toki paremmin pelaamallakin olisi pärjännyt paremmin.

Kampanjan loppupisteissä kolmas sija, voitolla olisin päässyt selvittelemään voittoa tiebreakereiden myötä.

Maalauksia viime ajoilta, 5.6.2018


Astra Militarum Scout Sentinel

Stormcast Liberators

Kovin takkuilevasti on tullut tänne kirjoiteltua, mutta laitetaan nyt vähän kuvia maalatuista figuista viime ajoilta. On näitä enemänkin valmistunut, mutta näistä nyt muistin ottaa edes pikaisen kuvan muistoksi ja laittaa tänne. Ei mitään ihmeellistä, 10 liberatoria Stormcasteille ja yksi kävelijä Astra Militarum -porukkaani. Joskus toukokuussa tai huhtikuun lopulla valmistuivat jo.

In to the Shadowlands, osa 2, 18.5.2018


In to the Shadowlands -kampanjamme on edennyt, pari viikkoa sitten pelattiin toinen pelikierros. Siitä pelistä minulla ei taida olla kuvamateriaalia. Vastaani sain uunituoreet Idoneth Deepkinit, jotka kyllä löivät lujaa. Pelasimme itsetehtyä skenaariota 1000 pisteen armeijoilla, jossa oikeastaan riitti, että armeijani pysyi hengissä. Tässä onnistuinkin, komentaja Vader Soulseeker ja 3 Aetherwingiä olivat hengissä viidennen kierroksen jälkeen. Tässä auttoi sopivan suojaisa maasto, ripeät liikkeet ja vastustajan ampuma-aseiden vähyys. Sain syötettyä vastustajalle yksiköitä suurin piirtein yksi kerrallaan ja pidettyä samalla taaemmat hengissä. Voitto siis tuli, ei ehkä tyylikkäästi, mutta skenaarion edellyttämällä tavalla pelattiin.

Kolmannen taistelun alkuasetelmaa

Kolmas skenaario olikin sitten ihan eri juttu. Stormcastini saivat vastaan toisia Stormcasteja. Tällä kertaa piti puolustaa porttia, eli estää sen hajoaminen ja selvitä hengissä. Tämä meni jo kättelyssä ihan pipariksi. Ensinnäkin vastustaja laittoi pöydälle liikaa figuja, eli hänellä oli liian suuri armeija. Kumpikaan ei tarkastellut toisten listoja ja kaveri muisti väärin, kun oli eri variaatioita pyöritellyt. Pistekoko piti olla 1500, mikä molemmilla piti olla tasan. Reilu 10 prosenttia oli liikaa, ei se ehkä maailmaa kaatanut, mutta vähän kuitenkin. Sen lisäksi pelattiin skenaarion erikoissääntö väärin, vuorossa ollut pelaaja sai heitellä myrskyä eikä toisinpäin kuin piti. Tämä johti siihen, että omalle aluelleeni tuli tyhjä nurkka, kun yksi yksikkö pyyhkäistiin pois. Tämän seurauksena vastusta pystyi (aloittajana) siirtämään maagisilla Stormcast-kyvyillä yksikön selustaani, mikä ei olisi oikein pelattuna ollut mahdollista. Tämä sotki jo huomattavasti enemmän peliä ja kun nämä kaksi asiaa ynnäsi yhteen, niin aikamoinen ylämäki oli kuljettavana. Tai siis se, että olisin itse saanut pehmittää myrskyllä kenties vastustajaa sen sijaan että hän pehmitti minua ja sai aikaan aukon selustaani. Vähän tasoitti, että vastustaja teki laittomia liikkeitä myöhemminkin ja päätimme sitten vain jättää ne yksiköt loppupeliksi pois. Urhoollisesti koitin taistella ja aika tiukille sen sainkin. Portti oli lopussa koskematon, kun vastustaja pyrki eliminoimaan minut kokonaan. Viimeisellä vuorolla näin sitten kävikin, nyt oli vastustajalla pitkän kantaman aseita eikä kentällä ollut oikein suojaisaa piilopaikkaa. Hiukan unohdin itse omia erikoissääntöjäni, niitä siis, joista olisi saanut jotain hyötyä, joten ei voida mitenkään sanoa, että peli olisi mennyt putkeen. Hävisin pelin, jonka jälkeen huomattiin tuo listavirhe. Siinä kohtaa vissiin todettiin mut kuitenkin voittajaksi kampanjapisteissä. Täysillä pisteillä siis jatketaan viimeiseen peliin.