Stormcast Eternals, 17.7.2018


Vandus Hammerhand, Stormcast Eternal Tempestors

Komentaja Handus sekä Tumpus ja Reisis

 

 

 

 

 

Tässä vähän maalauksiani taas. Vandus ja kumppanit valmistuivat jo viime viikolla, Neave tällä viikolla. Kuten huomaatte, niin näillä ei olekaan enää kivenharmaa väritys, vaan tuollainen Stormcasteille tutumpi sinikultainen väritys.

Neave

Neave Blacktalon

Harmaa väritys on aika työläs ja vähän tylsä, ei ihan sitä mitä hain. Lisäksi harmaat kaverit ovat Lord-Relictor Vader Soulseekerin porukkaa, johon nuo liskoratsastajat eivät oikein sovi. Päätin siis maalata nämä ”oikeilla” väreillä, eli Neaven ja Vandusin vaatimalla tavalla. Näin ollen nämä nimetyt sankarit toimivat juuri niinä keitä he ovat.

Kuvista näkyy, että ne on otettu eri aikaan. Neave on otettu hämärämmässä, joten kuvakin on hämärämpi. Periaatteessa ovat kuitenkin aika lailla samanlaisia. Kummassakaan kuvassa he eivät tosin näytä oikein siltä miltä luonnossa, täytyisi vissiin opetella kuvaamaan paremmin.

Mainokset

Firestorm päätökseen, 4.7.2018


Firestorm-kampanja saatiin päätökseen komealla nelinpelillä. Sattumalta sattui kaikille pelaajille sopimaan vakiintunut keskiviikon pelipäivä viime viikolla vielä ennen AoS2-julkaisua, joten päätimme ottaa kampanjan päätteeksi nelinpelin. Loppu oli muutenkin lähellä, sillä minulla oli mahdollisuus kerätä kampanjan voittoon tarvittavat 30 pistettä. Toki kampanjan päätimme muutenkin päättää minun voitokseni, mutta päätettiin pelata loppupeli vielä.

Alkuryhmitystä

Kunkin armeijan koko oli reilu tuhat pistettä, noin 1200-1400. Valitsimme taistelutantereeksi hallussani olevan Eyes of Prismatikonin, joka soveltui hienosti taistelupaikaksi, olihan se käytännössä tärkein alue koko kartalla. Skenaario löytyi General’s Handbook 2017:sta, mutta jätimme secret objectivet pois, kun muutenkin oli kaikenlaista. Oma peli alkoi mennä jo heti aloituspaikan valinnasta pieleen… Haamut valitsivat alueensa ensimmäisenä ja minä toisena. Pyrin mahdollisimman kauas niistä, mutta samalla pelasin itseni aika kauas kohteesta, joka oli kentän keskellä. Mystinen metsä toisella pitkällä sivulla olisi ollut jälkikäteen ehkä parempi paikka, tuskinpa se metsä olisi hirveästi häirinnyt, kun olisi vaan tarkkaan sijoitellut joukkoni.

Taistelutanner

Lisäharmia toi se, että viimeisenä orrukit valitsivat alueen minun ja haamujen välillä, tehden aikamoisen hidasteen minun ja kohteen väliin. Toki he olivat myös kummitusten välissä, mutta silti. Avausvuorolla jäin sitten lopulta viimeiseksi vuoroon. Omalla ensimmäisellä vuorollaan orrukit saivat juoksutettua komentajansa kohteelle ja napattua sen kyytiinsä. Samaan aikaan iso osa armeijaa rynni minun kimppuuni. Ideani oli, että olisin omalla vuorollani laittanut nurglingit lähelle kohdetta ja siten hidastanut muiden pääsyä sen luokse. Se suunnitelma meni nyt pipariksi, kun orrukit jo olivat siellä. Sen lisäksi en päässyt kunnolla liikkumaan, kun orrukit olivat iholla kiinni. Oma ensimmäinen vuoroni menikin lähinnä siihen, että taioin, ammuin ja löin orrukkeja minkä kerkesin ja sainkin ne käytännössä putsattua. Toisella vuorolla pääsin sitten vähän nytkähtämään eteenpäin henkiin jääneiden orrukkien ja kuolettavan metsän hidastaessa menoani. Kolmannella vuorolla pääsin ensimmäisenä, mutta tällä vuorolla en juuri tehnyt muuta kuin juoksin kohti orruk-komentajaa ja kohdetta.

Demoninen metsä

Kolmannen kierroksen jälkeen jouduimme aikarajan takia lopettamaan pelin. Orrukit saivat pidettyä kohteen ja voitettua skenaarion, vaikka henkiin taisi jäädä vain kolme tai neljä orrukkia. Neljännellä kierroksella haamut ja kaaoksen joukkoni olisivat luultavasti piesseet orrukit hengiltä ja vähän toisiaankin. Oma pelini oli siis melko tylsä. Paljon odottelua, kun muut joukot taistelivat keskenään. Omilla vuoroillakaan ei ollut ensimmäistä lukuunottamatta juurikaan tekemistä, vain liikkumista eteenpäin ja muutama laukaus. Kolmannen kierroksen lopulla haamut tulivat kimppuuni, kun orrukkeja ei enää ollut ja skenaariossa sai pisteitä kohteen hallinnan lisäksi myös aiheutetuista vammoista.

Örkit putsattu

Orrukit siis lopulta voittivat ja minä jäin viimeiseksi. Eyes of Prismatikonin erikoiskortti ja altavastaajakortti jäivät molemmat käyttämättä, kun ajattelin, että tarvitsisin niitä vielä vuorolla neljä (tai viisi), mutta aika jäi kesken. Lopulta kuitenkin olin voittaja, kun pakasta nostamani glory-pisteet yhdessä taistelun jälkeen ostettujen lisäksi riittivät voittoon. Tarvitsin taistelun jälkeen siis nopasta vähintään kaksi rakennuspistettä, jotta saisin tarvittavat kortin ostettua ja juuri sen sainkin. Sain siis lopulta kasaan tasan 30 pistettä ja kampanjan voiton ihan oikeastikin. Eihän mun siis edes tarvinnut voittaa viimeistä peliä voittaakseni kampanjan, jonka muistin toistaa illan aikana usemmankin kerran. Nelinpeli oli pieni pettymys, mutta Firestorm-kampanja puolestaan erittäin miellyttävä kokemus. Tuli aika paljon maalattua figujakin tätä armeijaa varten, mutta vähän muutakin. Nyt on vähän takki tyhjä niin pelaamisen kuin maalaamisenkin suhteen eikä AoS2-julkaisu oikein helpota. Vaikka sinällään varmaan hyvä uudistus onkin, niin uuden opettelu ei juuri nyt oikein innosta. Maalauspöydän ääreen sentään olen taas päässyt.

In to the Shadowlands, osa 3, 7.6.2018


Jättiläinen esittää Mangler Squigsia

Saimme eilen päätökseen In to the Shadowlands -kampanjamme viimeisen skenaarion myötä. Kolmen pelin voittoputkessa lähdin kisaamaan koko kampanjan voitosta. Skenaario oli vuoden 2016 General’s Handbookin Hold or Die! Olin puolustajana ja vastaani sain suuren lauman goblineita. Skenaariossa oli monta mielenkiintoista pikkukikkaa, jotka tekivät pelistä mielenkiintoisen.

Vastustajalla oli ensi alkuun laudalla vain yksi 40 goblinin yksikkö, jota koitin kaikin voimin ampua samalla kuitenkin koittaen varautua lisäjoukkojen saapumiseen mistä suunnasta tahansa. Vaikka tulivoimaa armeijassani riittikin, niin goblineiden skenaariossa saamat avut tarkoittivat sitä, että he suojautuivat varsin tehokkaasti: 4+-heitto jokaiselle osumalle ja epäonnistuneet sai heittää uudestaan. Ei tuollaista jättilaumaa tietenkään saanut poistettua laudalta, varsinkaan kun Battleshock-testejä ei vastustajan tarvinnut heittää. Sen jälkeen tulivatkin sitten lisäjoukot pitkältä sivulta ja onnistuivat tunkemaan vielä pieniin rakoihin joukkojeni sekaan, jolloin jäin puristuksiin vähän siellä sun täällä. Alunperin sijoitin joukkojani hieman ympäri lautaa, jolla pyrin estämään vastustajan joukkojen ilmestymisen sinne tänne, mutta tässäkin olisi voinut käyttää apuna mittaa ja lukea skenaarion säännöt, niin olisi saanut aukot tilkittyä paremmin. No joo.

Koitin keskittää tuleni ja tuhoni siihen isoon alkuperäiseen gobbo-yksikköön, koska jos saisin sen tuhottua, niin vastustaja joutuisi ottamaan Battleshock-testejäkin ehkä joskus. Vuorojärjestys meni miten meni ja kun joukkoni olivat hieman hajallaan, niin vastustaja pystyi valitsemaan taisteluita ja lyömään ylivoimalla. Neljännellä kierroksella alkoi näyttää siinä mielessä hyvältä, että vastustajia oikeasti alkoi kuolemaan ja omia pysyi aika hyvin hengissä, mutta samalla oli jo tiedossa, ettei peliä ehdi millään pelata loppuun ja olin pisteissä jäljessä. En saanut lopulta tuhottua vastustajalta kuin yhden yksikön, vaikka moni yksikkö oli kutistutunut pieneksi ja pari hahmoa taisi olla yhden haavan päässä kuolemasta. Omia joukkoja ehti kuolla vähän enemmän, joten tappopisteissä tappio. Siinä mielessä viides kierros (tai sen puute) jäi vähän kaivelemaan, kun taistelu oli ehkäpä kääntymässä. Tosin jo aiemmin, jos olisin saanut vaikka kolmannen vuoron (tai edes neljännen vuoron) aloittavan, niin taistelu olisi saattanut näyttää toisenlaiselta. Toki paremmin pelaamallakin olisi pärjännyt paremmin.

Kampanjan loppupisteissä kolmas sija, voitolla olisin päässyt selvittelemään voittoa tiebreakereiden myötä.

Maalauksia viime ajoilta, 5.6.2018


Astra Militarum Scout Sentinel

Stormcast Liberators

Kovin takkuilevasti on tullut tänne kirjoiteltua, mutta laitetaan nyt vähän kuvia maalatuista figuista viime ajoilta. On näitä enemänkin valmistunut, mutta näistä nyt muistin ottaa edes pikaisen kuvan muistoksi ja laittaa tänne. Ei mitään ihmeellistä, 10 liberatoria Stormcasteille ja yksi kävelijä Astra Militarum -porukkaani. Joskus toukokuussa tai huhtikuun lopulla valmistuivat jo.

In to the Shadowlands, osa 2, 18.5.2018


In to the Shadowlands -kampanjamme on edennyt, pari viikkoa sitten pelattiin toinen pelikierros. Siitä pelistä minulla ei taida olla kuvamateriaalia. Vastaani sain uunituoreet Idoneth Deepkinit, jotka kyllä löivät lujaa. Pelasimme itsetehtyä skenaariota 1000 pisteen armeijoilla, jossa oikeastaan riitti, että armeijani pysyi hengissä. Tässä onnistuinkin, komentaja Vader Soulseeker ja 3 Aetherwingiä olivat hengissä viidennen kierroksen jälkeen. Tässä auttoi sopivan suojaisa maasto, ripeät liikkeet ja vastustajan ampuma-aseiden vähyys. Sain syötettyä vastustajalle yksiköitä suurin piirtein yksi kerrallaan ja pidettyä samalla taaemmat hengissä. Voitto siis tuli, ei ehkä tyylikkäästi, mutta skenaarion edellyttämällä tavalla pelattiin.

Kolmannen taistelun alkuasetelmaa

Kolmas skenaario olikin sitten ihan eri juttu. Stormcastini saivat vastaan toisia Stormcasteja. Tällä kertaa piti puolustaa porttia, eli estää sen hajoaminen ja selvitä hengissä. Tämä meni jo kättelyssä ihan pipariksi. Ensinnäkin vastustaja laittoi pöydälle liikaa figuja, eli hänellä oli liian suuri armeija. Kumpikaan ei tarkastellut toisten listoja ja kaveri muisti väärin, kun oli eri variaatioita pyöritellyt. Pistekoko piti olla 1500, mikä molemmilla piti olla tasan. Reilu 10 prosenttia oli liikaa, ei se ehkä maailmaa kaatanut, mutta vähän kuitenkin. Sen lisäksi pelattiin skenaarion erikoissääntö väärin, vuorossa ollut pelaaja sai heitellä myrskyä eikä toisinpäin kuin piti. Tämä johti siihen, että omalle aluelleeni tuli tyhjä nurkka, kun yksi yksikkö pyyhkäistiin pois. Tämän seurauksena vastusta pystyi (aloittajana) siirtämään maagisilla Stormcast-kyvyillä yksikön selustaani, mikä ei olisi oikein pelattuna ollut mahdollista. Tämä sotki jo huomattavasti enemmän peliä ja kun nämä kaksi asiaa ynnäsi yhteen, niin aikamoinen ylämäki oli kuljettavana. Tai siis se, että olisin itse saanut pehmittää myrskyllä kenties vastustajaa sen sijaan että hän pehmitti minua ja sai aikaan aukon selustaani. Vähän tasoitti, että vastustaja teki laittomia liikkeitä myöhemminkin ja päätimme sitten vain jättää ne yksiköt loppupeliksi pois. Urhoollisesti koitin taistella ja aika tiukille sen sainkin. Portti oli lopussa koskematon, kun vastustaja pyrki eliminoimaan minut kokonaan. Viimeisellä vuorolla näin sitten kävikin, nyt oli vastustajalla pitkän kantaman aseita eikä kentällä ollut oikein suojaisaa piilopaikkaa. Hiukan unohdin itse omia erikoissääntöjäni, niitä siis, joista olisi saanut jotain hyötyä, joten ei voida mitenkään sanoa, että peli olisi mennyt putkeen. Hävisin pelin, jonka jälkeen huomattiin tuo listavirhe. Siinä kohtaa vissiin todettiin mut kuitenkin voittajaksi kampanjapisteissä. Täysillä pisteillä siis jatketaan viimeiseen peliin.

Keräilyfiguja, 6.5.2018


Vaikka en itse Warhammer Worldissa olekaan päässyt käymään, niin siellä vieraillut kaverini kiikutti ystävällisesti minulle pari figua, jotka ovat saatavissa vain sieltä. Errant Questor Age of Sigmariin ja pari tähtipelaajaa Blood Bowliin. Kyllähän näille hintaa kertyi ja vähän huijaustahan nämä ovat, kun en itse siellä ole käynyt, mutta ostin kuitenkin.

In to the Shadowlands, 30.4.2018


Lopputaistelu

Viime viikon keskiviikkona potkaistiin käyntiin Fantasiapeleissä In to the Shadowlands -kampanja, joka koostuu neljästä skenaariosta. Aloitetaan 500 pisteellä ja jokaiseen skenaarioon otetaan 500 pistettä lisää. Armeijaa ei ole pakko pitää samana, mutta onhan se suotavaa, jonkunlainen tarina tässä kuitenkin on mukana. Kampanjan sivut löytyvät täältä: In to the Shadowlands

Itse lähdin mukaan Stormcast Eternal -joukoilla, joita olen tähän mennessä käyttänyt oikeastaan vain viime vuoden Skirmish-kampanjassa. Tällä hetkellä armeijani valikoima ei ole kovin suuri, joten melko suorasukaisesti valitsin joukkoni sen perusteella, mitä sattui olemaan valmiina. Lord-Relictor, kaksi viiden Liberatorin ryhmää, Vanguard-Raptorit hurricane-jalkajousilla ja 3 Aetherwingiä.

Ensimmäinen skenaario oli eräänlainen läpijuoksu, molemmat saivat pisteitä, mikäli omia joukkoja sai vastustajan kenttäpuoliskolle. Näin pienillä armeijoilla tästä saattaa tulla mielenkiintoista. Vastustajakseni tuli Skaveneita, määrällisesti hyvin pieni armeija, poikkeuksellista ehkä rotille.

Cunning Strategist -kyvyllä pääsin jo heti kättellyssä vähän eteenpäin, mutta vaikka vastustaja ottikin ensimmäisen vuoron, niin hän ei saanut kummempaa aikaiseksi. Omalla vuorollani ammuin ja ryntäsin lähitaisteluun. Myöhemmillä vuoroilla ammuin lisää ja lisää porukkaa lähitaisteluun, vastustaja teki samoin. Välillä näytti, että pyyhkäisen pöydän, mutta kun ammunta oli tehotonta, niin taistelu vain jatkui. Välillä näytti, että minut pyyhkäistään pöydältä, kun Stormcastien panssareista ei tuntunut olevan mihinkään, käytännössä kaikki vahinko tuli läpi. Skenaarion erikoissäännötkin vähän potkivat vastaan, tappavia vammoja tupsahteli minua vastaan, muttei vastustajalle.

Lopulta taistelu kulminoitui viimeisellä kierroksella kaksintaisteluun orjarotan ja minun lintuni välillä. Tämäkin olisi saattanut jäädä väliin, mikäli olisimme molemmat epäonnistuneet rohkeusheitoissamme ja kaikki olisivat juosseet pakoon. Lopulta kuitenkin yksinäinen lintuni oli ainoa henkiinjäänyt ja hän liihoitteli minulle 2-0 -pistevoiton. Mielenkiintoinen skenaario oli ja niukka voitto jännittävän pelin päätteeksi, joka tosiaan olisi voinut kellahtaa kumpaan suuntaan tahansa kesken pelin tai ihan lopussa.

Stormcast-joukko kasvaa, 17.4.2018


Vanguard-Raptors & Aetherwings

Tarkkuusjalkajouset ja avuliaat linnut

Näkyy linnut vähän paremmin

Eipä tämä julkaisutahti oikein näytä pysyvän millään kurissa, mutta laitetaan nyt taas edes jotain. Tässä viikonloppuna valmiiksi saamani Stormcast Eternals -joukot, eli kolme kaveria pitkän kantaman jalkajousella sekä kolme lintua. Linnuista tuli vähän turhankin yksivärisiä, noilla kun on sulkia vaikka kuinka, joihin voisi erilaisia värejä sommitella. Stormcastit itsessään ovat noita tuttuja harmaita, Heavenly Quarry -osaston taistelijoitani. Eipä näissä oikein mitään kummempaa, mutta kun nämä nyt valmistuivat, niin näillä saan nyt sitten aikaiseksi kovan pataljoonan, johon kuuluu kolme jalkajousiporukkaa ja kolme lintuporukkaa. Ampumisesta tulee entistäkin vaarallisempaa.

Parin viikon maalailut, 28.2.2018


Parin viikon maalailut taas yhtenä kuvakönttänä. Ylinnä kolme Stormcast Eternalia, Vanguard-Raptoria Hurricane-jalkajousella. Nämä tunnistaa omaksi yksikökseen punaisesta töyhdöstä ja vyönsoljesta, aiemmat kolme ovat tunnusväriltään vihreitä. Kolmas kolmikko pitäisi vielä joskus saada maaleihin.

Seuraavat kolme kuvaa ovat LotRin numenôrilaisia. Sain pelikaverilta ylimääräisenä nipun LotR-figuja viime vuonna ja päätin niitä nyt maalata, kun oli jo valmiiksi musta pohjamaali. Kahdeksan tavallisen taistelijan lisäksi rakensin kahdesta hieman rikkinäisestä taistelijasta lippumiehiä, kun sääntöjen mukaan sellaisiakin voi olla. Saa vähän monipuolisuutta peleihin ja käynnissä olevaan kampanjaan. Lippujen maalaus on ehkä vähän turhankin yksinkertainen, mutta aika kiireellä päätin ne tehdä, niin tuollaista tuli. Lippujen varret ovat vanhasta katuharjasta, liput itsessään viinipullon korkinsuojuksesta – siitä metallisesta osasta. Sitä leikkelin sopivan kokoiseksi, vähän viilasin reunoja vähemmän teräviksi ja liimasin harjanvarren ympärille. Lipun pitäisi nyt olla kevyt ja kestävä. Nerokas idea, mutta ei oma, vaan muistaakseni useammankin kerran törmännyt internetissä tähän vinkkiin.

Seuraavaksi Ral Parthan Lunar Trooper -figu. Tällä figulla osallistuin Maalaushaasteen Lapsuus-haastekierrokselle. Figun valitsin siksi, että samanlaisia figuja maalasin ensimmäisinä figuinani. Tuli tästä vähän siistimpi kuin silloin yli 20 vuotta sitten.

Sitten taas Age of Sigmaria, Khornen Slaughterpriest. Nyt kun näitä on kolme, niin saan maksimoitua Gore Pilgrims -pataljoonan hyödyn Khorne-armeijalleni. Seuraavaksi vaan sitten lisää sotureita, joita pataljoonallani hyödyntää. Tämä on identtinen figu aiemmin maalaamani kanssa, mutta koitin maalauksesta saada hiukan erilaista säilyttäen kuitenkin väriteeman ja yhtenäisen olemuksen, jotta pystyy nämä sitten pelikentällä tarvittaessa erottamaan toisistaan.

Viimeiset viisi kuvaa ovat sitten jälleen Lord of the Ringsiä. Ratsastava sormusaave ja jalkaisin oleva Khamûl. Khamûlia olisi voinut maalata värikkäämminkin, mutta halusin hänen sulautuvan paremmin nimettömien sormusaaveiden sekaan, joten kaikki kangas tuli mustaksi. Metallinvärinen kasvonaamio sentään hupun alta pilkistää, mutta ei sen kummempaa. Ratsastava versio on ihan tavallinen sormusaave. Khamûl löytyisi kyllä ratsastavanakin, mutta ratsulta on jalka poikki, joten se vaatii vähän työtä ennen kuin pääsee maalaamaan.

Aetherwings, 10.1.2018


Aetherwings

Maalaushaasteen ensimmäinen lisätehtävä oli ”Flight”, johon en tätä kummempaa ideaa keksinyt. Eli kolme Aetherwingiä vahvistamaan Stormcast Eternal -joukkojani. Olin nämä joskus aiemmin napsinut irti rangoista ja kuvittelin, että olisin putsannut ne samaan syssyyn, mutta näin ei ollutkaan. Siispä kootessa ja maalatessa tuli vastaan kaikenlaista kökköä, mitä en lähtenyt enää ottamaan pois… Ei niitä varmaan metrin päästä huomaa, mutta siellä ne kuitenkin ovat. Valitsin helppoja ja nopeita värejä, tai siis yksinkertainen väritys ja pesu päälle.

Punainen

Keltainen

Violetti

Eetterisiipiä, vai mitä nämä ovat?

Täällä voi käydä katsomassa kuvia haasteen sivuilla ja myös äänestämässä omia suosikkejaan: Aetherwings