Vanhaa metallia maaleissa, 18.1.2019


Tässä 10 vanhaa metallifigua sieltä 1980/1990 -luvun taitteesta. Figut ovat kertyneet varastoihin sieltä sun täältä, mutta sain nyt vihdoinkin aikaiseksi maalata niistä edes osan. Varsinaista käyttöähän en näille juuri nyt keksi, mutta maalattu figu on aina kivempi kuin maalaamaton figu, ja tällaisia figuja on kiva maalata ja ne valmistuvat nopeasti.

Prince August

Prince August

Prince August UN7 Zombies

Druid, Prince August CH13, and Houri, Prince August CH16

Ilman sen suurempia suunnitelmia tähän joukkoon valikoitui 5 figua Prince Augustilta ja 5 figua Ral Parthalta, kuvateksteissä tarkemmat koodit ja tiedot. Tässä läjässä oli alun perin pari muutakin figua, mutta huomasin sitten, että niiltä oli aseet katkenneet eikä siihen hätään ollut käsillä mitään korvaavaa, niin jätin tuonne odottelemaan. Ehkä hekin sieltä kuitenkin vielä valmistuvat, kun saan aseet paikalleen.

Ral Partha

Ral Partha

Kaikille figuille tein samanlaiset alustat, niin näyttävät kuuluvan yhteen. Samoin käytin aika paljon samoja värejä, joten sointuvat siinäkin mielessä yhteen, vaikka ovatkin vähän eri valmistajilta ja eri maailmoista.

Female thief, Ral Partha Basic Heroes box 1991

Two clerics, Ral Partha AD&D 11-002, 1988

Enchantress, Ral Partha D&D 1990

Kender rogue, also female, Ral Partha 11-014 (one of two)

Mainokset

Kuolleiden armeija, 2.1.2019


Army of the Dead

Tämän vuotinen maalaushaaste lähti omalta kohdaltni käyntiin oikein tosissaan, kun sain nämä haamut maalattua. 20 figua kerralla on aikamoinen työnsarka minulle, mutta hämmentävästi valkoisesta pohjamaalista päästiin valmiiseen tulokseen noin 24 tunnissa. Tämän mahdollisti joulun vapaat, aattoiltana vähän pidempi sessio, jossa sain värit paikalleen. Sitten joulupäivänä pari-kolme lyhyttä pätkää, joissa liimasin hiekat alustaan tai vedin yhden väripesukerroksen ja sitten joulupäivän iltana lopullinen rutistus, jossa vedin kuivaharjalla sieltä ja täältä, siistin alustat ja liimasin ruohotupsut. Tavallisina päivinä ei tämmöinen onnistuisi, kun keskellä päivää ei yleensä ehdi maalaamaan, jää vain noin yksi tilaisuus maalata per päivä, eikä silloin välttämättä hirveästi tule edistystä, kun noiden washien kanssa puuhailen paljon. Monesti minulla onkin sitten työn alla useampi erä, jolloin löytyy aina jotain tekemistä, jos sattuu olemaan jotkut maalit märkiä.

Nämä avonaiset asennot kutsuisivat maalaamaan paremminkin

Mutta näistä aaveista siis, vaaleanharmaalla maalasin ensin kaiken, sitten sininen väripesu ikivanhalla Miniature Paintsin tummansinisellä musteella ja lopuksi reilusti Ushbati Bonea kuivalla harjalla. Siinäpä se. Jotenkin minua ei kiehtonut sellainen hohtavanvihreä väritys, jota elokuvissa ja monissa figuissa nykyään näkyy, vaan halusin tehdä jotain erilaista. Voimakkaampi kontrasti näissä ehkä saisi olla, mutta kelpaavat minulle tällaisinaankin ja täyttävät pelilaudalla tehtävänsä.

Figut ovat oikein hienoja ja olikin sääli maalata ne näinkin yksinkertaisesti. Moni figu on mukavan avoimessa asennossa, jolloin pääsisi helposti maalaamaan kaikki yksityiskohdat, moni muu figu on muuten vaan siisti.

Koitin saada kuvia, missä sininenkin vähän erottuisi

Tässä vasemmalla olevassa kuvassa tuota sinistä väriä näkyy keskimmäisen haamun kilven taustassa. Kovin paljon sitä ei missään ole ja valokuvissa tuntuu katoavan vielä entisestäänkin. Pääasia etteivät ole ihan muovinharmaita kuitenkaan. Ja tuossa alla olevassa kuvassa keskellä näkyy yksi suosikkifiguistani tässä porukassa, jotenkin tuo paljaspäinen kaveri vaan miellyttää omaa silmää – siis figu, ei maalaus.

Todella nättejä figuja, tekisi mieli maalata osa ihan väreissä

Ostoksilla, 4.9.2018


Orc Man Mangler

Nippu figuja

Tämmöisiä ostoksia posti toi tuossa viime ja toissa viikolla. 50 euroa plus postit maksoi tuo ylempien kuvien paketti. Eli siis nuo figut oikealla tulivat tuossa vasemmalla olevassa laatikossa. Harmillista että tuota Man Mangler -figua ei tullut mukana, se olisi aika päheän näköinen. Lähinnä tässä on siis 1980-luvun metallia ja kymmenen muovista haltiaa. Taisi tuossa olla pari ei-GW-figuakin mukana. En tiedä oliko hinta kovin edullinen vai ei, mutta tämä ei ollut perinteinen huutokauppa, vaan osta heti -tyyppinen ilmoitus. Laskin että tuossa on figuja kuitenkin sen verran, että yhtä figua kohti hintaa ei kerry kuin reilu euro. Pari euroa, jos laskee muoville ja alarivin snotlingeille halvemman yksikköhinnan.

Warhammer 40000, 3rd edition

Warhammer 4000 -pelin kolmannen laitoksen aloituspaketti ja muutama ylimääräinen figu siihen lisäksi maksoi sitten 21 euroa ja postit. Mukana siis 20 Dark Eldaria (osin kokoamatta) ja 14 Space Marinea (aloituspaketissa 10) ja Land Speeder, sekä ihan ylimääräisenä Predator ja yksi moottoripyörä. Rauniot ja viidakkopuut niin ikään mukana sekä nopat. Vain säännöt ja mitat puuttuu. Halvallahan tämäkin siis lähti, pääasiassa silmiin iski nuo rauniot ja Predator. Ja varsin hyväkuntoinen pahvilaatikko, oman alkuperäisen kun olen joskus heittänyt pois, kun se oli liian kärsinyt… Nyt on sitten sekin. Täytyy katsoa, koska näille saa mitään tehtyä, Dark Eldarit koitan myydä pois, mutta Space Marineista nyt saa ainakin jotain Kill Teamia.

Eldar, Chaos Space Marines…

16 euroa ja postit maksoi sitten nämä vanhat figut tässä oikealla. Valtaosin metalliia, vain muutama alarivin kaaosmarine on muovia. Tässäkin siis hinta figua kohti oli edullinen, vaikkei tässä ehkä mitään tarpeellista varinaisesti ehkä olekaan lähitulevaisuudessa…

Firestorm, 11.6.2018


Toukokuun alussa sain pelattua taas yhden pelin Firestorm-kampanjaamme. Tällä kertaa pääsin pelaamaan kotikentällä käyttäen pahvista Blasted Hallowheart -lautaa haamuja ja muita epäkuolleita vastaan Plains of Blood -alueella koillisessa. Jälleen etsittiin aarteita, mutta ei oltukaan perinteisesti pitkillä sivuilla vastakkain, vaan mulle jäi toinen lyhyt sivu ja vastustajalle kaistale keskellä. Kaiken lisäksi laudalla aloittaisi vain osa joukoista, lisäjoukot saapuisivat vuoroilla kaksi ja kolme. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen asetelma.

Haamujen avausvuorolla ei kummempia tapahtunut, mutta omalla vuorollani sitten löysin aarteen keskeltä omaa aloitusaluettani. Tämä vaikutti peliin luonnollisesti huomattavasti, koska jäin heti puolustuskannalle ja toivoin kestäväni haamuja vastaan loppuun asti. Onnekseni sain tuplavuoron ja pääsin aloittamaan kakkoskierroksen. Tämä tarkoitti sitä, että onnistuin tuomaan ensin lisäjoukkoja laudalle ja siten rajoittamaan haamujen saapumista. Eli siis pakottamaan ne mahdollisimman kauaksi aarteesta. Haamut osaavat toki lentää, mutta täytyy niiden silti joko väistellä tai taistella joukkojeni läpi.

Tuosta muodoistui oikeastaan koko pelin kuva, heitin yksiköitäni hidastuspompuiksi ja koitin etäältä pitää haamut kurissa. Pieni määrä haamuja pääsi perille asti, mutta sain ne hengiltä (jälleen). Yhden haamuista sain jopa muutettua kaaoksen sikiöksi, mikä vaatii aikamoista taikuutta… Lopputulos oli kuitenkin onnellinen, eli Zhik’Acoot-Kot onnistui valtaamaan aarteen itselleen, vaikka joukot jäivätkin lopulta aika vähiin. Lopuksi vielä linnoitin alueen ja vahvistin pakkaani. Koilliskulma on nyt aika tiiviisti Kaaoksen hellässä otteessa ja voittopisteitäkin on sen verran, että kovin pitkää eivät muut enää kärvistele.

Toukokuun loppuun sain pelattua vielä toisenkin Firestorm-pelin, jälleen kotikentällä, mutta tarkemmin sanoen Wyrflame Crestsissä. Päädyimme käyttämään pahvilaudan kääntöpuolta, joka oli sopivan musta ja tulinen tuolle oudolle alueelle. Järjestyksen joukot havittelivat samaa aluetta, joten taisteluhan siitä syntyi. Tällä kertaa lähtöasetelma oli sama kuin haamujakin vastaan, eli minulla oli lyhyt kentänpääty ja ihmiset olivat kaistaleella keskellä. Kaikki joukot tulivat kuitenkin tällä kertaa suoraan kentälle, mikä oli ihan sopivaa, koska jalommat aatteet oli unohdettu ja tarkoituksena oli vain tappaa mahdollisimman paljon vastustajan taistelijoita. Jokaisesta kuolleesta saisi siis haavamäärän verran pisteitä. Mikäli vastustajan kenraali saadaan hengiltä, niin kokonaismäärä saadaan tuplata.

Vastustaja pääsi taas aloittamaan, mutta mulla oli alivoiman myötä pieni jippo taskussani ja sainkin ennen taistelun alkua muodostaa väijytyksen sijoittamalla uudestaan kolme yksikköä. Siirsinkin rohkeasti Great Unclean Onen selustaan tykkien kimppuun sekä petomieslauman ja Zhik’Acoot-Kotin lähemmäksi vihollista. Tämä ampui vähän omaan nilkkaan, kun en muistanut, että vastustaja saa päättää, kumpi aloittaa. Aloitti tietenkin itse.

Petomiehet eivät päässeetkään siis ryntäämään jalkamiesten kimppuun, vaan petolinturatsastajat hyökkäsivät päälle. Uncle Phileaskin sai täyslaidallisen parista tykistä ja jättikalkkunan viereensä vahtimaan ennen kuin ehti tehdä mitään. Tästä alkoi alamäki, joka jatkui koko pelin. Pieniä nousukohtia oli, mutta samaan aikaan heikkoja demoneita ja petomiehiä, yksinäisiä sankareita ja sen sellaisia kuoli jatkuvasti. Pistesarake näytti vahvasti järjestyksen puolelle varsinkin kun Great Unclean One heitti lopulta henkensä tykkien ja kalkkunan kynsissä.

Lopputulos oli lopulta odotettu, mutta melko karu. Vaikka sain lopulta tapettua varomattoman kenraalin kalkkunan selässä, niin hävisin silti pisteissä reilusti. Toki suurin syypää löytyy armeijan johdosta, pelasin huonosti paikoin enkä muistanut käyttää kaaoskykyä kertaakaan pelin aikana. Se olisi saattanut pelastaa Phileaksen ja kääntää vähän taistelun kulkua. Muuallakin olisi nähty varmaan aavistuksen tasaväkisempää taistelua. Lisäksi unohdin Eyes of Pristmatikon -erikoiskorttini kokonaan. Muutoin peli sujui paikoin jopa yllättävän sujuvasti, mutta perussäännöissä nyt oltiin siis vähän hukassa vielä… Tappiosta huolimatta sain 3 glory-pistettä, saman verran sai myös voittaja. Kovin montaa taistelua ei kampanjaa enää ole jäljellä, mikä on sinällään ihan kiva, että joskus tammikuullahan tätä jo aloitettiin.

Taas vähän ostoksia, 13.8.2017


Fantsun alesta

Pidetään blogia hengissä ja suurinpiirtein ajantasalla. Tässä viimeisimpiä hankintojani. Tämän lisäksi on tehty muitakin hankintoja, mutta niitä ei ole saatu tänne asti, kun on niin paljon kaikkea muuta eikä niistä ole vielä kunnon kuvia tallessa. Tähän alkuun nyt kuitenkin tuoreimmat, perjantaina kävin hakemassa Fantasiapeleistä tilauksen, joka koostui tämän kuun alennustuotteista, tuo koko paketti maksoi juuri ja juuri alle 50 euroa. Ostettu lähinnä siksi, että kun halvalla saa… Kalleimmat olivat nuo LotRin peikot, reilu 20 euroa.

Irtofiguja huuto.netistä

Nämä irtofigut lähtivät muutamalla eurolla, ei tainnut maksaa kymppiäkään posteineen. Sikäli kävi ohraisesti, että tuo goblin oli kuvatekstissä Blood Bowl -figu, mutta oikeastihan tuo on HeroQuest-figu, jota on vähän leikelty ja liimailtu. Kun ei ollut tarkkana, niin ei sitten. Onneksi en tuosta euroa enempää maksanut, taisin viskata jo menemäänkin piruparan. Keskimmäinen on vanha muovinen aito Blood Bowl -örkki ja vasemmanpuoleisin on Khornen lippumies ilman toista kättä. Vielä kun keksisi sopivan käyttötarkoituksen sille…

LotR/WotR-kirjoja tori.fi:stä

Nämä LotR-kirjat sen sijaan löytyivät tori.fi:stä. Näissäkin oli vähän säätämistä, kun ensin sain tuon vasemmanpuoleisen läpyskän tilalla kovakantisen sääntökirjan (muoveissa). Lähetin sen takaisin ja sain tuon haluamani paluupostissa. War of the Rings -kirja on niin ikään muoveissa vielä. Näille tuli postitussekoilujen myötä hintaa reilu parikymppiä, mutta se on ihan siedettävä hinta mielestäni, varsinkin kun tuo WotR on kovakantinen ja iskemätön.

Tämmöistä tällä erää, ensi viikolla sitten taas lisää kirjoitelmia.

Sigmarin ajassa jälleen, 10.11.2016


Eilen pelasin taas Age of Sigmaria Turun Lohikäärmeenluolassa. Tällä kertaa pelasin 500 pisteen pelin Slaves to Darkness -joukollani Undead-porukkaa vastaan. Kahden kaaosritariyksikön lisäksi otin loitsijan ratsastavan päällikön sijaan, jotta pääsisin vähän kokeilemaan taikomista. Skenaarioksi arvoimme Take and Holdin.

Päätin jättää toisen kaaosritariyksikön vahtimaan oman alueeni kohdemerkkiä ja toisella lähdin etenemään kohti vihollista, joka oli aloittanut vähän samalla tapaa. Hänellä oli tosin enemmän yksiköitä kuin minulla. Loitsijani jäi vähän jälkeen, koska joukkoja sijoittaessa ajattelin hyökätä oikealta ja puolustaa keskeltä, mutta päädyinkin hyökkäämään keskeltä ja siirtämään oikealta yksikön puolustamaan. Loitsijani ei siis ihan täysillä päässyt auttamaan hyökkäystä, mutta vähän kumminkin.

wp-1478715474221.jpg

Lähitaistelua toisella kierroksella

Toisella kierroksella pääsin aloittamaan, ja kaaosritarini hyökkäsivätkin hölmistyneiden zombejen kimppuun kaataen kourallisen kärsimättä vahinkoja. Tässä kohtaa näytti vielä hyvältä, mutta tasoittavalla vuorolla kärhämään liittyi mukaan epäkuolleita ratsastajia sekä ruumiskärryt. Vastustajalla olikin melkein koko armeijansa mukana lähitaistelussa, kun minulla vain reilu kolmannes pisteistä. Melko hyvin soturini kestivät, mutta vahingon aiheuttaminen oli hankalampaa.

Kolmannella vuorolla alkoi olla selvää, että keskustassa tulee turpiin – varsinkin kun olin tällä vuorossa vasta toisena. Toinen yksikkönikään ei oikein ehtisi apuun. Epäkuolleet irrottivat taistelusta ruumiskärryt ja ratsuväen jättäen zombiet viimeistelemään kaaossoturit. Kun ratsuväki päätti lähteä kaartamaan kohti oman alueeni kohdemerkkiä, en voinut enää edes lähettää kaaossotureitani keskelle tappelemaan, koska suora murskatappio häämötti.

Lähitaistelua kolmannella kierroksella

Lähitaistelua kolmannella kierroksella

Keskustan kaaossoturijoukkoni koki lopulta turmionsa, mutta päätin heittää sitten loitsijani sekä toisen kaaossoturiyksikön ratsuväen kimppuun. Mikäli onnistuisin tuon yksikön tuhoamaan saisin tasapelin, muuten tulisi tappio. Viime hetkilllä loitsijani kuitenkin epäonnistui muuten hyvin toimineissa loitsuissaan eivätkä soturinikaan saaneet kuin yhden ratsastajan pois päiviltä.

Viiden kierroksen jälkeen kummallakaan ei ollut molempia kohdemerkkejä, joten laskimme pisteet. Minä en ollut tuhonnut mitään, vastustaja oli tuhonnut toisen kaaossoturiyksikköni ja sai siitä 180 pistettä ja voiton.

Jo pelin tuoksinnassa totesimme, että 500 pistettä on tähän skenaarioon vähän turhan vähän, varsinkin jos sattuu olemaan kalliita yksiköitä, kuten minulla. Major Victoryn saavuttaminen oli käytännössä mahdotonta minulle eikä se helppoa ollut vastapuolellekaan, varsinkin kun sielläkin oli melko hitaat joukot. Seuraavaan peliin pyrinkin sitten saamaan isomman armeijan jalkeille, niin pelaaminen on vähän monipuolisempaa ja mielekkäämpää. Mukavaa tosin oli se, että peliin meni kaikkinensa alle kaksi tuntia, tehokasta peliaikaa ehkä puolitoista tuntia. Loitsinta oli pelissä yhtä simppeliä kuin oikeastaan kaikki muukin. Vastapuolella ei ollut loitsijaa, joten jäi toisten loitsujen vastustaminen vielä testaamatta, mutta eiköhän sekin vielä joskus vastaan tule.

Samalla tuli tehtyä taas vähän figuostoksia, niistä juttua seuraavassa kirjoitelmassa. Lisäjoukkoja kaaokselle luvassa…

Pallo-ostoksilla, 28.4.2016


Blood Bowl

Blood Bowl

Huuto.netissä sulkeutui viikonloppuna kohde, jossa oli ohessa näkyvät 21 Blood Bowl -figuuria, joista yksi muovia ja loput metallia. Pääsääntöisesti figut ovat 80-luvun lopulta tai ainakin niiltä main. Harmillisesti tuosta ei ainakaan nykysäännöillä saa suoraan yhtään pelikelpoista joukkuetta. Dark Elffejä on eniten, mutta ei niitäkään joukkueeksi asti. Kuolleella pelaajallakaan ei taida olla varsinaista käytännöllistä käyttöä, muutaman cheerleaderin sentään saa tarvittaessa kentän laidalle.

Muina pelaajina tuossa on pari ihmistä, punainen muovinen on niistä toinen. Lisäksi ainakin goblin-linjamies ja pari epäkuollutta. Loput taitavat olla niitä tummahaltioita. Paketti maksoi 40 euroa plus postit, eli 2 euroa per metallifigu ja muovifigu kaupan päälle. Lähtökohtaisesti olen valmis maksamaan ”tarpeellisista” metallifiguista tuon pari euroa, mutta näistä olisin voinut tarjota enemmänkin. Onneksi ei ollut kilpailua. Täytyisi vaan jostain kaivaa sitten noille pimentohaltioille vahvistuksia jostain, niin saisi jossain kohtaa joukkueen valmiiksi.

Armeijakirjoja, 2.4.2016


Laitetaan nyt tälle päivälle toinenkin kirjoitus, niin ei taas jää pöytälaatikkoon unohduksiin.

Warhammer Armies: Undead, Dark Elves & Dark Elves

Warhammer Armies: Undead, Dark Elves & Dark Elves

Sotavasarasta tarttui kolme vanhaa Warhammer Fantasy Battlen armeijakirjaa: Vitoslaitokseen epäkuolleet ja synkhaltiat, kutoslaitokseen synkhaltiat. Lähinnä noi vitoslaitoksen kirjat kiinnostavat eniten, vaikkei mulla Undead- tai Dark Elves -figuja juurikaan ole. Kiva ne on kuitenkin varastossa olla ja saahan niitä vähäisiäkin figuja käytettyä liittolaisina sopivan tilaisuuden tullen. Tuo kutoslaitoksen armeijakirja tuli ostettua siinä samalla, kun tarjolla oli. On muuten kansitaide ja kaikenlainen tyyli muuttunut aika paljon, kun vertailee noita Dark Elves -kirjojen kansia…

Vitosen maksoin per kirja plus postikulut, joten kokonaiskustannukseksi tuli 22 euroa. Mainittakoon sekin vielä, että tänään on lauantai ja tänään tuli tekstiviesti, että paketti on noudettavissa pakettiautomaatista. Nopeita toimituksia toivoen kannattanee siis suosia pakettiautomaatteja, kun kulkee viikonloppuisinkin paketit.