Vähän ostoksia, 28.2.2019


Kirjoja kahdellakympillä

Figuja vitosella

Sekalaisia figuja johonkin edulliseen hintaan

Tuli tuossa joskus alkukuusta tehtyä vähän kauppoja, joissa useammasta pienestä erästä tuli kerättyä figuja ja kirjoja. Tai siis kolmesta.

Yläkuvan figut ostin vitosella tutulta turkulaiselta kaverilta, siinä on vampyyriruhtinas tai mikälie hevosella, komentoryhmälle torvi ja keppi sekä muutama Forest Goblin.

Kirjat ostin kahdellakympillä plus postit, tuli vähän ajateltua kalliimmaksi, mutta kun yksittäisen kirjan postittaminen on kallista, niin ostin sitten nuo kaikki. Toki ei mulla yhtään noista ollut, joten sikäli hyvä kauppa, mutta olisi saattanut joskus tulla vastaan halvemmallakin. No, ei tarvitse enää murehtia.

Sivukuvan figulauman hintaa en muista, mutta olisko ollut jotain kympin luokkaa, lähinnä siinä LotRin figuja ja muutama muu hassu. Metallifigujakin sen verran, että en hinnasta valita, vaikka kai nää vähän turhia loppujen lopuksi oli…

Mainokset

Aragorn ja kumppanit Sarumania jahtaamassa, 28.11.2018


Sarumanin louhoskompleksi näyttämönä

Viime viikon torstaina pelattiin taas Lotria Lohikäärmeluolassa Turussa. Vastustajallani oli kyseessä toinen peli, tällä kertaa hänellä oli Saruman ja Grima mukanaan joukko uruk-haita – oli tiedustelijoita, berserkkejä ja muita. Halusin kokeilla vaiheeksi jotain muuta armeijaa ja päädyin kokeilemaan Sormuksen saattuetta. Tai tarkemmin sanoen siis Kolmea Kumppanusta, Aragornia, Legolasta ja Gimliä. He kun jahtasivat uruk-haita kirjassa ja elokuvassa, niin tämä asetelma ei tuntunut liian kaukaa haetulta. Hetken verran pyörittelin, että miten saisin pisteet kutakuinkin siihen sovittuun 400 pisteeseen, mutta sitten hoksasin Eowynin. Jättämällä kaikki haltiaviitat ja muut ylimääräiset pois tuli pistemääräksi tasan 400. Eowynillä oli kuitenkin yhteisiä hetkiä niin uruk-haiden kuin Aragorninkin kanssa, joten hän sopi joukkoon hyvin.

Alkuasetelma

Taistelutantereeksi askartelimme käytössä olevasta materiaalista eräänlaisen solan tai laakson, joka toimi kaivoksena. Kärsineet puut, rauniot ja karut puolustusmuurit kertoivat omaa tarinaansa siitä miten Saruman oli tämän luonnonkauniin seudun valjastanut omiin tarkoitusperiinsä. Päätimme skenaarion arpoa nopalla, mikä tietenkin vähän jännitti, koska joissain tehtävissä saattaisin olla pahastikin alakynnessä, kun käytössäni ei ollut kuin neljä figua. Toki vastapuolella Saruman söi paljon pisteitä eivätkä uruk-haitkaan ilmaisia olleet, joten kovin pahaan alakynteen en joutunut. Kaikenlaisia erikoissääntöjä oli sankareilla myös pilvin pimein, samoin kuin sankarillisia toimintoja, mutta ajattelin niistä selviäväni. Suuri osa säännöistä oli tosin sellaisia, että ne saattoi saman tien unohtaa, kun kokoonpano ja varustus eivät niitä koskeneet. Tehtäväksi arpoutui lopulta Capture and Control, jossa yritettiin pitää viittä kentällä olevaa kohdetta hallussa (tai ainakin poissa toisen hallusta). Kouralliselle sankareitani ei välttämättä kovin helppo tehtävä.

Joukkoja asetellessa kentälle Grima lyöttäytyi Legolaksen seuraan aikomuksenaan häiritä tappavaa jousiammuntaa. Legolas oli kentän keskiosassa. Eowyn aloitti ihan vasemmalta, puiden seasta, tarkoituksenaan pysyä erossa harmeista ja vallata kohde tai kaksi. Oikeaan laitaan melko lähelle vihollisen joukkoja päätyivät Aragorn ja Gimli. Heidän vastapuolelleen tuli Saruman kätyreineen, toinen uruk-lauma oli melko keskellä kenttää raunoioiden suojissa. Aloitus meni vastustajalle, joten hän ei kyennyt Grimalla sotkemaan Legolaksen ampumalinjoja, koska pystyin liikkumaan hänen jälkeensä. Saruman pyrki jähmettämään Aragornin, mutta sankarimme vastusti taian tehokkaasti. Legolas ampui yhden raunioissa olleen urukin hengiltä, lähitaisteluun päätyneet Aragorn ja Gimli tappoivat yhden kumpikin. Legolaksen ja Gimlin tapoista oli pidettävä kirjaa, koska heidän keskinäinen menestyksensä vaikutti heidän kykyihinsä.

Eowyn piileskelee ja Legolas puolustaa

Toisella kierroksella aloite tuli minulle joten Grimalla oli periaatteessa mahdollisuuksia ehtiä Legolaksen eteen. Legolaksella oli kuitenkin jo vähän etumatkaa ja metsäisessä maastossa liikkui muutenkin niin näppärästi, että pääsi hyvään ampumapaikkaan. Saruman koitti tällä kertaa lähettää tulipallon Eowynin niskaan, mutta urhoollinen neiti käytti kaiken tahdonvoimansa ja loitsu ei tehnyt tuhoa. Legolas ampui yhden urukeista haavoittuen itse, Gimli tappoi niin ikään yhden ja Aragorn kaksi. Tässä kohtaa Aragornin ja Sarumanin välissä ei ollut enää yhtään urukkeja, joten seuraavalla vuorolla Saruman joutui tekemään ”sankarillisen liikkeen” pysyäkseen Aragornin ulottumattomissa. Samalla lähti tulipallo kohti Aragornia, mutta voimakas tahto oli Aragornillakin ja loitsu jäi voimattomaksi. Toki Aragorn ja Eowyn olivat nyt molemmat käyttäneet kaiken tahtonsa, joten jatkossa he olisivat helpompaa riistää velholle. Samaan aikaan toisaalla Grima onnistui estelemään Legolaksen ammuskelut, mutta Eowyn oli napannut yhden kohteista itselleen, urukeillakin oli yksi. Gimli tappoi lähitaistelussa kaksi urukkia.

Neljännellä kierroksella Saruman käytti Palantiria varmistaakseen aloitteensa tälle vuorolle, mutta se tyrehtyi kasaan, kun Aragorn onnistui sankarillisesti juoksemaan Sarumanin kiinni. Taistelu oli kovaa kyytiä Sarumanille, mutta kohtalo piti näppinsä pelissä ja hän säilyi hengissä. Gimlikään ei onnistunut tappamaan ketään, joten ainoaksi uhriksi joutui yksi urukeista, joka sai osuman Legolaksen nuolesta. Viides kierros meni niin ikään Sarumanin joukoille, joten Aragorn teki jälleen sankaritekojaan ja juoksi Sarumanin kiinni. Grima panikoi ja näytti todellisen luonteensa ryntäämällä suu vaahdoten Legolaksen kimppuun. Loppu kuitenkin häämötti, niin Saruman kuin Grimakin lyötiin maahan ja Gimli tappoi lisäksi yhden urukeista. Tämä oli ymmärrettävästi liikaa urukeille, joiden taistelutahto alkoi rakoilla.

Aragorn nujersi Sarumanin, Gimli apumiehenä

Aloitekin siirtyi Saattueen pariin, joten vain yksi urukeista pääsi lähtemään karkuun. Gimli ja Aragorn tappoivat kumpikin yhden. Seuraavalla vuorolla Legolas ampui viimeisen uruk-hain ennen kuin tämä pääsi miettimään pakenemista. Eowyn oli tässä välissä kerännyt kaksi kohdetta hyvien puolelle ja Gimlikin oli napannut yhden. Kun vastustaja oli murtunut ja komentaja tapettu, niin heidän kahdesta kohteestaan ei ollut paljoa apua, vaan 8-4 pistevoitto minulle. Toki kun vastustajalle ei jäänyt yhtään figua pöydälle, oli pisteiden lasku pelkkä muodollisuus.

Vastustajan kohtaloksi muodostui ehkä Sarumanin tehottomuus, yksikään loitsu ei päässyt kohteeseensa asti ja toisaalta sitten se, että liian lähellä etulinjaa hän joutui lähitaisteluun liian nopeasti eikä kyennyt enää edes itse yrittämään taikoja. Samanlainen kokemus itselläni viime vuodelta, kun Tomin kanssa pelasimme kampanjaa – Sarumanini oli silloin toki tehokkaampi, mutta lähitaisteluun jouduttuaan peli oli käytännössä menetetty. Vastustajan melko kovatasoinen jalkaväki ei tarjonnut oikeastaan vastusta sankareilleni, jotka helpohkosti pyyhkivät pöydän. Ja koska Saruman maksoi paljon pisteitä eivätkä urukitkaan ole ilmaisia, niin suurta laumaakaan ei saatu pöydälle, mikä olisi saattanut sotkea oman pelini ja viedä kohteet vastustajalle. Ja asettaa Eowyninkin vaaraan, nyt hän sai olla aika rauhassa. Omassa pelissäni onnistui puolestaan melkein kaikki, muistin erikoissäännötkin ja niin edelleen. Sankaritoiminnot jäivät käyttämättä, vaikka välillä niitä kertasinkin. Niille vaan ei oikein ollut sopivaa paikkaa. Kaikenlaista varmaan unohdettiin, Gimlit heittokirveet nyt oli ehkä pieni unohdus, mutta Sarumanin keppi, jolla olisi saanut heittää uudelleen jonkun loitsunopan, olisi varmasti ollut näppärä. Oli siellä jotain muutakin pientä jota unohdettiin, mutta tällä mentiin. Sankariporukalla oli kiva pelata ja vastapuolikin oli tyytyväinen peliin, vaikka kaikki kuolivatkin. Velhojen käyttäminen (varsinkin todella kovien) on tässä pelissä vaikeaa, varsinkin näillä pistekoilla. Nyt oli pahojen voimat ehkä vähän liikaa yhden kortin varassa.

Demotin Lotria, 16.10.2018


Keskellä joukkojen kohteena ollut arkku

Tilannekuva

Viime viikon torstaina demotin Lotria, eli uutta Middle-Earth Strategy Battle Gamea Turun Fantasiapeleissä yhdelle innokkaalle, jolla ei ollut pelistä aiempaa kokemusta. Figupelaaminen oli aiemmin rajoittunut vain Age of Sigmariin, joten kun säännöissä on aikamoisia eroja, niin selkärangasta piti vähän takoa vääriä tapoja pois.

Hänellä oli Isengard-joukkoja, mukana Lurtz ja peikko, minulla Numenor-lauma, yhteensä noin 400 pistettä kummallakin. Valitsimme skenaarioksi Hold Groundin, koska se on aika selkeä, joten sopii sinällään sääntöjen opetteluun.

Demotuksesta jäi hyvä maku, aika hyvin osasin tarittavat säännöt selittää ennen peliä ja pelin aikana lisätä muutaman, kun tuli tilanteita vastaan. En usko, että mitään kummempaa tuli pelattua väärin tai unohdettua. Aseiden erikoisiskuja olisi voinut käyttää, mutta kun ne eivät ole itsellenikään vielä tuttuja, niin keskityttiin perusasioihin. Kummallakaan ei ollut esimerkiksi loitsijoita ja maastokin oli yksinkertaista.

Hyvin pääsi vastustajakin pelin juonesta kiinni, mutta lopulta vein pelin aika selvästi, kun sain joukkoja harvennettua saamalla ylivoimataisteluita haluamiini paikkoihin sekä vallattua lopulta kentän keskustan. Alussa näytti vähän pahalta, mutta keräsin joukkoni hyvin kasaan. Eikä demossa sinällään nyt voitolla tietysti merkitystä, mutta aina parempihan se on pelata voitosta, edes jossain määrin, jotta pelin idea ja luonne käy paremmin selväksi. Mitenkään hampaat irvessä ei kuitenkaan pelattu.

LotR-kampanja päätökseen, 28.4.2017


Tämän viikon tiistaina saatiin päätökseen Joulun alla alkanut LotR-kampanjamme Tomin kanssa. Tuttuun tapaan minun Uruk-haini ottivat mittaa Tomin kapinoivista Dunlendingeista. Tällä kertaa taistelumme sovitettiin A Shadow in the East -kirjan Field of Celebrant -skenaarioon. Dunlendingit olivat pahoja ja Uruk-hait hyviä. Pelipaikkana oli tuttu Bunkkeri ja pelipöydällä Tomin juuri valmistunut joki tuomassa lisämaustetta.

Alkuasetelma

Ideana siis oli oikeastaan se, että minun Uruk-haini ovat yhdellä laidalla ja heidän lähellään samalla puolella jokea on pieni joukko Dunlendingeja. Toisella puolen jokea omalla reunallaan on sitten lisää Dunlendingeja kääpiövahvistusten kanssa ja reservistä tulee sitten vielä hiukan lisää. Tarkoitus taistella hamaan loppuun asti. Skenaariosääntöjen mukaan kaikki minun joukkoni pitäisi olla ratsuilla, mutta eihän mulla sellaista määrää ollut tarjolla. Mielenkiintoinen armeijalistani koostuikin viidestä susiratsastajasta, Sarumanista sekä Maugashin komentamasta Uruk-hai -joukosta.

Pyrkimys oli luonnollisesti saada lähimmät viholliset mahdollisimman nopeasti kiinni ja hengiltä ennen kuin pääsevät pakoon tai vahvistukset saapuvat. Pirulaiset onnistuivat kuitenkin varsin mallikkaasti lingoillaan harventamaan uruk-haita eikä susiratsastajistakaan oikein ollut vastusta. Kun Sarumankaan ei onnistunut kuin kolmannella yrittämällä heittämään itselleen Kauhu-loitsun, niin alku oli kovin vaikeaa.

Saruman taistelee ja ratsuväki rientää apuun

Jossain kohtaa kuolleiden laskenta oli 5-1 Dunlendigien hyväksi ja kun heillä oli lähtökohtaisestikin yli 2 kertaa enemmän yksiköitä, niin aika epätodellinen oli olo. Saruman sai kuitenkin loitsunpäästä kiinni ja pari Tulipalloakin lähti mallikkaasti tappaen pari vastustajaa. Harmillisesti he olivat melko lailla rivissä eivätkä jonossa, jolloin vahinko olisi voinut olla vielä suurempaa.

Harmikseen Saruman joutui kuitenkin käsikähmään eikä onnistunut taikomaan, mutta sauva oli vastustajia vahvempi ja velho päihitti viholliset lähitaistelussa. Samaan aikaan joen toiselle puolen oli jo kerennyt vastustajan lisävoimat ja sivustasta tuli reservissä ollut ratsuväki. Niitä yritti Sarumankin kaataa kuin keiloja, mutta taiat eivät enää irronneet. Jalkajousilla saatiin hieman harvennettua, joten pahimmalta rynnäköltä vältyttiin. Taistelussa auttoi toki Sarumanin pelottava olemuskin, joka karkotti osan vihulaisista.

Joella taistelut kävivät kiivaina, joskin varsinkin Dunlendingeilla oli vaikeuksia pysyä pystyssä liukkailla kivillä. He onnistuivat kuitenkin. aina silloin tällöin jonkun Urukin tappamaan, joten murtumispiste lähestyi uhkaavasti. Kun se sitten lopulta tuli, niin alkoi yksinäisiä Urukkeja lähteä omille teilleen.

Joesta muodostui taistelupaikka

Taistelun viime hetkiä

Taistelu oli tarkoitus käydä viimeiseen mieheen, mutta pitkällisten jutusteluidemme myötä kello teki työtään ja totesimme, ettemme ehdi pelaamaan peliä loppuun. Päätimme pelata vielä yhden vuoron ja katsoa kuinka käy, vaikka Urukkien tappio alkoikin olla aika lailla selvä. Saruman taisteli ansiokkaasti saamatta naarmuakaan ja ollen selvästi tehokkain tuhokoneeni armeijassani niin lähitaistelussa kuin pidemmältäkin matkalta. Maugash saatiin lyötyä joella kaikki mahtipisteet jäljellä, kun tarpeeksi huonosti heittää noppaa, niin ratkaisevalla hetkellä ei niistäkään ole apua. Päätimme lopulta ottelun siis Dunlendingien voitoksi.

Mukava oli pelata Sarumanilla kun kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin pelannut oikeastaan millään oikeasti hyvällä loitsijalla, satunnaisia shamaaneja on nähty, mutta ei mitään Sarumanin tapaista. Saruman olisi päässyt ehkä paremmin oikeuksiin isommassa pelissä, tai siis muu armeijani ei olisi kärsinyt niin paljon suhteellisen kovasta pisterohmusta. Nyt vastustajan miesylivoima painoi aika monessa tilanteessa yli.

Nyt saattaa olla taas pientä taukoa LotRin suhteen, keskityään AoSiin ja seuraavaksi alkavaan Blood Bowl -kauteen loppukevään ja kesän ajan. LotRiakin kyllä sitten taas, kun on kaikki niksit unohdettu…

Käänne LotR-kampanjassa, 15.3.2017


Alkuasetelma

Niin… Tämä taisteluhan käytiin jo yli kaksi viikkoa sitten, mutta kun en ole saanut aikaiseksi, niin en ole saanut aikaiseksi. Eikä tästä taistelusta kovinkaan paljon yksityiskohtiakaan muista enää….

Lähtökohta kuitenkin oli se, että uruk-hai -joukkoni olivat edellisen tappion jälkeen pahasti sekaannuksissa ja dunlending-joukko pyrki käyttämään tätä hyväkseen hyökkäämällä pahaa-aavistamattomien uruk-haiden leiriin tuhotakseen sotakoneen ja kostamalla vääryyksiä. Skenaario perustui löyhästi Strange Circumstances -skenaarioon A Shadow from the East -kirjasta. Mitä nyt vaihdoimme hyökkääjät puolustajiin ja muutimme vähän voittoehtoja. Ideana oli siis, että sekaannuksen vallassa olevat urukit ovat kahdessa ryhmässä ja dunlendingit hyökkäävät – pyrkimyksenään tuhota ballista tai hajoittaa joukot (tappaa 3/4 vastustajasta). Urukeilla tavoitteena oli vain selviytyminen, eli voittamiseen piti hajoittaa vastustaja. Urukit pystyivät toimimaan rajoitetusti, rivimiehet pystyivät toimimaan vain, jos lähellä oli kapteeni, joka vuoron alussa heitti 3+:n nopalla. Urukeilla oli enemmän joukkoja (450/300 pistettä), mutta ajattelimme tämän tasapainottavan tilannetta.

Sitkeät örkit vasemmalla sivustalla

Oikean laidan ratsutaistelut

Asettelin joukkoni kolmeen ryhmään, Lugthak-kapteeni reppanoiden örkkien kanssa vasemmalle, Maugash oikealle urukkien kanssa ja Gûrlun-örkki susiratsastajien ja ampujien kanssa taustalle. Ensimmäisen vuoron aloite meni dunlendingeille, jotka pyrkivät tulemaan läpi sekä oikealta että vasemmalta. Oikealla oli enemmän tilaa, ja sieltä pyyhälsi neljä ratsumiestä muiden kera. Tämän jälkeen aloitteet tulivatkin liki järjestäen urukeille, jotka kaiken muun lisäksi onnistuivat noissa komentoheitoissaan epätavallisen hyvin. Oikea laita saatiin melkein juostua kiinni, vaikka joukkoni hieman hajaantuivatkin ja osa jäi käskyjen kantamattomiin. Ballista seivästi kuitenkin pari ratsumiestä ja tilanne alkoi näyttää hyökkääjille huonolta.

Vasemmalla laidallani pieni örkkijoukko tappeli vimmatusti, onnistuin pitkään sijoittamisessa ja sitomisessa ja vielä taistelujen voittamisessa, joten ei mikään ihme, että siellä eteneminen tyrehtyi täysin. Lugthak aiheutti taistelussa yhteensä kuusi haavaa, joista aimo annoksen vastustajan päällikkö Balch Carwiin. Pari susiratsastajaa onnistui pysäyttämään kolmannen hevosen, ja vaikka neljäs ratsastaja tappoikin kaksi ballistan miehistöstä, oli kolmas liian kova pala. Kun Maugashin porukka myös hoiti hommansa vähän jälkeen jääneitä jalkamiehiä vastaan, joista komensi Mor Paksu, niin yhdeksännellä vuorolla alkoi dunlendingien moraali pettää. Balch Carw sai ensimmäisten joukossa taistelusta tarpeekseen ja lähti pois. Moni muu seurasi perässä ja vuoron kymmenen päätteksi dunlendingeja oli taistelemassa enää kourallinen ja päätimme pelin.


Alun perin jo vähän epäilin, että taistelu voisi olla dunlendingien alivoimaiselle joukolle vaikea, ja niihän se olikin. Tosin heitin noppaa kyllä todella hyvin ja suurinpiirtein kaikki onnistui, joten ehkäpä se hieman vääristää tilannetta. Ehkä vastustajan taktiikassa olisi ollut myös korjattavaa, joskin edellisessä taistelussa loistaneet linkomiehet olivat tällä kertaa liki avuttomia.

Omista joukoistani kapteeni Gürlun sai yhden pisteen lisää rohkeutta ja lukuisia tappoja tehnyt Lugthak kohensi taistelukykyään… Se on tosin jo valmiiksi niin korkea, että dunlending-porukasta ei oikein ole vastusta. Maugash ei kehitystä saanut. Vastapuolellakin kaikki kapteenit jäivät henkiin, vaikka ehkä pakenivatkin. Mor sai fate-pisteen, Balch ei mitään.

Kampanjan päätösskenaarioksi olemme suunnittelemassa Field of Celebranttia sillä tavoin, että heilautetaan hyvät ja pahat päinvastoin. Ehkä vähän muutakin säätöä vielä, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi ja koska saadaan peli pelattua.

Ei mene LotRissakaan vahvasti, 2.2.2017


wp-1485873746313.jpg

Etujoukot marssimuodostelmassa

Tiistaina pelasimme toisen pelin hitaasti etenevää LotR-kampanjaa. Tällä kertaa pahaa-aavistamaton Uruk-Hai -marssirivistö on jäämässä Dunlendingien väijytykseen. Skenaario perustuu enemmän tai vähemmän Kingdom of Men -kirjan Ambush at Ithilien -skenaarioon. Oman armeijani etujoukko muodostui kolmesta berserkistä, kolmesta tiedustelijasta, parista jalkajousiampujasta ja heitä komentaneesta kapteenista (Lurtz-figu, mutta geneerinen kapteeni pelissä). Vastapuolella oli sekalainen seurue dunlendingeja kahdessa sotajoukossa: pari berserkkiä kummassakin, kourallinen linkomiehiä sekä sekalaisin asein varustautuneita rivimiehiä.

wp-1485875328947.jpg

Ensimmäisiä taisteluita

wp-1485877701855.jpg

Yksinäinen tiedustelija

Ensimmäiset vuorot aloite meni säännöllisesti dunlendigeille, jotka tällä tavoin varmistivat ainakin sen, että pääsivät ampumaan, kunhan osastoni oli edennyt sopivan pitkälle. Ensimmäinen ryöppy oli melko tehoton, mutta lähitaisteluun oli vielä matkaa. Omat varsijousiampujani kohtasivat kuolon samoin kuin pari lähitaistelijaakin ennen kuin päästiin käsikähmään. Yritin päästä nopeasti livahtamaan puolivälin merkille (sinnä pääsy olisi herättänyt jälkijoukot matkalle), mutta kun vihollisia tuli molemmilta puolilta, niin vaikeaahan se oli. Sankarillisia liikkeitä nähtiin ja vaikka berserkit aika tehokkaasti kaatoivatkin vastustajia, niin ylivoima musersi ennen pitkää uruk-haini. Viimeinen tiedustelija pääsi hyvin lähelle, mutta kun ei, niin ei.

Vahvistukset vyöryvät

Jälkijoukoissani oli ryhmä susiratsastajia sekä toinen ryhmä uru-haita erinäisin asein. Jotenkin sitä luotti kovasti susiratsastajiin, kun näyttävät niin pahoilta ja ovat isoilla alustoilla, mutta niin voin lingonkivet korjasivat ratsastajia niiden selästä ja hämmentyneet sudet (tai ainakin yksi niistä) poistui kentältä muualle. Yksinäiset sudetkaan eivät kovin paljoa saaneet aikaiseksi ja kapteeniltakin lyötiin lopulta ratsu alta. Vasta tässä kohtaa jalan tulleet pääjoukkoni pääsivät taisteluetäisyydelle ja dunlendingeja alkoi tippua urakalla. Tosin omat joukkoni olivat tässä kohtaa jo niin vähissä, että voitto alkoi karata käsistä – kolmasosa joukoista pitäisi saada juoksutettua laidan toiselle puolelle. Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, joukkoni kutistui kahdeksan vahvuiseksi ja voitto oli tavoittamattomissa. Pelasimme vielä pari vuoroa katsoen, että miten kapteeneillemme käy. Tässä kohtaa priority-vuorot tulivat säännöllisesti minulle, mutta eipä niistä hyötyä ollut. Tappioon siis peli päättyi.

Taistelun jälkeen heitimme mahdollisia kehittymisiä, omalle kohdalleni ei sattunut mitään, vaikka ”kuollut” etujoukkojeni kapteeni säilyykin hengissä, kunhan lepäilee seuraavan pelin. Vastapuolelle tuli jotain, lisähaava tai -kohtalo, en muista. Seuraava koitos onkin sitten ehkä helmikuun lopulla, mikäli saadaan aikataulut sopimaan. Skenaario muokattiin muistaakseni A Shadow in the East -kirjasta.


Mitä tästä pelistä sitten jäi käteen? No, lähinnä se, että susiratsastaja ei ole niin kova kuin miltä näyttää. Toisekseen, ei kannata syöttää joukkojaan pikkuhiljaa vihollisen suuhun, vaikka tässä skenaariossa se on alkupelissä hieman pakollista. Loppupelissä vahvistusten saavuttua kentälle ei. Kolmanneksi, listan tekemiseen olisi voinut käyttää enemmän aikaa ja miettiä skenaariota enemmän – nyt halusin oikeastaan vain uusimmat maalatut figut peliin. Ei sekään kyllä huono valinta ollut, berserkit olivat ihan päteviä, mutta eivät nekään kaikkeen pystyneet. Susiratsastajia olisi voinut ottaa vähemmän ja perussotureita enemmän ja pelissä sitten tulla molemmilla yhtä aikaa tai jopa jalkamiehillä ensin ja rynnäköidä susilla vasta paikalleen jämähtänyttä vihollista vastaan. Tai sitten susia olisi pitänyt juoksuttaa reunoja pitkin pakoon. Oli miten oli, huonosti pelasin, joten tappion voin pistää hyvin sen piikkiin, vaikka kutosia ropisikin aika lailla.

Uruk-Hai berserkit, 29.12.2016


Uruk-Hai berserkers

Uruk-Hai berserkers

Uruk-Hai

Uruk-Hai

Uruk-Hai berserkit

Uruk-Hai berserkit

Nämä valmistuivat jo myöhään jouluaattoiltana, mutta kuvattiin vasta seuraavana päivänä ja julkaistiin sitten Maalaushaasteen sivuilla. Ja kun itse olin sitten vielä siinä reissussa sen päälle, niin enpä saanut tännekään kummemmin tarinoitua.

Kyseessä siis kolme kappaletta Uruk-Hai berserkkejä GW:n LotR-linjastosta. En näihin lähtenyt tekemään mitään ihmeellistä, tuttu rusehtavan sävyinen kokonaisvaikutelma tummalla metallilla, millä olen uruk-haini tähänkin mennessä maalannut.

Voisi näihin ehkä hiukan jotain väriä hakea lisää, mutta ei näistä ole tarkoitus kuitenkaan tehdä mitään väriharmonisia taideteoksia, vaan kuvata todellisuutta realistisesti. Ymmärrätte varmaan. Figuista voisi tulla kauniimpia toisilla väreillä, mutta kun urukeilla nyt vaan sattuu olemaan ruskeat lannevaatteet ruskean ihonsa peittona, niin ruskeilta ne silloin näyttävät.

Se siitä. Nämä päässevät mukaan tositoimiin heti ensi kuussa, jos saadaan Tomin kanssa sovittua pelipäivä LotR-kampanjaamme. Kyllähän sinne kourallinen hurjia berserkkejä aina marssiriviin mahtuu – täytyyhän heidänkin jotenkin siirtyä taistelusta toiseen. Pienehkö idea mulla jo joukkojeni koostumuksesta on, mutta en ole pisteitä vielä lähtenyt laskemaan. Todettakoon nyt kuitenkin, että täytynee maalata muutamia jalkaisin kulkevia örkkejä ihan vain sen takia, että sudet ovat suosittuja kohteita taisteluissa…

Niitä ei kuitenkaan ole ihan vielä seuraavaksi luvassa, vaan vähän vihreämpiä örkkejä.

Uruk-Hait jalkajousin, 23.12.2016


img_7262

Uruk-Hait jalkajousin

img_7263

Uruk-Hai w crossbow

Tässä joulun alla alkoi taas perinteinen maalaushaaste, johon sain eilen illalla valmiiksi susiratsastajien ohella nämä kolme uruk-haita jalkajousin. Susiratsastajat eivät haasteeseen kelvanneet, koska aloitin niiden maalaamisen ennen haasteen alkua. Näistä urukeista tuli kuitenkin ensimmäiset pisteet kerättyä.

Maalauksessa ei ole oikein mitään ihmellistä, tummaa ruskeaa ihoon ja aseisiin, vaaleaa ruskeaa vaatteisiin ja mustalla pestyä metallia metalliosiin. Kypärään sitten vielä valkoisella Sarumanin Valkoinen Käsi. Valmistuivat melko nopeasti, mutta kun alustan kanssa menee aina aikaa, kun pitää odotella liiman kuivumista ja washin kuivumista ennen kuin pääsee eteenpäin, niin valmista ei tule kovin nopeasti. Age of Sigmar -figujen alustat valmistuvat ilman odottelua (tai siis liiman pitää toki kuivua, mutta sen jälkeen ei tarvitse tehdä mitään), joten ne voisivat valmistua vaikka päivässä.

Seuraavaksi työpöydällä odottelee muutama Uruk-Hai berserkkeri.

Jahti läpi Ithilienin, 13.12.2016


wp-1481568613761.jpg

Alkuasetelma

Eilen oli taas pitkästä aikaa Lotripäivä. Taistelutoverini Tomi rakenteli meille noin neljän-viiden taistelun mittaisen kampanjan, joka koitetaan saada rauhalliseen tahtiin ennen kesää pelattua. Pääosassa kampanjassa ovat minun Uruk-haini sekä Tomin Dunlendingit. Ensimmäinen skenaariomme oli vanhasta A Shadow in the East -kirjasta napattu Pursuit Through Ithilien sovitettuna luonnollisesti meidän käyttämillemme joukoille. Dunlendingit koittavat paeta (tai ainakin heidän kapteeninsa) ja Uruk-hait koittavat ottaa heidät päiviltä. Mielenkiintoisesti peli alkaa tyhjältä pöydältä, kaikki ovat reservissä. Onneksi reservistä pääsee 3+ heitolla kentälle ja tuloksella 5+ saa itse valita kohdan, muutoin vastustaja valitsee. Minun ratsuväkeni pääsee tosin heittelemään vasta kolmannella vuorolla samoin kuin Tomin kääpiöliittolaiset (jotka tulevat vastaan toisesta päästä kenttää).

Tomilla on käytössään kahden kääpiösankari Murinin ja Drarin lisäksi siis pakoon pötkivä kapteeni Balch Carw sekä kourallinen miehiä mukaan lukien pari berserkkeriä. Minulla taas Uruk-hai kapteeni Maugash, jonka komennettavaksi on annettu alhainen örkkilauma, joista seitsemän susilla.

Tomille meni aloitus, mikä oli ihan järkevää. Heitimme sen itse asiassa nopalla, vaikka taitaa olla niin, että tuossa vanhassa kirjassa Hyvät aina aloittavat. Olisi voinut tulla jännempiä tilanteita, jos minulla olisi ollut aloitus. Tomi sai melkein kaikki taistelijansa pöydälle, mutta onneksi minä sain valita kapteenin paikan, ja laitoin hänet aivan kentän itäiseen reunaan. Minulle ei tullut kuin kourallinen taistelijoistani. Kuva ensimmäisen vuoron jälkeisestä tilanteesta on tuossa ylempänä.

wp-1481568628962.jpg

Alkukahakointia

Toisella vuorolla sain aloitteen ja onnistuinkin käyttämään sen melko hyvin edukseni. Yksinäinen örkki sai kiilattua Balchin laitaan ryntäämällä hänen vierellään olevaan taistelijaan kiinni. Muutenkin sain ihan mukavasti lisäjoukkoja, mutta örkeistä ei oikein ollut vastusta ihmisille. Sankarillisen liikkeen ansiosta Balch onnistui kolmannella vuorolla hieman parantelemaan asemiaan, mutta ensimmäiset susiratsastajani jo saapuivat. Tässä kohtaa peli näytti päättyvän lyhyeen. Dunlendingit pistelivät kuitenkin örkkejä nurin ja susia teuraaksi aika kovalla prosentilla ja Balch pääsi pikkuhiljaa karkumatkalle. Luotin kovasti joukkojeni nopeuteen, mutta heikkotasoiset taistelijani eivät kyenneet tekemään vahinkoa. Vastustajiin oli pakko käydä kiinni yksi yhtä vastaan -taisteluihinkin, jotta he eivät pääsisi pakoon ja parempiin asemiin, mutta taisteluissa tuli sitten häviö.

wp-1481568636037.jpg

Kapteenit kohtaavat

Kapteenini Maugashkin juoksi lopulta toiselta puolelta kenttää taistelun keskipisteeseen. Tomin aloitevuorolla hän pinkaisi sankarilliseen juoksuun ja hyppäsi muurin yli jatkaen matkaa (mahdin avustuksella) suoraan Balchin kimppuun. Samaan aikaan susiratsastajat olivat jo aivan nurkan takana. Tässä kohtaa molemmat kapteenit olivat jo mahdittomia ja taisteluista tulikin aika keveitä. Tomikin onnistui omilla joukoillaan tulemaan avuksi ja erottamaan kapteenit toisistaan. Apuun entänyt Murin oli varsin tehokas ja kestävä taisteluissa ja hänen mahtinsa avulla Balch pääsi jälleen pakenemaan. Kiertoliikkeeseen lähteneet jousiampujani saivat hänet kuitenkin jälleen kiinni, mutta nyt Drar tarjosi mahtavaa apuaan. Molemmilla oli enää kourallinen joukkoja jäljellä ja alun nopealta näyttänyt yksipuolinen peli oli kääntynyt tasaväkiseksi taisteluksi, jota oli pelattu pitkälti toistakymmentä kierrosta.

Kääpiöt olivat kovia taistelijoita ja vaikka sainkin aina välillä pari örkkiä Balchia vastaan, niin vahinkoa ei saatu aikaan. Jonkun nirhaisun taisin saada perille, mutta senkin kohtalo pelasti. Lopulta kissa hiiri -leikki päättyi jossain vuoron 21 paikkeilla, kun Tomi oli saanut jouksutettua kapteeninsa aivan pohjoislaitaan kiinni ja onnistui lopulta saamaan aloitteen itselleen. Siitä pääsi pakoon Balch Carw. Eipä hänelle tainnut muita jäädä henkiin kuin tuo kapteeni ja kääpiöliittolaiset, hekin mahtinsa käyttäneenä ja haavoittuneina. Minulle jäi haavoittunut kapteeni ja noin neljä örkkiä. Turpiin siis tuli.

Pelistä muodostui lopulta varsin mielenkiintoinen eikä ollenkaan niin nopea ja tylsähkö, mitä alkuun ainakin minusta tuntui. Toki alussa vähän haparoitiin sääntöjen ja sääntöjen suomien mahdollisuuksienkin kanssa, mutta ei kaiketin mitenkään ratkaisevasti. Ennen peliä sovimme, että joukkojen murtumisen unohdamme kokonaan, siitä olisi voinut tulla aika outo peli. Ainakin kampanjaa ajatellen.

Kampanjaa ajatellen tappio toki kismittää, sillä voitosta olisi saanut lisäpisteitä viimeiseen taisteluun. Toki muutakin vaikutusta oli, kapteenini sai aikaan kolme haavaa ja säilyi hengissä, nopanheitto ja aiheutetut haavat yhdistettynä Tomin laatimaan kokemustaulukkoon toi hänelle yhden pisteen lisää rohkeutta. Samaan tulokseen pääsi myös Tomin kapteeni, joskin pienemmällä haavantekomäärällä. Seuraava taistelu taisi olla Kingdom of Men -kirjasta joku taistelu, en tietenkään sitä ottanut Tomin kaaviosta ylös. Johonkin väijytykseen taidan kuitenkin muistaakseni joutua, saa nähdä mitä joukkoja sinne sitten kasataan ja kuinka paljon. Peli pelataan kuitenkin vasta joskus tammikuulla, kun muilta kiireiltä ehditään.

Pitkästä aikaa Uruk-Haita, 6.11.2016


Uruk-Hai with Pikes

Uruk-Hai with Pikes

Uruk-Hai

Uruk-Hai

Takaa

Takaa

Sotavasarassa pyörähti taas marraskuun tullen Marrasmaalaus käyntiin, johon tietenkin lähdin mukaan. Idea on siis, että etukäteen valitaan 4-6 kolmen figun settiä, joista sitten valitaan yksi aina kullekin viikolle. Joka viikko arvotaan teema, jonka mukaisesti sitten figuja pitäisi maalailla. Viikkoja on yhteensä neljä, joten ylimääräisillä seteillä saa hieman lisää vaihtoehtoja. Yksinkertainen pyrkimys on motivoida ihmisiä maalaamaan edes se 12 figua kuukaudessa ja ehkä hieman haastamaankin maalauksen kanssa.

Ensimmäisen viikon teema oli ”karu”, mikä sopi kuin nyrkki silmään uruk-hai -settini kanssa eikä oikeastaan mitenkään minkään muun setin kanssa. Tässä ei hirveästi tullut itseä haastettua, sen verran paljon urukkeja on tullut maalattua, että maalauskuviot ovat aika selkeät eikä liikaa väreillä koreilla. Nämä valmistuivat itse asiassa jo keskiviikkona, mutta kun olin loppuviikosta reissussa, niin vasta tänään sain kuvattua figut – keskiviikkona oli turhan pilvistä kunnon kuviin.

Aiemmin mulla ei näitä seiväskavereita ole ollutkaan, joten armeijani saa näistä mukavasti lisävoimaa ja vaihtelua. Näitä on vielä muutama lisää maalaamattomina, ehkäpä saan ne maalattua sitten Marrasmaalauksen jälkeen, kun en sen aikana varmaankaan ehdi.

Mutta nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavan viikon teemaa. Viikolla olisi tarkoitus pelata jälleen yksi Age of Sigmar -peli, mutta katsotaan kuinka käy.