Lotr-peli, 3.7.2019


Alkuasetelma

Kauan kauan sitten, toukokuun 23. päivä pelasin nopean Lotr-pelin. Sen jälkeen en olekaan erinäisistä syistä ehtinyt tätä mainiota peliä pelaamaan. Morannon Orceillani otin revanssia Timon rohanilaisista Fog of War -skenaariossa. Mielenkiintoinen skenaario, mutta kun vastapuolella oli vain kaksi sotajoukkoa, niin salaiset tavoitteet olivat vähemmän salaisia. Eikä minullakaan ollut kuin kolme. Muistiinpanonikin olen tästä pelistä jonnekin hukannut, mutta selvään 9-0 -voittoon peli taisi päättyä, tehokasta peliaikaa taisi kulua kokonaiset 45 minuuttia. Maaston kanssa puljaamiseen ja muuhun sellaiseen sitten ehkä toinen mokoma.

Sumputtava maasto auttoi minua, rohanilaisten nopeusylivoima ei päässyt oikeuksiinsa, mutta sain kuitenkin tuotua aina joukkoja sen verran, että taistelut olivat yleensä edukseni. Lopusta piti huolen sitten nopat. Ei mikään elämää suurempi koitos, mutta saipahan vähän pelattua. Tosiaan muistiinpanoja en tähän hätään löytänyt ja kun pelistä on yli kuukausi aikaa, niin en kovin paljoa valitettavasti muista.

Mainokset

Muutama haltia, 9.4.2019


Arwen ratsailla ja pari haltiaa

Hyvin pikainen kirjoitus tähän väliin, tämmöiset ostin viime viikolla Sotavasaran myyntipalstalta maltilliseen 6 euron yhteishintaan, johon toki postikuluja pari euroa päälle. Ratsastava Arwen sekä pari keihäshaltiaa. Haltioille löytyy aina käyttöä, ainakin jos haltia-armeijan koko on jotain 2000 pistettä… Arwenillekin löytynee tarkoitus jossain välissä. Kuuluupa nyt ainakin kokoelmaan, mutta luultavasti peliaika jää aika vähäiseksi, kun käyttöä lienee lähinnä vain historiallisissa peleissä. Katsotaan kuinka käy.

Pari LotR -peliä, 29.3.2019


No niin, tässä vähän muistikuvia parista LotR-pelistä tammikuulta, joista en ole saanut tänne halaistua sanaa kirjoitettua. Näidenkin jälkeen on jo muutama peli pelattu, mutta koitetaan nyt vähän saada netin syövereihin talletettua.
Molemmissa peleissä oli sama vastustaja, mutta eri armejoilla vähän pelattiin. Ensin pelasin rohanilaisia vastaan Morannonin örkeillä ja sitten Morian hiisillä Kuolleiden armeijaa vastaan. Molemmat pelit olivat 400 pisteen pelejä, ja molemmat lopulta hävisin.

Ensimmäinen peli oli Domination-skenaario, jossa alkuun näytti ihan hyvältä, kun sain joukkoni laitettua maaston kannalta sopivasti ja pakotin rohanilaiset sumppuun, jolloin eivät päässeet kiertämään ja vaikka olisivatkin saaneet rynnäkön, niin pystyin tuomaan takaa joukkoja avuksi. Rohanilaiset vähän hätiköivätkin, kun ryntäsivät heti, vaikka olivat ainoa armeija jonkunlaisilla heitto- tai ampuma-aseilla. Taistelun edetessä peli tasoittui ja kääntyi, ja lopulta siis kärsin tappion. Nyt ei ole tarkempia muistiinpanoja lähettyvillä, joten kovin tarkkoja tietoja en nyt pysty sanomaan, mutta 6-1 hävisin.

Toinen peli olikin sitten ylämäkeä heti alusta pitäen. Vaikka sainkin hienosti suojattua keskellä kenttää ollutta shamaania hiisiringillä, niin peikon laitoin hölmöyksissäni aivan takalaitaan, ja hän pääsi mukaan taisteluihin vasta liian myöhään. Näyttihän se komelta siinä luolan suuaukolla, mutta kun pelin kannalta sillä ei ollut mitään merkitystä. 4-0 hävisin pelin, skenaatiota en nyt muista, mutta jotain kohteita pelikentällä kai koitettiin vallata ainakin kuvien mukaan (siniset nopat). Tai siis olihan peikko heti alkuunsa takanurkassa luolan suuaukolla kohteen luona, mutta kesti aika kauan ennen kuin vihollinen siitä kiinnostui. Sinä aikana peikko oli jo hölkötellyt alas ja ehtinyt vaivoin mukaan muihin taisteluihin. Vaikka fiksusti kohteita suojasinkin ja koitin peliä pelata skenaarion mukaan, niin kyllä ne kovimmat taistelijat olisi hyvä olla siellä missä taistellaan…

Kuolleiden armeija, 2.1.2019


Army of the Dead

Tämän vuotinen maalaushaaste lähti omalta kohdaltni käyntiin oikein tosissaan, kun sain nämä haamut maalattua. 20 figua kerralla on aikamoinen työnsarka minulle, mutta hämmentävästi valkoisesta pohjamaalista päästiin valmiiseen tulokseen noin 24 tunnissa. Tämän mahdollisti joulun vapaat, aattoiltana vähän pidempi sessio, jossa sain värit paikalleen. Sitten joulupäivänä pari-kolme lyhyttä pätkää, joissa liimasin hiekat alustaan tai vedin yhden väripesukerroksen ja sitten joulupäivän iltana lopullinen rutistus, jossa vedin kuivaharjalla sieltä ja täältä, siistin alustat ja liimasin ruohotupsut. Tavallisina päivinä ei tämmöinen onnistuisi, kun keskellä päivää ei yleensä ehdi maalaamaan, jää vain noin yksi tilaisuus maalata per päivä, eikä silloin välttämättä hirveästi tule edistystä, kun noiden washien kanssa puuhailen paljon. Monesti minulla onkin sitten työn alla useampi erä, jolloin löytyy aina jotain tekemistä, jos sattuu olemaan jotkut maalit märkiä.

Nämä avonaiset asennot kutsuisivat maalaamaan paremminkin

Mutta näistä aaveista siis, vaaleanharmaalla maalasin ensin kaiken, sitten sininen väripesu ikivanhalla Miniature Paintsin tummansinisellä musteella ja lopuksi reilusti Ushbati Bonea kuivalla harjalla. Siinäpä se. Jotenkin minua ei kiehtonut sellainen hohtavanvihreä väritys, jota elokuvissa ja monissa figuissa nykyään näkyy, vaan halusin tehdä jotain erilaista. Voimakkaampi kontrasti näissä ehkä saisi olla, mutta kelpaavat minulle tällaisinaankin ja täyttävät pelilaudalla tehtävänsä.

Figut ovat oikein hienoja ja olikin sääli maalata ne näinkin yksinkertaisesti. Moni figu on mukavan avoimessa asennossa, jolloin pääsisi helposti maalaamaan kaikki yksityiskohdat, moni muu figu on muuten vaan siisti.

Koitin saada kuvia, missä sininenkin vähän erottuisi

Tässä vasemmalla olevassa kuvassa tuota sinistä väriä näkyy keskimmäisen haamun kilven taustassa. Kovin paljon sitä ei missään ole ja valokuvissa tuntuu katoavan vielä entisestäänkin. Pääasia etteivät ole ihan muovinharmaita kuitenkaan. Ja tuossa alla olevassa kuvassa keskellä näkyy yksi suosikkifiguistani tässä porukassa, jotenkin tuo paljaspäinen kaveri vaan miellyttää omaa silmää – siis figu, ei maalaus.

Todella nättejä figuja, tekisi mieli maalata osa ihan väreissä

Keski-Maassa taas, 21.12.2018


Eilen esittelin jälleen Middle-Earth Strategy Battle Gamea, eli LotRia, uudelle pelaajalle. Toinenkin uusi pelaaja sai samaan aikaan opastusta, joskin hänellä oli kokemusta vanhasta LotRista vuosien takaa. Omalla opetettavallani ei ollut pelistä oikein mitään tietoa, mutta monista muista peleistä kyllä, joten melko sujuvasti saatiin säännöt selvitettyä. Päästiin vähän myöhässä aloittamaan, joten sorvasin meille molemmille noin 300 pisteen listat omista figuistani, jotta päästäisiin ajoissa poiskin. Vastapuoli valitsi numenorilaiset ihmiset ja minulle jäi Morian hiidet, skenaarioksi valkkasin Hold Groundin, joka on aika simppeli aloitusskenaario, mutta korostaa kuitenkin samalla kivasti warband-pelin luonnetta.

Loppuhetkiä

Ihmiset aloittivat ja tulivat yhdellä joukolla pöydälle, toinen jäi vielä odottamaan. Minä sain kolmesta joukosta kaksi pöydälle, harmillisesti vain pienemmän joukon sijainnin sai päättää vastustaja, joka sijoitti sen hyvin lähelle omaa joukkoaan. Ihan heti ei päästy lähitaisteluun tietenkään, mutta nuolia alkoi lennellä ja taistelukin pian lähti käyntiin. Alivoimaani sain helpotusta pari vuoroa myöhemmin, kun sain laittaa kolmannen porukkani lähelle auttamaan. Molemmilla pelaajilla yksi sotajoukko (minulla se, missä oli peikko) oli aivan toisella puolella lautaa ja vielä etäällä toisistaan, joten ne lähinnä hölkkäsivät kohti keskustaa ja ammuskelivat välillä.

Ylivoimani alkoi pikkuhiljaa kutistua, kun lipulla varustetut numenorilaiset saivat hiisiä maahan, vaikka noidan loitsu olikin ilmassa. Tässä kohtaa myös pelin loppuminen alkoi näyttää pikaiselta ja hieman erikoisesti se näytti hyvältä minulle, koska olin saanut melko paljon hiisiä keskelle kenttää odottelemaan. Ennen pitkää joukkoni murtuivatkin, mutta peli kuitenkin jatkui. Noita piti pari hengissä olevaa hiittä kurissa, mutta kun sotapäällikköni lähti keskeltä kenttää karkuun muutaman muun mukana, alkoi tilanne näyttää huonolta. Peikko pääsi muutaman kerran lyömään ja pelottamaan vastustajia, mutta hänkin sai lopulta tarpeekseen ja lähti pois. Tämän jälkeen minulla oli vain noita kentällä ja lopetimme pelin, kun noppa ei sitä suostunut lopettamaan. Muodollisesti laskimme pisteetkin, vaikka peli olikin selvä. 12-0 taisi olla lopputulos, kolme-neljä kierrosta aiemmin pistetilanne olisi ollut ihan toinen, kun keskusta olisi ollut hallussani ja komentajani kentällä. Mutta näin tällä kertaa.

Vastustaja tykkäsi pelistä, tykkäsi jo ennen murskavoiton selviämistä, joten siinä mielessä hyvä peli. Ja hauskaa oli minullakin hiisien kanssa kärvistellä ja odotella pelin päättymistä. Sääntöjä käytiin pelin aikana läpi sitä mukaa kuin tarvittiin, jotain pelattiin varmasti väärin, jotain unohdettiin ja jotain vaihtoehtoja jäi varmaan huomioimatta, mutta pääpiirteittäin pelattiin kuitenkin oikein.

Aragorn ja kumppanit Sarumania jahtaamassa, 28.11.2018


Sarumanin louhoskompleksi näyttämönä

Viime viikon torstaina pelattiin taas Lotria Lohikäärmeluolassa Turussa. Vastustajallani oli kyseessä toinen peli, tällä kertaa hänellä oli Saruman ja Grima mukanaan joukko uruk-haita – oli tiedustelijoita, berserkkejä ja muita. Halusin kokeilla vaiheeksi jotain muuta armeijaa ja päädyin kokeilemaan Sormuksen saattuetta. Tai tarkemmin sanoen siis Kolmea Kumppanusta, Aragornia, Legolasta ja Gimliä. He kun jahtasivat uruk-haita kirjassa ja elokuvassa, niin tämä asetelma ei tuntunut liian kaukaa haetulta. Hetken verran pyörittelin, että miten saisin pisteet kutakuinkin siihen sovittuun 400 pisteeseen, mutta sitten hoksasin Eowynin. Jättämällä kaikki haltiaviitat ja muut ylimääräiset pois tuli pistemääräksi tasan 400. Eowynillä oli kuitenkin yhteisiä hetkiä niin uruk-haiden kuin Aragorninkin kanssa, joten hän sopi joukkoon hyvin.

Alkuasetelma

Taistelutantereeksi askartelimme käytössä olevasta materiaalista eräänlaisen solan tai laakson, joka toimi kaivoksena. Kärsineet puut, rauniot ja karut puolustusmuurit kertoivat omaa tarinaansa siitä miten Saruman oli tämän luonnonkauniin seudun valjastanut omiin tarkoitusperiinsä. Päätimme skenaarion arpoa nopalla, mikä tietenkin vähän jännitti, koska joissain tehtävissä saattaisin olla pahastikin alakynnessä, kun käytössäni ei ollut kuin neljä figua. Toki vastapuolella Saruman söi paljon pisteitä eivätkä uruk-haitkaan ilmaisia olleet, joten kovin pahaan alakynteen en joutunut. Kaikenlaisia erikoissääntöjä oli sankareilla myös pilvin pimein, samoin kuin sankarillisia toimintoja, mutta ajattelin niistä selviäväni. Suuri osa säännöistä oli tosin sellaisia, että ne saattoi saman tien unohtaa, kun kokoonpano ja varustus eivät niitä koskeneet. Tehtäväksi arpoutui lopulta Capture and Control, jossa yritettiin pitää viittä kentällä olevaa kohdetta hallussa (tai ainakin poissa toisen hallusta). Kouralliselle sankareitani ei välttämättä kovin helppo tehtävä.

Joukkoja asetellessa kentälle Grima lyöttäytyi Legolaksen seuraan aikomuksenaan häiritä tappavaa jousiammuntaa. Legolas oli kentän keskiosassa. Eowyn aloitti ihan vasemmalta, puiden seasta, tarkoituksenaan pysyä erossa harmeista ja vallata kohde tai kaksi. Oikeaan laitaan melko lähelle vihollisen joukkoja päätyivät Aragorn ja Gimli. Heidän vastapuolelleen tuli Saruman kätyreineen, toinen uruk-lauma oli melko keskellä kenttää raunoioiden suojissa. Aloitus meni vastustajalle, joten hän ei kyennyt Grimalla sotkemaan Legolaksen ampumalinjoja, koska pystyin liikkumaan hänen jälkeensä. Saruman pyrki jähmettämään Aragornin, mutta sankarimme vastusti taian tehokkaasti. Legolas ampui yhden raunioissa olleen urukin hengiltä, lähitaisteluun päätyneet Aragorn ja Gimli tappoivat yhden kumpikin. Legolaksen ja Gimlin tapoista oli pidettävä kirjaa, koska heidän keskinäinen menestyksensä vaikutti heidän kykyihinsä.

Eowyn piileskelee ja Legolas puolustaa

Toisella kierroksella aloite tuli minulle joten Grimalla oli periaatteessa mahdollisuuksia ehtiä Legolaksen eteen. Legolaksella oli kuitenkin jo vähän etumatkaa ja metsäisessä maastossa liikkui muutenkin niin näppärästi, että pääsi hyvään ampumapaikkaan. Saruman koitti tällä kertaa lähettää tulipallon Eowynin niskaan, mutta urhoollinen neiti käytti kaiken tahdonvoimansa ja loitsu ei tehnyt tuhoa. Legolas ampui yhden urukeista haavoittuen itse, Gimli tappoi niin ikään yhden ja Aragorn kaksi. Tässä kohtaa Aragornin ja Sarumanin välissä ei ollut enää yhtään urukkeja, joten seuraavalla vuorolla Saruman joutui tekemään ”sankarillisen liikkeen” pysyäkseen Aragornin ulottumattomissa. Samalla lähti tulipallo kohti Aragornia, mutta voimakas tahto oli Aragornillakin ja loitsu jäi voimattomaksi. Toki Aragorn ja Eowyn olivat nyt molemmat käyttäneet kaiken tahtonsa, joten jatkossa he olisivat helpompaa riistää velholle. Samaan aikaan toisaalla Grima onnistui estelemään Legolaksen ammuskelut, mutta Eowyn oli napannut yhden kohteista itselleen, urukeillakin oli yksi. Gimli tappoi lähitaistelussa kaksi urukkia.

Neljännellä kierroksella Saruman käytti Palantiria varmistaakseen aloitteensa tälle vuorolle, mutta se tyrehtyi kasaan, kun Aragorn onnistui sankarillisesti juoksemaan Sarumanin kiinni. Taistelu oli kovaa kyytiä Sarumanille, mutta kohtalo piti näppinsä pelissä ja hän säilyi hengissä. Gimlikään ei onnistunut tappamaan ketään, joten ainoaksi uhriksi joutui yksi urukeista, joka sai osuman Legolaksen nuolesta. Viides kierros meni niin ikään Sarumanin joukoille, joten Aragorn teki jälleen sankaritekojaan ja juoksi Sarumanin kiinni. Grima panikoi ja näytti todellisen luonteensa ryntäämällä suu vaahdoten Legolaksen kimppuun. Loppu kuitenkin häämötti, niin Saruman kuin Grimakin lyötiin maahan ja Gimli tappoi lisäksi yhden urukeista. Tämä oli ymmärrettävästi liikaa urukeille, joiden taistelutahto alkoi rakoilla.

Aragorn nujersi Sarumanin, Gimli apumiehenä

Aloitekin siirtyi Saattueen pariin, joten vain yksi urukeista pääsi lähtemään karkuun. Gimli ja Aragorn tappoivat kumpikin yhden. Seuraavalla vuorolla Legolas ampui viimeisen uruk-hain ennen kuin tämä pääsi miettimään pakenemista. Eowyn oli tässä välissä kerännyt kaksi kohdetta hyvien puolelle ja Gimlikin oli napannut yhden. Kun vastustaja oli murtunut ja komentaja tapettu, niin heidän kahdesta kohteestaan ei ollut paljoa apua, vaan 8-4 pistevoitto minulle. Toki kun vastustajalle ei jäänyt yhtään figua pöydälle, oli pisteiden lasku pelkkä muodollisuus.

Vastustajan kohtaloksi muodostui ehkä Sarumanin tehottomuus, yksikään loitsu ei päässyt kohteeseensa asti ja toisaalta sitten se, että liian lähellä etulinjaa hän joutui lähitaisteluun liian nopeasti eikä kyennyt enää edes itse yrittämään taikoja. Samanlainen kokemus itselläni viime vuodelta, kun Tomin kanssa pelasimme kampanjaa – Sarumanini oli silloin toki tehokkaampi, mutta lähitaisteluun jouduttuaan peli oli käytännössä menetetty. Vastustajan melko kovatasoinen jalkaväki ei tarjonnut oikeastaan vastusta sankareilleni, jotka helpohkosti pyyhkivät pöydän. Ja koska Saruman maksoi paljon pisteitä eivätkä urukitkaan ole ilmaisia, niin suurta laumaakaan ei saatu pöydälle, mikä olisi saattanut sotkea oman pelini ja viedä kohteet vastustajalle. Ja asettaa Eowyninkin vaaraan, nyt hän sai olla aika rauhassa. Omassa pelissäni onnistui puolestaan melkein kaikki, muistin erikoissäännötkin ja niin edelleen. Sankaritoiminnot jäivät käyttämättä, vaikka välillä niitä kertasinkin. Niille vaan ei oikein ollut sopivaa paikkaa. Kaikenlaista varmaan unohdettiin, Gimlit heittokirveet nyt oli ehkä pieni unohdus, mutta Sarumanin keppi, jolla olisi saanut heittää uudelleen jonkun loitsunopan, olisi varmasti ollut näppärä. Oli siellä jotain muutakin pientä jota unohdettiin, mutta tällä mentiin. Sankariporukalla oli kiva pelata ja vastapuolikin oli tyytyväinen peliin, vaikka kaikki kuolivatkin. Velhojen käyttäminen (varsinkin todella kovien) on tässä pelissä vaikeaa, varsinkin näillä pistekoilla. Nyt oli pahojen voimat ehkä vähän liikaa yhden kortin varassa.

Toinen demo LotRia, 30.10.2018


Joukot lähenevät

Viime viikon torstaina esittelin Lotria (eli Middle-Earth Strategy Battle Gamea) toisen kerran. Tällä kertaa opetettavalla oli perusteet hallussa, sääntöjä oli tavattu, videoita katseltu ja omia figuja siirrelty keittiönpöydällä. Muutenkin erilaisista figupeleistä oli enemmän tai vähemmän kokemusta, joten ihan nollasta ei tarvinnut sääntöjen kohdalla lähteä. Skenaarioksi valikoimme melko yksinkertaisen Reconnoitre-tehtävän, jossa pisteitä saa lähinnä siitä, että saa juoksutettua joukkojaan vastustajan kenttäpuoliskolta ulos. Sotajoukot tulevat kentälle pikkuhiljaa reservistä, joten hiukan varovaisuutta tarvitaan ehkä alussa. Lähdin itse taisteluun Moria Goblineilla, mukana yksi shamaani ja luolapeikko, muttei mitään kovin ihmeellistä. Saataisiin tässä kuitenkin pintaraapaisu taikuuteen ja isompiin hirviöihin samalla. Vastapuolella oli rohanilaisia ratsastajia Theodenin johdolla sekä Kuolleiden kuninkaan johtama lauma haamuja. Melko erilaiset joukot siis, vastapuolella oli liikkuvuutta ja taistelukykyä, minulla käytännössä massaa.

Taistelua

Ensimmäisen prioriteetin sain minä ja sainkin ihan mukavasti joukkoja laudalle, mutta en toki kaikkia. Vastustaja sai molemmat. Liikuimme rohkeasti toisiamme kohti. Kolmannella vuorolla prioriteetti vaihtui pariksi vuoroksi ja rohanilaisten hevosten nopeuden myötä taistelutkin alkoivat. Ratsuväen rynnäkkö oli voimakas, mutta toisaalta onnistuin saamaan niin paljon hiisiä taisteluihin mukaan, että pari ratsukkoa saatiin hengiltä. Toki jotain tappioita tuli minullekin. Tämän jälkeen prioriteetti tuli enimmäkseen minulle ja sain aika hyvin järjestettyä taisteluita, kun vastapuolen mahdinkäyttäjiä oli vähän ja heiltäkin mahti vähissä. Joku hiisi onnistui nuolella tappamaan yhden haamuistakin ja hetkeä myöhemmin toinen koki saman kohtalon. Tässä kohtaa taistelu näytti vielä ihan hyvältä ja lähetin muutaman hiiden karkumatkalle keräämään pisteitä. Sitten kuitenkin haamut tulivat taisteluun mukaan eivätkä pelokkaat hiidet oikein uskaltaneet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta käydä niiden kimppuun. Taistelu alkoi kallistua toiseen suuntaan. Luolapeikkokin sai lopulta surmansa, samoin kuin joukkojeni komentaja haamujen kynsissä. Taka-alalle jääneet jousiampujatkin alkoivat harventumaan haamujen ja Kuolleiden kuninkaan päästyä sopivalle etäisyydelle.

Lopulta kierroksen 13 jälkeen molemmat joukoistamme olivat alle puolessa alkuperäisestä ja joukot murtumassa. Seuraavan vuoron aikana rohanilaiset saivat jälleen prioriteetin ja aloittivat muutamia taisteluita. Hiisiä sen sijaan luikki karkuunn. Sain kuitenkin yhden hiisistä juoksutettua laudalta ulos. Neljännentoista kierroksen jälkeen joukkoni oli kutistunut jo alle neljäsosaan, eli peli oli päättymäisillään ja niin sen nopanheiton myötä päättyikin. Molemmat joukot olivat murtuneita, joten piste kummallekin. Komentajani oli kuollut, joten 2 pistettä vastustajalle ja 0 minulle, koska Theoden oli naarmuton. Ja lopuksi 3 pistettä minulle yhdestä karkuun päässeestä hiidestä, eli 4-3 -voitto lopulta minulle. Todella hauska ja tasainen peli, kolmisen tuntia tähän kaiken kaikkiaan meni, vaikkei pöydällä ollut kuin 400 pistettä per puoli. Tappiosta huolimatta vastustaja oli ehdottomasti sitä mieltä, että hieno peli ja lisää vaan.

Tähän loppuun vielä vähän valmistuineita maalauksia viime viikoilta. Ensin 6 kappaletta Axemen of Lossarnach -figuja sekä Mithril Miniaturesin Forlong the Fat ratsulla, jotka alkuvuodesta ostin ja nyt sain lopulta maaleihin. Mitään kovin ihmeellistä en näihin saanut aikaiseksi, mutta pelipöydällehän nämä ovatkin päätymässä. Perussiistiä jälkeä kai kuitenkin.

Forlong the Fat & Axemen of Lossarnach

Minas Tirithin liittolaisia

Sitten eräänlainen aivopieru. Kuvittelin, että tuossa uudessa aloituspaketissa olevat örkit ovat noita perus Mordor/Angmar örkkejä, mutta nehän ovatkin Morannon-örkkejä. Ennen kuin tämän tajusin, niin otin vain laatikoistani 5 vanhaa örkkiä ja maalasin ne aiempien 7 seuraksi ajatellen, että siinä on sotajoukko hienosti kasassa. Tämän jälkeen sitten huomasinkin virheeni, mutta tulipahan nämä maalattua. Ruskean eri sävyjä paljon ja vähän punaista ja vaaleaa, jotta saatiin jotain kontrasti paikoilleen.

Mordor Orcs

Vai Angmar Orcs?

Demotin Lotria, 16.10.2018


Keskellä joukkojen kohteena ollut arkku

Tilannekuva

Viime viikon torstaina demotin Lotria, eli uutta Middle-Earth Strategy Battle Gamea Turun Fantasiapeleissä yhdelle innokkaalle, jolla ei ollut pelistä aiempaa kokemusta. Figupelaaminen oli aiemmin rajoittunut vain Age of Sigmariin, joten kun säännöissä on aikamoisia eroja, niin selkärangasta piti vähän takoa vääriä tapoja pois.

Hänellä oli Isengard-joukkoja, mukana Lurtz ja peikko, minulla Numenor-lauma, yhteensä noin 400 pistettä kummallakin. Valitsimme skenaarioksi Hold Groundin, koska se on aika selkeä, joten sopii sinällään sääntöjen opetteluun.

Demotuksesta jäi hyvä maku, aika hyvin osasin tarittavat säännöt selittää ennen peliä ja pelin aikana lisätä muutaman, kun tuli tilanteita vastaan. En usko, että mitään kummempaa tuli pelattua väärin tai unohdettua. Aseiden erikoisiskuja olisi voinut käyttää, mutta kun ne eivät ole itsellenikään vielä tuttuja, niin keskityttiin perusasioihin. Kummallakaan ei ollut esimerkiksi loitsijoita ja maastokin oli yksinkertaista.

Hyvin pääsi vastustajakin pelin juonesta kiinni, mutta lopulta vein pelin aika selvästi, kun sain joukkoja harvennettua saamalla ylivoimataisteluita haluamiini paikkoihin sekä vallattua lopulta kentän keskustan. Alussa näytti vähän pahalta, mutta keräsin joukkoni hyvin kasaan. Eikä demossa sinällään nyt voitolla tietysti merkitystä, mutta aina parempihan se on pelata voitosta, edes jossain määrin, jotta pelin idea ja luonne käy paremmin selväksi. Mitenkään hampaat irvessä ei kuitenkaan pelattu.

Battle of Pelennor Fields, 8.10.2018


Kahakan alkua

Uusi Middle-earth Strategy Battle Game: The Lord Of The Rings – Battle of Pelennor Fields -peli ilmestyi tuossa syyskuun alussa. Kyseessä on siis päivitetty versio Lord of the Rings ja Hobitt -peleistä. Mitään kovin dramaattisia muutoksia ei ole sattunut säännöistä silmään, lähinnä se, että Matched Play -muodossa armeijat rakennetaan Warbands-sääntöjen mukaan, mikä on ihan kiva juttu sekä sitten se, että uusia sankaritoimintoja (Heroic Actions) on nippukaupalla lisää ja kaikki niistä eivät ole kaikille. Muutenkin kaikki profiilit saatiin taas päivitettyä armeijakirjan myötä ja lisää seuraa, kun Hobitin armeijakirja julkaistaan myöhemmin.

Pelasimme Tomin kanssa viime kuun lopulla pienen 250 pisteen harjoitteluskenaarion, kun lopulta pelipaikalle päästyämme aika oli kortilla. Vähän tässä tietysti oli taas vanhojen sääntöjen muistamista ja uusien arvailua. lisäksi läsnä oli yksi pelaaja, jolle samalle vähän esittelimme peliä. Saatiin kuitenkin peli melkein loppuun asti pelattua ja mukava fiilis oli. Saatiin kokeiltua keihästukea ja kallioilta tipahtamista ynnä muuta. Ei niitä kaikkia tietysti enää muistakaan, mutta jos sääntöjä ehtisi vähän taas lukea ennen seuraavaa koitosta, niin voisi jotain muutoksia jäädä taas mieleenkin.

Sauron ja kaverit, 7.9.2018


Sauron ja sekalaisia kavereita

Huuto.netissä taas piipahdin, kun vastaan tuli tarjous josta en voinut kieltäytyä. 12 euroa maksoin tuosta läjästä, olisin helposti voinut maksaa vähän enemmän pelkästä Sauronista, mutta otetaan tällä hinnalla, kun kerrankin saa. Lisäksi tuossa on muutamia metallisia Eldareita ja Space Marineita. Sekä kaikenlaista muovia, lähinnä LotRia ja Chaos Space Marineita, mutta myös yksinäinen vanha wood elf.