Paluu linjoille, 27.8.2020

Tässä on oltu melkein kuukauden verran hiljaa, kesälomailu on ollut sen verran kiireistä aikaa. Koitan kuitenkin jatkossa edelleen joka viikko jotain kirjoitella.

Tässä valmiita figuja viime viikoilta. Ensin viisikko Khornen sotureita, nämä ovat vanhasta Shadespire-laatikosta, jonka Khorne-figut kaverilta ostin. Tuli nyt maalattua, samoja värejä ja tekniikoita koitin käyttää kuin silloin joskus kauan kauan sitten (muutama vuosi sitten), kun näitä muita vastaavia maalailin. Tyytyväinen olen, vaikka sävyt eivät ihan yhteen tainneet osuakaan.

Khorne Bloodbound Shadespire

Bloodreavers

Khornen sotureita

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin näistä jokaiselle on oma warscroll Age of Sigmariin, joten tällaisia pikkusankareita voi sitten sulloa listoihin, jos on pisteitä vähän käytössä. Voi olla, että olen ymmärtänyt väärin, tai muistan väärin tai että säännöt ovat muuttuneet.

Genestealer Cultists

Geenivorokulttilaisia

Nämä sankarit ovat puolestaan vanhasta Deathwatch Overkill -laatikosta, josta aikoinaan aloitin maalaamaan Kill Teamia. Kill Team lienee aika hyvin kasassa nyt, mutta päätin välillä maalata näitä muuten vaan, jos vaikka joskus pelaisi isommankin pelin. Vanhojen figujen värivalintoja seurailin luonnollisesti näissäkin. Näistä tykkään enemmän kuin noista khornelaisista.

Hidden Truths -kampanja, 22.5.2019

Fantasiapeleissä on pyörinyt nyt keväällä pitkähkö karttakampanja, jota itsekin olen päässyt pelaamaan kolmen pelin verran. Ensimmäisestä pelistä en nyt löytänyt mitään kuvamuistoja tähän hätään, vaikka jonkun kuvan joskus otinkin. Pelasin Jorman Flesh Eater Courts -armeijaa vastaan Fyreslayereilläni ja hävisin. Kahdesta aarteesta taisteltiin, ja näytti pitkään ihan hyvältä, mutta kun en saanut niitä vastustajia hengiltä. Tai sain, mutta sitten taas heräsivät henkiin. Ja kun saivat ensin hyökättyä minun puolelleni ja vallattua minun puolen aarteeni, niin heti perään loitsivat lisäjoukot omalle puolelleen aarteen päälle. Tein kyllä vähän hölmöjä ratkaisuja, samoja virheitä kuin aiemminkin, joista olen koittanut ottaa opiksi. Paraskin Jervis…

Lähtöruudussa

Kaaoksen petoja

Toinen peli oli massiivinen kuuden pelaajan peli, kolme pelaajaa molemmin puolin tuhannen pisteen armeijoin. Meidän puolella Järjestystä edustivat minun Fyreslayerini, Markon Stormcastit ja Yannin ihmiset. Vastassa oli Samin ja Marcon Khornen kätyreitä ja Jarnon Skaveneita. Lähdimme vähän kyttäillen ja varovasti peliin, koimme hyviä hetkiä, mutta olimme lopulta aika pitkällä takamatkalla. Keskityimme ehkä vähän vääriin asioihin ja laitoimme joukot alunperinkin vähän huonosi. Saimme kuitenkin hyvän kirin ja hävisimme lopulta vain 49-45. Moninpeli ei oikein vakuuttanut, kuusi tuntia siinä meni, kun liikkeistä piti neuvotella eikä yhtäaikainen siirtely ja taistelukaan oikein lähtenyt liikkeelle, kun kaikkea piti koko ajan seurata. Toki siinä oli sääntöselvittelyjä ja muuta. Oma peli ei mennyt kovin hyvin, tein edelleen samoja virheitä ja hitaasta pelistä johtuen mielenkiintokin ehti vähän lopahtaa lopussa.

Taistelun tuoksinaa

Hyökkäysrintama

Kolmas pelini kampanjassa oli jälleen Fyreslayereillä ja tälläkin kertaa vastassa oli Jarnon Skavenit. Nyt taistelimme kuudesta aarteesta. Lähdin aggressiivisesti liikkelle ja sainkin etulyöntiaseman. Tällä kertaa en tehnyt samoja virheitäkään, kolmas kerta toden sanoi. Tosin vastapuolen heittämät loitsut vähän sotkivat pasmoja, kun pakottivat liikkumaan (ja haavoittivatkin siinä sivussa). Toki vastapuoli kärsi loitsuistaan itsekin, kolme kertaa neljästä tuli loitsunopista 13… Pari kierrosta ennen loppua peli oli käytännössä selvä, mutta päätimme jatkaa, kun aikaa oli. Hetkeä myöhemmin totesimme, että onhan tässä vielä vaikka mitä mahdollisuuksia, kun muistimme että pisteitä sai kuitenkin molempien pelaajien vuorojen päätteksi ja oma armeijani oli käytännössä pyyhkäisty pois. Ihan loppuun asti sai nopanheittoja jännittää, mutta niukka voitto sieltä lopulta tuli.

Kampanja itsessään on edennyt tasaisesti, viimeinen kierros on nyt menossa ja vaikka alueita on vallattu ja menetetty, niin tilanne on periaatteessa sama kuin alussakin. Jännityksellä odotamme, miten lopulta käy. Itse en ehdi enää peleihin osallistumaan, mutta onneksi kampanjaan voi vaikuttaa myös maalaamalla ja ostamalla.

Firestorm päätökseen, 4.7.2018

Firestorm-kampanja saatiin päätökseen komealla nelinpelillä. Sattumalta sattui kaikille pelaajille sopimaan vakiintunut keskiviikon pelipäivä viime viikolla vielä ennen AoS2-julkaisua, joten päätimme ottaa kampanjan päätteeksi nelinpelin. Loppu oli muutenkin lähellä, sillä minulla oli mahdollisuus kerätä kampanjan voittoon tarvittavat 30 pistettä. Toki kampanjan päätimme muutenkin päättää minun voitokseni, mutta päätettiin pelata loppupeli vielä.

Alkuryhmitystä

Kunkin armeijan koko oli reilu tuhat pistettä, noin 1200-1400. Valitsimme taistelutantereeksi hallussani olevan Eyes of Prismatikonin, joka soveltui hienosti taistelupaikaksi, olihan se käytännössä tärkein alue koko kartalla. Skenaario löytyi General’s Handbook 2017:sta, mutta jätimme secret objectivet pois, kun muutenkin oli kaikenlaista. Oma peli alkoi mennä jo heti aloituspaikan valinnasta pieleen… Haamut valitsivat alueensa ensimmäisenä ja minä toisena. Pyrin mahdollisimman kauas niistä, mutta samalla pelasin itseni aika kauas kohteesta, joka oli kentän keskellä. Mystinen metsä toisella pitkällä sivulla olisi ollut jälkikäteen ehkä parempi paikka, tuskinpa se metsä olisi hirveästi häirinnyt, kun olisi vaan tarkkaan sijoitellut joukkoni.

Taistelutanner

Lisäharmia toi se, että viimeisenä orrukit valitsivat alueen minun ja haamujen välillä, tehden aikamoisen hidasteen minun ja kohteen väliin. Toki he olivat myös kummitusten välissä, mutta silti. Avausvuorolla jäin sitten lopulta viimeiseksi vuoroon. Omalla ensimmäisellä vuorollaan orrukit saivat juoksutettua komentajansa kohteelle ja napattua sen kyytiinsä. Samaan aikaan iso osa armeijaa rynni minun kimppuuni. Ideani oli, että olisin omalla vuorollani laittanut nurglingit lähelle kohdetta ja siten hidastanut muiden pääsyä sen luokse. Se suunnitelma meni nyt pipariksi, kun orrukit jo olivat siellä. Sen lisäksi en päässyt kunnolla liikkumaan, kun orrukit olivat iholla kiinni. Oma ensimmäinen vuoroni menikin lähinnä siihen, että taioin, ammuin ja löin orrukkeja minkä kerkesin ja sainkin ne käytännössä putsattua. Toisella vuorolla pääsin sitten vähän nytkähtämään eteenpäin henkiin jääneiden orrukkien ja kuolettavan metsän hidastaessa menoani. Kolmannella vuorolla pääsin ensimmäisenä, mutta tällä vuorolla en juuri tehnyt muuta kuin juoksin kohti orruk-komentajaa ja kohdetta.

Demoninen metsä

Kolmannen kierroksen jälkeen jouduimme aikarajan takia lopettamaan pelin. Orrukit saivat pidettyä kohteen ja voitettua skenaarion, vaikka henkiin taisi jäädä vain kolme tai neljä orrukkia. Neljännellä kierroksella haamut ja kaaoksen joukkoni olisivat luultavasti piesseet orrukit hengiltä ja vähän toisiaankin. Oma pelini oli siis melko tylsä. Paljon odottelua, kun muut joukot taistelivat keskenään. Omilla vuoroillakaan ei ollut ensimmäistä lukuunottamatta juurikaan tekemistä, vain liikkumista eteenpäin ja muutama laukaus. Kolmannen kierroksen lopulla haamut tulivat kimppuuni, kun orrukkeja ei enää ollut ja skenaariossa sai pisteitä kohteen hallinnan lisäksi myös aiheutetuista vammoista.

Örkit putsattu

Orrukit siis lopulta voittivat ja minä jäin viimeiseksi. Eyes of Prismatikonin erikoiskortti ja altavastaajakortti jäivät molemmat käyttämättä, kun ajattelin, että tarvitsisin niitä vielä vuorolla neljä (tai viisi), mutta aika jäi kesken. Lopulta kuitenkin olin voittaja, kun pakasta nostamani glory-pisteet yhdessä taistelun jälkeen ostettujen lisäksi riittivät voittoon. Tarvitsin taistelun jälkeen siis nopasta vähintään kaksi rakennuspistettä, jotta saisin tarvittavat kortin ostettua ja juuri sen sainkin. Sain siis lopulta kasaan tasan 30 pistettä ja kampanjan voiton ihan oikeastikin. Eihän mun siis edes tarvinnut voittaa viimeistä peliä voittaakseni kampanjan, jonka muistin toistaa illan aikana usemmankin kerran. Nelinpeli oli pieni pettymys, mutta Firestorm-kampanja puolestaan erittäin miellyttävä kokemus. Tuli aika paljon maalattua figujakin tätä armeijaa varten, mutta vähän muutakin. Nyt on vähän takki tyhjä niin pelaamisen kuin maalaamisenkin suhteen eikä AoS2-julkaisu oikein helpota. Vaikka sinällään varmaan hyvä uudistus onkin, niin uuden opettelu ei juuri nyt oikein innosta. Maalauspöydän ääreen sentään olen taas päässyt.

Kolmas Slaughterpriest, 9.4.2018

”Khorne ei välitä, kenen veri valuu, mutta tämän kallon hän haluaa vielä pitää paikallaan”, totesi hautakammiosta astellut surmaajapappi veriseksi taistelukentäksi muuttuneella hautausmaalla. Khornen pappi liittyi harvalukuisten selviytyjien joukkoon ja painoi Galathor Skullcleaven verta yskivän pään takaisin harteille yhdessä kahden muun taistelussa mukana olleen papin sekä Ragrax Brassfistin kanssa. Neljän Khornen palvojan painaessa vaitonaisena Galathorin kalloa kuolevaan vartaloon, jyrähti taivas, maa tärähti, Galathor oksensi verta ja haavat arpeutuivat.

Hiljaisuus väistyi Galathorin pärskiessä verta ja haukkoessa henkeään neljän mahtavan Khornen seuraajan ympäröimänä. Hän vilkaisi uusinta tulokasta, joka vastasi tuijotukseen murahtamalla nimekseen Vorax Hackmaster. ”Kääpiöt lyötiin ja Vorax oli täällä, kuten ennustin”, jatkoi Ragrax, kun Galathorin silmät alkoivat kirkastua. Galathorin mahdollisesti kuolemasta kukaan ei virkannut mitään. Vanha hautausmaa oli muuttunut taistelutantereen jälkeen ruumiskasoiksi. ”Kootkaa henkiinjääneet kasaan, kerätkää kallot ja valmistautukaa jatkamaan matkaa”, käski Galathor noustessaan seisomaan ja katsellessaan ympärilleen.

Ragraxin näkyjen perusteella Galathorin sotajoukko oli tullut tälle hylätylle hautausmaalle, koska sieltä heidän piti löytää tärkeä lisä joukkoonsa. Tämä lisä oli Vorax, joka liittyisi sotajoukkoon heidän matkallaan kohti suurta tuntematonta. Ennen Voraxin löytymistä Khornen seuraajien oli kuitenkin tehtävä selvää alueella olleista kääpiösotilaista, jotka taistelivat raivokkaasti. Taistelu oli viedä Galathorin hengen ja ilman Voraxia hän olisi luultavasti kuollutkin. Mielenkiintoinen käänne tulevaisuutta ajatellen, Galathorin ja Ragraxin johtama lauma oli selkeästi Khornen suosimalla reitillä, muuten ei Vorax olisi ollut siellä eikä Galathorin päätä olisi painettu paikoilleen.

Parin viikon maalailut, 28.2.2018

Parin viikon maalailut taas yhtenä kuvakönttänä. Ylinnä kolme Stormcast Eternalia, Vanguard-Raptoria Hurricane-jalkajousella. Nämä tunnistaa omaksi yksikökseen punaisesta töyhdöstä ja vyönsoljesta, aiemmat kolme ovat tunnusväriltään vihreitä. Kolmas kolmikko pitäisi vielä joskus saada maaleihin.

Seuraavat kolme kuvaa ovat LotRin numenôrilaisia. Sain pelikaverilta ylimääräisenä nipun LotR-figuja viime vuonna ja päätin niitä nyt maalata, kun oli jo valmiiksi musta pohjamaali. Kahdeksan tavallisen taistelijan lisäksi rakensin kahdesta hieman rikkinäisestä taistelijasta lippumiehiä, kun sääntöjen mukaan sellaisiakin voi olla. Saa vähän monipuolisuutta peleihin ja käynnissä olevaan kampanjaan. Lippujen maalaus on ehkä vähän turhankin yksinkertainen, mutta aika kiireellä päätin ne tehdä, niin tuollaista tuli. Lippujen varret ovat vanhasta katuharjasta, liput itsessään viinipullon korkinsuojuksesta – siitä metallisesta osasta. Sitä leikkelin sopivan kokoiseksi, vähän viilasin reunoja vähemmän teräviksi ja liimasin harjanvarren ympärille. Lipun pitäisi nyt olla kevyt ja kestävä. Nerokas idea, mutta ei oma, vaan muistaakseni useammankin kerran törmännyt internetissä tähän vinkkiin.

Seuraavaksi Ral Parthan Lunar Trooper -figu. Tällä figulla osallistuin Maalaushaasteen Lapsuus-haastekierrokselle. Figun valitsin siksi, että samanlaisia figuja maalasin ensimmäisinä figuinani. Tuli tästä vähän siistimpi kuin silloin yli 20 vuotta sitten.

Sitten taas Age of Sigmaria, Khornen Slaughterpriest. Nyt kun näitä on kolme, niin saan maksimoitua Gore Pilgrims -pataljoonan hyödyn Khorne-armeijalleni. Seuraavaksi vaan sitten lisää sotureita, joita pataljoonallani hyödyntää. Tämä on identtinen figu aiemmin maalaamani kanssa, mutta koitin maalauksesta saada hiukan erilaista säilyttäen kuitenkin väriteeman ja yhtenäisen olemuksen, jotta pystyy nämä sitten pelikentällä tarvittaessa erottamaan toisistaan.

Viimeiset viisi kuvaa ovat sitten jälleen Lord of the Ringsiä. Ratsastava sormusaave ja jalkaisin oleva Khamûl. Khamûlia olisi voinut maalata värikkäämminkin, mutta halusin hänen sulautuvan paremmin nimettömien sormusaaveiden sekaan, joten kaikki kangas tuli mustaksi. Metallinvärinen kasvonaamio sentään hupun alta pilkistää, mutta ei sen kummempaa. Ratsastava versio on ihan tavallinen sormusaave. Khamûl löytyisi kyllä ratsastavanakin, mutta ratsulta on jalka poikki, joten se vaatii vähän työtä ennen kuin pääsee maalaamaan.

Viime viikon maalailut, 31.1.2018

Tässä viime viikon maalailut tällaisena kuvapläjäyksenä. Ei vaan ehdi kirjoittamaan mitään kummempia, kun harrastusaika menee pelatessa ja maalatessa…

Nurglings

Nurglings

Spanish Civil War Republican Militia Command

Koko militia-porukkani nyt maaleissa

Bloodstoker

Pöksyissä reikä

Khorgorathit, 25.8.2017

Khorgoraths

Tällä viikolla, tarkemmin sanoen eilen, valmistui lopulta nämä kaksi Khorgorathia Age of Sigmar -armeijaani. Näiden ihon väri on hieman erisävyinen kuin aiemmissa, koska laitoin näihin Army Painterin Barbarian Flesh -spayn pohjalle. Kun laittaa vierekkäin, niin eron huomaa, mutta ehkä sillä ei ole niin väliä. Kyllä sitä ihonsävyssä voi khorgoratheillakin olla eroja.

Mitään kovin ihmeellistä näissä ei ole, samat värit kuin aiemmissakin, pois lukien siis tuo ihon sävy. Vähän selvemmin maalasin punaisella tuon rinnan polttomerkin.

Khorgorathit

Alustoissa lähdin vähän kokeilemaan. Kun noita tufteja kerran on, niin käytetään niitä sitten. Näillä on niin isot alustat, että oli kiva saada niihin vähän täytettä. Nuo sopivat sävyltäänkin hyvin näihin vähän karuimpiin aluistoihin, kuivasta hiekasta nousee hieman kärsinyttä heinää.

Todettakoon vielä, että kuvien ottamisen jälkeen siistin kyllä nuo alustojen reunat harmaalla.

Voittokulku jatkuu, 3.6.2017

Tämän viikon keskiviikkona saatiin päätökseen toinen Turun Age of Sigmar Ladder -liiga. Pelasin samalla tuhannen pisteen Khorne Bloodbound -listalla, mitä käytin kahdella aiemmallakin osallistumiskerralla. Vastaan tuli Seraphoneja sekä melko kokematon komentaja. Skenaarioksi tuli karu Border Wars.

Mittailua

Vastustaja lykkäsi mulle aloituksen, koska hänellä nyt oli sentään jotain millä ampua sekä katsoakseen, että mitä teen. Jätin Bloodreaverit pyörimään oman kenttäpuoliskoni kohteille, toteemimiehen kukkulan taakse ja kaksi pappia siihen lähettyville. Sen verran koitin heitä liikutella, että pääsevät kiusaamaan vastustajaa, mutta että kuitenkin ovat riittävän lähellä toteemia. Khorgorathit ryntäsivät oikella kohti vihollista ja kohdetta, vasemmalla Khorne-lordini sekä Blood Warriorit.

Ensimmäisen tasoittavan päätteeksi vastustajan kenraali Carnosauruksensa kanssa oli sen verran lähellä, että verenhimoinen komentajani pystyi käyttämään poikkeuksellista kykyään rynnätä vastustajan vuorolla. Vähän aikaa emmin, mutta sitten muistin, että hänellä on miekka, jolla vastustajan saattaa saada tapettua yhdellä osumalla. Muutenkin kenraalini oli ehkä paras ase carnosaurusta vastaan. Hengiltä vastustajan pomoa ei saatu, mutta haavoitettua kuitenkin. Toisen kierroksen aloitus meni vastustajalla ja heti ensi töikseen lähitaistelussa tappoi komentajani. Muualla taistelu sujui enemmän minun mieleni mukaan, Bloodreaveritkin älysin lähettää hyökkäykseen, kun tajusin että kohde pysyy mulla, vaikken päällä seisokaan.

Kolmannella kierroksella mulla oli tasoittava vuoro ja onnistuin taistelun tiimellyksessä juoksuttamaan pitkillä juoksuilla molemmat Bloodreaver-yksikköni vastustajan puolelle kohteille. Toista ei suojellut mikään ja toista yksinäinen pappi, joka ei riittänyt laumaani vastaan. Omat kohteeni olivat minulla, mutta Carnosaurus taisteli toisen luona yksinäistä Blood Warrioria vastaan. Sen kohteen menettäminen oli siis hyvin lähellä.

Käsittämättömästi vastustajan aika pahoin jo kärsinyt kenraali ei saanut kuitenkaan yhtään monista hyökkäyksistään läpi asti ja yksinäinen Blood Warrior säilyi hengissä. Näin ollen tuota kohdetta ei minulta saatu napattua pois ja kolmannen vuoron päätteeksi siis minulla oli kaikki neljä kohdetta. Tämä tiesi pelin päättymistä ja Major Victoryä.

Pelasimme pelin 6″x4″ -kentällä, vaikka neliskanttinen olisi ollut tälle armeijakoolle oikea. Isommalla kentällä pelasin viimeksikin ja tykkään siitä lisätilasta, joka antaa mahdollisuuden liikkumiselle. Pelikään ei mene saman tien taisteluksi, vaan nytkin pystyin liikkuvuudella voittamaan pelin, kun vastustajakaan ei ehkä niin muistanut pelata tehtävää eikä hoksannut voittoehtoja. Kiva peli oli kuitenkin molemmin puolin, tällä kertaa kentälle jäi minullakin ihan mukavasti yksiköitä.

Seuraavalla kerralla varmaan pelataankin sitten Age of Sigmar Skirmishiä, johon kasaan uuden porukan. Khorne pääsee siis vähäksi aikaa lepäilemään.

Khorne-lordi, 30.5.2017

Khorne-lordi

Mighty Lord of Khorne

Tämmöinen valmistui lopulta sunnuntai-iltana pelipöytäkuntoon. Ei tässä mitään kovin ihmeellistä ole, oli sen verran pitkään tuossa työpöydällä keskeneräisenä muiden projektien kanssa, ettei jaksanut enää ylettömästi keskittyä, vaikka armeijan komentajasta onkin kyse. Hiukan tavallista enemmän jaksoin kuitenkin hinkata, mutta esimerkiksi viitta jäi vähän kököksi. Tosin pöydällä kun tuota katselee, niin eipä siinä silloin mitään vikaa huomaa. Huomenna tämä sankari pääsee tositoimiin, toissaviikollahan jouduin tyytymään lainafiguun, kun tämä unohtui maalauspöydälle…

Viivästynyt voittoraportti, 29.5.2017

Kohti kuolemanjärveä

Toissa viikon keskiviikkona pelasin siis viimeksi Age of Sigmaria, mutta en ole raporttia saanut aikaiseksi kirjoittaa. Eikä sillä niin väliäkään, koska vastustajani Niilo kirjoitti varsin hienon ja kattavan raportin omaan blogiinsa: http://extrabushybeards.blogspot.fi/2017/05/strike-at-gorehenge.html

Kyseessä oli siis tuhannen pisteen Three Places of Power leveämmällä (kahden tonnin) pöydällä. Ripottelimme vastapainoksi reiluhkosti maastoa, joten pelissä pääsi vähän liikkumaankin ja niin edelleen. Kirjoittelen tähän raporttiin nyt enemmän kaikkea muuta kuin tarinaa, tarinaa voi lukea tuolta linkin takaa.

Three Places of Power vaatii sankareita ja mullahan niitä oli listassa 4, vastustajalla 2. Tosin taktiikkani oli laadittu sen varaan, että kaksi pappia ja lipunkantaja pysyvät aika lähellä toisiaan vahvistaakseen toisiaan ja muuta armeijaa. Päätin heittää nämä kaikki siis keskelle kenttää ja komentajani sitten vasempaan laitaan. Oikean laidan jätin vähän tyhjemmäksi, siellä odotteli ilkeän näköinen pyssyrivistö. Laitoin sinne kuitenkin kaksi Khorogorathiani hätyyttelemään vihollisia. Laskeskelin, että jos saan keskimmäisen ja vasemmanpuoleisen kohteen pidettyä, niin voitto on taskussa.

Mulle tuli aloitusvuoro, joka sopi periaatteessa tähän tehtävään ihan kivasti. Ymmärrettävästi vastustaja halusi antaa joukkojeni tulla lähemmäksi, jotta pääsee ampumaan. Sain kuitenkin heti ensimmäisellä vuorolla itselleni keskimmäisen kohteen ja pisteet alkoivat kerääntymään. Vasemmanpuoleisessa kesti, kun komentajani jumittui ruuhkaan. Khorgorathit pitivät vastustajan varpaillaan oikealla. Muutenkin taktiikkani toimivat pelissä ihan kivasti, pappien ja toteemimiehen yhteistyö toimi nyt paremmin kuin viimeksi, vastustaja joutui uudelleenheittämään loitsujaan, verenkeittämiseni onnistui hyvin, sotureillani oli runsaasti lyöntejä ja niin edelleen.

Kolmen kierroksen jälkeen taisi olla selvää, että vastustaja ei kahdella sankarillaan pysty enää voittamaan peliä, joten luovuin itsekin tässä kohtaa kohteiden hallinnasta ja lähetin kaikki taistelemaan. Päätimme siis pelata pelin loppuun asti. Aikamoiset taistelut saimmekin aikaiseksi ja minulle jäi lopulta kentälle kaksi taistelijaa, molemmilla vain yksi haava jäljellä. Nämä eivät kuitenkaan ratkaisseet, vaan voitin pistein 9-3. Piste-ero olisi ollut paljon isompi, jos olisin jättänyt komentajani vahtimaan vasemmanpuoleista kohdetta, mutta se olisi ollut tylsää.

Kaiken kaikkiaan peli oli muutenkin hauska, tapahtumia suuntaan jos toiseen riitti ja pelaajat olivat hyväntuulisina touhussa mukana. Tällä kertaa taisin saada kaikki säännötkin jo pienellä hakemisella oikein, joten pelikin alkaa mennä näillä Khorne-joukoilla jo aika sujuvasti. Tällä viikolla vastaan tulee sitten liskomiehiä.