Kapteeni, 29.10.2015

Haltiakapteeni

Eilen tämäkin sankari valmistui, tänään tein tarkistuksen paremmassa valossa ja totesin valmiiksi. Kovin hyviä kuvia en taaskaan saanut. Tässä uudessa kämpässä ikkunatkin ovat ihan väärään suuntaan valon saamiseksi, viikonloppuisin saattaa päivällä onnistaa, mutta ei välttämättä. Toki ulkona alkaa olla sen verran pimeätä ja sumeaa muutenkin, että joutunee keinovaloon tyytymään täysin.

Mutta varsinaiseen asiaan, ihan nätti kapteeni tästä mielestäni tuli. Pää istuu kivasti paikalleen ja suuntautuu mukavasti miekan kärjen suuntaan, joten ei näytä asentokaan ihan pöhköltä. Väritys on tuttu ja turvallinen haltiaväritys, tummansinistä ja tummaa kultaa siis lähinnä. Tämä kun on kapteeni, niin päätin koittaa silmien maalausta, tuossa alemmassa kuvassa ne näkyvätkin kaiketi aika hyvin.

High Elf Captain

Tämän jälkeen saakin sitten joustavamman haltiaporukan kentälle, kun on kaksi rivikapteenia suurien sankareiden lisäksi. Täytynee maalata rivimiehiä seuraavaksi, niin on kohta tuhannen pisteen joukko valmiina. Sellainen massa ei kyllä taida kovin helposti pelikentälle päästä, mutta näyttänee vakuuttavalta hyllyn reunalla ja antaa valita parhaiten maalatut yksilöt pöydälle.

Seuraavat figut onkin sitten jo tässä sivumennen pohjamaalattu, joten lisää on tulossa. Ja jos sitä jotain peliäkin tässä lähiaikoina olisi… Taitaa olla.

Heräteostos, 27.10.2015

Haldir ja haltioita

Taas tuossa päivänä muutamana haksahdin heräteostokseen. Joku myi sotavasarassa LotRin figuja halvalla pois ja minä ostin. Onhan tässä nipussa reilusti yli sata figua (noin puolet ehjiä, noin puolet rikki tai puuttuu osia) ja hintakin oli posteineen vain 53 euroa, joten ei nyt ihan mikään mahdoton hinta. Mutta eihän mulla oikeasti ole näille juurikaan mitään käyttöä…

Noita jousi- ja miekkahaltioita mulla on jo ihan pilvin ja pimein eikä noilla rikkinäisillä ainakaan varmaan mitään tee. Metallinen Haldir on tosin ihan kiva, sellaista ei mulla vielä olekaan. On mulla se vanha Fellowship-aikainen, mutta ei tämmöistä uutta. Ehkäpä hänelle on jotain käyttöä.

Moria Goblins & Men of Numenor

Rohanilaisia

Uruk-Hai

Rohanilaiset on ihan kivoja, nättejä figuja, joita mulla ei vielä ole. Olen tähänkin asti pärjännyt ilman, joten ehkä olisin jatkossakin onnistunut. Nämä on kaikki jalkamiehiä (Helmin syvänteen taistelusta), joten saa nähdä kuinka käyttökelpoisia nämä ratsuruhtinaiden sotilaat sitten oikeasti ovat.
Goblineille voi sinällään olla käyttöä, onhan ne semmoinen massa-armeija kuitenkin. Niille mulla on konvertoituja kapteeneitakin enemmän kuin mille on ollut tarvetta, joten nämä nyt sitä kautta hiukan paikkaavat sitä ”tarvetta.” Noita numenorilaisia on maaleissa vaikka kuinka, niille tarttis johtajia ja jousimiehiä. Ehkäpä noista ehjät maalaan jossain välissä ja rikkinäisistä koitan askarrella vaikka lipunkantajia tai muuta sellaista. Metallinen Eowyn on ihan kiva, mutta noilta metallisilta ratsastajilta (Theoden ja joku toinen) puuttuu kädet. Kyllähän näistä kuitenkin saa aikaiseksi mukavan sotajoukon, mulla on jotain sankareita blistereissä vielä, kun olen joskus halvalla ostanut. Sinällään hyvä, että nyt on siis sekä sankareita että sotilaita, ehkä tästä joskus tulee pieni taistelijaporukka.

Uruk-haita on määrällisesti selvästi eniten, mutta niistä on myös hyvin moni tavalla tai toisella rikki. Ja metallisilta puuttuu melkein kaikilta käsi. Tuollainen Lurtz mulla jo taitaa olla, joten ehkä tämä yksilö kauppaantuu eteenpäin tai konvertoituu kapteeniksi tms. On tuossa muutamia ehjiä piikkimiehiä, joita mulla ei vielä ollut, joten jos saan ne maalattua ja pidettyä ehjänä, niin täydentävät mukavasti muuta armeijaani. Muutama ehjä miekkamies tuossa on myös ja joitakin saa ehkä askarreltua pelikuntoon. Mutta kun on sen verran paljon muita figuja odottamassa käyttöä ja/tai maalausta, niin nämä rikkinäiset eivät ehkä ihan ensimmäisinä ole työpöydällä jonossa.

Hobitit, Sauron ja Isildur

Viimeisenä ryhmänä sitten hobittinelikko, kädetön Sauron ja maassa makaava Isildur. Lisäksi jokerina yksi muovinen pikkusotilas. Kädetön Sauron on vähän pöh, loikoileva Isildur on ihan kiva, mutta nuo hobitit olen jo muutamia kertoja maalannut. Tutun näköisiä, joten juuri samanlaiset varmaan löytyy jo laatikoista. Siinä mielessä ne voisi koittaa pistää vaikka kiertoon, tosin kaikillahan nuo hobitit nyt ovat, kun niitä jokaisesta paketista tulee. Ehkä maalaan ne jollekin tutulle joululahjaksi ja askartelen jonkun pienen dioraaman?

Tämmöistä rahanmenoa tällä kertaa, katsotaan mitä ensi kuu tuo tullessaan. Tässä kuussa tämän lisäksi olen siis ostanut esimerkiksi sen Faban vitoslaitoksen aloituspaketin huikean hyödyllisine liskomiehineen ja ritareineen… Parisataa figua ostettu ja kourallinen maalattu…

Muoks: Korjattu Elendil Isilduriksi.

Vanhoja kääpiöitä, 24.10.2015

Kääpiöiden sotakoneita ja miehistöä

Nämä kääpiöt tulivat postissa jo torstaina, mutta kun en ole ehtinyt kuvaamaan tai kirjoittamaan, niin pääsevät julkisuuteen vasta tänään. Viidellätoista eurolla irtosi huuto.netistä tämä läjä, joka muodostuu pääasiassa vuoden 1987 Citadelin kääpiöistä. Oikealla näkyy muutama sotakone ja miehistöt. Kolmea sotakonetta noista osista ei taida saada tehtyä, mutta kaksi kai nyt ainakin. Miehistökin on vähän mitä sattuu, yksi on ainakin Goblobberin henkilökuntaa. En ole tarkemmin ehtinyt vielä tutkia, että keitä nuo kaikki ovat ja puuttuuko noista sotakoneista mahdollisesti jotain osia. Tuo lippua heiluttava käsi lienee jostain ihan muualta, ei ainakaan kenelläkään noista kääpiöistä sovi.

Kilvet, alustat ja mitä lie

Samaan pakettiin kuului myös nämä vasemmalla näkyvät kilvet, alustat ja valkoiset nappulat. Alustoja tuli siis viisi, kääpiöitä kahdeksan, joten vähän arpomalla tuo paketti on koottu. Kilvetkään eivät vähemmän yllättäen ainakaan kaikki ole kääpiökilpiä, mutta eipä noille kovin monelle kilpiä kuulukaan. Kääpiökilpiä on kyllä varastossa, joten sikäli ei tule ongelmaa ja eiköhän näillekin kilville jotain käyttöä keksitä. Nuo valkoiset nappulat vähän ihmetyttävät, ovatkohan ne jotain käyttökelpoista tavaraa vai jotain roskaa? Todella vanhat Citadelin muovifiguthan oli tehty valkoisesta muovista, joten nuo voisi melkein olla vaikka jotain palasia niistä. Muovifigujahan tässä ei tullut yhtään, paitsi nuo kilvet.

Lähikuvassa kääpiöt

Tässä vielä kääpiöt tarkemmassa syynissä, löytyy kolme Norse-kääpiöitä, lataajaa, komentajaa ja ties mitä. Täytyy joskus ajan kanssa näitä tosiaan selvitellä, että mikä kuuluu minnekin ja mikä ei. Nuo Norset nyt ei ainakaan sotakoneiden miehistöihin kuulu, muut saattavat. Jep, katsellaan kuinka näiden käy. Ihan ykköslistalla eivät ole maalausjonossa, mutta kuitenkin.

Uusi kausi, 23.10.2015

Kausi 27 käynnistyi Reikland Reaversin ja Pyhän Mansikan Palloilijoiden välillä kirkkaassa auringonpaisteessa 32 000 katsojan seuratessa Kerttu Areenan lehtereillä. Niukka enemmistö kannattajista oli ihmisten puolella, haltiat puolestaan saivat veritytön puolelleen. Reavers kokoonpanossa oli pieni muutos tappiollisen finaalin jälkeen, Helmut oli joukkueen uusi juoksija.

Ottelu käynnistyi dramaattisesti, kun katsomosta heitettiin kivellä Reaversin keskiviivalle kumartunutta pelaajaa. Aloituspotku tuli samoille tienoille. Pallon ympärille kerättiin nopeasti pelaajia hyökkäystä suunnittelemaan ja muualla nujakoitiin. Pallo päätyi lopulta Reavers-pelaajien hyppysiin haltioiden tönittyä pelaajia sen verran, että pallo pompsahti ilmaan. Haltiat tämän jälkeen vielä tönivät pallonkantajaa kohti omaa maaliaan, joten vähemmästäkin valmentaja hämmästyy.

Taisivat hämmästyä haltiatkin, kun pienen kähinän jälkeen tähtihyökkääjä Günther oli raivannut itsensä takakentälle ja parin auttajan kanssa oli siellä aivan vapaana. Pallo saatiin ojennettua taaksepäin heittäjä-Kurtille, joka juoksi keskelle kenttää ja häikäisevästä auringonpaisteesta huolimatta päätti yrittää pitkää heittoa Güntherille. Pahaksi onneksi haltioiden jättimäisen mansikkapensaan takana kyyristeli haltia, joka nappasi pallon ilmasta kiinni. Tämän jälkeen pallo siirrettiin melko nopeasti ihmisten päätyyn ja pienen tohinan jälkeen pallo saatiin maaliin, 1-0 haltioille. Tätä ennen pari Reavers-pelaajaa oli tönitty katsomoon, mutta he palasivat seuraavaan aloitukseen naarmuitta.

Muutenkin yleisö oli ihmisten puolella ja kannusti rajusti omiaan, vaikka aikaa ei ollut paljoa jäljellä. Hyökkäyskuvio saatiin käyntiin ja pallo hyppysiin. Pallon eteen saatiin kudottua hieno sahalaitakuvio estämään haltioiden lähentelyt, mutta samalla unohdettiin juoksuttaa pelaajia takakentälle tekemään maalia. Puolustuskuvio teki kuitenkin tehtävänsä, kun uhkarohkea haltioiden tanssija päätti hypätä sen yli taklaamaan pallonkantajaa vain tullakseen pää edellä alas. Apteekkari sai kaivettua kaverin pään mudasta ylös ennen kuolemaa, mutta seuraavaankaan otteluun ei ole vielä tällä kaverilla asiaa. Haltioiden puolustus jäi tämän takia aika lailla auki ja parin taklauksen myötä saatiin selkeä aukko. Pallo ojennettiin Maxille, joka otti sen ja juoksi minkä kintuistaan pääsi ja pääsi niukin naukin tasoittamaan ottelun. Ensimmäisen jakson lopuksi vielä haltiat saivat vielä murjottua ihmisiä, Jürgen huilaili loppupelin.

Toiselle jaksolle lähdettiin tasamiehityksellä, mutta tilanne alkoi nopeasti kääntyä haltioiden eduksi. Ihmiset puolustivat tiukasti, mutta pelaajia myös tyrmättiin. Walther oli kuolla vammoihinsa, mutta apteekkari sai hänet pelastettua. Haltiat hyökkäsivät vasenta laitaa pitkin ja pääsivät melko pitkälle. Molemmat kopparit sekä potkaisija Petrus ehtivät kuitenkin hätiin. Lopulta Jesper sai napattua pallon maasta ja viskattua sen puolen kentän tuntumaan, jossa Hugo sitä odotteli. Pallo lensi ilmassa miten sattui, mutta Hugo sai sen hyppysiinsä ja pinkaisi raihnaisilla jaloillaan kohti haltiapäätyä. Vaikka haltioilla olikin ylivoima pelaajien suhteen, monet heistä olivat tekemässä maalia toisessa päässä kenttää tai sitomassa muita pelaajia. Mansikka oli jo aikaa sitten juurtunut kentälle keskeisten pelitapahtumien ulkopuolelle.

Hugo saatiin kuitenkin kiinni ja lopulta irti pallosta, mutta sitä ennen hänen avukseen oli ehtinyt vähän apuvoimia. Günther oli myös rientämässä hänen avukseen, mutta epäonnistunut loikkaus haltian ja Mansikan juurelta päättyi yhtä nolosti kuin haltiatanssijan hyppy ensimmäisellä jaksolla. Günther onneksi selvisi tyrmäyksellä. Hugo onnistui taistelemaan pallon uudestaan itselleen eivätkä haltiat saaneet häntä kammettua nurin. Niinpä hän onnistuikin väistämään kolmen haltian keskeltä vain yhden haltian ulottumattomiin ja siitä vielä täysin vapaaksi. Maaliviiva jo häämötti tämän raihnaisen ja hitaan pelaajan edessä, kun hän kaiketi auringon häikäistessä menetti tasapainonsa. Äärimmilleen yrittäen hän yritti korjata tilannetta, mutta lopulta hän kellahti maalialueelle ilman palloa. Haltiat keskittyivät estämään ihmisten maalintekoa, kun oman maalin teko näytti epätoivoiselta. Samaa totesivat ihmisetkin, joten ottelun loppu meni kevyeksi läiskinnäksi ilman sen suurempia vaurioita.

Ottelu päättyi siis tulokseen 1-1 ja osa ihmiskatsojista vaihtoi itselleen mansikka-aiheiset fanihuivit. Reavers kassaan kertyi rahaa mukavasti 60 000 kultapalikkaa ja ottelun parhaaksi Reavers-pelaajaksi palkittiin viimeiseen asti maalia yrittänyt Hugo. Valmennusjohto suunnittelee parhaillaan Hugolle räätälöityä harjoituspakettia.

Orcs&Goblins -kirja, 20.10.2015

Eilen tuli postissa viime viikolla Sotavasarasta tilaamani Warhammer Fantasy Battlen kutoslaitoksen Orcs & Goblins -kirja. Hintaa tälle tuli viisi euroa plus parin euron postimaksut. Kutoslaitokseen mulla olis nyt sääntökirja ja armeijakirjat kääpiöille ja örkeille. Figujakin on jonkun verran, joten jonkunkokoisen pelinkin voisi saada kasaan, kunhan lukisi säännöt ja sen sellaista. Katsotaan tässä joskus.

Kääpiöitä, 17.10.2015

Kolme kääpiötä rivissä

Kääpiöistä olen muutaman kerran maininnut, mutta mitään sen kummempaa todistusaineistoa niistä ei ole näkynyt. Nyt ne ovat kuitenkin valmiita, joten kaikki pääsevät näitä ihailemaan. Tässä siis kolme kappaletta kääpiösotureita kirveen ja kilven kera Warhammer Fantasy Battlen kakkos-/kolmoslaitoksen ajalta. Keskellä päivää koitin ottaa kuvat, mutta vähän hämäränoloisia niistä näytti tulevan – ainakin pienissä kuvissa. Väreiksi tuli aika lailla kirkkaat perusvärit. Sininen, punainen ja keltainen ovat vahvasti esillä, vihreä, harmaa ja ruskea sitten siinä täydentämässä. Kaikille tuli eriväriset parrat ja tossut, ei niillä kaikilla tarvitse mustia tossuja siis olla.

Dwarf Lord

Samaan syssyyn valmistui myös tämä kääpiölordi, joka on muutamaa laitosta ja vuotta tuoreempi kaveri. Sopii kuitenkin esimerkiksi omistamieni pitkäpartojen sekaan kuin nakutettu. Tuosta kuvasta muuten huomaa, että aika sotkuisasti on maalattu naama. Täytynee hiukan harmaita korjailla nenästä ja poskesta vielä ennen lakkausta, vaikkei tuota maalatessa juuri huomannut. Tästä tuli värittömämpi kaveri, levyhaarniska ja pitkä parta peittävät suurinpiirtein kaiken alleen. Korostelin sitten metalliosia sieltä täällä kullanvärillä esimerkiksi riimujen kohdalla. Tykkään tästä kyllä aika lailla, ainakin jos ja kun korjailen tuota naaman väritystä vielä hiukan. Tässä on selkeästi komentaja-ainesta kääpiöilleni.

Tältä ne sitten pelipöydällä näyttää omiin silmiin…

Tässä sitten selkäkuva kaikista, tältähän ne tosiaan omiin silmiin näyttävät toivottavasti suurimman osan mahdollisesta peliajasta, kun rynnivät vastustajan kimppuun. Hyllyillä ja vitriinissä sitten toki naamapuoli on paremmin esillä. Tästä kuvakulmasta näkee noita värejäkin vähän paremmin.

Jos pelaamista miettii, niin nyt mulla on parikymmentä tavallista kääpiötaistelijaa, joten ainakin kutoslaitoksen armeijakirjan mukaan saisin jo sääntöjen mukaisen armeijan kentälle, joskin pistemäärältään vain reilut 500 pistettä plus riimut. Tavallisten tallaajien pitäisi kuitenkin olla mielestäni armeijan kuin armeijan selkeästi suurin osa, joten maalailen näitä perustaistelijoita pikkuhiljaa lisää ennen kuin siirryn esimerkiksi mainareiden pariin. Sitä sitten ei taas tiedä, että miten suunnitelmat oikeasti toteutuvat… Seuraavassa päivityksessä sitten ehkäpä taas Elrondin matkaa kapteeniksi.

Viisi vaihtoörkkiä, 12.10.2015

Örkkejä ja goblineita

Taas uusia figuja, mutta tällä kertaa kyseessä oli vaihtokauppa, jossa luovuin useammasta figusta kuin mitä sain, joten figujen määrä kokonaisuudessaan väheni. Se on siinä mielessä hyvä, että sisältö ainakin muuttui mielenkiintoisemmaksi omasta näkökulmasta katsoen, luultavasti myös vastapuolella, joten hyvät kaupat.

Tuossa keskellä alhaalla on sellainen Giant Black Orc vuodelta 1987, joita minulla on pari ennestäänkin. Tai ei juuri tuollaista, mutta samaa sarjaa. Tältä on valitettavasti ase katkennut, mutta ehkä onnistun sellaisen rakentamaan tilalle. Ylärivissä on pari mustaörkkiä, toinen metallia ja kahden käden aseella, toinen muovia ja kahdella aseella. Noita olisi nyt yhteensä viisi, eli sopivasti yhden poppoon verran. Reunoilla sitten pari goblin-shamaania, joille löytynee armeijasta käyttöä viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa taikuussääntöjen opettelu. Kun siis ensin saadaan muut säännöt opittua ja pelattua, niin shamaanit pääsevät tositoimiin luultavasti 2020…

Lisää vanhaa Fabaa, 10.10.2015

Figuläjä

Tuossa taannoin kerroin ostaneeni Warhammer Fantasy Battlen viidennen laitoksen sääntökirjat. En muistanut silloin kauppoja Sotavasarassa tehdessäni, että olin edellisenä iltana tehnyt huuto.netissä tarjouksen liki täydellisestä viidennen laitoksen aloituspakkauksesta. Lopulta voitin senkin huudon, melko edullisesti mielestäni. 33 euroa oli voittosumma ja pakettiin sisältyi siis käytännössä kaikki tavara, mikä vitoslaitoksen aloituspakettiin kuuluu sekä vielä lisäksi Orcs&Goblins -armeijakirja. Nuo kirjathan mulla siis kaikki jo oli, mutta nyt on kahtena kappaleena. Lisäksi nämä kirjat ovat käytännössä uuden veroisia. Figut on koottu, muttei liimattu tai maalattu. Pahvirakennukset ovat ihan ehjiä. Ei näillä paljoa ole leikitty tai pelattu. Mittatikut, pahvilätkät ja muu sellainen on mukana, samoin noppia. Muutama tavallinen kuusisivuinen noppa on eksynyt vuosien varrella samoin yksi bretonnialainen jousimies.

Kirjat

Melko lailla täydellinen paketti siis, eilen kävin hakemassa, mutta en ehtinyt tuoreeltaan tänne raportoida, kun ei olisi saanut kunnon kuvia kuitenkaan. Hieno paketti, mutta mitä tällä tekisi? Liskot tai bretonnialaiset eivät oikein omiin hermoihin osu, mutta eipä niitä ehkä raaski myydä poiskaan… Toisaalta liskoilla ja bretonnialaisilla pystyy joten kuten pelaamaan ihan suoraan laatikosta, kun tarvittavat säännöt nähdäkseni löytyvät. Toki armeijoiden komentajat ja muut sellaiset puuttuvat, joten ”oikeita” pelejä ei taida pystyä pelaamaan, mutta jotain kuitenkin.

Pahvirakennukset

Mutta nyt kun säännöt kahtena kappaleena ja figujakin aika lailla, niin pelikaveri täytyisi varmaan seuraavaksi metsästää. Joku vanha armeijakirja tai kaksi lienee syytä hankkia myös, niin saa enemmän figuja kentälle. Empire ja Orcs&Goblins -kirjat siis löytyy, mutta varsinkin keisarikunnalle on aika vähän figuja. Kääpiöitä sen sijaan olisi vähän enemmän. Toki rivikääpiöille löytyy säännöt Empire-kirjasta, joten silläkin tavalla varmaan saisi pelin aikaan. Parempi tietenkin olisi, jos olisi kääpiökirja ja ehkä jotain muutakin, niin saisi liittolaissäännöillä nopeammin ison pelin pystyyn kuin maalaamalla (ja ostamalla) tuhottoman määrän figuja.

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin siis hyvin tyytyväinen tähän kauppaan, hintalaatusuhde on uskoakseni varsin hyvä. Viime viestissä mainostamani kääpiöt eivät muuten ole edenneet yhtään, joten eivät välttämättä viikonlopun aikana valmistu…

Elrondista kapteeniksi, 8.10.2015

LotRin sääntökirjasta

Konversiokulmasta hyvää iltaa taas. Kaikkihan varmaankin muistavat tuon oikealla olevan kuvan siitä ensimmäisestä Lord of the Rings -sääntökirjasta. Se oli siis ihan ensimmäinen julkaisu kyseistä peliä eikä figuja tietenkään ollut vielä kovin mahdottomasti. Sääntöjä oli kuitenkin monellekin figulle, kuten haltiakapteenille. Sellaista figua ei kuitenkaan tehty käsittääkseni vuosiin, joten jo sääntökirjassa oli ohje, miten ylimääräisestä Elrondista saa näppärästi kapteenin. Elrondin ostin jo silloin heti ensimmäisten figujen joukossa, mutta maalasin hänet kyllä Elrondiksi. Tuossa taannoin kuitenkin tuli käytetty Elrond vastaan, joten ostin pois ja eilen sitten päätin tuon mainion konversion tehdä. LotRin figuthan ovat siinä mielessä huonoja konversioihin, että ne ovat kutakuinkin oikeassa mittakaavassa kokonaisuudessaan – toisin kuin siis muut GW:n figut, niin näillä ei ole suhteettoman suuria käsiä, päitä ja aseita. Toinen vielä merkittävämpi tekijä on se, että monet figuista ovat yhdessä osassa eikä niiden muokkaaminen ole kovin helppoa. Moniosaisetkin on monesti mahdollista kasata vain yhdellä tavalla.

Kapteenin alku

Sahasin siis Elrondilta pään irti ja laitoin talteen seuraavia projekteja varten. Sitten muoviselta jousiampujalta veitsellä pää irti ja vähän sovittelua. Green stuffista pieni pallo kaulan kohdalle ja pää paikoilleen. Ylimääräiset vihreät pois ja loppujen muotoilu etäisesti hiuksia muistuttaviksi soiroiksi. Yksinkertainen päänvaihto, eli head swap, ja kapteeni oli syntynyt. En lähtenyt kilpihommaan ollenkaan, jotenkin se tuolla selässä leijuessaan ei näytä ollenkaan hyvältä. Eikä niitä kilpiäkään kovin paljoa ylimääräisä ole.

Kypärään näköjään jäi valusauma

Sen verran kiire oli tässä touhussa, että jäi kypärästä valusaumat putsaamatta pois. Tuosta oikealla olevasta kuvasta se näkyy aika selvästi. Huomasin sen siis vasta tässä kuvia tänne laittaessa, joten se täytyy vielä korjata. Toki siinä on pohjamaalikin jo päällä, mutta saahan tuosta tuon ylimäärän rapsuteltua pois ja pohjamaalattua uudestaan.

Elrond kapteeni pohjamaaleissa

Värimaailmalla en vähemmän yllättävästi lähde kikkailemaan, vaan tuttu ja turvallinen haltiaväritys on tälle tulossa. Eiköhän tuon kapteeniksi erota kuitenkin. Tämän jälkeen on sitten enemmän liikkumavaraa pisteissä, kun on kaksi virallista kapteenia käytettävissä – toisella kilpi ja toisella ei. Ja voi niitä rivimiehiäkin sitten maalata taas lisää, kun on komentajia.

Alkuviikon aikana on toki tullut maalattuakin. Jo aiemmin (muistaakseni) mainitsemani kääpiöt ovat jo melko hyvin väreissä, toivottavasti viikonlopun aikana on sen verran aikaa, että saan ne valmiiksi asti.

Floor Games -kommentteja, 6.10.2015

Tuossa taannoin (vanhempi blogiteksti) kerroin ostaneeni halvalla Floor Games -kirjan, jonka epäilin olevan jonkin sortin historiikki tai esittely sotapeleistä. Näin ei kuitenkaan ole. Jos tuollaista kirjaa haluaa, niin oikeampi olisi saman kirjoittajan myöhempi teos Little Wars. Tämä kirja kertoo oikeastaan lattialeikeistä eikä niinkään peleistä, mutta liittyy figuiluun voimakkaasti. Todettakoon, että kirja on siis uusintapainos yli sata vuotta sitten ensi kerran julkaistusta teoksesta, jonka on kirjoittanut H.G.Wells (juu, se ”Maailmojen sodan” muun muassa kirjoittanut scifi-kirjailija). En nyt ala tässä kirjoittamaan mitään ihmeempää arvostelua tai analyysiä, kommentoipa nyt vain kirjaa hiukan.

Kirjassa haukutaan ensi alkuun lelu- ja figuvalmistajat, tuotteet ovat liian kalliita, epäkäytännöllisiä ja lisäksi eri valmistajat tekevät lelunsa ja figunsa eri skaaloissa. Ja siviilifiguja on aivan liian vähän. Jaarittelevan oloisessa alkuosassa kerrotaan, miten voi valmistaa itse tarvikkeita ja mitä kaikkea tarvitaan näihin hienoihin ja hauskoihin leikkeihin, joita kirjoittaja siis kahden poikansa kanssa leikkii. Erikokoisia puupalikoita tarvitaan paljon samoin kuin puulevyjä, joita käyttää alustoina ja vaikka kukkuloina. Paperista ja pahvista voi taiteilla vaikka mitä ja puunoksat käyvät puista. Seassa on muutamia mustavalkoisia valokuvia, joista vähän näkee, että mistä on kyse. Varsin näyttävän näköisiä, vaikkakin joskus joutuu käyttämään hieman mielikuvitustaan.

Sen jälkeen käydään läpi pari leikkiä tarkemmin, saarileikki ja kaupunkileikki. Lähtökohtaisesti siis aluslevy jaetaan suurinpiirtein kahtia, toinen poika rakentaa oman valtakuntansa toiseen päähän ja toinen toiseen. Siellä on sitten saaria, joiden asukkaat liikkuvat veneillä, tai kaupunkeja, joissa kulkee junia. Kirjan lopuksi käydään vielä läpi muutamia muita leikkejä, kuten junarataleikki ja marmorikuulatornileikki. Loppuun vielä todetaan, että sotaleikkejäkin on, mutta niistä pitäisi kirjoittaa kokonaan oma kirjansa, joten ei niistä sitten sen enempää. Little Wars on juurikin sitten se myöhemmin ilmestynyt sotapelikirja, jossa sotapelejä käydään kaiketi tarkemmin läpi.

Fonttikoko on suuri ja kun sivuja ei ole kuin noin 60, niin kirjan lukee aika nopeasti, vaikka vanhahtava ja monin paikoin jaaritteleva teksti onkin toisinaan hitaahkoa luettavaa. Ihan mielenkiintoinen hyppäys historiaan ja lapsuuden leikkeihin ennen legoja ja muita muovileluja. Jos tuo jostain tulee vastaan, niin kyllä se lukea kannattaa, jos vähäänkään kiinnostaa.