Kirpputorilöytöjä, 11.7.2018


Laatikollinen figuja

Viime viikolla tuli postissa kaikenlaista halpaa ja tarpeellista. Tai ainakin halpaa. Tuo oheinen puulaatikko posteineen kustansi 25,90 tai jotain sitä luokkaa. Luulin ottaneeni paremmankin kuvan sisällöstä, mutta enpä sitten tainnutkaan. No, kaiken kaikkiaan tuossa laatikossa oli aika tarkkaan sata figua. Osa oli vielä blistereissä, osa oli muovia, osa metallia, osa maaleissa, osa ehjiä, osa rikki. HeroQuestin figuja oli aika paljon, mutta esimerkiksi metallifigujakin oli varmaan pelkästään jo muutama kymmen, joten kappalehinta ei ollut kovin kova. Mukana oli pari sotakonettakin, käsittääkseni kääpiöiden ja örkkien katapultti, mutta täytyy vielä selvittää, että mikä osa kuuluu minnekin ja ovatko kaikki tallessa. Puulaatikko oli kanssa tyylikäs, mutta hieman kärsinyt, joten sille ei ehkä löydy käyttöä. Tai nyt ei ainakaan tule mitään mieleen.

Luettavaa

Vanhoja White Dwarfeja

Dark Eldar

Toinen ostos oli kirjapainotteisempi, kirjojen takia tämä tuli oikeastaan hankittuakin. Parikymmentä Dark Eldaria tuli mukana ja yksi metallinen Azrael-figu, jolle löysin jo halukkaan omistajan ennen kuin kaupat tein. Tämä nippu maksoi 37,90, mutta tästä puuttuu siis se Azrael. Osa noista kirjoista mulla jo oli ennestään, mutta ei kaikkia. White Dwarf -lehdet taisivat olla kaikki, mutta osa aiemmin omistamistani oli huonokuntoisia, joten sain nyt paremmat tilalle.

Pitäisi vain nyt jaksaa pistää nuo Dark Eldarit ja ylimääräiset kirjat myyntiin, niin saisi tappioita minimoitua. Tosin nyt juuri muistin, että nuo vanhat 40K:n sääntökirjat jo lupasinkin kaupata, joten edistystä on tapahtunut. Ei omille ostoksille enää kovin suuri kustannus tule, vaikken kaikkea turhaa saisikaan kaupaksi.

Mainokset

Deathwatch Overkill, 9.7.2018


Overkill

Viime viikon torstaina uutisoitiin, että Warhammer 40000 Kill Team -peli tulee myyntiin loppukuusta. Siitä sitten innostuin niin paljon, että piti käydä jotain ostamassa. Tarkoitus oli ostaa ihan vaan Age of Sigmar -tuotteita alennusmyynnistä, mutta ostinkin sitten tämän, kun myyjä tarjosi pientä alennusta. Siitä lätkähti sitten 50 uutta figua työpöydälle ja uudet säännöt opetteluun, jos tätä joskus vaikka onnistuisi pelaamaan. Mutta ehkä näistä figuista ainakin on sitten pientä apua Kill Team -peleissä…

Mutta joo, toivottavasti tätäkin peliä pääsee edes kokeilemaan joskus ja saa figut kasaan ja maalattua. Maalauksista puheen ollen, viikonlopun aikana maalauksetkin vähän eteni. Koitan valmiit maalaukset saada tänne dokumentoida ja keskeneräisetkin saada valmiiksi.

Firestorm päätökseen, 4.7.2018


Firestorm-kampanja saatiin päätökseen komealla nelinpelillä. Sattumalta sattui kaikille pelaajille sopimaan vakiintunut keskiviikon pelipäivä viime viikolla vielä ennen AoS2-julkaisua, joten päätimme ottaa kampanjan päätteeksi nelinpelin. Loppu oli muutenkin lähellä, sillä minulla oli mahdollisuus kerätä kampanjan voittoon tarvittavat 30 pistettä. Toki kampanjan päätimme muutenkin päättää minun voitokseni, mutta päätettiin pelata loppupeli vielä.

Alkuryhmitystä

Kunkin armeijan koko oli reilu tuhat pistettä, noin 1200-1400. Valitsimme taistelutantereeksi hallussani olevan Eyes of Prismatikonin, joka soveltui hienosti taistelupaikaksi, olihan se käytännössä tärkein alue koko kartalla. Skenaario löytyi General’s Handbook 2017:sta, mutta jätimme secret objectivet pois, kun muutenkin oli kaikenlaista. Oma peli alkoi mennä jo heti aloituspaikan valinnasta pieleen… Haamut valitsivat alueensa ensimmäisenä ja minä toisena. Pyrin mahdollisimman kauas niistä, mutta samalla pelasin itseni aika kauas kohteesta, joka oli kentän keskellä. Mystinen metsä toisella pitkällä sivulla olisi ollut jälkikäteen ehkä parempi paikka, tuskinpa se metsä olisi hirveästi häirinnyt, kun olisi vaan tarkkaan sijoitellut joukkoni.

Taistelutanner

Lisäharmia toi se, että viimeisenä orrukit valitsivat alueen minun ja haamujen välillä, tehden aikamoisen hidasteen minun ja kohteen väliin. Toki he olivat myös kummitusten välissä, mutta silti. Avausvuorolla jäin sitten lopulta viimeiseksi vuoroon. Omalla ensimmäisellä vuorollaan orrukit saivat juoksutettua komentajansa kohteelle ja napattua sen kyytiinsä. Samaan aikaan iso osa armeijaa rynni minun kimppuuni. Ideani oli, että olisin omalla vuorollani laittanut nurglingit lähelle kohdetta ja siten hidastanut muiden pääsyä sen luokse. Se suunnitelma meni nyt pipariksi, kun orrukit jo olivat siellä. Sen lisäksi en päässyt kunnolla liikkumaan, kun orrukit olivat iholla kiinni. Oma ensimmäinen vuoroni menikin lähinnä siihen, että taioin, ammuin ja löin orrukkeja minkä kerkesin ja sainkin ne käytännössä putsattua. Toisella vuorolla pääsin sitten vähän nytkähtämään eteenpäin henkiin jääneiden orrukkien ja kuolettavan metsän hidastaessa menoani. Kolmannella vuorolla pääsin ensimmäisenä, mutta tällä vuorolla en juuri tehnyt muuta kuin juoksin kohti orruk-komentajaa ja kohdetta.

Demoninen metsä

Kolmannen kierroksen jälkeen jouduimme aikarajan takia lopettamaan pelin. Orrukit saivat pidettyä kohteen ja voitettua skenaarion, vaikka henkiin taisi jäädä vain kolme tai neljä orrukkia. Neljännellä kierroksella haamut ja kaaoksen joukkoni olisivat luultavasti piesseet orrukit hengiltä ja vähän toisiaankin. Oma pelini oli siis melko tylsä. Paljon odottelua, kun muut joukot taistelivat keskenään. Omilla vuoroillakaan ei ollut ensimmäistä lukuunottamatta juurikaan tekemistä, vain liikkumista eteenpäin ja muutama laukaus. Kolmannen kierroksen lopulla haamut tulivat kimppuuni, kun orrukkeja ei enää ollut ja skenaariossa sai pisteitä kohteen hallinnan lisäksi myös aiheutetuista vammoista.

Örkit putsattu

Orrukit siis lopulta voittivat ja minä jäin viimeiseksi. Eyes of Prismatikonin erikoiskortti ja altavastaajakortti jäivät molemmat käyttämättä, kun ajattelin, että tarvitsisin niitä vielä vuorolla neljä (tai viisi), mutta aika jäi kesken. Lopulta kuitenkin olin voittaja, kun pakasta nostamani glory-pisteet yhdessä taistelun jälkeen ostettujen lisäksi riittivät voittoon. Tarvitsin taistelun jälkeen siis nopasta vähintään kaksi rakennuspistettä, jotta saisin tarvittavat kortin ostettua ja juuri sen sainkin. Sain siis lopulta kasaan tasan 30 pistettä ja kampanjan voiton ihan oikeastikin. Eihän mun siis edes tarvinnut voittaa viimeistä peliä voittaakseni kampanjan, jonka muistin toistaa illan aikana usemmankin kerran. Nelinpeli oli pieni pettymys, mutta Firestorm-kampanja puolestaan erittäin miellyttävä kokemus. Tuli aika paljon maalattua figujakin tätä armeijaa varten, mutta vähän muutakin. Nyt on vähän takki tyhjä niin pelaamisen kuin maalaamisenkin suhteen eikä AoS2-julkaisu oikein helpota. Vaikka sinällään varmaan hyvä uudistus onkin, niin uuden opettelu ei juuri nyt oikein innosta. Maalauspöydän ääreen sentään olen taas päässyt.

Blood Bowlia, 28.6.2018


Tiistaina Lohikäärmeluolan Blood Bowl -kentällä kohtasivat Rathorde’s Fitnessschool ja Reikland Reavers. Molemmat olivat kokeneita joukkueita, mutta Reavers oli sen verran alakynnessä, että paikallinen velho, apteekkari ja juomanlaskija lisättiin joukkueen huoltojoukkoihin ennen pelin alkua. Otteluunhan lähdettiin ilman Kutosta, jota paikkasi kentän laidalta löydetty rivipelaaja, mutta toisaalta lisänimen Viisas saanut ykkönen oli ottanut johtajan viitan harteilleen joukkueessa. Satoi kaatamalla, mutta paikalle tuli silti 19 000 katsojaa, joista yli puolet kannusti rottia. Rotat saivat lisäksi aloitusvuoron itselleen.

Kääpiöt olivat kuitenkin valmiina ja aloituspotkun kaartaessa sateen sumentamassa ilmassa he ryntäsivät eteenpäin. Vastustajien hämmästykseksi kääpiöt olivat ottamassa palloa vastaan ennen heitä, mutta sateessa ei kaikki kuitenkaan onnistunut, joten pallo jäi kenttään. Tämä tarkoitti kuitenkin sitä, että heti kättelyssä oltiin molemmin puolin sekä pallossa että vastustajassa kiinni. Skavenit pyrkivät pallopeliin, kääpiöt enemmänkin kontaktiurheiluun. Jopa siinä määrin, että ei kulunut kauaakaan, kun rotta yrittäessään taklata kääpiöiden nelosta saikin kovan osuman vastapalloon ja joutui kentän laidalle huilaamaan. Ei kuulemma ensi peliinkään ehdi toipua.

Skavenit pyristelevät maalintekoon

Rotat olivat sen verran vikkeliä ja näppäriä, että onnistuivat pallon kaivamaan itselleen, vaikka osa pelaajista olikin jo torkkutuvalla ja jättirotta ihmetteli kentän toisella laidalla, että mitä pelissä oikein tapahtuu. Jakson puolivälissä Jörö päästi yhden rotista hengiltä, mutta tämä ei auttanut, vaan vikkeläkinttuiset vastustajat karkasivat kauas tyhjälle alueelle ja olivat valmiita maalintekoon. Tämä ei kelvannut paikalliselle velholle, joka muitta mutkitta loitsi Salamaniskun poloiseen pallonkantajaan, joka jäi turkki käryten kentän pintaan ihmettelemään välähdystä. Pallosta käytiin tämän jälkeen pientä kinaa, mutta kääpiöille se lopulta jäi. Maalinteon rakentelu jäi kuitenkin haaveeksi, vaikka sitä yritettiinkin. Toista jaksoa helpottaakseen näppäräsorminen kääpiöryntääjä, numero 12, teloi yhden rottaotuksista kentän laidalle miettimään Blood Bowlin ihmeellistä maailmaa. Hän viihtynee siellä kuulemma pitkään. Linjamies numerolla 11 pyrki samaan, mutta tuomari tulkitsi hänen potkaisunsa laittomaksi ja lähetti ottelusta ulos – vaikka rotta ei edes kärsinyt pahasti.

Toisen jakson alku

Toiselle jaksolle päästiin miesvajauksesta huolimatta kuitenkin selvästi ylivoimalla aloittamaan hyökkäystä. Fanit kuitenkin vaativat lisää toimintaa ja maaleja, ja pelikello ehti lähteä liikkeelle ennen kuin tuomari sai varsinaisesti aloitettua pelin. Tämän lisäksi rottien aloituspotku kaartoi pitkäksi yli kentän ja peliväline luovutettiin suoraan kääpiöiden varmoihin käsiin. Tästä alkoi hidas mutta varma eteneminen kohti maalia.

Maalinteossa

Rotat pyristelivät vastaan, mutta kääpiöt pelasivat varmasti, jättirottakin saatiin taklattua kentän ulkopuolelle, joten kentällä oli tilaa. Puolivälin jälkeen oltiin päästy jo aika varmaan maalintekopaikkaan. Nelonen hieman varmisteli ja tirpaisi jo toisen rotan ulos tästä pelistä. Muut pelaajat keskittyivät lähinnä kulkemaan pallon ympärillä kohti maalia tai lyömään pystyyn nousevia rottia takaisin kentän pintaan – hyvällä menestyksellä. Pientä syöttöpeliäkin nähtiin rankkasateesta huolimatta, vitonen heitti pallon numerolle 12, joka otti lyhyen heiton varmasti kiinni. Yleisön hurratessa hän lopulta ehti juosta ennen jakson päättymistä pallon kanssa maaliviivan ylitse ja viimeistellä 0-1 -maalin.

Keräännyttiin vielä yhteen aloitukseen, mutta rotat eivät saaneet hyökkäyksen yritystäkään aikaiseksi. Osasyy tähän oli toki katsomosta lentänyt kivi, joka tyrmäsi yhden rotista aloituspotkun aikana. Pienen tönimisen jälkeen ottelu päättyi kääpiöiden 1-0 -voittoon.

Maalintehnyt numero 12 valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi ja hän pääsikin jatkokoulutukseen. Näppäräsorminen kaveri aikoo kuulemma opiskella pallon näpistämistä vastustajan sormista. Voitto toi lisää kannattajia ja kassaankin kilahti 40 000 kultakolikkoa. Rahojen turvin ensi otteluun saataneenkin täysi miehitys ja yksi varamieskin paikalle.

Vanhoja figuja, uusia kirjoja, 13.6.2018


Battle Companies, White Dwarf, Spike

Päivitellään tänne nyt vähän näitä hankintojakin. Tuossa jo aikaa sitten ostin LotR/Hobbit-kirjan Battle Companies, tai siis Middle-Earth Strategy Battle Game se nykyään kai on nimeltään. En ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta White Dwarf -artikkeleiden mukaan mielenkiintoinen opus. Sitten uusi (ja jo vanha) White Dwarf sekä Spike!-lehti Blood Bowl -pelistä. En ole ihan varma, että mikä tämän tarina on, mutta luultavasti korvaa jossain määrin Death Zone -julkaisut. Ainakin sisällöltään vähän samantapainen, mutta sisälsi enemmän kaikenlaista taustatarinaa ja sen sellaista.

Battle Masters yms figuja

Huuto.netistä puolestaan tarttui noin kahdellakympillä tällainen läjä vanhoja figuja. Pääosin tuossa on vanhan Battle Masters -pelin ja sen lisäosan figuja, mutta on siinä muutama hieman uudempi goblin sekä ihan tuoreita pääkalloja Skulls -paketista, joka mulla jo olikin. Nyt ei ainakaan pääse kallot ihan heti loppumaan. Tämä oli vähän sika säkissä ostos, josta ei suoraan käynyt ilmi, että mitä siinä tulee mukana, mutta nuo kaaossoturit ovat ainakin ihan tervetulleita samoin kuin nuo petomiehet. Muillekin löytynee jotain käyttöä melko hyvällä prosentilla.

Firestorm, 11.6.2018


Toukokuun alussa sain pelattua taas yhden pelin Firestorm-kampanjaamme. Tällä kertaa pääsin pelaamaan kotikentällä käyttäen pahvista Blasted Hallowheart -lautaa haamuja ja muita epäkuolleita vastaan Plains of Blood -alueella koillisessa. Jälleen etsittiin aarteita, mutta ei oltukaan perinteisesti pitkillä sivuilla vastakkain, vaan mulle jäi toinen lyhyt sivu ja vastustajalle kaistale keskellä. Kaiken lisäksi laudalla aloittaisi vain osa joukoista, lisäjoukot saapuisivat vuoroilla kaksi ja kolme. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen asetelma.

Haamujen avausvuorolla ei kummempia tapahtunut, mutta omalla vuorollani sitten löysin aarteen keskeltä omaa aloitusaluettani. Tämä vaikutti peliin luonnollisesti huomattavasti, koska jäin heti puolustuskannalle ja toivoin kestäväni haamuja vastaan loppuun asti. Onnekseni sain tuplavuoron ja pääsin aloittamaan kakkoskierroksen. Tämä tarkoitti sitä, että onnistuin tuomaan ensin lisäjoukkoja laudalle ja siten rajoittamaan haamujen saapumista. Eli siis pakottamaan ne mahdollisimman kauaksi aarteesta. Haamut osaavat toki lentää, mutta täytyy niiden silti joko väistellä tai taistella joukkojeni läpi.

Tuosta muodoistui oikeastaan koko pelin kuva, heitin yksiköitäni hidastuspompuiksi ja koitin etäältä pitää haamut kurissa. Pieni määrä haamuja pääsi perille asti, mutta sain ne hengiltä (jälleen). Yhden haamuista sain jopa muutettua kaaoksen sikiöksi, mikä vaatii aikamoista taikuutta… Lopputulos oli kuitenkin onnellinen, eli Zhik’Acoot-Kot onnistui valtaamaan aarteen itselleen, vaikka joukot jäivätkin lopulta aika vähiin. Lopuksi vielä linnoitin alueen ja vahvistin pakkaani. Koilliskulma on nyt aika tiiviisti Kaaoksen hellässä otteessa ja voittopisteitäkin on sen verran, että kovin pitkää eivät muut enää kärvistele.

Toukokuun loppuun sain pelattua vielä toisenkin Firestorm-pelin, jälleen kotikentällä, mutta tarkemmin sanoen Wyrflame Crestsissä. Päädyimme käyttämään pahvilaudan kääntöpuolta, joka oli sopivan musta ja tulinen tuolle oudolle alueelle. Järjestyksen joukot havittelivat samaa aluetta, joten taisteluhan siitä syntyi. Tällä kertaa lähtöasetelma oli sama kuin haamujakin vastaan, eli minulla oli lyhyt kentänpääty ja ihmiset olivat kaistaleella keskellä. Kaikki joukot tulivat kuitenkin tällä kertaa suoraan kentälle, mikä oli ihan sopivaa, koska jalommat aatteet oli unohdettu ja tarkoituksena oli vain tappaa mahdollisimman paljon vastustajan taistelijoita. Jokaisesta kuolleesta saisi siis haavamäärän verran pisteitä. Mikäli vastustajan kenraali saadaan hengiltä, niin kokonaismäärä saadaan tuplata.

Vastustaja pääsi taas aloittamaan, mutta mulla oli alivoiman myötä pieni jippo taskussani ja sainkin ennen taistelun alkua muodostaa väijytyksen sijoittamalla uudestaan kolme yksikköä. Siirsinkin rohkeasti Great Unclean Onen selustaan tykkien kimppuun sekä petomieslauman ja Zhik’Acoot-Kotin lähemmäksi vihollista. Tämä ampui vähän omaan nilkkaan, kun en muistanut, että vastustaja saa päättää, kumpi aloittaa. Aloitti tietenkin itse.

Petomiehet eivät päässeetkään siis ryntäämään jalkamiesten kimppuun, vaan petolinturatsastajat hyökkäsivät päälle. Uncle Phileaskin sai täyslaidallisen parista tykistä ja jättikalkkunan viereensä vahtimaan ennen kuin ehti tehdä mitään. Tästä alkoi alamäki, joka jatkui koko pelin. Pieniä nousukohtia oli, mutta samaan aikaan heikkoja demoneita ja petomiehiä, yksinäisiä sankareita ja sen sellaisia kuoli jatkuvasti. Pistesarake näytti vahvasti järjestyksen puolelle varsinkin kun Great Unclean One heitti lopulta henkensä tykkien ja kalkkunan kynsissä.

Lopputulos oli lopulta odotettu, mutta melko karu. Vaikka sain lopulta tapettua varomattoman kenraalin kalkkunan selässä, niin hävisin silti pisteissä reilusti. Toki suurin syypää löytyy armeijan johdosta, pelasin huonosti paikoin enkä muistanut käyttää kaaoskykyä kertaakaan pelin aikana. Se olisi saattanut pelastaa Phileaksen ja kääntää vähän taistelun kulkua. Muuallakin olisi nähty varmaan aavistuksen tasaväkisempää taistelua. Lisäksi unohdin Eyes of Pristmatikon -erikoiskorttini kokonaan. Muutoin peli sujui paikoin jopa yllättävän sujuvasti, mutta perussäännöissä nyt oltiin siis vähän hukassa vielä… Tappiosta huolimatta sain 3 glory-pistettä, saman verran sai myös voittaja. Kovin montaa taistelua ei kampanjaa enää ole jäljellä, mikä on sinällään ihan kiva, että joskus tammikuullahan tätä jo aloitettiin.

Blood Bowl -kausi jatkuu, 8.6.2018


Puolustuskuvio

Tämän viikon tiistaina Kerttu Areenalla kauden kolmannen ottelunsa pelasivat Luuvitonen ja Reikland Reavers. Katsojia kertyi huimat 26 000, täsmällisesti tasan kummankin joukkueen hyväksi. Kaunis sää houkutteli nähtävästi paljon katsojia, kummankaan joukkueen menestys kun ei toistaiseksi ollut ollut mitenkään merkittävä. Lievässä alakynnessä ollut Reavers sai tasoitukseksi sponsoriolutta, mikä kääpiöille luonnollisesti kelpasi.

Tasaväkinen yleisö otti heti aloituspotkun aikana mittaa itsestään, eli kannustusjoukkueiden keskinäinen huutokilpailu lähti käyntiin. Tämä kääntyi niukasti Luuvitosen puolelle. Peli oli muutenkin aavistuksen kallellaan Luuvitosille, sillä nämä pääsivät aloittamaan. Ripeähkösti he lähtivätkin hyökkäystä rakentelemaan, vaikka kumpikin joukkue oli lähtökohtaisesti hitaanlainen. Hitaanlaisesti käyttäytyivät myös Luuvitosen Haudanvartijat, tai sitten he eivät vain osanneet varautua huomattavasti lyhyempiin kääpiövastustajiin. Taklauspeli ontui ja kääpiöt pääsivät upealla yksilösuorituksella palloon käsiksi.

Avausmaalia yrittämässä

Nopeat suunnanmuutokset eivät kuitenkaan ole kääpiöille ominaisia, joten koko joukkue ei ehtinyt hyökkäykseen mukaan. Ja sekin pelaaja joka sinne ehti, kompastui lopulta omiin jalkoihinsa yrittäessään juosta mahdollisimman nopeasti. Tämän jälkeen Luuvitonen saikin pian taas pallon haltuunsa ja hyökkäys lähti toiseen suuntaan. Siinä sivussa Ujo tyrmättiin ulos ottelusta hänen saatua erityisen voimakkaan iskun. Tilannetta tasoitti Jörön taklaus toiseen suuntaan, jonka seurauksena yksi Haudanvartija kärrätiin ulos kentältä. Hän oli kuitenkin sen verran elinvoimainen, ettei suostunut vaihtopenkkiä kauemmas lopulta poistumaan. Pian tämän jälkeen toinen Haudanvartija unohti jälleen kääpiöiden pituuden ja onnistui tyrmäämään itsensä kentän pintaan, vaikka valmentaja kuinka huusi vieressä katsomaan polvien korkeudelle. Tämä ei kummemmin Luuvitosen peliä häirinnyt, vaan seuraavaksi työnnettiin yksi kääpiöistä katsomon puolelle. Ja avausjakson loppuhetkillä kirmattiin vielä iloinen avausmaali. Yhteen aloitukseen vielä kumarruttiin ennen jakson vaihtumista, mutta pientä tönimistä kummempaa ei saatu aikaiseksi.

Hyökkäyksen rakentelua

Toiselle jaksolle Reavers lähti energisesti, ensimmäiset askeleet otettiin erotuomarin huomaamatta vielä pallon ollessa ilmassa. Vastapuoli ilmeisesti tämän huomasi, koska heti kääpiöhyökkäyksen lähdettyä liikkeelle Iso Kolmonen ajettiin rajusti kentän pintaan. Elonmerkkejä ei enää nähty. Juuri ottelun alla hänen fanipaitansa ostaneet katsojat joutuivat varmasti pettymään tämän tapahtuman seurauksena, mutta pelipaitojen myötä hänen nimensä jää kuitenkin historiankirjoihin ja ihmisten mieliin. Liekö tuo kuolemantapaus vienyt parhaat mehut kääpiöiltä, kun ensin hyökkäys pysähtyi oikeassa laidassa. Näppärästi se saatiin siirrettyä sieltä keskelle vähän väljemmille vesille, mutta pienen törmäilyn jälkeen tilanne oli lopulta se, että pallonkantaja jäi yksin epätoivoisena takakentälle.

Loppuhetkiä

Nopeaa purkua ja syöttöä yritettiin paineen alla, mutta palloa ei saatu heitettyä pois. Khemri pelaajat olivat haukkoina haaskalla ja saivat pallon haltuunsa. Tämän jälkeen he keskittyivätkin sitten varman maalipaikan rakenteluun. Ykkönen tyrmättiin vielä ottelusta pois ennen kuin Luuvitonen siirty 2-0 -johtoon.

Kääpiöille jäi toki aikaa vielä tasoitusmaalin tekoon, mutta vaikka tuulenvire kentällä kävikin, se ei pelin kulkua sanottavasti muuttanut. Pallo saatiin kyllä ilmasta kiinni ja nopeasti vastustajan kenttäpuoliskolle, mutta siellä odotti vahva luumuuri vastassa. Viime hetkillä pallonkantaja saatiin nurin ja pallo maahan. Kuutonen lähti epätoivoiseen yritykseen, väistö, pallonnosto, taklaus, väistö tai pari lisää ja sitten maalialueelle minkä kintuista pääsee. Ihan näin hienosti ei kuvio toiminut, vaikka pari ensimmäistä kuviota vielä toimikin. Lopputuloksena murtunut solisluu tömähdettyään kentän pintaan ja 2-0 -voitto khemreille.

Ottelun jälkeen Ykkönen valittiin parhaaksi pelaajaksi ja hän pääsikin lisäoppiin. Valinnanvaraa hänelle olisi kurssitarjonnassa laidasta laitaan ja esimerkiksi juoksutreenin mahdollisuus, mutta huhujen mukaan hän olisi keskittymässä johtajuustaitoihinsa. Kun ottelussa ei Reavers-joukkueelta juuri urotekoja nähty, niin muita lisäharjoituksia ei pidettykään. Kassaan tuli rahaa vaivaiset 10 000 kultakolikkoa, mutta toisaalta fanit pysyivät uskollisina. Ison Kolmosen valitettava kuolema aiheuttaa seuraaviin peleihin ongelmia taklauspeleihin ja suuren aukon hyökkäyshäkin kulmamiehenä. Lisäksi Kut

In to the Shadowlands, osa 3, 7.6.2018


Jättiläinen esittää Mangler Squigsia

Saimme eilen päätökseen In to the Shadowlands -kampanjamme viimeisen skenaarion myötä. Kolmen pelin voittoputkessa lähdin kisaamaan koko kampanjan voitosta. Skenaario oli vuoden 2016 General’s Handbookin Hold or Die! Olin puolustajana ja vastaani sain suuren lauman goblineita. Skenaariossa oli monta mielenkiintoista pikkukikkaa, jotka tekivät pelistä mielenkiintoisen.

Vastustajalla oli ensi alkuun laudalla vain yksi 40 goblinin yksikkö, jota koitin kaikin voimin ampua samalla kuitenkin koittaen varautua lisäjoukkojen saapumiseen mistä suunnasta tahansa. Vaikka tulivoimaa armeijassani riittikin, niin goblineiden skenaariossa saamat avut tarkoittivat sitä, että he suojautuivat varsin tehokkaasti: 4+-heitto jokaiselle osumalle ja epäonnistuneet sai heittää uudestaan. Ei tuollaista jättilaumaa tietenkään saanut poistettua laudalta, varsinkaan kun Battleshock-testejä ei vastustajan tarvinnut heittää. Sen jälkeen tulivatkin sitten lisäjoukot pitkältä sivulta ja onnistuivat tunkemaan vielä pieniin rakoihin joukkojeni sekaan, jolloin jäin puristuksiin vähän siellä sun täällä. Alunperin sijoitin joukkojani hieman ympäri lautaa, jolla pyrin estämään vastustajan joukkojen ilmestymisen sinne tänne, mutta tässäkin olisi voinut käyttää apuna mittaa ja lukea skenaarion säännöt, niin olisi saanut aukot tilkittyä paremmin. No joo.

Koitin keskittää tuleni ja tuhoni siihen isoon alkuperäiseen gobbo-yksikköön, koska jos saisin sen tuhottua, niin vastustaja joutuisi ottamaan Battleshock-testejäkin ehkä joskus. Vuorojärjestys meni miten meni ja kun joukkoni olivat hieman hajallaan, niin vastustaja pystyi valitsemaan taisteluita ja lyömään ylivoimalla. Neljännellä kierroksella alkoi näyttää siinä mielessä hyvältä, että vastustajia oikeasti alkoi kuolemaan ja omia pysyi aika hyvin hengissä, mutta samalla oli jo tiedossa, ettei peliä ehdi millään pelata loppuun ja olin pisteissä jäljessä. En saanut lopulta tuhottua vastustajalta kuin yhden yksikön, vaikka moni yksikkö oli kutistutunut pieneksi ja pari hahmoa taisi olla yhden haavan päässä kuolemasta. Omia joukkoja ehti kuolla vähän enemmän, joten tappopisteissä tappio. Siinä mielessä viides kierros (tai sen puute) jäi vähän kaivelemaan, kun taistelu oli ehkäpä kääntymässä. Tosin jo aiemmin, jos olisin saanut vaikka kolmannen vuoron (tai edes neljännen vuoron) aloittavan, niin taistelu olisi saattanut näyttää toisenlaiselta. Toki paremmin pelaamallakin olisi pärjännyt paremmin.

Kampanjan loppupisteissä kolmas sija, voitolla olisin päässyt selvittelemään voittoa tiebreakereiden myötä.

Maalauksia viime ajoilta, 5.6.2018


Astra Militarum Scout Sentinel

Stormcast Liberators

Kovin takkuilevasti on tullut tänne kirjoiteltua, mutta laitetaan nyt vähän kuvia maalatuista figuista viime ajoilta. On näitä enemänkin valmistunut, mutta näistä nyt muistin ottaa edes pikaisen kuvan muistoksi ja laittaa tänne. Ei mitään ihmeellistä, 10 liberatoria Stormcasteille ja yksi kävelijä Astra Militarum -porukkaani. Joskus toukokuussa tai huhtikuun lopulla valmistuivat jo.